torstai 27. toukokuuta 2010

Tulossa: Pitkää lenkkiä ja pilatesta

Vielä näin muistutuksena kaikille pari juttua:

Tämän viikon pitkä lenkki on sunnuntaina 30.5. klo 17 n. 15-20 km.
Seuraava pitkä lenkki on lauantaina 5.6. klo 9.00 n. 15-20 km.
Nämä ja muut yhteislenkit löytyy oikean sivupalkin yläosasta.

Raholan liikuntakeskuksessa on kesäkuussa tarjolla kaksi pilateksen näytetuntia ja syksyllä pilates otetaan mukaan ohjelmistoon. Piltateksen näytetunnit on 14.6. maanantaina klo 19.30 ja 25.6. tiistaina joogan tilalla klo 19.30.  Pilateksesta voit lukea lisää vaikkapa tästä.

Tulossa on myös pari mahtavaa juoksutapahtumaa, joihin ollaan taas porukalla menossa:
12.-13.6. Perniössä Anu ja Markus lähtee taas 100km juoksuun. Samassa tapahtumassa on tarjolla yömaraton ja kymppikin.
12.6. Forssassa starttaa myös suvi-illan maraton, puolimaraton ja kymppi, johon on jo jonkinlainen sakki kasassa. Koitetaan taas saada hyvät kimppakyydit kasaan eiks niin. Toiveissa olis, jos ehtis koukata kotiin tullessa Perniön kautta huutamassa parit kannustushuudot noille satasen juoksijoille.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Kisaraportti: Likkojen lenkki 22.5.2010

Likkojen lenkillä  kilometrit loppuivat kesken

Tulipa sitten koettua tämäkin: maaliin päästiin ennen kuin kilometrit olivat täynnä. Uskomaton suoritus. 

Lähdimme Mimmin kanssa Likkojen lenkille 22.5. juoksemaan kymppiä. Päivä alkoi lupaavasti: lämpöä ja aurinkoa piisasi. Olot olivat ihanteelliset itsensä piinaamiselle Pispalan mäkimaastossa. Pyynikin hulabalookentälle virtasi jos jonkinnäköistä eukkoa, kun saavuimme sinne hyvissä ajoin (jopa minä!). 

Rauhallinen lähtö julkkiksen kintereillä

Lähtö oli h-i-d-a-s, sillä lähtijöitä oli rutkasti ja osa aloitti taipaleensa kohti Pyynikin näkötornia kävelemällä rauhallisesti. Lenkillä oli ennätykselliset 11 200 osallistujaa, joista tosin vain osa tavoitteli kymppiä. 

Minä ja Mimmi juoksimme strategisesti nerokkaasti tv:stä tutun Katja Ståhlin takana. Katjalla oli turvamiehinä kaksi Smokkijuoksijaa, joita ei käynyt kateeksi siinä helteessä. Katja kuitenkin lönkytteli sen verran rauhallisesti, että meiltä meni hermot, ja pingoimme ohi jo ennen näkötornia. 

Ohitimme Katjan ja smokkiherrat vielä myöhemmin toisenkin kerran, mistä Mimmi päätteli nerokkaasti, että Katja juoksee vain 7,5 km lenkkiä, koska kymppiläiset tekivät näkötornin jälkeen 300 m lisälenkin. Vähänpä me siinä vaiheessa mistään mitään tiesimme.

Pätkimme Mimmin kanssa menemään yhtä matkaa pitkin Pispalaa, kunnes jossain 4-5 kilometrin paikkeilla minä hidastin tahtia sykemittarin suosituksesta. Mimmi jatkoi vauhdilla ja katosi johonkin kaukaisuuteen. 

Häh, missä reitti menee?

Reitti kiertyi takaisin Pyynikin näkötornille huomattavan nopeasti. Mäen päällä alkoi ihmetyttää, että ollaanko tässä väärällä uralla, kun kilometrejä oli takana selvästi liian vähän. Missään ei näkynyt opasteita. 

Lopulta jostain löytyi pari järjestäjää, jotka vakuuttivat reitin olevan oikea ja lisälenkin odottavan mäen alla, joten matka jatkui. 

Mutta niin siinä vaan kävi, että Pyynkin kenttä maaleineen tuli vastaan ilman mitään lisälenkkejä. Kävelin typertyneenä hakemaan lenkkiosallistujille jaettavan krääsäkassin ja sponsorien tarjoamat eväät, ja ihmettelin ääneen tapahtunutta. Takanani juossut nainen äimisteli samaa. 

Mimmi istui nurmikolla popsimassa jo omia eväitään. Myös hän oli juossut vain lyhyen matkan reittiopasteiden täydellisen puutteen harhauttamana. 

Lievää vakavampi moka

Tajusimme siinä istuessamme (tai no siis Mimmi tajusi), että lisäkierros, joka olisi kasvattanut kilometrit kymppiin, olisi edellyttänyt maalisuoralla kääntymistä takavasemmalle ns. ”esteettömälle lenkille”, joka oli tarkoitettu varsinaisesti pyörätuolin kanssa liikkuville. 

