torstai 29. syyskuuta 2011

Kisaraportti: Nottingham maraton ja HC Andersen maraton

Robin Hood maraton Nottinghamissa

10.9.2011 häämatkamme toisena päivänä lähdimme etsimään Robin Hood maratonin expoa jo varhain aamulla. Olimme katsoneet kartasta expon olevan siedettävän matkan päässä, mutta liian aikainen liikkeelle lähtö kostautui, sillä koko ”race villagea” ei oltu vielä alettu edes kyhäämään. Kävelimme ensin paljon pitkäksi aina välillä kysyen ihmisiltä ohjeita (tosin kukaan ei tuntunut tietävän koko hommasta juuri mitään). Päädyimme yhteen mukavaan pieneen kylään aamupalalle. Kylässä törmäsimme juoksevaan naiseen, joka valotti meitä mukavasti. Ohjeista huolimatta matkassa ollut mies päätti lukea vielä kerran omia printtauksiaan, joten uroksen ohjeita noudattaen kävelimme takaisin tod. reilusti erääseen Health Centeriin, joka oli mainittu ohjeissa. No, nyt alko Lydia kirjottaan! Päästyämme centeriin annettiin meille uudet ohjeet kävellä takaisin niille main missä mies päätti lukea printtejään, joten matkasimme taas takaisin samoja jälkiä ja nyt ”race village” alkoi hahmottumaan. Vihdoinkin saimme numerot ja pieni päähän kertynyt paine alkoi helpottamaan. Village oli kokonaisuudessaan ulkona suuressa puistossa, mihin pystytettiin telttoja ja tuotiin kaiken maailman ruokakopperoita paikoilleen. Täältä starttaisi huomenna paljon odotettu Robin Hood maraton.

11.9.2011 heräsimme loistavaan juoksusäähän. Edellispäivän suunnistuksen jälkeen oli helppo löytää starttipaikalle. Starttipaikalla oli hulinaa, ihmisiä ja koiria sekä herkullisia tuoksuja tulvi joka puolelta, niin paljon ruokakojuja ei ole missään nähty.

Iloiset häämatkalaiset

Reitti oli yksi 42195m pitkä lenkki, eka puolikas oli ylä- ja alamäkivoittoista, toinen puolikas edettiin tasaisemmassa maastossa. Jälkimmäisellä puolikkaalla haasteena olikin sitten voimakas tuuli, joka tuntui vahvasti. Reitin varrella huolto oli todella loistavaa, jokaiselta pisteeltä sai halutessaan pullon vettä ja urheilujuomaa, joka maistui todella hyvältä ja se myös toimi. Juoma oli ”merkiltään” Lucozade, kannattaa ostaa, jos tulee eteen. Edellispäivänä ostettuja geelejä testasimme matkalla myös, geelit olivat todella vahvaa tavaraa, ihan kuin pullaa olis syönyt, mutta hyvin se toimi.

Porukkaa piisaa

Juoksumme sujui hyvin yhdessä edeten alusta loppuun kaunista reittiä ihaillen. Matkalla tuli taas todistettua, että kaikilla on omat tapansa niin juoksutyylissä kuin itsensä tsemppaamisessakin. Puolivälin jälkeen kuuntelimme muutaman mailin erään paikallisen juoksijanaisen itsensä tsemppausta, se toi muutaman harmaan hiuksen Markuksen päähän, tämä nainen hoki itselleen ihan jatkuvasti:”come on, come on” ja vilkuili kaikkia mittareitaan mitä oli molemmissa ranteissa piippaamassa. No, siitäkin selvittiin ja matka jatkui hiljaisemmissa oloissa. Maaliin suoriuduimme ajassa 3.43, hyvässä kunnossa, joka auttoi meitä nauttimaan Nottinghamin maisemista myös illalla. 


Kaiken kaikkiaan loistava tapahtuma!!!

H.C. Andersen maraton Odensessa

Viikko oli vierähtänyt Nottinghamin maratonista ja edessä oli koitos Tanskan Odensessa. Satusetä H.C. Andersenin nimeä kantava maraton juostiin sunnuntaina 18.8.2011. Reitti oli kahtena puolikkaana ja profiili oli tasainen ja mutkitteleva. Matkan varrella oli loistavan huollon lisäksi paljon erilaisia soittoryhmiä laidasta laitaan sekä paljon kannustusta paikallisten toimesta. Huollossa urheilujuoma maistui taas kerran hyvältä, sitruksen maku oli loistava.

Valmiina tokalle

Juoksuun lähdettiin pienessä sateessa, joka oli vain hyvä asia, mutta puolivälin jälkeen vettä alkoi tulla kuin sieltä kuuluisasta Esterin Peräpäästä ja vieläpä tuulen kera. Saatto sitä Esteriltäkin tulla tuulen kera, ei voi tietää. Sade loppui n.34km:n kohdilla ja sää muuttui mukavaksi. Varusteetkin muuttuivat kevyemmiksi ja näkyvyys oli hyvä. Isoja lätäkköjä eli vesiesteitä oli paljon, mutta ne eivät meitä hidastaneet. Reitti oli jälleen kaunis ja kokemisen arvoinen. Juoksu kulki molemmilta kevyesti ja juoksun jälkeen oli erittäin hyvä fiilis, olo tuntui hyvälle. Maalissa juoksijoille tarjoiltiin kisaolut ja paljon muuta.

Ja maalissa

Juoksun jälkeen totesimme maratonin olleen erittäin kevyt ja olimme ansainneet pizzat. Matkaan kulutimme aikaa 3.29.

Tässä vielä mitskut edestä ja takaa:


 

Vasemmalla HC Andersen ja oikeella Nottingham

Kisaraportti: Varala maraton 4.9.2011

Tampere/ Varalan maraton 2011 Anun silmin

Lauantaina oli juuri ollut Finlandia maraton Jyväskylässä ja olin vakaasti päättänyt etten tänä vuonna menisi Varalan maratonille ja suunnitelmatkin oli lyöty sunnuntaille lukkoon, mutta… Koko yön mietin Varalan uutta tasaiseksi kehuttua reittiä, upeaa säätä, jota oli luvattu sunnuntaille ja lähellä olevaa tapahtumaa. Aamusta nousin jo varhain, niinpä niin kävinkin vielä Varalan sivuilla ja huomasin, että ilmoittautuminenkin oli jo ohi Varalaan, jes eli se siitä, pidättäydyn ykkös suunnitelmassani. Sitten muistinkin viime vuonna kävi samoin, en ollut ilmoittautunut maratonille ajoissa, mutta soitto yhteyshenkilöön ja ilmoittautuminen hoituikin hyvin! Puhelin käteen, soittamaan, lupa ilmoittautua vielä, suunnitelmat uusiksi eli kakkos suunnitelma käyttöön, jos vain mahdollista ja kas kummaa kaikki järjestyi, joten aamupalaa, laukku kuntoon, soitto Mikolle, joka oli myös lähdössä Varalan koitokseen ja menoksi.

Ajattelin heti aamusta jos Mikolle vain sopii taivalletaan maraton yhdessä ja nautitaan matkasta siten. Suunnitelma sopi ja juttelimme matkan aikana paljon sekä saimme kovasti omilta teamiläisiltämme kannustusta matkantekoomme. Team Rahola oli hyvin näkyvillä kannustusjoukoissa, sillä reitti kulki Raholan poikki ja lähiseutuja koluten, jonka kuljimme neljä kertaa läpi. Reitti oli totta tosiaan tasainen, mukava ja   kokemisen arvoinen, SUOSITTELEN lämpimästi ensivuoden ohjelmaan, jamii!!! Fiilis, tunnelma ja matkanteko oli mukavaa, juoksu kulki ihanasti edellispäivän lenkistä huolimatta. Tankkaus oli kohdillaan, edellispäivän iltapizza oli poikaa ja antoi voimia juoksun aikana, yö syönti ja aamupala olivat just hyvät. Huolto matkan aikana oli kattava ja teamin apuhuolto tarjonta varsin huikea, kiitokset Mimmille+ Marille ja Vilille, jotka jaksoi kannustaa koko maratonin ajan ja olivat varautuneet kaikella, cola-geeli on aina varma juttu. Tuhannet kiitokset Mikolle matkaseurasta ja mukavasta ajasta yhdessä, teaminvoimin on mukava toimia!!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kisaraportti: Finlandia maraton ja puolimaraton 3.9.2011

