sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Juokse Sorvassa 27.10.2018 tulokset Harri Riutan 50v. juhlajuoksu

Miehet 50km
1. Harri Riutta Team Rahola 4:22:12
2. Marko Silvennoinen Team Rahola 5:09:33
3. Jari Kurvinen Team Rahola 6:33:44
Naiset 50km
1. Tanja Tohni Team Rahola 4:56:10
2. Anu Ossberg Team Rahola 5:09:33
Maraton miehet
1. Olavi Kuja-Lipasti Häjyt 3:49:56
2. Petri Mononen Team Rahola 4:08:26
3. Olavi Vähämäki Laihia 4:29:37
4. Niko Peltomaa Team Rahola 4:32:22
5. Johan Gröndahl Team Rahola 4:37:20
6. Mikko Niemi Team Rahola 4:42:20
7. Reijo Sarkola TT226 4:46:00
8. Kari Haukkala Häjyt Seinäjoki 4:50:10
9. Jukka Kalliokoski Häjyt 5:31:23
Maraton naiset
1. Iida Lehtonen Team Rahola 4:10:03
2. Tiina Häkkinen Team Rahola 4:32:22
3. Minna Ylivakeri Team Rahola 4:42:22
4. Susanna Kukkula Team Rahola 4:43:27
5. Outi Vatula Team Rahola 4:59:02
6. Marjo Hutri Häjyt 5:31:23
Miehet 30km
1. Juhani Yli-Marttila Team Rahola 2:21:18
Naiset 30km
1. Henna Värikoski Team Rahola 2:59:55
2. Teija Virtanen Team Rahola 3:54:26
Puolimaraton miehet
1. Jari Nieminen Team Rahola 1:44:15
2. Lauri Sinisalo Team Rahola 2:00:38
3. Ilkka Kivi Kunto-Pirkat 2:09:16
4. Petri Myllymäki Team Rahola 2:24:40
5. Sami Niromaa TreMk 2:32:25
6. Mauno Marjomäki Häjyt Kurikka 4:50:50
Puolimaraton naiset
1. Minna Nurro Team Rahola 2:05:38
2. Milka Erkkilä 2:17:00
3. Lea Mäenpää Team Rahola 2:25:35
Miehet 10km
1. Markus Ilva Team Rahola 41.57
2. Kaj Koivumäki Team Rahola 51.00
3. Janne Autero TT226 57.35
4. Kalevi Montela  Team Rahola 1.11:36
5. Ari Konttinen Team Rahola 1.33:00
Naiset 10km
1. Sari Larkkonen TT226 51.17
1. Sanna Veijola-Putkonen Team Rahola 51.17
3. Maise Autero TT226 57.30
4. Piia Nieminen KKK 1.09:00
4. Jaana Järvelä KKK 1.09:00
6. Johanna Oksala 1.36:00
6. Sari Havia 1.36:00

Huomautukset tuloksista ilva.markus@gmail.com

Kiitos kaikille osallistuneille!

perjantai 26. lokakuuta 2018

Joensuun Night Run

Tietoa Joensuun-reissusta:
La 17.11 klo 12.00 lähtö Nokian ABC:ltä. Pidetään kaksi taukoa, ruokaa kehiin yms.

Su 18.11 klo 9.00 lähtö takaisin Joensuusta Nokian ABC:lle. Pidetään kaksi pikku taukoa, ruokaa yms.

Hinta käteisenä kaikilta suoraan kuskille tasarahalla 17.11, kun bussiin astuu 38,20€ ja 18.11 Kaj 25€.

Matkassa:
Anu
Mariia
Teija
Pete v
Pete m
Marko s
Päivi
Juhani
Hannu
Jukka v
Tiina hä
Iida
Lauri
Susanna
Lea
Niko
Henna
Mari
Eerika
Tanja t
Keijo
Markku l
Elina k
Jari k
Kaj tulomatka kotiin

Puuttuuko joku????
Vielä on paikkoja vapaana bussissa 5 kpl, jos haluat mukaan, yhteys anuun😃

Kysymyksiä?
Anu

torstai 25. lokakuuta 2018

Epilän teräsmies Harria juhlitaan lauantaina

Juhliva Harri Riutta ja 50 kysymystä vastauksineen. Miehen ikään päässyttä Harri Riuttaa juhlistetaan lauantaina 27.10. Sorvassa, perinteisen menoin juhlajuoksun merkeissä. Harrin vahva triathlontausta huomioiden me muut olemme kuitenkin iloisia siitä, että tällä kertaa keskitytään vain juoksemiseen, sillä näin loppusyksystä järven vesi on melko kylmää. Me kysyimme mitä halusimme ja Harri vastasi mitä halusi:

 
Harri vauhdissa Juhanin juhlajuoksussa Sorvassa. Matkana puolimaraton. Kuva: Timo Kananoja. 

