sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Wihan kilometrejä 2012

Valmistautumista

Olin odottanut Wihan kilometrejä pitkään, koska Masun epäonnistuminen on kaivellut mieltä (eka keskeytys ikinä). No, valmistautumisen olin päättänyt aloittaa hyvissä ajoin ja suunnitelmat olivat selvät, mutta sitten suuremmat voimat astuivat esiin pari viikkoa ennen Wihan starttia. Pari yhteistä vapaapäivää vaimon kanssa vei minut yllättäen alakerran remontin pariin ja tarkkaan suunniteltu valmistautuminen vaihtui maalaamiseksi, laminaatin laitoksi ja veipä se mukanaan myös polvisärkyjen pariin. Energinen ihana vaimo voi saada aikaan mitä vain. Viimeiset päivät kuitenkin sain kuitenkin lepuuttaa ja harjoittaa tankkausta pitkää taivalta varten.

Itse asiaan

Heräsimme 6.00 keittelemään aamupuuroja ja pakkaamaan kamoja päivän taivallusta varten. Oikea herätys tuli siinä vaiheessa, kun käväistiin pihalla Moonan kanssa, mittari näytti nimittäin kymmentä pakkasastetta, ei välttämättä ihan perus lokakuun keli. Siitä sitten hypättiin autoon ja matkattiin Pirkkahallille Johanna H:n kautta. Johanna tuli mukaan toteuttamaan itseään Nonstopille. Perille päästiin ja parin vessareissun jälkeen siirryimme viivalle odottamaan lähtöhuutoa. Hetki ennen lähtöä tsempattiin toinen toisiamme, halasimme ja lopuksi vielä Mikko kaatoi päälleni mukillisen vettä, mikä piristikin kummasti. Mikko totesi vain, että onneksi vesi oli lämmintä. On muuten ihan mukava tapa tsempata kaveri kunnon vauhtiin heti alusta asti. (oikeesti koko vesihomma oli mun omaa syytä, mutta ei kerrota sitä kaikille)

Matkaan päästiin ja ekaa kertaa lähdimme taittamaan kilometrejä erillään Anun kanssa. Kilometrit taittuivat alkuun suorastaan loistavasti ja nopeasti selvisi, että tällä kertaa pääsen maaliin, jos ei mitään täysin mullistavaa satu. Kilometrejä taitoin mukavien kavereiden kanssa ja juttua irtosi mukavasti ja matka siinä sivussa väheni ihan huomaamatta.

Hieman ennen puoltaväliä mietin Mikon kohta ohittavan minut kiekalla ja tämä tarjoaisi mahdollisuuden kostaa aamuinen vesiepisodi jollain ennalta arvaamattomalla tavalla. Harmikseni Mikko ei ihan saanut minua kierroksella kiinni, joten tyydyin vain etenemään kohti maalia.

Kierrokset taittuivat mukavasti ja omalle huoltopisteelle oli aina ilo saapua, koska tiimillä oli ihan superhyvät huoltajat, jotka jaksoivat tsempata ja palvella meitä alusta loppuun asti.

Homma eteni hyvin, eikä edes viimeiset kiekat pakottaneet juurikaan kävelemään. Kerran erehdyin kävelemään juomamukini kanssa pari sataa metriä, jolloin hyvä juoksukumppani, Timo, jo kajautti takaa että" Markus, huutelevat tuolla jotta  tää olis juoksukilpaalu!", ei siinä sitten auttanut kun pistää juoksuksi, etteivät pois radalta ota sääntörikkomuksen takia.

Maali koitti vihdoin päivän puurtamisen jälkeen ja viivan ylitin omaan ennätysaikaan 9.50. Onnellinen, mutta väsynyt poikanen siirtyi nopsaan sisätiloihin suihkuun ja sieltä odottelemaan omaa rakasta maaliin. Anu tuli pirteänä ja tuulettaen maaliin palttiarallaa 10.30 ajassa.

Kiitokset kaikille mukana olleille tiimiläisille ja onnittelut kaikille upeista suorituksista! Kaikki lienevät tyytyväisiä suorituksiinsa. Erityiskiitokset meidän todella upeille huoltajille, jotka jaksoivat koko päivän olla mukana! Kiitos myös kaikille tsemppaajille ja upeille juoksukumppaneille. Ilman teitä homma olisi huomattavasti vaikeampaa.

