torstai 29. joulukuuta 2011

Tykkööseen lähtijät huom!

Seuraava ja samalla ensi vuoden ensimmäinen juoksutapahtuma on Tykköön loppiaismaraton 6.1.2012. Matkaan ovat lähdössä ainakin Mari ja Mimmi ja vielä on autossa tilaa! Jos olet innostunut lähtemään, yhteislähtö Raholan pihasta perjantaiaamuna 6.1.2012 klo 8.00.Varmuuden vuoksi ja kyytien varmistamiseksi ilmoittaudu Marille (0405118206), jos olet tulossa yhteiskyydeillä Tykkööseen.

Lisätietoja tapahtumasta seuraavasta linkistä: Tykköön loppiaismaraton.

torstai 22. joulukuuta 2011

Kisaraportti: Pomarkun maraton 10.12.2011

Kertojana Mari, kuvat Tarmo ja Markus

Viimevuonna kävin tutustumassa Pomarkun mielenkiintoiseen reittiin juoksemalla puolimaratonin. Nyt oli aika kokeilla ensimmäistä talvimaratonia ja mikäs muu paikka oli tähän parempi kuin Pomarkku.

Matkaan lähdettiin kahdella autolla 8 tiimiläisen voimin. Matka eteni mukavasti kuunnellessa takapenkin terroristien (Ritu & Tarmo) pulputusta. Jännitys oli ihan käsin koskelteltavaa, sillä keli ei ollut ihan mikään unelma. Vettä ja räntää tuli vuorotellen koko matkan.

Pokkesimme pikku huoltoasemalle tyhjennykselle ja siinä päästiin vaihtamaan toisen autollisen kanssa kuulumisia. Vessarallin tiimellyksessä paljastui todella outo asia, sillä huomasimme, että meidän mukana matkustaa jänis :D todistusaineistona siitä oli naisten wc:n laittialle ilmestynyt papana. Siis kuka tämä jänis oli, jäi ikuiseksi arvoitukseksi :D

No, matka jatkui ja vihdoin saavuimme perille. Pian haimmekin numerolaput ja siirrytiin pukuhuoneisiin valmistautumaan tulevaan koitokseen. Jännitys sen kun paheni pahenemistaan kun kurkimme ulos ja näimme räntäsateen sakenevan sakenemistaan. Pieni toiveen elätys sateen loppumisesta kariutui lopullisesti. No, niin kun Anulla tapana on sanoa, näillä mennään mitä on.



Tarmo, Ritu, Hanhi ja Elisa starttasivat puolikkaalle ja Minä, Mimmi, Anu ja Markus kokonaiselle. En tiedä muista, mutta lähdössä fiilis oli aika epäröivän hyvä. Ja sitten matkaan.



Mimmi ja mä päätettiin juosta matka kokonaisuudessaan kimpassa ja näin myös teimme. Ekan puolitoista kierrosta saimme Mimmin kanssa nauttia joulupukin vitseistä ja niitä sitten riittikin. Taisi pukilla puhti mennä vitsaillessa kun putosi toisella kierroksella "kelkasta" ;) Vai olikohan sillä osuutta asiaan, että pukki oli juossut edellisenä tiistaina maratonin toisaalla. Mene ja tiedä.



Matka siis jatkui Mimmin kanssa kahdestaan ja mukavasti jatkuikin. Kierros kierrokselta huomasimme että muurista ei ole tietoakaan vaikka jaloissa sohjon kyntäminen tuntuikin. Auraaja teki kyllä loistavaa ja ahkeraa työtä meidän juoksijoiden hyväksi, mutta ei niin sakean räntäsateen perässä pysy itse Erkkikään.


Toiseksi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä huomasimme Hanhin kannustavan juomapisteellä, mutta siinä tilassa emme oikeen tainneet ymmärtää koko tilannetta. Kiitos silti Hanhi :)Jatkoimme siis matkaa suomalaisella sisulla.

Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Anu ja Markus saapui jo maaliin. Ehdittiin nipin napin tuuulettaa tilannetta ja kuulla itsekkin tsemppihuudot heiltä. Löimme Mimmin kans läpyt ja päästettiin pari miehekästä karjaisua ja lähdimme viimeisiin nousuihin, viimeisiin mutkiin jne..



n. 3 km ennen maalia vilkaisin ensimmäisen kerran kelloa ja ajattelin että aikaa on kulunut taatusti yli 4 ja puolen tunnin. Mutta mitä ihmettä, kello näytti 4.08 ja jotain. Katsoimme Mimmin kanssa toisiamme ja totesimme,että ihan minimaalinen mahku olisi päästä maaliin alle tuon 4.30 ajan. Keräsimmekin kaikki voiman rippeet mitä jäljellä oli ja otimme loppuspurtin. Ja jihuuuuuu se onnistui. Lopullinen aika, kun jälleen me Tessun tytöt käsi kädessä ylitimme maaliviivan oli 4.29.06! Vaikka aikatavoitetta ei todellakaan ollut, niin tämä oli loistava suoritus molemmilta semmoisessa sohjossa ja sateessa. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Maalissa vielä kuulin Tarmolta voittaneeni arvontapalkinnon. Ihmeitäkin näemmä tapahtuu ;) Nopean vaatteiden vaihdon jälkeen menimme kahvioon noutamaan arvontapalkintoa ja sain kun sainkin Juoksijan sukat. Jihuu :)


Sarjapalkintojen jako olikin jo hyvässä vaihdissa ja istuimme muiden tiimiläisten pöytään kuulemaan tuloksia. Sieltä tulikin täydellisenä yllätyksenä, että olin sijoittunut NM40 sarjassa kolmanneksi. Vaikka paras palkinto on maalissa jaettava mitali, niin kieltämättä tämä pokaali kruunasi hienosti onnistuneen juoksun. Pokaaleita sai tiimiläisistä myös Hanhi, Anu ja tietääkseni Elisa. Onnittelut jokaiselle!!



Loppumietteenä haluan todeta, että olosuhteet missä me kaikki juostiin oli todella haastavat, ja sen tähden jokainen maaliin tullut on voittaja. Itsensä voittaminen on mielestäni ehdottomasti se tärkein asia, ja se jos joku laittaa osallistumaan aina vaan uudelleen ja uudelleen erilaisiin juoksutapahtumiin.

Suuri kiitos vielä omalle Tiimille ja kiitos myös Pomarkun järjestäjille. Onko Tykköö seuraava koitos? se muhikoon mietintämyssyssä vielä hetken ;)

Näissä kuvissa ja tunnelmissa Team Rahola toivottaa kaikille oikein rauhallista ja ihanaa joulua!



maanantai 19. joulukuuta 2011

Kisaraportti: Joulupallon nosto

Team Rahola on paljon paljon muutakin kuin vaan juoksua juoksua juoksua. Otamme erittäin mielellämme vastaan kisaraportteja muistakin kuin juoksutapahtumista esimerkiksi osoitteeseen pyykko.laura@gmail.com. Raportin ei tarvitse olla pitkä ja kuvat on mahtava bonus, jos niitä on. Seuraavassa kisaraportti aivan uudesta lajista, kahvakuulailusta. Raportoijana Arto R. PS. muistakaa lukea Uutisia tästä linkistä.

Joulupallon nosto

Team Rahola on monessa mukana, kaikkien vartalo ei taivu lenkille niin pitää keksi jotain muuta.

Kolme raholan pikku poikaa Janne, Miikka ja Api innostui syksyllä kahvakuulailusta.

Kerran reeneissä tuli puheeksi "kisat" siis mahdollisuus koittaa omia rajoja Joulupallon nosto -tapahtumassa hervannan vapaa-aikakeskuksella. Lajivalikoimassa oli kuulailun kisaliikkeet tempaus, rinnalleveto ja  työntö heilautuksella tai ilman. Liikettä tehdään 5 tai 10 min ja kuulaa tai kuulia ei lasketa pois välillä ja jos heiluttelee yhtä "moukaria" niin 1 kädenvaihto on sallittu.

