lauantai 30. maaliskuuta 2013

Anun 100+

6.7. juostaan Anun 100+ maraton Nokialla! Lähtö ja maali kylpylähotelli Edenillä. Pistäkäähän merkintä tälle päivälle. Ohjelmassa on maraton ja puolimaraton. Reitti on 21,1km pitkä, joten maratonilla se juostaan kahteen kertaan. Reitti mitataan virallisesti kevään aikana.

Tällä maratonilla juhlistetaan Anun sataa maratonia. Sata täyttynee hieman aiemmin jo, mutta jarrupoljin on hukassa ja määrä painunee toiselle sadalle ennen heinäkuuta.

Ilmottautumisista lisää lähipäivinä.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Juokse Sorvassa vol. 2

6.4.2013 klo 11.00 on taas aika juosta Sorvan kylässä! Tälläkin kertaa on mahdollista suorittaa 10k, puolimaraton, 30k, maraton ja 50k virallisesti mitatulla reitillä.

Reitti on 10km:n mittainen edestakainen lenkki, jota kierretään halutun monta kertaa. Reitille on merkitty puolimaratonin ja maratonin kääntöpaikat.

Lähtö ja maali sijaitsevat osoitteessa Riihitie 3, Nokia. Sorvan kääntöpaikalla on huoltopiste lämpöisessä tallissa. Huolto tarjoaa vettä, urheilujuomaa, rusinoita ja suolaa. Lisäksi voit jättää omat juomat yms. talliin. Kannattaa ottaa mukaan oma juomavyö tms.

Maalissa on mahdollisuus suihkuun ja saunaan, mutta niitä on olemassa vain yksi, joten pientä joustoa vaaditaan peseytyjiltä. Jos haluat oikein ajan kanssa saunoa, niin Nokian Eden tarjoaa palvelujaan n.8km:n päässä maalista hintaan n.17€/3h myös Nokian uimahalli on avoinna klo 16.00 asti ja hinta on 6€.

Osanottomaksu 5€ riippumatta matkasta, varaa tasaraha mukaan. Ilmottauduthan mukaan viim. tuntia ennen starttia! Voit ilmottautua mukaan sähköpostilla markus.ilva@elisanet.fi jo etukäteen, maksat sitten saapuessasi paikalle. Ilmottautumiseen tarvitaan vain nimi, matka mille aiot osallistua ja seurasi. Sarjat ovat: Naiset ja Miehet.

P.S. Jokainen saa muistoksi upea kankaisen hiamierkin suorituksen jälkeen!


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Huhtikuussa tapahtuu

Huhtikuussa alkaa tapahtumaan taas oikein kunnolla! Tässä hieman listaa tärkeistä tapahtumista mihin osallistumme porukalla ja mukana on kaksi hienoa tapahtumaa mitkä järjestämme itse. Kysymykset näistäkin voit lähettää Anulle 040 8285700 tai Markukselle 050 5487661.

6.4.   Juokse Sorvassa II 10km, puolimaraton, 30km, maraton ja 50km.

13.4. Karhuviesti viestiin osallistutaan kahdella joukkueella. Tänne tarvitaan muutama kuski viemään juoksijoita lähtöpaikoille ja toisaalta keräämään raatoja pois juoksun jälkeen. Innokkaat huoltajat voi ilmottautua Anulle.
Juoksujärjestys viestissä:
Team Rahola I
Osuus 1 (9.4 km): MARKUS ILVA
Osuus 2 (7.9 km): TIINA HÄKKINEN
Osuus 3 (5.2 km): MIRA TEUHO
Osuus 4 (6.3 km): MIKA VAHTOLAMMI
Osuus 5 (5.5 km): TANJA ILOMÄKI
Osuus 6 (6.3 km): JERE KATVALA
Osuus 7 (9.2 km): JUHANI YLI-MARTTILA