Markus



tiistai 23. lokakuuta 2012

Nuori nainen, osallistu Polarin sykemittaritestiin!


Polar Electro hakee sykemittaritutkimukseen 20–30-vuotiaita naisjuoksijoita. Tutkimukseen valitaan yhteensä 20 harraste- ja kilpatason naisjuoksijaa ja suunnistajaa, jotka harjoittelevat säännöllisesti.

Testin tavoitteena on selvittää, miten naisjuoksijat hyödyntävät RX3 GPS ja RCX3-harjoitustietokoneita sekä PolarPersonalTrainer.com-internetpalvelua harjoittelussaan. Polar toimittaa tarvittavat laitteet juoksijoiden käyttöön, ja testiin osallistuneet saavat ne tutkimuksen päätyttyä omaksi.

Sykemittarien testaaminen alkaa marraskuussa. Testiin valituille urheilijoille järjestetään kuun alussa alkuinfo, jossa mm. opastetaan mittareiden käyttöä. Urheilijoille on tarkoitus tehdä marraskuussa myös maksimitestit (suora mattotesti maitohappomittauksilla, kynnysanalyysit ja VO2 max) UKK-instituutin fysiologian laboratoriossa.

Testiin osallistuvat urheilijat käyttävät mittareita 10–12 viikkoa, minkä jälkeen on mahdollisesti loppukeskustelut harjoitustietokoneiden käytöstä. Lisäksi osallistujat antavat palautetta Polar-laitteista.

Jos haluat mukaan testiin, ota nopeasti yhteyttä: ari.saarijarvi(at)gmail.com, puh. 0400 734 988

lauantai 20. lokakuuta 2012

Pikkujoulut la 10.11.2012

Team Raholan PIKKUJOULUT lähestyvät taas! Luvassa on hyvää ruokaa, ohjelmaa, seura on parasta mahdollista ja eiköhän Joulupukkiin törmätä myös. Pikkujoulut pidetään tänä vuonna ravintola Franklyssä Tampereella la 10.11. klo 19.00.  Ota mukaan pieni lahja max.5€ hintainen.

Ennen syömistä on syytä herätellä ruokahalua pienellä spinningillä. Ohjelmassa on kaksi tuntia ruokahalua kiihottavaa poljentaa Raholan liikkarilla.

Vielä ehdit ilmoittaa itsesi mukaan kekkereihin! Tsekkaa alla olevasta menusta sopiva ruoka itsellesi ja kerro se joko Anulle tai Markukselle. Kyseessä on siin kolmen ruokalajin illallinen ja hintaa aterialle kertyy 32€/naama. Ravintola Frankly Hallituskatu 22, 33200 Tre.

Anu p. 040 828 5700 r.ontti@windowslive.com
Markus p. 050 5487661 markus.ilva@elisanet.fi

Listalla on jo yli 50 nimeä, vauhtia ja ääntä siis riittää varmasti!



Alkuruoat

Yrttitarhurin vihreä salaatti
Salaattia, tomaattia, kurkkua, marinoituja kasviksia ja yrttikastiketta

Tomaatti-vuohenjuustokeittoa
Kermalla pehmennetty tomaattikeitto vuohenjuustolla maustettuna

Lohi-katkaraputerriini
Merilohesta ja katkaravuista valmistettu terriini, lisäksi Walldorfin salaattia

Pääruoat

Pekoniin käärittyä kananpojanrintaa
Tummaa siiderikastiketta ja grilliperunaa

Grillattua merilohta ja jättirapuja
Kermaista rapukastiketta ja ratatouillea

Paahdettua häränsisäfileetä
Kanttarelli-perunapyreetä ja punaviinikastiketta

Jälkiruoat

Sitruunasorbettia, marjasalaattia ja marenkia

Suklaakakkua ja maitosuklaamoussea


Hinta Kolmen ruokalajin hinta on 32 euroa/ hlö.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Outi ja Unski maailmalla

Team Raholan ja Liikuttavien omat ihqulaiset, Outi ja Unski, päättivät lähteä hieman eksoottisemmalle maratonmatkalle Georgiaan. Tässä hieman tarinaa upeasta matkasta.


