maanantai 27. joulukuuta 2010

Loppuvuoden asioita

Joulu on juhlittu ja Tapaninpäivän spinning on vedetty. Eilinen lumimyräkkä toi oman haasteensa polkijoille, ensin täytyi päästä sisään kinosten ja tuiskun läpi. Paikalla oli varmaan reilu kymmenen reipasta kinkunsulattelijaa.

Uutena vuotena ollaan siis Anulla alkaen klo 15 yhteislenkillä Sorvan kuvankauniissa maisemissa. Lenkin jälkeen sauna ja ruokaa+juomaa. Jos olet tulossa, ilmoittaudu Anulle, niin Anu jakaa tuomiset osallistujien kesken, mennään ns. nyyttärimeiningillä ja tietty omat saunajuomat. Saa tulla mukaan, vaikka ei juoksisikaan.

Uuden vuoden jälkeen alkaa sitten sen kauan odotettu ja toivottu tipaton ja herkuton tammikuu! Jos osallistut, laita nimesi listaan ja maksa Anulle 2€. Maksamalla olet mukana osallistujien kesken arvottavan herkkukorin tms. tavoittelussa!

Maanantaina 3.1. astuu voimaan sitten uusi jumppa-aikataulu Raholan liikuntakeskuksessa. Uusi aikataulu ilmestyy varmasti jossain vaiheessa myös nettiin ja niitä on saatavilla liikuntakeskuksen kassalta. Muutoksia nykyiseen on vähän, mutta kannattaa tarkastaa silti jumppien aikataulut.

torstai 23. joulukuuta 2010

Honolulu maraton 12.12. - kisaraportti

Honolulun maratooni juostiin 12.12.2010 kauniilla Oahun saarella Havaijilla. Team Raholaa paikalla edustivat Anu ja Markus. Raportin meille on kynäillyt Markus.

Honis kävi mielessä aina sillon, kun näki jollakin päällä Honolulun maraton paidan tai näki ilmoituksen jossain kalenterissa. Muistan kerran tuijottaneeni HCM:n lähtöviivalla erään miehen lippistä mikä oli juuri tuolta Honolulusta, silloin mietin miten hienoa olisi, jos sinne joskus pääsisi. Siitä vaan muodostui haave ajan saatossa, ja sitä haavetta sitten lähdettiin toteuttamaan. Itse olisin varannut matkaa tuonne vasta vuoden päästä, mutta Anu täräytti ilmoille ajatuksen, että "nym mennää, eikä mitää vuotta odotella". Pakko myöntää, että kyllä se nainenkin oikeita päätöksiä osaa tehdä. ;)

4.12 oli odotettu päivä, sillä silloin lähdimme matkaan kohti Honolulua. Matkamme kulki Frankfurtin kautta Los Angelesiin ja sieltä pienen visiitin jälkeen lopulta Honoluluun. Ensimmäinen säikähdys koettiin Los Angelesin lentokentällä, kun vihonviimeinen tullivirkailija esitti Anulle kohtalokkaan kysymyksen. Kysymys oli suora ja se oli "onko teillä syötävää mukana?", siihen kysymykseen Anu vastasi rehellisesti "jes, i kat tuu bananas", ja se vastaus vei meidät kohti uutta tiukkaa tullivirkailijaa. Hieman pelonsekaisin tuntein lähdimme jonottamaan uutta jonoa kohti tullimiestä nuo mainitut banaanit käsissämme. Lentokoneessa olimme täyttäneet lapun missä olimme räikeästi valehdelleet, ettei meillä olisi ruokaa mukana, mutta nyt oli ilmeisesti maksun aika. Lopulta pääsimme tiukan sedän tykö, joka nappasi tärkeät banaanimme ja alkoi täyttää ihan tosissaan jotain lomakkeita katsoen aina välillä tietoja Anun passista. Lopulta Anu sai passinsa ja puhuttelun törkeästä banaanien maahantuonti yrityksestä. Banaanit menetimme valtiolle, mutta saimme jatkaa matkaa. Siitä alkoikin miettiminen miten korvaisimme nämä tärkeät hiilihydraatin lähteet. Matkamme jatkui kohti maratonin starttia, joka siis tapahtui 12.12 klo.5.00 paikallista aikaa. Kuljimme Hollywoodin ja Anaheimin kautta vihdoin Honolulun kaupunkiin jonne saavuimme maanantaina 6.12. Todellinen valmistautuminen sai alkaa!

Valmistauduimme huolella maratonia varten syömällä hyvin ja todella paljon, kävelemällä paljon, juoksemalla joka päivä ja joimmepa siinä sivussa parit Mai Taitkin, mutta vain sen lasin reunassa kulkevan ananaspalan takia. Lopulta oli sunnuntai ja klo.02.30 herätyskello parahti herättäen meidät virkeinä ja hyvin levänneinä. Siinä sitten keiteltiin puurot ja vetästiin juoksukledjut päälle, jonka jälkeen lähdimme kohti lähtöpaikkaa. Lähtöpaikalla olimme hyvissä ajoin, mutta siellä meitä odotti jo n.15000 japanilaista. Japseja oli siis oikeasti noin paljon. Taivas oli aivan musta, vain muutama tähti tuikki tuoden viestiä Pomarkun taivaltajilta täältä kotimaasta.

 Matkalla starttiin

Klo 5.00 kajahti paljon odotettu lähtölaukaus ja samalla alkoi upea ilotulitus. Raketteja ei säästelty, vaan tulitusta kesti monta minuuttia. Ehdimme suuren osallistujamäärän takia ihailemaan tulituksen loppuun ennen lähtöviivan ylitystä. Alkumatka kulki erittäin verkkaisesti, koska ruuhka oli todellinen, mutta sehän ei meitä haitannut, vaan nautimme jokaisesta metristä. Muutaman kilometrin jälkeen alkoi tilaa syntyä ja meidän askeleet pitenivät ja ne myös kiihtyivät.

Väkeä riitti

Matkaa oli taitettu n.puolitoista tuntia, kun taivaalla alkoi näkyä valoa ja aurinko loi meihin ensimmäiset säteensä. Tämä hetki oli upea! Juoksu maistui ja reitti kulki moottoritietä pitkin kohti tuntematonta. Välillä näimme meren, kun taas hetkeä myöhemmin juoksimme edessä näkyviä vuoria kohti missä pilvet roikkuivat sademetsän päällä. Kilometrejä oli takana n. 27, kun käännyimme takaisin ja siinä kohtaa ajatus kävi välillä jo maalissakin. Kaikki sujui todella hyvin molemmilta loppuun asti. Ainoastaan reitin lopussa ollut pitkä mäki sai pahat ajatukset mieleen. Maaliin saavuimme käsi kädessä ja tuuletimme rajusti, koska kokemus oli todella upea.

Vuaria

Maalissa!

Maaliviivan ylityksen jälkeen saimme mitalit ja kaulaamme pujotettiin hienot simpukoista tehdyt kaulakorut. Itse käytin tässä kohtaa viilentävää suihkua, koska lämpötila oli alusta loppuun aika korkea, eikä kosteuskaan ollut ihan pienemmästä päästä. Täällä välin Anu suunnitteli jo spinningiin menoa. Suihkun jälkeen suunnistimme hakemaan paitamme ja hakemaan evästä. Mainittakoon, että chipin sai pitää itsellä muistona. Omenan ja kaurakeksien voimalla kävelimme hotelille, jonka jälkeen oli pienen palkkion aika terassilla. ;)

Matkasta ja maratonista jäi todella hyvä maku suuhun. Havaijilla ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja paikka on todella upea. Näiden syiden takia tiimiläisiä kehoitetaan aloittamaan säästäminen Honolulun maratonia varten. Muutaman lähivuoden aikana sinne mennään porukalla. Alelentojen perään on jo huudeltu!

Tämän ihanan tarinan myötä Team Rahola toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulua!


perjantai 17. joulukuuta 2010

2010 kuukauden raholalaiset

Joulukuussa ei esitelläkään uutta kuukauden raholalaista, vaan poikkeuksellisesti otetaan katsaus menneeseen ja kerrataan tämän vuoden kuukauden raholalaiset ja katsotaan miten heidän itselleen asettamansa tavoitteet tai haaveet ovat tänä vuonna toteutuneet.

Luonnollinen valinta ensimmäiseksi kuukauden raholalaiseksi oli meidän porukan priimusmoottori, henki ja elämä sekä väsymätön kannustaja ja insipiroija Anu. Anu kertoi omassa haastattelussaan, että hänen tavoitteenaan vuodelle 2010 oli päästä Perniössä 100km juoksu läpi. Tämän tavoitteen Anu myös saavutti yhdessä Markuksen kanssa juosten samalla yhden suomalaisen kestävyysjuoksun naisten parhaista ajoista 100km matkalla. Viimeksi Anu on ollut edustamassa Team Raholaa ulkomailla asti Hawaiilla Honolulun maratonilla! Kisaraporttia odotellessa..

Toisena kansalle esiteltiin kuukauden raholalaisena meidän oma Tarmo, jolla ei tunnu pahaa päivää olevan ikinä. Kuten vuoden positiivisimpana raholalaisenakin palkitusta Tarmosta on sanottu, hän on aina valmis kaikkeen iloisin mielin ja on siten loistavana esimerkkinä muille. Tarmon tavoitteena vuodelle 2010 oli päästä Amsterdamin maraton hengissä maaliin ale viidessä tunnissa. Tämän tavoitteen Tarmo myös saavutti juosten 17.10.2010 Amsterdamissa maratonilla hyväkuntoisena maaliin ajassa 4:10:59. Viime viikonloppuna Tarmo herkutteli Pomarkussa puolikkaalla -20 asteen pakkasessa luistaen samalla "vähän" omasta pakkasrajastaan.

