tiistai 28. toukokuuta 2013

Vaelluskengät testissä Helvetinkolulla

Lauantaille 25.5. oli mukavaa keliä luvassa ja uudenkarheat vaelluskengät odotti eteisessä. Sielussa kirveli kova halu päästä testaamaan kenkiä ennen heinäkuun vaellusreissua. Yksin en uskaltanut metsäpoluille lähteä, jos vaikka sattuisi karhu tulla vastaan, tai jotain. Tämä pelko loi idean yrittää saada tiimiläiset liikkeelle patikoinnin merkeissä. Valitettavan monella oli menoja, tai työt esteenä. Onnekseni yhdellä reippaalla ei esteitä ollut. Aina valmis Tiina Hä ilmoittautui mukaan. Jihuu!

Lintuja ja ihmisiä - ei karhuja

Lähdimme kohti Ruoveden Haukkasydänmaata jossa sijaitsee aivan ihana hiekkaranta nimeltä Haukanhieta. Sieltä lähtee maastoltaan vaihteleva merkitty reitti Helvetinkolulle. Ennen matkaan lähtöä laitoimme hyttysmyrkyt iholle, ettemme tule ihan elävältä syödyiksi. Samalla huomasimme, että emme ole ihan ainoita jotka on päättänyt lähteä viettämään upeaa lämmintä päivää luonnon helmaan. Väkeä oli todella paljon liikkeellä. Toiset ulkoilemassa ja toiset taas telttailemassa oluiden kera.

Matkaa Haukanhiedalta Helvetinkolulle oli reilu 5 km. Polkua kulkiessamme kuunneltiin lintujen laulua ja jossain kaukana korppikin ilmoitti olemassaolostaan. Käki oli myös virkkuna kukkumassa metsän siimeksessä. Itikat sen sijaan oli piiloutunut jonnekin, sillä hyttyset ei meitä kiusanneet missään vaiheessa. Vai tulikohan sitä offia laitettua hiukan ronskilla kädellä...? Mene ja tiedä.

Reitin varrella saimme myös ihmetellä myrskyjen tekemiä tuhoja. Liekö viime syksyn jälkiä, mutta oli melko lohduton näky kun trombit olivat kaataneet puita isoilta alueilta. Kyllä luntoäidin voimat on valtavat, ei voi muuta sanoa. Kaatuneita puita toki hyödynnetään ja niistä olikin höylätty uusia pitkospuulankkuja vanhojen lahonneiden tilalle.  

Retken kohokohta - ruoka

Vihdoin pääsimme perille Helvetinkolulle. Ihailimme maisemia näköalapaikalta ja sitten lakeuduimme pitkät portaan alas rantaan. Retken yksi kohokohdista on tietenkin eväslaukun antimet ja niiden syömien. Ai, ai kun sämpylä maistui hyvälle mehun kera sekä leipäjuusto lakkahillolla.

Aikamme evästettyä ja huilattua päätimme jatkaa matkaa. Sitä ennen kävimme vielä pikaisesti laittamassa nimet tuvan vieraskirjaan. Päätimme nousta kalliohalkeamaa pitkin ylös. Nousu oli aika haasteellinen tämmöisille "lyhytjalkaisille", mutta selvisimme siitä kunnialla.
Mari matkalla ylös.
Tiina matkalla ylös.















Pieni lisänypäys - ja sammakkoprinssi!


Ylätasanteelle päästyämme ja juuri suoritetun tankkauksen tuloksena päätimme ottaa pienen lisänypäyksen ja tehdä n. 4 km lisälenkin. Kävimme pyörähtämässä Kankijärvellä (muistinkohan paikan oikein?). Siellä oli isohko parkkialue ja kioski. No pakkohan sitä on shoppailla vaikka keskellä metsää kun tilaisuus tulee. Ostin meinaan kannatuksen vuoksi pienen turkoosin retkipyyhkeen. Sellaista kun ei muka vielä retkivarusteista löydy ;) No, nyt löytyy.

Sammakkoprinssi pomppi vastaan.

Lähdimme pikaisen wc-käynnin jälkeen paluumatkalle. Yhtäkkiä huomasin ison sammakon pomppivan ihan meidän jalkojen juuressa. Olihan se pakko ottaa käteen ja tarkastaa, josko se unelmien prinssi löytyisikin täältä luonnon helmasta. En tohtinut kuitenkaan alkaa samppia pussailemaan, sen enempää kun Tiinakaan, joten päätimme päästää reppana piinasta ja laskimme "prinssin" vapauteen.

Paluumatka meni hiljalleen edeten ja väsymys alkoi painamaan selkeästi jaloissa sekä koko kropassa. Mietimme siinä ääneen, että kun tähän matkaan lisätään tiimin vaelluksella ainakin vielä 5 km/etappi, sekä iso eväitä / varusteita pullollaan oleva rinkka selkään niin Huh huh! Mutta sitä reissua odotetaan innolla.

Varpaat veteen - milloin uusiksi?

Lopulta pääsimme takaisin Haukanhiedalle ja suuntasimme nokat kohti järven rantaan. Riisuimme heti kiehuvat kengät ja tulikuumat sukat jaloista. Varpaat jäähdytettiin viileähkössä rantavedessä kahlaillen. Että veden viilentävä tunne kruunasi koko reissun, puhumattakaan jäljellä olevista eväistä mitkä söimme ennen kotiin lähtöä. Garmin näytti patikontimatkaksi upeat 15 km ja aikaa oli kulunut liikkeelläoloon 4 h. Siis oikein loistava treeni kaikin puolin.

Tässä maisemassa sielu lepää.


