6.12.2016 Juokse Sorvassa juhlajuoksu

6.12. klo 10.00 starttaa Sorvasta tutut matkat 10km, 21,1km, 30km, 42,2km ja 50km suuressa juhlahumussa. Juhlistamme Jarin, Mikan, Katin ja Ritun 50v. synttäriä ja Markuskin täyttää 40v.

Tarjolla normaaliin tapaan hieno ulkoilutapahtuma 10€:n maksulla. Tarjolla maaliin tulon jälkeen kaffia ja pullaa. Tervetuloa mukaan juhlimaan!

Lähtö ja maali sijaitsevat osoitteessa Riihitie 3, 37120 Nokia.

Lisätietoja:

Markus 050 5487661 tai ilva.markus@gmail.com

Anu 040 8285700 tai anu.ossberg@gmail.com

Ilmoittautukaa mieluusti etukäteen, että tiedetään hiukan varata kastettavaa sopivasti.

Anun Maraton ja 50 Mailia 2017

Pikkujoulut

Lauantaina 26.11. on taas luvassa mahtavan hienot pikkujoulut! Perinteisesti pikkujoulujen pohjat otetaan pyörän selässä, eli halukkaat voivat polkea 3h spinningiä klo 13.00 alkaen Nokian liikuntakeskuksella. 

Pikkujoulut starttaavat klo 18.30 Ruby & Fellasissa Tampereella ruokailun merkeissä. Luvassa on notkuva seisovapöytä kaikkine herkkuineen. Luvassa ohjelmaa ja mukavaa yhdessäoloa!

Spinning kustantaa 12€/henki ja ruokailun hinta 29€/henki (maksetaan paikan päällä).
Seisovasta pöydästä löydät seuraavat herkut Menu 2016

Ilmoita osallistumisestasi Anulle ja kerro samalla mahdolliset ruoka-allergiasi.

Muista ottaa mukaan lahja max.5€!!!!

Kaikki mukaan!!!!!

Anu 040 8285700 tai anu.ossberg@gmail.com

Annikan ja Minnan ensimmäinen maraton

Ensimmäisen maratonimme saimme nauttia Kreikassa, Ateenan perinteisellä maratonilla, johon kaikki 42 kilometrin pituisen juoksureitin historia perustuu. Maratonilla sattui enemmän yllättäviä käänteitä kuin osasimme alun alkaen odottaakaan!

Koko iloa ja huumoria tihkuva Raholan juoksuteam löysi tiensä lauantai-aamuna, päivää ennen maratonia Expoon noutamaan numeronsa. Siinä vaiheessa itselläni ei ollut aavistustakaan että 24 tunnin kuluttua ylitän väsynein, tuhansia kiloja painavien jaloin Ateenan maratonin kuuluisan maaliviivan yhdessä maailman historiallisesti merkittävimmässä matkakohteessa, Ateenan Olympia stadionilla. 

Tihkuva Team Raholan porukka

”Jos nyt haetaan sullekin kisanumero ja kirjekuoressa saatavat sponsorituotteet, kun oot niistä aiemmin jo maksanut.” Markus totesi Expossa, taekwondohallin ulkopuolella. No, siinä sitä sitten parin tunnin kuluttua seisoin numerolappu kainalossa ja pää täynnä uhmaa huomisesta maratonista. Kuukausi sitten sain ortopediltäni lausunnon magneettikuvista, molemmissa polvissa oli plicat, koko loppuvuosi menisikin sitten urheilematta. Exposta matkasimme koko seurue tupaten täynnä olevalla ratikalla tarkastamaan huomisen maalialueen, sen kuuluisan Olympiastadionin. Se oli viimeinen niitti, ”minähän menen sen, vaikka kävellen”. Päätökseni olin tehnyt ja matkaan aioin lähteä. Kävelymatka stadionilta hotellille menikin sitten laskeskellessa, kuinka kova kilometrivauhtini tulisi olla, että maaliin ennättää alle kahdeksassa tunnissa.

Siellä se maali siintää 

Useimpien, kokeneempien maratoonareiden valmistautuminen 42 kilometrin pituiselle juoksulle alkaakin varhaisin jo viikkoja, jopa kuukausia aiemmin. Meidän kahden ensikertalaisen, äidin ja minun, mukaan 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi anelleen tyttären valmistautuminen alkoikin iltaa ennen itse maratonia. 