Seuraavaksi esittelyvuorossa oli myös pitkän linjan raholalainen Outi, joka alkuvuodesta kärsi pitkästä loukkaantumisesta. Outin tavoitteena olikin saada ensisijaisesti lonkka juoksukuntoon Amsterdamin maratonille ja siinä hän myös onnistui kärsivällisyyden ja pitkäjänteisen kuntouttamisen avulla. omasta mielestään vähäisellä harjoittelulla Outi tikkasi hienosti maaliin asti! Kunto ei ainakaan ole päässyt laskemaan Amsterdamin jälkeenkään, sillä viimeksi Outi juoksi puolikkaan Rautavedellä marraskuussa kahden tunnin pintaan - Hyvä Outi!

Neljäntenä vuorossa oli Laura (eli minä) ja kerroin omassa esittelyssäni häävalmisteluistani sekä rasitusvamman riivaamasta jalastani. Häät tuli juhlittua ja jalkakin alkoi olla lopulta juoksukunnossa niin, että tavoitteeksi asettamani uusi enkka maratonilla tuli kesäkuussa Forssassa suvi-illan maratonilla ajalla 4:25 ja risat. Jalka on kestänyt juoksua vaihtelevasti sen jälkeenkin ja tapahtumissa on tullut käytyä ihan riittämiin, viimeksi kärvistelin Pomarkussa yhden vaikeimmista maratoneistani 4:46 ja risat.

Kesällä esittelyyn pääsi suhteellisen tuore raholalainen Marjo, joka liittyi porukkaan reilu vuosi sitten. Marja on valmistunut tänä vuonna parturi-kampaajaksi ja onkin nyt työkiireiden takia joutunut jättämään muutamia jumppia väliin. Pikkulinnut kuitenkin kuiskivat, että Marjo tekee itsekseen töitä ensi vuoden tavoitteensa Tukholman maratonin eteen. Marjon voi bongata Tullintorin parturi-kampaamoliikkeestä.

Seuraavaksi esittelyvuoroon pääsi Mikko, joka myös on suhteellisen uusi naama Raholan juoksuporukoissa. Mikko aloitti vuoden vahvasti Heiskan puolikkaalla helmikuussa ja päätti sen lähes yhtä upeasti Pomarkun maratonilla viime sunnuntaina! Mikon itselleen asettama tavoite vuodelle 2010 oli päästä ensimmäinen maratoninsa HCM läpi ja siinä mies todentotta onnistui upealla 4:17:38 ajalla. Tämä mies on muuttunut silmissä kuluneen vuoden aikana - ja tottakai parempaan suuntaan.

Elokuun kuukauden raholalainen oli lähes itsestäänselvyys; kunnia kuului ehdottomasti tälle upealle tuplasankarille. Mari nimittäin samana päivänä elokuussa juoksi oman ensimmäisen maratoninsa sekä täytti 40 vuotta! Marin tavoite päästä maraton läpi 4,5-5h sisällä täyttyi ja voisi sanoa jopa ylittyi - tämä sisukas nainen pisteli Helsinki city maratonin upeasti 4:22:38 aikaan. Viime viikonloppuna Mari vetäisi rennonletkeästi Pomarkun puolikkaan reilusti alle kahden tunnin!

Syksy saapui ja esittelyvuoroon pääsi Team Raholan oma matkanjärjestäjä ja väsymätön tarjouslentojen kyttääjä Markus. Markus oli asettanut itselleen tavoitteeksi oman maratonennätyksensä parantamisen Jyväskylän Finlandiamaratonilla ja niinpä mies sen teki kuin tekikin runsaalla neljällä sekunnilla (3:09:51)! Viimeaikoina Markuskin on nähty edustamassa tiimiä kansainvälisillä vesillä Honolulun maratonilla asti. Kuvia ja raporttia odotellessa..

Seuraavana esiteltiin jälleen yksi tiimin kantavista voimista (kuten kaikki edellemainitutkin) eli Mimmi. Mimmi on suhteellisen lyhyessä ajassa parantanut juoksuaan kuin kana lentoaan tai siis oikeesti tosi paljon! Nykyinen maatalouslomittajan työ meinaa tosin tällä hetkellä haitata harrastustoimintaa, mutta omasta mielestään vähäisestä harjoittelusta huolimatta tämä rouva pisteli hyytävän Pomarkun maratonin tosta noin vaan! Mimmin tavoitteena vuodelle 2010 oli päästä Amsterdamin maraton alle 4:15 aikaan ja kas, niin hän vain tekikin juosten sen hienosti aikaan 4:14.29!

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä tänä vuonna esiteltiin teille suhteellisen tuore jäsen porukassa eli Juho, jonka Mikko oli saanut houkuteltua mukaan menoon ja meninkiin. Juho valmistautui koko vuoden ensimmäiselle maratonilleen juoksemalla puolikkaita jopa Ideaparkin kaltaisissa ääriolosuhteissa. Tuo ensimmäinen maratoni oli siis viime viikonloppuna ja miehen mietteet siitä kannattaa lukea kisaraportista.

Näin on vuosi saatu pulkkaan esittelyiden osalta. Ensi vuonna sitten taas uudet naamat ja uudet kujeet. Jos sinulla on joku ehdotus, kenestä haluaisit kuulla ensi vuonna esittelyn, niin vinkkaa minulle osoitteeseen pyykko.laura@gmail.com. Paljon on vielä porukkaa esittelemättä.. Kiitos myös kaikille haastatelluille ja erityiskiitos Minnalle!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Kisaraportti: Pomarkun maraton ja puolimaraton 12.12.2010

Vuosi alkaa olla juoksutapahtumien osalta pulkassa, sunnuntaina tiimiläisiä osallistui kahteen hyvin eri olosuhteissa juostuun tapahtumaan: Pomarkun maratonille ja puolikkaalle sekä Honolulun maratonille. Tämä on kertomus niistä kylmemmästä.. Raholasta starttasi siis kokonaiselle Juho, Mikko, Maikku, Laura ja Mimmi sekä puolikkaalle Seppo, Tarmo, Mari ja Tiina H.
Olkaa hyvät, kokonaiset ensin:

Juho:
Sunnuntainen aamu starttasi kaurapuurolla, pikkupakkasella sekä kymmenen minuutin myöhästymisellä tiimin yhteislähdöstä Pomarkkuun. Matka tuijoteltiin auton ulkolämpömittaria, mutta se ei totuutta muuttanut - maratoni juostaisiin tai oltaisiin juoksematta noin 20 asteen pakkasessa.

Katsojatkin oli ihan jäässä

Juoksu aloitettiin klo 11.00 taskut täynnä geelipusseja, kypärämyssy päässä ja pieni jännitys vatsanpohjassa. Reitti koostui kahdeksan kertaa juostavasta reilun 5 kilometrin lenkistä, joka sisälsi kyllä pikkukumpareita, mutta ei yhtäkään tappomäkeä. Ensimmäiset kierrokset sujuivat hyvissä tunnelmissa. Viidennellä kierroksella laskin päässäni jo hyvin tarkkaan, montako kierrosta vielä on jäljellä: "kun nyt juoksee tämän, niin sitten sitä seuraavan jälkeen on jäljellä enää toiseksi viimeinen ja sen jälkeen viimeinen...".

Kuudennella kierroksella kohtasimme paljon puhutun maratonin 30 kilometrin seinän. Tässä kohtaa kroppa oli huomattavasti väsyneempi kuin edellisillä kierroksilla. Pää sanoi, että jos väsymys kasvaa vielä kuten on kasvanut tähän asti, en koskaan jaksa viimeistä kymmentä kilometriä.
Sanoisin, että seinän yli pääsee seuraavilla konsteilla:
- Uskottele itsellesi, että väsymys vakiintuu tietylle tasolle sen sijaan että jatkaisi trendin mukaista kasvuaan
- Hoe itsellesi, miten kuivaa ruuti vielä onkaan. Täältä jysähtää!
- Hae vertaistukea matkan aikana

Lopulta olimme Mikon kanssa viimeisellä kilometrillä. Sarjassamme meitä ennen maaliin oli tullut kaksi juoksijaa, joten taistelimme pronssipokaalista. Kukapa ei muistaisi pohjoissatakuntalaisen pesäpalloilun pimeää vuotta 1998, kun paljastettiin niin sanottu sopupelijupakka. Sama sopupelihenki väreili pohjoissatakuntalaisessa pakkassäässä nyt, kun Mikko "kompastui" loppukirissä siivittäen minut sarjan kolmannelle sijalle ajalla 4:35. Jäi pysti muistoksi ensimmäiseltä. Nousujohteinen kehitys tarkoittanee, että Tukholmassa otetaan hopeaa. Eroa kärkeen jäi Pomarkussa vaivainen yksi tunti.

Ensimmäinen maraton oli mahtava kokemus. Kiitos Team Raholan Pomarkun iskuryhmälle ja kaikille kannustaneille!

Äijät ripirimman

Maikku:
Ite juoksin Ritvan kanssa koko reitin. Ritva voitti tuon 40 vee sarjan ja mulle lankesi sitten elämäni ensimmäinen voittopokaali!! Reitti oli upea ja huolto pelasi vallan moitteettomasti.Upeaa tsemppiä juoksuun antoi meidän porukan mieletön kannustaminen aina kohdatessamme. Jopa tuo kanssani juoksema Ritva kiinnitti asiaan huomiota ja yllättyi, miten jaksoimme nenä ja kasvot huurussa toisiamme tsempata.