Lauantaiaamu koitti ja Api ja Janne lähti kohti hervantaa; Api koittamaan rajojaan ja Janne loukkaantumisen takia huoltajksi. Kisaliikkeeksi valitsin työnnön 2x12kg kuulilla, tavoite oli jaksaa vähintään 5 min.


Oman vuoron odotusta

Homma käyntiin, tekniikassa on vielä tekemistä alussa ei ollut tarpeeksi jalat mukana mutta tavite ylittyi 73 toistoa ja aikaa meni 8.30 aikaa olis ollu mutta tekniikka alko "hajoamaan" niin oli parempi lopettaa. No miten tästä eteenpäin, lisää kuulailua kovempia sarjoja isommilla kuulilla ja tänään saatuja tekniikkavinkkejä hyödyntäen kohti seuraavia seurakisoja.

Hii- 

opp!

Voin suositella kahvakuulaa kaikille, monipuolisena voiman ja voimakestävyyden kehittämisestä kiinnostuneille....

perjantai 16. joulukuuta 2011

Kuukauden raholalainen: Lotta

Vuoden 2011 viimeisenä kuukauden raholalaisena esitellään Lotta Ranta. Ensi vuonna näitä juttuja ovat lupautuneet tekemään myös sujuvat kynäniekat Markus I ja Mari J.

Lotta laittaa itsensä likoon täysillä

Jotkut ihmiset uhkuvat energiaa ja intoutuvat kokeilemaan vaikka mitä. Tällainen ennakkoluuloton vauhtimimmi on Team Raholan vaalea amatsoni Lotta Ranta, joka uskaltaa laittaa itsensä likoon ja heittäytyä täysillä niin jumpan pyörteisiin, juoksupolulle, mekaanisen rodeohärän selkään kuin kiekkokaukaloon.

Juu, kiekkokaukaloon. Lotan aktiivinen urheilu-ura alkoi nääs lätkän parista.

– Pelasin nuorempana useamman vuoden naisten ykkösdivaria Tapparassa ja KooVeessä. Kesätreeneinä pelasimme jalkapalloa, ja oli erinäisiä voima- ja nopeusharjoituksia, josta sitten intouduin itseksenikin käymään kuntosalilla, hän kertoo.

Raholasta löytyi innostava ohjaaja

Sittemmin nuoren naisen liikuntalajien luettelo on venynyt pitkäksi: salitreenin lisäksi pumppia, spinningiä, combatia, rullaluistelua, kuntonyrkkeilyä, juoksua sekä jonkin verran uintia, kävelyä, pyöräilyä ja hiihtoa. Lotta kävi aiemmin keskustan liikuntapaikoissa, kunnes muutama vuosi sitten päätti testata Länsi-Tampereen liikuntapaikkojen tarjonnan ja tuli Raholaan.

– Siellä oli energisenä ja innostavana ohjaajana muuan Anu, ja koukkuun jäin, Lotta hymyilee.

Nykyään kahden alle kouluikäisen pojannassikan työssäkäyvä äiti ei tosin kovin kattavaa lajivalikoimaa pysty pitämään yllä, vaan vapaa-aikaa on annettava myös perheelle. Liikkumaan Lotta silti lähtee aina kun ehtii.

– Juoksukuntoa koitan pitää tällä hetkellä yllä lenkkeilemällä 1–3 kertaa viikossa, lisänä epäsäännöllisesti pumppia ja spinningiä, hän listaa.

Tehorääkki antaa energiaa elämään

Lotta on aina pitänyt kovasta treenistä ja harjoitellut vaativan luonteensa mukaisesti täysillä. Lasten odotusaikoina hän joutuikin vähän toppuuttelemaan itseään ottamaan hieman rauhallisemmin. Kohtalaisen ison mahan kanssa hän silti osallistui muun muassa spinningmaratoniin.