Usein raporteissani kehun kuinka halvalla olen matkakustannuksissa päässyt ja olinkin jo päättänyt olla siitä kertomatta, mutta enpä pysty. Georgian vuoristomaratonia bongatessa tuli eteen lento Tbilisiin Tallinnan kautta hintaan 110 euroa per henkilö ja olin myyty. On käsittämätöntä, että edestakainen lento Euroopan itälaidalle voi olla noin halpa. Näiden huippuhalpojen lentojen huono puoli usein on ikävät lentoajat ja pitkät vaihtovälit, mutta se on lähinnä asennekysymys. Outin kanssa reissuun lähdimme iltapäivällä Helsingistä, viettäen leppoisan alkuillan Tallinnassa hyvin syöden ja akkuja ladaten. Vähän ennen puoltayötä lähti lentomme Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin, jossa olimme aamuneljältä. Tulopäivän ainoa tavoite oli päästä 180 km:n päässä sijaitsevaan Kazbegin kylään, jossa tämä Kaukasuksen vuoristomaraton järjestettiin. Tosi halvan minibussimatkan (5 euroa) sijaan päätimme uhrata 80 euroa taksikyytiin, joka sekin kesti noin neljä tuntia ja oli varmasti oikea valinta. Reilun tunnin ajon jälkeen päivä alkoi valjeta ja saimme esimakua jylhistä maisemista, jotka sysäsivät orastavan väsymyksen pois mitä edemmäksi matka vuoristoon eteni. Kansainväliseen tapaan kuskimme räväytteli ajoittain mittariin sellaiset lukemat, että senkään puoleen ei tullut nukkumisesta mitään. Matkan varrella oli Gudaurin hiihtokeskus yli 3000 metrin korkeudessa, isoine hiihtohisseineen ja hotelleineen. Loppumatkasta tie muuttui todella kehnoksi ja saimme ihmetellä niiden rekkakuskien hermojen pitävyyttä, jotka tätä tietä ajokkejaan Venäjälle asti sompailivat. Uutta tietä toki tehtiin, mutta monenko vuoden päästä se on valmis, jäi mieltämme askarruttamaan. Mutta perille Kazbegiin päästiin ja juoksujalkaa hotellimme vessaan.
 
Tästä ei maisema parane! Mäellä olevan kirkon kohdilla oli ensimmäinen huolto.
 
Oma valmistautumiseni tälle reissulle oli ollut tosi kehnoa. Flunssanpritku oli vaivannut jo pari viikkoa ja varoiksi hankittu matka-apteekki oli korkattava pari päivää ennen matkaan lähtöä. Olen juossut muutaman alppimaratonin, mutta nyt eka kerran tuntui, että ohut ilman-ala vaikutti oleellisesti hengitykseen ja yleisvointiin. Ehkä suurin syy oli se, että olimme koko ajan noin 2000 metrin korkeudessa, laskeutumatta lainkaan välillä alempiin ilmakerroksiin. Hotellimme sijaitsi muutaman sata metriä Kazbegin kylän keskustaa ylempänä ja tämä aiheutti pientä päivittäistä lisätreeniä, sillä kaikki kylän viisi kauppaa (lue=kioskia) sijaitsivat keskustassa. Kaupoissa ei ollut lainkaan liha- eikä maitotuotteita, sillä seutu on erittäin omavaraista ja lähes joka talossa on karjaa omiksi tarpeiksi. Tämä karja saakin sitten useimmiten käyskennellä vapaasti kylän raiteilla ja vastaan tulee milloin iso sika, tai lammaslauma, kulkukoirista puhumattakaan. Lehmiä ja hevosia on runsaasti ja oman hotellimme isäntäperheen pojatkin ratsastelivat hotellirakennusta ympäri, antaen välillä puolimetriselle pikkusiskolleenkin hyvät kyydit. Ilman satulaa tietenkin. Mutta kuten tyypillistä näille itämaille elintasoerot ovat valtavat ja kalliita maastureita sukkuloi yhtenään hyvässä sovussa karjalaumoja väistellen.
 