Team Rahola starttasi tänä vuonna ennätyksellisen isolla porukalla Jyväskylässä järjestettyihin Finalndia maratonille ja puolimaratonille. Tässä muutama kuvaus päivän kulusta, Riitta, Anu ja Mari olkaa hyvät. (Kuvat Anu ja Markus)

Mari:
Jälleen edessä matka Vuolteen bussilla yhteen lukuisista juoksutapahtumista. Kohteena tällä kertaa Jyväskylän Finladiamaraton. Anu ja Ilmari starttas kokonaiselle ja me muu Tiimi puolikkaalle eli , Johanna, Arja, Mimmi, Seppo, Tarmo, Elisa, Markus, Laura, mä ja kaksi ekakertalaista Riitta ja Markus J. muistinkohan kaikki??) Matka meni leppoisasti erinäisiä tuntemuksia ja tunnelmia vaihtaen. Tehtiin päätöksiä järkevästä juoksusta ja tavoitteena oli monella ainoastaan maaliin tulo, juosten. No, en tiedä mitkä oli takapenkin koijareitten (Tarmo&Seppo) tavoitteet, mutta lopputuloksen perusteella aikas kovat ;)

Jyväskylän maratontapahtuma oli meille monelle ensimmäinen kerta, ja tapahtumasta oltiinkin kuultu pelkkiä positiivisia kokemuksia sekä reitin tasaisuudesta että kauneudesta. Tapahtuman tunnelmaakin on kehuttu kovasti, ja nämä kaikki nostivatkin odotukset korkealle. Numeroiden haku sujui ilman ongelmia. Kiertelimme aikamme kuluksi kisahallia ja löysimmenkin niin soman pikkuriikkisen expon :D Niin pientä en ole vielä missään nähnyt :D Ennen kun pääsimme alkulämmittelyihin, niin näimme kokomaratoonarien voittajien maaliintulon. Mahotonta vauhtia tuo kärkiryhmä pistelee menemään :) huh. No, tosi kivan alkujumpan jälkeen hyvin lämmenneenä asetuimme lähtövalmiuteen, mihin nyt mahduimme. Väkee oli tosi kiitettävästi paikalla.

Mä, Mimmi ja Laura päätettiin jo matkalla, että mennään yhdessä ja rauhallisesti.Lähtö"laukaus" tuli ja pääsimme matkaan. Hiukan hirvitti, kun arat penikat ilmotti heti olemassaolostaan. Mietin, että tuliko tehtyä iso virhe kun tänne lähdin. No, päätin kumminkin jatkaa ja kattoo mitä ekat kilsat sanoo. Ne sano ihan hyvää, koska kipu häipyi ja meno parani. Noin kymppiin mentiin mukavasti kolmistaan, ja tais siinä paikkeilla seuraan liittyä Elisakin. Jostain kumman syystä vauhti alkoi kiihtyä kiihtymistään. Näinhän ei siis pitäny käydä, mutta kävi kumminkin. Vauhti kiihtyi sitten sitä luokkaa, että mä ja Mimmi jatkettiin loppumatka kahdestaan. Elisa ja Laura päätti pitää rauhallisempaa tahtia ja järkevinä himmasivatkin vauhtia.

Voi kun juoksu kulki. Jalat vaan vei ja vei. Mulle ainakin iski joku ihme hurmio. Tätä tunnetta en uskonut enää kokevani Helsingin raaston jälkeen :D Mimmi vähän kirota pärräs siinä vierellä, mutta niin sitkeenä siinä pysy, että luovuttamisesta tai vauhdin pudottamisesta ei ollu tietookaan, vaikka kyllä me sitä ihan oikeesti yritettin, tuloksetta :D No, maaliin päästiin hienosti jälleen käsi kädessä, ja tunne oli aivan mahtava. Voimia olis ollu vielä vaikka jatkaa yks kymppi lisää ;D

Mitali ja runsas eväspussi kourassa pikasesti suihkuun. Kisahallin käytävällä koko porukka pikku hiljaa kokoontu ja saattiin kuulla toinen toistaan hienompia onnistumisia. Ja ainahan meitä kiinnostaa erityisesti ekakertalaisten kokemukset juoksun kulusta. Riitta ja Markus J suoriutui loistavasti urakasta huimalla yhteistyöllä ja sisulla. Onnittelut molemmille. Tästä se ura alkaa. Ollaan askel lähempänä kokonaista ;)

Tän piti olla lyhyt raportti, joten nyt tiivistän lopput tähän:

Jyväskylä täytti kaikki odotukset. Reitti oli aivan ihana ja tasainen. Tunnelma kannustajineen tosi kiva. Tänne haluan uusiksi ja kokonaisen merkeissä, vielä joskus.

Onnittelut Ilmarille todella hienosta juoksusta ja onnittelut myös Anulle sitkeästä puurtamisesta pienistä ongelmista huolimatta. Huippu juoksut :)

Ja tietty onnittelut koko puolikkaan ryhmälle. Seppokin pokkas pokaalin sijoittumalla komeasti sarjansa toiseksi, vaikka oli mukamas hiukan ongelmia jalkojen kanssa, No, joo ;)

Tosi kiva reissu, tosi kiva porukka ja tosi kiva fiilis. Tästä hyvä jatkaa kohti uusia haasteita, kuten esim. Pirkan hölkkää.

 Iloinen Elisa

Johanna ja Pandan pussi

 Markus havittelee pokaalia Sepolta

Porukkaa

Ensikertalaisen kokemuksia Finlandiasta 3.9.2011 by Ritu

Hyvänen aika, mitä nyt tulikaan tehtyä? Ilmoittauduin Jyväskylän Finlandiaan puolimaratonille, vaikka alun perin olin suunnitellut tekeväni ensimmäisen ”avaukseni” kotikaupungissani Tampereella. Yllytyshulluksi en tunnustaudu. Ehkä selitykseksi kelpaa: ”Enemmän innokas kuin älykäs.” Olinhan aloittanut juoksemisen vasta kesäkuussa, joten kyllä puolimaratonille lähteminen aiheutti pieniä vatsan nipistelyjä. Lähdimme matkaan Raholan liikuntakeskuksen pihasta klo 11. Mikäs oli odotellessa pikkubussia, kun toiset olivat järjestäneet kaiken valmiiksi. Yhteisillä lenkeillä hyödysin sumeilematta konkareiden ohjeita ja evästystä koetukseeni. Jälkeen päin kyllä mietin, että taisin panostaa kaiken eniten konkreettiseen evästykseen: Suurin huoleni oli aluksi se, koska saan ruokaa ja mahdanko olla kovin nälkäinen kesken juoksun? Erilaisten juoksuasusteiden lisäksi kassiini oli pakattu rutkasti syömisiä: energiapatukoita, glukoosipastilleja, energiageelejä, juusto-kurkkusämpylöitä, banaaneja, karkkia. Ja totta kai söin karjalanpiirakkaa pysähdyspaikalla. Bussimatka kului nopeasti monenlaisten tarinoiden äärellä. Tästä viisastuneena huomasin, että kannattaa olla itse koko ajan paikalla, koska poissaolijoiden elämä sisältää kaiken makeimmat uutisoinnit. Totta kai oli kiinnostavaa kuulla, kenen vatsa ei ollut toiminut viime aikoina :)

Jyväskylään saavuimme hyvissä ajoissa. Aurinko jo antoi enteitään, että pilvinen ja sateinen sää saattaisi muuttua poutaisemmaksi. Pohdin jo kovasti, missä asussa tekisin ensijuoksuni: pelkkä t-paita ja lyhyet trikoot vai pitkähihaista ja -lahkeista? Graniitissa saimme omat kirjekuoret juoksunumeroineen. Pieni kierros urheilukaupoissa ja sitten vaihtamaan juoksuasustetta ylle. Päädyin sitten lämpimämpään asuun, en halunnut riskeerata mahdollisten sateiden ym.vuoksi. Suurin näprääminen meni juoksunumeron kanssa: Miten laittaa juoksunumero paidan etumukseen, jotta myös Team Raholan teksti näkyy? Ehdimme nähdä ensimmäisten maratonareiden tulon maaliin. Kait sieltä kohta kipittää myös kevyesti Anu? Niin, ja Ilmarikin oli ilmoittautunut täydelle matkalle. Jännitys alkoi tiivistyä: alkujumpan jälkeen starttaavat puolimaratonin taivaltajat. Muut teamin jäsenet ryhmittäytyivät jonnekin etujoukkoihin. Minä kalpin suosiolla sinne jonnekin taakse. Ei mennyt aikaakaan, kun Markus löysi minut. Ensikertalaiset lähtivät yhdessä matkaan ilman mitään tavoiteaikaa. Molemmilla oli vain yksi tavoite: Kunpa pystyisi juoksemaan koko matkan alusta loppuun ilman ongelmia. Minä onneton sähläsin heti alussa sykemittarin kanssa. Tarkoituksena oli seurata kilometrivauhtia ja sykettä – syke nousi ilman juoksuaskeleitakin, kun yritin saada oikean näytön näkyviin. Muistelin myös Arjan ja Johannan ensimmäistä puolikasta Ikaalisissa, siellä reitti oli kuulemma todella haasteellinen. Anu kyllä lupaili ennakkoon tasaisempaa maastoa Jyväskylässä.

