Nastolan kuninkuusmatka 3,8km 180km 42,2km

Nokialta se kaikki alkoi...

Ensimmäinen tri-kilpailuni oli heti puolenmatkan kilpailu Nokialla vuonna 2010,sieltä haettiin vain esimakua tulevasta,vähän harjoitteita ja kestävyyttä takana,sain kuitenkin suoritetuksi sen,aika ei ollut mikään ihmeellinen 6h38min.mutta itseluottamus nousi ja katse oli jo seuraavassa kilpailussa.Näitä käytyäni aloin mieliä kuninkuusmatkaa 3.8km uintia,180km pyöräilyä ja lopuksi 42.2km juoksua.Aika ultimatetouhua jossa lopussa mentäisiin jo limiitillä.

 Spessun katsastusta

Kuninkuusmatkan aika

Nastolassa 16.8.2014 järjestetty täydenmatkan SM kilpailu käynnistyi aamulla klo 05.30 pyörän katsastuksella, josta siirryttiin uintiosuudelle Iso-Kukkanen järvelle, 3.8km uintiosuus meni kaverini vieressä, tietäen hänet hyväksi uimariksi aikaan 1.17.54, järvestä noustessa horjutti hieman ja pyöräosuudelle siirtyessä aivot eivät toimineet ja kulutin kolmisen minuuttia pelkästään kilpailunumeron kiinnittämiseen.

Iso-Kukkanen odotti jo aammulla uimareita

Järjestäjät varoittelivat jo perjantain briefingissä pyöräreitin raskaudesta ja siihen että sääntöjä rikkovaan peesaukseen kiinnitetään erityistä huomiota.Olin ennakkoon jo suunnitellut vauhdikkaampaa pyöräilyä, kuin mihin reisistä  ehkä olisi, sain Spessun kovaan kisavauhtiin ja ajettelin mennä tällä taktiikalla loppuun saakka, vauhdinjako oli haastavaa reitin ja matkan pituuden takia, ja energiaa paloi enemmän mitä olin varannut evästä mukaan.Talviset Anun vetämät spinningtunnit mielessäni sain lopulta keskarin 33km/h ja loppuajan pyörälle 5.33.44. siitäkin huolimatta että sadekuurot,suomen tiestössä olevat halkeamat vaikeuttivat matkantekoa ja pyörän runkoon intergoitu juomasäiliö ei toiminut ja vedin koko 180km matkan ylimääräistä kilon painoista vesipunnusta mukanani.!

Raskas pyöräreitti tarjosi haastetta. Tässä ajetaan aero-asennossa, nopeutta 48km/h.

Nyt alkaisi kuitenkin koko matkan haastavin rasti, eli maranpituinen juoksu, jaloilla mitkä oli jo poljettu loppuun..olin tässävaiheessa vielä oman sarjani 45-49v kärjen mukana, mutta 10 kilometria juostuani aikaan 52min, alkoi energia loppumaan ja banaania ja kokista piti alkaa tankkaan tosissaan selviytyäkseni maaliin, silläkin varjolla että nesteet lentäisi ulos, yläkerran kaveriltakin tuli pyydettyä apua.. kaikki limiitit käytettyäni, alkoi vielä loppukamppailu yrittäessä pitää kokonaisaikani alle 11 tunnin, voimat täysin huvenneena, ylitin maaliviivan kuitenkin aikaan 4.01.30 ja kokonaisajaksi tuli 10.59.52! Kotiinvietäväksi Tampereelle tuli sarjani SM pronssimitali, tällä tuloksella olisin ollut yleisessä sarjassakin 10 parhaan joukossa, 102 kilpailijan osallistuessa SM taistoon. Kiitokset Team Raholalle kannustuksesta ja tsemppauksesta.! Ensimmäinen täysmatkani.. niinpä, kaikki tämä alkoi Nokialta ja tulee loppumaan Konalle Havaijille.

Urakka takana! Tripla palkkari heti ja sitten pizzalle!

Tiimipuku tilaus

Nyt on jälleen mahdollisuus tilata tiimipukua!

