Yleisön pyynnöstä jälleen tarjolla 3tunnin spinningpäivää.
Päiväksi on valikoitunut La 28.11. klo 10:30-13:30,
hinta 12euroa. Ilmoittautumiset Nokian liikuntakeskuksen kassalle, paikkoja rajoitetusti!!
HUOM!!!!
Nyt on mahdollisuus tilata TIIMIPAITOJA(lyhythihaisia) ja TIIMITOPPEJA. Anulla mukana mallit jumpilla ja lenkeillä. Nyt nopeasti tekemään tilausta!
LISÄKSI putkihuiveja ja pipoja saatavilla.
Sivut
- Etusivu
- Team Rahola esittäytyy
- Cooperi
- Yhteystiedot
- Maratoonarin Muistilista
- Tietosuojaseloste
- Teamin vuosikontrollit
- Teamin vaatteiden hinnat ja maksutiedot
- Juokse Sorvassa -tapahtumat
- Tulevia tapahtumia joissa olemme mukana
- Ystävyysseura Peräkylän Ponnistus
- Tapahtumien toimitsijaohjeet
- SUL:n ja SAUL:n jäsenyys
- Raholan Kymppi 10.5.2025
- A&M Ultra (n. 73 km ja n. 52 km) 20.4.2025
- Tipaton & Herkuton -ohjeet
tiistai 27. lokakuuta 2015
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Pikkujoulut 2015
Aika pistää jalalla koreasti |
Team Raholan vuoden 2015 pikkujoulut ovat la 7.11. paikkana Ruby & Fellas, osoite Hämeenkatu 15. Ruokailu alkaa klo 18:30. Ilmoittautuminen on sitova ja se tulee tehdä viimeistään 25.10.2015 mennessä. Menu löytyy TÄSTÄ (ruoka on laktoositonta) ja kustannus on 28euroa. Maksa summa tiimin tilille FI93 4503 0010 0735 61 viitteellä 9014 eräpäivä 1.11.2015. Toivottavasti tänäkin vuonna tiimiläiset ovat olleet kilttejä ja joulupukki saapuisi paikalle, joten pieni lahja olisi mukava lisä(maks.5€)
Jottei perinteitä rikottaisi, niin päivä alkaa spinningmaratonilla. Spinning alkaa klo 13.00 ja kestää 3tuntia. Tällä hetkellä paikat on jo varattu, mutta ilmoita itsesi Anulle jonoon. Peruutuksia tulee varmasti!
Kalenterit esiin ja päivä ylös, muista myös laittaa Anulle tieto tulostasi ruokailemaan tai spinningiin! Jos olet ilmoittautunut spinningiin, etkä pääse tästäkin ilmoitus heti Anulle.
torstai 22. lokakuuta 2015
Vaarojen Maraton
Anu ja Outi tulivat perjantaina hakemaan minua (Marko S) töistä klo 11.50. Kolmenkulman ABC:llä koottiin porukka kasaan. Mikan kyydissä oli Tiina, Juhani ja Markus Huhdanpää (Liikuttavat). Klo 12.20 suuntasimme kohti Jyväskylää... Alkumatkan aikana keskustelimme yllättäen juoksusta. Puoli kolmen maissa pysähdyimme Vaajakosken ABC:llä. Nautimme sämpylää, kahvia ja teetä.
Jyväskylästä matka jatkui kohti Kuopiota, jonne saavuimme muutaman tunnin ajomatkan jälkeen.
Nälkäkin alkoi jo tulla. Päätimme etsiä netistä paikan, missä voisimme ruokailla. Suuntasimme kohti Matkuksen ostoskeskusta, jossa oli Bella Roma ja Daddy's Diner. Pienen etsiskelyn ja harhailun jälkeen löysimme oikeaan paikkaan. Kaikille löytyi mieleistä syötävää. Itse söin yllättäen pastaa. Puoli kuuden maissa jatkoimme matkaa kohti Kolia. Reilun parin tunnin päästä saavuimme perille Kolin kisakeskukseen, josta haimme numerolaput. Hotelli Kolilta suuntasimme ruokakauppaan hakemaan ilta- ja aamupalaa. Mökille saavuimme hieman ennen puolta yhdeksää. Mökki sijaitsee Koli spa&lomakylässä. Iltapalaksi nautimme teetä ja voileipiä. Iltatoimien jälkeen kello lähestyi kymmentä. Oli aika mennä nukkumaan. Yöllä luvattu myrskykin saapui ja kisajärjestäjät olivat joutuneet perumaan 130km matkan, jonka piti startata puoliltaöin.
Aamulla heräsimme kuuden maissa. Yöllinen myrskykin oli rauhoittunut. Anu oli tilannut edellisiltana taksin varttia vaille kahdeksaksi. Oli siis noin 2 tuntia aikaa. Aamupalaksi söimme puuroa ja leipää, sekä joimme teetä ja kahvia. Sitten alkoi valmistautuminen itse juoksuun. Täytimme juomarakot juomalla ja pakkasimme geelit, patukat sekä suolat reppuihin. Vessan ovikin kävi tasaiseen tahtiin, kun jokainen kävi siellä vuorollaan. Kaikki alkoivat olla valmiina ja odottelimme hetken taksin saapumista. Jännitystä alkoi olla ilmassa. Vihdoin taksi saapui pihaan ja lähdimme kohti Kolin kansallispuistoa.
