lauantai 29. huhtikuuta 2017

Berliinin puolimaraton by Keijo M.

Olen harrastanut lenkkeilyä aktiivisesti nyt pari vuotta, ennenkin hieman liikuntaa mutta ei ihan joka viikko eikä juoksua lainkaan. Lenkit ovat pikkuhiljaa pidentyneet ja vauhti parantunut. Joitakin lappujuoksuja on takana ja Berliinin puolimaraton tulisi olemaan elämäni toinen puolimaraton.
Aprillipäivänä lauantaina aamuyöllä puhelin herätti noin kolmen aikaan, pikainen aamukahvi ja matkaan oman auton kyydissä kohti Tampereen linja-autoasemaa. Juna olisi ollut mukavampi kyyti Vantaalle lentoasemalle mutta yöllä ei niitä kulje.

Lento Berliiniin Tegelin kentälle lähti noin kahdeksan aikoihin. Meitä nousi pieni juoksuun hurahtanut kaveriporukka koneeseen. Syksy ja talvi oli yritetty lenkkeillä, käydä salilla ja uimassa. Nyt oli käsillä se suuri päivä jolloin odotettu matka kohti Berliinin puolimaratonia alkoi!

Vajaan kolmen tunnin lennon jälkeen oltiin jo Berliinin kentällä iloisina odottamassa matkalaukkuja. Odotettiin ja odotettiin kunnes laukut alkoivat hihnalta loppua. Ei oltu ainoita! Noin sata muutakin henkilöä oli samassa tilanteessa.

Samassa koneessa oli matkannut joku jokiristeilylle suuntaava isohko ryhmä eläkeläisiä ja hekin jäivät ilman matkalaukkujaan. Heidän matkanjohtajansa alkoi selvittää puuttuvien matkatavaroiden arvoitusta joten jäimme toiveikkaina odottamaan.

Kävi jo mielessä, että ainakin tutut jalkaan mukautuneet juoksukengät olisi ollut viisasta ottaa käsimatkatavaroihin, vaatteet on ostettavissa mutta vastaavia kenkiä ei saa.

Puolen tunnin odottelun jälkeen selvisi että matkalaukut eivät olleet jääneet Vantaalle mikä oli varsin helpottava tieto! Ehkä tavarat löytyvät jostain valtavan rahtiterminaalin uumenista?

Aika kävi pitkäksi, joten ilmoitimme palaavamme tunnin päästä ja lähdimme kiertelemään kauppoja ja syömään toiseen terminaaliin.

Tämän jälkeen meidät ohjattiin rakennuksen ulkopuolelle jossa laukut olivat, jakelu tapahtui nimenhuuto systeemillä laukuissa olevan viivakoodin perusteella. Ihmiset pysyivät rauhallisina vaikkakin jotain pientä jupinaa saksalaisesta täsmällisyydestä kuului. Ihme sinänsä sillä lähes kolmen tunnin viivästys tuosta tuli.

Kuljetus kaupunkiin oli ollut ja mennyt mutta kentältä pääsi kaupunkiin bussilla kätevästi. Pikainen majoittuminen hotelliin ja metrolla kuuden aseman välimatka noutamaan juoksunumeroa ja chippiä jotka olivat haettavissa urheilutarvikemessujen yhteydestä. 

Näytteilleasettajia oli valtavasti, myynnissä oli kaikkea juoksuun liittyvää melko kohtuulliseen hintaan.  Silmiinpistävän useat kävelivät oluttuoppi kädessä, ihmettelin voiko tänään ryystää noin olutta ja huomenna aamupäivällä juosta, kunnes tajusin, että se onkin alkoholitonta. Joitakin pieniä viime hetken ei niin välttämättömiä heräteostoksia tuli tietenkin tehtyä.

Hotellille paluumatkalla olimme nälkäisiä, joten etsimme ruokapaikan jossa tankkasimme salaatteja ja hyvää pastapitoista ruokaa. Hotellilla venyttelyjä ja aikaisin nukkumaan.

Aamiaisella oli kymmenillä jo juoksukamppeet yllä, vaikka mitään kiirettä ei ollutkaan. Ehkä odotettavissa oleva startti jo jännitti? Kymmenen maissa lähdimme kävellen vajaan kilometrin päähän lähtöpaikalle johon juoksijoita olikin valtavasti liikkeellä. Vaikka olikin ennakkotieto 30 000 juoksijasta, ihmismäärän näkeminen oli silti yllätys.

Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme lähtöryhmät ja asetuimme odottamaan starttia. Aikaa kun oli, niin yritimme ottaa kuvia suuresta väkijoukosta Aleksanderplatz´n aukiolla.

