Juokse Sorvassa 19.6.2020 tulokset

	10km Miehet
1.	Juhani Yli-Marttila	Team Rahola	40.33
2.	Pekka Lampinen	Team Rahola	48.23
3.	Pertti Ansamaa	Team Rahola	58.03
4.	Kari Koivisto	Team Rahola	1:05:03
5.	Jarno Niemi	Team Rahola	1:13:03
6.	Hemmo Tuominen	Järvenpää	1:14:25
7.	Hannu Yli-Marttila	Team Rahola	1:16:18
8.	Petteri Kilpi	Team Rahola	1:21:38
9.	Mauno Marjomäki	Häjyt	3:18:37
	10km Naiset
1.	Maria Koivisto	Team Rahola	1:14:05
2.	Irene Kilpi	Team Rahola	1:18:26
3.	Marianne Hyppönen	Team Rahola	1:22:37
4.	Sari Luhtala	Team Rahola	1:46:01
5.	Katariina Kallio	Team Rahola	1:49:52
	Puolimaraton Miehet
1.	Kalle Hasa	TeamRahola	2:11:13
2.	Karri Kylä	Keihäsmatkat	2:11:48
3.	Valtteri Seitsonen	Tampere	2:14:28
4.	Petri Vähäkoski	TeamRahola	2:17:42
5.	Simo Kataja-aho	TeamRahola	2:19:01
6.	Pasi Sipiläinen	TeamRahola	2:20:32
7.	Keijo Mäkelä	TeamRahola	2:38:24
8.	Tuomas Yli-Marttila	TeamRahola	3:07:41
9.	Petteri Haapamäki	TeamRahola	3:19:55
	Puolimaraton Naiset
1.	Sandra Soutolahti	Team Rahola	2:15:05
2.	Tanja Tohni	Team Rahola	2:17:42
3.	Silja Hormia	Team Rahola	2:38:23
4.	Salla Männikkö	Tremk	2:51:33
5.	Johanna Keränen	Team Rahola	2:53:29
6.	Satu Ansamaa	Team Rahola	3:01:59
6.	Miia Värikoski	Team Rahola	3:01:59
8.	Marika Jauhojärvi	Iisalmi	3:07:41
	30km Miehet
1.	Jukka Lehtonen	Team Rahola	3:50:46
	Maraton Miehet
1.	Olavi Kuja-Lipasti	Häjyt	3:39:31
2.	Markus Ilva	Team Rahola	4:06:56
3.	Olavi Vähämäki	Laihia	4:28:46
4.	Timo Marjomäki	100mc.fi	4:33:25
5.	Petri Mononen	Team Rahola	4:48:31
6.	Timo Herrala	Iivarinkylän Pyrkivä	4:57:02
7.	Vesa Järvenpää	100mc.fi	5:27:22
8.	Petri Virtanen	Team Rahola	5:51:02
9.	Niko Peltomaa	Team Rahola	5:51:03
10.	Tapani Välimäki	Nokia	5:54:39
11.	Tapio Koivu	Raju	7:11:42
	Maraton Naiset
1.	Marjo Niinimäki	Team Rahola	4:23:45
2.	Iida Sinisalo	Team Rahola	4:29:07
3.	Katja Jokela	100mc.fi	4:33:05
4.	Anu Ossberg	Team Rahola	4:43:15
5.	Heli Lehtinen	FMR	4:44:18
6.	Mari Järvinen	Team Rahola	4:52:59
7.	Elke Nykänen	KPK 24/7	4:58:22
8.	Lea Mäenpää	Team Rahola	5:19:22
9.	Tiina Kärkinen	Team Rahola	5:44:34
10.	Nina Hyvönen	Team Rahola	5:53:02
11.	Päivi Linnero	Team Rahola	6:40:50

Bike&Boat-retki / Tarjanteella Mustalahti-Murole ja siitä polkaisten eteenpäin

Etappi 1 (Mari)