”Maratonia edeltävänä päivänä ei pidä koettaa mitään uutta ja tuntematonta.” Nyt tiedämmekin kantapään kautta sanonnan olevan totta. Expossa tuli tankattua energia- ja proteiinipatukoita, maisteltua kaikenlaisia maistiaisia, litkittyä väriaineita täynnä olevia urheilujuomia, ja sen huomasi melkeinpä heti. Vatsassa alkoi kiertämään ja verensokerit laskivat hetken päästä niin, että äitikin sai nauttia makoisat torkut ihmisiä täynnä olevassa ratikassa niin, että oma päätepysäkkimme melkeinpä missattiin. Tankkaus jatkuikin sitten illalla omalta osaltani pastabuffetissa. Ajattelin pastan olevan nopeiden hiilihydraattien vuoksi hyvä vaihtoehto huomista suoritusta varten, pitäähän se paikkansa –mikäli kyseessä on henkilö, joka ei noudata normaalisti gluteenitonta ruokavaliota. Äiti ei itse tyytynyt ravintolasta tilattuun annokseensa ja tankkaus ajautui illan myötä jäätelöpainotteiseen ruokavalioon. Siellä sitten illan myötä etsittiin Ateenan pikkukujilla äidille kermaisia jäätelötiskejä. Tankkauksemme kruunasikin matkanvarrella sijaitseva pähkinäkauppa, kirjaimellisesti vesikielellä astuimme pieneen putiikkiin ja sieltä tarttuikin mukaan kymmenillä euroilla pähkinöitä. Maratonia edeltävä yö vietettiin yhdessä valittaen ja vatsakivuissa kärsien.

Äiti ja tytär tankilla

Itse sain täyshoidon ennen maratonia, lääkitys ja voiteet kunnossa. Särkylääkkeet polvia varten hoidettiin viimeisen päälle –erityiskiitos siitä Marille! Iltamyöhään astelin Anun ja Markuksen mahtavaan lukaaliin ja siellä minun polveni sitten voideltiinkin. Anulta sain vielä suolatabletit ja energiageelit seuraavan päivän suoritusta varten –kiitos Anulle, ilman niitä ei maaliin varmaankaan oltaisi selvitty.

Sunnuntaina, jo varhain kuudelta aamulla suuntasimme matkamme Marathon kylään, noin 42 kilometrin päähän hotelliltamme. Matka taittui mukavasti tupakkabussissa ja perille päästiin hyvissä ajoin! Bussissa torkuttiin vielä viimeisiä voimaunia enne koitosta. Lähtöalueella ihmisiä oli kymmeniä tuhansia, mutta oma lähtöpaikka löytyi siitä huolimatta. Äidin ja minun lisäksi 8. lähtökarsinalta kunnian sai lähteä myös Teija, joka toi siinä kiireessä sekä rauhallisen että turvallisen ilmapiirin meidän kahden hätiköijän keskelle. Tosin kolmistaan siellä lähtöalueella seikkailimme etsien omaa starttipaikkaamme, kyllähän se sieltä lopulta sitten löytyikin.