Lopulta lähtö tapahtui, joukko alkoi madella välillä pysähdellen kohti lähtöviivaa jonne pääsy kesti joitakin minuutteja. Sitten se alkoi, se johon oli kauan valmistauduttu, se juoksu! Alussa tuntui, että vauhtia on melkeinpä liikaakin, odottelu purkautui keveinä jalkoina. Ihmiset hymyilivät, tuntui että kaikki olivat ainakin jonkinlaisia ystäviä keskenään. Yhteinen harrastus, yhteinen ajatus, melkeinpä samalaiset kamppeet ja samanlaisuus muutenkin.

Juostavana oli vain yksi kierros, suuren kaupungin nähtävyydeltä toiselle. Olisipa ollut aikaa ennalta tutustua noihin kaikkiin huomattaviin rakennuksiin, muistomerkkeihin ja niiden historiaan. Tien toinen puoli oli koko matkan suljettu vain juoksuntapahtuman käyttöön. Alusta oli hyvää kuivaa asfalttia. Risteyskohtiin oli maalattu kolme vihreää viivaa jotka ohjasivat oikeaan suuntaan.
Tunnelma oli melkeinpä huumaava, koko matkan oli kannustajia hurraamassa ja heiluttamassa kylttejä, suuria ilmapallo sydämiä, jänisräikkiä tms. Miehiä, naisia, lapsia, nuoria ja vanhoja. Täytyy tunnustaa, että kuulumme jäykkään havumetsien kansaan. Ei, ei tuollaista tapahdu Suomessa, olemme niin hiljaisia ja muutenkin erilaisia.

Usein teiden risteyksissä oli erilaisia bändejä soittamassa sopivaa eteenpäin vievää musiikkia varsin kuuluvasti. Heilutimme heille, osa heistä kykeni jopa vastamaan tähän soittamisen lomassa. Huoltoa oli noin viiden kilometrin välein, vettä, urheilujuomaa, banaanin puolikkaita, ensiapua tarvitseville sekä bajamajoja.

Juoksu tuntui helpolta, tosin olimme sopineet rauhallisesta etenemisestä ja pysyttelimme samassa vauhdissa mitä muutkin. Vasta viimeisillä kilometreillä alkoi näkyä uupuneita juoksijoita joita ohittelimme.

16 kilometrin opasteen kohdalla nuorehko nainen vieressä kysyi minulta jotain saksaksi jota en ymmärtänyt. Pyysin toistamaan englanniksi jolloin selvisi, että tiedustelee ollaanko juostu tuon verran vai onko 16 km vielä jäljellä? Hieman jäi arveluttamaan, miten on noin sekaisin ja silti puhuu ja juoksee ihan hyvissä voimissa!

Viimeiseen kaarteeseen oli kerääntynyt kannustusjoukkoja sankoin joukoin hurraamaan ja heittelemään värikästä paperisilppua. Tunne oli mieletön kun sai juosta tämän kannustuksen saattelemana! He hurrasivat minulle – juuri minulle! Voittajafiilis!! Maalissa vielä ripustettiin mitalit kaulaan!

Chippi oli sidottu kengän nauhoihin. Oli virhe istua maahan sitä irrottamaan, sillä nousu siitä ylös tuntui melko lailla jäykälle. Tuli ajatus, että nyt jos koskaan pitää jaksaa kohta kunnolla venytellä.
Seuraavana päivänä ennen kotiin lähtöä kävimme Berliinin kiertoajelulla ja erään hyvin korkean hotellin kattoterassilla josta näkyi rakennuksia silmänkantamattomiin asti. Tuli mieleen, että tässä kaupungissa ympäristöineen saattaa olla yhtä paljon rakennuksia ja taloudellista omaisuutta kuin koko Suomessa yhteensä. 


Nyt ajatukset kohti uusia lenkkejä, retkiä ja juoksuja!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Endurancelife / Coastal trail run / Exmoor 6.-10.4.2017