Järjestävä taho ei vain ollut huomannut merkitä kymppiläisille opasteita mihinkään! Lievää vakavampi moka Koo-Veeltä. 

Mimmiä harmitti, koska hän olisi todennäköisesti saanut alle tunnin ajan kympilleen, jos kilometrit eivät olisi kadonneet. Minua harmitti muuten vaan. Sen pituinen se. 



Juoksijoita hiukkasen harmitti viimeisten kilometrien katoaminen, mutta kupliva juoma lievitti ärtymystä  varsin tehokkaasti.



Teksti: Minna N. Kuva: Mikko A.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Kisaraportti: Akaa maraton 22.5.2010

Akaan maraton juostiin 22.5. ja Team Rahola oli edustettuna Anun ja Markuksen voimin.

La 22.5 kello herätti innokkaat maratoonarit uuteen aamuun klo.7.00. Kellon pärähdettyä toinen innostunut juoksija kyseli unensekaisena ja tukka pystyssä seuraavaa; Oliko meillä tänään jotain? ja toisella jolla ei tukkaa ollut lain vastasi; Kai meitin maratonille pitäs mennä. Siitä sitten kamat kasaan, aamupuuro kitusiin ja nokka kohti Anun isän taloa. Anun isä ja sen kaveri Pertsa lähtivät huoltajiksi matkaan. Aikataulu oli sovittu niin, että lähdetään 8.30 kohti Akaata, mutta isä Jarmo nautiskeli juuri keitettyä teetä kaikessa rauhassa, ja ihmetteli kun jo nyt lähdetään, vaikka oli sovittu startin olevaksi klo 9.30. Ihan putkeen ei aamu mennyt, mutta perille Akaaseen päästiin hyvin n klo.9.40.

Juoksijat&huoltajat eli Anu, Markus, Jarmo ja Pertsa

Lähtö oli merkitty tapahtuvaksi klo.11.00, eli aikaa siis oli valmistautumiseen hyvin. Haimme numerot ja kaikki oli edelleen hyvin. Kun kello oli aika tarkkaan 9.55 yksi juoksija tuli ilmoittamaan, että lähtö maratoonille onkin klo.10.00! Siitä Markus poikanen sitten lähti vaihtaan äkkiä oikean varustuksen päälle ja ihmetteli moista aikataulun muutosta, Anulla oli jo fiksusti oikea varustus (nainen).  Anu pidätteli lähtöä ylimääräisen minuutin, että kaikki pääsivät viivalle. No, lähdön ollessa käsillä tuli selväksi, että aikaisempi lähtö oli tarkoitettu hitaammille ja ehkä vähän vanhemmille juoksijoille. Kysyttyämme luvan saimme kuitenkin lähteä tässä ryhmässä matkaan. Meidän mukaan lähti myös tuttu juoksija, joka muuten oli erittäin kiinnostunut Team Raholan toiminnasta!

Matkaan siis päästiin, ja ensimmäiset sadatmetrit edettiin makeasti nauraen, kun hieman huvitti erikoinen lähtö. Hymy oli vielä pitkään huulilla, koska reitti kulki kauniissa maisemassa peltojen välissä ja metsien katveessa. Sääkin suosi, lämpöä oli 20 ja taivas oli niin sees. Etenimme rauhallisesti ja saavuimme 5km huoltopisteelle missä omat huoltajat, Jarmo ja Pertsa olivat kuvaamassa, kellottamassa ja kannustamassa meitä. Jatkoimme matkaa kohti 10km huoltoa iloisina, mutta n.7km kohdalla ilo vain lisääntyi, koska omat huoltajat olivat käyneet kääntymässä 10km pisteellä ja todenneet, ettei siellä ole vielä huoltopiste valmiina. Don Jarmo ja Pertsa tekivät 10km huoltoväelle tarjouksen mistä ei voinut kieltäytyä ja kaikki sujui lopulta hyvin.  Seuraava ihmetyksen kohde oli 15km kyltti, mutta ei lainkaan huoltoa. Huoltopiste oli siirretty n.16,5km kohdalle, koska siinä oli kuulemma parempi paikka. Seuraava huolto mikä sijaitsi kääntöpaikalla oli täydellisesti kunnossa.

Puolimatkan krouvissa

 Matkaa taitettiin tasaisesti edeten vauhdin ollessa alusta loppuun n.5min/km. Juoksu sujui molemmilta hyvin ja maalissa odotti Anua voittajalle luovutettava pysti ja Markuskin sai 3-pokaalin. JES! "Pokaalit" olivat muuten tutun näköisiä ja erittäin komeita.

Hienot pystit!

Tapahtuma oli onnistunut, vaikka järjestäjiltä toivoisi ehkä hieman enemmän infoa ja ehkä pari huoltoa matkalle lisää. Reitti oli siis edestakainen, kaunis ja siitä löytyi paljon mäkiä. Ihmiset siellä olivat kaikki ystävällisiä ja taas tuli muutamia uusia mukavia tuttavuuksia. Akaa oli kokemisen arvoinen ja voipi olla, että joskus osallistumme uudestaankin.

Teksti ja kuvat: Markus

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kisaraportit: Viialan ympärijuoksu ja Ideapark-juoksu 16.5.