Saavuimme kisakeskukseen kahdeksan maissa. Ilma oli kylmä, mutta sadetta ei ollut tiedossa. Lämpötila oli nollan pinnassa. Kisakeskuksella veimme vaihtovaatteet auditorioon. Oli noin tunti aikaa starttiin. Aika kului jutellessa ja kukin vuorollaan kävi vielä vessassa ennen lähtöä. Oli noin puoli tuntia ensimmäiseen starttiin. Itselläni alkoi jo jännitys nousta pintaan. Mietin, mihin olin TAAS ryhtymässä. Anu, Mika, Outi, Juhani, Tiina ja Markus näyttivät ainakin päällisin puolin olevan levollisin mielin. Aloimme pikkuhiljaa siirtyä alas lähtöpaikalle. Juhanin lähtö (alle 5h ryhmä) oli 10 minuuttia meitä muita aikaisemmin, klo 9.00. Lähestyimme lähtöaluetta ja otimme sen läheisyydessä vielä muutamia kuvia ennen starttia (matka 43km). Vihdoin kello oli 9.00 ja Juhani pääsi matkaan. Me muut jäimme vielä odottamaan omaa lähtöämme. Tiinan startti 15km matkalle oli 10.30, joten hänellä oli vielä meitä enemmän odottelua. Juttelimme hetken niitä näitä ja Anu ehti käymään vielä pikaisesti puskan puolella. Sitten olikin meidän lähdön (5-6h ryhmä) vuoro klo 9.10. Laukaus kajahti ja lähdimme ryhmän perältä matkaan.
Vauhti oli alkuun suhteellisen rauhallista, koska polku oli suht kapea ja porukkaa riitti reitillä. Anu, Mika ja Markus menivät vähän edempänä, minä ja Outi tulimme kymmenkunta metriä taaempana. Muutaman kilometrin jälkeen saavuimme metsäautotien pätkälle. Siinä juoksimme kaikki 5 vielä samassa porukassa, Juhani paineli jossain edempänä. Itsellä tuli jo sen verran lämmin, että otin Buffin päästä pois. Hetken päästä huomasin, että Anu, Mika ja Markus juoksivat minua ja Outia hieman karkuun. Päätin yrittää seurata Outia, niin pitkään kuin vain pystyisin. Etenimme noin 10km kohdalle. Siellä oli meidän etujoukkomme odottamassa, joten otimme yhteiskuvan. Maisemat olivat todella mahtavia. Matka jatkui ihan hyvävauhtisena. Jäimme Outin kanssa jälleen hieman Anusta, Mikasta ja Markuksesta. Matka jatkui tasaisen tappavana. Polut olivat todella kapeita ja paikka paikoin kivisiä. Reitti oli ollut alusta alkaen vaativaa ja melkein kaikki ylämäet piti kävellä. Seuraavaksi lähestyimme joen ylitystä. Kun saavuimme joelle, näimme vastarannalla Anun, Mikan ja Markuksen. Heilutimme Outin kanssa heille. Itse ehdin käymään pikaisesti myös puskan puolella, kunnes Outi huusi; tuus nyt sieltä! Ylityksen jälkeen oli huoltopiste n. 17km kohdalla. Joimme siinä hieman vettä ja sen jälkeen matka jatkui jälleen. Matkanteko sujui suhteellisen hyvin aina puoleen väliin asti. Minun ja Outin puolenvälin aika oli n. 2.50, eli olimme vielä alle 6 tunnin vauhdissa. Outi oli matkan aikana kertonut, että Ryläyksen nousuun kannattaa säästää voimia. Itselläni alkoi jo hieman matka painaa jaloissa...
Pikkuhiljaa lähestyimme Ryläyksen nousuosuutta. Polku oli todella haastavaa ja nousua tuli toisen perään. Jaloissa alkoi todenteolla tuntua. Noin 25km kohdalla pienessä alamäessä sitten kaaduin ja löin polveni kiveen. Pelästyin, että tähänkö tämä nyt jäi. Huusin Outille, että kaaduin ja jatka matkaa vaan; tulen perässä minkä pystyn. Vajaan kilometrin jälkeen Outi vielä huusi miten menee? Vastasin, että ihan jees... Siitä ei sitten kauaa mennyt, kun alkoikin heikottaa, eikä se tehnyt matkanteosta yhtään helpompaa. Meno pitkospuilla oli todella haastavaa. Mielessäni kävi, että mitä ihmettä teen täällä metsän keskellä. Söin pari energiapatukkaa ja join runsaasti urheilujuomaa. Minun oli pakko kävellä niin kauan, että heikotus menisi ohi. Mietin, että kesken en ainakaan tätä jätä!
Olin kävellyt vajaat 5km ja seuraava huolto alkoi lähestyä. Viimein saavuin 32km huoltoon ja tarkastin juomarepustani, paljonko juomaa oli vielä jäljellä. Huomasin, että sitä oli yli puolet (n. 2l), eli olin juonut vain noin litran matkan aikana; siis aivan liian vähän. En tankannut reppuani, vaan join pari mukia vettä ja matka jatkui. Sitten alkoi vajaan 7km pituinen metsäautotie. Oikein harmitti, kun en pystynyt juoksemaan niin kovaa kun olisin halunnut. Jalat olivat todella väsyneet. Juoksu alkoi pikkuhiljaa sujua kohtalaisesti, mutta ylämäet kävelin edelleen. Matka sujuikin ihan hyvin noin 39km kohdalle, mistä alkoivat TODELLISET ylämäet. Anu ja muut olivat minulle niistä puhuneet, mutta ne ylittivät kyllä kaikki odotukseni. Noin 2km ennen maalia, sataman kohdalla oli viimeinen väliaikapiste. Siitä mäki muuttui astetta haastavammaksi. Jaloissa painoi, mutta onneksi maali alkoi jo häämöttää. Ohitin viimeisissä mäissä vielä muita, jotka kävelivät myös. Sitten kaikkein jyrkimmässä kohdassa näin tutun hahmon; Tiina oli siellä vastaanottamassa minua maaliin! Ajattelin, että aivan mahtavaa!!! Kohta pääsee saunaan! Vielä viimeinen käännös vasempaan ja yhtäkkiä huomasin olevani maalissa! Jes! Selvisin! Tiina haki minulle urheilujuomaa ja oli hakenut vaihtovaatteeni auditoriosta. Ei siis tarvinnut kävellä niitä hakemaan. Tiina kertoi, että oli ottanut aikaisemmin vastaan myös Outin, Anun, Mikan, Markuksen ja Juhanin. He olivat jo saunassa/syömässä. Oma loppuaikani oli 6:36:35, Outin 6:14:30, Mikan 5:54:13, Anun 5:54:12, Markuksen 5:52:53 ja Juhanin 5:50:40. Tiinan aika 15km matkalla oli 1:31:27.
