torstai 22. joulukuuta 2011

Kisaraportti: Pomarkun maraton 10.12.2011

Kertojana Mari, kuvat Tarmo ja Markus

Viimevuonna kävin tutustumassa Pomarkun mielenkiintoiseen reittiin juoksemalla puolimaratonin. Nyt oli aika kokeilla ensimmäistä talvimaratonia ja mikäs muu paikka oli tähän parempi kuin Pomarkku.

Matkaan lähdettiin kahdella autolla 8 tiimiläisen voimin. Matka eteni mukavasti kuunnellessa takapenkin terroristien (Ritu & Tarmo) pulputusta. Jännitys oli ihan käsin koskelteltavaa, sillä keli ei ollut ihan mikään unelma. Vettä ja räntää tuli vuorotellen koko matkan.

Pokkesimme pikku huoltoasemalle tyhjennykselle ja siinä päästiin vaihtamaan toisen autollisen kanssa kuulumisia. Vessarallin tiimellyksessä paljastui todella outo asia, sillä huomasimme, että meidän mukana matkustaa jänis :D todistusaineistona siitä oli naisten wc:n laittialle ilmestynyt papana. Siis kuka tämä jänis oli, jäi ikuiseksi arvoitukseksi :D

No, matka jatkui ja vihdoin saavuimme perille. Pian haimmekin numerolaput ja siirrytiin pukuhuoneisiin valmistautumaan tulevaan koitokseen. Jännitys sen kun paheni pahenemistaan kun kurkimme ulos ja näimme räntäsateen sakenevan sakenemistaan. Pieni toiveen elätys sateen loppumisesta kariutui lopullisesti. No, niin kun Anulla tapana on sanoa, näillä mennään mitä on.



Tarmo, Ritu, Hanhi ja Elisa starttasivat puolikkaalle ja Minä, Mimmi, Anu ja Markus kokonaiselle. En tiedä muista, mutta lähdössä fiilis oli aika epäröivän hyvä. Ja sitten matkaan.



Mimmi ja mä päätettiin juosta matka kokonaisuudessaan kimpassa ja näin myös teimme. Ekan puolitoista kierrosta saimme Mimmin kanssa nauttia joulupukin vitseistä ja niitä sitten riittikin. Taisi pukilla puhti mennä vitsaillessa kun putosi toisella kierroksella "kelkasta" ;) Vai olikohan sillä osuutta asiaan, että pukki oli juossut edellisenä tiistaina maratonin toisaalla. Mene ja tiedä.



Matka siis jatkui Mimmin kanssa kahdestaan ja mukavasti jatkuikin. Kierros kierrokselta huomasimme että muurista ei ole tietoakaan vaikka jaloissa sohjon kyntäminen tuntuikin. Auraaja teki kyllä loistavaa ja ahkeraa työtä meidän juoksijoiden hyväksi, mutta ei niin sakean räntäsateen perässä pysy itse Erkkikään.


Toiseksi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä huomasimme Hanhin kannustavan juomapisteellä, mutta siinä tilassa emme oikeen tainneet ymmärtää koko tilannetta. Kiitos silti Hanhi :)Jatkoimme siis matkaa suomalaisella sisulla.

Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Anu ja Markus saapui jo maaliin. Ehdittiin nipin napin tuuulettaa tilannetta ja kuulla itsekkin tsemppihuudot heiltä. Löimme Mimmin kans läpyt ja päästettiin pari miehekästä karjaisua ja lähdimme viimeisiin nousuihin, viimeisiin mutkiin jne..



n. 3 km ennen maalia vilkaisin ensimmäisen kerran kelloa ja ajattelin että aikaa on kulunut taatusti yli 4 ja puolen tunnin. Mutta mitä ihmettä, kello näytti 4.08 ja jotain. Katsoimme Mimmin kanssa toisiamme ja totesimme,että ihan minimaalinen mahku olisi päästä maaliin alle tuon 4.30 ajan. Keräsimmekin kaikki voiman rippeet mitä jäljellä oli ja otimme loppuspurtin. Ja jihuuuuuu se onnistui. Lopullinen aika, kun jälleen me Tessun tytöt käsi kädessä ylitimme maaliviivan oli 4.29.06! Vaikka aikatavoitetta ei todellakaan ollut, niin tämä oli loistava suoritus molemmilta semmoisessa sohjossa ja sateessa. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Maalissa vielä kuulin Tarmolta voittaneeni arvontapalkinnon. Ihmeitäkin näemmä tapahtuu ;) Nopean vaatteiden vaihdon jälkeen menimme kahvioon noutamaan arvontapalkintoa ja sain kun sainkin Juoksijan sukat. Jihuu :)


Sarjapalkintojen jako olikin jo hyvässä vaihdissa ja istuimme muiden tiimiläisten pöytään kuulemaan tuloksia. Sieltä tulikin täydellisenä yllätyksenä, että olin sijoittunut NM40 sarjassa kolmanneksi. Vaikka paras palkinto on maalissa jaettava mitali, niin kieltämättä tämä pokaali kruunasi hienosti onnistuneen juoksun. Pokaaleita sai tiimiläisistä myös Hanhi, Anu ja tietääkseni Elisa. Onnittelut jokaiselle!!



Loppumietteenä haluan todeta, että olosuhteet missä me kaikki juostiin oli todella haastavat, ja sen tähden jokainen maaliin tullut on voittaja. Itsensä voittaminen on mielestäni ehdottomasti se tärkein asia, ja se jos joku laittaa osallistumaan aina vaan uudelleen ja uudelleen erilaisiin juoksutapahtumiin.

Suuri kiitos vielä omalle Tiimille ja kiitos myös Pomarkun järjestäjille. Onko Tykköö seuraava koitos? se muhikoon mietintämyssyssä vielä hetken ;)

Näissä kuvissa ja tunnelmissa Team Rahola toivottaa kaikille oikein rauhallista ja ihanaa joulua!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.