Ensi viikolla Anulla on menossa mukana sovituskappaleita uusimmasta tiimipuvusta(viime talven mallista).Voit tilata puvun tai pelkästään takin tai housut.Puvun hinta arviolta n.100euroa ja takki n.70euroa. Ilmoitathan Anulle, jos haluat sovittaa pukua ja ostaa. Päätökset tarvitsee tehdä nopeasti, mutta miksi miettiä liikaa, kokemuksesta puku on todettu hyväksi!

Jyväskylään bussilla

Finlandia maratonille lähtijät huom! Bussi kohti maratonin starttia lähtee Tesoman jäähallin parkkikselta 13.9.klo 8.15 ja takaisin lähdemme n. klo 19.15. Hintaa matkalle tulee mukaan ilmoittautuneiden määrän perusteella 30€/naama. Bussissa on vielä pari paikkaa auki, joten pistähän viestiä Markukselle, jos haluat hypätä jouselle.

Bussissa on paluumatkalla ohjelmassa mm. sankaritarinoita, pohdintaa kuinka juoksun mahtaisi saada kulkemaan jne. Matkaan lähtijöistä ainakin pari on ilmoittanut yrittävänsä ennätystään juuri Jyväskylässä. Mukava ja suorastaan jännittävä reissu on siis edessä!

Maksu suoritetaan matkan jälkeen Team Raholan tilille ja matkalla kerrotaan tarkka hinta jne. EI SIIS KÄTEISTÄ!!!!

Häkkisen perheen Pirkan Soutu 2014

Ihana Pirkan Soutu. Olin hylännyt ajatuksen soutuihin lähtemisestä työvuoron takia, mutta ilokseni Virpi kertoi startin olevan neljältä ja työvuoroni loppui kolmelta, joten siltä istumalta ilmottauduin (olisi ehkä vähän voinut miettiä pidempään).

Valmistautuminen soutuhin alkoi edellisenä iltana teamin sivuilta kauhutarinoita lueskellen ja pyllynalusia askarrellen. Lauantain työpäivästä ei meinannut tulla mitään jännityksen takia.Soutupaikalle saapuessa jännitti yhä vaan enemmän. Ei auttanut muu, kuin vene vesille ja vähän treenaamaan. Aluksi soutu tuntui ihan kivalta ja helpolta, tosi iisiltä. Ei mennyt kovinkaan kauaa startin jälkeen, kun soutaminen alkoi jo tuntumaan (sattumaan), niin siis jossain pyynikin kohdilla. Mietin siinä et ei oo enään ku varmaan 34 kilsaa jäljellä. Matkan edetessä polte reisissä ja pakaroissa vaan paheni.

Pirkan soutu on ollut itselleni rankin, sekä ajallisesti pitkäkestosin, urheilusuoritus tähän mennessä. Maalissa ensimmäiset ajatukset olivat hypätä veteen, sekä ”ikinä en enään souda”. Rakkoja tuli yksi ihan todella pieni, kiitos viiltosuojahanskojen ja reisienkin polte hävisi yllättävän nopeasti. Jotenkin odotin, että olisin ollut ihan  romuna, mutta ei.

Tiia onnellisena maalissa

älkeen päin ajateltuna olen todella iloinen, että osallistuin. Meidän vene ja soutajat oli ihan parhaita. Kokemus oli ikimuistoinen ja ensi vuonna soudellaan taas.

-Tiia

Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Nyt oli Pirkan Soudun vuoro. Soutuun ilmoittautuminen tuli minulle vähän puun takaa. Tiia oli laittanut nimeni listaan ja asia tuotiin minulle julki lähinnä ilmoitusluontoisena. Mutta ajattelin että kokeillaan nyt tätäkin.

Soutuun ei oikein tullut valmistauduttua sen kummemmin fyysisesti kuin henkisestikään. Jotenkin sitä vain ajatteli että sehän nyt on vaan Nokialle ja takaisin...soutamalla. Olisiko ollut samana aamuna kun sitten soittelin Markukselle ja kyselin vähän että mitäs sinne kannattaa päälle laittaa. Viiltosuojahanskat olin kyllä hommannut soutua varten jo kuluneella viikolla. Jälkikäteen rakkoja käsistä laskiessa sain eräältä soutuja kolunneelta kaverilta vinkin, että villasukka airoon on paras, ehdottomasti.