Hyvä me!!
Koin kokonaisella uuden elämyksen, jota en ole koskaan kokenut maratonilla. Tuli ihan kaaamea pissahätä mutta ei tehnyt mieli mennä puskaan.. Palkontoani hakiessani kauniisti isoon ääneen kiitin koko Team Raholan puolesta järjestäjiä.

Maikku huollossa


Laura eli minä ja Mimmi juostiin vähän yli puoleen väliin yhtämatkaa ilman mitään sen kummallisempia kommelluksia ja täytyykin Mimmiä kiittää hyvästä seurasta ja tsemppauksesta. Reitti oli hyvä, hiekoitettu, aurattu ja tampattu sekä melkoisen mutkikas.

Juuri Juhonkin mainitsemalle kuudennelle kierrokselle lähtiessäni alkoi pikkuhiljaa aivot tehdä omaa myyräntyötään ja olin jo melkein varma, että enpä juokse sitten enää yhtään kierrosta. Olikin kyllä aika lohdullista kuulla juoksun jälkeen, että muilla oli ollut hyvin samansuuntaisia ajatuksia. Omalta kannaltani ratkaiseva hetki koitti noin 500m (todellisuudessa varmaan 200m?) ennen kuudennen kiekan päättymistä, kun yllättäen Mari seisoikin siellä mäen alla odottamassa! AAh, tuttu naama, ihana kannustava pajatus koko mäen ylös asti ja vielä tsempit loppuun. Viimeset kaks kierrosta menikin sitten ihan muissa tunnelmissa, vaikka jalat oli ihan älyttömän tönköt ja meno ei varmasti muistuttanut juoksua.

Vihdoin se maali koitti, en olis kyllä ikivä uskonut ja vihdoinkin pääsi saunaan! Superhyperkiitokset Marille tsempistä varsinkin kahella vikalla kiekalla, ilman sitä olisin vieläkin siellä Pomarkussa tamppamassa niitä "pikku" mäkiä ylös.

Kaksi kovaa


Ja sitten puheenvuoro puolikkaille:

Mari:
Järjestipä ilmojen herra taas haastavan kelin Pomarkun maratoonareille. Aamusta asti kauhisteltiin pakkaslukemia jotka vaan nousi ja nousi mitä lähemmäksi Pomarkkua tulimme.Ja perillä olikin huikeat 21 astetta mittarissa.

Siitä vaan sitten tyynen rauhallisesti juoksuvaatteet niskaan ja lähtöviivalle. Vihdoinkin pääsimme matkaan ja toden teolla uhmaamaan arktista keliä. Lähtö alkoikin heti kivalla ylämäellä, jottei totuus reitin vaativuudesta jäisi epäselväksi :D.

Kun saatiin ropat lämpenemään, niin matkanteko helpottui huomattavasti. Reitti oli todella hienosti hiekoitettu ja huollettu. Juomapiste tarjoiluineen odotti 5 km kohdalla missä saikin lämpöisen urheilujuoman avulla sulateltua naamaa ja henkitorvea.

Matkan edetessä olin erittäin tyytyväinen valintaani juosta vain puolimaraton, koska keli oli todella armoton ja laittoi juoksijat ihan oikeesti koetukselle. Me kaikki 4 puolikkaan juoksijaa pääsimmekin hyvävoimaisina maaliin ja siitä nopeasti saunan lauteille nauttimaan lämmöstä.

Mari ja Tarmo maalissa (kuva järjestäjien sivuilta)

Tarmo ja Seppo pääsikin ajoissa kotimatkalle, mutta mä ja Tiina jäätiin odottelemaan koko maran juoksijoita maaliin saapuviks. Saunan jälkeen menin reitin varrelle ottamaan muutaman arktisen kuvan, joista todellakin huokuu kylmyys läpi :)

Matka eteni kaikilla määrätietoisesti kohti loppuaan. Koville otti todellakin jokaisella ja mun sielua kirveli myötätunnosta :/ Kamalaa!  mutta olin niin ylpee meidän porukasta, että meinas ihan tippa tulla silmään :) Mahtava sisu ja asenne jylläs eikä periks antanut kukaan. Tässä oli taas kerran sitä jotain, jota ei sanoin voi kuvata. Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos myös kannustujoukoille täällä "kotona" jotka eli hengessä mukana.

N40 voittaja ajalla 1:53 ja risat

Tiina:
Odotteluaika paikanpäällä meni hyvinkin pikaisesti korkealla sykkeellä, mahdollisesti hieman jännittäen. Starttia odotellessa pakkanen tuntui kyllä lähes kylmältä. Ja sitten se tuskainen taival alkoi, ensimmäiset 5 kilometriä ja niin tuskaa! Johtuisikohan siitä, että nämä minun lihakset vaativat vähän pidempää lämmittelyä. Noilla tuskaisilla kilometreillä päätin, etten juokse enää ikinä. En lähde enää ikinä yhteislenkille. Perun Tukholman. En pärjää tässä porukassa, tai missään juoksuporukassa. Sainpa Maikullekin muutaman ”pahan sanan” sylkäistyä sillä hetkellä kun kaveri kevyesti juosten ohitti ja katosi näköpiiristä.

Noiden tuskaisten kilometrien jälkeen juoksu kuitenkin sujui kohtuu positiivisilla ajatuksilla eteenpäin. Päätin jopa unohtaa nuo alun lupaukset ja päätökset. Vauhti ei ollut ollenkaan sitä, mitä olin ajatellut, eikä juoksuakaan voi ihan helpoksi sanoa. Mutta jotenkin kuitenkin niin ”nautinnollista”… pokaalin kiilto silmissä. Vauhtiin päästyä pakkasestakaan ei ollut sen suurempaa haittaa, paitsi parilla viimeisellä kilometrillä, kun reidet alkoivat tuntua lähes tunnottomilta puujaloilta. Reitti oli jotenkin oikein mukava, sen verta mitä ympärilleni katselin… Kiitos Mikko kun huutelit oikealle reitille! Tämä juoksija ei ihan jokaista nuolta noteeraa… Eikä ilmeisesti ihan jokaista ”palomiestäkään” reitin varrella…

Ja tulihan se puolikas juostua. Aikaan 2.25.55 ja 3. sija + pokaali! (No joo, sarjassa vain 3 osallistujaa). Ensimmäiseksi tuli lievä harmitus huonosta ajasta, mutta eiköhän tuolla Pomarkun kelillä ja minun kunnolla, tuo ollut ihan juostu pokaali ja maaliin pääsy pääasia.

Kiitos kaikki muut matkalaiset Team Raholasta! Ja onnittelut vielä kaikille huimista suorituksista ja hulluudesta (=täytyy olla ”hiukan” hullu kun moiseen keliin lähtee). On niin hienoa kuulua porukkaan! Nyt mää jo varmaan ymmärrän laittaa seuraavaan paikkaan ilmoittautuessa joukkueeksi omani, eli Team Raholan..

Ansaittu pokaali!

Onnea siis kaikille ja kiitos vielä kannustuksesta matkan varrella ja sen jälkeenkin..

M50 kolmonen 1:36 ja risat :)

 Maisema...

.. ja sama mitalissa!

Mikä parasta, Pomarkun maratonin sivuilla on pientä spekulointia jopa Markku Kyröjärven cupin järjestämisestä SITTENKIN ensi vuonna! Pysytäänpä kuulolla :)

Kuvat: Mari J

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Yhteiskyydit Pomarkkuun 12.12.2010

Startataan Raholan pihasta klo 8.00 niin jää pari tuntia aikaa matkaan ja ehditään vielä tuntia aikaisemmin paikalle, jotta me mattimyöhäisetkin voidaan ilmoittautua. Itse juoksun lähtö on siis klo 11.00 osoitteesta Palokuja, Pomarkku. Linkki tapahtuman kotisivuille tässä.

Mukaan on näillä näkymin lähdössä:

Puolikkaalle:
- Tiina H. (autolla)
- Tarmo (autolla)
- Seppo
- Mari
- Outi

Kokonaiselle:
- Maikku
- Mimmi
- Mikko (autolla)
- Juho
- Laura

Eli lähtö Raholan pihasta klo 8.00 sunnuntaina 12.12.2010.
Muistakaa tankkaus etukäteen ja sään vaatima vaatetus päälle!
Mikäli nimesi ei ole listassa, mutta olet lähdössä ja haluaisit/tarjoaisit kimppakyytiä, niin ilmoita mulle (Laura pyykko.laura@gmail.com 0505285677) niin koitetaan järjestää mahdollisuuksien mukaan.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Uutisia: Hieroja-ajat netissä, uudenvuoden lenkki yms.

Yläpalkkiin on ilmestynyt uusi alasivu Hieroja. Siitä linkistä hierojalle ajan varanneet voivat tarkistaa oman aikansa. Hieroja -siuvlta löytyy myös Maikun numero, johon voi ilmoittaa, jos et jostain hyvästä syystä pääse tulemaan paikalle. Hieroja on nyt tiimiläisillä kokeilussa ja jos ja kun hän osoittautuu hyväksi, voidaan hänelle ottaa uusia aikoja tulevaisuudessa, mikäli kiinnostusta löytyy. Jos olisit kiinnostunut hieronnasta, kerro Anulle.

Tulevia tapahtumia:
pe 26.11. klo 18-19 viimeinen ilmainen hikijumppa liikuntakeskuksella, tule ihmeessä kokeilemaan!
la 27.11. klo 13-15 kaksi tuntia spinningiä yhden hinnalla! Joulukuussa ei ole lauantaisin spinningiä ollenkaan.
su 28.11. klo 18.45 noin 15km pitkä lenkki liikuntakeskukselta
pe 3.12. klo 18.15 noin 15km pitkä lenkki liikuntakeskukselta
ma 13.12. klo 16 Pirkkahallissa cooper, ilmoittaudu Villelle linkin ohjeiden mukaan
su 12.12. klo 11  Pomarkku maraton/puolimaraton, seuraa ilmoittelua yhteislähdöstä
su 19.12. klo 10 noin 28km pitkä lenkki "Pyhäjärven lenkki"
pe 31.12. klo 14 Uudenvuoden aattona lähdetään Sorvasta yhteislenkille, jonka jälkeen on tarjolla sauna (omat juomat).  Jos Keilaamo on auki, käydään keilaamassa porukalla ja halukkaat voivat palata viettämään iltaa Sorvaan.. Anulle voi ilmoittautua ja Anulta saa myös lisätietoja.