Team Rahola II
Osuus 1 (9.4 km): VILLE NIEMENMAA
Osuus 2 (7.9 km): MARKUS JÄYKKÄ
Osuus 3 (5.2 km): JENNI SARA-AHO
Osuus 4 (6.3 km): TIMO MÖTTÖNEN
Osuus 5 (5.5 km): OUTI OJALA
Osuus 6 (6.3 km): VIRPI VIRTANEN
Osuus 7 (9.2 km): ANU OSSBERG

14.4. Masku maraton Tähän tapahtumaan on lähdössä jo useampi tiimiläinen. Tarjolla Maskussa on 10km, puolikas tai maraton. Kysele ihmeessä yhteiskyydin perään, jos olet lähdössä. Tapahtumaan kannattaa imottautua ennen maaliskuun loppua.

22.4. Kevään Cooper Tätä kaikki ovat odottaneet! Taas raastetaan ihanat 12min. ja lopuksi ihmetellään kuinka hyvin keuhkot aukesivatkaan. Testin jälkeen lähdetään kentältä maanantain lenkille. Tämä on kaikille ilmainen! 

27.4. Tuusulanjärven maraton, puolikas tai kymppi Tuusulaan olisi tarkoitus saada taas iso nippu juoksijoita mukaan ja sinne mentäisiin viime kevään tapaan bussikuljetuksella. Ilmottautuminen 22.4. mennessä tai kalliimalla paikan päällä. Ilmoittele halustasi lähteä yhteiselle matkalle Tuusulaan Markukselle 050 5487661 tai markus.ilva@elisanet.fi Kuljetus maksaa erikseen, mutta on tietysti halpaa kus saippua!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Rooman maraton

Tässä tunnelmia Roomasta.

Anu pidätettiin expossa
Itse Giorgio Calcaterra ja tietty me


Lähtöpaikkaa tsekkaamassa

Mahtava Colosseum


 Koiratkin saivat osallistua kisaan. Koirien matka oli 5km. Jos olisimme tienneet tämän, niin olisihan Moona päässyt mukaan matkaan.
Perinteinen omakuva hetki ennen starttia

Anu ja taustalta kurkkii joku ihme tyyppi

Loppusuoralla

Nähtävyyksiä kaupungilta


Juoksun jälkeen pieni viini

Ja hyvin toimi

tiistai 12. maaliskuuta 2013

SM KULTAA

Tiimin lenkeillä ahkerasti käyvä Jenni L. kävi Helsingin Liikuntamyllyssä 2.3.2013 voittamassa veteraanien halliyleisurheilun SM-kilpailuista Suomenmestaruuden 3000m:n kävelyssä!
 
Tämän veteraanin sarja oli N30 ja mestaruus irtosi ajalla 17.35.22. 

Tuore mestari
 
              Onnea hienosta mestaruudesta ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Tiimipaitoja vielä kokeilussa

Jos haluat ostaa tiimipaidan, niin ota nopeasti yhteyttä Anuun 040 8285700 viim. 14.3.! Lyhythiainen n.25€ pitkähiainen n.35€.

Pirkan hiihto 2013

Yhteensä 19 tiimiläistä starttasi tämän vuoden Pirkalle 15 koko matkalle eli 90km reitille ja 4 puolikkaalle. Tällä kertaa talvi halusi tehdä hommasta hieman haastavamman kuin esim. kahtena viime vuonna. Edellis illan ja yön lumimyräkkä takasi sen, ettei ainakaan lunta puuttunut, mutta eipä latujakaan voinut ihan raiteiksi kutsua ja voitelu oli myös haastavaa. Kaikesta huolimatta sinnikkään Team Raholan kaikki hiihtäjät suoriutuivat urakastaan hyvin ja taisipa kaikki nauttiakin matkasta niin, että ensi vuonna varmasti kaikki nähdään uudestaan Pirkan viivalla ja toivottavasti sinne saadaan uusiakin kasvoja.

Ahkera hiihtäjämme ja tiimiläinen, Mari J. tarjoaa kertomuksen makeasta hiihdostaan.

Pirkan pöperöhiihto 2013 by Mari J.

Kolmas Pirkan hiihto lähestyi, ja oikein lumimyrskyn kera. Lauantai-illan lumimyteri ei enteillyt sunnuntain Pirkkaan kovin hyvää. Kevätauringon sulattamat / jäädyttämät ladut sai yön aikana pakkaslumikuorrutuksen. No, sen nyt jokainen tietää, että eihän semmonen puuterilumi jään päällä pysy. 


Matkaan lähdettiin kaikesta huolimatta keliä uhmaten. Asetuin lähtöpaikalle jonoon Mimmin, Jennin ja Maikun kanssa. Vilahti siinä Hultin Tiinakin sekä Juho etsien omaan lähtöpaikkaansa. Tykin jysäys ja siitä sitten matkaan. 


Heti lähdössä jo huomasin, että kunnon latuja ei ole. No, ehkä ne ilmestyy jossain vaiheessa myöhemmin. Sadat hiihtäjät ennen meitä sai puuterilumen liikkeelle jään päältä ja jälki oli sitten sen mukaista.


Matka jatkui ja jatkui eikä parempaa ollut luvassa. Jämille asti johon oli n.18 km matkaa elättelin toiveita paremmasta. Jämin jälkeen hiukan olikin parempaa latua mutta siihen se ihanuus pian loppui. Eikä ongelmana ollut pelkästään latujen puute, vaan myös se, että suksissa ei ollut yhtään luistoa uudella lumella, eikä kyllä pitoakaan. Mietin vaan Anun kuuluisaa lausetta, että näillä mennään. Joo mennään mennään. Ei ole sitten koskaan ottanu niin paljoan aivoon joka ainoa potku, edetty metri, kilometri, etappi jne. 


Kyröskosken koululla oli pipa jo niin kireellä, että porkkien heittäminen jorpakkoon oli todella lähellä. Purkasin wc reissulla Mimmille sieluni ja annatin hetken oikein kunnolla. No, se helpotti ja vielä enemmän helpotusta toi Mimmin ihana tuki sekä tsemppi. Sitten soppaa huiviin ja taas matkaan.


Loppu olikin sitä raastoo, raastoo ja raastoo. Kunnes saavuttiin lähelle Julkujärven kotoisia maisemia. Siellä oli LATU!!! laiha lohtu enää siinä vaiheessa, mutta lohtu kumminkin. Pieni ilon pilkahdus loppukilsoilla oli vielä se, että ystäväni Pasi hiihteli vastaan. Oli vissiin lähtenyt katsomaan mihin olen tuupertunut kun en perille meinaa päästä ;D


Maaliin päästiin kunnialla kaikesta huolimatta. Oli siinä voittajaolo mitali kourassa. Kaiken vielä kruunas äidin, Pertin, Karin ja Pirjon halaukset onnittelujen kera. Lahaksi saatu Angry Bird pehmolelu oli veilä oikein osuva muisto vihasella ilmeellään. 


Lopuksi kiitos Mikolle kyydistä ja huollosta. Kiitos Mimmi, Jenni ja Maikku kun kestitte mun iloista seuraa kaikki 90 km ;D


Tekis mieli sanoa vielä että ei ikinä enään, mutta en sano!!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Maaliskuun raholalainen: Jenni S-A

Kevättä kohti mennään ja näin maaliskuussa on ilo esitellä sympaattinen kuukauden raholalainen Jenni Sara-Aho.

Aito Raholan likka 

Jenni on melkein paljasjalkainen raholalainen, sillä hän on ihan pienestä likasta asti kasvanut Länsi-Tampereella Raholassa. Kotikulmillaan Jenni viihtyi liki 20 vuotta, kunnes maisemanvaihto alkoi houkutella. Muutto Nokialle tapahtui vuonna 2007.

Jenni on monipuolinen liikkuja, joka harrasti jo pienenä tyttönä jalkapalloa.
– Mukana mentiin, vaikka tässä lajissa en kauheasti loistamaan päässytkään. Kouluaikoina tuli osallistuttua paljon koulujen järjestämiin yleisurheilukilpailuihin. Niissä tuli jonkin verran menestystäkin, Jenni muistelee.

Peruskoulun jälkeen kutsuivat opiskelut terveydenhuollon parissa. Jenni valmistui lähihoitajaksi vuonna 2006. Töitä on valmistumisen jälkeen riittänyt kiitettävästi. Tulevaisuudenhaaveena Jennillä on päästä vielä opiskelemaan, erityisesti häntä kiinnostaa bioanalyytikon tai röntgenhoitajan ammatti.
– Opiskelu kannattaa aina, ettei jämähdä ihan paikoilleen, Jenni toteaa.

Ihanat karvaiset ystävät 

Jenni on henkeen ja vereen koiraihminen. Hän paljastaa, että Nokialle muuttamistakin vauhditti se, että Mustanvuoren ulkoilualue pilattiin rakentamalla täyteen asuintaloja: Jenni oli tottunut ulkoilemaan siellä paljon Rolle-koiransa kanssa.

Nokialle muutettuaan Jenni sai seurakseen toisen koiran, Makin. Tämä reipas 8-vuotias saksanpaimenkoira on jo hyvin tunnettu tiimin riveissä. Jennillä on myös kolmas koira, Pate. Koirat ovat ihania ja seurallisia kavereita, eikä niiden kanssa tule aika pitkäksi.
Kolme komeaa: Maki, Pate ja Rolle
Lisäksi karvaiset ystävät ovat vieneet Jenniä monenlaiseen toimintaan. Makin kanssa Jenni on harrastanut agilitya useamman vuoden. Agilityn ohella Makin kanssa meni 5 vuotta palveluskoira-toiminnassa. Pääpaino tässä lajissa oli suojelussa ja jäljillä.
– Pitkä koulutusjakso näkyy kyllä Makin hienossa käyttäytymisessä ja menemisen ilossa tiimin yhteislenkeilläkin, Jenni toteaa.

Myös Paten kanssa täytyy tietenkin harrastaa. Pate on päässyt treenaamaan agilitya sekä toiminut näyttelykoirana.
Hakutreeneissä Makin kanssa.
– Se on mun Misterkoira, Jenni naurahtaa. Tämän komean karvaisen malliuroksen kanssa olemme kiertäneet paljon näyttelyissä ja jokunen kerta myös ulkomailla kuten Virossa ja Ruotsissa, hän kertoo.

Agility on ollut Jennille siinä määrin mielekäs harrastus, että hän toimii myös itse ohjaajana muille harrastelijoille.


Spnningiä, zumbaa, pumppia, yöpyöräilyä… 

Jennin toinen rakas harrastus on tietysti liikunta. Hyvän ystävänsä Susannan houkuttelemana hän löysi Raholan liikuntakeskuksen, jossa he kävivät kokeilemassa muutaman kerran spinningiä.

– Koukkuun jäimme heti, Jenni vakuuttaa. Spinningmaraton oli tietenkin pakko kokeilla, ja sen luoman huippufiiliksen johdosta päätimme Susannan kanssa ilmoittautua Pirkan yöpyöräilyyn tiimin mukaan vuonna 2011. Kokemus oli mahtava.

Kyllä likat sitten polkivatkin semmoisella puhdilla, että tiimi jäi kauas taakse. Kokeiltua tuli myös pumppi, zumba ja kuntosali. Jennin mielenkiinto veti kuitenkin kuntosalin sijaan ryhmäliikuntatunneille.
– Kuntosali on ok, mutta sinne ei tule lähdettyä yksin, Jenni harmittelee.

 …ja tottahan toki juoksua myös 

Tänä vuonna Jenni treenaa myös juoksua. Tavoitteena on kerätä muutama puolimaraton plakkariin, koska syksyllä on tarkoitus osallistua ensimmäistä kertaa Pirkan hölkkään. Ensimmäisen puolimaratoninsa Jenni juoksi Makin kanssa ”Juokse Sorvassa” -tapahtumassa 16.2.2013. Parivaljakko suoriutui loistavasti matkasta, joten onnittelut siitä molemmille.

– Makin jäätyä ns. eläkkeelle agilityn parista juoksu on nyt meidän yhteinen harrastuksemme. Agilityn ja 8 vuoden iän seurauksena Makin nivelet ei enää kestä jatkuvaa hyppimistä, joten juoksu on hyvä keino purkaa energiaa, Jenni toteaa.
Onnittelut ekasta puolikkaasta!


Pirkan kierros kiinnostaa muutenkin Jenniä tosi paljon. Aikaisemmin Jenni on osallistunut 2 kertaa yöpyöräilyyn ja yhden kerran soutuun. Työn alla on myös hiihtotekniikan opettelu, että pääsisi tulevaisuudessa suorittamaan myös Pirkan hiihdon. Jennin päättäväisellä asenteella tämäkin on täysin mahdollista.

Mitä vuosi 2013 vielä tuo tullessaan? 

Elokuussa Jenni purjehtii avioliiton satamaan rakkaan avopuolison Anssin kanssa. Järjestelyt tosin vievät paljon energiaa ja aikaa. – Stressaa mut hengiltä! Onneksi kaikkea tätä tohinaa ja stressiä pääsee helpottamaan lenkkipolulle, Jenni naurahtaa.

Yhteislenkeillä ajatukset siirtyvät helposti ihan muihin asioihin ja pää saa tuulettua kunnolla. Tulevaa aviomiestä Jenni on kovasti houkutellut mukaan tiimin lenkeille. Pehmittely on siinä määrin hyvällä mallilla, että Jenni on ostanut miehelleen jo juoksupaidan.
– Anssi itse innostui ostamaan lenkkarit, jotka taitaa olla muuten miehen ensimmäiset mitkä on ikinään omistanut, Jenni nauraa.

Varusteet ovat siis kunnossa, nyt on aika tulla mukaan nautiskelemaan lenkkeilyn ilosta.

Hyvistä asioista aasinsillalla paheisiin – onko niitä? 

– Paheiden kuningas on ehdottomasti suklaa. Karkki on hyvää ja karkilla valitettavasti pystyy heittämällä korvaamaan päivän ateriat. Ja mitä tulee tuohon surullisenkuuluisaan lohtusyömiseen, niin suklaa toimii siinäkin loistavasti, Jenni analysoi.

Hän tosin on viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota ravintoasioihin ja jättänyt makeita hiukan vähemmälle. Tässä olikin pahetta siinä määrin, että muut paheet ei enää paheilta tunnu.

Loppuun vielä määrätietoisen naisen osuva motto:
– Periksi ei anneta! Ei vaikka pikkarit hiertäisi peppuvaossa Pirkan soudussa, Jenni nauraa.

Näiltä tiimoilta Tiimi toivottaa Jennille ja Anssille oikein ihanaa kevättä!

teksti: Mari J.
kuvat: Jennin kotialbumi ja AnuMarkus

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Markon Finlandia


40. Finlandia hiihto

Eipä ollut meikäläisen, mutta toinen kumminkin. Valmistautumiseen tähän 50 km rypistykseen Lahdessa oli käytetty aika tiiviisti joka lauantai. Siis koitin käyttää hyväksi tätä jatkumoa, olihan tuo perinteisen tyylin kisapäivä myös lauantai. Kilometrejä oli tuota ennen kertynyt 370 eli paremmin kuin pari vuotta sitten, jolloin plakkarissa oli vasta 130. Kova hinku oli siis parantaa aikaisempaa suoritusta. Olihan pohjatyö tehty reissua varten hiukka paremmin kuin aikaisemmin. Itseluottamusta tuli haettua myös voitelun puolelta, kun perjantaina jätin sukset Startin pisteeseen hoidettavaksi. Teipit siis pohjista sai jäädä unholaan. Sedän luona poikkesin iltatankkauksella ja kuulin heiltä ilouutisen, että ladun varrella tulisi olemaan kannustajia. Finlandia hiihdon reitti teki lenkin Lahden lähimaastossa, joten mahdollista olisi, että setä ja hänen vaimonsa löytyisivät kannustamasta useammastakin kohdasta. Kisateltan hankintojen jälkeen matkasin mukavan etäisyyden päähän anoppilaan nukkumaan. Toiveissa oli, että esikoinen (3kk) ei kauheasti metelöisi, jotta yö saisi nukkua putkeen. No, ei ihan toteutunut, mutta unta tuli riittävästi.

