Taas oli aika lähteä yhteiselle vaellukselle suomen lappiin, matka suuntautui tällä kertaa Kilpisjärvelle ja tavoitteena oli valloittaa itse Halti-tunturi. Kuinka siinä sitten kävikään?
Yhdeksän iloista tiimiläistä starttasi matkaan Tampereelta kohti pohjoista bongaamaan poroja. Orituvan aamupalalla treffasivat toisensa kaksi autokuntaa, joihin olivat änkeytyneet rinkkoineen Anu, Markus, Jaana, Tiina, Mari ja Tarmo, Seppo, Teija ja Marjo. Aamupalan jälkeen sujautimme peräkanaa Ylläkselle yöpymään. Seuraavana aamuna ajoimme Kilpisjärvelle, vaelluksen aloituspaikalle. Alkupaloiksi valloitimme Salmivaaran, jonka huiputa tsekkasimme maisemat. Sitten vuorossa oli ensiaskeleet kalottireitille kohti mahtavaa Halti-tunturia.
Salmivaaran huipulla
Matkaan lähti hieman kokeneempien vaeltajien mukaan ensikertalaisina Jaana, Tiina, Mari, Marjo ja Teija. Eka etappi oli Saarijärven varaustupa, matkaa kertyi päivälle n. 15km. Vaellus lähti hyvin käyntiin. Matka taittui pienessä tuulessa ja viileässä säässä ilman sen kummempaa. Kamerat kävivät kuumina ja maisemat olivat karut/mahtavat. Lapin luonto on ihmeellinen ja välillä kuljimme Norjan puolellakin. Reitti oli merkattu hyvin, mutta kivikot ja sulamisvedet hieman jarruttivat matkan tekoa. Lopulta saavuimme tuvalle, jossa evästimme ja kuivasimme pienen sateen kastelemat kamamme ja latauduimme seuraavan päivän koitokseen. Suunnitelmissa oli pitkä päivä ja suht. rankka nousu. Ilta menikin loistavasti hyvässä seurassa ja naurua riitti.
Rajoilla mennään
Toiseen päivään heräsimme aamulla aikaisin todeten ilman olevan tuulinen, sateinen ja kylmä, räntääkin oli luvattu ja sehän piti paikkaansa. No, aamupalat vetästiin napaan ja kamat lyötiin kasaan sekä sadeviitat hulmusivat päällämme. Tosin Teijan ja Marjon viitoissa ei ollut paljoa hulmuttavaa. Ehkä se on hyväksyttävä, että joka vuosi on ainakin yksi tai kaksi klähviä sadeviittaa mukana. Viitat kuitenkin ajoivat asiansa ja pääsimme matkaan. Matkalla jouduimme kiertämään paljon sulamisvesien aiheuttamia puroja sekä lumialueita. Sää kylmeni ja huononi nopeasti mitä ylemmäs nousimme, rakeita ja luntakin saimme niskaamme reilun tuulen kera. Ylitimme matkalla todella pitkiä lumialueita, joissa sai olla varovainen, sillä lumen alla virtasi vesi tai oli kivikkoista maastoa. Kaikki sujui hyvin, kunnes n.8km:n kohdalla ylitimme vuolasta virtaa. Virran yli meni ensimmäisenä luonnollisesti etumies Seppo. Sepon perään virtaan loikkasi Tarmo, jolloin tapahtui jotain mitä kukaan ei osannut odottaa. Tarmon kenkä juuttui kiven kaulaan ja vääntyi pahasti, joka aiheutti nilkan katkeamisen. Kaikki tapahtui nopeasti ja aloitimme välittömästi pelastustoimet. Onneksemme olimme kuuluvuusalueella, joten Tiina sai yhteyden hätäkeskukseen tilatakseen helikopterin apuun. Paikkakin oli hyvä ajatellen helikopterin laskeutumista, eli jos jotain pahaa, niin jotain hyvääkin. Käärimme Tarmon pakettiin, jotta lämpö pysyisi miehessä kopteria odotellessa. Pienen hetken jälkeen päätimme, että osa porukasta lähtee kohti edessä olevaa autiotupaa, mutta hetken matkaa mentyä ryhmä joutui palaamaan takaisin todella huonojen olosuhteiden takia ja matka takaisin Saarijärven tuvalle oli väistämätön. Seppo, Tiina ja Anu jäivät Tarmon kanssa odottamaan avun tuloa ja huolehtimaan Tarmosta. Kopteri saapui n. 2,5 tuntia soiton jälkeen onnettomuuspaikalle, jolloin Tarmo pääsi turvallisesti hoitoon. Kun kaikki olivat selviytyneet takaisin tuvalle, oli aika lämmitellä ja kerrata asiat, etteivät ne jää vaivaamaan. Ilta meni nopeasti ja kaikkien ajatukset olivat tapahtuneissa. Päätös Haltin valloittamatta jättämisestä oli tehty, kuitenkin vain tältä erää.
Tarmon kyyti
Lunta ja sulamisvettä riitti
Yö takana ja kolmas päivä edessä. Unta oli nähty mm. Tarmon mahtavasta mustasta kipsistä, millä mies iloisesti esitti juoksevansa maratonia yms. Sää suosi vaellusryhmää, joka päätti suunnata kohti Termisjärven varaustupaa. Matkaa päivälle kertyi 22km ja maasto oli jonkin verran helpompaa, mutta märkää riitti. Tupa oli hienolla paikalla ja vesi järvessä oli erittäin kylmää. Ilta sujui taas iloisemmissa merkeissä. Puhetta ja naurua riitti. Tiedostimme kaiken aikaa, että yksi puuttui ryhmästä ja väläykset Tarmosta olivat läsnä.
Viimeinen päivä. Palasimme Termisjärveltä Kilpisjärvelle kulkien tunturien rineteitä pitkin, jossa oli kuivempaa. Maamerkkinämme edessämme oli koko matkan mahtava Saana-tunturi. Lopulta pääsimme 15km:n jälkeen takaisin autoille, missä riisuimme rinkamme ja suuntasimme takaisin kohti Yllästä. Ylläksellä kävimme saunassa ja paistoimme juhannusmakkarat. Katselimme ottamiamme kuvia vaellukselta ja naurua piisasi jälleen. Kokonaisuutena vaellus onnistui mukavasti ja mukauduimme olosuhteisiin.
Ryhmä matkalla kohti Kilpisjärveä
Haltille palaamme vielä ja silloin valloitamme sen! Toivottavasti Tarmokin on silloin matkassa ja lyö tiimin lipun huipulle valloituksen merkiksi.
Kiitokset kaikille mukana olleille, vaellus on kokemus, elämys ja antaa ajatuksia.
