tiistai 25. kesäkuuta 2019

Stockholm Eco Trail 80 km -kisaraportti


Näitä polkuja tallaan Kaj viimeiseen asti

Vain 77 km jäljellä ja juoksuni on vaikean oloista. Tunnen itseni hengästyneeksi, vaikka vauhti ei ole ollut kummoista. 7.26, 9:28 ja 8:10 ovat kolmen ensimmäisten ruuhkaisten kilometrien ajat. En kuitenkaan jaksa huolestua asiasta vielä tässä vaiheessa, sillä päättelen olotilani johtuvan lyhyistä yöunista (5h), lämmöstä (aamulla klo 6 jo +20), aikaisesta startista (7:00) ja metrossa hätäisesti syödystä aamupalasta (leipä, croissant, banaani ja suklaapatukka + Ramlösa-vichy).

   
Siniristilipusta sisua, jos aamupala on jäänyt vajaaksi. Maalialueen kuva Sussi Lorinder.


Neljän kilometrin jälkeen polut vaihtuvat asfalttiin - sinänsä tylsää - mutta juoksu alkaa löytymään. Vajaan parinsadan kuninkuusmatkalle lähteneen juoksijan joukko on hajonnut jo useisiin pienempiin ryhmiin. Teen muutamia ohituksia ja lyöttäydyn viiden juoksijan ryhmän hännille. Heidän vauhtinsa tuntuu itselleni sopivalta. Reittimme suuntautuu Ruotsin pääkaupungista pohjoiseen. Vauhti paranee ja nyt osa km-ajoista on kuutosella alkavia. Kadut vaihtuvat sorapintaisiksi ulkoilureiteiksi ja välillä juoksemme rannansuuntaisilla laitureilla aivan veden ääressä.

Juoksu löytyy

Juoksu alkaa kulkemaan siinä määrin, että joudun toppuuttelemaan vauhtiani. Toki - kaikki mahdolliset ylämäet kävelen suosiolla - en välitä siitä mitä muut tekevät. Matkaa on rutkasti jäljellä ja päivästä tulee Matin ja Tepon takavuosien rallatuksen mukainen eli pitkä. Huhtikuun kaatumisessa kipeytynyt nilkkani ja sen myötä vähäiseksi jäänyt harjoittelu, eivät takaa parhaita mahdollisia lähtökohtia kisaan, mutta toisaalta selviytyminen NUTS Karhunkierroksen 55 km:lta on tehnyt hyvää itseluottamukselleni. Ryhmäni vauhti tuntuu hiipuvan, joten jätän porukkani ja jatkan etenemistä yksin.

Pikkuhiljaa asfaltti vaihtuu polkuihin. Osa poluista ovat helposti juostavia, osa selvästi teknisempiä. Nopeudet tippuvat, mutta ovat tasaisesti seiskalla alkavia. Viiden kilometrin välein vastaan tulevat km-kyltit (miten paljon matkaa on jäljellä) eivät tuo tässä vaiheessa vielä lohduta. Metsän siimeksessä on varjoista, mutta toisaalta siellä ei myöskään oikein tuule. Ja päivän edetessä lämpötila tuntuu tasaisesti kipuavan kohti ennustettaan: +28.

Ensimmäinen huoltopiste odottaa n. 21 km kohdalla. Mutta sitä ennen on edessä kisan kovin nousu: Väsjöbacken. Sen kukkameri on hämmästyttävän keltainen - ollaanhan Ruotsissa. Huipulle nousu on helpompaa kuin laskeutuminen, sillä alaspäin mentäessä kasvusto ulottuu melkein kainaloihin asti ja polku on kapea. Irtohiekka rinteessä tuo oman haasteensa. Kuvissa rinne on näyttänyt maagisen kauniilta, livenä vähemmän innostavalta.

    
Väsjöbacken on kuvissa hieno, kokemuksena vähemmän hauska.