Olin jo parina edellisenä kesänä haaveillut pääseväni toteuttamaan Hopealinjojen järjestämän Bike&Boat-retken. Retkessä kiehtoi suuresti vesilläolon ja pyöräilyn yhdistelmä. Valitettavasti aina vain ilmestyi milloin mitäkin esteitä, ettei retken toteutuminen ottanut onnistuakseen.Tänä kesänä oli kuitenkin jokin asia toisin. Kesä tarjoilee loman kera parastaan. Aurinko paistaa pilvettömältä ja helteet hellivät hipiää. Nyt tai ei koskaan, ajattelin. Päädyin ehdottamaan siskolleni, että josko nyt toteutettaisiin tämmöinen seikkailuhenkinen laiva&pyöräily-retki. Sisko innostui kovasti ja päätimme tilata liput välittömästi. Valitettavasti siskon osalta retki jäi toteutumatta hänelle ilmenneen esteen vuoksi. Harmituksissani päätin, että toteutan tämän nyt vaikka yksin. Kuitenkin mieli halusi kaveria mukaan ja ihan ensimmäiseksi jostakin putkahti mieleen VirtasenTeija. Saisikohan hänet yllytettyä pikaisella lähdöllä tämmöiseen. Päätin siis kilauttaa kaverille. Pienen harkinnan jälkeen Teija kilauttikin takaisin minulle ja päätös mukaan lähdöstä oli tehty. Fiilis nousi uusiin korkeuksiin ja siitä alkoi tavaroiden pakkaaminen pyörälaukkuun. Mukaan pakattiin pientä ja kevyttä, eli aurinkorasvaa, uikkarit, pikku pyyhe ja juotavaa runsaasti.

24.6. keskiviikkona klo 8:15 (ulkona 20 astetta) lähdin Nokialta kotoa polkemaan kohti Mustalahden satamaa, jonne olimme Teijan kanssa treffit sopineet. Tosin Pispalan isoissa liikennevaloissa tapasimme jo vahingossa. Kumpikin nojasi pyörillään liikennevalotolppaan ja vilkuili toisiaan, kunnes tajusin, että Teijahan se siinä. Ei meinattu aluksi tunnistaa toisiamme pyöräilyvermeissä ja aurinkolaseissa. Siitä matka jatkui sitten iloisesti yhdessä satamaan asti. Tarjanteen henkilökunta siellä valmisteli laivaa lähtöön ja me odottelimme lähtöä selfietiä nappaillen ja retkeä fiilistellen. Iloksemme meitä tervehtimään ilmestyi myös Pete ja Eetu, jotka toivottelivat antoisaa retkipäivää meille seikkailijoille. Sitten pyörät laivaan.

Hieman on likoilla lähtöfiilistä, asennotkin sen jo kertoo. 'Eix' mennä jo?!!'

Iloiset tyttöset kohti Muroletta, odotukset korkealla.

 Etappi 2 (Teija)

Nokat kohti laivan sisätiloja, pieni katsaus ensin kahvilan tarjottaviin ja sitten hakemaan sopivaa istumapaikkaa, mistä voi ihailla matkan edistymistä upeassa kesäsäässä, jota nyt on kaikille tarjottu isolla kädellä. Köydet irti ja matkaan. Hetken siinä matkaa tehden päätimme hakea hieman tankattavaa; suuren suuret juustosämpylät kera kaffin ja oluen. Ai-jai, tuntui tosi hyvältä. Siinä sitten matkasimme kohti Muroletta ihaillen ihania järvimaisemia ja Suomen kesää ja turisten jonnin joutavia. Muroleen kanavalle päästyämme laiva lipui kanavaan, kanavan portit suljettiin ja meidät Muroleeseen jäävät jätettiin siinä pois kyydistä. Vessan kautta Muroleen kahvilaan, 'hieman' taas tankkausta, ja sen jälkeen pyörien selkään ja etiäppäin. Ja hyvä että tankkasimmekin hyvin, koska tähän seikkailuun tulikin ajallisesti ja matkallisesti pikku nypäys.

Mari tarkkailee kanavaan lipumista.

Pitkä päivämatka edessä, aina on hyvä syy tankata!