Pukuhuone-kysymykset:

1. Mikä on miehiään Harri Riutta?
1. Kolmen lapsen isä, asuu Tampereen Epilässä, rakentaa työkseen palo/urakka nostolava-autoja ja harrastaa intohimoisesti triathlonia.

2. Mitä söit tänään aamupalaksi?
2. Kaksi kananmunaa raakana oliiviöljy kyytipoikana, kaurapuuro marjoilla sekä ruisleipä ja kahvi.

3. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
3. Anthony Beevorin kolmannen valtakunnan viimeisistä päivistä kertovan Berliini 1945 kirjan.

4. Miten tulit tänään töihin; uimalla, juoksemalla vai pyörällä?
4. Pyörällä.

5. Onko tänään harjoituspäivä (kysymykset esitettiin tiistaina 23.10.)? Ja jos on harjoituspäivä, niin minkälaiset harjoitukset ovat tiedossa?
5. Herätys aamulla klo 5 ja kuudeksi uimaan harjoituksena tekniikkaa, voimaa ja 3x500 1:50min/100m, yhdistettynä työmatkapyöräilyyn.

 
Harri kulkee työmatkat pyörällä.

Järven reunalla ja varpaalla kokeilu, että onko vesi kylmää -osio:

6. Olitko vesipeto jo ennenkuin ryhdyit vakavammin harrastamaan triathlonia?
6. Aloitin uintiharjoittelun vuonna 2008 nollatasosta, eli tuolloin aloitin myös triathlonin harjoittelun.

7. Kuinka paljon harjoittelet uintia?
7. Kolme krt viikossa, 60min kerrallaan.

8. Kuinka monta märkäpukua omistat?
8. Omistan kaksi märkkistä sekä yhden yläosallisen.

9. Miten nopeasti olet uinut parhaimmillasi 3,8 km:n matkan (aika ja kisa)?
9. Viime kauden 2018 Tallinn-Ironmanissa tuli nopein uinti koskaan 3.8km/ 1h 10min.

10. Miten arvioit uintitekniikkasi ja -nopeutesi kehittyneen viimeisten vuosien aikana?
10. Oma uinti on kehittynyt pienin askelin ja töitä on tehty paljon mutta parannus on ollut vain muutamia minuutteja, uinti onkin haasteellisin oppia tekniikan takia.



Uinti suoritettu ja pyörävaihtoon T1 ripeästi.



Kääntöpoijulla:


11. Triathlonin lähtö näyttää usein melko kaoottiselta. Miten paljon uimarit kolhivat toisiaan vahingossa?
11. Iskua tulee lähdössä väistämättä, mutta siinäkin tarvii olla agressiivinen ettei oma uinti sekoa varovaisuuden tähden.

12. Miten varaudutaan suonenvedon ehkäisyyn?
12. Kompressiosäärystimet jaloissa auttavat jonkin verran sekä edillisenä iltana nautittu magnesium sekä tankkausjuoman merisuola.

13. Juoksusta puhuttaessa todetaan, että maratonissa voi tulla seinä vastaan esim. 36 km:n kohdalla. Voiko triathlonin ensimmäisessä lajissa eli uinnissa, tulla samainen seinä vastaan? Ja miten sellaisesta tilanteesta selvitään?
13. Itse tulen joskus 2km uinnin jälkeen merisairaaksi ja saatan pulauttaa pienen määrä nestettä mahalaukusta josta kuitenkin toipuu sekunneissa ja seinän tullessa 3km kohdalla ja käsiä hapottaessa 3.5km kohdalla tarvii vain puskea eteenpäin.

14. Pyöräilyssä ja juoksussa on hyvät mahdollisuudet seurata esim. kellosta matkan etenemistä ja mikä on vauhti. Ehtiikö uidessa vilkuilemaan kelloa vai kauhotaanko siinä vain täysillä eteenpäin?
14. En katso kelloa uidessa vaan olen harjoitellut frekvenssin käsien tahdille, eli harjoituksissa mennään samalla vauhdilla kuin kilpailuissa.