HUOM! 19.5. lisätty Minnan kertomus.

Viime sunnuntaina Team Raholaa edustettiin kahdessa eri juoksutpahtumassa - Viialan ympärijuoksussa kympillä ja Ideapark-juoksussa puolimaratonilla sekä lasten 3,5km juoksussa.

Viialan ympärijuoksu järjestettiin nyt neljättä kertaa, reitti on virallisesti mitattu 10 km reitti, joka kiertelee Viialaa. Team Raholaa siellä edusti Johanna, jonka ystävä sai houkuteltua lähtemään Viialaan. Ensin Johannan piti tulla Koskuelle, mutta alkuviikosta iskenyt flunssa oli vielä silloin päällä. Ilma oli hikisen kuuma ja onneksi Johanna olikin omia juomia mukana - niitä tarvittiin, koska ainoa juomapiste oli vasta 6km kohdalla. Alku meni kuulemma hyvin, mutta lopussa alkoi vauhti vähän hiipua (niinkuin itse kullakin aina). Maalissa aika 76.01 min ja kymmenes sija hölkkäsarjassa, huippua Johanna! Reitti oli kuulemma mukava ja kaunis ja tasainen, noin puolet hiekkaa ja puolet asfalttia. Juoksun hinta oli edullinen, vain 10 euroa ja siihen kuului arvontapalkinnot ja jopa mitali. Tänne täytyy kyllä ensi vuonna lähteä porukalla!

Niin ikään neljättä kertaa järjestettiin myös Ideapark-juoksu Lempäälässä. Ideapark-juoksussa tarjolla oli kymppi ja puolimaratoni, sekä lapsille omat sarjat ja matkat. Team Raholaa täällä edustivat Minna, Juho ja Inka. Minna ja Juho vetäisivät puolikkaan ja Inka lasten 3,5km lenkin. Ilma oli polttavan kuuma myös Lempäälässä sunnuntaina. Minna juoksi hienosti n. 2.18 aikaan ja Juho pikkusen perässä n. 2.19.

Minna kertoo:
"Ideapark-juoksu 2010: hetkestäkään en nauttinut 

Lempäälän mailla ja mannuilla juostun Ideaparkin puolimaratonin 16.5.2010 voi tiivistää häkämiesmäisesti kolmeen sanaan: helle, helle ja helle. Lähdön lähestyessä lämpötila oli iloisesti 25 asteen paremmalla puolella ja aurinko irvisteli taivaalta täysillä. Mimmi ja Mikko muksuineen toivottelivat virnistellen onnea matkaan. Eräät nääs ymmärsivät käydä juoksemassa jo helatorstaina, jolloin olosuhteet olivat viä vähemmän helvetilliset…  

Sunnuntaina olosuhteet eivät muuksi muuttuneet koko juoksun aikana, mitä nyt (meikäläisen juoksun) viimeisellä neljänneksellä parin kolmen kilometrin ajan jokin armollinen pilvi ajautui yläilmoissa möllöttävän pätsin eteen. Reitti sinänsä oli topografialtaan sangen mukava, ylämäet olivat loivia ja niitä oli vähänlaisesti: seikka, jota viileämmissä oloissa olisi ehkä osannut arvostaa. 

Auringon porotuksessa juostessa huomio kiinnittyi kuitenkin lähinnä siihen, että valehtelematta 20 km reitistä juostiin vailla varjon mahdollisuutta – reitillä ei ollut lainkaan metsäosuuksia, sen sijaan pirullisen paisteista asfalttia riitti, ja kohtalaisen pitkään mentiin myös keskellä helteisiä lempääläispeltoja. Toukotöihin matelevia traktoreita ei sentään reitille osunut, mikä oli hyvä, sillä nykyaikaiset maatalouskoneet saattavat olla kooltaan rekan kokoluokkaa ja tappopotentiaaliltaan paremmin varusteltuja kuin armeijan tankit.

Järjestäjille (Lempäälän Kisa) ei heru kiitosta siitä, että tankkauspisteillä oli koko matkan aikana tarjolla VAIN vettä ja urheilujuomaa. Missä suolakurkut, rusinat, appelsiiniviipaleet, banaaninpalat? Hei haloo, olisitte pyytäneet sitä yhtä Sukaria sponssaamaan eväitä! Sponssaa se niitä Arkadianmäen pellejäkin. 

Ilman Mäkkäriltä pöllittyjä  suolapusseja olisi kuolo korjannut takuuvarmasti: kiskoin niitä kitusiini tasaiseen tahtiin noin 5 km välein. Kauhulla katselin, että monilla kanssajuoksijoilla ei ollut edes omia juomia mukana. Mahtoi olla mielenkiintoiset fiilikset juoksun jälkeen… 

Hetkestäkään en nauttinut, ja minä sentään juoksen vain ja ainoastaan nautinnokseni. Mutta kun osallistumismaksu oli maksettu etukäteen, niin ei auttanut kuin purra hammasta ja laittaa tossua toisen eteen. Ensimmäinen kymppi meni hirveällä sykkeellä, sitten elimistö sopeutui, syke laski ja vauhti hiipui.