Juoksimme Markuksen kanssa n.14-15 kilometriä yhdessä puhevauhdilla. Siinä ehdittiin vaihtaa monenlaista kuulumista. Matka taittui aivan uskomattoman mukavasti ja nopeasti. Kävikö sykemittarin kello hitaammin ja kulkiko meidän juoksu nopeammin? Aurinko alkoi myös lämmittää. Olimme molemmat noudattaneet tarkasti Anun laatimia maraton-ohjeita, vaikka starttasimme ”vain” puolikkaalle. Kumpikaan ei halunnut kämmätä ensimmäistä juoksua joihinkin perusasioihin. Ja olipa omalta osaltani tullut jo koettua yksi todella  ieleenpainuva juoksulenkki heinäkuun helteissä :) Geelit nappasimme puolessa välissä ja voimia tuntui riittävän koko matkalle. Mutta, vaikka olin nöyrästi lähtenyt liikkeelle konkareiden neuvojen ja ohjeistusten saattamana, pitihän sitä silti kokeilla, miten huoltopisteeltä voi napata juoksuvauhdissa vesimukin ja yrittää juoda sen juostessa! Aivan mahdotonta – olisi pitänyt uskoa Lauran monenkertaisiin juoksukokemuksiin.

Juoksu kulki ilman mitään ongelmia, joten jatkoin sitten matkaani suht tasavauhtisestituon yli puolivälin jälkeen. Tästä sain kyllä kuulla monta kertaa! Kuinka kylmästi olin jatkanut omaa juoksuani enkä edes katsonut taakseni, miten Markus matkaa taivalsi. Hän kuulemma sentään huolehti minun nesteytyksen saannin huoltopisteillä. Kilometri kilometriltä matka vain taittui joutuisasti, taisinpa hivenen kiristääkin tahtia. Lopussa kuulin, että enää on 600 metriä maaliin, joten loppukiri oli enää odottamassa.

Tunnelmat ja fiilikset ensimmäiseltä puolikkaalta? Tosi mukava fiilis jäi, voimiakin tuntui olevan jäljellä. Hymyilimme Markuksen kanssa Anun antamille kehotuksille fiilistellä: Nyt nautitaan, aivan upea järvimaisema kuljettaa meidänkin matkaa. Ja että ihan kohta ollaan toisella puolella järveä (vrt.Pyhäjärven lenkki, sitä toista puolta ei tuntunut tulevan koskaan). Aikakin oli ihana yllätys: alle 2 h 12 min. Eikä amatööri tajunnut heti, että se ”karnevaalimies” viireineen merkinnällä 2.15 tarkoitti tavoiteaikaa. Ohitin sitten ”karnevaalimiehen” loppukilometreillä :) Juoksun lisäksi oli mukava matkata varsinaisten juoksukonkareiden kanssa. Seppo nappasi oikein pokaalinkin. Ja rauhalliseen (!?) puolikkaaseen ilmoittautuneet vetäisivät rinta rottingilla huippuajan, hienot juoksut Mari ja Mimmi! Myös Elisa osoittautui teräsnaiseksi. Ilmeisesti selätit flunssan mahtavalla juoksullasi.Tarmo ja ”Anun Markus” hoitelivat oman osuutensa varmoin ottein. Meikäläinen ei juuri muita tiimiläisiä nähnyt sen startin jälkeen, sen verran hurjaa menoa oli :) Eikä muuten tullut nälkä tuolla matkalla! Juoksu-urakan jälkeen sain ison eväskassin kaikkine herkkuineen. Suihkun raikkaana sitten kotimatkalle hyvän kuljettajan, Markun, luotsaamana. Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista, hyödyllisistä neuvoista ja kokemuksistanne. Jotain lisäystä kuitenkin tuohon Anun maratonohjeiden listaan: muistathan käydä kasvohoidossa ennen juoksua :)

 Ensikertalaiset

Jyväskylän maraton ja puolikas á la Anu ja Markus

Porukkaa Jyväskylään oli lähdössä niin paljon eli yksitoista puolikkaalle ja kaksi kokonaiselle, joten päätimme lähteä matkaan Atro Vuolteen kyydillä. Ilmari ja Anu lähtivät matkaan jo aamuvarhain, koska maratonin lähtö tapahtui jo klo.12, puolikkaan startatessa vasta klo.15.15. Niinpä bussi lähti Raholan pihasta klo.11.00 jolloin Markus piti nimenhuudon tiukkojen ohjeiden mukaisesti. Jännitystä oli ilmassa, koska Riitta ja Markus J. lähtivät juoksemaan ensimmäistä puolimaratoniaan. Ilmarin edellisestä maratonista oli kulunut jo 9v., joten palautuminen oli riittävää, mutta tuleva koitos mietitytti miestä ja hän lähti taittamaan matkaa järkevästi matkaa kunnioittaen, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Sää suosi juoksijoita ja tunnelma oli mukava. Matkaa oli mukava lähteä taittamaan, koska tiedossa oli tasainen profiili ja kaunis reitti. Järjestelyt oimivat hyvin alusta loppuun, joten juoksijoiden tarvitsi tehdä vain oma osuutensa. Finlandiassa saa aina jotain Pandan tuotetta juoksun jälkeen, jamii!!

Juoksun jälkeen kokoonnuttiin Ilmaria lukuun ottamatta kisakeskukseen. Ilmari oli tässä vaiheessa jo matkalla kotiin ystävänsä kyydillä. Kaikilla oli hymy herkässä saapuessaan tapaamispaikkaan, jopa Seppo hymyili tiukan rypistyksen jälkeen, sillä Helsingin maratonista oli niin vähän aikaa, jolloin Sepi veti myös täpöt Mainittakoon, että Seppo kävi pokkaamassa II- palkinnon sarjastaan, vaikka mies maaliin tullessaan kertoi olevansa nippa nappa kympin sakissa… Ekakertalaiset vetivät huipusti, molemmilla hyvä mieli, hyvä olo ja kielen päällä alkoi maistumaan jo seuraava tapahtuma. Ilmari juoksi oman enkkansa ja fiilikset olivat kuulemma hyvät alusta loppuun, mies yllätti itsensä täysin. Näin sitä pitää, matkaan pitää lähteä oikealla asenteella ja nöyrin mielin, näin voi saavuttaa jotain mitä ei odottanut.Matkalla kotiin bussissa oli hyvä fiilis, kaikki nauttivat suorituksistaan ja sankaritarinoita kuultiin.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Muistutus maanantailenkkeilijöille

Syksy on saapunut, eihän sille mitään mahda. Syksyn myötä tulee sateet ja pimeät illat. Muistakaas sitten hyvät ihmiset laittaa heijastinliivi tai vähintään paljon heijastimia päälle maanantai-iltaisin ja muinakin iltoina, kun käytte lenkkeilemässä. Pysytään turvassa ja näkyvissä.

Vielä kaikille uusille tiedoksi ja vanhoille muistutuksena, että kaiki ovat tervetulleita ilmaiselle  yhteislenkille maanantaisin klo 18.30 alkaen, kesto noin tunti ja matka noin 8-9 km. Vauhti sovitetaan hitaimpien mukaan ja nopsemmat joutuvat juoksemaan tarvittaessa pikku sakkolenkkejä. Lenkille lähdetään joka maanantai kelistä riippumatta. Yhteislenkkejä on myös viikonloppuisin, tsekkaa sivupalkista pitkien lenkkien päivämäärät, aloitusajat ja arvioidut pituudet.


perjantai 23. syyskuuta 2011

Asiaa: ZP, paidat, pikkujoulut, spinning

Nyt tarkkana, taas tulee asiaa monesta eri jutusta:

- Anun ja Markuksen ollessa ansaitulla lomalla (eli häämatkalla!) mennään keskenämme maanantaina lenkille ihan normaalisti normaaliin akaan. Eli noin tunnin lenkki, noin 8-9 km ja kaikki on tervetulleita mukaan. Sakko yms. systeemit toimii normaalisti, ei huolta :) Jumppatunneilla on myös sijaiset, seuratkaa ilmoittelua liikkarilla.