Maalissa kuulin myös, miten Tiinan matka oli mennyt. Hän kertoi, että matka oli ollut haastava ja eteneminen maltillista. Jonkun verran maisemia oli myös ehtinyt ihastella. Maalia lähestyessään Tiina oli miettinyt, että joko se 15km meni? Tiina kertoi muiden olevan jo varmaan syömässä, joten itse lähdin saunaan. Saunan pukuhuoneessa törmäsin vielä Markukseen, joka oli lähdössä syömään. Itse kävin suht nopeasti saunassa, jotta ehtisin muiden seuraan ruokailemaan.
Ruokana oli salaattia ja kanakeittoa. Syömisen ohella ehdimme vaihtaa kuulumisia ja juttelimme, miten matka oli kullakin sujunut. Juhani kertoi, että aika parani edellisestä vuodesta ja matka oli muutenkin sujunut ilman ongelmia. Anun, Mikan ja Markuksen matka oli sujunut myös ilman isompia ongelmia. 32km huoltopisteen jälkeen metsäautotiellä he olivat juosseet vielä ainakin yhden kilometrin alle 5 min/km tahtia. Mäet olivat lopussa vieneet heiltäkin voimat aika vähiin. Markus oli viimeisellä mäkiosuudella ottanut pienen eron Anuun ja Mikaan, jotka tulivatkin sitten yhdessä maaliin. Outi kertoi, että siitä kun matkamme erkani 25km kohdalla, oli hänellä mennyt loppu ihan ok. Loppumatkassa olivat mäet ottaneet myös Outin jalkoihin aika lailla. Kello oli jo yli viisi, joten tuli kiire ruokakauppaan!
Ruokakaupasta haimme aineksia lämpimiä voileipiä varten sekä kermavaahtoa syntymäpäiväsankari Juhanin tuomaan omenapiirakkaan. Itse otin lisäksi 3 Karhua. Saimme tehtyä ostokset ja suuntasimme kohti mökkiä. Perille päästyämme katselimme tv:tä ja Mikan tabletilta Ilveksen jääkiekko-ottelua. Päivänsankari avasi ison kuohuviinipullon, josta nautimme muutaman lasillisen. Omenapiirakka oli todella hyvää. Söimme myös irtokarkkeja jonkin verran. Käytimme siis Jokerimme aika maltillisesti. Myöhemmin söimme vielä todella herkullisia lämpimiä voileipiä. Vähän ennen kymmentä Mika ja Juhani pyörähtivät katsomassa Koli Hotellilla esiintyvää bändiä nimeltään Suklaamunat. Bilebändin pojat olivat itsekin olleet juoksemassa 15km matkan. Me muut kävimme pikkuhiljaa nukkumaan. Itse avasin vielä viimeisen Karhun yläkerrassa ennen nukkumaan menoa. Sen avausääni aiheutti alakerran porukassa pientä hilpeyttä.
Aamulla heräsimme aikaisin ja onnittelimme Juhania. Sunnuntai oli hänen virallinen syntymäpäivänsä. Tarkoitus oli lähteä kotia kohti klo 6.00; Anun piti ehtiä vielä jumppaan. Aamulla emme juuri syöneet. Tarkoitus oli matkalla pysähtyä aamupalalle. Pakkasimme tavaramme ja pääsimme lähtemään suunnitellusti. Lähtiessämme oli ulkona muutama aste pakkasta. Ehdimme matkustaa useamman tunnin, ennen kuin pysähdyimme aamiaiselle Marjaman ABC:lle. Söimme puuroa, karjalanpiirakkaa sämpylää yms. Myös kahvi ja tee maistuivat. Matka sujui leppoisissa merkeissä ja juttelimme kaikenlaista. Klo 11 pysähdyimme vielä Patalahden Teboilille kahville. Siitä Mikan seurue jatkoi omaa matkaansa kotia kohti. Anu, Outi ja minä jatkoimme kohti Tamperetta, jonne saavuimme noin yhden maissa.
Matka oli minun ensimmäiseni Team Raholan porukassa. Se oli todella hieno elämys ja suosittelen Vaarojen maratonia lämpimästi muillekin. Aivan mahtava kokemus! Kiitos kaikille, aivan mahtavasta matkaseurasta ja mukavasta viikonlopusta! Lisää kuvia viikonlopulta TÄSTÄ ja TÄSTÄ.
Matkassa olivat: Anu Ossberg, Mika Vahtolammi, Juhani Yli-Marttila, Outi Ojala, Tiina Häkkinen, Marko Silvennoinen ja Markus Huhdanpää(Liikuttavat).
KIITOS!
Jyväskylästä matka jatkui kohti Kuopiota, jonne saavuimme muutaman tunnin ajomatkan jälkeen.
Nälkäkin alkoi jo tulla. Päätimme etsiä netistä paikan, missä voisimme ruokailla. Suuntasimme kohti Matkuksen ostoskeskusta, jossa oli Bella Roma ja Daddy's Diner. Pienen etsiskelyn ja harhailun jälkeen löysimme oikeaan paikkaan. Kaikille löytyi mieleistä syötävää. Itse söin yllättäen pastaa. Puoli kuuden maissa jatkoimme matkaa kohti Kolia. Reilun parin tunnin päästä saavuimme perille Kolin kisakeskukseen, josta haimme numerolaput. Hotelli Kolilta suuntasimme ruokakauppaan hakemaan ilta- ja aamupalaa. Mökille saavuimme hieman ennen puolta yhdeksää. Mökki sijaitsee Koli spa&lomakylässä. Iltapalaksi nautimme teetä ja voileipiä. Iltatoimien jälkeen kello lähestyi kymmentä. Oli aika mennä nukkumaan. Yöllä luvattu myrskykin saapui ja kisajärjestäjät olivat joutuneet perumaan 130km matkan, jonka piti startata puoliltaöin.