Etappi 3 (Mari)

Syötyämme tuhdit murolelaiset burgerit, lähdimme jatkamaan matkaa kohti Kurua. Muistelimme, että meillä olisi edessä todella jyrkkä ylämäki ensimmäisenä. Yöpyöräilystä Muroleeseen saapuessa on painunut hyvin mieleen juuri tuo vauhdikas lasku kanavalle. No, ei se mäki nyt kuitenkaan ihan niin jyrkkä ollut kiivetä ja pääsimme sen kepeästi polkemalla ylös. Maantiellä huomasi nopeasti, kuinka päivän lämpötila oli noussut jo melkoisen korkealle. Mahtoiko olla jo 28 astetta. Hikinen urakka siis edessä. Kuuma asvalttitie hönkäili tukahduttavaa lämpöä vasten kasvoja. Onneksi pyöräillessä käy mukava ilmavirta, joka viilentää ihoa kivasti. Luvassa olisi siis kainaloiden tuuletusta, sillä tämä reitin osuus oli pääosin ihanaa alamäkeä. Karjulankoskea oli pakko kuitenkin pysähtyä ihailemaan ja kuvaamaan, selfieiden merkeissä. Kuumuudesta ka kuivuudesta huolimatta koski kohisi mieltä virkistävästi.

Jokaiseen retkeen kuuluu jälkiruoka, ja se oli meillä jätskihetki.

Hymy ei hyydy, eikä selfiet!

Etappi 4 (Teija)

Niin sitä painettiin vaan meneen pitkin Kurun mäkistä reittiä. Kosken jälkeen emme kääntyneetkään perinteiselle Pirkan reitille, vaan päätimme lähteä vanhaa Kurun tietä. Paljon kivempi polkea ja enemmän nähtävää. Mutta helpolla ei tämä(kään) reitti meitä päästänyt, mäkiä riitti toinen toisensa jälkeen, ja vaikka sykkeet nousivat korkealle kivutessamme, jalkoja hapotti ja hieman pääsi ei-lasten-korviin-sanoja, niin hauskaa oli. Eräänkin mäen kohdalla, kun alkoi eka nousu, siinä hyväntuulisesti heiteltiin että kyllä tää tästä, hienoa keli jne. Mäen jälkeen oli heti toinen nousu, no huh-huh, kyllä tämäkin tästä, mikäs tässä, kesäkelit parhaillaan senkun mennään. Mutta kun sen jälkeen tuli vielä kolmas osuus tähän nousuun, pääsi Marilta notta 'Voi vi**u!', niin sehän laukas sellaisen naurukohtauksen että hyvä kun päästiin ylös!!! Jonkin aikaa näitä poljettuamme, löysimme sopivan kohdan missä pulahdettiin järveen viilentymään. Aaeettääää! Ihanaa!

Ihania maisemia, näitä riitti.

Vesi oli ihanan lämmintä. Tämä antoi lisää virtaa jatkaa pölystä tietä eteenpäin.

Etappi 5 (Mari)

Elämyksellisen ja hauskan pulahduksen jälkeen oli kiva nousta satulaan virkistyneenä. Länsi-Teiskon mutkitteleva maantie tarjosi runsaasti silmiä hivelevää maalaismaisemaa nähtäväksi. Tämä tieosuus tarjoili lisäksi runsaasti jyrkkyydeltään erilaisia ylämäkiä noustavaksi. Niitä polkiessa hetken jo kuvitteli olevansa Pirkan pyöräilyssä. Haastetta ei tältä osuudelta puuttunut. Kaiken lisäksi hevosen kokoiset paarmat huolehtivat siitä, ettei lepotauot venyneet tussaroinnin puolelle. Helteinen kuumuus alkoi tuntua tukalalta ja huolestuneena tunnustelin, kuinka juomapullo keveni liian nopeaa tahtia. Kyrönlahteen oli vielä matkaa. Oman haasteensa matkan tekoon antoi tie, jonka pinta oli paikoin niin ”nimismiehen kiharalla”, ettei posket paikoillaan pysynyt, kun mäkiä alas lasketeltiin. Isompi raskas liikenne alkoi myös lisääntymään, koska ”maajussit” palailivat askareistaan koteihinsa. Kuorma-autot ja traktorit nostivat ohi ajaessa sankan hiekkapölypilven ilmaan. Välillä oli pakko pysähtyä, että kykeni hengittämään ja näkemään eteensä. Emme antaneet tämän kuitenkaan pilata tunnelmaa millään lailla. Noin 4km ennen Kyrönlahtea itseltä loppuivat juomat. Teija viisaana oli ottanut juomarepun rakolla varustettuna mukaansa. Ehkä minäkin sitten ensi kerralla. Siispä ei auttanut kuin sinnitellä huoltamolle asti kieli kiinni kitalaessa.