Unskin ratsu?
Hotellimme oli ihan hyvä, eikä hinta 57 euroa/2hh puolihoidolla aiheuttanut surua puseroon. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja palveluhenkistä, mitä pienet kieliongelmatkaan eivät haitanneet. Huone oli tilava ja siisti, eikä TV:n puuttumista tullut edes ajatelleeksi, siksi paljon kaikkea mielenkiintoista oli koko ajan tapetilla. Tulopäivä meni tietenkin univelkaa korvaillessa ja seuraavan päivän eli perjantain ainoa isompi aktiviteetti oli kilpailunumeroiden nouto. Keskustan hotelli Stepantsminda, mitä nimeä kylästäkin nykyään käytetään, toimi kilpailukeskuksena ja illan Pasta Partyn juhlapaikkana. Illan pastoilla sitten törmäsimmekin lisäksemme reissun ainoaan suomalaiseen, joka oli useihin ulkomaisiin juoksutapahtumiin osallistunut vanha konkari. Tarjolla oli ihan maittavaa makaroonia, mutta leipää tai jotain muita höysteitä jäimme hieman kaipaamaan. Leipää kyllä oli hyvin muuten myynnissä ja seudulle tyypillinen iso ohut leipä on paikallista perusruokaa. Kerran näimme Ladan täynnä isoja raavaita miehiä sätkät suupielissä ja auton koko takaikkunan levyinen leipä matkaeväinään. Hygieniapuoli jäi mietityttään, mutta koska hotellissamme se oli kunnossa, niin asia ei meitä vaivannut. Kazbegissa on kolme hotellia, useiden guesthousien lisäksi. Aivan hotellimme lähellä oli juuri avattu varsin erikoinen viiden tähden hotelli, jonka upea aulatila oli jo näkemisen arvoinen. Sisustukseen oli todella satsattu ja kirjojen, pelien ja muun rekvisiitan kirjo oli valtava.

Paikallisissa ostoskeskuksissa ei eksymään päässyt
 Sää alueella oli ollut koko ajan lämmin, lähes hellelukemissa ja niin maratonpäivänäkin. Oikean pukeutumisen arvioiminen oli aiheuttanut rutkasti päänvaivaa, sillä sään muuttuminen vuoristossa saattaa olla todella nopeaa. Nyt sää ei muuttunut, eikä vaatetuksessa ollut ongelmia, mutta muita ongelmia juoksun varrelle kyllä sitten riitti. Noin kilsan juoksun jälkeen alkoi ensimmäinen todellinen haaste, lähes kuuden kilometrin tautinen nousu. Joku kohveli on aikanaan saanut päähänsä rakennuttaa kirkon korkean vuoren laelle ja sinne tavoittelimme, palkeet hoosiannaa huutaen ja tajunnan ollessa ainakin itselläni äärirajoilla. Outilla kulki paljon paremmin ja matkan edetessä hän joutui usein kuuntelemaan mun armon pyyntelyä vauhdin hidastamiseksi. Vieressä siinnelleelle 5047 metriä korkealle Mount Kazbegille emme sentään tavoitelleet, vaan se sai lumipeitteisenä rauhassa katsella juoksijoiden letkaa. Osallistujia oli koko matkalla noin 40 ja sama määrä puolikkaalla, sekä 8 km:n kisassa, joten pienestä juoksutapahtumasta on kyse. Siksi olikin hieman anteeksiantamatonta huollon taso, liian pitkine huoltoväleineen ja tarjonnan puutteellisuuksineen. Kaiken huippu oli reitin merkinnän puute, joka aiheutti usein päänvaivaa ja jopa eksymisiä. Järjestäjät myöhemmin syyttivät ulkopuolisia, jotka olisivat viittoja poistaneet tai väärään suuntaan kääntäneet. Joka tapauksessa reitti olisi ollut tarpeeksi vaativa ilman parin kolmen kilsan ylimääräistä juoksuakin, johon jouduimme Outin kanssa sortumaan. Juuri tätä ennen olimme juosseet noin tunnin ilman nesteitä, lämpötilan kolkutellessa hellerajaa ja maaston ollessa vaativia polkuja ja mäkiä. Taisi siinä muutamakin härmäläinen tehostesana kiiriä kuuroille korville vuorten laaksoihin. Samoilla kohdin yllättäen tavoitimme tämän suomalaisen konkarin, joka oli jäänyt melko kauas taaksemme jo aikoja sitten, eli eksymistä oli tapahtunut hänellekin.
 