Lopuksi kiitos Tiinalle kun lähdit mukaan. Oli oikein kiva päivä ja saimme paljon elämyksiä. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Läheltäkin löytyy upeita paikkoja ja maisemia. Toivottavasti seuraavalla kerralla saamme mukaan jokusen muunkin tiimiläisen. Hyvää alkanutta lämmintä kesää kaikille :)

Niin ja uudet vaelluskengät osoittautui todella hyviksi. Ei rakkoja eikä hiertymiä. Näillä mennään kohti uutta reissua ja uusia elämyksiä.

Erätytöt Mari (teksti) ja Tiina Hä (kuvat)

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Toukokuun raholalainen Ville N.


Ville N.

39v. (kohta 40v.)

Perhe: Vaimo Jatta ja lapset Veera 15v., Venla 14v., Lotta 10v., Rasmus 10v. ja koiruus Messi

Motto: Nauti elämästä ja ulkoilu on mukavaa

Maratonien keräilijä 


                                                              Lamminpäästä maailmalle


Ville on syntynyt Lamminpäässä ja vietti siellä elämänsä ensimmäiset vuodet, minkä jalkeen vuonna -75 päätti perhe muuttaa aina Ylöjärvelle asti. Mies asustelee edelleen Ylöjärvellä ja on erittäin tyytyväinen siellä. 

Ville ehti harrastaa nuoruusvuosinaan paljon erilaisia lajeja, kuten jalkapalloa ja salibandya.
-Futista pelasin armeijaikään asti joukkueina oli Ylöjärven Ryhti ja PP70. Pelipaikkana oli yleensä se missä piti juosta eniten, mutta maalitolppien väliinkin pääsi välillä, jos oli tiedossa, että vastustajalla on kovat vetäjät, muistelee tiimin Romario.  

Joukkuelajien lisäksi Ville hiihteli omaksi ilokseen ja harrasti muutenkin monipuolisesti. Nuorimies osallistui maastojuoksun piirinmestaruuskisoihin, suunnistuksen kunnanmestaruuskisojen pronssi kimaltelee palkintokaapissa ja matkan varrella hän on kokeillut vaikka mitä. Vaikka pronssia on voitettu suunnistuskisoista, niin mikään varsinainen pihkaniska ei Ville ole.
-Pronssia tuli kisoista lähinnä sen takia, että siellä oli kolme osallistujaa ja kakkoselle hävisin vain n.pari tuntia. Eksyin nuorempana myös hiihtokisoissa, muistelee Ville.

Kestävyyttä lähti nuorukainen ensi kertaa kokeilemaan 16-vuotiaana Pirkan hölkälle ja täräyttipä toisen hölkän pari vuotta sen perään. Nyt kun Pirkan muistot ovat muuttuneet mukaviksi, niin tavoitteeksi on asetettu osallistuminen hölkälle taas uudestaan ensi syksynä ja tavoitteena on parantaa oman isän aikanaan juoksemaa aikaa.

Maratonien keräilyä 

Ville tunnustaa olevansa nykyään maratonkeräilijä. Ensimmäisen maratoninsa mies juoksi 2012 huhtikuussa Kyröjoella. Ville oli päättänyt vuoden 2012 ensimmäisenä päivänä osallistuvansa 28.4 maratonille. Tuolloin oli vielä epäselvää millä paikkakunnalla hän sen juoksee, mutta päivämäärä oli selvä. Päivämäärä piti lyödä lukkoon, jotta harjoittelu kohti ekaa maratonia maistuisi varmemmin. Edellisenä syksynä Villen sisäinen maratoonari ilmoitti itsestään ja herra päättikin kokeilla 7km:n lenkin testimielessä. 7 kilsan onnistuneen lenkuran jälkeen maraton vaikutti mahdolliselta, mutta harjoittelu meni hyvin rikkonaiseksi selkävamman takia. Vammoista huolimatta harjoittelu sujui niin, että ensimmäiselle maratonille uskalsi startata.
- Ekalle maratonille oli kaksi tavoitetta 1.hyvissä voimin maaliin ja 2. ettei vaan tunnu siltä, että tässä olisi ollut kaksi maratonia yhtäaikaa eli ensimmäinen ja viimeinen, keräilijmme kertaa.

Ekan maratonin jälkeen lähti ilmo Forssan suvi-iltaan ja mies paineli ostamaan juomavyön, jotta pystyy tekemään kunnon lenkkejä harjoitusmielessä. Tässä vaiheessa oli tavoite hieman muuttunut, sillä nyt se oli juosta 100 maratonia ennen omia viiskymppisiä. 

Ekan maratonin aika oli 4.36, toisen 4.29 ja vain hieman vuosi ensimmäisen jälkeen paras aika on kuukausi sitten juostu 3.29. Ottaen huomioon maratonien määrän mitä vuoden aikana on kertynyt, niin voidaan puhua ihan ääneen melkosen kovasta Niemenmaasta!

Ville rinkimaratonilla

Tiimin mukaan

Team Raholan Ville löysi eka netin kautta ja ihailtuaan punaisia juoksutapahtumissa. Tiimiin hän liittyi syksyllä 2012, koska halusi vaihtelua yksin tahkoamiselle.
- Tiimi on hyvä juttu, porukka on mukavaa ja huumoria löytyy sopivasti lenkeiltä. Huonoa taas tiimin löytämisessä on ollut se, että enää ei halua lähteä yksin lenkille, kehaisee aktiivinen tiimiläinen.