Team Raholaa edusti minun lisäkseni vain Juho, mikä tosin paljastui vasta maalissa, johon osuimme suurin piirtein samoihin aikoihin. Juhon kokemukset juoksusta olivat hyvin samansuuntaiset kuin omani. 

Maaliviivan jälkeen tunnelma oli kuitenkin aivan mahtava: selvisin hengissä! JEE!  Myös Mimmi ja Mikko pölähtivät jostain ihmettelemään survival-juoksua. Toivottavasti ilmat tästä vähän viilenee että pääsee taas juoksemaan nautiskellen."

Paikalla olivat siis myös Mikko ja Mimmi, jotka osasivat valottaa vähän Juhon ja Inkan aivoituksia.
Ole hyvä Mikko: " Juho tosiaan pyöräili reippaan tunnin "alkulämmön" ja huomas samalla ettei se Lempäälä niin kauhean lähellä olekkaan.. Otettiin pois lähtiessä Juho huolto-auton kyytiin, pyörä tosin jäi ideaparkkiin.."

Upeat juoksijat ja mitalit





"Inka lähti todella jännittyneenä ja tärisevänä elämänsä ekaan juoksuun. Maaliin päästessä pääsi itkukin, oli kuulemma ihan hirveää, siitä parin tunnin kuluttua kehui tosin lähtevänsä ensikin vuonna kisailemaan ja uhosi myös alkavansa reenaamaan... Inkan aika 3,5 kilometrillä oli 24.50 "
Inkan kommentit kuulostaa OI NIIN TUTULTA, vai mitä sanotte :)


Inka painaa tunteella


Eli hienosti on taas mennyt ja kiva kun osallistujia riittää erilaisiin tapahtumiin, näitä lisää. Voit aina lähettää oman stoorisi mulle (pitkanen.laura@gmail.com), jos osallistut johonkin tapahtumaan. On kiva saada tänne muitakin kertomuksia kuin vakiporukan (vaikka on nekin kivoja).

Spinningaamupäiväkin oli ja meni, hienosti oli porukkaa paikalla upeasta säästä huolimatta. Kesällä on kuulemma luvassa vielä ainakin yksi maratonaamupäivä - jes! Epäselväksi jäi vaan vielä, että punnerrettiinko siellä vai ei?

Ja loppuun pieni muistutus:
23.5. sunnuntaina pitkä lenkki, lähtö klo 9 Raholasta, mennään (tämä) äitienpäivälenkki, tervetuloa mukaan!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kisaraportti: Koskue helaventti 13.5.

HUOM! 15.5. Lisätty Mimmin ja Mikon stoorit.

Koskuen Helavanttiä oli hehkutettu ja odotettu innolla tiimiläisten keskuudessa jo jonkin aikaa. Ihana vaihteleva maasto ja luonnonkauniit maisemat houkuttivat kovasti.

Maija-Liisa, Tarmo, Markus, Mari, Anu ja Marjo
(kuvasta puuttuu Laura, Mimmi, Mikko ja Jouni)

Helatorstaiaamuna Raholassa kokoontui hyvä 10 hengen porukka ja pakkauduimme kahteen autoon ja lähdimme kohti Koskuetta. Ilma oli ihanan kesäisen KUUMA! 20 astetta lämmintä ja auringossa varmaan tuplasti enemmän.
 
 Tavoitteita?

 Jännitystä ilmassa

Kuinkas siinä sitten kävikään, annetaan taas juoksijoiden itsensä kertoa:

Marjo:
Joo eli tosiaan tää oli mun ensimmäinen puolimaratonini, jota olin jännittänyt jo maanantaista asti. Menomatka paikalle sujui hyvin, tietysti oli perhosia vatsassa, mutta hyvän seuran avulla jännitys pysyi kurissa. :)

Lähtöviivalla kaikki oli hyvin, mutta kun lähtölaukaus tuli, iski pieni epätoivon poikanen, kun kaikki lähti niin lujaa juoksemaan. Muistutin siinä itselleni, että nyt täytyy ottaa rauhallisesti että jaksan, enkä mä voi ekalla kerralla (enkä kyl viä toisilla ja kolmansillakaan) pysyä muitten mukana.

Eka kierros sujui todella hyvin, mihinkään ei sattunut, ilma oli loistava ja reitti aivan ihana
Tokalla kierroksella alkoi jo polveen sattua, mutta onneksi kipu hellitti jo parin kilsan jälkeen. Pikkasen toinen kierros tuntui puuduttavalta, mutta meni kuitenkin tasaisen hyvin.

Viimeisen puolen kilsan kohdalla Anu ja Markus oli vastassa kameroineen, ja maaliviivalla oli koko Raholan porukka. Oli oikein mukava tulla maaliin, kun siellä oli niin ihanat kannustusjoukot onnittelemassa ekaa suoritustani. Joten iso kiitos kaikille! :)

Eka puolikas plakkarissa!