Tammikuussa on vuorossa taas parikin tiukkaa haastetta:
Iki-ihana kauan odotettu tipaton ja herkuton tammikuu!
Pääset mukaan laittamalla nimesi listaan tai ilmoittautumalla henkilökohtaisesti esim. Anulle ja maksamalla 2€ osallistumismaksun. Maksuilla kerätään herkkukori, joka sitten arvotaan osallistujien kesken. Tipaton on varmaan kaikille selvä, mutta herkuton tarkoittaa siis, että ei pitsaa, ei hampurilaisia, ei karkkia, ei sipsiä, ei popkornia, ei suklaata, ei edes suklaapäällysteisiä voimapatukoita, ei läyttyjä, ei pannaria eikä mitään muutakaan, mikä herkuksi voidaan luokitella. Sallittuja sen sijaan ovat pähkinät, rusinat, jugurttipäällysteiset rusinat, kuivatut hedelmät, terveelliset tortilllat ja muut samaan luokkaan kuuluvat. Jos olet epävarma, älä syö :)

Toinen tammikuun haasteista on
29.1. klo 10 Sorvan kotirataultra
Kotirataultrassa mennään 5km edestakaista lenkkiä niin, että matkaksi tulee siis joko 10km, 20km, 30km, 40km tai 50km. Voit edetä kävellen, juosten tai hölkäten, sauvojen kanssa tai ilman. Reitti on selkeä ja helppo ja merkitty 1km välein kilometritolpilla, et eksy varmasti. Lähdössä (ja siis 10km välein) on huoltopiste, jossa on urheilujuomaa, rusinoita ja suolakurkkua tarjolla. Ota lisäksi myös omia patukoita ja mitä vaan haluat. Kun olet haluamasi lenkin heittänyt, on mahdollisuus käydä saunassa ja nauttia pientä huikopalaa. Tämä huvi on ilmainen, tervetuloa! 


perjantai 19. marraskuuta 2010

Villen cooper 13.12. klo 16 Pirkkahallissa

Olitko harmissasi 5.9., kun et ehtinytkään sinne Team Raholan cooepriin? No, ei hätää! Nurmen Ville on menossa/viemässä porukkaa 13.12. klo 16 Pirkkahalliin juoksemaan tämän ihanan 12 minuutin rypistyksen. Jos haluat mukaan, ilmoittaudu Villelle sähköpostilla osoitteeseen ville.nurmi@tamperelainen.org tai sano ihan naamatusten. Ja tämä huvi ei maksa mitään, tule itse ja haasta vaikka työkaverisi mukaan koitokseen. Tällä on hyvä päteä koko pitkä talvi. Syksyn cooperin tunnelmia voit muistella täällä ja tietoa cooperista sekä tiimiläisten aikaisempia tuloksia löydät täältä. Tämä tapahtuma ei enää ehdi jokavuotiseen kevät vs. syksy -kisaan, mutta halutessasi voin merkitä tuloksesi taulukkoon muistiin.

Ja vielä muistutus: 27.11. klo 13-15 on spinningiä kaksi tuntia yhden hinnalla! Samalla se on tämän vuoden viimeinen lauantaispinning, koska joulukuussa ei lauantaisin enää ole spinningiä, vaan silloin keskitytään jo joulun valmisteluun ja muuhun mukavaan. Joulun ajan aikataulut kannattaa tarkastaa ilmoitustaululta.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kisaraportti: Rautaveden maraton ja puolimaraton 6.11.2010

Varhaisena lauantaiaamuna lähti meitä pieni mutta reipas porukka suuntaamaan kohti Vammalaa. Alunperin porukan piti olla isompi, mutta sattuneesta syystä loppupeleissä neljä urheaa juoksijaa selvitti tiensä lähtöviivalle eli Anu kokonaiselle ja me muut - Sepoo, Laura ja Outi -  puolikkaalle. Ilma oli suht viileä mutta raikas, toiveissa oli ainakin että vettä ei kauheasti tulisi. Kokonaisella juostiin yksi 42,2 km lenkki ja puolikkaalla sitten tästä viimeiset 10,55 km edestakaisena matkana. Henkilökohtaisesti en ollut ainakaan tutustunut reittiin mitenkään, Minnan kommentit mäkisestä maastosta sivuutin käden heilautuksella. Outille koko juoksu tuli yllätyksenä, koska tämä reipas juoksija lupautui mukaan vasta saman viikon keskiviikkona! Seppo valitteli ennen juoksua kankeita jäseniään, jotka ilmeisesti jumppien vaikutuksesta siis olivat päässeet kankeutumaan. Anua taas väsytti, kun ulospääsyä vaatinut Rontti-kissa piti karseaa meteliä koko yön! Jälkikäteen selvisi myös asia, jota emme ennen lähtöä tienneet - kyseessä oli Anun 40. kokonainen maraton! Mahtavaa. Tavoiteltavaa on toki Anullakin vielä, täällä meinaan jaettiin pystejä ihmisille, jotka olivat juosseet tuhannen neljännensadantensa (1400.) maratoninsa ja muistaakseni myös neljännen sadannen (400.) maratoninsa. Ohhoh.


"Haaveet.. nuo kaikki turhat haaveet.."

 Hieno pokaali 1400 maratonia juosseelle

Vielä naurattaa..

Olimme kisapaikalla aika aikasin, jopa niin aikasin, että jos oltaisiin tajuttu, olisi Anu voinut mennä "hitaampien" lähdössä maratonille ja siten päästä meidän kyydissä kotiin. Toisaalta se olisi ehkä sitten ollut aika yksinäinen 42,2 km lenkki.. Tunnin verran saimme odotella Anun starttia ja siitä vielä toinen puolituntia omaamme. Lähtö sujui jännittävissä tunnelmissa niinkuin aina, mutta matkaan päästiin.

Kylmä meinasi olla

Maratonin lähtö

Puolikkaan lähtö

Outin kanssa taivalsimme yhtä matkaa aina 3 km paikkeille asti, kunnes himmasin vähän kellon säätämisen takia (krhm.) ja jäin jälkeen noin 100-500 m (en osaa arivoida välimatkoja yhtään). Loppukilsoilla pääsin jostain syystä ohi ja maaliin tulimme vajaan 2 min erolla. Sepon näin tulevan vastaan iloisissa tunnelmissa jossain vaiheessa, läpy ei ihan onnistunut, kun laitoin silmät kiinni peläten osumaa.. Seppo kuitenkin odotteli jo maalissa, oli tainnut käydä vaatteetkin jo vaihtamassa. Vielä pikainen arvontapalkintojen tarkastus (voittoja jee!) ja sitten Jannen kyydissä kotia kohti.

 Miks näitä kuvia pitää olla...

 Maalissa teki tiukkaa

Siisti mitali

Reitti pääsi yllättämään mäkisyydellään ja tuntui varsinkin loppumatkasta todella rankalta. Huoltopisteitä oli hyvin, antimet ok. Tosin urheilujuoma taisi olla taas sitä Squeezyn litkua. Henkilökohtainen huono valmistautuminen kostautui matkan varrella uuvahtamisella, onneksi taskuun pakattu geeli virkisti väsynyttä juoksijaa. Reitti ylipäänsä oli ihan ok, tosin vähän ärsytti se,että juoksu tapahtui suureksi osin vilkkaasti liikennöidyn tien vierustaa ja sen yli joutui ainakin yhdessä kohdassa poukkimaan täysin holtittomasti. Hauskaa oli edestakainen reitti, joka maisemaltaan muistutti etäisesti Ahvenanmaan maastoa.

Niin joo ja Seppohan vetäisi "pökkelöjaloillaan" hienosti viidenneksi ajalla 1:31.XX ja Anu tuli kaikista naisista ensimmäisenä maratonilta maaliin. Harmillisesti maratonin lähtö oli vain puoli tuntia aiemmin, joten emme päässeet Anun maaliintuloa todistamaan. Markus oli  kuitenkin siellä häntä vastassa.

Onnittelut meille kaikille upeista suorituksista ja kiitos Jannelle kannustuksesta ja kuvista!



tiistai 16. marraskuuta 2010

Raportti: Tarmon kuntoremontti Peurungassa vko 45

Terveisiä Peurungan kuntoremontista!
Sunnuntaina aloitin kynttilä-uinnilla ja illemmalla oli tilaisuus seurata 100 naisen Zumbajumppaa kentällä.

Kynttiläuintia

Viikolla oli ohjelmaa klo 9.00-16.00 seuraavasti:

maanantai
kotiharjoitteet
vesijumppa
kuntosaliopastus
rentoutusharjoitus
kuntotesti

tiistai
luento
lenkki
keilailu
luento
lihaskuntotesti

keskiviikko
luento
keppijumppa
vesijuoksua
lenkki

torstai
venyttely
kävelytesti
spinning
sulkapalloilua

Illalla monipuolista omaa liikuntaa.

Ja miten pyörätesti meni?