15. Harjoitteletko myös miten nopeasti saat riisuttua märkäpuvun?
15. Kyllä uinti/pyörä vaihtoja harjoitellaan ja kuivaharjoitellaan myös ennen kilpailua, mielikuvaharjoitteita käytän myös.

   
Pyörän tarkastus ennen kisaa.

Vaihtoalueella ja matkalla pyörän selkään:

16. Ehtiikö uintiosuudesta jotenkin palautua ennen kuin hyppää pyörän päälle?
16. Ei ehdi palautua, siinä onkin tämän lajin suola kun vaihdotkin vedetään täysiä, eli sykkeet nousee  monesti uinnin jälkeen tappiin.

17. Miten nopeasti pyöräilyrytmistä saa kiinni, kun on juuri uinut 3,8 km?
17. Kyllä pääsee heti pyörän makuun, tosin alussa tarvii malttia koska kolaroinnit tehdään monesti alussa ja kisa on pilalla jos satut loukkaamaan itsesi.

18. Miten pitkiä harjoituslenkkejä teet pyörällä?
18. Kisavauhtisia 70-200 km pitkiä lenkkejä.

19. Katsotko jotakin tv-sarjaa, kun harjoittelet pyöräilyä sisätiloissa? Jos katsot, niin mitä?
19. Grillit huurussa tv-sarja on ykkönen sisätiloissa treenatessa.

20. Mikä on pisin harjoituslenkki, jonka olet tehnyt?
20. 240km on pisin lenkki.

  
Spessulla tien päällä.

90 km takana:

21. Pyöräilyssä peesaus on kiellettyä. Miten helppoa tai vaikeata tuon säännön nouduttaminen käytännössä on?
21. Peesauskielto on 12m ja tuomarit moottoripyörillä valvovat tätä ja kyllä tarkkana perässä ajattaessa on oltava.

22. Mikä on haastavin olosuhde pyöräilyä ajatellen: Paahtava helle, jäätävä vesisade vai karmea vastatuuli?
22. Jäätävä vesisade.

23. Seuraatko pyöräilyssä sykettä vai perustuuko etenemisesi enemmän ennakolta suunnitteltuun aikatauluun?
23. Sykemittari on käytössä mutta enemmän seuraan polkimissa olevaa tehomittaria joka näyttää voiman watteina jolla poljetaan, aivan verraton apuväline harjoitteluun ja oman kunnon testaamiseen!

24. Kuinka paljon nestettä kuluu keskimäärin 180 km pyöräilyn aikana?
24. Neljä pulloa, eli 3.2l minimissään riippuen tietenkin lämmöstä.

25. Onko sinulle tullut koskaan varusteongelmia pyöräilyosuuden aikana?
25. Viimeksi kisan jälkeen huomasin verkkalenkillä että poljin oli leikannut kiinni ja matkanteko hyytyi siihen, hyvällä onnella olen kuitenkin välttynyt kisoissa.

Ja matka etenee:

26. Mikä ratkaisee eniten pyöräilyosuudella (jos täytyy valita vain yksi vaihtoehdoista): Varusteet, kunto vai taktiikka?
26. Kunto ratkaisee.

27. Mitä kilpapyöräsi painaa?
27. Oma Spessuni painaa hiukan yli 8kg riisuttuna, tosin kisassa paljon enemmän kun eväät mukana.

28. Mikä tai mitkä kehonosat ovat pahimmalla rasituksella pyöräilyosuudella? Reidet, takapuoli vai selkä vai joku muu (mikä)?
28. Selkä huutaa hoosiannaa pyöräosuudella!

29. Minkälaista energiaa tankkaat pyöräilyosuuden aikana (jotakin kiinteää, geelejä tms)?
29. Gu Roctane geelejä, oma valmiste energiapatukoita sekä yhdistelmä proteiini/hiilari juomaa merisuolalla.

30. Tuleeko pyöräilyosuuden lopulla koskaan mieleen, että "Loppuis jo, että pääsis juoksemaan"?
30. Kyllä toivoo selkä ja olkapääsärkyjen takia.

Enää maraton jäljellä:

31. Miten helposti juoksu löytyy, kun jalat ovat tehneet hiukan erilaista liikettä edelliset 180 km?
31. 10min. päästä alkaa juoksuvauhti löytymään.