Mari:
Vihdoin pääsin paljon kehutulle Koskuen puolimaratonille. Ihana paikka kaikin puolin. Reitti oli mukavan vaihteleva asfaltin ja soratien vuorotellessa jalkojen alla. Lämmin keäinen keli helli juoksijoita toden teolla. Siis kaikki oli taas niin kohdallaan koko tapahtumassa. Ja tietty uus enkka (1:51:04!!!) lämmitti mieltä ;).Tarmon kanssa jälleen kirmattiin ritirinnan maaliviivan yli.Tästä tulossa "paha" tapa :) No, pokaalikin omasta sarjasta tuli siis ansaitusti juoksemalla.Niin hyvä fiilis jäi, että sinne on pakko päästä ens vuonna uudestaan.

 Ennätystehtailijat maalissa :)


Maija-Liisa:
Ensimmäinen "oikea " juoksutapahtuma talven jälkeen hieman jännitti ennen starttia. Jännitys kuitenkin katosi jo ennen lähtölaukausta, kun suurin osa juoksuun lähtijöistä oli omia tuttuja punapaitaisia kiitäjiä.

Juoksureitti oli hyvä - vaihteleva ei kuitenkaan liian vaativa. Hiekkatiet kuusikon keskellä toivat mieleen lapsuuden - teki mieli pysähtyä sen harmaan vanhan talon kohdalla ja kurkistaa sisälle - oliko mummu kotona. Myös koirien haukunta ja lannan tuoksu antoi lisäpotkua menoon.

Ensimmäinen kesän juoksu osoitti sen, että talven yli jatkuneet juoksulenkit eivät ole menneet hukkaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Maija-Liisa maalissa - ja enkka tuli

Laura:
Omalta osaltani voin kertoa, että juoksu oli suurimmaksi osaksi täyttä tuskaa. Noin 11-14 kilometrit oli ihan suht ok, mutta muuten tein kuolemaa koko ajan. Noin 18 kilsan kohdalla yhytin Jounin, jolla myös oli omat ongelmansa. Energiaa riitti, mutta jalat oli ihan tukossa ja juoksu ei kulkenut. Onneksi Jouni jatkoi mun kanssa matkaa loppuun saakka, muuten olisi varmaan epätoivo iskenyt ja olisin jäänyt reitin varteen itkemään pienenä pallona. Jälkeenpäin kun katoin sykekäyrääni, niin huomasin, että olinkin mennyt koko matkan yli anaerobisen kynnyksen ja vikalla kilsalla keskisyke oli jo 174 (Teskun mukaan maximi oli 172). Että ei se ihme, että tuntui pahalta. Oli ihana kaartaa maalisuoralle, kun siellä oli iso joukko omia punapaitoja odottamassa ja kannustamassa. "Jaxaa jaxaa" huutojen siivittämänä kompuroimme Jounin kanssa maaliviivan yli ja kuulimme päässeemme pokaaleille - huippua :) Muutaman vesilasillisen jälkeen alkoi olo jo kohentua ehkä Jounikaan ei kuitenkaan heitä niitä lenkkareita sinne saunanpesään ainakaan lopullisesti? Kiitos kaikille kannustuksesta - jo sen takia kannatti lähteä.

Lopultakin se on ohi 

Yhdessä maaliin kirmasivat myös Mimmi ja Mikko. Mimmi lähti alussa kovaan vauhtiin ja kuulemma se kostautui sitten loppupuolella ja Mikko sai Mimmin kiinni alle kilsa ennen maalia. Taisi siinä hätäkässä tehdä Aaltosen perhe omat enkkansa. Onnea!

Mimmi:

Koskueen lähdin jännittyneenä kun tiesin muiden juosseen Tuusulassa niin lujaa ettei mitään rajaa....
No,automatka taittui hauskassa seurassa nopeasti ja perillä huuli lensi vielä lähtöviivallakin.

Juokseen lähdin haipakkaan tahtiin ja takaraivossa oli kokoajan ajatus,että jos tätä vauhtia jatkan ,ni noutaja tulee...(syke 177-180 koko ajan). Ja niin se melkein tuli.7 kilsaa meni hyvin ja lujaa mut sitte alko energia huveta,tuntu kuin olis suossa juossu. Jalat olis toiminu,mutta löpö loppu. Toisen kierroksen meninkin jälkihöyryissä,polttoaine loppu,mutta sisulla maaliin ja tulihan se kahden tunnin alitus ponnisteltua. Reitti oli vaihteleva ja kauniita maalaismaisemia on aina kiva katsella.

Kiitos kaikille mukanaolijoille,mahtavan hauska tiimi meillä=)


Mikko:

Puitteet oli kohdallaan ja seura vallan mainiota torstain pikku pyrähdykseen. Homma alkoi pukkarissa jo tutuksi käyneellä teippailulla, tällä kertaa nipplet peiteltiin lepakoilla, joista toinen tosin lenteli alemman tapulin juureen jo ekalla kierroksella.