Onnelliset maalissa
Riemulla ei ollutkaan sitten rajoja kun tavoitimme maalin. Muutama sekunti alle kuusi tuntia oli kulunut startista ja silti tunne oli mitä parhain, näin vain se tunne palkitsee vaivan ja kärsimyksen. Näitä tuntemuksia ja riemun purkauksia voi ihailla tapahtuman sivujen galleriassa osoitteessa kazbegi-marathon.com. Palkinnoksi näiden tuntemusten lisäksi saimme upean mitalin ja hyvälaatuisen juoksupaidan. Ja jotta näistä osittain negatiivisista kritiikeistä ei saisi aivan väärää käsitystä matkamme onnistumisesta, pitää sanoa että reissu oli yksi parhaimmista. Maisemat olivat todella upeita ja sellaiset pitäisi jokaisen kokea ainakin kerran elämässään. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ruoka hyvää, sekä hintataso tietenkin tosi edullinen. Georgiaan tutustuminen jäi kuitenkin muuten tekemättä ja paluumatkalla itse pääkaupunkikin jäi matkalaisten väsymyksen takia katsastamatta.

t. Unski

lauantai 13. lokakuuta 2012

7.102012 Pirkän Hölkkä

Pirkan kierroksen neljänteen osaan eli hölkkään oli ilmoittautunut ennätysmäärä tiimiläisiä (20 hlö)
Tämä jos joku sai fiilikset nousemaan huonoista sääennusteista huolimatta. Odotukset tulevasta koitoksesta oli sään takia melkoisen sekavat.

Ajatuksia kaiversi pitkään jatkunut sade, ja se mitä reitin pohjalle on sateen vuoksi tapahtunut. Missä kunnossa mestäpolut? upottaako? kynnetäänkö kunnolla mudassa? Kestääkö nilkka? jne ja jne.

Lähtöpaikalla kohdattiin muutamien tiimiläisten kanssa ja ehdittiin hiukan vaihtamaan tunnelmia.Tällä kertaa meitä oli vaan niin paljon että ihan kaikille ei tsemppejä matkaan päässyt toivottamaan. Mutta sehän riittää jo pitkälle kun tietää että tiimiläisiä kyntää samalla taipaleella useita.

Keli oli melkoisen raaka ja vettä tihutteli edelleen. Lämpöisen automatkan jälkeen oltiin ihan horkassa kylmyydestä ja kosteudesta. Jonkun ohjaajan (oli muuten shortseissa) vetämä alkulämmittely onneksi sai veren kiertämään ja jäsenet sulamaan. Lähtölaukauksen tultua lämmittelystä huolimatta matkaan päästiin varpaat tunnottomina ja huulet sinisinä. Sade onneksi taukosi hiukan aikaisemmin.

Lähdin taivaltamaan matkaa tuttuun tapaan Mimmin seurassa. Lähtöruuhkassa bongattiin Anukin. Se oli sitten ainoa vilaus Anusta kun selkä katosi ihmisjoukkoon. Ajatukset siis takaisin todellisuuteen. Jalat tuntui aika raskailta. Sykkeet paukku korkealla. Ei siis ole helppo taival edessä.

Kropan lämmettyä alkoi matka maistumaan ja juoksu kulkea mukavammin. Päästiin hyvään rakoon ennen metsätaipaleen alkua ja vältettiin ns."pullonkaula". Siinä sitten sulassa sovussa mukavia turisten matka eteni jonon määräämää tahtia. Huomasin heti että polun pohja on pehmeä ja paikoin melkoisen liukas. Puusta pudonneet lehdet toimi liukumiinoina kuravellin päällä. No ei se kumminkaan ihan kauheen pahalta tuntunut.