Osaltamme (Minna&Mikko) Exmoorin maratoniin valmistautuminen alkoi 18.6, jolloin Mikko oli osallistunut elämänsä ensimmäiselle puolimaratonille (Anun maraton) Minnan yllyttämänä. Anu tuli juoksun jälkeen kysymään Minnalta, olemmeko jo keskustelleet Exmoorin reissuun lähdöstä… no ei oltu J … Poikkesimme illalla Anun ja Markuksen järjestämässä Teamin illanvietossa ja tässä yhteydessä taisimme jo lupautua reissuun mukaan lähtemään. Siitä alkoi Mikon täyden maratonin harjoittelu Minnan toimiessa PT:nä. Tosin Minnan mielestä roolit kääntyivät hyvin nopeasti toisinpäin... Lokakuun 15. päivä oli vuorossa Mikon ensimmäinen kokomaraton, jonka tavoitteena oli maaliin pääsy. Ajaksi tuli 3:55:19 ja saimme hiukan uskoa siihen, että voisimme Exmoorin juoksusta jopa selvitä. Päätimme juosta ennen Exmooria vielä yhden täyden maratonin ja sehän oli uuden vuoden maraton Sorvassa. Myös tämä meni läpi ilman isompia vaikeuksia, joten optimismi kasvoi entisestään.

6.4. klo 3.00 aamuyöstä linja-auton kuljettaja Atro Vuolle lähti kuljettamaan Team Raholan 18 henkeä käsittävää ryhmää Kolmenkuman ABC:ltä kohti seikkailuaan. Ensimmäinen välietappi, Helsinki-Vantaan lentoasema, saavutettiin noin viiden aikaan aamulla. Nautimme pikaisen aamupalan lennon lähtöä odotellessa. Lensimme Helsingistä Gatwickin kentälle, josta matka jatkui pikkubussilla kohti Lynmouthia. Bussi ajoi Exmoorin luonnonsuojelualueella sijaitsevaan Lynmouthiin reittiä, jonka varrella pääsimme näkemään Stonehengen esihistoriallisen monumentin. Matka suoritettiin parilla tauolla ja toisella niistä poikkesimme sikäläisellä ”ABC:lla” haukkaamassa purtavaa.

Saapuessamme mäen päällä sijaitsevan Lyntonin kautta alas Lynmouthiin, alkoi tulevan juoksun todellisuus hahmottumaan. Tien reunassa olevat varoituskyltit 25%:n  jyrkkyydestä ja ohjeistus käyttämään pienintä vaihdetta antoivat alkupaloja tulevasta.

Päästyämme perille majapaikkaamme nimeltä East Lyn House, veimme matkatavarat huoneisiimme. Suureksi yllätykseksemme saimme käyttöömme talon ”parhaan” huoneen J. Majoittautumisen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen yhteisruokailu The Bath:issa, jossa ruokailimme joka ilta. Ruokaravintola oli ”sisustettu” uusiksi, mahdollistaen näin koko ryhmän ruokailemisen saman pöydän ääressä. Erinomaista toimintaa ravintolan henkilökunnalta! Illalle saimme myös toisen yllätyksen, kun Liam kantoi pöytään ison whiskypullon… Vasta seuraavana päivänä selvisi, että sen oli tarjonnut meille vanhempi pariskunta, johon Juhani ja Minna olivat ilmeisesti tehneet vaikutuksen ennen ruokailemisen alkua. Kyseinen pariskunta oli kotoisin Cornwallista ja he olivat aikoinaan matkustelleet miehen työn vuoksi mm. Natoon kuuluvissa Pohjoismaissa. Lynmouthissa he olivat kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässään, kuten tiimikin Sirpaa lukuunottamatta.

Tätä luvassa, mutta ei asfaltilla...
Perjantain kulutimme tutustumalla Lyntonin ja Lynmouthin katuihin ja kauppoihin. Pieni Lyntonissa sijainnut ravintola ei ollut varautunut näin suureen ryhmään ja sieltä loppuikin kanakeitto kesken J. Kävimme vielä kaksin totuttautumassa tulevaan hapotukseen kapuamalla yhden juoksureitillä olevan mäen päälle. Illalla oli jälleen aika nauttia The Bathin erinomaista ruokaa, asiakaslähtöisen Liam’in hoitaessa tarjoilun.

Lauantaiaamuna kokomaratonin matkakseen valinneet Anu, Markus, Petri, Marko, Outi, Tiina, Juhani, Mika, Minna ja Mikko söivät aikaisen aamupalan ja suuntasivat taksilla lähtöpaikkaa kohden ilmoittautumaan, saamaan numerolaput, paidat sekä ajanotto-chipit. Maratonin lähtöpaikka sijaitsi Heddon Valleyssä, jota ympäröi joka puolelta korkeat kukkulat. Pari ensimmäistä kilometriä saimme edetä reippaasti hölkäten, sen jälkeen olikin jo vuorossa jyrkkä, pääosin kävellen edettävä noin 300 metrin nousu ja huikeat näköalat 340 metrin korkeudelta. Tässä vaiheessa Anu ja Markus olivat jo kadonneet horisonttiin, loppuryhmän tehdessä reissua ”tiimilenkkinä”. Ensimmäiselle väliaika-pisteelle 7,5 km kohdalle saavuimme ajassa 1:08 ja matkanteko tuntui vielä sujuvan kaikilla ihan hyvin.