Aamulla heräsimme kuuden maissa. Yöllinen myrskykin oli rauhoittunut. Anu oli tilannut edellisiltana taksin varttia vaille kahdeksaksi. Oli siis noin 2 tuntia aikaa. Aamupalaksi söimme puuroa ja leipää, sekä joimme teetä ja kahvia. Sitten alkoi valmistautuminen itse juoksuun. Täytimme juomarakot juomalla ja pakkasimme geelit, patukat sekä suolat reppuihin. Vessan ovikin kävi tasaiseen tahtiin, kun jokainen kävi siellä vuorollaan. Kaikki alkoivat olla valmiina ja odottelimme hetken taksin saapumista. Jännitystä alkoi olla ilmassa. Vihdoin taksi saapui pihaan ja lähdimme kohti Kolin kansallispuistoa.
Ryhmä kohteessa |
Vauhti oli alkuun suhteellisen rauhallista, koska polku oli suht kapea ja porukkaa riitti reitillä. Anu, Mika ja Markus menivät vähän edempänä, minä ja Outi tulimme kymmenkunta metriä taaempana. Muutaman kilometrin jälkeen saavuimme metsäautotien pätkälle. Siinä juoksimme kaikki 5 vielä samassa porukassa, Juhani paineli jossain edempänä. Itsellä tuli jo sen verran lämmin, että otin Buffin päästä pois. Hetken päästä huomasin, että Anu, Mika ja Markus juoksivat minua ja Outia hieman karkuun. Päätin yrittää seurata Outia, niin pitkään kuin vain pystyisin. Etenimme noin 10km kohdalle. Siellä oli meidän etujoukkomme odottamassa, joten otimme yhteiskuvan. Maisemat olivat todella mahtavia. Matka jatkui ihan hyvävauhtisena. Jäimme Outin kanssa jälleen hieman Anusta, Mikasta ja Markuksesta. Matka jatkui tasaisen tappavana. Polut olivat todella kapeita ja paikka paikoin kivisiä. Reitti oli ollut alusta alkaen vaativaa ja melkein kaikki ylämäet piti kävellä. Seuraavaksi lähestyimme joen ylitystä. Kun saavuimme joelle, näimme vastarannalla Anun, Mikan ja Markuksen. Heilutimme Outin kanssa heille. Itse ehdin käymään pikaisesti myös puskan puolella, kunnes Outi huusi; tuus nyt sieltä! Ylityksen jälkeen oli huoltopiste n. 17km kohdalla. Joimme siinä hieman vettä ja sen jälkeen matka jatkui jälleen. Matkanteko sujui suhteellisen hyvin aina puoleen väliin asti. Minun ja Outin puolenvälin aika oli n. 2.50, eli olimme vielä alle 6 tunnin vauhdissa. Outi oli matkan aikana kertonut, että Ryläyksen nousuun kannattaa säästää voimia. Itselläni alkoi jo hieman matka painaa jaloissa...
Täältä tullaan!! |
Olin kävellyt vajaat 5km ja seuraava huolto alkoi lähestyä. Viimein saavuin 32km huoltoon ja tarkastin juomarepustani, paljonko juomaa oli vielä jäljellä. Huomasin, että sitä oli yli puolet (n. 2l), eli olin juonut vain noin litran matkan aikana; siis aivan liian vähän. En tankannut reppuani, vaan join pari mukia vettä ja matka jatkui. Sitten alkoi vajaan 7km pituinen metsäautotie. Oikein harmitti, kun en pystynyt juoksemaan niin kovaa kun olisin halunnut. Jalat olivat todella väsyneet. Juoksu alkoi pikkuhiljaa sujua kohtalaisesti, mutta ylämäet kävelin edelleen. Matka sujuikin ihan hyvin noin 39km kohdalle, mistä alkoivat TODELLISET ylämäet. Anu ja muut olivat minulle niistä puhuneet, mutta ne ylittivät kyllä kaikki odotukseni. Noin 2km ennen maalia, sataman kohdalla oli viimeinen väliaikapiste. Siitä mäki muuttui astetta haastavammaksi. Jaloissa painoi, mutta onneksi maali alkoi jo häämöttää. Ohitin viimeisissä mäissä vielä muita, jotka kävelivät myös. Sitten kaikkein jyrkimmässä kohdassa näin tutun hahmon; Tiina oli siellä vastaanottamassa minua maaliin! Ajattelin, että aivan mahtavaa!!! Kohta pääsee saunaan! Vielä viimeinen käännös vasempaan ja yhtäkkiä huomasin olevani maalissa! Jes! Selvisin! Tiina haki minulle urheilujuomaa ja oli hakenut vaihtovaatteeni auditoriosta. Ei siis tarvinnut kävellä niitä hakemaan. Tiina kertoi, että oli ottanut aikaisemmin vastaan myös Outin, Anun, Mikan, Markuksen ja Juhanin. He olivat jo saunassa/syömässä. Oma loppuaikani oli 6:36:35, Outin 6:14:30, Mikan 5:54:13, Anun 5:54:12, Markuksen 5:52:53 ja Juhanin 5:50:40. Tiinan aika 15km matkalla oli 1:31:27.