Päivä oli kohtalaisen lämmin ja soutuun varauduin CamelBakin juomarepulla (3l) vettä, pullollisella urheilujuomaa, suolapähkinä-rusina sekoituksella ja muutamilla geeleilllä. Kaikki neste tuli vedettyä kitusiin reilun kolmen tunnin taipaleen aikana. Eli saattoi siinä vähän hikikin tulla soudellessa.

Varsinainen sunnuntaisoutuhan tämä ei ollut. Veneellinen, enemmän ja vähemmän soutukokemusta omaavia, teamiläisiä soutaa pieni verenmaku suussa 35 kilometriä. Omalla kohdalla pahinta taisi olla kokemuksen puutteesta johtuva, kyllä...aion sanoa sen, perseen puutuminen! Vaikka aika-ajoin aika rivakkaankin tahtiin soudettiin ja varsinaisesti ei tullut säästeltyä yhtään, niin muuten en tätä nyt niin rankaksi reissuksi kokenut. Veneestä noustessa piti oikein tarrata (omista) pakaroista kiinni, ihan vain todetakseen että ne ovat vielä olemassa vaikka niitä ei enää tunnekkaan. Rakkoja tuli käsiin useita mutta muuten soutu oli (persettä lukuunottamatta) kropalle armollinen, ei isoja kiputiloja seuraavina päivinä.

Jere ja Markus pulikoimassa soudun jälkeen, olipas kiva soutaa!!!

Soudussa oli kyllä ehdottomasti parasta veneemme hienoakin hienompi teamihenki! Ja mikäs se oli soudellessa noinkin komeissa maisemissa hyvällä porukalla.

Summa summarum, kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran, Pirkan Soutua varmasti useamminkin.

-Jere

Lisää kuvia Pirkan soudusta tästä

Jyväskylään 13.9. lähtijät

Jyväskylään 13.9. on kuulemma lähdössä moni tiimiläinen juoksemaan kokonaista tahi puolikasta. Kaikki ketkä ovat halukkaita lähtemään matkaan bussilla lähettävät tekstiviestin Markukselle tämän päivän kuluessa ma 18.8. numeroon 050 5487661. Bussilla  matkaan lähtevien tarvisi huolehtia ilmoittautuminen juoksuun etukäteen 29.8. mennessä, jottei matkaan tarvi lähteä käsittämättömän aikaisin.

Savonlinnaan 2015

Nyt nopeaa toimintaa!

Kaikki tiimiläiset, jotka ovat lähdössä matkaan kokemaan liikuntaa ja kulttuuria, ottakaa yhteyttä Anuun mitä pikimmin.

Tarjolla olisi seuraavanlainen reissu:

La 18.7.2015 lähtö Savonlinnaan aikaisin aamulla, Savonlinnassa hotellille virkistäytymään ja illalla nauttimaan Olavinlinnaan oopperasta (Tosca).

Su 19.7. Pyhän Olavin maraton, puolikas tai kymppi, jonka jälkee rentoa oloa, muikkubaariin tutustumista ja muuta mukavaa.

Ma 20.7. Aamupalan jälkeen startti kohti Ollinmäen viinitilaa ja siellä tutustumista paikallisiin tuotteisiin. Viinitilalta matka Imatralle katsomaan koskien pauhua ja nauttimaan illasta ihan hitokseen.

Ti 21.7. Paluu kotiin.

Nyt kaikkien matkaan lähtevien täytyy toimia nopeasti ja ilmoittautua mukaan viimeistään 19.8. mennessä!!!! Hotelllit Savonlinnassa alkavat olemaan jo myytyjä eikä oopperaliputkaan kauaa odottele.