- 24.9. alkaen Anulta saa Zero Point tilaukset ja hihattomat paidat! Sama päivä eli 24.9. on myös spinningpäivä eli klo 11.30 alkaen hikistä kammen pyöritystä Lauran ja Markuksen hittikimaran tahtiin. Tule, kun haluat, lähde, kun haluat, kesto 2h 45min plus vatsat. hinta 8 € ja kk-korttilaisilta 6 €. Team Rahola suosittelee!

- Pirkan hölkkään kannattaa käydä ilmottautumassa Pirkan kierroksen sivujen kautta. Jos ilmottaudut 19.9. mennessä, hinta on 40 €  ja saat kisamatskut kotiin ja säästät aikaa kisapäivänä. Netti-ilmottautuminen 40 € hintaan on mahdollista 28.9. asti.

- 12.11. on Team Raholan jo perinteeksi muodostuneet pikkujoulut! Aloitetaan klo 14 noin 2 h spinningillä, jonka jälkeen sauna ja saunajuomaa (A&M tarjoaa). Klo 18.00 alkaen on varattu aika Tesomalta ravintola Pesosta. Ruuat valitaan taas etukäteen, joten ole tarkkana, kun menuja alkaa ilmestyä tänne sivuille tai liikuntakeskuksen ilmoitustaululle. Voit tulla valintasi mukaan joko vain polkemaan tai vain Pesoon tai mielellään jopa molempiin. Aikaisempina vuosina on sovittu, että jos haluat lahjan, tuo itse MAX 5 € maksava lahjasi paketoituna mukanasi.

- Odotamme edelleen raportteja Jyväskylästä, Sixpäkistä ja muista mahdollisista tapahtumista, joihin olet ollut osallisena. Laita joko Minnalle (minna.nurro(a)pp.inet.fi) tai mulle (pyykko.laura(a)gmail.com). Kuva on kiva, mutta ei pakollinen!

Raikasta syksyn jatkoa!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Pikkujouluruokalistat

Elikkäs elikkäs. Pesosta on tarjottu meille seuraavanlaisia vaihtoehtoja, joista voimme halutessamme valita yhden, joka toteutetaan sitten pikkujouluissa 12.11.2011. Jos mikään näistä ei käy, voimme toki ottaa ruuat listalta, mutta sitten kaikki saavat todennäköisesti ruokansa eri aikoihin ja tulee sitä ikävää nälkäisenä odottelua. Kirjotelkaas mieleipitetänne joko tähän kommentoimalla tai tohon shoutboxiin. Jos saadaan ajoissa valittua menu, niin luvassa on jotain extraa :)

Eli tässä:

Vaihtoehto 1 (klikkamalla kuvaa isommaksi):


Vaihtoehto 2:



Vaihtoehto 3:


Eli siitä lukemaan ja kuolaamaan. Toivomme kommentteja pikimmiten!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Elisa lataa akkunsa liikkumalla

Syyskuussa kuukauden raholalaisena esittelemme "agenttimme Turuus" eli Elisan. Nyt mukana myös kuva!

Team Raholan nokialaisedustus vahvistui jälleen viime keväänä, kun Elisa A. liittyi joukon jatkoksi yhteislenkeille. Hän löysi tiedon juoksuporukasta Raholan Kympin sivujen kautta – tarkoitus oli osallistua tapahtumaan, mutta se jäi muiden menojen takia. Kesän aikana Elisa on kuitenkin juossut ahkerasti tiimin mukana.

Nuoresta iästään huolimatta Elisa on ehtinyt harrastaa liikuntaa varsin monipuolisesti. Pispalassa lapsuutensa viettänyt tyttö pelasi kouluvuosinaan aktiivisesti koripalloa Namikassa, ja juokseminen tuli kuvioon mukaan vähän kuin huomaamatta osana koripallotreenejä. Nuoruudessa hän harrasti muutaman vuoden verran myös hiihtämistä ja uintia, ja niin ikään pesäpallo on tullut tutuksi.

Koko ikänsä aktiivisesti liikkuneen on helppo perustella harrastuksensa.   

– Liikunnasta saa hyvää oloa ja energiaa, Elisa tiivistää.  

Elisan monista lajeista kaikkien lähimpänä hänen sydäntään on kilpatanssi, jota hän on harrastanut lukioajoista lähtien, ja viime vuodet yhdessä poikaystävänsä Ilkan kanssa. Tällä hetkellä Elisan aika ei siihen riitä, sillä laji vaatisi harjoituksia useamman kerran viikossa.

– Kilpatanssi on vienyt mennessään, ja aion jatkaa sitä joskus tulevaisuudessa, hän sanoo.

Bilettäminen käy voimille

Elisan on ollut pakko laittaa kilpatanssi hetkeksi jäähylle, sillä leijonanosan hänen ajastaan vie tänä syksynä Turun yliopistossa alkaneet oikeustieteen opinnot. Määrätietoinen nuori nainen on suorittanut alan perusopintoja jo avoimessa ylipistossa, ja aikoo saada tutkinnon valmiiksi 2–3 vuodessa. Tällä hetkellä se tarkoittaa luentoja yhdeksästä kolmeen ja monesti myös pänttäämistä iltaisin.

Tiukka työtahti ei kuitenkaan kuulemma ole se rankin asia opintojen alkamisessa.

– Bilettäminen on rankkaa! Opiskelijabileitä on näin alussa paljon ja niissä pitäisi käydä, että saisi kavereita ja tutustuisi ihmisiin. Minä en ehkä niin jaksaisi.. mutta eiköhän ne pikkuhiljaa ala vähenemään, Elisa nauraa.

Kova työnteko ei kunnianhimoista naista todellakaan pelota. Yritysverotus kiinnostaa Elisaa siinä määrin, että hänen tavoitteenaan on opiskella joskus aikanaan työn ohessa vielä kauppatieteiden maisteriksi.
Tampereen puolikkaalla riitti hymyä.
Liikuntaa mahdollisuuksien mukaan

Opintojen ja kahdella paikkakunnalla asumisen takia liikunnasta on pitänyt tänä syksynä vähän tinkiä. Tai no: maanantaisin ei ole pakollisia opintoja Turussa, joten Elisa nähdään jatkossakin TR:n yhteislenkillä, minkä lisäksi hän yrittää juosta ainakin kerran viikolla Turussa. Hän on käynyt siellä myös opiskelijoiden jumpissa.

– Nyt aloitin myös aikuisbaletin Nokialla, koska haluan kokeilla uusia lajeja. Saa nähdä mitä siitä tulee, hän miettii.

Liikunnan lisäksi Elisan elämään ei tällä hetkellä muita harrastuksia mahdu – paitsi jos harrastuksena pitää maataloustöitä. Ilkalla ja tämän isällä on maatila Hausjärvellä, ja Elisa auttelee tilan töissä tarvittaessa viikonloppuisin. Kasvinviljelytilan kiireet onneksi hellittävät talven tullen.

Kesä toi ennätyksiä

Juoksijana Elisa ei ole noviisi, ja juoksutapahtumiakin hänellä on takana jo useampia. Ensimmäisen puolikkaansa hän juoksi työkaverinsa kanssa kokeilumielessä Tampereella vuonna 2008. Kilpailuhenkisenä luonteena Elisa oli helppo yllyttää samana syksynä Pirkan Hölkkään, kun siskonsakin osallistui siihen. Seuraavana kesänä vuorossa oli kaksi maratonia, Tukholmassa ja Helsingissä.

Team Raholan riveissä Elisa on ehtinyt olla mukana jo Hämeenlinnan maratonilla, Helsinki City Marathonilla ja puolikkaalla Jyväskylän Finlandiassa. Hämeenlinnassa piti keskeyttää jalkaan tulleen rakon ja vatsavaivojen takia, mutta Helsingissä hän teki loppumatkan vastuksista huolimatta oman maratonennätyksensä 4.41. Jyväskylässä irtosi niin ikään puolikkaalta uusi oma ennätys ajalla 1.56.

– Antaa niiden olla voimassa vähän aikaa, Elisa hymyilee.

Reykjavikiin tai Zanzibariin?

Juoksemisen suhteen Elisa ei tee kovin pitkälle meneviä suunnitelmia: ensi vuoden tai kuukauden juoksutapahtumat tulevat sitten ajallaan. Saattaa tosin olla, että hän juoksee vuoden kuluttua Reykjavikin maratonilla, johon Team Rahola suunnittelee yhteismatkaa: Elisa tosin ei ehkä lentäisi Islantiin muun porukan mukana.

– Olen vähän miettinyt lähtemistä opiskelijavaihtoon ulkomaille ensi keväänä: opintojen puolesta se olisi hyvä ajankohta. Toinen vaihtoehto on Reykjavik ja toinen Zanzibar Afrikassa, Elisa paljastaa.

Teksti: Minna Nurro
Kuva: Mikko Aaltonen

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kisraportti: Näätähölkkä 14.8.2011

Päätettiin Eeviksen kanssa lähteä katsastamaan Nokian Näätä RC:n juoksutapahtuma Näätähölkkä vähän järjestelyjä ja muita silmälläpitäen. Ilmoitin meidät etukäteen jo, koska siten ilmoittautumismaksu oli puolet (!!) halvempi kuin vasta paikan päällä eli 10 €. Käytiin kerran vähän etukäteen katsastamassa reittiä ja todettiin, että ihan juostava se on. Itteeni vähän mietitytti kierroksen loppupuolella oleva metsäpolkupätkä, että kuinka ahdas se on, jos on ruuhkaa reitillä ja toiseksi mietitytti lopun puistopätkä, joka tuntui tosi kuumalta ja paahteiselta, koska siinä ei paljon kylla suojaa ole. En kuitenkaan maininnut näistä mietteistäni Eevikselle, vaan päätin pitää superpositiivisen ajatusmaailman alusta loppuun asti kannustaen ja tsempaten :)

No, juoksupäivä sitten tuli ja kuluneen kesän mukaisesti se oli tietysti tosi kuuma ja aurinkoinen päivä! Miten voikin olla ollut niin ihana ja aurinkoinen kesä taas, tosi huippua! Saavuttiin tosi hyvissä ajoin lähtöpaikalle ja vähän olin ihmeissäni, kun.. ei siellä ollutkaan juuri ketään?! Missä kaikki ihmiset on? No, siinä sitten odoteltiin ja venyteltiin eikun jutskailtiin ja katteltiin samalla, kun ihmisiä ei juuri saavu paikalle. Lopulta kello oli sen verran, että mentiin lähtöalueelle ja pian päästiinkin jo matkaan. Startissa oli siis mukana vain noin 3 ihmistä, eli aikas pieni osanotto! Liekö sitten syynä kallis (20€) jälki-ilmottautuminen vai söikö saman viikonlopun Elo-juoksu osanottoa, en tiedä.

Lähdettiin heti aika reippaasti liikkeelle porukan loppuosassa. Heti ekalla kilsalla oli ihan kohtuullinen mäki ja siitä sitten suikattiin puistoon. Reitti mutkitteli asuinalueiden välissä kunnes päästiin mun suosikkipätkälle kävelytielle, joka oli alamäkivoittoinen asfaltti! Ai miten siinä askel lensi ja liiti. Alusta asti meitä oli muuten kannustamassa Eeviksen mies, joka ottikin kannustamisen sitten tosissaan ja nähtiin mies tien päällä varmaan viis-kuus kertaa! Mahtavaa!

No, turhaa siis pelkäsin, koska kun kaarrettiin huoltoaseman ohi polulle, ei meidän seurassa kyllä ollut ketään muita juoksijoita. Ketään ei juuri näkynyt edessä tai takana! Puisto oli just niin kuumottava kuin ajattelinkin, mutta siitä vaan paineltiin Eeviksen hyvässä tahdissa ja kovaa mentiinkin! Juostiin siis kaks noin 5 km kierrosta ja toiselle kierrokselle lähteissä oli huoltopiste ja juomaa tarjolla. Ei muutakun sitten vaan uudelle kierrokselle ja salaa vilkaisin tässä kohtaa vähän kelloa ja totesin, että jaahas, puoli tuntia vasta mennyt ja että kyllä saavutetaan Eeviksen aikatavoite (1h 10 min) reilusti! Toka kieppi alkoi sitten jo tuntua, mutta onneksi oli niitä tuttuja ja tuntemattomia kannustajia, jotka sai jalan nouseen vielä pikkusen reippaammin.

Toisen kierroksen loppupuolella kuultiin selkiemme takana yhdet askelten läpsytykset ja Eevis päätti kiristää vielä hiukan tahtia takaa-ajajan karistamiseksi. Tässä hienosti onnistuttiinkin, mutta lopun kuuma puistopätkä ja hiekkaiset ylämäet sai aikaan sen, että maali ei todellakaan tullut yhtään liian aikaisin! Maalissa oltiin lopulta, huippua! Ja aika reilusti reilusti lähempänä tuntia kuin tunti kymmentä minsaa! Jotain 1:02 se tais olla ja ei voi sanoa muuta kuin että kyllä Eevis yllätti kaikki ja ehkä ittensäkin puristamalla niin hemmetin tiukasti koko kympin, että ei tosikaan! Arvontapalkinto vielä kruunas kaiken ja kyllä oli kotimatkalla pyöräillessä hymy herkässä :)

Kaikenkaikkiaan mun mielestä hyvin järkätty tapahtuma, jossa jostain syystä ei ollut osallistujia! Toivottavasti ens kerralla sitten enemmän. Kaikki todella toimi, ilmottautumisista ja muista lähtien ihan kivuttomasti.

Reippaat

Kisaraportti: Pirkkalan yöhölkkä 3.8.2011

 Pirkkalan yöhölkästä tulee vain yksi asia mieleen - MÄET! Niinpä tapahtuma ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa.. Lähdimme aikaisempaa suuremmalla porukalla tähän tapahtumaan, yhteensä meitä taisi olla kymmenisen henkilöä tässä mahtavassa 10,6 km pituisessa koitoksessa mukana. Jos ikinä missään, niin täällä sen "ylimääräisen" 0,6 km todella tuntee! Reitti alkaa jo heti mäillä, joita ei ensimmäisella kierroksella vielä huomaa ja jatkuu sitten suhteellisen mäkisenä varmaan noin 2/3 koko noin 5 km reitistä. Tokalla kierroksella mäet ei enää tule yllätyksenä, mutta alun mäet tuntuu noin 10 kertaa jyrkemmiltä ja häijymmiltä kuin lähtiessä :)

Tällä kertaa juomatarjoilukin oli kohdallaan (vrt. vuoden 2009 "täähän on vaan kymppi"), ja juomaa oli tarjoilemassa itse Jarkko Kinnunen, joka oli ilmeisesti ottanut tapahtuman ohjemaansa Daegun kisoihin valmistautuessaan.. Ilma oli kesän 2011 mukainen eli aurinkoinen ja kuuma! Porukkaa oli ylipäänsä mukana todella runsaslukuisesti. Järjestelyt sujuivat mukavasti Sepon tuloskämmäilyistä ( ja siitä, että kukaan ei saanut arvontapalkintoa :) ) huolimatta. Erittäin kiva tapahtumam, jossa reitti on mukavan haastava, suosittelen lämpimästi kaikille ensi vuonna! Muistaakseni osallistumismaksukin oli ihan kiitettävän edullinen ja sitäpaitsi kisa järjestetään massasta poiketen keskellä viikkoa, mutta koska se on Pirkkalassa, niin se ei haittaa. Annoin palautetta kylttien puutteesta kisoihin saavuttaessa, mutta vastauksesta kävi ilmi, että kyltit olivat joutuneet ilkivallin kohteeksi!

Kiitos vielä järjestäjille ja mukana olijoille. Järjestäjille erityiskiitos kuvista, kuvat siis ilmeisesti Hannun kamerasta!


Ryhmäpotretti, josta puuttuu ainakin Mikk0, Markus J ja kai Ilmari


Markus tuimana lähdössä

Sepi loppusuoralla

Tare aina yhtä iloisena!

Wille laittaa menemään!

Kisaraportti: Team Raholan sixpäkki II

Team Raholan toinen vuotuinen Sixpäkki eli yleisurheilun kuusottelu järjestettiin elokuussa 2011. Sixpäkin lajeina ovat 200 m juoksu, kuulantyöntö, keihäänheitto, korkeushyppy, pituushyppy ja 800 m juoksu. Lapsille on omat lajit: 20 m juoksu, saappaanheitto, pallonheitto, vauhditon pituus, limbous ja 50 m juoksu.