Maisemia ei juuri tullut katseltua koska katse oli pidettävä koko ajan polussa. Eteneminen oli loikkimista sivusuunnassa ja millon mitenkin. Lätäköitä kierreltiin ihan kiertotietä myöden. Lenkkarit säilyi kuivan jopa n. 20 km asti. Sitten tuli vastaan kunnon rutakko josta ei ollut kuivaa ohitustietä. Ensin molskahti toinen lenkkari ja parin askeleen päästä sama kävi myös toisen jalan lenkkarille. Peli oli siis menetetty mitä kuiviin sukkiin ja lenkkareihin tulee. Matka jatkui veden pursuillessa varpaiden välistä mukavasti niitä viilentäen.

Tanja saavutti meidät jossakin kohtaa ja vaihdettiin pikaiset matkakuulumiset. Todellakin pikaiset kun hetken päästä Tanjan selkä katosi mutkien taakse. Vauhtia ei puuttunut siitä menosta. Päätettiin heti Mimmin kanssa että tohon kyytiin ei kyllä lähdetä.

Vaikka juoksu tuntui alusta asti jotenkin takkuiselta niin kaikesta huolimatta fiilis oli jotenkin hieno. Ehkä kelin luomat haasteet antoi ripauksen extream meininkiä ja taas oli mahdollisuus ylittää itsensä selvitymällä maaliin asti. Matkaa oli kuitenkin liikaa jäljellä niin tuuletukset sai jäädä tekemättä. Nöyränä vaan nokka kohti tavoitetta.

Viimeiset 3 km oli melkoisen tuskaista. Eikö tämä todellakaan koskaan lopu. Kumpuilevaa ylä- ja alamäkeä riitti ja riiitti ja riitti. Kaikista juoksijoista näki, että matka on ollut todella rankka. Osa taivaltajista oli pistänyt kävelyksi, toisilla krampit oli ottanut otteen. Omat pohkeet nypytteli kramppien partaalla mutta onneksi ei sentään krampannut.

Vihdoin maalialueen kuulutukset kuului ja siinä meinasi luppua voimat pelkästä huojennuksesta että maaliin päästään sittenkin.

Mitalit taskussa ja fiilis katossa jäimme odottelemaan Villeä maaliin. Pian Ville onneksi saapui ja hyvävoimaisena. Tällä kertaa ei voinut jäädä odottelemaan tiimiläisiä maaliin koska märät vaatteet ja hyytävä keli piti huolen, että lämpöiseen oli päästävä ja äkkiä.

Loppuksi tiivistettynä Pirkan Hölkkä: Mahtava, rento, haastava ja ihana juoksutapahtuma.

Onnittelut koko tiimille. Kaikki pääsi kunnialla maaliin ja selätti kuravellikelin mennen tullen. Onnittelut myös jokaiselle Pirka Kierroksen täyteen saaneelle!
Nyt suksia voitelemaan ja lumen tuloa "rukoilemaan".

Ei kuitenkaan unohdeta iki-ihanaa Maratonseisojaamme Ilkkaa joka pisti päivän parhaan, eli vetäisi ensimmäisenä asiakkaana lautasellisen pyttäriä n. klo 10 aamulla :D
Kannustaminen on rankka laji.

Mari

torstai 11. lokakuuta 2012

Timon eka puolikas


Mietteitä Tallinnasta.

Jännitys ennen ensimmäistä puolimaratonia alkoi oikeastaan vasta aamulla. Aamiaisella oli vitsit aika vähissä ja pinnakin meinasi vähän kiristyä, kun Johanna tallensi kännykkäkameralla tunnelmia. Jännitystä ei ainakaan vähentänyt se, että minut oli sijoitettu aivan ensimmäiseen lähtökarsinaan.


Pientä jännitystä
Lopulta lähtölaukaus kajahti - ei muuta kuin tossua toisen eteen vaan. Sekä tankkaus että kisanaikainen energiatäydennys toimivat hyvin. Kaikki imeytyi kiltisti, mikään ei jäänyt mahaan hölskymään eikä vatsanväänteitäkään ilmennyt. Jalat kestivät hyvin, loppua kohden tuli vähän jalkaterät kipeiksi.