– Kun eka lapsi oli muutaman kuukauden, kävin vaunujen kanssa salilla treenaamassa. Hienosti oppi poika nukkumaan pienessä metelissä, kun äijät kolisteli rautoja ja ähki vieressä. Ja sai mamma hyvät fiilikset, hän muistelee.

Lotta tekee näyttöpäätetyötä, jolle liikunta on hyvää vastapainoa. Liikkumien on hänelle tosin paljon enemmän: se on energiaa antava elämäntapa, josta saa puhtia ja jaksamista perhe- ja työelämään. Jo muutaman liikkumattoman päivän jälkeen tulee suorastaan fyysinen huono olo.

– Kotona on ihan eri äiti ja vaimo, kun on käynyt vähän itteensä ”rääkkäämässä”. Olisi tosi vaikeaa kuvitella elämää ilman minkäänlaista liikuntaa, ei sellaista vaihtoehtoa ole mulle edes olemassa, hän tuumii.

Laura ohjeisti juoksun alkuun

Juoksemisen Lotta aloitti helmikuussa 2011. Se ei aiemmin kuulunut hänen lempilajeihinsa, koska hurjapäiseen tapaansa Lotta oli vetänyt kaikki lenkkiyritelmät aina täysillä ja ihmetellyt, miksi juokseminen tuntui niin kamalalta. Homma alkoi kuitenkin sujua, kun TR:n konkarijuoksija Laura, joka muuten on Lotan sisarentytär, ohjeisti aloittamaan riittävän rauhallisesti.

– Aika pian se juoksukunto siitä nousi ja uskaltauduin jo maanantain yhteislenkeillekin mukaan. Aika huima tunne, kun sen tunnin sitten pystyi juoksemaan!

Lotan ensimmäinen oikea juoksutapahtuma oli ihka ensimmäinen Raholan Kymppi toukokuussa 2011. Tavoitteena oli selvittää se kunnialla, siis juosten.

– Ihan mukavasti se eka kisa menikin, aika oli jotain 00.58 ja kivat fiilikset. Erityistä oli juosta täällä tutuilla reiteillä ja omat rakkaat oli matkan varrella kannustamassa, Lotta muistelee.

Lotta tuli maaliin askel vetävänä Raholan Kympillä.
















Juoksukesähän siitä tuli

Ja niinhän siinä kävi, että Lotta innostui juoksemista tosissaan. Seuraavaksi hän osallistui jo kesäkuun alussa Äetsän Helaventti-puolimaratonille, joka oli Lotan siihen asti pisin juoksulenkki. Lauran kanssa juostu puolikas oli kiva kokemus ja sen kruunasi maalissa odottanut palkinto kolmannesta sijasta. Kesän mittaan Lotta osallistui vielä muutamille kympeille, muun muassa Yöhölkkään.

Jännitystä ilmassa ennen ensimmäistä puolikasta.
Mieleenpainuvin juoksutapahtuma oli Pirkan Hölkkä, jonka hän oli kerran aiemmin kävellyt. Hiukan jotain vaivojakin oli ilmaantunut juoksun myötä, mutta päättäväisesti Lotta lähti taas matkaan Lauran kanssa.

– Pirkka oli kokemuksena aika huima: niin mahtava reitti, mukavasti metsäpolkuja ja pikkuteitä ja pääsin vielä ihan ehjänä maaliinkin, hän hehkuttaa.

Jossain mielen uumenissa kutkuttelee ajatus ensimmäisestä kokonaisesta maratonista, jolle Lotta suuntaa ehkä jo ensi kesänä. Hän arvioi, että suurin haaste maratonin suhteen on usko omiin kykyihin ja omaan jaksamiseen.