Ilmoittaudu Anulle p. 040 828 5700 tai anu.ossberg@gmail.com

Walesmarathon Tenbyn idyllissä. 126./#56, Outi ja Unski maailmalla

Reilu kolme vuotta sitten en ollut käynyt Brittein saarilla lainkaan, jos käynniksi ei lasketa välilaskuja Lontoossa. Sen jälkeen on tullut brittimaratoneja koluttua useammassakin paikassa, eli Englannissa, Irlannissa, Mansaarilla, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. Countryclubin maalistassa nämä kaikki edellä mainitut lasketaan eri maiksi ja brittivaltioista minulla juoksematta oli vielä Wales, Jersey ja Guernsey. Näistä Walesin maraton ajoittui keskikesän hetkeen, joten otimme Outin kanssa sinne pitkän viikonlopun matkan, heinäkuun helteiden koetellessa suomalaisten sietokykyä. Jos ei tykkää kovasta helteestä, voi muuttaa Walesiin. Heinäkuun keskilämpötila on alle parikymmentä astetta, usein on tuulista ja sateista, kuten matkamme aikanakin. Maratonpäivänä oli parhain keli, mutta silloinkin lämpötila keikkui vain juuri ja juuri 20 asteen yläpuolella. Lensimme ensin Lontooseen, josta oli viiden tunnin junamatka Tenby nimiseen pikkukaupunkiin. Loppumatka sujui jo aikoja sitten parhaat päivänsä nähneen lättähatun kyydissä, Swanseassa olleen junanvaihdon jälkeen. Tiesimme Tenbyn suosituksi turistikohteeksi ja perille päästyämme emme ihmetelleet yhtään että miksi. Maasto meren rannalla on vaihtelevaa ja vehreät nummet ympäröivät seutua joka puolella. Vihreys on silmiinpistävän runsasta joka paikassa ja eläimiä näkee nummilla ja laitumilla satamäärin. Itse kaupunki on erittäin vanha, mutta rakennukset loistokunnossa ja siisteydessä ei löydy parannettavaa. Kauniit eriväriset rakennukset jylhien kallioiden reunoilla, antavat postikorttimaisia maisemia eri puolella kaupunkia. Hotellimme oli pieni idyllinen perhehotelli, jonka omistajapariskunta teki kaikkensa asukkaiden viihtyvyyden takaamiseksi.

Tenbyn idyllinen venesatama.

Jo Swansea lähestyttäessä kiinnitimme huomiomme oudolla kielellä painettuihin nimikilpiin. Ja vasta lähempi tutustuminen asiaan osoitti sen, että Walesissa on todella käytössä oma kieli Welsh ja sitä myös vielä puhutaan. Toisin kuin esimerkiksi Irlannissa, jossa iirin kielen asema on syrjitty, Welshin asemaa pyritään säilyttämään ja elvyttämään. Mitään selvää mokomasta ei saa, sen tulimme äkkiä huomaamaan. Toisin kuin monessa muussa pienessä brittivaltiossa, Walesissa ei ole omaa puntaa, vaan Englannin punta on ainoa käypä valuutta. Raja Englantiin on häilyvä eli mistään ei huomaa milloin olet saapunut Walesiin. Suurin kaupunki on ainakin futista seuraaville tuttu Cardiff, joka on hieman Tamperetta suurempi kylä. Jalkapallopyhättö kuitenkin on mittava ja sen suuruudesta voi saada jonkinlaisen mielikuvan kuinka suosittua futis todella on näillä selkosilla. Cardiffin Millennium Stadiumille mahtuu 74.500 katsojaa ja pitää ottaa huomioon, että se ei ole kaupungin ainoa stadion, vaan toiseksi suuremmallekin mahtuu jopa 33.000 katsojaa. Mutta me emme olleet tulleet tänne asti katsomaan jalkapalloa, vaan juoksemaan maratonia. 

Melkoinen vilske eli kuin kalat vedessä, kun tuhat uimaria lähtee kilpaa.