Muutama pölyinen hiekkaosuus, nestettä kului.

Kyrönlahdella. Kahvihetki ja sitten taas eteenpäin.

Etappi 6 (Teija)

Kyrönlahden taukopisteen jälkeen matka jatkuikin hieman tylsempää tietä, kun piti mennä pätkän matkaa isoa tietä. Liikenne oli hetkittäin aikas mahdoton, jopa hieman pelottava. Onneksi tätä kesti vain hetken, jonka jälkeen käännyttiin Mutalaan. Sitten reitti pätkähtikin jossain kohtaa tutulle Pirkan reitille. Tässä kohtaa alkoi olla jo kyllä aikas väsynyt olo. Ennen pyöräileen lähtöä, funtsailtiin että minulle tulisi ehkä kaikkinensa noin 50-60 km ja Marille hieman enemmän, mutta kun Mari katseli kilometrejä niin totesi, että eipä ihme että hieman väsyttää, kun mittarissa olisi jo noin vajaat 70 km siinä kohtaa, ja kummallakin oli kuitenkin kotiin vielä jonkin verran. Mutta jokainen kilsa oli kyllä tämän kokemuksen väärtti. Minun koko kilometrimääräksi tuli noin 85 km. Oli kyllä ihana Bike&Boat-retki. Keli tarjosi parasta antiaan, ja tiimisisko-Marin kanssa oli leppoisaa matkata, pyrskähdyshauskaa! Kiitos Mari. Teija kiittää ja toivottelee kaikille hyvää kesää!

Tarjanne jatkoi matkaa, me tyttelit jatkoimme myös, mutta pyörillä.

Etappi 7 (Mari)

Pääsimme Ylöjärven keskustaan Soppeenmäen liikenneympyrään, josta meidän retken tiet lähtivät eri suuntiin, eli koteja kohti. Muutama kuva vielä ja halaus onnistuneen retken päätteeksi. Koko päivä meni, mutta jokainen tunti ja kilometri oli kokemisen arvoinen ja upea. Teija jatkoi kohti Siivikkalaa ja minulla oli hieman pidempi loppunypäys vielä edessä Nokialle asti. Nokiaa kohti lähdin Myllypuron kautta, koska arvelin sen olevan suorin ja lyhin reitti kotiin. Energiat alkoivat olemaan jo vähissä, mutta onneksi juotavaa oli nyt riittävästi. Varpaasta alkoi vetämään suonta ja muutenkin polkeminen tuntui raskaalta. Vilkuilin kilometrimittaria ja laskeskelin mielessä, että tuleeko 100km täyteen. Ihan kotinurkalla määrä täyttyi ja kotipihaan päätyäni määräksi kertyi 100,23km. Ei siis tarvinnut tehdä lisänypäystä, onneksi.

Lopuksi kiitän ”tiimisiskoa” Teijaa ihanasta ja hauskasta seurasta. Retkemme oli onnistunut kokemus elämyksineen. Jopa niin onnistunut, että voisin koska tahansa lähteä matkaan uudestaan. Suomen kesä ja kotimaa tarjoili todella parastaan. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan saadakseen suuren ”saaliin”. Hyvää aurinkoista kesää kaikille.

 

Juokse Sorvassa 19.6.2020 tulokset

Alustavat tulokset tästä.

Huomautukset tuloksista osoitteeseen ilva.markus@gmail.com

Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille!