Maratonien suurkuluttaja kertoo päässeensä hyvin eteenpäin hitaasti kiiruhtamalla ja itseään kuunnellen. 
- Alkuun matkassa oli mukana sykemittari, mutta homma meni liiaksi mittarin kyttäämiseksi, joten jätin sen kokonaan pois. Lenkit tehdään fiiliksellä ja se on sellaista aikaa minulle, etten halua tehdä sitä kello kaulassa, täräyttää mittariton maratoonari.

Karhu-viestin oma osuus takana

Vapaa-aika

Villen ja Jatan arjesta haukkaavat aktiiviset lapset suuren osan. Lapsia viedään paljon harrastusten pariin, koska harrastaminen on koko perheen sydämen asia. Tyttöjen ollessa voimistelemassa ja pojan jalkkiskentällä, on hyvä hetki heittää omat rakkaat lenkkarit jalkaan ja lähteä painattamaan baanalle. 
- On hieno asia, kun koko perheellä on halu liikkua, toteaa aktiivisen perheen pää.

Ville toivoo, että kerran kuukaudessa löytyisi lunki päivä jolloin voisi olla sohva selässä ja syödä. Ja parastahan on sellainen aamu, kun herätyskello ei soi ja saa pitää pään tyynyssä.

Tulevaisuuden haaveet

- Lähitulevaisuuden haave on selvitä ekasta Suomi-juoksusta kesäkuun alussa hengissä. Toinen sellainen mukava haave olisi joskus kokea massamaratoni jossain maailmalla, mutta sen aika ei ole vielä. Ei ainakaan tänä vuonna, toteaa pienistä maratoneista nauttiva juoksija.







sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Raholan Kympin tulokset

Raholan Kympin 2013 tulokset löytyvät nyt yläpalkista kohdasta Tulokset 2013. Tulokset julkaistaan myös kuukausittain painettavassa Juoksija-lehden Tulospörssissä. Mahdolliset korjaukset tai huomautukset tuloksista osoitteeseen pyykko.laura(at)gmail.com tai Markukselle numeroon 050 5487661.

Kaikkiaan maaliin saatiin tänään 119 juoksijaa ja kävelijää. Tänä vuonna ei tehty uusia reittiennätyksiä miesten tai naisten toimesta. Nopein mies oli M40 sarjassa juossut Kunto-Pirkkojen Jari Hamari ja nopein nainen oli naisten yleisessä sarjassa kilpaillut Tiina Teisala Jyväskylästä. 

Suuri ja lämmin kiitos kaikille osallistujille ja tervetuloa taas ensi vuonna mukaan!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Raholan kympin toimitsijat

Raholan kympin toimitsijat huomio! Kaikkien vähääkään kynnelle kykenevien tulee olla sunnuntai aamuna liikkarin edessä klo. 7.00! Reitin merkkaajat lähtevät liikkeelle heti klo 7.00!!

Hommaa on paljon, joten kaikki mukaan reippaasti. Anu ja Markus ovat aamusta reittiä merkkaamassa, jolloin Mari tietää kertoa tehtävistä. Liikenteenohjaajien kanssa käydään asiat läpi Markuksen johdolla n.klo 8.15 liikkarin edessä, jos ei sada, mutta sateen sattuessa kaikki liikenteenohjaajat osaavat olla sisällä tuolloin. Liikenteenohjaajat saavat matkaansa pysäytysmerkit. 

Kaikilla pitää olla matkassa huomioliivit sekä Anun ja Markuksen puhelinnumerot. Jos huomioliiviä ei löydy, niin pyydä sellainen infopisteeltä. Ota numerot talteen tästä: Anu 040 8285700 ja Markus 050 5487661

Tervetuloa kaikki mukaan! Tehdään tapahtumasta yhdessä onnistunut ja lämminhenkinen. 

maanantai 13. toukokuuta 2013

Cooper II

Muistakaahan Cooper ma 13.5. klo 18.00 Lamminpään kentällä! Testin jälkeen raholan kympin lenkki palauttavana. Lähtö kentältä!!!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Extreme Kiinan muurilla


Nyt jos koskaan on sanonta ”väsynyt mutta onnellinen” 100% totta. Tiukalla aikataululla toteutettu Pekingin matka, höystettynä maratonilla Kiinan muurilla, sai aikaan edellä kuvatun tuntemuksen. Lähdimme Helsingistä reissuun sunnuntai-iltana ja hotellille Pekingissä saavuimme maanantaina puoliin päiviin. Siihen parin tunnin elba ja ei muuta kuin kaupunkia katselemaan. Pieni opettelu metron saloihin ja 25 sentin hintainen lippu kourassa turvatarkastuksen kautta metroon ja nokka kohti Tiananmenin aukiota. Tämä Taivaallisen rauhan aukio olikin sitten mustanaan porukkaa ja ihmismassojen vilinään oli tottuminen menit mihin tahansa. Kiinassa Vapun aikaan on kansallinen kolmen päivän vapaa, joten sakkia oli siksi sitäkin enemmän. Tovin etsimme vessaa ja sen jälkeen ruokapaikkaa, mikä ei onnistunutkaan ihan niin helposti. Eräässä jo lukaisimme ruokalistaa, mutta hintojen alkaessa 50 eurosta ylöspäin, liukenimme hiljaa kadun vilinään. Samaa hiljaisen poistumisen taktiikkaa jouduimme käyttämään muutamassa liikkeessäkin, sillä hinnat olivat usein päätä huimaavia. Hotellimme lähellä oli ehkä kylän kallein mesta, mutta eipä siellä ollut sitten ihmisiäkään, ainakaan siihen ajankohtaan. Pekingin 20 miljoonan asukkaan joukosta toki löytyy paljon todella rikkaitakin. Kuriositeettina mainittakoon, että kun olimme pankissa vaihtamassa rahaa, niin viereisellä luukulla nuorehko naisihminen veteli paperikassista melkoisia setelipinkkoja. Pystyimme laskemaan, että tiskille ilmestyi sadan yuanin rahatukkoja noin 200.000 euron arvosta, mikä pisti hieman päätä huimaamaan. Turvajärjestelyt pankissa olivat näkyviä ja jo edellä mainittuja turvatarkastuksia oli useissa paikoissa, varsinkin merkittävimpien nähtävyyksien sisäänmenoissa. Tämä oli iso muutos 2007 tilanteeseen, jolloin ensi kerran kävin Pekingissä. Silloin maratonini juoksin Etelä-Koreassa, mutta vietimme kaverini kanssa kolme päivää Pekingissä ja kävimme myös Kiinan muurilla. Suin surmin en kuitenkaan kuvitellut palaavani sinne maraton mielessäni puhumattakaan, että samanhenkisen ihanan elämänkumppanin kanssa. Toinen suuri muutos oli hintojen nousu. On halpaakin tavaraa, mutta laatu silloin on usein pehulasta ja merkkituotteet ovat poikkeuksetta kalliita.