Vuoden 2011 Sixpäkki järjestettiin Nokian keskusurheilukentällä ja edellisen vuoden tapaan paikalla oli suuri osanotto. Järjestäjien suureksi hämmästykseksi erityisesti lasten sarja saavutti erittäin suuren suosion noin 3 osanottajalla! Tähän täytyy kyllä ilman muuta varautua ensi kerralla uudestaan. Lajit käytiin läpi satunnaisessa järjestyksessä niin, että aloituslajina oli 200 m juoksu. Ilokseni voin järjestäjänä todeta, että Jussin tekemä ajanottosovellus toimi erinomaisesti myös tässä tapahtumassa! Katsojien tehtäväåksi jäi vain järjestyksen määrittäminen. Muutoksena viime vuoteen pistejärjestelmää uudistettiin niin, että kukin kilpailija sai lajikohtaiset pisteet omasta suorituksestaan eli tietyllä metrimäärällä tai aikamäärällä sai tietyn määrän pisteitä. Lopuksi voittaja määritettiin laskemalla pisteet yhteen. Lasten sarjassa voittaja määrittyi voitettujen lajien perusteella, eikä ysittäisellä suorituskella ollut niin suurta merkitystä. Ensi vuodeksi olemme suunnitelleet ja ajatelleet eri sarjoja eri ikäisille lapsille tyyliin koululaiset/tarhaikäiset. Kommentteja tähän liittyen otetaan vastaan.  Muutenkin kaikenlaiset parannusehdotukset ovat tervetulleita. Tapahtuman kesto kaikkiaan on aika pitkä, mutta jotta voisimme säilyttää kisan rehtinä eli sallia kaikille useamman kuin yhden yrityksen lajissa kuin lajissa, määräytyy käytetty aika suoraan osallistujien mukaan. Pisteiden naputtelu taulukkoon sivuille on taas jäänyt, jos omat pisteet/tulokset kiinnostaa, ota yhteyttä Lauraan :)

Erittäin suuri kiitos kaikille osallistujille, tervetuloa ensi vuonna uudestaan!

Antaa kuvien puhua puolestaan (kuvat Mika A ja Ville, suurkiitos!):

 Voittajat Minna, Niko ja Jussi, palkintoina tietysti sixpäkki

 Kaikille oli mitalit

 Taktikointia/suunnittelua/häröilyä

 Lapsille palkintona tikkarit

 Järjestäjä :)

 Miesten 200 m

 Pituushyppytaidonnäyte

Jiri hyppää pituutta

perjantai 9. syyskuuta 2011

Kisaraportti: Maisematiemaraton 3.9.2011

Otamme ilolla ja kiitoksella vastaan kaikki raportit kaikista tapahtumista tai tilaisuuksista, joissa olette käyneet. Tästä hienona esimerkkinä alla oleva Unskin kynästä peräisin oleva kertomus Maisematiemaratonista, olkaa hyvät:


Samaan aikaan kun tiimiläisiä hikoili Jyväskylän Finlandia maratonilla, järjestettiin perinteinen Maisematiemaraton Huittisissa jo 15. kerran. Maisematie, toiselta nimeltään romanttisesti Taikayöntie kulkee välillä Urjala Huittinen, ollen nimensä mukaisesti osa kaunista maalaismaisemaa. Tämän maratonin reitti on sikäli poikkeava, että se juostaan yhteen suuntaan.

Kokomaratonin lähtöpaikka on Nuutajärven lasitehtaalta muutaman kilometrin päässä ja puolikkaan Punkalaitumen Havukoskella. Bussikuljetus Huittisten Huhkolinnasta sisältyy osanottomaksuun. Edellä mainittujen matkojen lisäksi järjestetään Warttimaraton ja lapsille omat Minimaratonit, joiden lähtö tapahtuu Huittisten urheilukentältä, jossa pidempien matkojenkin maali sijaitsee.

Osanottajia Maisematiemaraton on onnistunut houkuttelemaan kolmisensataa ja tämänvuotinen loistavissa olosuhteissa juostu maraton samaa luokkaa. Hinta laatusuhde on Maisematiellä ollut aina hyvä, sillä hyvän huollon ja mitalin lisäksi saa jonkin melko arvokkaan tuotepalkinnon, sekä läheisen uimahallin palvelut. Tosin tänä vuonna uimahalli oli menossa remonttiin ja piti tyytyä tavalliseen suihkutteluun. Huittislaisissa järjestäjissä on useita tuttaviani, joten oli luonnollista, että houkuttelin Outin kanssani Maisematiemaratonille. Outi oli juossut hiljattain HCM:n ja itse edellisenä sunnuntaina Irlannissa, joten päädyimme tällä kertaa vain puolikkaaseen ja senkin vain kevyehköä lenkkivauhtia tunnelmasta ja maisemista täysillä nauttien. Toki pikkanen loppukiri piti ottaman, josta todisteena oheinen kuva.


Loppurypistys
(kuva Tarmo Malinen)

Tapahtumasta jäi taas kiva jälkimaku ja pieni kutina, että jospa raholalaisia näkyisi enemmänkin mukana tulevina vuosina. Pientä pohdintaa aiheuttaa vain nyt se, että mitä hittoa me tehdään niillä tuotepalkintoina olleilla suksipusseilla. Ei kait tässä nyt tarvitse sen takia ruveta vielä hiihtämään.

Team Rahola suosittelee hiihtämisen aloittamista vähintään sen suksipussin takia. Tässä vielä varmuuden vuoksi linkki Pirkan kierroksen sivuille, josta pääsee ilmoittautumaan iki-ihanaan Pirkan hiihtoon.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Monipuolisia HCM-tunnelmia //edit kuvia & Elisa lisätty

Zero Point sponssasi ystävällisesti  Team Raholan juoksijat  Helsinki City Maratonille lauantaina 20.8. Juoksukokemuksia kertyi taas monenlaisia, päivät kun ovat ihmisillä erilaisia, alla muutamia muisteloita. //Kuvia lisätty 5.9.2011, kuvat: Unski (kiitos!)

 Menomatkalla ilmeet ovat keskittyneen vakavia

 On siinä jos jonkinlaista ONnia..
onni on oma ONni..

 Tiimi kasassa
Elisa: Maratonilta tuntui

Muuttoremppapeltotyöjuoksuviikonloppu elokuun lopulla koitti, kun löysin itseni bussista Team Raholaisten kanssa kohti Helsinkiä. Viikonlopun aikataulu oli niin minuutilleen suunniteltu, että oikeastaan vasta saadessani numerolapun ehdin ajatella, että tulisin juoksemaan. Heinäkuisen Hämeenlinnan maratonin jälkeen harmitti sen verran, että pakkohan se oli mukaan lähteä.

Lähdin reippaasti liikkeelle mielestäni omaa vauhtiani. Juoksu sujui, ilma ja kaikki oli täydellistä. Tarmon puheet 6 minuutin kilometri vauhdista oikeastaan vain hermostutti. Tai totta puhuen en oikein edes tiennyt mistä puhuttiin… Kyselin vain takaisin, että onko vauhti pysynyt samana.

Mutta eipä kaikki menneetkään ihan niin hyvin, suolistoni reagoi siinä vaiheessa, kun olin nauttinut helteen lämmittämää geeliä ja raikastavaa urheilujuomaa. Reilun kolmenkymmenen kohdallahan se alamäki sitten alkoi. Maha kramppasi oksetti yms.. taistelin. Olin päättänyt juosta maaliin. Kävelin ja juoksin vuoron perään seuraavat kymmenen kilometriä ja tsemppasin viimeisillä voimillani ilman minkäänlaista energiaa viimeiset pari kilometriä. Hieman ennen maalisuoria näin puiden välistä stadionin kellon, joka näytti reilua 4 ja puolta tuntia… mitä? Siitä innostuen taisin jo unohtaa mahavaivani ja juosta melko lujaa maaliin. Kun maaliviivalla kello näytti 4:41, olin siis tehnyt ennätykseni?!

Yöllä selatessani väliaikojani netistä, huomasin juosseeni 30 km 3:08, eli ehkä vähän liian lujaa. :-) Tämä jos mikä oli se maratonilta tuntuva maraton. Ehkä sitäkin tarvittiin.

Mari: Raakaa raastoa

20.8.2011 koitti aamu jona olisi tarkoitus saada itsensä semmoiseen iskuun, että selviäisi tulevasta HCM:n haasteesta. Ja haastetta todellakin riittää kesän laiskottelun ja grilliherkkujen nautiskelun jälkeen.

