 |
Edinburgh Castle on must ja se osa reissua olikin hyvin mielenkiintoista ja
katsomisen arvoista.
|
The Meadows on Edinburghin keskustassa oleva isohko puisto, joka on kaupungin suosituin ulkoilualue. Alueella on rugbykenttä, tenniskenttiä, iso leikkipuisto ja muita ulkoilupaikkoja, joita kaupunkilaiset myös runsaasti käyttävät. Kesäisin puisto täyttyy ihmisistä piknikillä, mutta me Outin kanssa olimme matkustaneet Skotlannin pääkaupunkiin juostaksemme maratonin tässä puistossa. Piknikille emme olisi suostuneetkaan, vaikka kuinka olisimme toisiamme lämmittäneet, sillä sää näin maaliskuun alussa oli todella kylmää. Kotona pakatessa heitimme arpaa, että pitääkö ottaa talvivaatetta mukaan, sillä sääennuste liikkui vain hieman nollan yläpuolella. Toppatakki olikin sitten käytössä joka ikinen päivä, siksi navakkana puhalteli tuuli, mutta onneksi ei satanut kuin jonkin aikaa tihkusadetta maratonia taivaltaessamme. Oli yhtä kylmää kuin Jerusalemissa pari vuotta sitten, mutta silloin meillä oli matkassa vain kesäkuteet. Lensimme Amsterdamin kautta ja samassa koneessa tuli Talvivaaran Pekka Perä ja lentoasemalla pääministeri Katainen suunnitteli jotakin tortillan haukkaamista, joten julkkisbongauksetkin tuli näin hoidettua. Bongauksesta puheen ollen, varsinainen syy Edinburghin valintaan oli se, että sain näin Skotlannista uuden maan keräyslistaani.
Edinburgh on erittäin suosittu matkailukaupunki, jonka maisemaa oleellisesti hallitsee Edinburgh Castle, jossa käy vuosittain 1,2 miljoonaa turistia. Linna sinänsä ei mielestäni ole mitenkään erityisen näyttävän näköinen, mutta sen sijainti korkealla mäellä ja sisällä olevat museot ovat vaikuttava kokonaisuus. Kaupunki on täynnä erilaisia museoita, linnoja ja muita vanhoja hienoja rakennuksia, joten nähtävää kyllä riittää. Hotellimme oli myös vanha, idyllinen pieni perhehotelli, jossa viihdyimme hyvin. Hotellissa ei ollut ravintolaa, mutta se ei ollut mikään ongelma keskeisen sijainnin vuoksi. Perinteinen skotlantilainen aamiainen oli runsas ja ravitseva, mutta toki olisi tullut nopeasti puuduttavaksi pidempään asuessa. Maan tapana on syödä aamulla tuhdisti. Tarjottavaan kuului paljon erilaista paistettua ja jopa skottilaista perinneruokaa haggista. Haggis on lampaan mahalaukussa paistettu ruoka, jonka sisällä on kaurahiutaleita, maksaa, keuhkoja, sydäntä ym. eli juuri maratoonarille sopivaa päivän aloitusta. Huh huh. Edinburgh on melko kallis kaupunki, hintataso jopa Suomea korkeampi. Ravintola-annos maksoi yleensä yli 15 euroa, joten me tyydyimme useimmiten aasialaisiin ravintoloihin, joissa ruokailu oli edullisempaa ja ruoka tuttua ja turvallista. Shoppailijan paratiisi Edinburgh on vain jos omistaa paksun lompakon, joten meillä ostokset jäi kahteen kenkäpariin ja pariin pikkutavaraan. Ostosmahdollisuudet Edinburghissa on hieman erilaiset sikäli, että isoja ostoskeskuksia ei juuri ole, vaan kauppa tapahtuu sadoissa pienissä putiikeissa. Ruoka kaupassa oli melko edullista ja käytössä oli automaattikassoja, jotka ovat rantautumassa myös Suomeen. On tainnut tulla tapa käydä reissuilla parturissa ja Edinburghissa se kustansi 9 puntaa eli 11 euroa, joka on meikäläisen mittapuun mukaan melko edullista. Skotlannissa on monen muun brittiläisen alusmaan tapaan käytössä oma punta, joka kuitenkin on suoraan sidoksissa Englannin puntaan ja samanarvoista. Skotlantihan on viime aikoina vahvasti pyrkinyt täyteen itsenäisyyteen ja vielä tänä vuonna asiasta suoritetaan kansanäänestys.