 Kisajännitys nousee vaikka ei sitä ilmeestä huomaa.
Seuraavana päivänä lähdimme numeroiden noutoon kaupungin toisella laidalla olevaan hotelliin. Siellä saimme esimakua järjestelyistä, kun yhdeksältä ilmoitettu aloitus venyi lähes kaksi tuntia. No numerot ja muut reksvisiitat saatiin ja sitten taas hieman ostospaikkoja kiertelemään. Parin ostarin ja kärsivällisyyttä koetelleen pyörimisen jälkeen, totesimme ostosten jääneen vielä tekemättä ja tavoittelimme ruokapaikkaa. Puolen tunnin ovella odottelun jälkeen saimme paikan ja joskus aikojen päästä jotain murkinaakin, mutta tuskin lainkaan sitä mitä olimme tarkoittaneet. Englannin kielen taito on hyvin kyseenalaista ja se aiheutti aina silloin tällöin pientä säätämistä. Illaksi pääsimme vihdoin hotellille ja rojahdimme rättiväsyneinä punkkaan, vaiheessa jolloin olisi pitänyt olla rento ja levännyt. Uni ei tullut seuraavana yönä juuri lainkaan ja Outi ei tainnut nukkua lainkaan. Aamukahden jälkeen siis kömmimme ylös ja 03.20 olimme jo taksissa menossa edellä mainittuun hotelliin, josta bussi muurille lähti klo 05.00. Sää Pekingissä oli ollut helteinen ja juoksupäiväksi oli luvattu hieman viileämpää. Ennuste ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan maratonin ajan lämpötila keikkui hellelukemissa. Onneksi paljon moitittua savusumua, joka aiheuttaa hengitysvaikeuksia, ei matkamme aikana ollut, vaan aurinko sai paistella pilvettömältä taivaalta. Starttihetkellä alkoi hillitön säätö, muutamalta puuttui chippi. Voitte vain kuvitella ilmeemme, kun vilkaisimme toisiamme… mikä hemmetin chippi, kukaan ei ollut maininnut sellaisesta hölttänän pöläystä, saati nakannut kouraan. No kaikki selvisi aikanaan ja me parikymmentä chipitöntä saimme omamme ja starttasimme reilun vartin myöhemmin kuin muut.

Alkumatkasta kaikki vielä niin helppoa ja hymyt hyytymättä.
Heti alkuun tuli selväksi, että tästä savotasta ei tulisi helppo. Rappusia ylös ja rappusia alas, loputtomasti ilman hengähdystaukoja. Ja rappusten kunto oli usein todella kehno ja monet kohdat jopa vaarallisia mennä lävitse. Tätä osuutta matkakertomuksessamme on vaikeinta sanoin kuvailla. Välillä hiipi mieleen jopa keskeyttäminen, kun polvi ei tahtonut nousta ja taipua riittävästi puolimetriseen rappuseen, selän huutaessa hoosiannaa. Kilometrimerkintöjä ei ollut ja kysyttäessä arviot heittivät kilometritolkulla. Onneksi kokomaratonin reitti tuli jotenkin selväksi, mutta monet puolimaratonin suorittajat taivalsivat paljon pidemmän matkan, kun kukaan ei ollut opastamassa pois muurilta ajoissa. Huolto oli melko vajavaista sikäli, että yhden banaanin ja leipäpalan lisäksi ei matkan aikana ollut tarjolla kuin vettä. Onneksi olimme varautuneet riittävällä määrällä geelejä ja suolaa, muuten hiking olisi jäänyt tekemättä loppuun. Sillä sitä se lähinnä oli, loputonta kiipeämistä, juoksuosuuksien rajoittuessa yhteensä 3-4 kilometriin. Urakkaa vaikeutti tietenkin myös helle, lämpötilan ollessa jopa +27C lukemissa. Auringon polttamiltakaan ei vältytty, siksi paahtavaa oli paiste. Välillä vaikutti siltä, että maratonin aikaraja 8h on liian kova pala jopa meille, mutta loppumatka sujui kuitenkin odotettua paremmin ja tavoitimme maalin noin seitsemän tunnin aikaan. Totta kai tuntemukset olivat upeat ja kipu ja tuska poissa alta aikayksikön. Hieno mitali kaulaan ja reilu parin kilometrin kävely suihkuun, jossa nauru jo maittoi ja fiilikset olivat aivan mahtavat. Outin 20. maraton oli läpi ja Unskilla 50 maratonmaata, joten ylimääräistä juhlan tuntua tuli niistäkin saavutuksista. 125 km bussimatka muurilta Pekingiin kului kuin siivillä ja kevyen iltapalan jälkeen oli aika yrittää unta… turhaan. Rappuset vilisivät silmissä ja kroppa kävi ylikierroksilla, mutta kait sitä pari tuntia tuli oltua syvässä unessakin.