Säpinää riittää myös kotioloissa

Liikunnan lisäksi Lotan päiviin tuovat säpinää 4-vuotias Jiri ja 2-vuotias Jerry. Pojat ovat selvästi perineet vauhtigeenit, sillä Jiri käy jo innokkaasti luistelukoulussa ja liikuntaleikkikoulussa, ja Jerrykin kävisi, mutta kun ikää ei ole vielä ihan riittävästi.

– Perheen kanssakin tulee touhuttua kaikkea liikunnallista, kuten ulkoilua, luistelua, pulkkamäkeä, pyöräilyä ja uintia, Lotta kertoo.

Perheen isä Artokaan ei ole mikään sohvaperuna, vaan tällä hetkellä erityisen innostunut ohjatusta kahvakuulailusta. Lotta ei tätä lajia ole vielä kokeillut, mutta epäilee osaavansa jo siinä käytetyt liikkeet, koska niitä esitellään hänelle kotona auliisti.

Liikunnan lisäksi Lotta harrastaa mielellään kaikenlaista käsillä tekemistä. Hän käy savityökerhossa, ja on joulun alla värkkäillyt joulukortteja, metallilankaisia joulukoristeita ja erinäisiä risutöitä.

– Alkuvuodesta 2011 valmistunut uusi kotimme on myös innoittanut joitakin sisustusjuttuja. Muita harrasteita ovat erinäinen kokkailu ja leipominen, kesäaikaan puutarhatyöt, kaikenmaailman rehujen ja kukkien kasvatus, Lotta listaa.

Aikaa jää kuulemma myös leffojen ja hyvien telkkarisarjojen katseluun, ehkä herkutellen samalla tulisilla kanansiivillä, suklaalla tai irtokarkeilla…

– Herkuton tammikuu on siis taas ihan yhtä kamalan ihana haaste, josta kyllä selviytyy, Lotta tuumaa luottavaisesti.

Teksti: Minna N
Kuvat: Jamis ja Laura P

maanantai 12. joulukuuta 2011

Team Rahola testaa: Juoksureppu

Tästä alkaa uusi osio TR sivuilla ja sen nimi on siis "Team Rahola testaa". Tähän osioon on tarkoitus kirjoitella testitunnelmia erilaisista eri lajeihin littyvistä välineistä tai muista urheiluun liityvistä asioista. Ensimmäisenä vuorossa on juoksureppu, jota testasi Markus I. uskollisen testitiiminsä kanssa. Jos sinulla on idea mitä voisi testata tai olet testannut jotain, mistä haluaisit raportoida, ilmoittele siitä sähköpostilla pyykko.laura(a)gmail.com.

Testissä juoksureppu by Markus Ilva

Muutamia viikkoja sitten hankkimani juoksureppu on nyt ollut muutamia kertoja lenkkikaverinani pidemmillä lenkeillä. Aiemmat lenkit ovat olleet pituuksiltaan 15-30km, näillä lenkeillä se on pärjännyt hyvin tuoden iloa ennen kaikkea riittävän juoman ansiosta, mutta repussa kulkee mukana myös kevyesti pienet eväät, vessapaperit, rahat, puhelimet ja vaikka ikinä mitä. 1.12.2011 reppu joutui 50km:n testiin.

Reppu on merkiltään McKinley Enduro 5, tilavuudeltaan luultavimmatusi siis 5 litraa. Repussa uloimpaan taskuun menee mukavasti vaikkapa rahapussi, nenäliinat yms., itse reppuun voi tarvittaessa pakata vaikka eväät ja kevyttä vaihtovaatetta niin halutessaan. Repun ja selän väliin jäävään taskuun on tarkoitus laittaa repun mukana tullut juomapussi. 