Matkaan pääsimme lähtemään Atro Vuolteen kimppakyydillä klo 9.30. Matka eteni reippaasti mukavia jutellen ja jännitystä purkaen. Riihimäeltä nappasimme Elisan kyytiin ja siitä sitten matka eteni Roosan kahvilaan eväille. Siellä oli myös Tiimin toinen autoporukka evästämässä ja oli mukava kuulla heidänkin fiiliksiään tulevasta koitoksesta.

Matka jatkui kohti Helsinkiä ja perille päästiinkin hienosti ja bussi saatiin ihan loistopaikkaan. Kisahalliin ja tietty vessoihin oli tosi lyhyt matka, onneksi, sillä useamman vatsa oli jostain syystä vilkkaalla tuulella. Eikä kellään ollu edes imodiumia mukana :/ tää ei tiedä hyvää ei ;) No siinä vessarallin tiimellyksessä saatiin itsemme lähtökuntoon ja siirryimme lähtöalueelle. Jännitys sen kun tiivistyi entisestään. Ja sitten matkaan, vihdoinkin.

Mun matka eteni Maija-Liisan, Tertun ja Minnan kanssa ja muut menikin pian omia menojaan. Ensimmäinen 10 etenikin mukavasti kannustusjoukkoja seuraillen ja väen seasta omia etsien. Mä en bongannut ketään tuttua, mutta Maijapa bongas :) Matka jatkui ja sitä myöden ongelmat alkoi lisääntymään siinä määrin, että matkanteko sai ihan uuden ilmeen. Ja se on tämä >:/

Minnalla väänteli ja mulla kiristeli vatsaa, Tertun flunssa alkoi ottaa yliotetta, mutta matka jatkui kaikesta huolimatta. N. 20 km kohdalla alkoi todella tuntua siltä, ettei tästä tule nyt yhtään mitään. Jaloissa alkoi jo nyt painaa ja vatsaa vaan kiristeli entiseen malliin. Voi voi, ja Tertun olo ei antanut armoa. Niin siinä sitten valitettavasti kävi, että Terttu joutui jättämään urakan kesken. Kyllä harmitti oikeen todella, mutta täytyy muistaa tässä hulluudessa, että terveys aina etusijalle :) Ja tuleehan näitä tapahtumia eteen vielä ja paljon.

No me naiset sitten jatkoimme kolmistaan matkaa, ja vaikka Terttu jäi niin ongelmat seurasi meitä uskollisesti, tai ainakin mua. Mun ns. muuri alkoi jo siinä 20 km jälkeen eikä näyttänyt poistumisen merkkejä ollenkaan. Siinä taistelun lomassa tuli Elisankin selkä vastaan ja olipa hänelläkin melkoisia ongelmia vatsakramppiensa kanssa. Yritettiin tsempata toisiamme minkä pystyimme, vaikka laihoilta lohdut varmaan Elisasta tuntuikin. Ei ole helppoa ei, siis muillakaan kun mulla.

JAXAA!!

Vihdoin viimeinen kymppi käynnistyi ja siitä samalla käynnistyi myös krampit. Voi kamala kun teki häijyä kun jalkapohja ja varpaat veti kippuraan. Arrrgh!!! Ja taas ja taas. Sitkeesti vaan eteenpäin, ja tilanne meni onneksi ohi, kunnes kummatkin pohkeet aloitti viheliäisen nykimisen. Meneekö kramppiin vai eikö mene???? Tätä jatkuikin ihan maaliin asti, eikä ne pirulaiset krampannu, jihuuuuu!! Tosin tässä tiimellyksessä Maija ja Minna pääsivät karkuun kun en niillä kintuilla siinä vauhdissa todellakaan pysynyt.

Ihan viimeisillä kilsoilla näin kun näinkin ihanat ystäväni Espoosta kannustamassa mua halauksien kera ja pikkupoika Juhokin vierellä hetken juosten ja tsempaten. Voi tää antoi mulle voimaa taas edetä kohti maalia. Tosin kramppivaaran lisäks meinasin pyörtyä toiseksi viimeiseen nousuun. Niin silmissä sumeni, että oli pistettävä kävelyksi. Ylämäen päällä taas hölkäks ja vielä 2 km täyttä puristusta ja raastoo hämärän rajamailla.

Viimeinen ylämäki ja kaarros kohti stadionia. MAALI!!!! Mä pääsin sittenkin MAALIIN!! Tippa tirskahti simmuun, mutta ei haittaa. Mitali kaulassa tuli helpottuneena todettua, että nyt on sitten koettu ensimmäinen tosi p-ska maraton, ja että tänne en tule enää ikinä!! :D

No ei ikinään saa sanoa, ettei ikinä. Jo sunnuntaiaamuna fiilis oli jo ihan eri ja mitalikin näytti paljon hienommalta kuin edellispäivänä ;) ja ansaitulta. Lopuksi haluan kiittää Maija-Liisaa, Terttua ja Minnaa matkaseurasta. Ilman teitä olisin jäänyt matkan varrelle ongelmineni. Ja iso kiitos vielä koko omalle porukalle kokemusrikkaasta reissusta. Jälkipuinnit kotimatkalla kevensi mieltä kummasti. On taas pakko todeta, että huipputiimiin on ihana kuulua. KIITOS!

Ja tietty iso kiitos Zero Pointille sekä Atro Vuolteen kuskille Markulle (olikohan nimi nyt muistettu oikein?) Sisulla kohti uusia haasteita ja tavoitteita.

Anu: Namijuoksu

Helsinki City Maraton teamiläisiltä takana, joka siis juostiin sunnuntaina 20.8.2011. Tämän juoksun tarjosi Team Raholalle ZERO POINT jälleen, jota siis edustimme koko sydämillämme juostessamme Helsingin katuja siellä sun täällä.

Tapahtuma sinänsä on upea ja kansainvälinen. Reitillä näkee kaikenlaista Helsingin aluetta laidasta laitaan, upeaa merinäkymää, erilaisia asutusalueita, puistoalueita, ydinkeskustaa... Niinpä kannattaa pitää silmät auki koko matkan ja nautiskella pääkaupungista. Tapahtumassa on myös hyvin kannustajia mukana, joten puhtia ja virtaa pitäisi tulla myös heidän hurraa- sekä jaxaa-huudoista. Reitti on vaihteleva, asfalttia... soraa.. mukulakiveä sekä ylämäkeä... alamäkeä... tasaista ja maisemat vaihtuvat mukavasti toisesta toiseen. Yksin ei tarvitse juosta missään vaiheessa, sillä porukkaa piisaa ympärillä koko matkan ja juttuseuraa riittää pienempään sekä isompaan jutteluun tai vain tsemppaukseen.

Team Raholan porukka rutisti hienosti jälleen, vaikka matka ei sujunutkaan koko aikaa leikiten. Maraton on maraton ja niin sen täytyykin olla, kunnioitusta kilometreille, ne ei aina tule helposti, eikä pidäkään ja niin sen täytyykin olla, muuten se on ihan jotain muuta. Jes, se on se fiilis, tunteita laidasta laitan, itsensä etsimistä ja löytämistä sekä selviytymistä. Toimintaa, joka jää muistoihin, tekemistä, mistä riittää ajatuksia ja juteltavaa muiden kanssa tai ihan itsekseenkin.

Tähän tapahtumaan mahtui taas paljon kaikkea iloa, nautintoa, pinnistelyä, taistelua, keskeytys... Kaikkien täytyy muistaa myös, että keskeytys ei ole katastrofi vaan sen hetkinen järjellinen tarve lopettaa juoksu siihen ja pyrkiä hoitamaan kroppa taas kuntoon seuraavaa tapahtumaa/ toimintaa varten. Omalta kohdaltani voin sanoa, että juurikin Helsingissä olen itse kerran keskeyttänyt juoksun vamman takia, joka otti silloin lujaa päänuppiin, mutta se oli pakko ja järki täytyy ottaa mukaan näissäkin asioissa. Jokainen juoksu on omanlaisensa, niitä tulee..menee...riittää...ne ei lopu, mutta päättäväisyys ja luja halu kohti seuraavia tapahtumia antaa voimaa, älä luovuta, älä lannistu, katse siis eteenpäin.

