Covidin pirulainen peruutti pari vuotta sitten matkamme maailmalle ja sitä perua meille jäi lentoyhtiöltä arvokortti, joka piti käyttää viimeistään vuoden -21 loppuun mennessä. Siis viime vuoden loppuun mennessä piti päättää mihin mentäisiin. Medocin maratonista oli ollut monesti puhetta vuosien varrella ja hyviä tarinoita oltiin tuolta kuultu, joten lennot varattiin Bordeauxiin syyskuulle. Tuossa kohtaa ei vielä pystynyt ilmoittautumaan maratonille, mutta luotto oli kova, että kyllä nyt yhdestä ilmosta selviydytään kun sen aika on.
Ilmon autettua ei ollut mahkua olla yhteyksien äärellä ihan just, joten niinhän siinä kävi, että martonille ei enää pystynyt ilmoittautumaan. Tuonne oli kuitenkin mahdollisuus päästä mukaan, jos otti majoituksen matkatoimiston kautta. No, muu ei auttanut, joten sitten nieltiin hieman korkeammat hinnat majoituksen suhteen ja paikka juoksulle aukesi. Pakettiin kuului osallistumisoikeus, pari yötä hotellissa, kuljetukset expoon ja takas ja kuljetus tietty starttiin ja juoksun jälkeen vieläpä takaisin hotellille. Jo ihan nämäkin huomioon ottaen ei hinta sittenkään ollut korkea matkatoimiston kautta. Saimme vielä hyvissä ajoin ennen lähtöä matkalle paikat illalliselle juoksun aattoillalle. Illalliselle ei läheskään kaikki halukkaat pääse, mutta mepäs päästiinkin ja kiitos kuuluu matkatoimistolle, joka muuten on Tutti Quanti nimeltään.
Jokusia viikkoja ennen lähtöä paluulentomme toinen osa Pariisista Helsinkiin peruuntui ja meille jäi vaihtoehdoiksi lyhentää tahi pidentää matkaamme päivällä. Ei tarvinnut kauaa miettiä mitä tehdä, päivä pidempään oltaisiin matkalla. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi ollut hyvä, jos alkuperäinen aikataulu olisi pitänyt, jolloin matkamme olisi kestänyt torstaista tiistaihin.
Lopulta matkaan päästiin ja torstaina lentokentällä oltiin jo hyvissä ajoin heti aamuviiden aikoihin. Salaa ei päästy matkaan lähtemään, vaan törmättiin kentällä Anttiin, Niinaan, Kaarloon ja Almaan, jotka olivat lähdössä nauttimaan perheen voimin alkusyksyn lomasta.
Matkamme sujui hienosti Amsterdamin kautta Bordeauxiin. Kentältä hypättiin bussiin ja bussista sitten ratikkaan ja lopulta olimme hotellimme edessä, joka sijaitsi rauhallisella ja siistillä alueella hieman sivummalla jalkapallostadionin lähellä. Mainitaan nyt vielä, että saimme todella hyvää ja ystävällistä apua bussikuskiltamme heti lentokentällä.
Torstai meni ihmetellessä hotellin nurkkia ja ranskalaista menoa hämmästellessä. Keli oli mitä parahin auringon paistellessa ja mittarissakin oli hellelukemat.
Perjantaina käväistiin ennen aamupalaa lenkillä tutustumassa läheisiin rakennelmiin, joita oli nyt suuri velodromi ja jalkkisstadion ainakin. Tällä reissulla löydettiin mukava ja suuri puisto siitä ihan stadionin vierestä paikallisten herrasmiesten avustuksella. Puistossa olikin kiva hölkkäillä ja ihmetellä kuinka hienosti siitä pidettiin huolta. Lenkin ja aamupalan jälkeen hypättiin ratikkaan ja ajeltiin meille uuteen suuntaan Garonne-joen rantamille. Ratikka kulkee todella hyvin tuolla eikä ole kallista. Tunnin voimassa oleva lippu 1,7€ ja päivälippu 5€. Käytiin ihastelemassa joen rannassa olleita veneitä ja samalla todetiin joen veden olevan oikein vain kunnolla likaisen näköistä. Yksi paatti rannassa olikin jonkun vähemmän persaukisen kaverin 150 000 000€:n botski. Komea rutku oli! Joen vesi oli ruskeaa vain mutaisen pohjan vuoksi eikä ollut lainkaan saastunut. Eli taas oli ainakin omassa mielessä tuomittu ihmiset syyttä ja vain omaa tietämättömyyttä. Lounaan jälkeen olikin aika suunnata valmistautumaan exporeissuun ja samalla illalliselle.
Tässä kohtaa voisi hiukan selvittää tulevaa maratonia. Tälle juoksulle ei yleensä lähdetä pipo kireällä. Joka vuosi juoksulle ilmoitetaan oma teemansa, jonka mukaan sitten juoksijat pukeutuvat. Tänä vuonna teemana oli elokuvat. Pukujen lisäksi oman mausteensa hommaan tuo huolloissa tarjottava paikallinen viini.