Ensimmäisellä huoltopisteellä en viivy kovinkaan kauan. Antin maastomaratonista saatu kuksa (pakollinen kisavaruste) tulee käyttöön, sillä millään huoltopisteellä ei ole mukeja. Täytän juoksureppuni etupullot, juon cokista, otan suolatabletin ja jatkan matkaa. Edessä on siirtyminen Törnskogenin luonnonpuistoon, joten edessä on kapeita polkuja, juurakoita, kiviä ja kallioita. Puskareissun takia joudun luopumaan itselleni sopivasta ryhmästä, mutta nopeasti löydän uuden juoksijakvartetin. Kaverit kyselevät, että haluanko ohi, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Joukon hännillä juokseminen on helpompaa, vaikka juoksualustan ennakoimiseen jää vähemmän aikaa. Jossakin vaiheessa yhdessä etenevä nelikko vaihtaa kävelyksi ja jatkan matkaani yksin. Siinä vaiheessa en todellakaan aavista, että loput 55 km tulen enimmäkseen juoksemaan yksikseni. Yksin jossakin, jossa en ole koskaan ollut. Mutta polku on aina polku, kulki se sitten missä tahansa. Minulle sopii hyvin myös yksin juokseminen. Olen siinä hetkessä omien ajatusteni kanssa. Tosin en niin yksin, ettenkö huomaisi sormieni paisuvan ja nappaan sormuksen sormestani, ennen kuin se on myöhäistä.

Italialainen Franco valittaa kuumuutta

Metsän siimeksestä palaan jälleen asfaltille ja näen edessäpäin tutun hahmon. Italialaisen Francon, jonka kanssa olen jutellut Tunnelbanassa matkalla kisa-alueelle. Mukava kaveri, joka käy vielä ennen lähtöä toivottamassa lykkyä pyttyyn suomalaiselle ystävälleen. Kun saavutan hänet, kysyn mitä mieltä hän on säästä. Franco valittaa, että hän ei ole tuntunut tällaiseen kuumuuteen. Mitä, Italiassahan on vielä kuumempi, naurahdan. Si si, mutta se lämpö on jotenkin pehmeämpää. Näinhän se on. Francon kotimaan lämpö on kuin puusauna, mutta nyt ollaan kuivassa sähkösaunassa. Franco jää taakseni, kuten pari muutakin juoksijaa, mutta toisaalta minutkin ohitetaan.

   
Stockholm Ero Trail 80 km:n reitti.


Seuraava miehitetty huoltopiste odottaa 45 km:n kohdalla. 9 km sitä ennen on kuitenkin tarjolla miehittämätön vesipiste, jonka äärelle pysähdyn odottamaan vuoroani. Tätä en olisi uskonut etukäteen, mutta nyt työnnän jo pääni vesihanan alle, sillä aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Vesipullot taas täyteen ja matka jatkuu. Pohjoismaiden suurin kaupunki on ihan lähettyvillä, mutta maisemaa hallitsevat laitumilla olevat hevoset ja lehmät. Matkalla kohti seuraavaa huoltoa pysähdyn hetkeksi auttamaan erästä englantilaista kisakumppania. Hän on hiukan nyrjäyttänyt nilkkaansa, joten hän saa ensi kertaa kokeiltavakseen juoksuliivistäni löytyvää Ice Poweria.