Juomapussi tyhjänä

 Juomapussi täynnä

Pussiin menee mukavasti 1,5l nestettä, jota on sitten tarkoitus nauttia lenkin kestäessä letkusta imaisten. Juomapussi suljetaan taittamalla pussi nesteen pinnan mukaan, jonka jälkeen taitokseen pujotetaan erillinen suljin. Taitoksen kun tekee huolella, ei neste hölsky pussissa. Pussin pohjassa oleva letku pujotetaan repun yläosassa olevasta reiästä ja kiinnitetään vasempaan olkaimeen. Letkun päässä oleva suulake pitää huolen siitä, ettei nestettä valu omia aikojaan. Juodessaan suulaketta tarvitsee vain hieman hampailla puristaa, jotta neste pääsee virtaamaan lenkkeilijän kuivaan kurkkuun.

Suukappaledemonstraatio

Itse testi lenkille pakkasin mukaan nenäliinapaketin, pari energiapatukkaa, geelin, sokerinappeja ja tietenkin suolaa. Juomapussin täytin piripintaan. Lähtiessäni en tiennyt kuinka pitkän testin tekisin, mutta tarkoitus oli tilskiä hyvä lenkki rauhallisesti. Mukaan lähtivät yllättäen myös suoraan yövuorosta tullut Anu sekä luonnollisesti myös Moona. 

 Moona valmiina lähtöön

 Rontti ei todellakan oo lähdössä :)

Testiryhmäläiset patistin kotiin huilaamaan n.12km:n päässä kotoa mittarin näyttäessä siinä vaiheessa n.18km.

Pitkin lenkkiä nautin repussa olevasta juomasta pieniä kulauksia kerrallaan. Myös mukana olleet patukat maistuivat hyvin. Mittariin oli kertynyt 35km, kunnes päätin kaartaa katsomaan olisiko äite kotona, jotta saisin tankattua juomaa lisää. Olin onnellinen huomatessani auton pihassa ja myös pussiin sujahtanut litran lisäys lämmitti mieltä. Näillä eväillä pärjäsin kotiin asti ja loppulikemat mittarissa olivat 50,4 km ja tasan 5 tuntia.

Reppuun olin todella tyytyväinen, olihan se auttanut minut hyvävoimaisena loppuun asti, vain litran lisätankkauksella. Tosin lämpötila ja sopivan vähäinen pukeutuminen auttoi selviämään näinkin pienellä juomamäärällä.


Repun plussat ovat:
+ hyvä istuvuus
+ keveys
+ helppo pukea/riisua
+ juoman riittävyys
+ tilavuus on riittävä
+ juomapussiin saa varaosia (letkun, suulakkeen ja sulkimen)

Miinukset:
- juomapussin tankkaus väsyneenä ei ollut kauhean helppo
- vetoketjut aukeavat helposti, jos ne ovat vedetty kiinni repun yläosaan

Voin suositella repun hankintaa kaikille liikkujille. Repun voi pukea lyhyemmillekin lenkeille ja sitä voi käyttää myös ilman juomapussia. Istuvuutensa keveytensä ansiosta sitä tuskin huomaa selässään. Kyseisen repun hinta oli 39,90, mutta sitä saa jopa halvemmalla. Markkinolla on paljon erilaisia reppuja tarjolla, joten jokainen varmasti löytää omansa. 

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Lähtö Pomarkkuun klo 8.00

Yhteislähtö Pomarkkuun lauantaina 10.12.2012 klo 8.00 Raholan liikkarin pihasta. Muistakaa mukaan juoksukamat, kengät, takit, pipot, hanskat, juomat ja geelit ja muut sen semmoset. Tsemppiä kaikille Pomarkkuun lähtijöille!

Ps. Tulossa uusi Team Rahola-testaa -osio, jossa esitellään tällä kertaa erittäin mainio ja kätevä juoksureppu!

Ja jos sinulle ei vielä tule Juoksija-lehti ja haluat osallistua vuosikerran arvontaan, laita nimesi ja yhteystietosi HETI! mulle (pyykko.laura(a)gmail.com). Samoin arvotaan myös Hiihto-lehden vuosikerta. Voit ilmoittautua molempiin ja jos molemmat napsahtaa sulle, niin saat valita kumman haluat ennemmin ja toinen arvotaan uudestaan!