Bussi haki meidät hotellilta 16.30. Matka pelipaikoille kesti n.tunteroisen. Kuljimme expon läpi ja nautimme sen tarjoiluista hetken ennen kuin hyppäsimme toiseen bussiin, joka kuljetti meidät läheiselle viinitilalle illlalliselle. Olimme jo tässä vaiheessa pukeutuneet omiin pukuihimme. Anu oli hemaiseva lännenplikka elokuvasta Wild wild west, minä esitin Jason Voorheesiä ja Jarmo oli Sheriffi High noon elokuvasta. Saavuttuamme viinitilalle kävimme tutustumassa paikan tuotantolaitokseen ja sen jälkeen siiryimme nauttimaan aperitiivejä. Tarjolla oli pientä suolaista ja erilaisia juotavia mehuista valkoviiniin. Siinä mutusteltiin hyvä tovi hienossa kelissä keksilöitä ja huuhdottiin ne alas paikallisella rypäleliemellä. Samalla saattiin nauttia livemusiikista ja rypälepellon suhinasta. Alkupaloilta siirryttiin suureen telttaan, jossa bändi soitti hyvää musaa ja tunnelma oli katossa. Ruoka tarjoiltiin n. ysin maissa. Alkuun tarjolla oli maistuvaa salaattia patongilla, toinen ruokalaji oli erittäin hyvää paikallista pastalodjua, kolmas ruoka oli herkullinen pastaherkku tuorejuustolla ja yrteillä, lopuksi vielä kaffit ja kinuskipötkö omenamuhennoksella. Tässä kohtaa oli ihminen aivan täysi! Koko ruokailun ajan oli tarjolla normi ruokajuomien lisäksi hyvää punaviiniä. Tässä kohtaa huomasi vierustovereista, ettei ihan kaikki välttämättä sittenkään juokse seuraavana aamuna. Eväiden jälkeen oli vielä upea useita minuutteja kestänyt ilotulitus. Tulitteiden jälkeen kohti hotlaa lähdettiin 23.00. Siitä sitten puoliyön jälkeen saatiin pää tyynyyn ja kello parahti 5.00, jolloin suuntasimme myös 5.15 alkaneelle aamupalalle. Puurot naamariin, vessaan, naamari päähän ja bussilla taas takas pelipaikoille.
Maratonin starttiin oli pari tuntia aikaa kun pääsimme lähtöpaikalle. Ennen lähtöä aika ei tullut yhtään pitkäksi, kun ohjelmaa oli seurattavaksi vaikka kuinka. Jotakuinkin kaikki yli 7000 juoksijaa oli pukeutunut joksikin hahmoksi, joita oli hauska seurata ja sen lisäksi seurattavaa oli akrobaattisesta ohjelmasta kun taivaalle oli nostettu taitavia yksilöitä suurella nosturilla. Hetki ennen starttia oli vielä järjestetty ylilento kahdella lentokoneella ja vieläpä kahdesti. Lähtöpaukun jälkeen pitkän matkaa kipinäsuihkut saattelivat juoksijat matkaan. Alkukilsoilla oli kovaa ruuhkaa, mutta se ei haitannut, kun oltiin matkassa nautiskelu mielessä. Ensimmäinen huolto oli jo varmaan kilometrin jälkeen, jossa tarjottiin tuoreita croisantteja, toinen huolto punaviineineen n.2km kohdalla. Tämän kaltainen suorastaan ylipursuava huolto jatkui ihan koko matkan ajan huipentuen viimeisten kilometrien aikana tarjottaviin tuoreisiin ostereihin valkoviinin kera sekä naudan entrecoteepihviin. Olipahan matkalla Oscargaalakin, jossa oli evääksi ranskalaisia, popcorneja, olutta....
Maaliin saavuttiin vaimon kanssa käsikädessä hiukan alle 5h ajalla. Sijoituksemme maaliintulleista n.7200 juoksijasta oli 800 ja 801. Kertoo siis paljon "kisasta". Suuren suuri osa juoksijoista on mukana fiilistelemässä ja nautiskelemassa. Toki täälläkin tehtiin kovia aikoja ja voittajaahan odottikin kova palkinto, oman painon verran viiniä.
Vaikka matkalla oli viiniä tarjolla likipitäen parin kilsan välein, ei sitä juuri kukaan juonut kuin vain maistamisen verran. Lämpöä juoksun aikana piisasi arviolta selkeästi helteen verran, joten jo pelkkä keli toi oman haasteensa suorittamiseen viinien, ostereiden yms. lisäksi.
Lyhyesti, upea tapahtuma, joka kannattaa kyllä kokea!
Loppuloma tutustuttiin Bordeauxiin. Hieno kaupunki, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, kielimuuri ja muuta mukavaa. Suositellaan kaupunkia myös!
Kuvia tästä.