Starttia odotellessa.
Juoksu jatkui lähtöpaikan laakson kautta seuraavaa ylämäkeä kohden. Kukkulalle kavutessamme näimme puolikkaan juoksijoiden eli Maijan, Johannan, Päivin, Jaanan ja Sirpan, (Jyri juoksi 10 km) kapuavan ensimmäistä rinnettä ylös ja heille muutaman kannustushuudon ilmoille komeasti myös kajautimmekin. Markolle tuli ongelmia, joista huolimatta hän selvitti reitin maaliin asti, hienoa! Loppuryhmä pysytteli kohtuullisen hyvin nipussa ja eteni reittiä maltillisesti, mistä on todisteena ja muistona yhteiskuva  noin 20,5 km:n kohdalla sijaitsevan kukkulan huipulta. Näköala oli mitä kaunein ja auringon paistetta riitti noin 23 C:n edestä.

Piti juosta, mutta oli niin hyvä porukka ja kelikin ihan ok, niin otettiin photo.

Watersmeetin kahden puron ylityksen jälkeinen suora nousu oli voimia kuluttava ja reitin pahin kohta sekä henkisesti, että fyysisesti. Käytimme huipulla taas hetken maisemien ihailemiseen ja valokuvien ottamiseen. Tässä vaiheessa matkaa oli taitettu noin 29 km ja seuraavaksi edessä oli miellyttävä osuus merinäkymällä, kun laskeuduimme alas Lynmouthin rantoja kohden. Tullessamme metsästä ranta-alueelle saimme hurjat ja voimia antavat kannustukset Jarmolta ja Ilkalta, jotka muuten tekivät täyden työpäivän kannustaessaan kaikki ohijuosseet maratoonarit. Viimeinen kymppi sisälsi vielä lisää kumpuilevaa maastoa ja kohtuullisen vaativia nousuja. Reitin loppupuolella oli upea pieni vesiputous, jonka näkeminen virkisti ja vihdoista viimein kauan odotettu ”one mile to go”- kyltti tuli vastaamme. Kyltistä sai mukavasti virtaa loppuosuudelle ja velatkin muuttuivat saataviksi... Lopun hevosenkengän juoksimme varsin vauhdikkaasti, ainakin omasta mielestämme :) Maalissa oli ihan voittajaolo jo pelkästään siitäkin, että kyseisen reitin jaksoi iloisena maaliin asti. Endurancelife:n sivujen mukaan maratonreitin kokonaisnousua oli kuitenkin 1600 m (5251 jalkaa) eli melkoinen vuori kiivettäväksi siis.

Mikoo tukee Minnaa ja Minna Mikkoa. Vai miten se meni?
Saatuamme ryhmän kasaan palasimme taksilla majapaikkaan peseytymään. Ruokapaikassa meitä odotti ruuan lisäksi myös ravintolan omistajan tarjoamat lasilliset kuohuviiniä.

Kuoharia tulossa ja yksi on jo nyrkit pystyssä, normi päivä.
 Sunnuntaina suoritimme ryhmänä kävelyretken Valley of Rocksille, jonka hienot kivenjärkäleethän olivat kyllä jo edellispäivän reitin varrella, mutta ansaitsivat tarkemmankin tutustumisen. Tutustuimme myös muihin kylän nähtävyyksiin, joimme teetä paikalliseen tapaan ja teimme ostoksia. Ruokailua ennen Anu, Päivi, Juhani ja Minna kävivät virkistäytymässä vuodenaikaan nähden yllättävän lämpimissä Atlantin aalloissa ;) Sunnuntai-illalle olimme saaneet Liamin välityksellä sovittua menusta poikkeavat ateriat… Tarjolla oli lammasta ja kanaa. Ravintolan henkilökunta teki kyllä meihin suuren vaikutuksen ystävällisyydellään, kohteliaisuudellaan sekä palvelualttiudellaan.

Maanantaina oli hostellin Sally-emännän ja Paul-isännän hyvästelyn sekä matkalaukkujen pakkaamisen vuoro. Ehdimme vielä kahdestaan tekemään kävelylenkin ihailemallemme vesiputoukselle ennen kuuden tunnin bussimatkaa lentokenttää kohden. Paluumatkalta mieleen jäivät villihevoset, lampaiden paljous, höyryjuna sekä korvamatona Elton Johnin ”I am still standing” ;) ... Lennolla Helsinkiin yritimme hiukan levätä. Vuolteen kuskaama bussi saapui Kolmenkulman ABC:lle yöllä puoli kolmen aikaan.

