Osaltamme (Minna&Mikko)
Exmoorin maratoniin valmistautuminen alkoi 18.6, jolloin Mikko oli osallistunut
elämänsä ensimmäiselle puolimaratonille (Anun maraton) Minnan yllyttämänä. Anu
tuli juoksun jälkeen kysymään Minnalta, olemmeko jo keskustelleet Exmoorin
reissuun lähdöstä… no ei oltu J … Poikkesimme illalla Anun ja Markuksen järjestämässä
Teamin illanvietossa ja tässä yhteydessä taisimme jo lupautua reissuun mukaan
lähtemään. Siitä alkoi Mikon täyden maratonin harjoittelu Minnan toimiessa
PT:nä. Tosin Minnan mielestä roolit kääntyivät hyvin nopeasti toisinpäin...
Lokakuun 15. päivä oli vuorossa Mikon ensimmäinen kokomaraton, jonka tavoitteena
oli maaliin pääsy. Ajaksi tuli 3:55:19 ja saimme hiukan uskoa siihen, että
voisimme Exmoorin juoksusta jopa selvitä. Päätimme juosta ennen Exmooria vielä
yhden täyden maratonin ja sehän oli uuden vuoden maraton Sorvassa. Myös tämä
meni läpi ilman isompia vaikeuksia, joten optimismi kasvoi entisestään.
6.4. klo 3.00 aamuyöstä linja-auton
kuljettaja Atro Vuolle lähti kuljettamaan Team Raholan 18 henkeä käsittävää
ryhmää Kolmenkuman ABC:ltä kohti seikkailuaan. Ensimmäinen välietappi,
Helsinki-Vantaan lentoasema, saavutettiin noin viiden aikaan aamulla. Nautimme
pikaisen aamupalan lennon lähtöä odotellessa. Lensimme Helsingistä Gatwickin
kentälle, josta matka jatkui pikkubussilla kohti Lynmouthia. Bussi ajoi Exmoorin
luonnonsuojelualueella sijaitsevaan Lynmouthiin reittiä, jonka varrella
pääsimme näkemään Stonehengen esihistoriallisen monumentin. Matka suoritettiin
parilla tauolla ja toisella niistä poikkesimme sikäläisellä ”ABC:lla”
haukkaamassa purtavaa.
Saapuessamme mäen päällä
sijaitsevan Lyntonin kautta alas Lynmouthiin, alkoi tulevan juoksun todellisuus
hahmottumaan. Tien reunassa olevat varoituskyltit 25%:n jyrkkyydestä ja ohjeistus käyttämään pienintä
vaihdetta antoivat alkupaloja tulevasta.
Päästyämme perille majapaikkaamme
nimeltä East Lyn House, veimme matkatavarat huoneisiimme. Suureksi
yllätykseksemme saimme käyttöömme talon ”parhaan” huoneen J.
Majoittautumisen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen yhteisruokailu The Bath:issa,
jossa ruokailimme joka ilta. Ruokaravintola oli ”sisustettu” uusiksi,
mahdollistaen näin koko ryhmän ruokailemisen saman pöydän ääressä. Erinomaista
toimintaa ravintolan henkilökunnalta! Illalle saimme myös toisen yllätyksen,
kun Liam kantoi pöytään ison whiskypullon… Vasta seuraavana päivänä selvisi,
että sen oli tarjonnut meille vanhempi pariskunta, johon Juhani ja Minna olivat
ilmeisesti tehneet vaikutuksen ennen ruokailemisen alkua. Kyseinen pariskunta
oli kotoisin Cornwallista ja he olivat aikoinaan matkustelleet miehen työn
vuoksi mm. Natoon kuuluvissa Pohjoismaissa. Lynmouthissa he olivat kuitenkin
ensimmäistä kertaa elämässään, kuten tiimikin Sirpaa lukuunottamatta.
Tätä luvassa, mutta ei asfaltilla... |
Perjantain kulutimme tutustumalla
Lyntonin ja Lynmouthin katuihin ja kauppoihin. Pieni Lyntonissa sijainnut
ravintola ei ollut varautunut näin suureen ryhmään ja sieltä loppuikin
kanakeitto kesken J. Kävimme vielä kaksin totuttautumassa tulevaan
hapotukseen kapuamalla yhden juoksureitillä olevan mäen päälle. Illalla oli
jälleen aika nauttia The Bathin erinomaista ruokaa, asiakaslähtöisen Liam’in
hoitaessa tarjoilun.