Juoksu meni sinällänsä tosi hyvin ja eka kymppikin taittui aikaan 55.jotain. Parilla viimesellä kilsalla rupes vähän jo tuntuun heikolta, mutta sitten kun muisti mitä hihassa lukee niin unohtu kermaperseilyt ja vauhtia kiristäen painettiin loppuun saakka. Muutenkin juoksu on ihan kivaa kun jättää silmälasit pukkariin ja vetää myyränä kisan läpi, aina näky edessä joku punapaitanen mikä oli pakko saada kiinni ja kattoo kuka se on, nytkään en tunnistanu Mimmiä (pyöritty kimpassa vuodesta 1993), ennen kun berberi oli niin lähellä että olis voinut kätellä. Siinä sitten tuli vedettyä wifen kanssa vimosen kilsan niin myötä- kuin vastamäkikin aina maaliin saakka. Paluumatkalla Mimmi kehui keksineensä keinon millä saa pidettyä allin kurissa (Markus, kyse ei ole Arista), vastaus on Anun jumpat joista moni Koskuen lenkkeilijöistä oli kuuleman mukaan jäänyt paitsi..

Halaus x 2

Anu ja Markus tulivat odotetusti omien sarjojensa voittajina maaliin, kuulemma oli rankempi tämä puolikas kuin edellisen viikonlopun HCR. Hienosti se meni silti. Anu pääsiu vielä kauniiksi lopuksi seudun Rovastin kainaloon, joka iloisesti kommentoi tapahtumia ruohonjuuritasolta.

Onnelliset maalissa

Anu ja Rovasti

Jotain Team Raholan menestyksestä kertoo sekin, että porukka toi kotiin yhteensä 8 pokaalia, wau!

Hyvä Team Rahola

tiistai 11. toukokuuta 2010

Kuukauden raholalainen: Laura

Seuraavaksi esittelyssä onkin pitkän linjan raholalainen Laura. Teksti: Minna N. Kuvat: Laura

Tuhkapilvi sabotoi Lauran juoksukevättä

Islantilainen tulivuoren sylkemä tuhkapilvi uhkasi tuhota Team Raholan kantaviin voimiin lukeutuvan Laura Pitkäsen juoksukevään. Myös nuoren naisen hääkutsukortit olivat vaakalaudalla.

Laura tilasi huhtikuun alussa Britanniasta Asics Nimbus -popot, koska tykkää juosta niillä ja lisäksi ne olivat hilpeät 50 prosenttia halvemmat kuin koti-Suomesta ostettuina. Paha kyllä juuri samoihin aikoihin, kun juoksukenkien olisi pitänyt lähteä uudelle omistajalleen, Eyjafjöll-tulivuori Islannissa päätti purkautua tunnetuin seurauksin.

Kymmenien tuhansien eurooppalaisten tavoin tuhkamottiin jäivät myös Lauran uudet Asicsit. Saman kohtalon kokivat askartelumateriaalit, jotka Laura oli tilannut hääkutsukorttien tekemistä varten niin ikään Britanniasta.

Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin. Eyjafjöll rauhoittui (ainakin hetkeksi) ja lentokoneet pääsivät ilmaan: ja niin Laura sai huhtikuun lopussa sekä upouudet juoksupoponsa että hääkutsujen matskut. Taival taittuu jälleen, ja häävieraatkin tietävät saapua 7. elokuuta juhlimaan Lauraa ja Jannea.

Rööki vaihtui rääkkiin

Laura on yksi ahkerimmista Raholan jumppaajista ja juoksijoista, ja viihtyy lajin kuin lajin parissa. Urheiluhullu elämä alkoi kuutisen vuotta sitten, kun hän vaihtoi tupakanpolton liikuntaan. Lotta houkutteli tuolloin Lauran kokeilemaan Raholan jumppia, ja tinkimättömään tapaansa Laura vetäisi saman tien pumpin ja spinningin putkeen.

– Lotta totesi sen ekan pumpin jälkeen, että ”näytät vähän kalpealta, pitäiskö hakea jokin energiapatukka tuolta alhaalta”, mutta minä sanoin että ei mitään, täysillä vaan, Laura muistelee.

Henki ja taju säilyivät myös spinningin ajan, ja Laura oli kerrasta koukussa.

– Olen sellainen on-off-persoona: joko teen täysillä tai sitten en ollenkaan. Olen aiemminkin treenannut ihan sikana parin vuoden pätkissä, ja sitten pitänyt totaalista taukoa. Nyt off-vaihetta ei vaan ole tullut ollenkaan, hän miettii.


Rasitusvamma rajoittanut juoksemista

Ensimmäiseen juoksutapahtumaansa Laura osallistui vuonna 2007 Ikaalisten puolikkaalla, joka sivumennen sanoen on täysi tapporeitti ja pitäisi kieltää lailla. Seuraavana kesänä oli vuorossa ensimmäinen täysmaraton Hämeenlinnassa.

Tähän mennessä Laura on juossut yhteensä 14 puolikasta, neljä kokonaista ja muutaman kympin.

– Maratonit on haastavia, ja jos siinä onnistuu, niin tunne on valtava, Laura hehkuttaa.

Lauran paras maratonaika on 4.32,00. Hän toteaa, että ajan petraaminen on yksi tavoite, mutta juuri tällä hetkellä tavoitteena on saada reistaileva jalka terveeksi ja juoksukuntoon.