Näitä riitti yhteensä noin 25000 kappaletta. Hop hop

Seuraavana päivänä olimme kuitenkin melko pirteinä kaupunkia kiertelemässä jo aamupäivästä alkaen. Kiellettyyn kaupunkiin oli satojen metrien jono, jossa seisoskelu ei helteisenä päivänä kiehtonut, joten tyydyimme viereisen puiston varjoisaan tunnelmaan. Puisto oli mitä ihastuttavin valtavine kukkaistutuksineen ja rauhallisine rakennuksineen, jotka henkivät tuhatvuotista historiaa. Tiheä bambumetsä oli myös vaikuttava elämys, jossa mieli palautui maratonin rasituksista ja kaupungin ihmisvilinästä. Illalla paikkasimme vielä hieman tuliaispussien valikoimaa, mikä oli selvä virhe vaiheessa, jossa olisi pitänyt kaikki vapautuva aika käyttää lepoon ja palautumiseen. Niinpä kotimatkaa edeltäväkin yö meni levottomasti ja olimme aamuvarhain lähteneen paluun kynnyksellä aivan muissa maailmoissa. Mutta kotiin Kalkkuun päästiin aikanaan ja onneksi vastassa oli viikonvaihde ja pieni hetki elpymiseen. Reissu ja kaikki kokemamme oli yksi parhaista ja täyttä extremeä joka hetkeen.

t. Unski

torstai 9. toukokuuta 2013

Lauran HCR


Mistä tietää, että kisa lähestyy? No, mulla se ainakin tarkoittaa erilaisten kummallisten aiemmin olemattomien vaivojen ja särkyjen ilmestymistä ja sitä, että armoton jännitys valtaa mielen hetkellisesti. Tällä kertaa oli ehkä vähän enemmän syytä jännittää kuin niin 20:llä aiemmalla kerralla, koska en ollut juossut melkein kahteen vuoteen yli 14,9 km lenkkiä enkä varsinkaan mitään puolimaratoniin viittaavaakaan. Lokakuusta 2012 eteenpäin olin juossut ja urheillut liikunnan riemusta enemmän kuin mistään muusta syystä. Elämän prioriteetit muuttui lopullisesti viime kesäkuussa ja nyt urheilu ei ole enää numero yksi, vaan se on siellä iloisesti ehkä vitosena tai kutosena :) Ja jotenkin tämä uusi järjestys kyllä sopii mulle. Oon juoksennellut yksin ja hyvässä seurassa semmosia mukavia tunnin tai vähän yli lenkkejä ja välillä ampaissut itseni ylittämisen mentaliteetillä vähän nopsemmalle lenkille. HCR:lle päätin lähteä, koska voitin Facebookin kautta Gatoradelta osallistumisen maaliskuun lopulla. Muuten en olisi lähtenyt, koska tapahtuma on kallis eikä reittikään mikään mun suosikki ole.

Tänä vuonna oli porukkaa enemmäin kuin aiemmin ja sen kyllä huomasi. Aikamoista tunkua ja porukkaa joka puolella. Onneksi omalle ekalle puolikkaalleen startannut Jenni haki munkin numeron ja paidan jo aiemmin, joten vältyttiin siltä. Sain kotoa mukaan omat kannustusjoukot, mikä oli enemmän kuin huippua.

Laura ja Jere hetki ennen starttia


Lähtö läheni ja hiivin omaan lähtökarsinaan niin eteen kuin kehtasin eli varmaan viisi riviä ihmisiä oli ennen mua. Mun ryhmän tavoiteaika oli 2.10 (kai) ja ajattelin, että olisin ehkä hiukkasen sitä aikaa aiemmin maalissa. Yritin ilmoittautua jo siihen edelliseen porukkaan, mutta jostain syystä en päässyt. Lähtö koitti ja siitä aloin juosta musiikit soiden omaa hyvää rentoo juoksua. Tällä kertaa päätin keskittyä enemmän siihen fiilikseen kuin esim. sykkeisiin ja se olikin hyvä taktiikka. Hyvältä tuntui ja sain ohitella aika paljon ihmisiä kyllä koko ajan. Mutkin varmasti ohitettiin useamman kerran ainakin alussa, lopussa tuli vaan enemmän ja enemmän vastaan käveleviä selkiä. Kympin kohdalla olin reilusti alle tunnin ja päätin, että juoksen tätä hyvää vauhtia niin pitkään kuin jaksan ja himmaan sitten, kun en enää jaksa :D