 
Alkuun lähdin huomaamattani omaan tasoon nähden lujaa liikkeelle - ensimmäinen kilometri katosi aikaan 5:05. Vähän piti hiljentää, että vauhtia riittäisi loppuunkin, mutta juoksu tuntui alkuun niin helpolta ja sujuvalta, että oli vaikea malttaa. 10 km taittui helposti. Jossakin 13 ja 18 kilometrin välillä askel tuntui hieman painavan, ja vauhti hidastui. Sitkeästi puurtamalla nekin kilometrit jäivät taakse, ja päästiin vanhan Tallinnan mutkaisille kaduille. Siellä pystyin puristamaan vauhtia taas hieman lisää, viimeinen kilometri meni jo raaston puolelle maalisuorasta puhumattakaan.


Tehtävä suoritettu!
Hetkeksi piti jäädä puhaltelemaan ja aitaan nojailemaan, sitten lähdin hortoilemaan maalialueelta eteenpäin, ihmetellen mistä pääsisi pois. Mitali ripustettiin kaulaan, käteen tyrkättiin suklaapatukka ja urheilujuomaa, joita istahdin ihmetellen alas nautiskelemaan. Olo oli aika hämmentynyt ja Johannan sirkutus meni suurelta osin ohi korvien. Ehkä vasta seuraavalla viikolla hiipi tajuntaan, mitä oikeastaan tuli tehtyä. Silti mitään ihmeempää kisailukuumetta ei ainakaan tällä reissulla tarttunut - pelkkä treenaaminenkin on aina vaan niin kivaa!

Johanna sirkuttaa ja Timo keskittyy

 Loppuaikaan 2:10:29 tämä ensikertalainen ei voi kuin olla tyytyväinen. Ensi kerralla sitten parempaa vauhdinjakoa ja hiukan nopeammin… :)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kuukauden raholalainen Johanna M.


Lokakuun raholalaisena esittelyvuorossa on ihanan rento ja rempseä Johanna M.

Kangasalta Kalkkuun

Johanna Malm on kotoisin Kangasalta, mutta on asunut perheineen jo 15 vuotta Kalkussa. Nelihenkiseen perheeseen kuuluu mies Jyri sekä 18-vuotias poika ja 20-vuotais tytär.

 Liikuntako ei kiinnosta mukamas?

 ”En ole koskaan ollut urheilullinen ja koulussa liikunta oli yksi epämieluisin aine. Hiihto oli kamalinta, ja on sitä edelleen”, väittää Johanna ihan pokkana.

 Uskoo ken lystää: Johanna liikkuu lähes päivittäin. Joko hän on masokisti, joka nauttii kärsimyksestä harrastaessaan  todella paljon liikuntaa, tai sitten hän on oikeasti urheilullinen, ja pitää siksi liikunnasta.

 Oikeille jäljille päästään, kun Johanna tunnustaa, että liikunta on hiipinyt pikkuhiljaa elämäntapoihin: ”Nuorena tuli pyöräiltyä Kangasalla kavereiden perässä joskus ihan Kaukajärvellä asti. Hiukan yli parikymppisenä innostuin juoksemisesta, mutta jotenkin innostus vain hyytyi aina syksyä kohden. Sitten aloitin jumpat, joissa kävin parina iltana viikossa ja löysin itselleni kivan harrastuksen.” 

Hyötyliikunta on  tärkeä osa Johannan arkea ja kattaa ison osan viikon liikunnasta. Johanna pyrkii hoitamaan mahdollisimman paljon asioita pyöräilemällä tai kävellen raittiista ilmasta nauttien.

  ”Jokapäiväinen liikunta pitää mielen iloisena ja terveenä. Mahdollisuuksien mukaan pyrin liikkumaan monipuolisesti ja vaihtelevasti kaikkina vuodenaikoina”, Johanna tuumailee.

Johanna karjaisee keihään kauheeseen kaareen
 Kaikki tiet vievät Team Raholaan

Vuosi taisi olla 2005 tai 2006, kun Johanna sattumalta huomasi Raholan liikuntakeskuksen jumpat. Hän oli sitä ennen käynyt jumppailemassa Nokialla ja Tampereella. ”Raholan Liikuntakeskus sattui olemaan sopivan matkan päässä kotoa ja sinne oli helppo mennä kävellen tai polkupyörällä. Plussaa oli myös se, ettei tarvinnut sitoutua mihinkään jäsenyyteen koko vuodeksi”, Johanna sanoo. 