Huoltopisteillä viipyisi pidempäänkin

Kilometri seuraavaan huoltoon. Toppen! Sitä ennen on kuitenkin Granholmstoppenin yli. Samanlaista keltaista kukkamerta taas. Mietin Karhunkierroksen viisvitosta. Nousuthan olivat siellä kovempia, mutta olivat siinä mielessä armollisempia, että usein ne kulkivat hetken myös sivuttaissuunnassa ennen kuin matka jatkui ylöspäin. Nämä polut eivät sellaista vaihtoehtoa tunne. Suoraan ylös ilman mutkittelua. Nousun jälkeen odottaa Frisbeepuiston keskelle rakennettu huoltokeidas. Siellä on juoksijaa kuin pipoa. Toimitsijat luovat tunnelmaa ja ovat aivan villeinä, kun lisää juoksijoita saapuu näkyviin. Kisa-alueelle aamulla yhtä aikaa kanssani kävellyt ranskalainen Jean-Bernard ilmoittaa keskeyttävänsä. Omasta mielestäni hän näyttää täysin kisakykyiseltä, mutta ilmeisesti jokin on kuitenkin vialla. Viivyn huoltopisteellä sen verran kauan, että km-ajaksi tulee melkein 21 minuuttia. Mihin se aika valuu? Otan suolatabletin, otan magensiumia, puolikkaan Imodiumin, täytän juoksuliivini kaksi lituiskaista etupulloani, vaihdan vedet 2 litran juomarakkooni, syön sulamispisteessä olevan energiavohvelin, vetelen kaksin käsin kanelipullia (gifflar) ja cokista, kun kaiken kruunaa pää/niskasuihku puutarhaletkun alla. Todennäköisesti menetän jonkun sijan, mutta kun ainoa tavoite on maaliin pääsy, niin sijoituksilla ei ole merkitystä. Jatkan matkaani kävellen ja levitän samalla aurinkorasvaa itseeni.

   
GPS paljastaa huoltopisteellä hortoilun.


51 km kohdalla reitti halkoo Överjärva Gårdscafen pihapiiriä. Medelsvenssonit istuskelevat kahvilan terasseilla aurinkovarjojen alla siemaillen kylmiä juomia. Lastenrattaita työntävä isukki sentään nyökkää hymyilleen ja sanoo rohkaisevan Respect-kannustuksen. Pian tämän jälkeen näen pitkästä aikaa liikenteenohjaajia. Reitti on esimerkillisen hyvin merkitty, mutta on kuitenkin mukava nähdä, että olen edelleen oikealla reitillä.

Ai, sä oot Suomesta

Matka jatkuu metsän siimeksessä, joka sopii oikein hyvin, sillä viimeiset 10 km ovat tuntuneet paahteisilta. Metsäetappi on lyhyt ja edessä on uusi selkä, kaveri joka puhuu puhelimeensa. Hän kuitenkin lopettaa puhelunsa ja lyöttäytyy seuraani. Sää on sopiva keskustelun aihe muukalaisten kesken - oli sitten juoksukisa tai ei. Kunnes kaveri sanoo suomeksi, ”Ai, sä oot Suomesta”. Tämä ei suinkaan ole ainoa kerta, kun kuulen omaa äidinkieltäni kisan aikana. Muutama muukin länsinaapuri on jutellut minulle suomeksi. Paitsi, että numerolapuissa on maan lipun kuva, niin kotimaani tunnistaa helposti myös tiimin paidan hihan siniristilipusta. Jounilla on kerrottavanaan tuttu tarina. Vanhemmat ovat aikoinaan muuttaneet Ruotsiin työn perässä ja jääneet sille reissulle. Jouni on juossut tätä ennen kaksi maratonia, mutta jo nyt valinnut haasteeksi vähän pidemmän matkan. No, selvähän se. Eihän se sisu geeneistä mihinkään katoa, vaikka kuinka olisi varttunut naapurimaassa. Juoksemme yhdessä useamman kilometrin, kunnes Jouni päättää tauottaa juoksua kävelyllä.

   
Stockholm Eco Trail -reitillä ei ole varsinaisia vuoria kiivettänä, mutta nyppylöitä on silti riittämiin. Kuva järjestäjien sivuilta.