32. Kun takana on pyöräilyn lisäksi myös uintia 3,8 km, niin miltä tuntuu lähteä maratonille: Enää 42 km maaliin vai vielä 42 km tätä kärsimystä?
32. Viime kisassa pääsin n. 16km pyörän jälkeen juosten 29’c lämmössä ja sitten olikin jo jalat taputeltu ja loppu mentiin aivan äärirajoilla kestävyyden suhteen.

33. Minkälaisella taktiikalla yleensä lähdet juoksemaan? Tutkailet olotilaasi, noudatat suunnitelmaa, aloitat täysillä ja himmaat vasta, kun siltä tuntuu vai iskeydet lähimpien kisakumppanien kantaan?
33. Vauhtialue on harjoituksissa haettu samoin kuin muissakin lajeissa ja niitä on harjoiteltu, ennen kisaa tehdään kisasuunnitelma joka määriittää kilpailijalla rajat joita EI SAA ylittää vauhtien suhteen.

34. Tekevätkö thriatlonistit yhteistyötä juoksuosuudella esim. vaihtamalla vetovuoroja?
34. Itse yritän ottaa hyvän peesin juoksijalta joka tuntuu menevän omaa suunniteltua vauhtia ja kyllä tätä harrastetaan yleisesti.

35. Mikä on paras aikasi triathlonin juoksuosuudella (maraton)?
35. Lahdessa oli aikoinaan tasainen juoksulenkki ja aika oli 3:35 luokkaa.

 
Kolme nauhaa käsivarressa kertoo että viimeistä kierrosta mennään.

Jaxaa jaxaa!

36. Mikä on maratonennätyksesi ja mistä kisasta?
36. Samassa kisassa täysmatkalla taisi tulla myös maraton enkka, yksittäiset maratoonit ovat kuitenkin menneet hitaammin.

37. Mikä on paras aikasi täyden matkan triathlonilta?
37. Lahdessa täysmatka vuonna 2016 10h 10min.

38. Olet ollut mukana myös SM-kisoissa - minkälaisia sijoituksia olet saavuttanut?
38. Omassa ikäsarjassa 3 SM-mitalia, hopeaa ja pronssia.

39. Mikä on seuraava triathlonkisasi?
39. Tahko täysmatka tai Tallinn-Ironman 2019, riippuen siitä kuinka terveenä olen päässyt reenaamaan.

40. Mikä on triathlonunelmasi?
40. Hawaiin Ironman Kona.

Maalissa:

41. Mitä järkeä triathlonissa on?
41. Usein kyllä tuntuu että pölhöläisten urheilua tämä riathloni on.

42. Mikä triathlonin lajeista on mielestäsi vaativin?
42. Juoksu on ehdottomasti vaativin ja vaatii jo voimien lisäksi henkistä kanttia.

43. Entä mistä lajista itse pidät eniten?
43. Vaikka uinti on tekniikaltaan vaativin, on se myös helpoin ajallisesti.

44. Mitä jos lajit vietäisiinkin läpi vaikka käänteisessä järjestyksessä - vaikuittaisiko se jotenkin loppuaikaan ja miten?
44. Aikoinaan San Diegossa triathlonin alussa mentiinkin osin käännetyssä järjestyksessä, tämä nykyinen on turvallisempi, käännetyssä järjestyksessä hukkumisen vaara olisi suurempi kun uinti väsyneenä olisi lopussa.

45. Miten nopeasti täyden matkan triathlonista palautuu?
45. Kaksi viikkoa mutta jos mielii seuraavaan täydenmatkan kilpailuun niin sitten vähintään 8 viikkoa.


Maalissa, done 3.8/180/42 km aikaan 10:16:57.

Palauttelulenkki ja sitten juhlan aika:

46. Mitä neuvoja annat triathlonista kiinnostuneelle, joka ei ole vielä uskaltautunut lähtemään lajiin mukaan?
46. Kannattaa liittyä seuraan ja itse autan myös mielelläni.

47. Jos et harrastaisi triathlonia, etkä myöskään sen osalajeja uintia, juoksua tai pyöräilyä, niin mitä liikuntaa tai urheilulajia harrastaisit?
47. Pitkänmatkan luistelua.

48. Näetkö unta triathlonista?
48. Kyllähän tuo riathloni tulee uniin kun se hallitsee muutenkin elämää.

49. Mitä mieltä kotijoukot ovat harrastuksestasi?
49. Kotijoukoista löytyy ymmärrystä ja paras huoltokin löytyy sieltä, pyörälenkin jälkeen on parasta kun pääsee katettuun pöytään ja olen tosi kiitollinen taustajoukoista jotka minulla on.