Maratonviikonloppu Tenbyssä oli kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä maraton. Long Course Weekendiin osallistumalla oli mahdollista mennä puolimatkan tai kokotriathlon läpi kolmessa päivässä, tai vain jokin osa siitä. Perjantain ohjelmassamme oli vain numeroiden nouto, joten ehdimme hyvin ihailemaan mahtavaa tuhannen uimarin starttia, jota sävytti ilotulitus ja runsaan väkijoukon kannustus. Huonoina uimareina emme paikalla kuitenkaan kauan viipyneet, vaan Expon valikoiman katsastettuamme lähdimme tankkaamaan energiavarastojamme. Ravintolatarjonta Tenbyssä on runsasta, mutta ei niin järin monipuolista. Saman tyyppisiä Fish&Chips rafloja on pilvin pimein, mutta meidän vaatimustasoamme ennen maratonia ne eivät oikein tyydyttäneet. Hintataso ravintoloissa oli myöskin aika kallista. Kiinalaisen noutoannos jäi melko mauttomana puoleen väliin syömättä, mikä on tuiki tavatonta. Mutta toki ruokaa saatiin ja ei se miksikään ongelmaksi muodostunut. Lauantaina ihailimme vuorostaan pyöräilijöitä, joiden vaativaa urakkaa sävytti erittäin vaihteleva mäkinen maasto. Siinä vaiheessa emme onneksi liikaa ajatelleet tulevan maratonin maastoa ja saimme yömme nukuttua melko rauhaisasti. 

Team Rahola se näkyy, jopa Walesin sumussa ja sateessa.

Maratonpäivän sää oli ihanteellinen, joku voisi sanoa että liian lämmin, mutta pukeutumisongelmilta ainakin vältyttiin. Enpä muista maailman maratoneilta, että vaatesäilytys olisi ollut kirkossa, mutta nyt sekin koettiin. Juuri ennen starttia treffasin muita countryclubilaisia ja saimmepa aikaiseksi hienon ryhmäkuvankin, joka nyt koristaa clubin nettisivujen kuvakollaasia. Outi ampaisi heti startista omia menojaan, sillä akillesongelmieni takia olimme näin sopineetkin. Tosin ekaan kymppiin hän ei saanut selvää irtiottoa minusta, vaan keikkui näköetäisyydellä parinsadan metrin päässä, häipyen kuitenkin sitten horisonttiin. Oma juoksuni kulki yllättävän suotuisasti ja vaikka reitti oli todella vaativa ja raskas, niin jalat toimivat hyvin ja voimia riitti pieneen loppukiriin asti. Reitti oli paitsi mäkinen myös kauniita maisemia tarjoava. Tosin tien reunoilla kasvava pensaikko tai kiviaita usein esti paremman näkyvyyden maisemien ihailuun. Aina maalissa odottava syvä helpotuksen tunne ja itsensä voittamisesta saatava palkkio, oli Walesissa erityisen voimakas. Siksi epävarmaa oli koko osallistuminen ja siinä onnistuminen. Pian maaliin tulon jälkeen treffasin rakkaani kirkossa ja jälleen näkemisen riemu oli mahtavaa. Outilla jalat olivat tehneet tenää, mutta kokonaisuutena uskon hänenkin olleen tyytyväinen tapahtumaan. Oma aikani ei ole maininnan arvoinen, mutta myöhemmin sain havaita, että sijoitukseni oli sarjassani neljäs, eli tuntui ne mäet muissakin ikätovereissa. Huolto ja tunnelma Walesin maratonilla oli huippuluokkaa ja nautimme täpöillä viime tippaan. 

Paluumatkan kruunasi Lontoossa painavien matkalaukkujen kanssa helteessä kävely. Raahustimme Paddingtonin asemalta Hyde Parkin läpi, Buckinghamin palatsin vierestä Victorian asemalle asti. Sopii kokeilla päivä pari raskaan maratonin jälkeen, mutta meiltähän tämäkin käy.

Herrasväki Lontoon helteessä.

t. Unski

Lokakuussa vuoden 2014 toinen tipaton ja herkuton!!

Anu kerää nimiä allekirjoituksella ja 2euron keräyksellä tipaton & herkutonkuukauteen, 14.10–14.11 eli juuri ennen Valencian matkaa. Matkalla herkutellaan jo!!!

Rahasummalla arvotaan hemmottelupaketti jälleen. Vaikka et lähtisi Valenciaan, tipattomaan & herkuttomaan saa tulla mukaan samalla tavalla.

Tipattomalla & herkuttomalla on kiellettyä luonnollisesti alkoholi, limsat, karkit, kakut, pullat, keksit, sipsit, jäätelöt jne.

Jos jostain syystä kuukausi käy liian haasteelliseksi, etkä saa tiimiltä auttavaa vertaistukea ja tulee repsahtamisesta ilmoittaa heti Anulle puh 040 8285700.

Kaikki mukaan
    - Anu