Virallinen kisakuva |
Ruokana oli salaattia ja kanakeittoa. Syömisen ohella ehdimme vaihtaa kuulumisia ja juttelimme, miten matka oli kullakin sujunut. Juhani kertoi, että aika parani edellisestä vuodesta ja matka oli muutenkin sujunut ilman ongelmia. Anun, Mikan ja Markuksen matka oli sujunut myös ilman isompia ongelmia. 32km huoltopisteen jälkeen metsäautotiellä he olivat juosseet vielä ainakin yhden kilometrin alle 5 min/km tahtia. Mäet olivat lopussa vieneet heiltäkin voimat aika vähiin. Markus oli viimeisellä mäkiosuudella ottanut pienen eron Anuun ja Mikaan, jotka tulivatkin sitten yhdessä maaliin. Outi kertoi, että siitä kun matkamme erkani 25km kohdalla, oli hänellä mennyt loppu ihan ok. Loppumatkassa olivat mäet ottaneet myös Outin jalkoihin aika lailla. Kello oli jo yli viisi, joten tuli kiire ruokakauppaan!
Ruokakaupasta haimme aineksia lämpimiä voileipiä varten sekä kermavaahtoa syntymäpäiväsankari Juhanin tuomaan omenapiirakkaan. Itse otin lisäksi 3 Karhua. Saimme tehtyä ostokset ja suuntasimme kohti mökkiä. Perille päästyämme katselimme tv:tä ja Mikan tabletilta Ilveksen jääkiekko-ottelua. Päivänsankari avasi ison kuohuviinipullon, josta nautimme muutaman lasillisen. Omenapiirakka oli todella hyvää. Söimme myös irtokarkkeja jonkin verran. Käytimme siis Jokerimme aika maltillisesti. Myöhemmin söimme vielä todella herkullisia lämpimiä voileipiä. Vähän ennen kymmentä Mika ja Juhani pyörähtivät katsomassa Koli Hotellilla esiintyvää bändiä nimeltään Suklaamunat. Bilebändin pojat olivat itsekin olleet juoksemassa 15km matkan. Me muut kävimme pikkuhiljaa nukkumaan. Itse avasin vielä viimeisen Karhun yläkerrassa ennen nukkumaan menoa. Sen avausääni aiheutti alakerran porukassa pientä hilpeyttä.
Aamulla heräsimme aikaisin ja onnittelimme Juhania. Sunnuntai oli hänen virallinen syntymäpäivänsä. Tarkoitus oli lähteä kotia kohti klo 6.00; Anun piti ehtiä vielä jumppaan. Aamulla emme juuri syöneet. Tarkoitus oli matkalla pysähtyä aamupalalle. Pakkasimme tavaramme ja pääsimme lähtemään suunnitellusti. Lähtiessämme oli ulkona muutama aste pakkasta. Ehdimme matkustaa useamman tunnin, ennen kuin pysähdyimme aamiaiselle Marjaman ABC:lle. Söimme puuroa, karjalanpiirakkaa sämpylää yms. Myös kahvi ja tee maistuivat. Matka sujui leppoisissa merkeissä ja juttelimme kaikenlaista. Klo 11 pysähdyimme vielä Patalahden Teboilille kahville. Siitä Mikan seurue jatkoi omaa matkaansa kotia kohti. Anu, Outi ja minä jatkoimme kohti Tamperetta, jonne saavuimme noin yhden maissa.
Matka oli minun ensimmäiseni Team Raholan porukassa. Se oli todella hieno elämys ja suosittelen Vaarojen maratonia lämpimästi muillekin. Aivan mahtava kokemus! Kiitos kaikille, aivan mahtavasta matkaseurasta ja mukavasta viikonlopusta! Lisää kuvia viikonlopulta TÄSTÄ ja TÄSTÄ.
Matkassa olivat: Anu Ossberg, Mika Vahtolammi, Juhani Yli-Marttila, Outi Ojala, Tiina Häkkinen, Marko Silvennoinen ja Markus Huhdanpää(Liikuttavat).
KIITOS!
Tunnisteet:
kisaraportti,
teksti Marko
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Kaksi kolmen tunnin alitusta menneellä kaudella!
-Ensimmäinen alitus tuli lähes kaatosateessa Tukholmassa toukokuun lopulla ja toinen kuulaassa syyssäässä Vantaalla lokakuun 10.päivä
Oli aika testata syksyn juoksukunto. Tätä varten olin ilmoittanut Vantaan maratonille. Hyvin menneet treenit ja alkuvuoden sekä kesän kisat, joiden joukossa mm. Pyhän Olavin maraton heinäkuussa(3.04.23), antoivat itseluottamusta syksyn koitokseen. Tavoitteena tässä kisassa oli parantaa aiemmin tänä vuonna juostua Tukholman maratonin aikaa (2.58.42), joka oli ensimmäinen "maagisen" kolmen tunnin alitus. Tämä Tukholman kisa jäi mieleen kolmen tunnin alituksen lisäksi mm. siinä, miten kisan alussa alkanut sade yltyi kisan edetessä lähes kaatosateeksi, mutta en antanut sen haitata menoani.
Lähdin Vantaalle edellisenä päivänä ennen kisaa 9.10. Paikka oli ennestään tuttu, mutta kummasti jännitys alkoi kasvaa, kun saavuin perille. Yleensä muutama päivä ennen kisaa olen aika hermona. Illan kuluessa hain juoksunumeroni ja tein vielä viimeisiä valmisteluja.
Maratonin startti oli klo 11.00. Tein ennen lähtölaukausta pientä lämmittelyä. Näin vielä ennen starttia Anun ja Markuksen, jotka toivottivat onnea juoksuun. Lähtö tapahtui ja juoksijat pääsivät matkaan. Ensimmäiset kilometrit tuntuivat hieman tahmeilta, mutta pikku hiljaa kone pääsi kunnolla käyntiin. Jossain 14–16 km kohdalla alkoi tuntua oikein hyvältä.