Kolmas huoltopiste on 57 km kohdalla. Sitä ennen on tietysti kivuttu Hagatoppenin nyppylä. Täkäläisten mielestä on ihan paikallaan, että ennen kuin huoltopisteelle pääsee, pitää ensin vähän tetsata. Tälläkin huoltopisteellä suttaantuu aikaa lähes yhtä paljon kuin edellisellä. Rituaalit ovat pitkälti samat, mutta nyt en pääse puutarhaletkun suihkusta nauttimaan. Lauhan Shamaanin kuksa saa ajaa saman asian. Jounikin ilmaantuu paikalle. Kertoo käyneensä uimassa. Kieltämättä, itselläkin tuo ajatus on käynyt mielessä, mutta niin epätoivoinen en vielä ole. Matkaahan on enää 25 km jäljellä. Niin vähän, mutta silti niin paljon.

Kisainfoon tutustuessa olen miettinyt mikä idea siinä on mahtanut olla, että loppua kohden huoltopisteitä tulee tuhka tiheään: 64 km, 72 km ja 76 km. Mutta loppujen lopulta se tuntuu oikein hyvältä ajatukselta, koska päivä on ollut pitkä ja tossukaan ei nouse yhtä reippaasti kuin ennen. Kahta viimeistä kilometriä lukuun ottamatta kuutosella alkavia km-aikoja ei löydy viimeiseltä kaksvitoselta. 64 km:n huoltopiste on lähtöalueella, jossa reitti poikkeaa. Siellä on kova meno päällä. Juontaja panee parastaan ja iskeytyy viereeni cokista siemaillessani. Suomikin sujuu hyvin: Kuka varasti moottorikelkkani? Vastaan kysymykseen på svenska, että rikos on tosiaan edelleen ratkaisematta. Tällä kertaa en viivy huollossa pitkään, maalinhan pystyy melkein jo näkemään.

Maali lähenee - mutta loppukiri ei oikein irtoa

Viimeisillä huoltopisteillä en enää täydennä omia nestevarastojani. Pysähdyn hetkeksi, vettä niskaan ja päähän, pari pullaa cokiksen kanssa och resan fortsätter. Viimeinen kymppi on kuitenkin melko hidas. Nousu Kaknäsin televisiotornin luo ei kaikesta huolimatta ole mitenkään erikoinen, mutta loppua kohden otan varman päälle, sillä vaikka kisa on mennyt kompuroimatta, niin en halua edelleenkään suudella Sveamamman maan kamaraa. Selkiä edessä ei näy muutamaa lyhyemmälle 45 km:n matkalle osallistuvaa lukuun ottamatta, eikä takaakaan tunnu tulevan ketään.

   
Maalissa jokainen tuntee itsensä voittajaksi.


Reitin viimeiset kilometrit tuovat minut Skansenin kautta tuttuihin maisemiin. Maali on aivan museoiden Nordiska museet ja Vasamuseet lähellä. Viimeiset liikenteenohjaajatytöt ovat vielä innostuneempia kuin minä ja kahvilassa sekä puiston penkeillä ihmiset kannustavat juoksijoita. Hyvä Suomi! kuuluu jostakin. Minulla on voimia hyvin jäljellä. Olisihan tässä voinut vielä juosta muutaman kilometrin. Lopulta kaarran maalisuoralle ja kuuluttaja yrittää hahmottaa numeroani. Kuulutus kertoo minun olevan Uppsalasta ja näillä saatesanoilla ylitän maaliviivan 63. miehenä ajassa 11:20:38. Saan onnittelut ja mitalin kaulaani. Kuuluttaja tulee luokseni ja pahoittelee pieleen mennyttä loppuhehkutustaan. Älä huoli, Uppsala on ihan mukava paikka, sanon häntä lohduttaen.

Jään maalialueelle vielä tunniksi nauttimaan loppuhuollon antimista ja tunnelmasta. Jounikin saapuu maaliin kymmenen minuuttia jälkeeni. Francoa ei näy, mutta italiainen on kuitenkin kovempi kuin keskeyttänyt ranskalainen ja tulee lopulta maaliin puolitoista tuntia jälkeeni. Loppuveryttelynä kävelen hotelliin 2,5 km ja näin 110 000 askeleen Päivä Tukholmassa saa arvoisensa päätöksen.