50. Lauantaina juhlitaan ansaitusti - millä taktiikalla lähdet Sorvan tielle (täysillä vai nautiskellen) ja mille matkalle?
50. Vauhdit on harjoiteltu mutta Sorvan haastava reitti voi yllättää. Zone kakkosen sykealueella ja 5:10- 5:20. vauhdilla mennään ja niin kauan kuin pohkeet kestää asfalttia juostaan toivoen tuo 50km.


Kysymyspatterin Harrille latasivat Kaj Koivumäki ja Marko Silvennoinen.

Kuva: Marko Silvennoinen
Kuvat: Harri Riutta

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Wihan kilometrit 2018 kisaraportti


Olin päättänyt juosta 100 kilometriä


Lappeenrantaan muuton jälkeen minulla on ollut rajallisempi määrä tunteja vuorokaudessa. Rajallisempi määrä tunteja viikossa juoksuharrastukseen. Töiden ja perhe-elämän lisäksi olen silti lähinnä vain juossut. Vähemmän kuin Nokialla, mutta silti jokseenkin säännöllisesti.

Kuitenkin olin päättänyt juosta 100 kilometriä. 100 kilometriä Wihan kilometreillä lokakuussa. Uskoakseni päätös syntyi heinäkuussa tänä vuonna. Todellinen päätös taisi silti syntyä jo viime Wihalla.

Olin päättänyt siis juosta 100 kilometriä, ja olin matkalla Tampereelle. Jännitti, koska en ollut ollenkaan varma jaksaisinko mennä koko matkaa. Mutta olin päättänyt juosta.

Iso osa tiimistä oli Lissabonin maratonilla, ja naisten satkulle oli ennakkoon ilmoittautunut vain kolme juoksijaa. Aamulla jännäilin hetken, tulisiko vielä jälki-ilmoittautujia. Lähtösuoralla tiesin jo, että jos maaliin saavun, on kolmossija ja paikka palkintopallilla taattu. Olin todellakin päättänyt juosta sen 100 kilometriä.



Ilonan juoksu kulkee lennokkaasti.


Lokakuun puoliväli Suomessa on harvoin yhtä lämmin kuin oli 14.10. Olin treenannut lähinnä iltaisin, viileässä säässä, ja vain 18 asteen lämpö tuntui heti alusta asti liian kuumalta. Sykkeet tapittivat niin kauan kuin aurinko jaksoi lämmittää. Janotti. Ihan koko matkan. Join kaksin käsin huollossa. Silti janotti. Mutta totta tosiaan olin päättänyt juosta 100 kilometriä.

Anne tuli miehensä Kimmon kanssa kulkemaan ne vaikeimmat kilometrit 50-60 välillä. Sain ihanaa seuraa hetkeksi. Ei tosin huvittanut jutella, ei olisi huvittanut edes juosta. Kaikesta huolimatta olin päättänyt juosta 100 kilometriä.

Noin yhdeksässäkympissä olin huomaavinani anomalian tulostaululla. Seuraavalla kierroksella kysyin, että jos minä olen toinen, niin missä se kolmas on. ”Tulee perästä.” Silloin päätin juosta 100 kilometriä, ihan vähän vikkelämmin kuin se perässätulija. Tasainen vauhti ja riittävä Jatan ja Elinan moikkaaminen huoltopisteellä auttoi. 

Olin päättänyt juosta 100 kilometriä. Ja minä tein sen.

Teksti: Ilona Harjunpää

Kuva: Jarno Maimonen

maanantai 22. lokakuuta 2018

Teamimatka Lissaboniin 2018



Torstaina lähdin kohti Sääksjärveä. Siellä oli tarkoitus yöpyä Nikolla ja suunnata sieltä ”aamulla” klo 0.30 kohti Pirkkalan ABC:tä, jossa muut kyytiläiset (Eerika Ja Pete) otettaisiin kyytiin yhden aikaan. Illalla vielä Checkasin itseni lennolle. Se ei sujunut ihan suunnitellusti, sillä minulle lävähti koko meidän varauksen liput kerralla puhelimeen… Parin minuutin puhelimen piipittelyn jälkeen ilmoitin muille, kuinka oli käynyt. Ennen nukkumaan menoa nautimme vielä Nikon kanssa tukevan annoksen pastaa.

