Forssaan meiltä osallistuikin kiva joukko porukkaa: Tarmo lähti kympille, Seppo, Mimmi, Eevis ja Marjo puolikkaalle ja Laura kokonaiselle maratonille. Forssaan saavuttaessa keli oli vähintäänkin mielenkiintonen sillä tuuli oli ankara! Yritettiin silti pysyä positiivisella mielellä ja niinkun Anukin tsemppauspuhelussaan virkkoi: "Oli mikä oli niin ei ainakaan voi olla 20 astetta pakkasta.".
Punapaidat vessajonossa (Tarmo jo matkalla!) :)
Tarmo lähti ekana kympilleen ja tässä miehen kommentit:
Sää oli ihanteellinen,pilvipoutaa 15 astetta mutta tuuli voimalla. 1. ja 2. km aikaan 4:00. Sykkeet yritin pitää n. 162 paikkeilla. 3-4 km kohdalla takasivutuuli oli niin voimakas, että luulin numerolapun irtoavan. 5km aika n. 22min voimakas vastatuuli. Loppu 3km maksimisykkeillä maaliin aikaan n. 46min. Oma ennätys parani 5min :)
Puolikas ja maraton starttas samaan aikaan ja siellä me vielä kiltisti seistiinkin vessajonossa alle 10 min ennen lähtöä! Miksei niitä vessoja oo ikinä tarpeeks.. Luultavasti kaikki kuitenkin ehti sinne viivan toiselle puolelle ennen pamausta :) Seppoa ja Mimmiä ei näkynyt vessajonon jälkeen enää, eikä ihme, koska Forssassa matkaan starttasi yli 2000 ihmistä! Oli mahtavaa, kun oli paljon porukkaa juoksemassa ja paljon porukkaa kannustamassa. Seppo juoksi hienosti vähän yli 1.30 ajan (!!) ja Mimmikin taisi laittaa enkkansa uusiksi 1.55 ajalla tuulesta huolimatta. Mimmi muuten uhosi Koskuesta viisastuneena aloittavansa tällä kertaa kävelyllä, näinköhän oli ;)
Seppo ja lentävä askel maalisuoralla
kuva: Tarmo
Mimmi juoksee LUJAA!
Laura, Marjo ja Eevis starttas yhtämatkaa ja juostiinkin yhdessä varmaan kääntöpaikalle asti. Oli hauska kuunnella kannustusta tyyliin: "Hyvä punanen tiimi!". Marjon kommentit:
"Lähdin aika tyhjin odotuksin, en aavistanut että siellä oli niinkin paljon ihmisiä, mikä oli kyllä tosi mukavaa. Ennen juoksua kaikki oli ihan ok, mutta 5 km:n jälkeen alkoi vasen polvi vaivata. Kipu paheni koko ajan mitä pidemmälle pääsi, ja lopulta siirtyi myös oikeeseen polveen. Oli todella tuskainen lenkki tällä kertaa, mutta oon kyl tosi tyytyväinen 2:28 aikaani. Aika ei huonontunut kuin minuutilla, vaikka polvet lukkiutuivatkin.
Loppumetrit oli hauskat, ku näin sen maalikyltin, niin otin siinä sit loppukirin. Sit mä ihmettelin siä "maalissa", et mihin mä nyt meen ku kukaan ei mittaa aikaa ja ihmiset vaan juoksee. Sit kuulin ku mulle huudettiin et täytyy juosta se kenttä vielä ympäri, kyllä siinä vähän mietti et ei enää... :D Ja lopulta kotimatkalla oksensin... Mutta nyt on taas tosi hyvä fiilis, polvet ja kaikki kunnossa :) Kyllä mä Hämeenlinnaan tuun jos vaan saan töistä vapaata!"
Vielä hymyilyttää.. Ps. Taustalla ihaileva katse!
kuva: Tarmo
Aika huippua, kun otetaan huomioon, että Marjo tosiaan juoksi toukokuussa ekan puolikkaansa!