Markus

Pispalan porrasmaraton 14.6.2020

Hirvosen Eetun kanssa kävin viime vuonna ensimmäisen kerran vetämässä pidempää matkaa Pispalan portaissa, kun Eetu järjesti tapahtuman ensimmäisen kerran. Silloin juoksin noin kympin verran portaissa. Siinä sitten tuli idea laajentaa tapahtumaa seuraavaksi vuodeksi. Silloin jo oikeastaan päätin, että ensi vuonna juostaan sitten maratonin mittainen matka Pispalan Portaissa. Eetu veti puolimaratonin ekana vuonna. Tänä vuonna sitten Eetu päätti järjestää porrasmaratonin Pispalan portaissa, kun Tahkolle suunniteltu triathlonin Ironman-tapahtuma peruttiin koronan vuoksi. Päätin saman tien olla mukana, kun mielessä oli jo pidemmän aikaa pyörinyt ajatus maratonin suorittamisesta Pispalan portaissa. Tätä ei ollut tiettävästi koskaan aiemmin tehty ennen kuin Aksu Karima sen meidän tapahtumaa edeltävänä viikonloppuna sitten omatoimisesti veti. Aksu oli juossut maratonin GPS-mittaukseen perustuen ja hänellä kertyi 106 kierrosta tuon maraton suorituksen aikana. Hänen voi siis sanoa olevan Pispalan Porrasmaratonin pioneeri ja sitä myöten lajilegenda. Me sitten vielä täydennettiin suoritusta virallisella Tampereen kaupungin suorittamalla portaiden mittauksella ja MYLAPS Speedhive-ajanottojärjestelmällä. Kaupungilta oli myös hankittu lupa tapahtuman järjestämistä varten.

       

             

Ennen lähtöä hymyilyttää vielä kummasti. Kuva: Eetu Hirvonen.

Maratonin lähtö klo 7


Sunnuntaina 14.6. aamulla klo 7:00 starttasimme Porrasmaratonin Pispalan portaiden yläosasta. Kokoonnuimme ensin noin klo 6:45 aikoihin Pispalan Pyykkimettään. Meitä lähti seitsemän juoksijaa matkaan. Teemu Sarkkinen oli aloittanut oman urakkansa jo yhdeltä yöllä, koska hänellä oli tavoitteena juosta vuorokauden aikana 10000 nousumetriä täyteen. Eetu, Perttu Mukkala, Janne Korpela ja minä lähdettiin matkaan tavoitteena edetä täyden maratonin verran Pispalan portaissa. Sampo Peltolalla oli puolimaraton tavoitteena. Juha Riikosella ei ollut niin tarkkaa matkatavoitetta vielä etukäteen. Pispalan portaissa täydellä maratonilla mennään portaat ylös alas 117 kertaa, kun mennään virallisen mittauksen mukaan. Yhdellä kierroksella matkaa kertyy 361 metriä. Yhdellä nousulla kertyy 56 vertikaalimetriä ja nousua kertyy maratonin aikana yhteensä 6552 metriä. Yhteen suuntaan portaita kertyy 314 ja näin ollen edestakaisin portaiden määrä on 628. Yhteensä portaita kertyy maratonin aikana 73476. Hurjia lukemia! Itselläni oli vielä edelliseltä päivältä alla paljon spurtteja palauteltuani TU-38:n Railin ja Kielon heittokisoissa Nokialla kiekkoja ja moukareita. Hellettäkin riitti koko viikonlopun.


Etenemistaktiikka selvillä


Aamulla onneksi oli vielä hieman viileämpää, lämpötilan ollessa noin 15 asteen paikkeilla. Kello 7:n lähestyessä kokoonnuimme Pispalan portaiden yläpäähän odottelemaan starttia. Suunnitelmana oli hyödyntää tehokkaasti aamun viileät tunnit ja edetä portaita juosten vielä, kun ei ollut liian kuuma. Lähdimme startista Jannen kanssa vauhdikkaimmin matkaan ja päätimme alkaa edetä maratonia yhdessä, kun vauhti oli hyvin samalla tasolla. Muutamalla ensimmäisellä kierroksella tuli kokeiltua juosta portaita mahdollisimman paljon. Alkumatkasta otettiin taktiikaksi juosta siihen kivirappusten kohdalle ja siitä sitten kävellä huipulle ja juosta koko matka alas. Tällä tahdilla tuntui kertyvän mukavalla tahdilla nousuja. Jossain vaiheessa sitten siirryimme siihen, että kävelimme koko matkan ylös ja pyrimme kuitenkin juoksemaan portaat alas. Meillä oli kuitenkin matkaa maratonin verran, joten oli tärkeää edetä mahdollisimman taloudellisesti ja säästää voimia. Keli myös lämpeni koko ajan ja aurinko paistoi todella paahtavasti. Pispalanharjun rinteillä ei juuri varjopaikkoja ole ja aurinko paistoi kohtisuoraan kasvoja kohti.


