Talvella Markus heitti ”haasteen”, juokset alkukesästä
maratonin ja parannat enkkaa hyvin.
Kilpailuhenkisenä ihmisenä tartuin haasteeseen. Avuksi sain
PT-Markuksen, joka alkoi aktiivisesti kannustaa ja vaatimaan multa enemmän, eli
käytännössä tuli spinningiin viereen huutamaan tyylillä ”lisää vastusta, ei
tunnu missään” jne. Sorvan Satkun
jälkeen sitten aikataulu alkoi selvitä, kevään the maraton päivä tulisi olla
kesäkuun alussa ja sain itse päättää kisan.
Tätä ennen piti vielä käydä juoksemassa kova puolikas ja
reipas kymppi. Ne hoidettiin kuntoon Ideaparkissa ja Suomi Juoksussa. Kevään
aikana itsekin aloin huomaamaan oman kunnon kehityksen ja sain uskoa omaan
tekemiseen. Parasta, että pää alkoi olla mukana hommassa ja tiesin pystyväni.
Juoksukalenteria selaillessa tuli eteen 13.6. Alajärvi
Maraton. Kyseiseen tapahtumaan olin jo tutustunut pari vuotta aikaisemmin
puolikkaan merkeissä. Joten valinta oli helppo, siinä on the Maraton kisa.
Lisäksi asiaa helpotti, että mökkimme sijaitsee 30km päässä ja tiesin saavani
vanhemmat mukaan tapahtumaan. Alajärven Maraton on kylätapahtuma, johon
osallistuu noin 100juoksijaa 10km, puolikkaalle ja maratonille. Reitti on
tasainen ja kiertää Alajärven maalaismaisemissa, joten tarvitsi juosta sama
reitti kaksi kertaa.
Kisapäivän aamu valkeni pilvisenä, mutta tyynenä. Heti aloin
miettimään vaatteita, sillä ennusteissa oli luvattu aurinkoa ja 17astetta.
Rauhoittelin itseäni, lähtöön on runsaasti aikaa, älä ressaa. Lähtö siis
tapahtui klo 15. Päivä kirkastui kirkastumistaan ja oli selvää, että juoksen
capreilla ja t-paidalla. Kesän ensimmäinen lenkki lyhyillä, jes!
Kisapaikalle saapuessamme, jännitykseni kasvoi. Huomasin
myös lähtöpaikan muuttuneen viime kerrasta. Maratonin ja puolikkaan/10km lähtö
olivat erissä paikassa. Kysyin ja varmistin järjestäjiltä vielä nämä juoksukuviot
ja asia oli selvää. Ennen lähtöä kiukuttelin vielä iskälle, joka rupesi
neuvomaan liikaa. Lähtöviivalle painellessani mietin viimeisen kerran PT:n
ohjeet, tavoitevauhtia ja fiiliksen mukaan.
Viivalla kyräilin porukan läpi ja
huomasin, että naisia oli vähän ja miehiä kohtuullisesti, yhteensä noin 50 juoksijaa.
Kolme-kaksi-yksi-mene ja lähdin kiertää urheilukenttää, koska
ryhmää oli vähän sain heti oman paikkani ja oman vauhtini asetettua hyvin. Siitä
lähdettiin kiertää järveä, olin mielestäni maraton porukan viimeisien joukossa.
Tämä ei haitannut minua, sillä olin ennakkoon ilmoittautuneista huomannut, et
kovia menijöitä oli matkassa. Ensimmäiset 5km sujui hyvin, ensimmäisellä
aurinko suoralla soijaa rupes pukkaa oikein kunnolla ja mietin, et pitänee
vilvoittaa päätä vedellä juomapisteellä. Onneksi suoran jälkeen tuli
varjopaikka ja kuumuus väheni. Nesteitä
join runsaasti huoltopisteiltä, melkein jokaiselta pisteeltä kaksi mukia.
|
jaxaajaxaa |
Ekan puolikkaan olin hyvin aikataulussa ja juoksu sujui
kevyesti ja selkiä tuli tasaisesti vastaan. Toiselle puolikkaalle lähtiessäni
koin ensimmäisen henkisen taistelun, tyhjä kilometrin suora. Tajusin joutuvani
juoksemaan yksin toisen kiekan. Silloin ajattelin, olen vain maanantai lenkillä
jonka vauhti on kovempi. Tämä auttoi asiaa, välillä tosin tuli epäusko olinko
eksynyt.. Reitti oli merkitty huonosti, kalkkiviiva vain käännöksissä eikä
jokaisessa risteyksessä toimitsijaa. Mietin matkalla tuska hetkinä Anun huutoja
”eteen päin elämässä” ja muita lennokkaita, lisäksi matkassa oli muutama muukin
tiimiläinen joiden jutut pyörivät päässä. Täytyy sanoa, että tiimi järjestää tapahtumat hyvin ja kaipasin samaa tässä tapahtumassa.
Luotin omiin suunnistuskykyihin ja jatkoin matkaa. N. 25km
kohdalla maha alkoi sanoa sopimusta irti, vauhti hidastui. Sitten tuli hyvä
pusikko Honkarakenteen markilla, pusikon kautta jälleen matka jatkui ja pääsin
takaisin tavoitevauhtiin. Viimeiset 10km ja selkiä alkoi taas näkyä. Sain
pieniä piristysruiskeita ja annoin mennä. Jaloissa tuntui, mutta se ei
haitannut menoa, tosin vauhtia en pystynyt lisäämään. Viimeinen huoltopiste ja
puisto kiekka. Silloin tiesin, että selviän tästä koitoksesta. Tosin olin ihan
epätietoinen omasta ajasta, luulin että menee samoihin aikoihin kuin
Valenciassa. En pidä näkyvillä kellossa aikaa. Lopulta näin Ankkuri kentän ja sitten päätin,
et purista kaikki itestä ja anna mennä. Sain lisättyä vauhtia viimeisillä 500m
ja kentän satkun kohdalla jopa kunnon loppukirin.
Kuuluttaja ilmoittaa, että naisten maratonin kolmonen saapuu
maaliin. Olin et WHAAAAT, en tajunnut ollenkaan missä mennään. Pysäytin kellon
ja näin ajan, JEEESSS enkka 4:17:24 (parannusta 11min). Tosin jäi 5min
tavoitteesta, mikä harmitti. Siinä sain hetken rauhan ja heti suoraan palkintopallille.
Liikuttava hetki se oli itselle, mutta enemmän kyllä varmasti vanhemmilleni.
|
Palkintojen jako |
Lähtiessämme mökille päin ajelee, puhelimeni rupesi laulaa
kyselyjä. PT:n kanssa viestiteltyä ja hänen tyytyväisyyden jälkeen tajusin itsekin
oman kovan suorituksen. Jäipähän hampaan koloon jotain.. Tästä taitanee jatkua
salaiset seikkailut maratonien maailmassa.
|
Fiilistelyä auringossa!! |