Herätyskello soitti klo 0.00. Nopeasti suoritetut aamutoimet ja auton nokka kohti Pirkkalaa. Meidän autokunta lähti klo 01.00 sovitusta paikasta. Osa porukasta lähti Helsinkiin jo torstaina ja yöpyi siellä, mukaan lukien Juhani joka oli viides meidän varauksessa. Unta ei tuttuun tapaan ehtinyt paljoa nauttia… Matkalla Helsinkiin pysähdyimme Linnatuulessa kahvilla ja munkilla, olihan tipaton ja herkuton loppunut jo muutama tunti sitten.

Olimme lentokentällä hyvissä ajoin, n. 3 tuntia ennen lennon lähtöä. Nappasimme automaatista matkalaukkutägit ja jäimme odottelemaan muita Teamiläisiä. Pikkuhiljaa muutkin saapuivat kentälle. Ei muutakun laukut hihnalle ja matka kohti Lissabonia alkoi todenteolla. Meillä oli välilasku Munchenissä, osalla porukasta Pariisissa ja osalla suora lento Lissaboniin. Team Rahola oli tehnyt tulpan 10000m:n korkeuteen, lienee jonkinlainen ennätys?

Lissabonin lentokentältä meillä oli hotellin järjestämä bussikyyti majapaikkaamme. Saavuimme hotellille (MeraPrime Gold) 14.30. Suurinosa porukasta oli jo hotellilla. Sain huonekaveriksi maailman nopeimman Monosen, eli Petrin… Sitten olikin vajaa tunti aikaa pieneen kaupunkikierrokseen. Nopean vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme kohti Hard Rock Cafe Lissabonia. Siellä nautimme virvoitusjuomat ja osa teki vähän ostoksia. Seuraavaksi suuntasimme kohti kauppahallia. Matkalla näimme jyrkässä rinteessä liikennöivät ratikat ja katselimme hienoja rakennuksia. Kauppahallilla teimme hieman ostoksia. Hallissa oli kaikenlaista tarjottavaa, mutta nautimme ruoasta pelkän tuoksun muodossa, olimme menossa myöhemmin syömään. Kauppahallilta menimme rannan kautta hotellille. Kaupunkikierroksen jälkeen ehti käydä suihkussa ja valmistautua ensimmäiseen illalliseen Lissabonissa. Illalla söimme Bread 4 you bistrossa. Istuimme ulos katettuihin pöytiin. Ruoka oli hyvää! Ruokailun jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Matkustuspäivä oli vaatinut veronsa.

 

Perillä hotellilla.

Hard Rock Cafe Lissabon.


Lauantaina heräilimme hyvin nukutun yön jälkeen aamupalalle. Aamuvirkut olivat käyneet Anun vetämällä jumpalla jo klo 7.30. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Expoa. Matkustimme sinne metrolla. Exposta haimme numerolaput, paidat ja varustekassit. Alue oli aika pieni ja ostettavaa ei ollut hirveästi, mutta kyllä sieltä jotain mukaan tarttui. Expon jälkeen oli muutama tunti aikaa kierrellä läheisessä ostoskeskuksessa. Testasimme Portugalilaisen kahvilan antimet ja kävimme jälleen ostoksilla. Tapasimme sovitussa paikassa ja suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia. Siellä kiertelimme muutaman tunnin. Jalat alkoivat jo olla aika väsyneet kävelystä, joten lähdimme kohti hotellia. Matkalla haukkasimme pientä purtavaa. Illemmalla menimme syömään Cafe no chiadoon, josta Petrin kanssa hieman myöhästyimme, kun muistimme tapaamispaikan väärin. Ehdimme kuitenkin hyvin ruokailuun. Ruoka oli jälleen kerran hyvää! Palattuamme ruokailusta hotellille saimme Suomesta viestiä, että Lissaboniin olisi saapumassa hurrikaani Leslie. Tarkastelin omia sähköpostejani ja sinne oli tullut järjestäjiltä viestiä, että maratonin lähtöä oli siirretty tunnilla eteenpäin, lähtöpaikka pysyi ennallaan. Puolikkaan lähtö siirtyi myös tunnilla eteenpäin ja lähtöpaikka siirrettiin pois sillalta turvallisuuden vuoksi. Saimme siis tunnin lisää aikaa nukkua. Itse pidin kuitenkin kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja laitoin herätyksen klo 3.30. Vähän jännitti millainen sää olisi aamulla. Sääennustuksissa luvattiin että tuuli laantuu aamulla ja sää muuttuu puolipilviseksi. Ennen nukkumaan menoa pakkasin vielä kaikki aamua varten valmiiksi.

