lauantai 22. huhtikuuta 2017

Endurancelife / Coastal trail run / Exmoor 6.-10.4.2017

Osaltamme (Minna&Mikko) Exmoorin maratoniin valmistautuminen alkoi 18.6, jolloin Mikko oli osallistunut elämänsä ensimmäiselle puolimaratonille (Anun maraton) Minnan yllyttämänä. Anu tuli juoksun jälkeen kysymään Minnalta, olemmeko jo keskustelleet Exmoorin reissuun lähdöstä… no ei oltu J … Poikkesimme illalla Anun ja Markuksen järjestämässä Teamin illanvietossa ja tässä yhteydessä taisimme jo lupautua reissuun mukaan lähtemään. Siitä alkoi Mikon täyden maratonin harjoittelu Minnan toimiessa PT:nä. Tosin Minnan mielestä roolit kääntyivät hyvin nopeasti toisinpäin... Lokakuun 15. päivä oli vuorossa Mikon ensimmäinen kokomaraton, jonka tavoitteena oli maaliin pääsy. Ajaksi tuli 3:55:19 ja saimme hiukan uskoa siihen, että voisimme Exmoorin juoksusta jopa selvitä. Päätimme juosta ennen Exmooria vielä yhden täyden maratonin ja sehän oli uuden vuoden maraton Sorvassa. Myös tämä meni läpi ilman isompia vaikeuksia, joten optimismi kasvoi entisestään.

6.4. klo 3.00 aamuyöstä linja-auton kuljettaja Atro Vuolle lähti kuljettamaan Team Raholan 18 henkeä käsittävää ryhmää Kolmenkuman ABC:ltä kohti seikkailuaan. Ensimmäinen välietappi, Helsinki-Vantaan lentoasema, saavutettiin noin viiden aikaan aamulla. Nautimme pikaisen aamupalan lennon lähtöä odotellessa. Lensimme Helsingistä Gatwickin kentälle, josta matka jatkui pikkubussilla kohti Lynmouthia. Bussi ajoi Exmoorin luonnonsuojelualueella sijaitsevaan Lynmouthiin reittiä, jonka varrella pääsimme näkemään Stonehengen esihistoriallisen monumentin. Matka suoritettiin parilla tauolla ja toisella niistä poikkesimme sikäläisellä ”ABC:lla” haukkaamassa purtavaa.

Saapuessamme mäen päällä sijaitsevan Lyntonin kautta alas Lynmouthiin, alkoi tulevan juoksun todellisuus hahmottumaan. Tien reunassa olevat varoituskyltit 25%:n  jyrkkyydestä ja ohjeistus käyttämään pienintä vaihdetta antoivat alkupaloja tulevasta.

Päästyämme perille majapaikkaamme nimeltä East Lyn House, veimme matkatavarat huoneisiimme. Suureksi yllätykseksemme saimme käyttöömme talon ”parhaan” huoneen J. Majoittautumisen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen yhteisruokailu The Bath:issa, jossa ruokailimme joka ilta. Ruokaravintola oli ”sisustettu” uusiksi, mahdollistaen näin koko ryhmän ruokailemisen saman pöydän ääressä. Erinomaista toimintaa ravintolan henkilökunnalta! Illalle saimme myös toisen yllätyksen, kun Liam kantoi pöytään ison whiskypullon… Vasta seuraavana päivänä selvisi, että sen oli tarjonnut meille vanhempi pariskunta, johon Juhani ja Minna olivat ilmeisesti tehneet vaikutuksen ennen ruokailemisen alkua. Kyseinen pariskunta oli kotoisin Cornwallista ja he olivat aikoinaan matkustelleet miehen työn vuoksi mm. Natoon kuuluvissa Pohjoismaissa. Lynmouthissa he olivat kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässään, kuten tiimikin Sirpaa lukuunottamatta.

Tätä luvassa, mutta ei asfaltilla...
Perjantain kulutimme tutustumalla Lyntonin ja Lynmouthin katuihin ja kauppoihin. Pieni Lyntonissa sijainnut ravintola ei ollut varautunut näin suureen ryhmään ja sieltä loppuikin kanakeitto kesken J. Kävimme vielä kaksin totuttautumassa tulevaan hapotukseen kapuamalla yhden juoksureitillä olevan mäen päälle. Illalla oli jälleen aika nauttia The Bathin erinomaista ruokaa, asiakaslähtöisen Liam’in hoitaessa tarjoilun.

Lauantaiaamuna kokomaratonin matkakseen valinneet Anu, Markus, Petri, Marko, Outi, Tiina, Juhani, Mika, Minna ja Mikko söivät aikaisen aamupalan ja suuntasivat taksilla lähtöpaikkaa kohden ilmoittautumaan, saamaan numerolaput, paidat sekä ajanotto-chipit. Maratonin lähtöpaikka sijaitsi Heddon Valleyssä, jota ympäröi joka puolelta korkeat kukkulat. Pari ensimmäistä kilometriä saimme edetä reippaasti hölkäten, sen jälkeen olikin jo vuorossa jyrkkä, pääosin kävellen edettävä noin 300 metrin nousu ja huikeat näköalat 340 metrin korkeudelta. Tässä vaiheessa Anu ja Markus olivat jo kadonneet horisonttiin, loppuryhmän tehdessä reissua ”tiimilenkkinä”. Ensimmäiselle väliaika-pisteelle 7,5 km kohdalle saavuimme ajassa 1:08 ja matkanteko tuntui vielä sujuvan kaikilla ihan hyvin.