Viidentoista kilsan kohdalla alkoi etureisissä tuntua, että pitkiä lenkkejä ei ollut alla ja mietin jo mielessäni, että tässäköhän se kanttaaminen sitten tulee. Yhtäkkiä näin kuitenkin veljeni Jussin seisomassa tien reunassa ja innostuin siitä taas juoksemaan vähän reippaammin hyvällä fiiliksellä. Enää kuus kilsaa maaliin eli vähän reilu puoli tuntia enää - EI PAHA! Nälkä alkoi vaivata ja onneksi pian tulikin huoltopiste, että sain toisen geelin imaistua napaani. Kahdeksantoista kilsan jälkeen tai paikkeilla oli taas vähän ongelmia, kun oli vähän mäkeä ja en meinannut toipua siitä millään. Näin taas yhtäkkiä Jannen ja Jeren tien vieressä kannustamassa ja sain siitä jotain lisäbuustia. Kunnes yllättäen puhelimeni alkoi sekoilla ja musiikki lakkasi kuulumasta. EIIIHH.. Onneksi se ongelma korjaantui pian, koska muuten en olisi välttämättä selvinnyt maaliin. Viimeiset kaksi kilsaa päätin puskea kovaa huolimatta karseista tuntemuksista ja yllättävän hyvin sitä sitten jaksoinkin puskea. Maaliviivan ylitin ajassa 1.54.14, mikä on oma ennätykseni puolikkaalla. Mikäli nyt ei tule mitään tietoa, että reitti olisi ollut alimittainen, kuten tällä hetkellä monien mittarit näyttävät, omani mukaanlukien.


Juoksun jälkeen fiilis oli epäuskoinen, miten ihmeessä mä pystyin tähän? Mutta ilmeisesti niissä pk-sykkeellä tehdyissä mukavissa lenkeissä on sitten taikaa. Mietinpä sitäkin, että miksi en ole vuoden 2009 jälkeen aiemmin tähän pystynyt, vaikka oon koittanut oikeesti? Ehkä tässä ns. downshiftauksessa on ollut mulle ratkaisun avain. Ei se määrä, vaan hyvä fiilis ja paikatkin on pysyneet kunnossa (kopkopkop). Onhan sitä tosin sanottu myös, että raskaus toimii naisella luonnollisena hemohessinä tai jotain, sitähän se Marikin jo ajat sitten mulle sanoi :)

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Tällä viikolla tapahtuu

Ke 8.5. klo 18.00 Raholan kympin toimitsijapalaveri liikkarin kahviossa
Katsaus tulevaan megatapahtumaan eli Raholan Kymppiin 2013! Tule mukaan palaveriin, jonka jälkeen klo 19.00 on lähtö mäkireeniin kohti vesitornin mäkeä!

Pe 10.5.


             TR <3 kiakko - Tiimin kiekkoilta perjantaina 10.05.2013



Viimevuotiseen tapaan tarjolla on MM-kiekkoa 50" ruudulta HD-laatuisena ja Mertarannalla höystettynä, illan otteluna Venäjä-Suomi. Kisastudio sijaitsee Villilässä Tampereen ja Nokian rajalla, Mustavuoren kupeessa.

Talo tarjoaa terveellisiä, mutta herkullisia kisaeväitä ja alkoholittomia virvokkeita, eli omat pullot mukaan mikäli "simaa" tekee mieli. :)

Geimit alkavat kello 20.15., mutta meille saa saapua jo seiskan jäljistä. Jumpilta suoraan tuleville saumat käydä saunassa ja suihkussa.

Ilmoita osallistumisestasi vaikka sähköpostilla Jheikurinen@gmail.com , niin osataan varata oikea määrä evästä. Lämpimästi tervetuloa! J

- Johanna & Timo





maanantai 6. toukokuuta 2013

Eka Cooper

Nyt on saatu kevään eka Cooper juostua ja kivaa oli taas! Seuraava mahdollisuus osallistua tiimin Cooperiin on ma 13.5. klo 18.00. Paikka on Lamminpään kenttä. Ekan täräyksen tulokset on ihan kohta nähtävissä.

torstai 2. toukokuuta 2013

Teijan eka puolikas


Hyvällä fiiliksellä puolikkaalla!

Niin sitten koittikin vaan se päivä, että oli aika ensimmäinen puolimaratonini. Kello soi aamulla puoli kuusi, kahvinkeitin päälle ja puuron tekoon. Muutama voileipä siihen päälle, ja avot. Reppu oli pakattuna hyvissä ajoin jo edellisenä iltana. Vielä ennen lähtöä pirtsakka aamulenkki koirien kanssa, ja sitten kohti Lamminpäätä, josta hain kyytiin siskoni Marjon, hänkin lähdössä ensimmäisellensä. Oven avatessaan, pieni tietynlainen ”vilkaisu”, joka kertoi tietysti kaiken; pienen jännityksen ja lauseen ”Mihinkähän sitä on itsensä oikein laittanut…?”.

Huikat vielä ja sitten ekalle puolikkaalle!

Liikkarin pihaan ajaessamme, siellä olivatkin jo Markus ja Anu odottelemassa. Bussi saapui melkein heti, ja pienen ajan sisään olivat kaikki muutkin tulleet. Ajomatka kohti Tuusulanjärveä alkoi. Pieni pysähdys Linnatuulessa, kahvi ja sämpylä mukaan, eikä aikaakaan kun oltiin perillä.Ilmoittautuminen ja sitten pikkuhiljaa valmistautuminen juoksuun.

Marjon, Virpin ja Teijan lähtö lähenee! Mahtavatko kesää nähdä?

 Tälle lenkille oli vielä jotenkin niin upea lähteä, kun oli Anun 100. maratoni samalla. Kokonaisen lähtijät laitettiin matkaan n. 1,5 h ennen meitä. Ennen lähtölaukausta, kuuluttaja kuulutti Anun 100. juoksun, ja meidän rautamimmi siellä heilutteli käsiään ja hyppeli ilmaan hymyssä suin. Hetki oli selvästi hänellekin ihan ainutkertainen.

Sitten koittikin meidän lähtö. Ihmeen vähän oli vatsanpohjassa perhosia, mutta muutama kerta oli käytävä vessassa ennen starttia. Sijoittauduimme tiimiläisten kanssa lähdössä sinne vähää ennen puoltaväliä. Marjon kanssa päätettiin, että keskityään sitten siihen, että ei vaan lähdetä liian kovaa, ettei sitten hyydytä heti alussa. Lähtölaukauksen pamahdettua, lähdimmekin hölköttelemään ihan rauhassa. Ja aikas rauhassa tunnuimme lähtevänkin, kun tuntui että koko ihmisaalto menee pikkuhiljaa ohitsemme. Silti pidimme maltillisesti kiinni vauhdistamme, koska olimme päättäneet juosta niin, että se koko ajan tuntuu kuitenkin hyvältä.

Sovitaaks, että juostaan sillai, ettei heti hyydytä?
Pitin matka, jonka olimme juosseet lenkeillä tähän mennessä, oli molemmilla n. 11 km, mistä syystä enemmän ehkä odotti sitä kohtaa, kun kilometrit ylittävät sen. Puoleen väliin tultaessa, jaloissa tuntui hyvältä, ja juoksu tuntui kulkevan. Huomasimme siinä juostessamme, että hei, me taidetaan mennä vähän reippaammin kuin alkumatkasta, ihan itsestään. Kyllä tuntui hyvältä! Suolaa napattiin n. 8 km välein, ja geelit nautittiin aina vähää ennen tankkauspistettä. Ja kyllä tankkaus maistuikin aivan taivaalliselta joka pisteellä! 13 km:n kohdalla alettiin antaan aina läpyt joka kilometrin täytyttyä. 

Puolikkaan reitti oli yksi yhtenäinen reitti, juostiin Tuusulanjärvi ympäri. Alussa maasto oli mukavan tasaista, pientä nousua ja laskua välillä, lopussa olivat sitten pitkät muutamat nousut. Niitä juostessa kyllä jaloissa alkoi jo tuntumaan takanapäin olevat kilometrit. Myöskin mieleen jäi hyvin se uskomattoman pitkä suora n. 16 km:n kohdalla. Tuntui ettei se lopu koskaan. Viimeiselle tankkauspisteelle tullessamme, vaihdoimme tyytyväiset katseet ja tuumasimme, että voi hitsit, on mennyt tosi hienosti. Enää muutama kilometri, ja se on sitten siinä. Hörpättiin ”keitoreidit” kitusiin, ja lähdettiin loppumatkaan. Jaloissa alkoi tuntua se ihana ihana rasitus, että tietää tehneensä jotain.

Maalisuoralle päästyämme Virpi ja Anu sattuivat juuri kulkemaan siitä ohi kohti suihkuja, ja jäivät kannustamaan meidät maaliviivan yli. Fiilis oli tosi huikee päästyämme maaliin. Sitä ei ihan siinä vielä oikein tajunnut, että se on nyt sitten juostu, mutta mitä pitemmälle päivä meni, sitä paremmalta tuntui.

Onnelliset siskokset onnistuneen puolikkaan jälkeen
Ystäväni, joka itse juoksee kokonaisia, laittoi minulle tekstiviestin: ”Onneksi olkoon, mahtavaa. Nyt saat ja pitää olla ylpeä itsestäsi. Jokaisen juoksuaskeleen otit sinä! Hyvä sinä!”. Vieläkin tulee tippa silmään, ja voittajanolo, sitä tähän kirjoittaessani. En olisi voinut parempaa onnistumista toivoa ekalta puolikkaaltani, joka ei todellakaan jää viimeisekseni. Kiitos mukana olleille ”kavverrrheilleni” (matkahuumoria), oli hauskaa matkata teidän kanssa!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

HAUSKAA VAPPUA 2013

Hauskaa vappua kaikille! Tässä tunnelmia Simajuoksulta!





Juhanin eka


Tuusulanjärven Maraton 27.4.2013          

Kohta mennään

Lähdimme aamulla bussilla matkaan klo 7.30 Raholan liikuntakeskukselta kohti Tuusulanjärveä ja Hyrylän entistä varuskuntaa. Itselläni oli edessä oma ensimmäinen maraton ja en kovin tarkkaan tiennyt, mitä odottaa. Tavoite oli juosta alle 4 tuntiin ja saada ehjä, onnistunut suoritus. Aamulla tuntui kaikki olevan kunnossa, energiat kohdallaan ja positiivinen fiilis. Bussimatka meni rennosti hauskassa seurassa. Keli oli juoksua ajatellen loistava. Aurinko paistoi ja lämmintä oli päivän aikana 5-11 astetta. Tarjolla oli kolme matkaa maraton, puolimaraton ja 10 kilometriä. Team Rahola edusti puolimaratonilla ja maratonilla yhteensä 13 juoksijan voimin.