FAKTAT:

Stockholm Eco Trail järjestettiin nyt kolmannen kerran. Matkoina 80 km (137 maaliin / osallistujia 158), 45 km (156 / 163), 32 km (268 / 271), 16 km (425 / 426), 8 km (221 / 221) ja Fun Run. 80 km voittoajat miehet 7:24:00 ja naiset 8:15:32.

80 km:n lähtö klo 7:00 (Stora Skuggan, Universitetin tunnelbana-pysäkiltä n. 15 min. kävely), maksimiaika 14 h (myös huoltopisteillä cut-off -ajat). Nousumetrit 1700 m. Juoksualusta 10% asvalttia, 20 % soraa ja loput 70 % polkua tms. Reitin varrella kuusi huoltopistettä. ITRA / UTMB -pisteet 3. Osallistumismaksu 1095 - 1395 SEK. Maaliin päässeille osallistujamitali ja buff. Maali Galärparken (Djurgården).

Verkkosivut stockholm.ecotrail.com, FB EcoTrail Stockholm ja IG ecotrailstockholm2019.

Polkuja ja näppäimiä takoi Kaj K

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Mikolaj´s 10k in Anun marathon -19

REPORT FROM 10K RACE IN FINLAND

MY DEFINITION OF FRIENDSHIP

November 2016. Athens. I was in a long trip through the Europe. One of my pitstops was in Athens Marathon after which I need to do some laundry before further journey. While I was waiting for my clothes I stepped to a coffeehouse and I saw there a couple in t-shirts from Athens Marathon. We started to talk and it did't took them more then 10 minutes to invite me to Finland for 50 miles Anun Marathon. After this short conversation we made plans and in 2017 I did my first (and only) ultra run. In 2017 we had a chance to meet once more when Anu, Markus and Don Jarmo visited me and we run together Poznan Marathon. Year 2018 was very special for me because it was a wedding year and fortunately Anu&Markus honored us with their appearance! Finally in 2019 a week before Anun Marathon I decided that I need to meet my Finish friends again and become a first visitor staying for a night in their new house.

Happy finishers after Poznan marathon
Kinga & Mikolaj 💕


10K RACE

Whole week before coming to Finland was quite busy for me and unfortunately I did't have chance to rest properly and start in my best shape. Moreover on Wednesday I took part in 800m track race which seemed to be quite exhausting for my muscles. Anyway I knew that I have to give all I have. There was Juhani waiting for me and somehow a small battle Finland vs Poland was arranged I spent my time in Sorva before the race mainly on recovering. On Friday I was happy to take part in marking route run with Team Rahola. That was also a chance to get familiar with all ascents and descents on the course. At that moment I realized it gonna be very demanding race.

RACE DAY

I woke up around 6AM and I did all my routines that brings me luck  About 8AM I get to starting point (thanks to Don Jarmo). I had some time to drink coffee and relax. 40 minutes before final countdown I started my warm up and finally with a lot of respect but also with self confidence I stand on start line with a plan not only to win but also to establish a new 10k event record. I started with a strong pace 3:30 but Juhani made me even to speed up and first 500m we did with crazy pace around 3:15  Fortunately after this insane start we slowed down a bit. I heard that Juhani is breathing heavily and staying behind me but there was still one competitor just on my back. He kept chasing me till 4th kilometer where the steepest uphill was waiting for us. I decided to keep the pace and rhythm. That occurred to be my winning strategy because I wanted (successfully) to show that today I'm the strongest one. From that point I was running alone just controlling pace, my heart rate and making sure that no one is closing to me  On last kilometers I knew that I'm going to win so I focused only on a new record on finish line  (37:45). What was the most important for me along whole route there we people from Team Rahola supporting me (and the others). Even though they thought I don't see them I was just very focused on my race but I saw and heard them what gave me extra energy! Only thing I missed on that race was water on drinking stations  (I couldn't catch any) but fortunately it did't change the final result.