Onko tässä joku mielestäsi vinksallaan?


Kisapäivä koitti. Ei ihan samaa jännittyneisyyttä ollut kuin ensimmäisellä kerralla, mutta aina on outo tunne että joku juttu unohtuu, geeli tai glukoosi tai vaihtokamoista joku, ehkäpä ne puhtaat kalsarit. Aamutankkaukseen kuului kolme palaa ruisleipää, mysliä, muroja, mustikkakeittoa, mehua ja tietysti kahvia. Startti oli 9.30 ja auto starttasi pihasta 8.15. Auton jätin hyppyrimäen kupeeseen, josta puolen kilsan tarpominen kisapaikalle. Ajatuksena oli päästä viimeisen ryhmän kärkeen, mutta se karisi kokonaan vessajonossa. Viimeiseen ryhmään kun sullottiin loput hiihtäjät eli yhteensä noin 1100, niin tiesi että suihkimiseksi menee hiihto. Torvisoittokunta säesti lähtöä, hienoa, vaikka kyllä se tykin laukaus on hienompi. Stadionilta noustaan heti mäkeen, joten jonotukseksi meni. Keli oli kyllä loistava, vaikka lupailtiin plussaa, niin pysyttiin pakkasen puolella -1 tai -2. Joku hihkaisi lähdössä, että kyllä ehtii omaa hiihtoa tekemään 15 km:n jälkeen. Varmaan oli oikeassa, mutta osaltani olin väärässä lähdössä. Tarkoitukseni oli kyllä mennä tuohon edeltävään sakkiin, joka ajallisesti hiihti 3.30-4.30, mutta tuohon olisi pitänyt ilmoittautua jo joulukuussa. 10 km jälkeen en enää malttanut jonotella, joten suihkiminen ladulta toiselle alkoi. Eikä se päättynyt kuin vasta maalissa. Olihan siellä varrella onneksi rauhallisempiakin hetkiä. Tarjoilu pelasi matkan varrella, omat eväät jäivät syömättä. Tuuli kuulemma tuiversi jonkin verran, mutta eipä tuntunut, vaikkakin muutama lumiryöppy tippu niskaan puista. Sehän vain virkisti! Heinsuon kohdalla saavuttiin stadionille, joka tarkoitti 35 km. Siellä oli vastassa sedän vaimo, mutta ei setää. Oli kuulemma hakemassa kameraa. Ei kuvaa tällä kertaa. 5 km ennen maalia oli merkittävä taukopaikka, sieltähän saa KALJAA, loistavaa, eiku lasilliselle. Pari kilsaa meni sopivan sutjakkaasti oluthuurussa, mutta sitten iski joku käsittämätön väsymys ja maalia alkoi kaipaamaan. Olisko ollut olutvaikutusta vai muuten vaan energiat loppu?. Loppulasku stadionille, paremmin meni kuin jollain kansainvälisillä tähdillä eli pystyssä pysyttiin. Sitten vielä loppukiri ja mitali kaulaan, mutta kisatytön halia en saanut, höh. 4.30.17, tunti paremmin kuin viimeksi, ei hassummin. Sijalla (jotain 1800) ei juhlita, mutta vuoden päästä uudestaan. Kuiteskin Mietaata paremmin, kun se ei hiihtänyt kuin 32 kilsaa. Julkkis tuli myös bongattua, muita ei näkynyt. Nyt sitten vaan Pirkkaan valmistautumaan.