Tiimin tyypit
Maratonille starttasimme klo 11. Ensimmäiset 5 kilometriä olin aivan kärkiryhmässä, joten maraton alkoi hienosti. 5 kilometrin kohdalla Ilvan Markus ohitti minut ja sitten hän menikin loppumatkan edellä pienen välimatkan päässä. Alussa hieman tuntui reisissä ja pohkeissa kova vauhti, mutta ekan kympin aikana lihakset lämpenivät hyvin. Keskivaihe oli ehkä vaikein osuus juoksussa, mutta ihan hyvin sekin sujui. Loppua kohden vauhti lähti jälleen paranemaan ja sain hyvän vauhdin päälle. Koko maratonin aikana ei loppuvaiheessa enää montaakaan juoksijaa tullut ohi, mutta maratoonareita, puolimaratoonareita ja kympin juoksijoita tulikin sitten ohiteltua ihan kunnolla koko matkan ajan. Viimeiset 20 kilometriä tuli juostua Vantaan Antti Järvenpään kanssa tasatahtia. Lopulta hän voitti minut tiukassa taistelussa aivan maalialueella 2 sekunnin erolla. Kilpailu oli kuitenkin rehtiä ja sujui hyvässä hengessä. Olisin ehkä saanut lopussa puristettua vieläkin rajummin, jos olisin tiennyt tarkemmin sijoituksista. En kuitenkaan ihan uskonut, että taistelisimme yleisen sarjan 3. sijasta. Odotin, että ei oltaisi aivan oman sarjan kärkipaikoilla. Toki tilanne olisi ollut sama myös toisinpäin, jos kilpakumppanini olisi tiennyt meidän taistelevan pronssista. No jääpähän ainakin jotain tavoiteltavaa ja parannettavaa tuleville maratoneille. Joka tapauksessa olen äärimmäisen tyytyväinen tähän ensimmäiseen maratoniin. Maraton meni puhtaasti läpi ja ei ollut suurempia ongelmia. Ajan ja sijoituksen osalta tulos meni täysin yläkanttiin. Ilmeisesti pitkät lenkit ja mäkitreeni on tuottanut tulosta. Seuraava tavoite on alittaa 3 tuntia maratonilla. Seuraavat edessä olevat juoksutapahtumat ovat Kaupin vitonen ensi lauantaina, Siivikkalan kierros helatorstaina ja Rautialan lenkki Vesilahdessa lauantaina 11.5. Seuraava maraton on näillä näkymin Helsinki City Marathon 17.8.

Kova tulos jota kelpaa tuulettaa

Tuusulanjärven maratonilla lopulta olin siis miesten yleisessä sarjassa 4. sijalla ajalla 3:20:00. Maratonin kaikki ajat huomioiden aika riitti 9. sijaan. Markukselle hävisin 55 sekuntia ja hän sijoittui miesten yleisessä sarjassa hienosti 2. sijalle. Maratonin miesten yleisen sarjan voittajalle Keravan Urheilijoiden Antti Rönkölle hävisin 30 minuuttia ja 33 sekuntia, hänen voittoaikansa ollessa 2:49:27. Anu otti hienosti voiton naisten yleisessä sarjassa tiimille omalla 100. maratonillaan. Anun aika oli 3:27:28. Maratonin kokonaiskilpailussa Anun aika riitti 14. sijaan. Niemenmaan Ville otti 8. sijan miesten 40-vuotiaiden sarjassa maratonilla ajalla 3:29:59. Kokonaiskilpailussa aika riitti 17. sijaan.  Ylivakerin Minna otti hienon 4. sija naisten 40-vuotiaiden sarjassa maratonilla ajalla 4:04:46. Sijoitus riitti kokonaiskilpailussa 70. sijaan. Kallion Maija-Liisa otti upean 2. sijan naisten 50-vuotiaiden sarjassa maratonilla.  Maija-Liisan aika oli 4:11:45. Kokonaiskilpailussa sijoitus riitti 79. sijaan. Kaiken kaikkiaan osallistujia maratonilla oli 123.

Jäykän Markus sijoittui puolimaratonilla 146. sijalle ajalla 2:02:44. Antti Niinikoski Pointseista voitti miesten puolimaratonin ajalla 1:18:47. Koiviston Ritu oli tiimin naisista paras puolimaratonilla ajalla 2:08:47 ja aika riitti 79. sijaan. Virtasen Virpi oli 83:s ajalla 2:10:02, Hultin Tiina oli 93:s ajalla 2:15:13, Rinteen Marjo oli 129:s ajalla 2:33:25, Virtasen Teija oli 130:s ajalla 2:33:26 ja Sara-Ahon Jenni 131:s ajalla 2:33:29. Jenni juoksi ensimmäisen puolimaratoninsa ilman, että hänellä oli koira mukana. Naisten puolimaratonin voitti Korson kenguruiden Jaana Leivo ajalla 1:27:56. Puolimaratonille lähti yhteensä 329 juoksijaa, joista yksi keskeytti.   

Puolimaraton sujui kokonaisuutena tiimiltä aivan loistavasti. Kaikki venyivät hienoihin suorituksiin ja tehtiin paljon hyviä tuloksia jälleen. Ensikertalaiset onnistuivat, Anu voitti oman 100. maratoninsa ja tavoitteet täyttyivät. Tiimille lähti Tuusulanjärveltä mukaan 3 pokaalia ja äärimmäisen lähellä oli myös 4. pokaali. Järjestelyt tapahtumassa toimivat aivan loistavasti. Huoltoja oli matkan varrella riittävästi ja tarjoilu huolloissa kohdallaan. Maalissa oli tarjolla jauhelihakeittoa ja siitä iso plussa järjestäjille. Järjestäjien tarjoama mahdollisuus käydä uimassa, saunassa ja suihkussa kilpailu-alueella sijaitsevassa Tuusulan uimahallissa oli myös hieno homma. Olen todella ylpeä koko tiimin suorituksista. Lopuksi haluan onnitella Anua pääsystä 100 maratonia juosseiden 100+-kerhoon. Huima määrä 10 vuodessa ja vielä voitto omassa 100. maratonissa on jotain aivan käsittämättömän upeaa. 100 maratonia on nyt 18 naisella Suomessa täynnä ja 209 miehellä. Tällä hetkellä tilaston kärjessä on VSVU:n Kalevi Saukkonen peräti 1590 maratonilla ja naisten ykkösellä Häjyjen Ritva Vallivaara-Pastolla on 372 maratonia täynnä.