 
Aamuvirkut lähdössä Anun jumpalle.


Heräsimme sunnuntaina aikaisin ja katselimme ulos, millainen sää siellä oli. Yöllä oli hieman salamoinut ja satanut, mutta onneksemme hurrikaani oli hieman laantunut ja mennyt ohi Portugalin. Haimme aamupalapussimme hotellin alakerrasta ja menimme huoneeseen valmistautumaan maratonille. Klo 06.00 lähdimme kävelemään kohti juna-asemaa. Meillä oli edessä n. 40min. matka junalla lähtöpaikalle (Avenida da Republica at Cascais). Junamatkan aikana nautimme hotellilta saatuja eväitä. Jännitys alkoi itsellä kasvaa. Olin suomessa käynyt Johannalla hieronnassa, kun niskani oli aivan jumissa. Itseäni arvelutti, mitä kipeä niska tykkäisi maratonista? Mutta päätin, että lähden kokeilemaan. En ainakaan ennen starttia luovuta… Juna saapui lähtöpaikan läheisyyteen. Kävelimme vielä n. 10min. lähtöalueelle. Ennen starttia suoritimme pakolliset vessakäynnit. Lähtöpaikalla oli paljon ihmisiä. Järjestäjät ilmoittivat, että n. 5000 juoksijaa oli ilmottautunut maratonille.


Teamiläiset valmiina maratonille. Pirteinä klo 6 aamulla... 😂


Olin ennen maratonia sopinut, että juoksen Päivin ja Teijan kanssa rauhallista vauhtia. Päivillä oli jalkavaivaa ja itselläni niskavaivaa. Eerika lupasi vielä liittyä porukkaamme. Menimme lähtökarsinaan odottamaan lähtölaukausta. Minut ja Eerika ohjattiin eri karsinaan, kun Päivi ja Teija, mutta karsinat olivat aika pienet joten pääsimme lähtemään yhdessä. Otimme hieman kuvia ennen lähtöä. 


Lähtötunnelmaa karsinassa.



Vihdoin lähtölaukaus pamahtaa ja tuhannet innokkaat juoksijat pääsevät matkaan. Lähdemme juoksemaan loivaan ylämäkeen. Juoksu lähti ihan hyvin kulkemaa, muutaman kilometrin jälkeen ajattelin että ei niskat ainakaan pahemmin häiritse menoa. Voisin siis keskittyä nauttimaan maisemista ja hyvästä juoksuseurasta. Juomapisteitä reitillä oli n. 3-4km välein, mutta useissa pisteissä oli juomana vain vettä. Minulla olikin koko matkan kädessä pullo, missä oli urheilujuomaa ja täytin sitä aina, kun oli mahdollista. Kun olimme n. 4km kohdalla alkoi maratonin kärki tulla vastaan. Kävimme siis alussa kääntymässä 6km kohdalla, joten oli mahdollisuus nähdä nopeampia juoksijoita alkumatkasta. Etenimme vastatuuleen ja odotimme hetkeä jolloin kääntyisimme myötätuulen puolelle. Maratonin kärjen jälkeen aloimme odottamaan, koska näkisimme Teamin juoksijoita. Olimme meidän porukasta viimeinen ryhmä. Ensimmäisenä vastaan tuli Juhani, sitten Tanja, Markus, Anu, Petri M ja sen jälkeen alkoi tulla Teamiläisiä sellaisella tahdilla, että oli täysi työ ehtiä morjestamaan kaikkia… Tuuli oli kohtalaisen kovaa ja nähdessämme Marin, hän huusi että jos näkyy Niken lippistä, niin se on hänen. Tuuli oli sen vienyt mennessään. Vihdoin pääsimme kääntöpaikalle ja pääsimme etenemään myötätuulessa.