 Liikkari tarjosi myös monipuolista jumppaohjelmaa, jota löytyi melkein joka päivälle ja sopiviin ajankohtiin. Johanna muistelee aloittaneensa steppitunnilla,  jossa hiki irtosi tehokkaasti, vaikkei askeleet ihan kohdilleen menneetkään.

 
Antaa pikkusormen ja se vie koko käden, vai?

 Ruokahalu kasvoi syödessä ja pian Johanna huomasi olevansa epäsäännöllisen säännöllisesti mukana pumpissa, kuntonyrkkeilyssä, spinningissä, muokkauksessa, kuntosalilla, Zumbassa  ja silloin tällöin myös juoksutunneilla.

Ensimmäisistä jumppakerroista Johannalle jäi vahvasti mieleen myös mukavat ihmiset, jotka tsemppasivat ja ottivat heti uuden jumppakaverin porukkaan mukaan. ”Letkeää juttua riittää aina ennen ja jälkeen jumppien”, Johanna hymähtää.

 
Saavutuksia ja itsensä ylityksiä

Johanna osallistui menneenä kesänä Team Raholan kanssa Pirkan yöpyöräilyyn, joka ei ole ihan pikku rykäisy. Takapuolta sai puuduttaa ihan kaikki 134 km. Kaikesta huolimatta Tämä oli Johannan mielestä erittäin kiva ja antoisa kokemus. ”Päällimmäisenä mieleeni jäi mahtavat retkieväät, joita oli muuten huoltoauton takaluukku aivan täynnä, ja lisäksi tietenkin hieno ja valoisa kesäyö”, hän muistelee.


Toinen haaste Johannalle oli osallistuminen Sorvassa järjestettyyn riatloniin.

”Tähän Tiimin omaan hullunhauskaan kisailuun oli todella matala kynnys osallistua ihan tavallisen mökkiuimarinkin ja toisekseen, eipä olisi tullut muuten edes lähdettyä riatlonikisoihin”, Johanna toteaa.

 
10km takana ja hymyä riittää


Mistä ammennat motivaation?


Johannan saa harrastamaan liikkuntaa sen tuottama hyvä olo. ” Myös omien rajojen kokeileminen sekä pieni lapsenomainen seikkailunhalu toimii erittäin hyvänä motivaattorina. Esim. pyörä- ja kävelylenkeillä voi tutustua hienoihin maastoihin, joita löytyy usein ihan läheltäkin.Kivan porukan kanssa on aina hauska liikkua ja tulee herkemmin lähdettyä, vaikka Mustanvuoren rinnettä kapuamaan ja itseään piiskaamaan.”

Myös kunnon ylläpito on Johannalle selkeä syy liikkua. Tavoitteitakin löytyy:

” Lihaskuntoa voi aina parantaa ja tavoitteena on myös pidentää juoksulenkkejä”, hän toteaa määrätietoisena. Johannaa nähdään siis tulevaisuudessa useammin myös pitkillä lenkeillä.

Luonto on tärkeä

Metsässä liikkuminen, marjastaminen ja sienestäminen kuuluvat Johannan syksyyn, eikä aina saaliin määräkään ole tärkeää, vaan se että pääsee vaeltamaan metsään luonnon helmaan. Myös uiminen ja saunominen ovat lähellä Johannan sydäntä.

 ”Erityisesti rantasaunan ja uinnin yhdistelmä houkuttaa ja nämä tilaisuudet käytetään aina kun vaan mahdollista, myös talvella.”

”Nyt olen opintovapaalla ja koulukirjojen lukeminen sekä pänttääminen vie arjesta oman aikansa”, toteaa Johanna lopuksi.

Onnea Johannalle opintoihin ja oikein raikasta syksyn jatkoa!

 

Teksti: Mari J ja Minna N

tiistai 2. lokakuuta 2012

Huomioliivit

Kaivakaahan lenkkeilijät huomioliivinne naftaliinista! Päivä alkaa olemaan jo lyhyt, joten on taas aika alkaa näkymään yhteislenkeillä.