Mari selättää vatsakivut – Jukka ennätysvauhdissa

Mari ja Jukka – molemmat sarjansa kakkosia. Jukalle lisäksi uusi puolimaratonin ennätys.

Vihdoinkin, pitkän koronakurimuksen jälkeen alkoi näkyä valoa putken päässä ja hallitus myönsi luvan järjestää pieniä max. 50 henkilön tapahtumia. Tämän seurauksena tapahtumia alkoi putkahtamaan tarjolle kuin sieniä sateella. Jukan kanssa tartuimme heti ensimmäiseen, eli laitoimme ilmot sisään Kauhajoen Kesänavaus Maratonille. Jukka päätti aloittaa kauden puolimaratonilla ja minä ahnehdin heti koko maratonin matkan itselleni. Kun ilmot olivat sisässä ja maksut suoritettu, oli kiva tuntea pitkästä aikaa se tunne, että on menossa jotakin kivaa kohti.

Sääkartat alkoivat kummasti kiinnostamaan tapahtumapäivän lähestyessä. Upea aurinkoinen viikko oli tiedotusten mukaan päättymässä juuri lauantaina vesisateisiin. Tämä asetelma loi kieltämättä lisää jännitystä tulevaan koitokseen ja haastetta juoksuvaatteiden valintaan. Vettä oli siis luvattu tulevan klo 13 aikaan 1,5 mm ja tuulta 11 m/s. Tuolloin oma matka olisi arviolta noin puolessa välissä. No, kassiin pakkasimme vähän joka säälle varusteita.  Koronasta johtuvien rajoitusten ja Timo Marjomäen ohjeiden mukaan pakkasimme matkaan myös oman huoltopöydän, eväät ja juomat.

Matkaan lähdimme aamusta ajoissa klo 8. Samaan aikaan iso joukko Team Raholan väkeä starttasi Anun (Maratonin) toimitsijamaratonille. Aurinko helli vielä tässä vaiheessa tiimiläisiä ja meitä matkalaisia. Matkamme edetessä vilkuilimme taustapeiliin, josta näky synkkä tummanharmaa saderintama. Rintama lähestyi yllättävän reipasta tahtia kohti Kauhajokea. Emme antaneet moisen sääilmiön pilata fiilistä millään lailla. Tosin minun orastava vatsakipu alkoi huolestuttamaan. Perille päästyämme kävelimme ja samalla kasasimme huoltopöydän kuntoon. Kipu ei vaan hellitä. Päätin turvautua yhteen Panadoliin ja katsoa kuinka käy. Mielessä otti valtaa synkkä ajatus, että pystynkö edes starttamaan matkaan. Jukka kannusti kokeilemaan miltä juoksu tuntuu vatsassa. Keskeyttää sitten, jos kipu yltyy pahemmaksi. Nyt ei ollut kiva fiilis, mutta päätin lähteä riskillä matkaan.

Timo Marjomäki antoi vielä viimekäden ohjeet ja lähetti juoksijat matkaan. Jukka ja minä aloitimme rauhallisesti tunnustellen mitä vatsani moisesta tuumaa. Alku ei tuntunut yhtään hyvältä. Jatkoin sitkeästi eteenpäin ja jostain ihmeen syystä kipu alkoi helpottamaan jo kilometrin kohdalla, kipu siis hävisi lopulta kokonaan, katosi täysin. Fiilis nousi taas huippuunsa ja tennarit alkoivat kuljettamaan meitä kevyemmin, eli olivat siis syönnillään. Neljä kierrosta juoksimme Jukan kanssa yhdessä. Vettä satoi pilviin nähden ihmeen maltillisesti. Toki vaatteet kastuivat, mutta se ei menoa haitannut. Sadevesi oli muuten yllättävän lämmintä, eikä tuulikaan ollut vastainen kun parissa kohtaa. Eli oikeastaan keli oli mitä parhain ja happirikkain. Jukka päätti kiristää viimeiselle kahdelle kierrokselleen tahtia ja katsoa mihin aikaan maaliviivan ylittäisi. Sinne se selkä katosi horisonttiin ja minä jäin rauhoittelemaan omaa vauhtiani, sillä matkaa oli edessä vielä riittämiin.

Mari paineli maratonin alle kutosen keskarilla.

Parin kierroksen jälkeen näin Jukan huoltopisteellä juuri maaliin tulleena. Jukan puolikkaan ennätys oli parantuntu reilu 7 min. Huippufiilis valtasi mieleni ja siitä oli kiva jatkaa omaa urakkaa. Juoksu kulki hienosti, vatsa oli oireeton ja jalat olivat ihmeen kevyet (Coca Cola magic ;D). Annoin mennä, koska hyvältä tuntui. Kierrokset vähenivät ja muutama selkäkin siinä tuli matkan varrella napattua. Viimeiset kaksi kierrosta tuntuivat pitkiltä ja jalat raskaammilta. Päätin silti pitää vauhtini ja selviytyä maaliin asti. Oksasen Antti vastasi ajanotosta ja huuteli teltasta, että yksi kierros enää. Korvissa soiva musiikki antoi voimaa vielä viimeiseen puristukseen. Oli huikea tunne ylittää maaliviiva täysin nappiin menneen maratonin jälkeen. Paremmin ei olisi voinut uusi tapahtumakausi startata käyntiin. 

Kesän ensimmäiset maratonmitalit – näitä on odotettu.

 

Kaiken tämän lisäksi oli hienoa käynnistää tapahtuman myötä iki-ihana kotimaan matkailu Kauhajoelta. Tässä oli todellista reissun tuntua pitkän kotoilun jälkeen :D Kotimatkalla oli kiva kuluttaa aikaa lukemalla Facebookista tiimiläisten suorituksia ja onnistumisia Nokialla ja Porin Yyterissä. Onnea jokaiselle, myös heille, jotka joutuivat töiden takia jättämään nämä karkelot väliin.

Lopuksi vielä iso kiitos Kauhajoen huoltohenkilökunnalle, ajanottajille, kannustajille ja sääukolle (tänään ei satanutkaan niin paljoa kuin…).

Oikein antoisaa uutta ja turvallista juoksukautta kaikille toivottaa Mari ja Jukka