2011 Helsinki City Maraton oli omalta kohdaltani namia, herkuttelua kaikilla mausteilla. Uudet ON-juoksukengät jalassa, matka vain kulki, tossut on loistavat, syke kohdillaan, kroppa rauhallinen, mieli rauhallinen...juoksin nytkin niin kuin aina sillain miten jalat vie eteenpäin, kuunnellen senpäiväistä kropan toimintaa, joka on juurikin tapahtumapäivänä se mikä se on.

Anu on liekeissä

Täytyy jälleen todeta, että teamimme toimii ja yhdessä on aina niin mukavaa touhuta kaikkea! KIITOS KAIKILLE MUKANA OLIJOILLE JA NIILLE TEAMILAISILLE, JOTKA OLIVAT HENGESSÄ MUKANA SEKÄ JÄTTIKIITOS ZERO POINTILLE!!!

Minna: Vaikeuksien kautta perille

Jos Marin HCM 2011 oli silkkaa vastamäkeä ja Anun pelkkää myötäsellaista, niin minä menin sekä että. Jalat eivät jumiutuneet eikä väsymys tullut vastaan ylivoimaisena kuten aiemmilla maratoneillani, mutta jostain syystä vatsakipu vaivasi ensimmäiseltä kilometripaalulta aina 21 km asti. Etenin Marin, Maijan ja Tertun kanssa miettien, josko juoksu osaltani päättyy ennen aikojaan, mutta sitten vatsavaivat hellittivät kantakaupunkiin saavuttaessa. Siitä eteenpäin meno oli mukavampaa, mitä nyt sitten juostut kilometrit alkoivat painaa, mutta se ikään kuin kuuluu asiaan.

Matkan varrelle mahtui kivoja ja vähemmän kivoja asioita. Näimme Sepon ja Anun juoksevan jo paluusuuntaan, kun lähestyimme Kaivopuistoa, ja kiljuimme heille kannustusta melko äänekkäästi. Parin buranan voimin matkaan lähtenyt Terttu joutui keskeyttämään noin 23 km kohdalla huonon olon takia, mikä varmaan sapetti suuresti, mutta terveydellä ei tosiaan kannata leikkiä. Team Raholan paidoissa juokseva ryhmämme sai yleisöltä ihanan vastaanoton, tuiki tuntemattomat ja pari tunnettua valtaeliitin jäsentäkin kannustivat meitä tiimin nimellä, mikä tuntui aina yhtä hienolta.

Ja ajatus siitä Anun ja Marin legendaarisesta mittailevasta boasta kevensi tunnelmaa juostessakin :-)

Kaiken kaikkiaan HCM:stä jäi kiva fiilis, mistä tietysti iso kiitos matkan mahdollistaneelle Zero Pointille ja kaikille tiimiläisille sekä erityiskiitos juoksuseuralaisilleni Marille, Maijalle ja Tertulle sekä välillä mukana juosseelle Porkkalan Elinalle. Kyllä kaverien kanssa on kivempi juosta kuin yksin.

Maija-Liisa: Kuin hurmiossa

Lähdin HCM:lle mukaan vähän kuin vahingossa, sillä Helsinki ei kuulunut suunnitelmiini tänä kesänä. Anun innostamana päätin lähteä mukaan, kun vielä sponsorimme Zero Point tuki tiimiämme maksamalla osallistumismaksut, ensimmäinen kotimaan maratoni alkoi houkuttaa. Olin kuullut Helsingin ja Tukholman reittien vertailusta, jonka mukaan Helsinki oli profiililtaan raskaampi. Tämä pisti hieman miettimään, muuten en tulevaa koitosta osannut etukäteen jännittää, paitsi sään puolesta. Ennusteet lupailivat juoksupäiväksi kohtalaisen mukavaa säätä – aurinkoa, pilvistä ja sadekuuroja, mutta ei kuitenkaan sellaista hellettä kuin viime vuonna.

Maratonia edeltäneellä viikolla juoksin vain maanantailenkin ja muutoinkin lepäilin viikon aikana normaalia enemmän ja tietty tankkailin Anun ohjeiden mukaan. Tunnelma oli korkealla kun lauantaiaamuna lähdimme Liikkarin pihasta Vuolteen pikkubussilla Helsinkiä kohden. Nauru ja puheensorina siivittivät matkaa, ja vaikka pysähtelimme muutaman kerran, ehdimme stadionille ajoissa.

Siellä heti numerolappujen ja chippien hakuun, shoppailukierros ja sen jälkeen bussille juoksukamppeiden vaihtoon. Tämän jälkeen alkoi hermostuttavin vaihe – odotusta – vessareissuja – odotusta ja lopulta siirtyminen lähtöpaikalle. Aurinko porotti tuskastuttavan kuumasti ja mieleen tuli reppuun jättämäni lippis, jonka mukaanottoa punnitsin vielä bussista lähtiessä. Ministeri Stubbin armosta pääsimme vihdoin matkaan ja ensimmäinen maratonini Suomessa alkoi.

Juoksimme yhdessä Tertun, Marin ja Minnan kanssa. Reitti kulki Helsingin keskustan katuja pitkin Meilahteen, jossa ilokseni bongasin kannustusjoukosta nauravan pojanpoikani Heikin. Matka jatkui edelleen meren rantaa pitkin läpi kauniiden maisemien Kuusisaaren ja Lehtisaaren kautta Espoon puolelle. Aurinko paistoi lämpimästi koko alkumatkan ja vasta puolenvälin paikkeilla mereltä puhaltava tuuli hieman viilensi hikistä kroppaa. Puolenvälin paikkeilla Terttu alkoi valittaa väsymystään. Hän oli jo ennen lähtöä kahden vaiheella uskaltaako juosta ollenkaan, kun flunssan vuoksi olo tuntui tukkoiselta. Sitkeästi hän jaksoi juosta puoleen väliin, jolloin oli pakko antaa periksi ja matkanteko keskeytyi.

Tämän jälkeen jatkoimme Marin ja Minnan kanssa kolmisin. Näimme matkalla Anun ja Sepon, joille huusimme ja vilkutimme kun he painoivat satalaudassa eteenpäin. Meidän vauhti oli tasaisempaa ja kilometri toisensa jälkeen kipitimme eteenpäin. Matkan varrella saimme kannustuksia vähän väliä, kun ”hyvä Team Rahola - hyvä tytöt” -huudot kaikuivat korviimme. Saimme kannustushuutoja niinkin korkea-arvoiselta taholta kuin kansanedustaja Ben Zyskowiczilta ja ministeri Aleksander Stubbilta.

Juottopisteet toisensa jälkeen jäivät taakse, ja askel alkoi painaa mutta toinen toisiamme kannustaen juoksimme eteenpäin. Muutama kilometri ennen maalia yllätyin kun oma kannustusporukkani oli toistamiseen hurraamassa. Tästä sain puhtia ja pystyin ottamaan loppukirin ennen maalia. Väsymys oli tiessään ja viimeisen kilometrin juoksin ikään kuin hurmiossa. Tunne oli mahtava, kun maaliviivan ylitettyäni vointini oli hyvä ja eka maratonini Suomessa oli onnellisesti ohi.

HCM:sta jäi mukavat fiilikset – reitti oli kaunis, ei niin raskas kuin ennakkoon arvelin. Sää suosi taas kerran, iloiset kannustusjoukot reitin varrella antoivat lisävoimia. Juottopisteitä oli riittävästi ja muutenkin järjestelyt olivat onnistuneet. Uudet lenkkarit pelittivät loistavasti – ei yhtään rakkoa. Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta maratonmatkasta, erityisesti Tertulle, Marille ja Minnalle juoksuseurasta ja tsemppauksesta, ja kiitos myös sponsorillemme Zero Pointille.

Lopuksi vielä maaliintulokuvia muutamista tiimiläisistä, olkaa hyvät:

 Juho

 Mikko

 Outi

 Ja Sepi tottakai

perjantai 2. syyskuuta 2011

Tulossa: Spinningmaraton 24.9. klo 11.30

Nyt sitä saa nyt sitä saa, nimittäin polkea spinningiä sydämensä ja sielunsa kyllyydestä 24.9. klo 11.30 lähiten. Spinningmaraton kestää 2h 45 min plus tietysti (!!) vatsat. Polkemisen yhteydessä pidetään muutamia palautustaukoja pyörän päällä. Muista ottaa runsaasti nestettä ja pientä naposteltavaa mukaan, esimerkiksi rusinoita, suolapähkinöitä, energiapatukkaa tms. Voit olla myös vähemmän aikaa, jos haluat tai tulla kesken kaiken, jos haluat. Hinta on 8 € ja kk-korttilaisilta 6 €. Tervetuloa!