 12 min takana

Vuonna 2007 aloitin juoksun ja spinnigin, testissä max hapenkulutusarvo  44 ml/kg. Nyt mittaustulos 66 ml/kg (erinomainen tulos jopa 18-25 vuotiailla)??!! Pyörätesti antaa ilmeisesti todellisuutta paremman tuloksen, jos spinningia harrastelee.. (teskun arvo 51ml/kg/min). Eli parannusta 50%. Maksimaalinen hapenottokykyni testin mukaan on 4.9L/min. Peruskunto ennen erittäin hyvä, nyt erinomainen. Lihaskunto samanlainen kuin 2007.

UKK kävelytesti 1,5 min nopeammin, indeksi 127 (keskimääräistä vähän korkeampi).

Tämä on suurehko paikka, että ulos ei tarvitse mennä viikkoon.

Kenttä

Raholan spinningpyöriä luulin sohloiksi, mutta täällä Reebok pyörät on aivan onnettomia.(ja musiikki myös).

 Spinningpyörät

Muuten 1/2 hoidossa aika kului hienosti.

Raportoi Tarmo

Ps. Omia raporttejasi voit laittaa osoitteeseen pyykko.laura@gmail.com

maanantai 15. marraskuuta 2010

Muistutus: Suunnittelukokous, vaatteet ja ilmainen jumppa

Tänään 15.11. on viimeinen mahdollisuutesi kokeilla uusia tiimivaatteita ja laittaa nimesi listaan mikäli haluaisit jotain tilata. Varsinainen tilaus tehdään vielä myöhemmin, mutta nyt kartoitetaan kiinnostusta. Anulla on vaatelaatikko mukana tänään kuntonyrkkeilyssä eli voit kokeilla ennen jumppaa, jumpan jälkeen tai juoksutunnin jälkeen (ehkä myös juoksun aikana, kysy Anulta!).

Juoksutunnin jälkeen on tänään taas myöskin Raholan kympin suunnittelukokous eli aloitetaan noin klo 19.45 Matin kahviossa. Muista ottaa mukaan lämmintä/kuivaa vaatetta ja jotain evästä tai juotavaa, jos uskot sitä tarvitsevasi. Puhutaan tänään käytännön asioista, ajanotosta, budjetista yms. Kaikki ovat tervetulleita mukaan esittämään omia mielipiteitään tai kuulemaan ja kommentoimaan muiden ajatuksia.

Ilmaista perjantaijumppaa on tarjolla vielä yhtenä perjantaina 26.11. klo 18-19. Tämän jälkeen se siirtyy ensi vuoden ohjelmistoon maksullisena huvina :) Tule ihmeessä testaamaan mistä tässä mahtavassa jutussa oiken on kyse - hiki on taattu!

Ja muistattehan, että joulukuussa ei ole lauantaisin spinningiä ollenkaan. Tästä lohdutuksena 27.11. pidetään 2 tunnin spinningpuolimaratooni vähän myöhemmin kuin normaali spinning - seuratkaa ilmoittelua netissä ja ilmoitustaululla.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Kuukauden raholalainen: Juho

Marraskuun kuukauden raholalaisena meille esittäytyy Juho. Juho on suhteellisen tuore ilmestys Team Raholan riveissä. Ensiesiintyminen tiimin nimissä oli viime keväänä Tuusulanjärvellä puolimaratonilla. Sitä ennen herra oli kuitenkin jo käynyt yhteislenkeillä ja varsinkin pitkillä lenkeillä. Pitkän aikaa porukassa aina väiteltiin siitä, että oliko se nyt Juha vai Juho se Mikon kaveri. Nykyään kukaan ei enää epäröi miehen nimen kohdalla, vaan kaikki tietää, että Juhohan se on. Viimeksi Juho taidettiin nähdä Pirkan hölkän vaativissa maisemissa viemässä Team Raholan nimeä maailman tai ainakin Pirkanmaan kartalle. Mutta nyt itse asiaan, ole hyvä Juho, haastattelijana Laura.

Moi Juho, kuka olet ja mistä tulet?
Olen Juho Majamaa ja juureni ovat Pohjois-Satakunnan vireässä keskusmetropolissa Kankaanpäässä. Olen kuitenkin asunut Tampereella jo reilut kahdeksan vuotta, eli manselaisuus alkaa puskea läpi väkisin. Välillä sitä kauhistelee, että kuinka mää en edes tiärä muuta tapaa puhua kuin tampere. Hianoo!

Miten löysit Team Raholan vai löysikö se sinut?
Pahaa aavistamattomana lähdin alkutalvesta 2010 pitkälle yhteislenkille ja se oli sillä selvä. Team Rahola on ollut mahtava löytö ja puhaltanut juoksuharrastukseen hyvää liekkiä. Mutta en siis varsinaisesti löytänyt Team Raholaa, vaan tiimihenki vangitsi mukaansa.

Koska aloitit urheilun ylipäänsä?
Ala-asteelta on muutama hämärä muistikuva, että olisin kaikissa koulun maastojuoksu- ja hiihtokilpailuissa sekä välituntien jalkapallojoukkueen pelaajavalinnoissa ollut vihoviimeinen - uskon kyllä tämän muistikuvan oikeaksi. Hiihdetty on enemmän tai vähemmän aina. Taisi olla niin, että yläasteen aikoihin kaveri ehdotti, että käytäisiin vähän puntilla ja lenkillä. Eli olen ollut kunnon perässävedettävä. Urheiluharrastus on aina ollut rauhallista ja leikkimielistä touhuilua ja esimerkiksi kaikissa joukkuelajeissa olen kohtuullisen huono.

Mitä muuta harrastat urheilun lisäksi?
Kuuntelen musiikkia ja rämpyttelen satunnaisesti kitaraa. Koitan välillä lueskella, mutta viisaimmat kirjat meinaavat jäädä usein kesken.

Mitkä ovat parhaat kokemuksesi tähän mennessä urheilussa?
Nyt on paha kysymys. Melkein voitin veljeni tenniksessä muistaakseni kesällä 2007? Hävisin sitten kuitenkin, mutta oli ihan poikkeuksellisen lähellä. Olen hiihtänyt Pirkan muutamaan kertaan, ja sen maalintulo on hieno kokemus. Hiihtoaikani oikeuttaa kilpailemaan 'kuka jaksaa seistä suksilla pisimpään' -sarjassa, mutta aika ei olekaan pääasia, vaan matkan ja itsensä voittaminen.

Entä mitkä ovat pahimmat kokemuksesi urheilun saralla?
Olin joitakin vuosia sitten Lapissa ja testasin lainavehkeillä laskettelua. En pysynyt mustassa rinteessä pystyssä, kaaduin ja ajauduin sukset jalassa rinteen laitaan oranssin verkkoon. Selvittelin siinä suksiani kun ylöspäin menossa olevan kondolihissin ikkuna aukeaa ja kaveriporukka huutaa: "Kattokaa, Majamaa on verkoissa, hähhää!". Siinä oli sitten jotain muutakin hässäkkää... Fyysisiä vammoja ei tullut, mutta kun päästiin mökille takaisin, laitoin murtsikat jalkaan ja kävin kiskomassa pimeässä metsässä 10km tasatyönnöllä. Helpotti vähän.

Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi?
Seuraava juoksutavoite on juosta ensimmäinen maraton. Se saisi mielellään tapahtua jo lähitulevaisuudessa, mutta katsotaan nyt. Aikatavoitetta en ole asettanut, riittää että tulen maaliin.

Onko sinulla antaa jotain vinkkejä aloitteleville juoksijoille?
Aloittelevalle juoksijalle voin antaa sen vinkin, että vaikka mp3-soitin pitää seuraa lenkillä tiettyyn rajaan asti, on hyvä juoksuporukka kuitenkin äärimmäisen tärkeä. Näin varsinkin, kun lenkkiä koittaa venyttää yli tunnin mittaiseksi. Ja porukassa parasta on, että aina on joku hiillostamassa mukaan lenkille. Porukan jälkeen tärkeintä on välineurheilu - juoksusukkien, trikoiden ja kunnon kenkien hankkiminen on vienyt harrastusta eteenpäin ihan huolella. Nämä neuvothan toimivat oikeastaan minkä tahansa alan aloittelijalle:
1. Hivuttaudu johonkin porukkaan, joka osaa homman paremmin kuin sinä.
2. Hommaa kunnon vehkeet ennen kuin aloittelet yhtään mitään.

Mikä on mottosi?
Ei oikeastaan ole mottoa. Tyhmäkin käy viisaasta, kunhan vaan huomaa olla ihan hissukseen?

Kerro joku yllättävä fakta itsestäsi?
Moni ei tiedä, että ensimmäinen massajuoksutapahtumani ei suinkaan ollut viime keväinen puolikas Tuusulanjärvellä, vaan vuoden 1995 Honkahölkkä. Sieltä sai t-paidankin! Tuusulanjärvi taisikin olla sitten toinen - heti 1995 perään 2010.

Ennen päätäsi koristi komea pitkä hiuspehko - miksi päätit leikata hiukset?
Niin, miksi oikeasti päätin leikata tukkani pois viime kesänä? Letti ei kerennyt olemaan mulla kuin reilut neljä vuotta. Ainahan sitä kadehtii kun näkee jonkun, joka on ymmärtänyt pitää leijonanharjastaan kiinni. No, silloin oli kesäloman viimeisiä päiviä ja satuin niissä tunnelmissa kävelemään parturin ohi. Siitä se ajatus sitten lähti...

Mitä muuten teet siviilissä?
Töissä vastaan Pilkingtonin Tampereen tehtaan logistiikasta ja Team Raholassa juoksentelen. Siviilissä sitten syödään hyvin, nukutaan ja elämöidään. Siinähän se menee!

Juho Ideapark-juoksun jälkeen

Kiitos Juho haastattelusta ja tsemppiä ensimmäiselle maratonille!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Vaatteiden sovitusta vielä viikko ja kokous 15.11.

Team Raholan tulevia tiimivaatteita kuten paitoja, pipoja ja juoksuasuja ehtii sovittaa vielä viikon ajan liikuntakeskuksella. Vaatteet kulkevat Anun mukana eli voit kokeilla niitä esimerkiksi ennen jumppaa tai jumpan jälkeen. Vihoviimenen mahdollisuus on maanantaina 15.11. juoksun jälkeen. Muista merkitä listaan mitä haluat ja oman kokosi.

Mikon tekemiä ehdotuksia juoksuasun värimalliksi voit käydä katsomassa vaatevalmistajan Nonamen sivuilla, linkki tässä. Valitse kieleksi suomi ja sen jälkeen yläpalkista "MYDESIGN" (suora linkki tässä). Sivuille päästäkseen täytyy kirjautua, tunnukset ovat:
Username: team rahola
Password: raholankymppi

Saat onnistuneesta kirjautumisesta ilmoituksen (login was successful), jonka jälkeen valitse "team rahola"- tekstin oikealta puolelta "my showroom". Siitä eteesi aukeaa viisi Mikon tekevää mahtavaa luomusta, joita voit ihailla tarkemmin klikkaamalla. Voit halutessasi tehdä myös oman ehdotuksesi muokkaamalla jotain näistä Mikon malleista ja tallentamalla sen sitten "SAVE AS"-napista! Huom! on tärkeää painaa SAVE AS, että et vahingossa tallenna Mikon mallien päälle. Anna omalle mallillesi joku kuvaava nimi (vaikka omasi) ja jätä se muiden ihailtavaksi. Jos haluat tarkempia ohjeita tai tarvitset muuten vain apua, voit ottaa yhteyttä kommentoimalla tähän tekstiin, sana on vapaa-kentässä tai sähköpostilla: pyykko.laura@gmail.com tai kysy vaikka jumpalla ohjeita.

Ensi maanantaina 15.11. on muuten juoksun jälkeen n. klo 19.40 taas kokous koskien Raholan kymppiä, kaikki ovat tervetulleita kokoukseen jakamaan omia ideoitaan tai kommentoimaan/kuulemaan muiden ajatuksia. Asialistalla on ainakin ajanoton puiminen/päättäminen, budjetin pohdintaa ja Mari esittelee ekan oikean sponsorihakemuksen! Muista ottaa kuivia/lämpimiä vaatteita mukaan jos jäät suoraan juoksusta kokoukseen.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Vuoden positiivisin raholalainen - Tarmo

Pikkujouluissa kaiken muun ohjelman ohessa Anu palkitsi vuoden positiivisimman raholalaisen. Valinnan perusteena oli "osallistuu aina kaikkeen iloisin mielin, ennakkoluulottomasti ja toimii näin hyvänä esimerkkinä muille".

Tänä vuonna ja ensimmäistä kertaa palkinnon sai meidän oma Tarmo - onneksi olkoon!


Tarmo kommentoi: 
"Tämä tunnustus tuli tuli todella yllättäen, enkä heti keksi syytä siihen. Joukon mukana on osallistuttu tapahtumiin,joita ei omin päin ei olisi tehty. Huippuryhmässä on ollut mukavaa. Nuorempien mukana kun nuortuu itsekin! Esimerkiksi 1. marathon: Luulin sitä tappojuoksuksi,mutta yllätyin kuinka helposti juoksu kulki alusta loppuun. Seuravalla kertaa se ei voi olla niin helppoa."
PS. Tänä viikonloppuna Tarmo lähtee kuntoremonttiin.. odotamme raporttia innolla. Tarmon kuukauden raholalaisjutun voit lukea täältä.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Tätä on odotettu - Sorvan kotirataultra 29.1.2011

Nyt kalenterit esiin, sillä tulossa jo perinteeksi muodostunut

SORVAN KOTIRATAULTRA 29.1.2011

Kotirataultra järjestetään Team Raholan toimesta Nokian kuvan kauniissa Sorvassa 29.1.2011. Lähtö, maali ja huoltopiste sijaitsee Anun ja Markuksen kotipihassa.

Tapahtuman matkoja ovat: 10km, 20km, 30km, 40km ja tietysti 50km!!! Enemmänkin saa mennä, jos meno maistuu. Tyyli on vapaa - tule mukaan joko kävellen, hölkäten, juosten tai ihan miten vain, kunhan tulet. Reitti on tietyllä tavalla helppo ja tulee varmasti tutuksi..

Huoltopiste on 10km:n välein, josta on hyvä tankata juomaa ja energiaa  myös mukaan omiin pulloihin ja taskuihin. Suorituksen jälkeen on tarjolla sauna, pientä purtavaa ja lämmintä juomaa.

Tervetuloa nauttimaan ja/tai etsimään omia rajoja! Tästä voit lukea viimekertaisista kokemuksista.

Ps. Tulitko etsimään pikkujoulukuvia? Pyydä Markukselta linkki netissä olevaan kauhu.. eikun kuvagalleriaan ;)

maanantai 1. marraskuuta 2010

Kiitos pikkujouluista ja Zero Point -asiaa

Tosiaan, iso kiitos kaikille pikkujouluihin osallistuneille, teitte illasta unohtumattoman hauskan. Mukana oli tällä kertaa ennätysmäärä porukkaa ja meno oli sen mukaista! Täytyy ainakin omalta osalta sanoa, että onneksi pikkujoulut on vuoden välein, niin ehtii toipua edellisistä aina seuraaviin mennessä. Jotkut reippaat oli kuulemma kyenneet jo jumppaankin sunnuntaina, huippua!

Zero Point tuotteita voi tilata Anun kautta vielä tämän viikon ajan. Tuotteet on nähtävissä verkkokaupassa. Kannattaa muistaa, että saat Anun kautta tilatessasi mahtavan -50% alennuksen kaikista tuotteista! Nyt on hyvä hetki miettiä olisiko isänpäivälahjan tai joululahjan tarvetta.. Tilaus lähtee eteenpäin sunnuntaina.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Uusien vaatteiden sovitusta ennen pikkujouluspinningiä!

Jos haluat ja ehdit, huomenna on mahdollisuus sovittaa uudenmallisia Team Rahola vaatteita ennen pikkujouluspinningiä noin klo 12.15 alkaen jumppasalissa! Tämän jälkeen niitä voi sovittaa ennen tai jälkeen normaalien jumppien.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pikkujoulut 30.10.

Vielä kertauksena kaikille pikkujouluasiaa:

Team Raholan pikkujoulut aloitetaan tottakai reippaasti 30.10.2010 klo 13-15 kahden tunnin ilmaisella spinningillä - luvassa on uutta mahtavaa musiikkia ja loistavaa menoa! Tule koska haluat ja muista tonttulakki ja tiimipaita, jos on!

Spinningin jälkeen Matti on luvannut lämmittää saunat miehille ja naisille - Team Rahola tarjoaa saunajuomaa 2 kpl/naama ja Mari on luvannut ystävällisesti tarjota samppoot ja hoitoaineet + naamarasvat. Saunomisen jälkeen laitetaan tukat ja naamat kuntoon, pikkujouluvaatteet niskaan ja lähdetään liikenteeseen! Panimoravintola Plevnasta on varattu pöytiä meille klo 17 Anu Ossbergin/Team Raholan nimellä. Siirtyminen Plevnaan tapahtuu tilatakseilla tai mahdollisesti kyydeillä, jos semmosia on tarjolla.

Jos tulet Plevnaan, ilmoita nimesi ja Plevnan ruokalistalta valitsemasi ruoka MAHDOLLISIMMAN PIAN joko sähköpostilla mulle (pyykko.laura@gmail.com) tai puhelimitse Anulle 0408285700 tai Raholan yläkerran seinällä olevaan listaan (jos se on vielä siellä). Jos haluu saada on pakko antaa eli jos haluat saada pikkujoulupaketin, ota mukaan MAX 5€ paketti. Pakettienvaihto suoritetaan Plevnassa. Ohjelmistossa on myös perinteinen visa, joululauluja ja 10km juoksun nimikisan voittajien (nimi+ehdottaja) julkistaminen ja palkitseminen. Vielä muuten ehdit äänestää omaa suosikkiasi, jos et ole sitä vielä tehnyt!

Jos sinulla on mielessä joku hauska ohjelmanumero, jonka haluaisit esittää, niin illan aikana on varmasti aikaa kaikenlaiselle ohjelmalle - estradi on vapaa!

Eli enää ei kannata epäröidä, vaan laita nimi rohkeasti listaan ja lähde mukaan menoon ja meininkiin! Voit siis osallistua koko settiin tai vaikka vain jompaan kumpaan osuuteen sen mukaan, mikä itsellesi parhaiten sopii! Muista, että spinningiin EI TARVITSE ilmoittautua, mutta syömään PITÄÄ!



Lämpimästi tervetuloa kaikille!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Omin sanoin ja jaloin Amsterdamista

Vihdoin täällä: Team Raholan edustajat kertovat omin sanoin mahtavasta Amsterdamin matkasta ja su 17.10.2010 juostusta maratonista. Kuvat Anun kamerasta.

Tarmon tiukka tarina:
Perjantaina ja lauantaina kolmasti pasta-annos tankkauksena. Juoksuaamuna neljään pulloon vahvaa energiajuomaa, kahteen lisäksi suolat. Hotellilla tukeva aamiainen ja klo 8 lähtö metroa kohti.

Stadionilla päällysvaatteet säilytykseen ja kertakäyttösadetakki päälle, koska lämpötila oli n 5 astetta. 9.45 lähtölaukaus pamahti ja hyvän musiikin säestyksellä lähdin Mimmin kanssa matkaan. 200 m matkaan meni 15 min, koska stadionilla oli 9 000 juoksijaa.

Mimmi sääteli vauhdin 6 min/km. Ensimmäisellä juomapaikalla join kaksi e-juomaa. 8 km paikkeilla tavoitin Maijan ja jatkoimme 20 km yhdessä. 10 ja 15 km kohdalla kaksi energiajuomaa ja suolaista e-juomaa. Yksi ja ainoa geeli otettiin samalla.

15 km kohdalla tuulimyllyllä Mari ja Mimmi tavoittivat meidät, jonka jälkeen jatkoimme yhdessä Amstel-joen vartta karjanlannan hajussa lampaita ja nautoja katsellen. Jokilaivasta kuuluva rytmikäs musiikki Go! Go! -huutojen säestyksellä siivitti matkaa. 23 km saavutimme Outin ja lauma oli kasassa.

25 ja 30 km taas kaksi e-juomaa. Aloin odottelemaan sitä 30 km muuria, mutta juoksu kulki vasemman jalan pienen kivun kanssa. Rytminvaihdokset pitivät kivun vähäisenä.

35 km Mari kiristi vauhtia ja sinnittelin perässä. Tässä vaiheessa monen juoksu muuttui kävelyksi tai valaisinpylväisiin nojaamiseksi. Satoja ihmisiä alkoi tulla selkä edellä vastaan kun pujottelimme kohti maalia. Vauhti kasvoi loppua kohti ja stadionilla hyvävoimaisina ylitimme samanaikaisesti maaliviivan.

Seuraavana aamuna aamupalalla etureidet oli kipeät, eikä olo ollut kuin Euroopan omistajalla. Tuli lipsautettua, että maraton on naisten laji, mutta se oli yliammuttu lausunto.

Amterdamista jäi hyviä muistoja kuten eläintarha, Vincent van Gogh -museo, Hard Rock Cafe, Heineken 4D-esitys oluen valmistamisesta, "karnevaalimarathon" yms...

Sopulilauma Maraton-Expossa hakemassa lappuja.

Maija-Liisan unelma:
Amsterdamin maratonmatka oli unelmien täyttymys. Minulla oli haaveissa juosta täysi maratoni ennen kuin täytän 60 ja kun haave nyt toteutui - olen todella onnellinen. Ilman Team Raholan tukijoukkoja en olisi uskaltanut matkaan edes lähteä.

Noin vuosi sitten, kun matkaa alettiin suunnittelemaan, koko juttu tuntui kaukaiselta, eikä matkaa osannut jännittää vielä myöhemminkään, vaikka pitkin kesää ja syksyä siitä hehkutettiin. Minulta kysyttiin useita kertoja - jännittääkö - ja nyt sen voin paljastaa, kyllä minua jännitti. Ei kylläkään itse juoksu, vaan se että jotain haaveria sattuu ennen kuin päästää matkaan. Esim. myöhästytään lähdöstä, kaadun lähtörytäkässä ja jään toisten jalkoihin, eksyn muusta porukasta ja joudun turvautumaan vaikkapa siihen " turbaanipäiseen mustaan mieheen ", joka huuteli nimeäni juoksun aikana. Mikään painajaisistani ei onneksi toteutunut ja kun varttitunti lähtölaukauksen jälkeen pääsimme matkaan, juoksu tuntui heti alusta lähtien mukavalta.

Ilmojen Herra oli tällä kertaa myös Team Raholan puolella. Juoksuaamuna aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olosuhteet juoksun aikana olivat parhaat mahdolliset. Tunnelma stadionilla ennen lähtölaukausta oli mahtava - ympärillä 15 000 juoksijaa ja katsomossa kannustajia - joukossa myös Suomen lipun heiluttajia.

Matkaa taitoimme yhdessä Mimmin, Marin, Tarmon ja Mikan kanssa: Outi karkasi heti lähdön jälkeen omille teilleen ja tavoitimme hänet vasta puolenvälin paikkeilla. Reitti oli todella kaunis ja kilometrit taittuivat auringonpaisteessa huomaamatta. Juomapisteitä oli riittävästi ja huolto pelasi hyvin. Paikalliset ihmiset kannustivat veneistään ja musiikki soi niin rytmikkäästi, että Tarmo innostui sambaamaan kesken juoksun.

Mari ja Tarmo ottivat loppukirin ja kun ylitimme maaliviivan Mimmin kanssa - unelmani oli toteutunut. Sydämellinen kiitos teille mukana olleille. Teidän tuella unelmastani tuli totta ja pystyin juoksemaan maaliin saakka.

Kiitos Anulle ja Markukselle kaikista järjestelyistä. Matkaan oli helppo lähteä, kun kaikki oli hoidettu valmiiksi. Anun huolenpito ennen juoksua ja sen jälkeen oli niin liikuttavaa, ettei sitä voi sanoin kuvata. Kiitos myös tukijoukoille ja paparazzi-Katjalle, joka kameransa kanssa oli juuri sopivasti paikalla, kun kesken juoksun piti vaatetta vähentää.

Hengennostatusta by Mari & Outi.

Marin tunnelmointi:
Amsterdam, mikä mielenkiintoinen kaupunki, jossa huokuu historia, taide, arkkitehtuuri ja liikennekaaos polkupyörineen :) Suosittelen. Reissusta olisi niin paljon kerrottavaa, että siitä saisi romaanin aikaseksi, mutta säästän lukijat siltä tällä kertaa. Mulle henkilökohtaisesti matka oli todella antoisa, onnistunut, hauska, ja sivistäväkin. Kävin meinaan ekaa kertaa kunnon taidemuseossa ihailemassa Van Goghin maalauksia.

Itse maraton olikin tietty reissun kohokohta ja siitä riittäisikin kerrottavaa vaikka kuinka. Keli oli täydellinen. Aurinko paistoi ja oli sopivan viileää. Jännitys loi vatsan pohjaan perhosia niin ensikertalaisten kuin muidenkin puolesta. Lähtölaukauksesta jännitys katosi ja taivallus pääsi alkamaan alkuruuhkasta huolimatta. Reitti oli todella ihana vaihdellen kaupungin ja maaseudun välillä. Lampaat, lehmät ja mukamas-siat (oli meinaan nekin lampaita) laidunsi isoilla laitumilla. Jokea pitkin lipui isoja veneitä täynnä kannustusporukkaa, huutoja ja musiikin jytkettä. Iho kananlihalla juoksu eteni ilman minkäänlaisia ongelmia.

30 km eikä muurista tietoakaan, joten päätinpä lisätä vauhtia kinttuihin. Siinä sainkin tutun miehen, eli Tarmon peesiini ja matka jatkuikin tutussa asetelmassa maaliin asti. Siis Tarmo lenkkarin mitan edellä, niin kuin aina :D

Maalin ylitys sai tunteet pintaan ja ilo oli sanoinkuvaamaton. Mitalit kaulassa odottelimme loppuporukkaa ja pianhan ne sieltä tulivatkin. Maija-Liisan ja Mimmin kanssa halaukset sai kyyneleet silmiini. Olin niin onnellinen kun kaikki pääsi maaliin huippuajoilla. Mutta missä OUTI???  Kauheita ajatuksia pää täynnä lähdimme hakemaan vaihtovaatteitamme.

Kun sitten pääsimme urheiluhallille, niin siellähän se Outi seisoi muiden joukossa hyvinvoivana ilman lonkkakipuja. Jihuuu!! Ja taas halailtiin :D Vaihdettiin siinä sitten kuulumiset sekä tunnelmat ja räpsittiin valokuvia. Tää oli jotain aivan huippu mahtavaa!

Tässä haluan kuitenkin vielä omasta puolesta kiittää upeeta kannustusryhmää, joka oli hengessä mukana alusta loppuun asti. Vielä yksi erityiskiitos Anulle, joka kärsivällisesti jaksoi ohjata tilanteessa kun tilanteessa sinne tänne puikkelehtivaa "sopulilaumaa", jolla tunteetkin oli enemmän ja vähemmän pinnassa. Kiitos koko porukalle onnistuneesta ja antoisasta reissusta. Tukholmaa odotellessa.

Maratoonarit valmiina matkaan.
Maikun menomuistelmat:
Törmäsin Anuun ja Markukseen Akaan maratonilla toukokuussa 2010. Anu jo tuolloin harmitteli, että tiemme kohtasivat niin myöhään. Ajatteli Amsterdamia. Mutta voi morjens, miten sitten kävikään.. Olimme lähdössä Hesaan juoksemaan ja pohdimme Anun kanssa asiaa Raholan naisten wc:ssä. Markus salaa kuunteli keskusteluamme ja tullessamme ulos naistenhuoneesta kertoi, ettei peli ollut vielä menetetty. Ja niin löysin itseni Hollannista..

Kotoa lähtiessäni ilmoitin tavoitteekseni pysyä Anun kannoilla. Ja tuo toive toteutui. Oli mahtavaa juosta Anun kanssa koko ihanainen reitti ja katsella upeita jokilaivoja. Ilmakin oli suotuisa ja mun synnyttämisen aikakin oli vissiin 20 km kohdalla. 40 kilsaan asti meni hienosti mutta sitten iski stoppi. Anu tosin lupas kantaa mut loppuun asti ja se olisikin ollut näky.

Saimme Anun kanssa myös matkaamme mukaan 25 kilsan kohdalla Ismon. Ismo sitten ylistikin meitä maalissa eli saimme itsellemme uuden idolin. Jaloissa jälleen muutama lähtenyt kynsi mutta näillä mennään. Kynnet kasvaa tai sitten ei, mutta kaiken hyvän saadakseen pitää kärsiä.

