Kisaraportti: Rautaveden maraton ja puolimaraton 6.11.2010

Varhaisena lauantaiaamuna lähti meitä pieni mutta reipas porukka suuntaamaan kohti Vammalaa. Alunperin porukan piti olla isompi, mutta sattuneesta syystä loppupeleissä neljä urheaa juoksijaa selvitti tiensä lähtöviivalle eli Anu kokonaiselle ja me muut - Sepoo, Laura ja Outi -  puolikkaalle. Ilma oli suht viileä mutta raikas, toiveissa oli ainakin että vettä ei kauheasti tulisi. Kokonaisella juostiin yksi 42,2 km lenkki ja puolikkaalla sitten tästä viimeiset 10,55 km edestakaisena matkana. Henkilökohtaisesti en ollut ainakaan tutustunut reittiin mitenkään, Minnan kommentit mäkisestä maastosta sivuutin käden heilautuksella. Outille koko juoksu tuli yllätyksenä, koska tämä reipas juoksija lupautui mukaan vasta saman viikon keskiviikkona! Seppo valitteli ennen juoksua kankeita jäseniään, jotka ilmeisesti jumppien vaikutuksesta siis olivat päässeet kankeutumaan. Anua taas väsytti, kun ulospääsyä vaatinut Rontti-kissa piti karseaa meteliä koko yön! Jälkikäteen selvisi myös asia, jota emme ennen lähtöä tienneet - kyseessä oli Anun 40. kokonainen maraton! Mahtavaa. Tavoiteltavaa on toki Anullakin vielä, täällä meinaan jaettiin pystejä ihmisille, jotka olivat juosseet tuhannen neljännensadantensa (1400.) maratoninsa ja muistaakseni myös neljännen sadannen (400.) maratoninsa. Ohhoh.

"Haaveet.. nuo kaikki turhat haaveet.."

 Hieno pokaali 1400 maratonia juosseelle

Vielä naurattaa..

Olimme kisapaikalla aika aikasin, jopa niin aikasin, että jos oltaisiin tajuttu, olisi Anu voinut mennä "hitaampien" lähdössä maratonille ja siten päästä meidän kyydissä kotiin. Toisaalta se olisi ehkä sitten ollut aika yksinäinen 42,2 km lenkki.. Tunnin verran saimme odotella Anun starttia ja siitä vielä toinen puolituntia omaamme. Lähtö sujui jännittävissä tunnelmissa niinkuin aina, mutta matkaan päästiin.

Kylmä meinasi olla

Maratonin lähtö

Puolikkaan lähtö

Outin kanssa taivalsimme yhtä matkaa aina 3 km paikkeille asti, kunnes himmasin vähän kellon säätämisen takia (krhm.) ja jäin jälkeen noin 100-500 m (en osaa arivoida välimatkoja yhtään). Loppukilsoilla pääsin jostain syystä ohi ja maaliin tulimme vajaan 2 min erolla. Sepon näin tulevan vastaan iloisissa tunnelmissa jossain vaiheessa, läpy ei ihan onnistunut, kun laitoin silmät kiinni peläten osumaa.. Seppo kuitenkin odotteli jo maalissa, oli tainnut käydä vaatteetkin jo vaihtamassa. Vielä pikainen arvontapalkintojen tarkastus (voittoja jee!) ja sitten Jannen kyydissä kotia kohti.

 Miks näitä kuvia pitää olla...

 Maalissa teki tiukkaa

Siisti mitali

Reitti pääsi yllättämään mäkisyydellään ja tuntui varsinkin loppumatkasta todella rankalta. Huoltopisteitä oli hyvin, antimet ok. Tosin urheilujuoma taisi olla taas sitä Squeezyn litkua. Henkilökohtainen huono valmistautuminen kostautui matkan varrella uuvahtamisella, onneksi taskuun pakattu geeli virkisti väsynyttä juoksijaa. Reitti ylipäänsä oli ihan ok, tosin vähän ärsytti se,että juoksu tapahtui suureksi osin vilkkaasti liikennöidyn tien vierustaa ja sen yli joutui ainakin yhdessä kohdassa poukkimaan täysin holtittomasti. Hauskaa oli edestakainen reitti, joka maisemaltaan muistutti etäisesti Ahvenanmaan maastoa.

Niin joo ja Seppohan vetäisi "pökkelöjaloillaan" hienosti viidenneksi ajalla 1:31.XX ja Anu tuli kaikista naisista ensimmäisenä maratonilta maaliin. Harmillisesti maratonin lähtö oli vain puoli tuntia aiemmin, joten emme päässeet Anun maaliintuloa todistamaan. Markus oli  kuitenkin siellä häntä vastassa.

Onnittelut meille kaikille upeista suorituksista ja kiitos Jannelle kannustuksesta ja kuvista!