Eevistä vähän etukäteen jännitti (mutta todella todella vähän), että miten se matka oikeen menee. Omaa kuntoa piti tietenkin vähän epäillä ja onhan se aina jännittävää kenelle tahansa. Mää (Laura) olin luvannut juosta Eeviksen kanssa sen ekan kiekan (21,1 km) ja sitten jatkaa omaa vauhtia sen toisen kiekan (21,1 km). Ajattelin itte, että en ollenkaan puhu mitään Eevikselle vauhdista matkan aikana, vaan mennään sen vauhtia just niinku siitä tuntuu. Kovasti Eevis koitti etukäteen mulle sanoa, että meet sitten vaan, jos siltä tuntuu, mutta eipä tuntunut. En oo ikinä ennen juossut kenenkään kanssa kokonaista puolimaratonia ja voin sanoa, että hauskaa oli! Matka taittui eikä tuulikaan haitannut. Juomapisteitä oli todella paljon ja niiden antimista nautittiin ihan rauhassa. Vähän oli suolakurkut hukassa, mutta onneksi niitäkin sitten löytyi. Oli kyllä tosi kiva, kun ihmiset kodeistaan kannusti ja soitatti musiikkia ja kaikkee. Ihan erilainen tunnelma kuin esim. Ahvenanmaalla, jossa vaan juokset ja juokset sitä samaa punaista baanaa eikä ketään näy missään.
Loppupuolella n. 17 km kohdalla alkoi Eeviksellä oleen tuntemuksia, mutta kas maalihan olikin jo tosi lähellä! Vikat kilsat meni hujauksessa siinä Forssan keskustassa ja tuntui, että Eevis se lisää pökköä pesään tuulesta huolimatta! Sitten olikin jo aika toivottaa hyvät loppukirit ja lähteä omille teillemme! Eevis ohitti vimpalla ratakierroksella ainakin kaks ihmistä vielä, että ei mennyt hukkaan sekään toivotus :) Ilmeisesti Eevis oli niin fiiliksissä juoksusta, että päätti käydä Marjon kanssa Somerolla asti juhlimassa hyvää suoritustaan..
Sieltä ne punapaidat tulee ripirinnan
Vielä viimenen päänahka!
Toiselle puolikkaalle lähdin sillä ajatuksella, että kunhan ei mee kauempaa kuin ekalla kiekalla. Laitoin musiikit soimaan ja lähdin rennosti nostamaan vauhtia pikkuhiljaa. Selvästi huomasi, että kannustusjoukot oli jo harvenneet ja ehkä se vesisadekin sitten vaikutti siihen. Joitain porukoita oli kuitenkin ja aika monet läpyt sain lapsille heittää :) Kilometrit meni vaan kivasti ja tosi paljon sain ohitella ihmisiä koko ajan. Ittellä oli kaikki ihan kondiksessa, jalat toimi, maha toimi, tankkaus toimi, geelit toimi, musiikki toimi. Ainut mikä EI toiminut oli mun Garmin, joka ilmeisesti sateen ja näppäinlukon vaikutuksesta onnistui tilttaamaan ittensä n. 33 km kohdalla. Päätin kuitenkin (?) jatkaa ennätysjahtia ja jatkoin omaa hyvää vauhtia ja ohittelua siinä sivussa. Tuuli onneksi tyyntyi tokalle kiepille ja vaihtui pikku sadekuuroihin, jotka ei juurikaan haitannut menoa. Kuin huomaamatta olin taas Forssan keskustassa ja otin 41km kyltin kohdalta vielä loppukirin :) Karmea yllätys odotti maalialueella, kun piti kiertää vielä melkein KOKO ratakierros. Onneksi Janne oli kuitenkin kannustamassa ja pääsin maaliin ennätysajassa 4.25 ! Kiitos vielä Eevis hyvästä seurasta ja onnittelut vielä omasta puolesta kaikille mahtavista juoksuista!
Loppuis ny jo!
Muut yllätetty yhteisruokailussa :)