Lauantaiaamuna kokomaratonin
matkakseen valinneet Anu, Markus, Petri, Marko, Outi, Tiina, Juhani, Mika,
Minna ja Mikko söivät aikaisen aamupalan ja suuntasivat taksilla lähtöpaikkaa
kohden ilmoittautumaan, saamaan numerolaput, paidat sekä ajanotto-chipit. Maratonin
lähtöpaikka sijaitsi Heddon Valleyssä, jota ympäröi joka puolelta korkeat
kukkulat. Pari ensimmäistä kilometriä saimme edetä reippaasti hölkäten, sen
jälkeen olikin jo vuorossa jyrkkä, pääosin kävellen edettävä noin 300 metrin
nousu ja huikeat näköalat 340 metrin korkeudelta. Tässä vaiheessa Anu ja Markus
olivat jo kadonneet horisonttiin, loppuryhmän tehdessä reissua ”tiimilenkkinä”.
Ensimmäiselle väliaika-pisteelle 7,5 km kohdalle saavuimme ajassa 1:08 ja
matkanteko tuntui vielä sujuvan kaikilla ihan hyvin.
Starttia odotellessa. |
Juoksu jatkui lähtöpaikan laakson
kautta seuraavaa ylämäkeä kohden. Kukkulalle kavutessamme näimme puolikkaan
juoksijoiden eli Maijan, Johannan, Päivin, Jaanan ja Sirpan, (Jyri juoksi 10
km) kapuavan ensimmäistä rinnettä ylös ja heille muutaman kannustushuudon
ilmoille komeasti myös kajautimmekin. Markolle tuli ongelmia, joista huolimatta
hän selvitti reitin maaliin asti, hienoa! Loppuryhmä pysytteli kohtuullisen
hyvin nipussa ja eteni reittiä maltillisesti, mistä on todisteena ja muistona
yhteiskuva noin 20,5 km:n kohdalla
sijaitsevan kukkulan huipulta. Näköala oli mitä kaunein ja auringon paistetta
riitti noin 23 C:n edestä.
![]() |
Piti juosta, mutta oli niin hyvä porukka ja kelikin ihan ok, niin otettiin photo. |
Watersmeetin kahden puron ylityksen jälkeinen suora
nousu oli voimia kuluttava ja reitin pahin kohta sekä henkisesti, että fyysisesti.
Käytimme huipulla taas hetken maisemien ihailemiseen ja valokuvien ottamiseen.
Tässä vaiheessa matkaa oli taitettu noin 29 km ja seuraavaksi edessä oli
miellyttävä osuus merinäkymällä, kun laskeuduimme alas Lynmouthin rantoja
kohden. Tullessamme metsästä ranta-alueelle saimme hurjat ja voimia antavat
kannustukset Jarmolta ja Ilkalta, jotka muuten tekivät täyden työpäivän
kannustaessaan kaikki ohijuosseet maratoonarit. Viimeinen kymppi sisälsi vielä
lisää kumpuilevaa maastoa ja kohtuullisen vaativia nousuja. Reitin
loppupuolella oli upea pieni vesiputous, jonka näkeminen virkisti ja vihdoista
viimein kauan odotettu ”one mile to go”- kyltti tuli vastaamme. Kyltistä sai
mukavasti virtaa loppuosuudelle ja velatkin muuttuivat saataviksi... Lopun
hevosenkengän juoksimme varsin vauhdikkaasti, ainakin omasta mielestämme :) Maalissa
oli ihan voittajaolo jo pelkästään siitäkin, että kyseisen reitin jaksoi
iloisena maaliin asti. Endurancelife:n sivujen mukaan maratonreitin
kokonaisnousua oli kuitenkin 1600 m (5251 jalkaa) eli melkoinen vuori
kiivettäväksi siis.
![]() |
Mikoo tukee Minnaa ja Minna Mikkoa. Vai miten se meni? |
Saatuamme ryhmän kasaan palasimme
taksilla majapaikkaan peseytymään. Ruokapaikassa meitä odotti ruuan lisäksi
myös ravintolan omistajan tarjoamat lasilliset kuohuviiniä.
![]() |
Kuoharia tulossa ja yksi on jo nyrkit pystyssä, normi päivä. |
Maanantaina oli hostellin Sally-emännän
ja Paul-isännän hyvästelyn sekä matkalaukkujen pakkaamisen vuoro. Ehdimme vielä
kahdestaan tekemään kävelylenkin ihailemallemme vesiputoukselle ennen kuuden
tunnin bussimatkaa lentokenttää kohden. Paluumatkalta mieleen jäivät villihevoset,
lampaiden paljous, höyryjuna sekä korvamatona Elton Johnin ”I am still
standing” ;) ... Lennolla Helsinkiin yritimme hiukan levätä. Vuolteen kuskaama
bussi saapui Kolmenkulman ABC:lle yöllä puoli kolmen aikaan.
Suuret kiitokset kaikille mukana
olleille tiimiläisille ja maratonseisojille, teitte matkasta ikimuistoisen ja
hienon!
Minna ja Mikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.