– Jalkaan tuli viime vuonna rasitusvamma, jonka parantuminen kesti kauan. Nyt oli tulossa vastaava toiseen jalkaan, mutta onneksi älysin olla urheilematta, Laura selvittää.

Hän haaveilee pääsevänsä helatorstaina puolustamaan toista sijaansa Jalasjärven Koskuen Helaventin puolikkaalle. Seuraava juoksuetappi on Forssan Suvi-illan kokomaraton 12. kesäkuuta.

Pahaa mämmiä pääsiäisenä

Intohimoisen liikkujan muut harrastukset ovat fyysisesti vähemmän vaativia. Hän seuraa mielellään huippu-urheilua ja salivääntöä telkkarista, ja lukee ”hömppäpokkareita ja romanttisia kertomuksia”.

Nettinäppärän nuoren naisen harrastuksiin kuuluu myös Team Raholan blogisivujen aktiivinen ylläpito. Sen lisäksi Laura kirjoittaa kuulumisiaan omaan blogiinsa.
– Kirjoitan lähinnä urheilusta, joskus myös muista systeemeistä. Viimeiset puoli vuotta jutut ovat olleet valitusta jalasta, hän sanoo.

Eräänlainen harrastus lienee myös Lauran vahva viehtymys asketismiin. Hän otti osaa Anun alkuvuodesta masinoimaan tipattomaan ja herkuttomaan tammikuuhun, joka karsi lähes kaikki aistinautinnot ihmisen elämästä. Vaan sepä ei Lauralle riittänyt, joten hän vietti myös herkuttoman huhtikuun, ”jotta elämä ei olisi liian helppoa”.

– Jätin karkit, pullat, leivonnaiset, roskaruoan ja limsan sekä alkoholin pois. Pääsiäisenä söin mämmiä, koska se on pahaa, hän kertoo. 

Mahtava sakki kasassa

Lauran saa liikkumaan paitsi se, että liikunta itsessään on hauskaa myös se, että muut liikkujat ovat hauskoja. Raholan juoksuporukkaa hän kehuu estoitta.

– Meillä on ihan mahtava sakki kasassa! On hienoa, kun on samanhenkistä porukkaa, joka jaksaa kuunnella niitä juoksuspekulaatioita kilsa kilsalta, Laura ylistää.

Hän nauttii siitä, että voi iloita ja elää mukana toisten onnistumisissa, ja osaa arvostaa jalkavaivojen takia saamaansa sympatiaa ja tukea.

– On mukavaa, kun joku tietää, miten ärsyttävää se on kun ei voi lähteä lenkille, vaikka kuinka haluaisi. Täytyy toivoa, että Team Rahola pysyy ja pysyyhän se yhtä kauan kuin me ollaan tässä hommassa mukana, Laura miettii.
Pakko laittaa loppuun pari kuvaa omista arkistoista. Jokainen voi itse miettiä, kumpi Laura alla olevista on terveemmän näkönen... Sen voin sanoa, että olo on nyt vyysisesti ja psyykkisesti 100kertaa parempi kuin vuonna 2003 :)

Vuonna 2003 röökiä meni 2 askia (!!) päivässä ja baarissa tuli käytyä joka viikonloppu


Onnellinen juoksija 5 vuotta ja 10 kiloa myöhemmin Hämeenlinnassa v. 2008 ekan maratonin jälkeen (4:57)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Tulossa: Koskuen helaventti 13.5.

Ihan ensiksi kuitenkin kiitos kaikille äitienpäivälenkkiläisille seurasta (Anu, Tarmo ja Terttu), oli mukava mennä, ilma oli raikas ja vauhtikin sopiva. Jos haluatte katsoa mun garminin dataa tän päivän lenkistä, tässä linkki. Lähdin siis kotoa ja pieni katkos siinä Pitkänniemen paikkeilla tuli, mutta lienee aika lähellä oikeaa toi. Mutta nyt asiaan..

KOSKUEN HELAVANTTI 13.5. klo 13.
Lähtö: Raholasta klo 10, jotta ehdimme kaikki kunnolla ilmoittautua.
Maksut: ½- maraton 15€ (JK 14€) ¼- maraton 10€ (JK 9€) eli halpaa on kuin leipä!
Reitti on mukava 10,55 km lenkki. Yks isompi, mutta lyhyt mäki (muistaakseni) loppupuolella. Puolet matkasta mennään asvalttia ja puolet on sitten soraa. Juomahuolto on 5 km välein. Tarjolla on arvontapalkintoja ja 3:lle parhaalle pokaalit. Sarjojakin on paljon tarjolla:
½- Maraton 21,1km: M, M40, M50, M60, N, N40, N50,hölkkäsarja.
¼- Maraton 10,55km: M, M45, M55, M65, N, N45, N55, hölkkäsarja.

Muistakaa ottaa Team Rahola paidat mukaan kaikki jotka lähtee ja joilla paita on!