     

Pispalan Maratonin kunkut Janne Korpela ja Juhani vauhdissa. Kuva: Timo Kananoja.

Hellettä, pastaa ja vesiletkuja


Päivän edetessä lämpötila nousi hellelukemiin. Parhaimmillaan varjossa oli noin 25 astetta ja auringossa oli kuulemma ollut jopa 49 astetta lämpöä. Oli todella kuuma keli juosta. Vähitellen lämmön aiheuttama rasitus alkoi tuntua kropassa ja hidasti juoksua. Onneksi kuitenkin Pispalan portaiden yläpäässä asuva vanhempi herrasmies, joka tunnetaan paikallisten keskuudessa nimellä ”Rölli” tarjosi meidän käyttöön kelin lämmetessä vesiletkun puutarhastaan ja kylmä vesi piristi todella mukavasti muuten niin kuumassa kelissä. Ilman kunnollista vesihuoltoa olisi tullut ”noutaja” ja luultavasti keskeytys eteen jossain vaiheessa. Itselläni oli aika tiukkaa jossain 50-60 kierroksen paikkeilla, mutta Katariinan tarjoilema pasta ja lihapullat ja hieman pidempi tauko piristivät mukavasti. Lisäksi aloin hyödyntää omiakin huoltoeväitäni entistä enemmän. Itselläni oli mukana geelejä, suolakeksejä, karkkia, pizzaa, vettä, urheilujuomaa, nesteytysjuomaa, cokista yms. Itselläni tuntui kaikista parhaiten toimivan cokis ja pizza tankkauksessa. Cokis pysyi hyvin sisällä ja siitä sai myös sokeria samalla. Pizzassa oli hyvin hiilihydraatteja, rasvaa ja suolaa. Matkan edetessä suunnittelin, että pidän aina noin 10 kierroksen välein tauon ja se auttaisi jaksamaan pidempään. Tällä tavoin sitten matka etenikin ihan kohtuullisesti ja lähinnä vain kävelin portaita ylös ja välillä juoksin alaspäin. Matkaa siivitti mukavasti myös muiden portaissa juosseiden ja paikallisten ihmisten kannustus. Matkan aikana tuli nähtyä varsin kovaakin portaissa edenneitä tavallisia kuntoilijoita. Meillä oli myös oma soitin portaissa, johon Perttu oli laatinut soittolistan.

         

Vesisuihku armahtaa portaiden yläpäässä. Kuva: Timo Kananoja.

           

Juoksijoiden ihmejuoma Coca-Cola näytti tehonsa myös Pispalan Porrasmaratonissa. Kuva: Timo Kananoja.

Loppumatkasta enää minä, Janne ja Teemu edettiin reitillä. Sampo saavutti puolimaratonin tavoitteensa ennen kuin me muut reitillä vielä olleet päästiin maaliin. Eetu, Perttu ja Juha olivat lopettaneet jo omat juoksunsa hieman aiemmin. Eetulla tuli täyteen lopulta 67 kierrosta eli noin 24 kilometriä ja Pertulla 37 kierrosta eli noin 13 kilometriä. Juha Riikosella tuli 10 kierrosta täyteen eli noin 3.6 kilometriä. Teemu sai lopulta täyteen oman osuutensa ja virallisen kilpailuosuuden aikana täyteen 43.038 porraskilometriä, 6700 nousu- ja laskumetriä ja 37660 porrasaskelmaa suuntaansa, sekä askelia koko yön ja päivän aikana yhteensä 103000(mukaan laskettu myös porrasmaratonin ulkopuolella tulleet askeleet). Hänellä meni tähän kaikkeen aikaa 16.08.35 tuntia. Teemu veti siis meistä ainoana yli maratonin matkan. Upea suoritus!