Suuret kiitokset kaikille mukana olleille tiimiläisille ja maratonseisojille, teitte matkasta ikimuistoisen ja hienon!


Minna ja Mikko

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kevään Cooper

Taas on se aika keväästä, kun linnut laulaa, aurinko paistaa ja juoksuradalla suussa veri maistaa.
Maanantaina 8.5. klo 18.00 Lamminpään urheilukentällä juostaan iki-ihana Cooperin testi. 

Kyseessä on siis 12min. juoksutesti missä tarkoituksena on juosta niin paljon kuin vain mahdollista.
Homma ei maksa mitään ja on perinteisesti kaikille avoin.

Tuttuun tapaan syksyllä sitten palkitaan paras parantaja.

Tervetuloa raastamaan!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Juokse Sorvassa 14.4.2017 tulokset



50km Miehet
1. Niemenmaa Ville Team Rahola  4:37:41
2. Ihonen Markku TREMK  5:19:14
50km Naiset
1. Aaltonen Maarit Team Rahola  5:15:52
Maraton Miehet
1. Yli-Marttila Juhani Team Rahola 3:26:29
2. Niemi Mikko Team Rahola 3:53:08
3. Mononen Petri Team Rahola 4:12:33
4. Putkisaari Sami Ilveksen Miäs  4:13:11
5. Johansson Juha Ylöjärvi  4:17:42
6. Myllymäki Petri Team Rahola  4:39:01
7. Rutanen Pekka 100.mc Iittala 4:39:29
8. Perttula Mikko Hämeenkoski  4:39:29
9. Silvennoinen Marko Team Rahola  4:49:42
10. Mononen Pekka 100mc.fi  5:35:20
Maraton Naiset
1. Ossberg Anu Team Rahola  4:06:55
2. Ylivakeri Minna Team Rahola  4:13:34
3. Tohni Tanja Team Rahola  4:16:55
4. Hyvönen Nina Team Rahola  4:43:24
5. Hedin Eerika Team Rahola  4:49:10
6. Linnero Päivi Team Rahola  5:11:28
7. Hämäläinen Outi Team Rahola  5:11:29
30km Miehet
1. Vuorenmäki Jukka 3:18:03
30km Naiset
1. Taimisto Niina Team Rahola  2:47:47
2. Mäenpää Lea Team Rahola  3:08:48
3. Kukkula Susanna Team Rahola  3:08:48
Puolikas Miehet
1. Osmo Miikka Ylöjärvi  1:31:09
2. Riutta Harri Team Rahola  1:43:04
3. Kurvinen Jari Team Rahola  1:49:57
4. Jokela Jarkko Team Rahola  1:51:02
5. Vuohelainen Toni Siivikkala  2:17:04
6. Valkeala Risto Team Rahola  2:25:33
7. Virtanen Petri Siivikkala  2:28:31
8. Kataja-aho Simo Team Rahola  2:31:38
Puolikas Naiset
1. Putkinen Jaana Team Rahola  1:57:32
2. Järvinen Mari Team Rahola  2:01:18
3. Nurro Minna Team Rahola  2:09:52
4. Walker Sirpa Team Rahola  2:10:20
5. Koivisto Riitta Team Rahola  2:12:36
6. Tuomisto-Kataja-aho Kirsi Team Rahola  2:16:15
7. Leivo Mia Nokia 2:17:58
8. Kuvasto Karoliina Team Rahola  2:17:59
9. Laine Bettina Team Rahola  2:21:20
10. Virtanen Teija Team Rahola  2:23:25
11. Keränen Johanna Team Rahola  2:57:37
10km Miehet
1. Ilva Markus Team Rahola  0:43:40
2. Korvenpää Sampo 0:55:58
3. Korvenpää Reijo 1:03:36
4. Haapamäki Petteri Team Rahola  1:13:37
5. Nieminen Marko Nokia 1:28:13
6. Konttinen Ari Team Rahola  1:33:50
10km Naiset
1. Häkkinen Tiina Team Rahola  1:05:37
2. Mellin Eija Team Rahola  1:08:44
3. Malm Johanna Team Rahola  1:16:33
4. Nieminen Auli Nokia 1:30:23
5. Virtanen Arja Team Rahola  1:31:24
6. Kurvinen Elina Team Rahola  1:38:19

Huomautukset tuloksista ilva.markus@gmail.com