"Rauhallinen" ja turvallinen Teija, Annika ja Minna

Pari muutakin oli lähdössä kohti Ateenaa

”Aloitan tän ihan kevyellä hölkällä, etten jää ihmisten jalkoihin.” Totesin äidille ennen lähtöä. Lähtö sujui huomaamattomasti ja hetken kuluttua siinä sitä sitten oltiinkin, juoksemassa maratonia Ateenassa lämpimän auringonpaisteen alla. Joka kilometrin jälkeen ajattelin, ”seuraavan kilometrin sitten kävelen”. Eihän sitä koskaan sitten tapahtunut. Pian olikin saavutettu jo puoliväli, eikä enää malttanut vaihtaa juoksua kävelyksi. Askel lensi ja jalat pyörivät eteenpäin kuin kone. Äidin kanssa voimaa saimme aina ihmisjoukkojen kannustuksista ja musiikista. Välillä innostuimme oikein tanssimaankin, niin hyvää musiikkia siellä sattui kuulemaan. Viimeiset kymmenen kilometriä taittuikin hieman hitaammin kuin alku, jalat painoivat tuhansia kiloja, adrenaliini hyrräsi vielä niin korkealla, ettei kipua polvissa tuntunut lainkaan –tai sitten Järvisen lääkitys teki vain niin hyviä taikojaan. Äidille tulikin yhtäkkiä vähän kovempi wc-hätä ja bajamajat eivät kelvanneetkaan, joten jouduttiin juoksemaan sivukadulle kahvilaan puhtaampiin vessoihin. Vessahätää täynnä oleva äiti kyseli kahvilasta suomenkielellä vessaa ja eihän siitä mitään tullut. Unohti, että olemme Ateenassa. Odottelin kahvilan ulkopuolella sykekelloni mukaan noin vartin verran ja selittelin englanniksi äidin hätäistä toimintaa kahvilan työntekijälle. Vartin seisoskelun jälkeen juoksu ei kulkenutkaan enää niin verkkaisesti kuin ennen pysähdystä. Maaliin oli matkaa enää kolmisen kilometriä –elämäni pisimmät kilometrit. Vihdoin Ateenan Olympia stadion näkyikin ja kyllä siinä kylmänväreet kyynelein nousivat pintaan. Aiemmin olin suunnitellut kaatuvani maaliviivalle, mutta maaliin tullessa olin liian innoissani. Aikaa kului alle viisi tuntia ja tunne maalissa oli aivan epärealistinen. Eihän sitä maratonia ollut alun perin reissuun lähtiessä tarkoituksena edes juosta, tässä sitä sitten seistiin jalat täristen 42 kilometrin jälkeen. Mitalit kaulassamme saimme lämpimän vastaanoton maalialueen ulkopuolella. Sanoinkuvaamaton tunne juosta 42 kilometriä oman äidin kanssa ja ylittää maaliviiva kirjaimellisesti käsi kädessä. Illalla juhlistimme koko seurueen suorituksia ja seisojien tärkeää tukea Anun ja Markuksen parvekkeella.

Se on siinä!

Ilman Markuksen ehdotusta hakea kilpailunumeroni, 42 kilometrin pituinen pikku juoksulenkki olisi jäänyt vain haaveeksi –kiitos siitä vielä Markukselle! Matkaseura oli aivan mahtavaa, parempaa ilmapiiriä ei olisi voinut toivoakkaan. Kaikin puolin aivan uskomaton, unohtumaton kokemus –kokemus, jota en ikinä vaihtaisi mihinkään!

Kiitos kaikille matkalla olleille teamiläisille!

Annika

Tyttäreni on kiteyttänyt hyvin ensimmäisen maratonimme ja omalta osaltani myös haluan kiittää kaikkia tiimiläisiä erittäin kannustavasta ja hauskasta ilmapiiristä. Lisäksi erityiskiitos Anulle, joka aina valoisalla olemuksellaan saa muutkin loistamaan ja innostaa kokeilemaan omia rajojaan. Erityiskiitos myös Virpille, joka kertoi minulle selkokielellä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mihin mennään. Ohjeiden kuunteleminen kun joskus tahtoo olla hyvin haastavaa. Ensimmäinen maraton oli sen verran koukuttava kokemus, että viikon olen googlannut seuraavaa maratonmatkaa tahtoen sitä lisää. 

Iso kiitos ja kumarrus hienosta reissusta kaikille mukaan lukien ihana tyttäreni, joka halusi lähteä kanssani ikimuistoiselle reissulle!

Minna

A&M kuvat matkalta

Ateenan maraton reissu 11.-15.11.2016

Itselläni on ilo saada olla Team Raholan porukan loistavassa seurassa jo useampi maratonreissu eli on ollut Dublinia, Valenciaa, Honolulua ja nyt Ateenaa. Anuun ja Markukseen törmäsin ekalla maratonillani Honolulussa 2010 ja sen jälkeen olemme pitäneet yhteyksiä. Sorvan hienot tapahtumat ovat jääneet multa vielä kokematta oman aikaa vieväni harrastuksen, jalkapallon seuratoiminnan takia, mutta kyllä mä Sorvaankin ilmestyn.

Lenkeillä puhuttu henkilö Mikkeli

Perjantaina lähdettiin reissuun, meikäläinen junalla Mikkelistä ja muut bussilla Tampereen suunnalta. Tällä kertaa reissukohteena oli tarun hohtoinen Ateena ja sen perinteinen maraton. Menomatka meni hyvissä ja odottavissa tunnelmissa turkkilaisin siivin Istanbulin kautta. Hotellimme sijaitsi aivan Akropolis kukkulan vieressä eli hyvillä pelipaikoilla. Vähän ennen iltakymmentä olimme perillä, kävimme lähikaupassa ja osa tutustui jo paikalliseen iltaelämäänkin.