 |
| Kun hihassakin lukee, että Jaxaa niin onhan sitä jaksettava ja hyvinhän me
jaksoimme. |
Paljon voisi vielä jutella säkkipillin soittajista, puhelinkopeista ja kilttipukuisista herrasmiehistä, mutta pitää sitä maratonillekin jäädä pari riviä. Kuten alussa kerroin maraton juostiin puistossa, reitin ollessa kolme kilometriä pitkä. Reitillä oli yksi isohko nousu, joten kun se tahkottiin 14 kertaa, niin vaativuuttakin löytyi. Maraton oli yliopiston opiskelijoiden järjestämä hyväntekeväisyystapahtuma, joten annoimme helposti anteeksi pienet puutteellisuudet. Huollossa ei ollut tarjolla kuin vettä ja maaliin pääsyn jälkeenkään ei saanut mitään pureskeltavaa. Suihkutilat olisi ollut tarjolla jossain etäämmällä jne. Varovainen suunnitelmamme oli juosta yhdessä, mutta toisella kierroksella komensin Outin omille teilleen. Myöhemmin vielä menimme yhdessä pari kilometriä, kunnes hän hyvästeli lopullisesti minut ja tuli kymmenkunta minuuttia ennen minua maaliin. Keli oli alussa melko lämmin ja tuntui, että vaatetusta oli liikaa, mutta loppumatkasta sää viileni paljon ja sataa tihuutti, jolloin vaatetus oli kaikki tarpeen. Toisten vaatetuksesta oli aivan turha katsoa vinkkejä, sillä osa juoksi hihattomissa ja shortseissa, joka meistä oli täysin käsittämätöntä, varsinkin harrastelijoilla. Yleensäkin tässä suhteessa kadulla tuli vastaan sekalaista seurakuntaa. Useimmilla oli talvitakki, pipo päässä ja hanskat kädessä, mutta seuraava heppuli saattoi kävellä (tai pyöräillä) T-paidassa ja shortseissa. Maraton kulki molemmilla ihan hyvin, eikä ongelmia ollut. Oma taustani oli ollut niin rikkonainen jo viime syksystä, joten pelkkä maratonin läpivieminen oli suuri haaste. Nyt kun se tuli ja vieläpä ihan kelpo aikaan, niin olo oli totta kai helpottunut ja iloinen.
Kokomaratonilla oli nelisenkymmentä osanottajaa, sekä puolikkaalla ja 5 km juoksussa kolmisensataa kummassakin. Pienen tapahtuman teema oli hauskan pito ja hyväntekeväisyys, enemmän kuin verissä päin kilpaileminen. Toki varsinkin maratonin ja puolikkaan kärkijuoksijat olivat kovia menijöitä, jotka ottivat tämän valmistavana puristuksena isompiin kilpailuihin. Tunsimme kuuluvamme ensimainittuihin ja nautimme täysin siemauksin melko runsaasta kannustuksesta, josta meillä suomalaisilla olisi paljon oppimista. Pikkupojista lähtien sai raikuvat kannustukset ja se siivitti mukavasti juoksun kulkua varsinkin loppumatkasta, kun muut juoksijat olivat jo harvassa. Varsinainen isompi Edinburghin maraton järjestetään toukokuussa, mutta kyllä me olimme hyvin tyytyväisiä tämän pienemmän tapahtuman antiin, kuten koko Edinburghin reissuun. Viikonloppumatkalla ei toki ehdi näkemään kaupungista kuin pintaraapaisun, puhumattakaan muusta jylhästä Skotlannin maisematarjonnasta, mutta ne jääköön tällä kertaa, kun oli juostavana se maratonikin.
 |
| Kilttikauppa on vieläkin skottilaista nykypäivää. Olisikohan pitänyt
sittenkin ostaa? |
t. Unski