Starttia odotellessa.
Juoksu jatkui lähtöpaikan laakson kautta seuraavaa ylämäkeä kohden. Kukkulalle kavutessamme näimme puolikkaan juoksijoiden eli Maijan, Johannan, Päivin, Jaanan ja Sirpan, (Jyri juoksi 10 km) kapuavan ensimmäistä rinnettä ylös ja heille muutaman kannustushuudon ilmoille komeasti myös kajautimmekin. Markolle tuli ongelmia, joista huolimatta hän selvitti reitin maaliin asti, hienoa! Loppuryhmä pysytteli kohtuullisen hyvin nipussa ja eteni reittiä maltillisesti, mistä on todisteena ja muistona yhteiskuva  noin 20,5 km:n kohdalla sijaitsevan kukkulan huipulta. Näköala oli mitä kaunein ja auringon paistetta riitti noin 23 C:n edestä.

Piti juosta, mutta oli niin hyvä porukka ja kelikin ihan ok, niin otettiin photo.

Watersmeetin kahden puron ylityksen jälkeinen suora nousu oli voimia kuluttava ja reitin pahin kohta sekä henkisesti, että fyysisesti. Käytimme huipulla taas hetken maisemien ihailemiseen ja valokuvien ottamiseen. Tässä vaiheessa matkaa oli taitettu noin 29 km ja seuraavaksi edessä oli miellyttävä osuus merinäkymällä, kun laskeuduimme alas Lynmouthin rantoja kohden. Tullessamme metsästä ranta-alueelle saimme hurjat ja voimia antavat kannustukset Jarmolta ja Ilkalta, jotka muuten tekivät täyden työpäivän kannustaessaan kaikki ohijuosseet maratoonarit. Viimeinen kymppi sisälsi vielä lisää kumpuilevaa maastoa ja kohtuullisen vaativia nousuja. Reitin loppupuolella oli upea pieni vesiputous, jonka näkeminen virkisti ja vihdoista viimein kauan odotettu ”one mile to go”- kyltti tuli vastaamme. Kyltistä sai mukavasti virtaa loppuosuudelle ja velatkin muuttuivat saataviksi... Lopun hevosenkengän juoksimme varsin vauhdikkaasti, ainakin omasta mielestämme :) Maalissa oli ihan voittajaolo jo pelkästään siitäkin, että kyseisen reitin jaksoi iloisena maaliin asti. Endurancelife:n sivujen mukaan maratonreitin kokonaisnousua oli kuitenkin 1600 m (5251 jalkaa) eli melkoinen vuori kiivettäväksi siis.

Mikoo tukee Minnaa ja Minna Mikkoa. Vai miten se meni?
Saatuamme ryhmän kasaan palasimme taksilla majapaikkaan peseytymään. Ruokapaikassa meitä odotti ruuan lisäksi myös ravintolan omistajan tarjoamat lasilliset kuohuviiniä.

Kuoharia tulossa ja yksi on jo nyrkit pystyssä, normi päivä.
 Sunnuntaina suoritimme ryhmänä kävelyretken Valley of Rocksille, jonka hienot kivenjärkäleethän olivat kyllä jo edellispäivän reitin varrella, mutta ansaitsivat tarkemmankin tutustumisen. Tutustuimme myös muihin kylän nähtävyyksiin, joimme teetä paikalliseen tapaan ja teimme ostoksia. Ruokailua ennen Anu, Päivi, Juhani ja Minna kävivät virkistäytymässä vuodenaikaan nähden yllättävän lämpimissä Atlantin aalloissa ;) Sunnuntai-illalle olimme saaneet Liamin välityksellä sovittua menusta poikkeavat ateriat… Tarjolla oli lammasta ja kanaa. Ravintolan henkilökunta teki kyllä meihin suuren vaikutuksen ystävällisyydellään, kohteliaisuudellaan sekä palvelualttiudellaan.

Maanantaina oli hostellin Sally-emännän ja Paul-isännän hyvästelyn sekä matkalaukkujen pakkaamisen vuoro. Ehdimme vielä kahdestaan tekemään kävelylenkin ihailemallemme vesiputoukselle ennen kuuden tunnin bussimatkaa lentokenttää kohden. Paluumatkalta mieleen jäivät villihevoset, lampaiden paljous, höyryjuna sekä korvamatona Elton Johnin ”I am still standing” ;) ... Lennolla Helsinkiin yritimme hiukan levätä. Vuolteen kuskaama bussi saapui Kolmenkulman ABC:lle yöllä puoli kolmen aikaan.

Suuret kiitokset kaikille mukana olleille tiimiläisille ja maratonseisojille, teitte matkasta ikimuistoisen ja hienon!


Minna ja Mikko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti