Vuoden 2011 viimeisenä kuukauden raholalaisena esitellään Lotta Ranta. Ensi vuonna näitä juttuja ovat lupautuneet tekemään myös sujuvat kynäniekat Markus I ja Mari J.
Lotta laittaa itsensä likoon täysillä
Jotkut ihmiset uhkuvat energiaa ja intoutuvat kokeilemaan vaikka mitä. Tällainen ennakkoluuloton vauhtimimmi on Team Raholan vaalea amatsoni Lotta Ranta, joka uskaltaa laittaa itsensä likoon ja heittäytyä täysillä niin jumpan pyörteisiin, juoksupolulle, mekaanisen rodeohärän selkään kuin kiekkokaukaloon.
Juu, kiekkokaukaloon. Lotan aktiivinen urheilu-ura alkoi nääs lätkän parista.
– Pelasin nuorempana useamman vuoden naisten ykkösdivaria Tapparassa ja KooVeessä. Kesätreeneinä pelasimme jalkapalloa, ja oli erinäisiä voima- ja nopeusharjoituksia, josta sitten intouduin itseksenikin käymään kuntosalilla, hän kertoo.
Raholasta löytyi innostava ohjaaja
Sittemmin nuoren naisen liikuntalajien luettelo on venynyt pitkäksi: salitreenin lisäksi pumppia, spinningiä, combatia, rullaluistelua, kuntonyrkkeilyä, juoksua sekä jonkin verran uintia, kävelyä, pyöräilyä ja hiihtoa. Lotta kävi aiemmin keskustan liikuntapaikoissa, kunnes muutama vuosi sitten päätti testata Länsi-Tampereen liikuntapaikkojen tarjonnan ja tuli Raholaan.
– Siellä oli energisenä ja innostavana ohjaajana muuan Anu, ja koukkuun jäin, Lotta hymyilee.
Nykyään kahden alle kouluikäisen pojannassikan työssäkäyvä äiti ei tosin kovin kattavaa lajivalikoimaa pysty pitämään yllä, vaan vapaa-aikaa on annettava myös perheelle. Liikkumaan Lotta silti lähtee aina kun ehtii.
– Juoksukuntoa koitan pitää tällä hetkellä yllä lenkkeilemällä 1–3 kertaa viikossa, lisänä epäsäännöllisesti pumppia ja spinningiä, hän listaa.
Tehorääkki antaa energiaa elämään
Lotta on aina pitänyt kovasta treenistä ja harjoitellut vaativan luonteensa mukaisesti täysillä. Lasten odotusaikoina hän joutuikin vähän toppuuttelemaan itseään ottamaan hieman rauhallisemmin. Kohtalaisen ison mahan kanssa hän silti osallistui muun muassa spinningmaratoniin.
– Kun eka lapsi oli muutaman kuukauden, kävin vaunujen kanssa salilla treenaamassa. Hienosti oppi poika nukkumaan pienessä metelissä, kun äijät kolisteli rautoja ja ähki vieressä. Ja sai mamma hyvät fiilikset, hän muistelee.
Lotta tekee näyttöpäätetyötä, jolle liikunta on hyvää vastapainoa. Liikkumien on hänelle tosin paljon enemmän: se on energiaa antava elämäntapa, josta saa puhtia ja jaksamista perhe- ja työelämään. Jo muutaman liikkumattoman päivän jälkeen tulee suorastaan fyysinen huono olo.
– Kotona on ihan eri äiti ja vaimo, kun on käynyt vähän itteensä ”rääkkäämässä”. Olisi tosi vaikeaa kuvitella elämää ilman minkäänlaista liikuntaa, ei sellaista vaihtoehtoa ole mulle edes olemassa, hän tuumii.
Laura ohjeisti juoksun alkuun
Juoksemisen Lotta aloitti helmikuussa 2011. Se ei aiemmin kuulunut hänen lempilajeihinsa, koska hurjapäiseen tapaansa Lotta oli vetänyt kaikki lenkkiyritelmät aina täysillä ja ihmetellyt, miksi juokseminen tuntui niin kamalalta. Homma alkoi kuitenkin sujua, kun TR:n konkarijuoksija Laura, joka muuten on Lotan sisarentytär, ohjeisti aloittamaan riittävän rauhallisesti.
– Aika pian se juoksukunto siitä nousi ja uskaltauduin jo maanantain yhteislenkeillekin mukaan. Aika huima tunne, kun sen tunnin sitten pystyi juoksemaan!
Lotan ensimmäinen oikea juoksutapahtuma oli ihka ensimmäinen Raholan Kymppi toukokuussa 2011. Tavoitteena oli selvittää se kunnialla, siis juosten.
– Ihan mukavasti se eka kisa menikin, aika oli jotain 00.58 ja kivat fiilikset. Erityistä oli juosta täällä tutuilla reiteillä ja omat rakkaat oli matkan varrella kannustamassa, Lotta muistelee.
Lotta tuli maaliin askel vetävänä Raholan Kympillä. |
Juoksukesähän siitä tuli
Ja niinhän siinä kävi, että Lotta innostui juoksemista tosissaan. Seuraavaksi hän osallistui jo kesäkuun alussa Äetsän Helaventti-puolimaratonille, joka oli Lotan siihen asti pisin juoksulenkki. Lauran kanssa juostu puolikas oli kiva kokemus ja sen kruunasi maalissa odottanut palkinto kolmannesta sijasta. Kesän mittaan Lotta osallistui vielä muutamille kympeille, muun muassa Yöhölkkään.
Jännitystä ilmassa ennen ensimmäistä puolikasta. |
Mieleenpainuvin juoksutapahtuma oli Pirkan Hölkkä, jonka hän oli kerran aiemmin kävellyt. Hiukan jotain vaivojakin oli ilmaantunut juoksun myötä, mutta päättäväisesti Lotta lähti taas matkaan Lauran kanssa.
– Pirkka oli kokemuksena aika huima: niin mahtava reitti, mukavasti metsäpolkuja ja pikkuteitä ja pääsin vielä ihan ehjänä maaliinkin, hän hehkuttaa.
Jossain mielen uumenissa kutkuttelee ajatus ensimmäisestä kokonaisesta maratonista, jolle Lotta suuntaa ehkä jo ensi kesänä. Hän arvioi, että suurin haaste maratonin suhteen on usko omiin kykyihin ja omaan jaksamiseen.
Säpinää riittää myös kotioloissa
Liikunnan lisäksi Lotan päiviin tuovat säpinää 4-vuotias Jiri ja 2-vuotias Jerry. Pojat ovat selvästi perineet vauhtigeenit, sillä Jiri käy jo innokkaasti luistelukoulussa ja liikuntaleikkikoulussa, ja Jerrykin kävisi, mutta kun ikää ei ole vielä ihan riittävästi.
– Perheen kanssakin tulee touhuttua kaikkea liikunnallista, kuten ulkoilua, luistelua, pulkkamäkeä, pyöräilyä ja uintia, Lotta kertoo.
Perheen isä Artokaan ei ole mikään sohvaperuna, vaan tällä hetkellä erityisen innostunut ohjatusta kahvakuulailusta. Lotta ei tätä lajia ole vielä kokeillut, mutta epäilee osaavansa jo siinä käytetyt liikkeet, koska niitä esitellään hänelle kotona auliisti.
Liikunnan lisäksi Lotta harrastaa mielellään kaikenlaista käsillä tekemistä. Hän käy savityökerhossa, ja on joulun alla värkkäillyt joulukortteja, metallilankaisia joulukoristeita ja erinäisiä risutöitä.
– Alkuvuodesta 2011 valmistunut uusi kotimme on myös innoittanut joitakin sisustusjuttuja. Muita harrasteita ovat erinäinen kokkailu ja leipominen, kesäaikaan puutarhatyöt, kaikenmaailman rehujen ja kukkien kasvatus, Lotta listaa.
Aikaa jää kuulemma myös leffojen ja hyvien telkkarisarjojen katseluun, ehkä herkutellen samalla tulisilla kanansiivillä, suklaalla tai irtokarkeilla…
– Herkuton tammikuu on siis taas ihan yhtä kamalan ihana haaste, josta kyllä selviytyy, Lotta tuumaa luottavaisesti.
Teksti: Minna N
Kuvat: Jamis ja Laura P
Tuleva maraton ja sen jälkeiset maratonit sujuvat varmasti tältä naiselta ilman suurempia tuskia. JAXAA, JAXAA! Tsemppiä Lotalle herkuttomaan tammikuuhun ja muihin haasteisiin!
VastaaPoistaP.S. varmaan komeeta, kun Arto esittelee erilaisia kahvakuula-muuvvsseja kotona. :)
Lotsku on kyllä huipputyyppi, jolle mikään ei oo mahdotonta. Mihin vaan se ryhtyy, niin myös onnistuu ja yleensä vielä loistavasti! En epäile hetkeäkään, etteikö maratooni menis loistavasti!
VastaaPoistaJa selvennyksenä vielä, että mää lähdin Lotan mukaan Pirkan hölkkään eikä Lotta mun mukaan :)
Aina niin pirtsakka Lotta on melkoinen menijä ja ihan taatusti maraton tulee vielä koettua. Tsemppiä vaan harjotteluun ja ens kesänä sitten kokeilemaan rajoja :)
VastaaPoistaParas äiti ikinä!
VastaaPoistaHYVÄ LOTTA!
VastaaPoista