Kisa juostiin 4 kierroksena. Jokaisella rundilla pyrin ottamaan tasaisesti juomaa ja muuta energiaa. Vastatuuli oli joissakin kohdin melko kovaa. 21.1 km kohdalla aikaa oli kulunut hieman päälle 1.27.30, joten olin vielä aikataulussa. Olin ennakkoon miettinyt, että koitan juosta mahdollisimman tasavauhtisen juoksun.
Kaksi ensimmäistä kierrosta menivät hyvin, mutta kolmannen kierroksen puolenvälin kohdalla tuli vaikeampi kohta. Jalat alkoivat olla "soseena" ja mietin miten käy ennätys yrityksen. Hiljensin hieman vauhtia ja koitin pitää juoksun rentona. Ennen viimeistä kierrosta otin vielä geelin ja juomaa päälle.
Viimeinen kierros alkoi ja ajattelin, nyt laitetaan kaikki peliin. Vauhtikin nousi melkein alkumatkan tasolle. 38 km paikkeilla kelloon katsoessa, huomasin, että ennätys on lähellä. 200 m ennen maalia pystyin vielä ottamaan kunnon kirin. Maaliviivan ylitys oli jälleen hieno hetki.
Kisan jälkeen menin isäni kanssa (joka myöskin juoksi maratonin aikaan 3.12.46) uimaan/saunaan. Peseytymisen jälkeen ruoka maistui.Tavoite täyttyi ja onneksi otin sen viimeisen kirin, koska sillä tuli uusi ennätys 2.58.36. Kokonaisuutena olen tyytyväinen kisaan, jossa samalla tuli täyteen 25-maraton.
Sunnuntaina, kun palasin isän ja äidin kanssa Vantaalta, niin muutaman tunnin lepäämisen jälkeen oli ansaittua päättää viikonloppu, kasariheviä soittavan W.A.S.P.-yhtyeen keikkaan Tampereen pakkahuoneella, jossa olin isän kanssa.
Uudet haasteet odottavat: Toki Itsenäisyyspäivänä osallistun Juokse Sorvassa tapahtumaan ja vuoden viimeinen päivä olisi tarkoitus juosta maraton vielä Kauhajoella. Ensi vuoden suunnitelmissa on lyöty jo lukkoon ainakin Joensuun maraton ja "maailman nopein" maraton, eli Berliini, jonne lähden isäni kanssa syyskuun lopulla.
Minulle ja isälleni juoksuohjelmia tekevä, aikoinaan aikaan 2.20 maratonin juossut, Vantaalla vaikuttava Harri Mannermaa, on korostanut peruskestävyyslenkkien lisäksi erityisesti monipuolisten, osin tosi kovienkin vauhtilenkkien merkitystä, joihin kuuluvat mm. erivauhtiset intervalliharjoitukset.
Kiitos Teamin jäsenille tsemppauksesta ja mukavia kilometrejä!
Eki
Oli aika testata syksyn juoksukunto. Tätä varten olin ilmoittanut Vantaan maratonille. Hyvin menneet treenit ja alkuvuoden sekä kesän kisat, joiden joukossa mm. Pyhän Olavin maraton heinäkuussa(3.04.23), antoivat itseluottamusta syksyn koitokseen. Tavoitteena tässä kisassa oli parantaa aiemmin tänä vuonna juostua Tukholman maratonin aikaa (2.58.42), joka oli ensimmäinen "maagisen" kolmen tunnin alitus. Tämä Tukholman kisa jäi mieleen kolmen tunnin alituksen lisäksi mm. siinä, miten kisan alussa alkanut sade yltyi kisan edetessä lähes kaatosateeksi, mutta en antanut sen haitata menoani.
Lähdin Vantaalle edellisenä päivänä ennen kisaa 9.10. Paikka oli ennestään tuttu, mutta kummasti jännitys alkoi kasvaa, kun saavuin perille. Yleensä muutama päivä ennen kisaa olen aika hermona. Illan kuluessa hain juoksunumeroni ja tein vielä viimeisiä valmisteluja.
Maratonin startti oli klo 11.00. Tein ennen lähtölaukausta pientä lämmittelyä. Näin vielä ennen starttia Anun ja Markuksen, jotka toivottivat onnea juoksuun. Lähtö tapahtui ja juoksijat pääsivät matkaan. Ensimmäiset kilometrit tuntuivat hieman tahmeilta, mutta pikku hiljaa kone pääsi kunnolla käyntiin. Jossain 14–16 km kohdalla alkoi tuntua oikein hyvältä.
Kisa juostiin 4 kierroksena. Jokaisella rundilla pyrin ottamaan tasaisesti juomaa ja muuta energiaa. Vastatuuli oli joissakin kohdin melko kovaa. 21.1 km kohdalla aikaa oli kulunut hieman päälle 1.27.30, joten olin vielä aikataulussa. Olin ennakkoon miettinyt, että koitan juosta mahdollisimman tasavauhtisen juoksun.
Kaksi ensimmäistä kierrosta menivät hyvin, mutta kolmannen kierroksen puolenvälin kohdalla tuli vaikeampi kohta. Jalat alkoivat olla "soseena" ja mietin miten käy ennätys yrityksen. Hiljensin hieman vauhtia ja koitin pitää juoksun rentona. Ennen viimeistä kierrosta otin vielä geelin ja juomaa päälle.
Viimeinen kierros alkoi ja ajattelin, nyt laitetaan kaikki peliin. Vauhtikin nousi melkein alkumatkan tasolle. 38 km paikkeilla kelloon katsoessa, huomasin, että ennätys on lähellä. 200 m ennen maalia pystyin vielä ottamaan kunnon kirin. Maaliviivan ylitys oli jälleen hieno hetki.
Kisan jälkeen menin isäni kanssa (joka myöskin juoksi maratonin aikaan 3.12.46) uimaan/saunaan. Peseytymisen jälkeen ruoka maistui.Tavoite täyttyi ja onneksi otin sen viimeisen kirin, koska sillä tuli uusi ennätys 2.58.36. Kokonaisuutena olen tyytyväinen kisaan, jossa samalla tuli täyteen 25-maraton.
Ennätyksen jälkeen on helppo hymyillä! |
Uudet haasteet odottavat: Toki Itsenäisyyspäivänä osallistun Juokse Sorvassa tapahtumaan ja vuoden viimeinen päivä olisi tarkoitus juosta maraton vielä Kauhajoella. Ensi vuoden suunnitelmissa on lyöty jo lukkoon ainakin Joensuun maraton ja "maailman nopein" maraton, eli Berliini, jonne lähden isäni kanssa syyskuun lopulla.
Minulle ja isälleni juoksuohjelmia tekevä, aikoinaan aikaan 2.20 maratonin juossut, Vantaalla vaikuttava Harri Mannermaa, on korostanut peruskestävyyslenkkien lisäksi erityisesti monipuolisten, osin tosi kovienkin vauhtilenkkien merkitystä, joihin kuuluvat mm. erivauhtiset intervalliharjoitukset.
Erkki ja Harri |
Kiitos Teamin jäsenille tsemppauksesta ja mukavia kilometrejä!
Eki
Tunnisteet:
kisaraportti,
Kuvat Jarmo,
teksti Erkki
tiistai 20. lokakuuta 2015
Moro Maraton 17.10.2015
Tänään oli vuorossa Moro Maraton rappujuoksu Solo Sokos Hotel Tornissa Tampereella. Edessä oli 442 rappusta ja 25 kerrosta. Tapahtuma alkoi klo 12 ja juoksijoita lähetettiin matkaan ½-1 minuutin väleillä. Oma lähtöaikani oli kello 12:26. Hotellin aulaan saapuessa ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Hotelli Tornilla on 1-vuotis synttäriviikko käynnissä ja sen kunniaksi järjestettiin kaikkien aikojen ensimmäinen rappujuoksu hotellin huipulle. Hotellin korkeus on 88,5 metriä ja samalla se on Suomen korkein hotelli.
Keli oli aurinkoinen, mutta hieman viileä. Itse olin ottanut pienen lämmittelyn ennen juoksua, kun siirryin autolta hotellille. Juoksua ennen tapasin tiimiläisistä Tiian, Annan, Jeren, Markon ja Petrin ja yhdessä odottelimme startteja. Anna toimi tällä kertaa tiimin ”narikkana” ja muut juoksivat. Annakin on ensi vuonna luvannut startata. Oma lähtöaikani oli kello 12:26, mutta pääsin matkaan jo hieman ennen, koska osa juoksijoista ei saapunut paikalle omaan lähtöaikaansa mennessä. Juoksu huipulle tapahtui hotellin hätäpoistumisreittiä eli kierreportaita pitkin. Portaat menivät hotellin sisäpuolella, mutta sisäänkäynti oli hotellin ulkopuolelta.
Juoksu meni ihan mukavasti. Urakka oli kova, mutta ei kuitenkaan tuntunut liian raskaalta ja selvisin mielestäni ihan hyvin. Päivän kärkiajan 1:54 saavutti 2 juoksijaa Jouko Juntunen (Asianajotsto Lehtinen, Sinivaara & Syrjänen) ja Timo Silander (Hämeen Hitaimmat). Naisten nopein oli Netta Malinen ajalla 2:21. Oma loppuaikani oli 02:54 ja se riitti 149 osanottajan joukossa jaettuun 30. sijaan. Tällä kertaa tiimiläisistä nopein oli Jere ajalla 02:21 ja tämä aika riitti 11. sijaan kokonaistuloksissa. Petrin aika oli 03:10 ja sijoitus jaettu 40:s , Markon aika oli 03:15 ja sijoitus 45:s ja Tiian aika oli 03:28 ja sijoitus 75:s. Ensi vuonna lähden tästä parantamaan ja edessä on varmasti paljon lisää porrastreeniä mm. Pispalan portaissa.
Juoksun jälkeen kävimme suorituksia läpi tiimin kanssa ja otimme yhteiskuvia. Kuvissa oli mukana myös Sokos Hotellin maskotti Onni Orava. Juoksun jälkeen oli tarjolla myös erittäin maistuvaa kalakeittoa ja pannukakkua, kermavaahtoa ja mansikkahilloa.
Ensi viikon torstaina (22.10.) jatketaan porrasjuoksun merkeissä Pispalan Portaiden kuntotestissä, jossa on virallinen ajanotto. Kaikki mukaan silloin klo 18. Ensi viikon lauantaina itselläni on edessä lisäksi Wihan kilometrit-juoksutapahtuma, jossa osallistun non stop-kisaan. Tapahtuma järjestetään Pirkkahallin ympäristössä. Kaikki mukaan juoksemaan tai kannustamaan sinnekin. Vauhdikasta syksyn jatkoa kaikille!
Videoita ja lisää kuvia suorituksista voi katsoa tiimin Facebook-sivuilta.
Keli oli aurinkoinen, mutta hieman viileä. Itse olin ottanut pienen lämmittelyn ennen juoksua, kun siirryin autolta hotellille. Juoksua ennen tapasin tiimiläisistä Tiian, Annan, Jeren, Markon ja Petrin ja yhdessä odottelimme startteja. Anna toimi tällä kertaa tiimin ”narikkana” ja muut juoksivat. Annakin on ensi vuonna luvannut startata. Oma lähtöaikani oli kello 12:26, mutta pääsin matkaan jo hieman ennen, koska osa juoksijoista ei saapunut paikalle omaan lähtöaikaansa mennessä. Juoksu huipulle tapahtui hotellin hätäpoistumisreittiä eli kierreportaita pitkin. Portaat menivät hotellin sisäpuolella, mutta sisäänkäynti oli hotellin ulkopuolelta.
Näillä on joku ihme sormi salaisuus.. |
Juoksun jälkeen kävimme suorituksia läpi tiimin kanssa ja otimme yhteiskuvia. Kuvissa oli mukana myös Sokos Hotellin maskotti Onni Orava. Juoksun jälkeen oli tarjolla myös erittäin maistuvaa kalakeittoa ja pannukakkua, kermavaahtoa ja mansikkahilloa.
Onni ja 3 porrasjuoksijaa |
Videoita ja lisää kuvia suorituksista voi katsoa tiimin Facebook-sivuilta.
Tunnisteet:
kisaraportti,
Kuvat ja teksti Juhani
perjantai 9. lokakuuta 2015
Markon ensimmäinen maraton
Alunperin tarkoitukseni oli juosta ensimmäinen maraton
vuonna 2016 jossain ulkomailla. Kun liityin Team Raholaan kesäkuun alkupuolella 2015 huomasin nopeasti muutaman maanantailenkin jälkeen, että Anu oli ylipuhunut minut Anun maratonille.
Heinäkuun alku oli lämmin ja sääennustetta katsottuani
totesin, että lauantai tulisi olemaan todella lämmin päivä. Kesälomani alkoi viikko ennen maratonia joten ehdin hyvin valmistautumaan juoksuun. Tankkasin reilusti ja vielä juoksupäivän aamuna join runsaasti sillä päivällä tulisi olemaan n. 25°C lämmintä.
Juoksun startti oli klo 10.00. Olin paikalla noin
tuntia ennen. Ehdin hyvin hakemaan juoksunumeron ja vessassakin tuli käytyä useamman kerran. Noin puoli tuntia ennen lähtöä kävin vielä lämmittelylenkillä. Jännitys alkoi nousemaan siinä määrin etten osannut olla paikallani.
Jännitystä ilmassa |
Startin hetki läheni ja juoksijat alkoivat kokoontua
lähtöviivalle. Mielessä kävi, että mitähän tästä tulee mutta onneksi lähtölaukaus pamahti enkä ehtinyt enempää miettimään. Ei kun matkaan! Muut lähtivät mielestäni aika kovaa matkaan. Itse seurailin sykemittarista omaa vauhtiani. Ensisijainen tavoitteeni oli päästä maaliin mutta aika saisi olla alle 5 tuntia, jotta
olisin tyytyväinen. Anu ja Pete menivät vähän matkan päässä edelläni ja ajattelin, että tuohon kyytiin ei parane lähteä ettei tule noutaja. Lähdin matkaan n. 6:15-6:45 min/km tahtia.
Matkaan |
Juoksu lähti kulkemaan ihan hyvin ja jännityskin oli
hävinnyt jo ensimmäisten kilometrien aikana. Reilun 12km kohdalla selvisi, että olin tankannut hieman liikaa ja Sorvan pätkän vesipisteellä jouduin piipahtamaan metsän puolella. Joka juomapisteellä join silti ainakin mukillisen urheilujuomaa tai vettä. Keli oli tosi raskas. Lämpöä oli vähintään se luvattu 25°C. Ensimmäinen puolikas sujui ilman ongelmia ja pysyin hyvin tavoitteessani. Puolikkaan aika oli alle 2.20.
Toiselle kierrokselle lähtiessäni matka ei vielä
pahemmin painanut jaloissa. Juoksu sujui hyvin ja jouduin useaan kertaan hiljentämään vauhtia, että jaksaisin maaliin. Törmäsin vielä Anuun ja Peteen lähellä Sorvan huoltopistettä ja sanoin, että menohaluja olisi enemmänkin mutta kelin takia täytyy pitää malttia. Vielä n. 33km kohdalla Sorvan vesipisteellä Anna kysyi miltä tuntuu. Vastasin että hyvältä tuntuu muuten mutta jalkoja hieman väsyttää.
Hyvältä tuntuu ja hienoo on! |
N.35km kohdalla Jukka oli ohjaamassa liikennettä. Hän
tokaisi minulle, että hyvin menee ja n. 7km jäljellä joista seuraavat 4km nousua. Terhin kioskin kohdalle oli tullut pari työkaveria kannustamaan ja sain heiltä vielä vesipullon, josta osan kaadoin päälleni. Siinä vaiheessa alkoi jo kuumuus ja matka viemään veronsa. Kuuluisa maratoonarin seinäkin alkoi jo kurkkimaan. Pitkä ylämäkiosuus tuntui tosi raskaalta ja mielessä oli vain, että eihän matkaa ole enää paljoa, jaxaa jaxaa... Selvitin ylämäkiosuuden jotakuinkin kunnialla. Kun mäki oli takanapäin odotti edessä viimeinen huoltopiste. Se oli loppumatkan paras hetki, kun sai Cokista, urheilujuomaa ja sai vielä kuupalla kaataa kylmää vettä päälle!
Sitten olikin "enää" 3km matkaa jäljellä.
Siinä vaiheessa tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että pääsisin maaliin asti. Pari kilometriä huoltopisteen jälkeen join vielä oman juomapulloni tyhjäksi. Maaliin oli enää kilometrin verran ja aloin jo miettimään kuinka hienoa on kohta olla maalissa. Eedeni näkyi jo edessäni ja käännyin maalisuoralle. Viimeiset pari sataa metriä juoksin niin lujaa kuin jaksoin. Kaiken tämän jälkeen ylitin vihdoin maaliviivan. Tunne oli aivan mahtava. JES tein sen! Aikani oli 4.38.06 joten pääsin hyvin tavoitteeseeni. Sitten palauttava alkoholiton olut joka muuten maistui aika hyvälle!
Eka takana, monta edessä. |
Sitten Eedeniin saunaan...
Kiitos talkoolaisille, juoksijoille ja kaikille reitin
varrella kannustaneille! En voinut kyllä parempaa tapahtumaa valita ensimmäiseksi maratoniksi. Järjestelyt olivat aivan ensiluokkaiset, kiitos!
Teksti ja kuvat: Marko S.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)