Lauantaiaamu aloitettiin jumpalla poikkeuksellisen hienoissa maisemissa Akropolisin juurella. Kun edellisen päivän matkan rasitukset oli saatu kehoista pois, lähdimme koko porukalla Expoon hakemaan numerot ja paidat. Expo järjestettiin Ateenan olympialaisten taekwondohallissa, missä oli paljon porukkaa ja järjestelyt olivat kuin kreikkalaisten talouden hoito menneinä vuosina, mutta siitäkin selvisimme, saimme numerot ja osa teki pieniä hankintoja. Matkat Expoon olivat myös ikimuistoisia, sillä ne suoritettiin täpötäysissä raitiovaunuissa, matka kesti suuntaansa reilut 40 minuuttia ja lisäksi lippujen ostossa oli omat haasteensa. Paluumatkalla käytiin tarkastamassa maalialue, missä oli täysi tohina ja rakentelu käynnissä. Illalla vielä nautimme pastapuffetin ja nukkumaan menimme ajoissa, jotta juoksu kulkisi seuraava päivänä.

Aamujumppaa

TULPPA, vai mitä tässä tapahtuu

Sunnuntaina herätyskellot soivat ajoissa, sillä aamupala piti nauttia ennen kuin bussit starttasivat kello kuuden maissa kohti lähtöpaikkaa. Tämä bussien lähtökin oli eräänlainen sirkus, mutta kyllä sieltä meille löytyi oma kulkupeli, jolla matkasimme iloisissa tunnelmissa Marathonin kylään reilun tunnin matkan. Bussimatkalla seurasimme pelon sekaisin tuntein tulevaa juoksureittiä, joka vaikutti aika nousupainotteiselta ja raskaalta. Kello 9 kuuma ryhmä starttasi matkaan ja sen perään kaikki kymmenen ryhmää mukana meidän kaikki 20 maratonjuoksijaa kuka missäkin ryhmässä. Reitin varrella oli mukavasti porukkaa kannustamassa ja antamassa voimaa, jos oma usko ja voimat meinasivat loppua. Reitti oli todella nousuvoittoinen aina reiluun kolmeen kymppiin asti ja loppu saatiin sitten "lasketella" alamäkeen. Itseltäni tuo nousuosuus meni hyvin, mutta kun juoksun olisi pitänyt antaa rullata lopun laskuissa, niin eväät oli jo syöty ja oman ennätyksen teon Ateenan legendaarisissa maisemissa sai unohtaa. Lopulta vaaditut kilometrit tulivat täyteen ja vuoden 1896 olympialaisten stadionilla häämöttävä maali siinsi silmissä. Vaikka aikani painuikin yli neljän tunnin, niin kyllähän se hienolta tuntui päästä maaliin tuolla historiallisessa ympäristössä.

Maratoonarit valmiina lähtöön

Kympin juoksuun tapahtumassa tiimistä osallistui Tarmo. Kaikki Team Raholan juoksijat taistelivat hienosti maaliin ja maalialueella oli vastassa hienosti kannustaneiden seisojien joukko Suomen lippuineen. Itselläni oli juoksun jälkeen voimat todella vähissä, mutta kyllähän tuostakin urakasta selvittiin ja palauduttiin normivointiin tankkauksen ja levon kautta. Pitihän hienoja suorituksia tietenkin juhlistaa ja menimme koko porukalla nauttimaan kreikkalaisen keittiön herkuista. Maittavan illallisen ja päivän tapahtumien kertailujen jälkeen menimme vielä Anun ja Markuksen kattoresidenssiin, missä ensikertalaisille, Annikalle ja Minnalla, ansaitusti skoolattiin. Tästä juhlat vielä osalla jatkui paikallisessa soittoruokalassa ja saattoi osalla mennä aika myöhäänkin..

Viimeiseksi kokonaiseksi päiväksi Anu oli perinteisesti järjestänyt paljon nähtävää ja koettavaa. Kaikki loppuu aikanaan ja niin tämäkin hieno ja ikimuistoinen reissu - tiistaiaamuna lähdimme mukavia kokemuksia rikkaampina kohti koti-Suomea. Ateenan kentällä vielä osa porukasta näki lentokoneemme ikkunassa, kun Barack Obama saapui vaihdosta kaupunkiin.

Omasta puolestani haluan kiittää Anua ja Markusta taas hienosta reissusta ja mahtavista järjestelyistä. Ja muita mukavasta seurasta. Eiköhän me taas näissä merkeissä nähdä!! Kiitos ja anteeksi!!

-Mika

Kuvia reissusta Markon kuvat, Päivin kuvia ja Päivin kuvia