Tässä vielä filiksiä vuoden 2008 Helaventistä, voi että kun oli mahtavaa :)


Pokaalit oli kauniit

Mahtavat arvontapalkinnot

Voitokas porukkamme

Ei ruuhkaa maalisuoralla tai muutenkaan

tiistai 4. toukokuuta 2010

Muistutus: Pitkä lenkki, spinningpäivä ja kesäaikataulu

Tällä viikolla pitkä lenkki on sunnuntaina 9.5. alkaen klo 9.00. Koska kyseessä sattuu olemaan äitienpäivä, räätälöidään lenkki osallistujille sopivaksi eli mennään sen mukaan mitä aikaa on. Muistakaa ehdottomasti tankkaus etukäteen ja juomista pitää ottaa mukaan, koska ilmat alkaa nyt lämmetä ja hikoilu on sen mukaista vähentyneestä vaatemäärästä huolimatta.

Maanantaina 10.5. on se Teskun testin palauteinfo klo 18.30, kesto noin puoli tuntia ja sen jälkeen yhteislenkki.

Muistakaa myös 15.5. klo 9.30 spinningmaraton tai spinningaamupäivä eli normaalin tapaan 2h45min polkemista ja vartti vatsoja vielä kaupan päälle. Saadaankohan tällä kertaa punnertaa ollenkaan?? Tähän kannattaa valmistautua juomalla edellisenä päivänä hyvin sekä varaamalla evästä patukan tai rusinoiden tms. muodossa mukaan. Voit tulla mukaan silloin kun huvittaa ja lähteä kun ei enää huvita. Polkemisen aikana pidetään pyörän päällä ns. palautustaukoja sopivissa kohdissa. Kannattaa tulla kokeilemaan, aika menee yllättävän nopeasti! Hinta on muistaakseni 8 euroa ja kk-korttilaisilta vähän vähemmän.

Niin ja nythän on sitten jumpilla voimassa kesäaikataulu, mikä tarkoittaa mm. sitä, että viikonloppuina ei ole jumppia spinningpäivän kaltaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Mutta toisaalta nyt on perjantainakin pumppi, viidestä kuuteen. JES! Tätä on odotettu :) Aikataulu kokonaisuudessaan löytyy täältä: linkki.

Tulossa tällä viikolla: Koskuen helaventin hehkutusta! Älä missaa tätä :)

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Raportti: TesKun aerobinen peruskuntotesti 29.4.

Noin vartin yli viisi alkoi suurin osa porukasta olla jo paikalla Nokian keskuskentän tuntumassa valmistautumassa TesKun aerobiseen peruskuntotestiin. Olin ihan varma, että kukaan ei tuu, kun keli oli niin kehnon oloinen. Vettä sateli ja lämpöä oli noin 5 astetta, plaah. No, kuten Sinikka tokaisi: "Aivan ihana ilma!". Ja niinhän se olikin. Aivan ihana tähän tarkoitukseen! Yhteensä osallistujia oli 14 (Mika, Mari L, Markus, Mikko, Anu, Laura, Tarmo, Seppo, Terttu, Sinikka, Johanna, Marjo, Sinmo, Maija-Liisa) plus kannustusjoukot (Mimmi, Vili ja Inka), JES!

 Ei jännitä yhtään..

 Vilillä oli hyvät tarkkailuasemat :)

Tunnelma oli jännittyneen odottava, koska suurin osa ei ollut ennen tällaiseen testiin osallistunut. Onneksi itse suoritus oli helppo - ensin kävelyä, sitten juoksua/kävelyä ja välillä piti muistaa painaa Suunnon mittarin napista. Kun kaikille oli asennettu mittarit, päästiin aloittamaan. Liikkelle lähdettiin yksitellen numerojärjestyksessä. Ensin verta pieni näyte, sitten kilsa kävelyä ja sykkeen tarkkailua. Tämän jälken sykettä nostettiin aina kilometrin välein tietyn intervallin mukaan, kunnes lopuksi vika kilsa piti vetää ns. maksimilla. Toiset joutui kelaamaan useamman kiepin ennenkuin testaaja hyväksyi suorituksen maksimiksi :) Joka välissä testaajamme Petri nappasi sormen päästä vertaa purkkiin maitohapposysteemien määrittelemiseksi. Se ei onneks sattunut, vaikka vähän etukäteen jännittikin.

Aina jonkun pakko pelleillä

Tiukkaakin tiukempi testaajasetä

Testivälineistöä..

Testin jälkeen otettiin vielä yhteiskuva ja sitten kotio tuloksia odottelemaan. Tulokset tulee normipostissa kaikille kotiin ensi viikolla ja tulosten tulkitsemisesta kerrotaan sitten 10.5. 18.30 Raholan kahvilassa, jonka jälkeen lähdetään normaalille maanantailenkille.

 Reidet kramppaa..

Kiitos mun ja koko tiimin puolesta Petrille ammattitaitoisesta työskentelystä näissä vaativissa olosuhteissa! Kiitos myös kaikille testiin osallistuneille :)

Tänään sunnuntaina oli myös pitkä lenkki, johon tällä kertaa osallistui neljä reipasta tiimiläistä. Reittinä oli upea Pyhäjärven poukaman lenkki, 28 km. Ainakin Anun sanojen mukaan aivan mahtava reitti - tänne on siis ens kerralla päästävä.