Kannustus auttaa jaksamaan


Janne selvitti maratonin meistä nopeimmin ja etenimme Jannen viimeiset nousut ja laskut yhdessä samaa tahtia. Yhdessä juoksu ja vertaistuki auttoivat hyvin haasteesta selviämisessä. Oli kiva, kun oli juoksuseuraa ja juttukaveri matkan aikana. Maratonin loppuvaiheessa myös Pullisen Timo tuli vaimonsa kanssa kannustamaan meitä ja tarjosivat meille suihkepullosta vettä, joka virkisti mukavasti. Tiimiläisistä Henna, Päivi, Miia, Marko ja Tanja kävivät päivän aikana kannustamassa meitä. Lisäksi työkaverini Kananojan Timo tuli kaverinsa kanssa meitä kuvaamaan ja kannustamaan. Kiitos paljon kannustuksesta, se antaa aina voimia ja piristää mukavasti! Päivän aikana tapasin muutamaan otteeseen myös Kariman Aksun, joka oli tullut kannustamaan meitä. Vedettiin hänen kanssa yhdessä yksi nousukin ylös. Todella inspiroiva ja kova jätkä, joka keksii aina toinen toistaan erikoisempia haasteita. Nyt kesällä hän aikoo uida 10 kilometrin matkan kaverinsa mökille Teiskoon.


Kolmentoista tunnin urakka täyttyy


Janne tuli lopulta maaliin ajassa 12:23:17.529 ja mulla meni aikaa 13:08:46.915. Jannen päästyä maaliin mulla oli vielä 7 kierrosta jäljellä. Sarkkisen Teemu kiritti minua vielä viimeisillä kierroksilla ja kannusti upeasti kuten myös kaikki muut ”meidän fanit” pitkin Pispalan portaita. Isä oli käynyt jo aiemmin päivällä katsomassa juoksua ja kannustamassa meitä ja oli jälleen tullut paikalle vastaanottamaan minua maaliin. Erityisesti jäi matkan varrelta mieleen pikkupoika, joka ärrää sortaen sanoi meidän edenneen portaita ryminällä alas ja ihmetteli meidän vauhtia. Oli aivan upeaa päästä maraton maaliin, kun miettii miten raskas ja pitkäkestoinen suoritus tuo oli. Tavoite tuli saavutettua ja suoritus tuli vietyä historian kirjoihin. Aksu, Teemu, Janne ja minä ollaan nyt ensimmäisinä juostu tuolla maratonin verran tai enemmän. Aivan upea suoritus ja voin sanoa, että omalla kohdalla tämä on heittämällä kestävyysurheilu-uran kovin ja rankin suoritus. Paahtavan kuumat olosuhteet ja kokopäivän kestänyt auringonpaiste tekivät siitä erityisen rankan. Maaliin päästyäni Pispalan portaiden yläpäässä asunut vanhempi herrasmies tarjosi minulle vielä yhden Happy Joen ja sitten olikin aika lähteä viimeisen kerran portaat alas. Juoksun jälkeen vielä käytiin Aksun, Teemun ja isän kanssa Kujakollissa tapaamassa paikallisia juoksufaneja. Aksu tarjosi siellä minulle yhden cokiksen ja juteltiin siinä hetki. Upea keli oli vetänyt porukkaa terassille todella paljon. Sitten olikin aika lähteä jo kotiin.


Alla video Juhanin maaliin tulosta. Kuvaaja: Hannu Yli-Marttila.

     

Iso kiitos Eetulle ja Pertulle tapahtuman järjestämisestä!!! Kiitos myös kaikille tapahtumassa mukana olleille! Oli aivan mahtava päivä. Toivottavasti saadaan ensi vuonna järjestettyä tapahtuma uudestaan ja entistä isommin. Itselläni on jo joitain ideoita tulevaisuuden varalle ja ehkä itse siirrynkin jollekin pikamatkalle ja kannustusjoukkoihin tuolloin, mutta pidetään juoksuhulluja vielä hetki jännityksessä…


Juhani Yli-Marttila