Team Raholan kaste tuli myös saatua ja tuo olikin kovempi juttu kuin itse maratoni. Noh, nyt sekin on jo ohitse. Reissu oli upea!! Kauniit ja hienot kokemukset siivittävät arjessa taaperrusta. Uudet kokemukset odottavat ihan nurkan takana. Tässä sopulilaumassa on hyvä kasvaa ja olla!!

Juoksu jo takana! Joillekin tuli näköjään nälkä.
Markuksen maratonsaaga:
Vuoden odotus päättyi pe 15.10, kun pääsimme lähtemään tiimin kanssa Amsterdamiin. Perille päästyämme jätimme matkatavarat hotellille ja lähdimme kohti maraton-expoa. Exposta saimme ensin napattua numerot yms. juoksua varten, minkä jälkeen olikin aika siirtyä ostoksille. Matkan ensimmäinen huippuhetki koettiin heti ensimmäisellä ostostiskillä, kun Mari päätti tilata urheilujuomaa. Myyjän tarjottua sitruunan makuista juomaa appelsiinin sijasta, päätti Mari antaa näytteen kielitaidoistaan suunnilleen seuraavasti: "Nou, nou! Nou sitroon, appelszjins!" ja myyjä tietysti vaihtoi juoman halutunlaiseksi. Nyt oli siis selvää, ettei kenelläkään ollut hätää, koska meillä oli paikallisen kielen taitaja mukana. Tämän jälkeen siirryimme ruoan jälkeen huilimaan ja odottamaan seuraavaa päivää.

Lauantaina sain herätä salamavalon välkkeeseen. Tuleva vaimoni oli yllättäen täynnä virtaa heti aamusta n.klo.7.00, ja päätti kuvata kaiken ihanasta huoneestamme. Kuvauksen päätyttyä nälkä yllätti Anun, jonka seurauksena sain käskyn siirtyä hänen kanssaan aamupalalle. Helppoa on miehen elämä! Syömisten jälkeen kokoonnuttiin ja suuntasimme kohti päivän rientoja. Pitkän päivän jälkeen hotellilla kaikki alkoivat laittaa varusteita kuntoon seuraavan aamun koitosta varten. Kyselin ensikertalaisilta jännityksen tasoa ja vastaukseksi sain lähinnä viilipyttymäisiä hymyjä ja nyökkäyksiä. Kokeneempien kettujen kanssa olikin sitten eri juttu. Chipin kiinnityksen kanssa oli yhdessä huoneessa ongelmia, ja sinne astelin päättäväisesti auttamaan. Tuossa huoneessa minua sitten kehuttiin oikein porukalla. Minut nimettiin ensiksi herra tohtoriksi ja vain hieman ennen nopeaa poistumistani olin jo mr president. Oli hieno huomata kuinka apuani tuolla naisten valloittamassa huoneessa arvostettiin. Tästä olikin sitten hyvä siirtyä nukkumaan.

Sunnuntaina kellot piti olla herättämässä klo.6.30, mutta nainen kuka jakoi huoneen kanssani, olikin laittanut herätyksen tuntia aiemmin, joten asiallinen herätys tapahtui myös tänä aamuna. Aamupalan jälkeen siirryimme taas kerran Tarmon johdolla kohti metroa. Pääsimme hyvin lähtöpaikalle ja saimme sovittua kohtauspaikan juoksun jälkeen. Sitten seurasi onnentoivotukset ja siirryimme kaikki omiin karsinoihimme odottamaan lähtöä. Omasta karsinastamme huusimme vielä onnea kovaan ääneen meidän tiimille ja varsinkin ensikertalaisille Tarmolle sekä Maijalle. Lähdön lähestyessä alkoi soimaan ”Chariots of fire” -biisi, mikä sai karvat nousemaan pystyyn ja hyvä fiilis valtasi koko poikasen. Koko matka meni osaltani aivan odotetusti, eli vauhtia piti pudottaa kympin jälkeen ensin tarkoituksella ja lopuksi vauhti putosi ihan tahattomasti. Juoksu kulki erittäin tasaista ja kaunista reittiä pitkin, mikä tarjosi minullekin mahdollisuuden päästä maaliin ilman suurempia tuskia. Tuskaa huonontuneen kunnon takia kuitenkin maistelin viimeiset 5–6 km, mutta muuten homma meni todella hyvin. Maaliin päästyäni siirryin kohtaamispaikalle, missä tapaisin muut juoksijat. Pienen odotuksen jälkeen olimme saaneet koko porukan kasaan, ja oli ilo huomata kuinka kaikki olivat todella hyväkuntoisia ja onnellisia. Pesujen jälkeen siirryimme hotellille huilimaan ja hieman myöhemmin olikin aika kilistellä ravintolassa onnistuneiden juoksujen kunniaksi.

Loput reissusta meni eri paikkoja kierrellen ja kaarrellen. Matka oli alusta loppuun todella mahtava. Ainoastaan Jyrkin flunssa oli negatiivinen asia. Katjan vieteriukko-esitys skootterin alle jäämisen jälkeen tarjosi ensin sydämentykytyksiä, mutta onneksi tilanteelle saimme jo hetken päästä nauraa. Katjan i´m okay -huudahdus vain n. sekunti törmäyksen jälkeen jäänee myös elämään. ;) Seuraavaa matkaa odotellessa.

Väsyneet (?) mutta onnelliset mitaleineen.
Mimmin juoksukertomus:
Kauan kauan odotettu maraton oli ihan pian ja jännitti ihan älysti. Lähdössä oli niin mahtava tunnelma, että sain nieleskellä kyyneleitä. Lähtölaukauksesta kului yli 10 minuuttia ennen kuin pääsin ylittään lähtöviivan, olin nimittäin viimeisessä karsinassa ja tavoiteajaksi mulle oli laitettu 5 tuntia (Markuksen arvio =)).

Matkaan päästyäni ensimmäiset 4 km vasen sääri oli niin totaalijumissa ja mielessä kävi etten selviytyis maaliin, mutta onneksi se ei kestäny kauempaa ja juoksu alkoi rullata. Hetken päästä sain muut sopulit kiinni ja juoksun riemua ei voinut pidätellä enää mikään. N. 30km:n kohdilla alko oikeeseen polveen tuikkiin, mutta se ei menoa haitannu, hieman ehkä hidasti ja siitä syystä Mari ja Tarmo pääsi karkaan omille teilleen ja jatkoin matkaa Maijan ja Mikan seurassa. Viimeiset 5 kilometriä oli tosi raskaita; energia oli lopussa, mutta tiimivoimalla jaksoin maaliin. Maaliin päästyämme tirahti kyynel ja fiilis oli MAHTAVA! Kiitos sopulit hyvästä seurasta  ja tsemppauksesta!!!
Ketkäs ne siinä hämmentää Heinekenia
Anun kokonaishehkutus:
JES!!Aivan ihana reissu, siitä kiitos kaikille, jotka olivat mukana, sillä me yhdessä teimme sen ja onnistuimme! Team Rahola on kultaa!!

Amsterdam on loistava paikka, niin kaunis ja turvallinen! Me näimme murto-osan viidessä päivässä, eka päivä meni expossa numerolappuja hakiessa ja urheiluvaatteita katsellessa/ osteskellessa sekä Markus osti urheilujuomaa AA:ta, joka oli todella hyvää ja sitä riitti ennen juoksua kaikille, jotka halusivat totutella vatsaansa tälle juomalle, jami! Toinen päivä vietettiin zoossa, joka oli iso ja eläimiä laidasta laitaan, kaikkia emme ehtineet ihmettelemään, sillä halusimme käydä ostoksilla hiukan kauppakaduilla ja tavaraa löytyikin.

Jes, kolmantena päivänä oli juoksun vuoro eli Amsterdamin koko- ja puolimaraton tasaisessa maastossa, välillä olimme kaupungissa ja välillä maaseudulla, reitti kulki osan matkaa pitkin ihanaa kanaalin reunaa, näimme tuulimyllyjä, iloisia ihmisiä ja Amsterdamia, jota emme olisi nähneet ilman juoksureittiä. Kiitos Maikulle juoksuseurasta, oli ihana juosta yhdessä! Kaikilla Team Raholalaisista juoksu meni hienosti loppuun asti, osallistuminen ja nauttiminen on tärkeintä mitä näistä reissusta voi kukin saada, se on elämys ja yhteenkuuluvuudentunnetta, me tehdään se!!!

Neljäs päivä alkoi Van Gogh -museota kierrellessä, joka oli Outin unelmien täyttymys, siitä Hard Rock Cafeseen syömään todella hyvin, jonka jälkeen ostoksille pitkälle kävelykadulle, josta löytyi yhtä ja toista. Matka jatkui hasismuseoon ja sieltä suunnistimme punaisten lyhtyjen kadulle ihmettelemään menoa ja illalla oli Irlantilaisen pubin vuoro. Viimeisenä viidentenä päivänä kävimme torilla ja Heinikenin oluttehtaalla, jonka jälkeen suunnistimme kohti lentoasemaa.

Matka oli täyteläinen, aamusta iltaan ohjelmaa, näin näimme paljon ja saimme aikaan paljon! Hotelli oli hyvällä paikalla ja mukava, aamupala kattava, ympäristö siisti ja palvelu ystävällistä, siis kaikki mitä tarvitsimme! Ruoka oli joka puolella hyvää ja sitä oli riittävästi! Matkalle on ihana lähteä ja sieltä on ihana palata kotiin! Kiitos kaikille, jotka olivat matkassa mukana, ihanan aktiivista porukkaa!!!

Upeasti ensimmäisen maratoninsa juosseet Maija-Liisa ja Tarmo

Ps. Linkki Marin Garminin dataan tästä maratonista tässä.