Gold medalist and new 10k race record holder, mr. Skibinski


AFTER THE RACE

The biggest award was waiting for me in the evening. There was party organized in Anu&Markus backyard with all friends from Team Rahola where we had a chance to talk and organize next races together. I spent wonderful time in Finland with my people that in spite of fact we met only few times are one of my best friends.

-Mikolaj

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Juokse Sorvassa 21.6.2019 tulokset

Kuvia by Jukka Vuorenmäki. Linkki kuviin

Naiset 50km
1.Tiina HäkkinenTeam Rahola6:14:30
1.Iida LehtonenTeam Rahola6:14:30
Miehet 50km
1.Markus Ilva Team Rahola5:36:02
2.Marko SilvennoinenTeam Rahola6:14:30
2.Juhani Yli-MarttilaTeam Rahola6:14:30
Naiset maraton
1.Anu OssbergTeam Rahola4:12:08
2.Susanna KukkulaTeam Rahola5:01:00
3.Jaana PutkinenTeam Rahola5:13:30
4.Nina HyvönenTeam Rahola5:31:10
5.Lea MäenpääTeam Rahola5:38:19
6.Outi VatulaTeam Rahola5:46:19
7.Päivi LinneroTeam Rahola6:29:58
8.Satu AnsamaaTeam Rahola7:14:00
Miehet maraton
1.Veikko PunkkaNami3:42:40
2.Olavi Kuja-LipastiHäjyt3:47:55
3.Mikko PerttulaHämeenkoski3:50:48
4.Jari HuhtalaHäjyt4:11:39
5.Markku IhonenTreMk4:27:45
6.Markku Lauste100mc.fi4:37:28
7.Johan GröndahlTeam Rahola4:51:20
8.Petri MononenTeam Rahola4:57:23
9.Timo HerralaIivarinkylän Pyrkivä5:06:30
10.Niko PeltomaaTeam Rahola5:10:36
11.Tapani Välimäki5:50:52
Naiset puolimaraton
1.Tanja TohniTeam Rahola2:24:34
2.Kirsi Tuomisto-Kataja-ahoTeam Rahola2:28:05
2.Minna NurroTeam Rahola2:28:05
4.Tiina KärkinenTeam Rahola2:33:12
5.Katariina KallioTeam Rahola3:31:01
Miehet Puolimaraton
1.Janne KorpelaIso-Hannari Trailrunners1:39:41
2.Petri VähäkoskiTeam Rahola2:24:34
3.Simo Kataja-ahoTeam Rahola2:27:22
4.Panu SaariIsojoki2:28:00
Naiset 10km
1.Hanna Korpela + Talvi1:12:50
2.Teija VirtanenTeam Rahola1:16:00
3.Miia VärikoskiTeam Rahola1:20:19
4.Lumia SandelinJärvenpään Latu1:45:44
4.Lea LinneroJärvenpään Latu1:45:44
6.Merja VärikoskiTeam Rahola1:49:00
7.Elina Ronkainen1:49:00
8.Verpu Laine1:57:00
8.Heli Keskinen1:57:00
Miehet 10km
1.Joonas KuismaTreMk38.18
2.Marko KangasmäkiTeam Rahola49.50
3.Pekka LampinenTeam Rahola50.42
4.Kaj KoivumäkiTeam Rahola52.43
5.Petri VirtanenTeam Rahola1:01.13
6.Keijo MäkeläTeam Rahola1:02.00
7.Kalevi MontelaTeam Rahola1:10.05
8.Petteri HaapamäkiTeam Rahola1:10.08
9.Kari KoivistoTeam Rahola1:12.00
10.Jussi Korpela1:12.50
11.Pekka HerralaIivarinkylän Pyrkivä1:19.50
12.Ari KonttinenTeam Rahola1:35.10
13.Jukka VuorenmäkiTeam Rahola1:42.00
14.Jouko VärikoskiTeam Rahola1:47.00
14.Mauno Ketola1:47.00


Huomautukset tuloksista ilva.markus@gmail.com