Pian kääntöpaikan jälkeen minun täytyi käydä puskassa, Teija teki samoin. Päivi ja Eerika jatkoi matkaa ottaen valokuvia todella upeista aalloista ja merimaisemasta. Otimme Teijan kanssa muut kiinni ja jatkoimme matkaa yhdessä. Noin 9km kohdalla Eerika sanoi, että jatkaa hieman kovemmalla vauhdilla, Joten Minä, Päivi ja Teija jatkoimme matkaa kolmistaan. Reitti oli vaihtelevaa maastoa ja maisemat oli todella häkellyttävän kauniita. Tästä syystä ja hyvästä porukasta johtuen matka eteni välillä aivan huomaamatta. Reitillä oli useita bändejä ja ohitimme ne tanssahdellen ja laulaen mukana, aivan mahtava fiilis!!! Näiden bändien innoittamana laulaa luritimme porukalla useita biisejä vaihtelevalla menestyksellä…

Aloimme lähestyä puoltaväliä ja sovimme, että otamme selfien upeissa rantamaisemissa. Pian löysimmekin ison levähdyspaikan ja otimme kuvan. Muutama kilometri puolenvälin jälkeen ohitimme Latvialaisen miehen, joka näytti ontuvan vasenta jalkaa. Kysyimme, onko kramppeja ja tarvitsetko suolaa. Mies kieltäytyi kohteliaasti. Ohittelimme reitillä vuorotellen tämän Latvialaisen kanssa useita kertoja ja tervehdimme aina toisiamme, vaihtaen muutaman sanan. Törmäsimme myös kahteen mieheen, jotka juoksivat yhdessä. Toinen oli Portugalista ja toinen Espanjasta. Hetken päästä selvisi, että Portugalilainen oli lenkillä muuten vaan ja oli tsemppaamassa maraton juoksijoita. Hän kertoi, että voisi ensivuonna juosta ensimmäisen maratoninsa juuri Lissabonissa. Nyt hän oli haistelemassa tunnelmaa. Espanjalaisella miehellä oli menossa 3:s maraton. Hän kyseli meidän muiden maratonlukuja ja ihmetteli niitä. Kerroimme, että meidän porukassa on monella muulla paljon ennemmän, olemmehan maraton keräiliöitä…



Puolivälin "selfie" Jaxaa, jaxaa!!!


Lähestyimme 30km kohtaa ja edessä oli pidempi mäki. Mäen jälkeen tuli toinen puskareissu. Päivillä oli alkanut jalkaa särkemään hieman enemmän ja hän sanoi meille, että jatkakaa matkaa ilman häntä. Teijan kanssa totesimme yhteen ääneen, että emme missään nimessä jätä Teamiläistä yksin juoksemaan. Jatkoimme siis yhdessä!!! Tässä vaiheessa itse alkoi miettimään, että kyllä tässä maaliin päästään, kun vain etenemme samaa tahtia. Aikaa meillä oli riittävästi tuohon 6h rajaan. Jossain 35km jälkeen alkoi pitkä ja tylsä suora. Tämän tylsän osuuden ohitimme huumorimme voimin. Taisimme laulaa myös… Lähestyimme 40km kohtaa, Päivi alkoi hieman kiristämään vauhtia, vaikka ei sitä itse myöntänyt… Pari viimeistä kilometriä menimme aivan fiiliksissä ja hetken jopa pelkäsimme, että loppuuko tämä juoksu jopa liian aikaisin!!! Käännyimme viimeiselle parille sadalle metrille ja näimmekin jo tuttuja Teamiläisiä ja maraton seisojia. Kannustus oli aivan huikeaa ja tais siinä hieman tippakin tulla linssiin… Käännyimme maalisuoralle ja otimme toisiamme käsistä kiinni, juoksimme rinnakkain maaliin! JES ME TEHTIIN SE!!! Suuret kiitokset Päiville ja Teijalle mukavasta juoksusta!!! Kiitos myös Eerikalle alkumatkasta! Maaliin saapuessamme meille tarjottiin jäätelöä ja varustekassiin saimme palautusjuomaa yms. Kaikki Teamiläiset pääsivät onnellisesti maaliin! Muutamat tekivä oman ennätyksensä: Juhani, Niko, Petri V, Simo ja Kirsi. Onnittelut heille!

Maalissa odotti Anu ja monia muita Teamiläisiä. Halasimme ja onnittelimme toisiamme. Emme jääneet maalialueelle, kuin hetkeksi. Oli aika mennä hotellille suihkuun, sillä oli reilu tunti aikaa, kun lähtisimme hetkeksi kaupungille ennen illan ruokailua. Hotellilla ehti hetken fiilistelemään, että taas on yksi maraton enemmän ja että seuraava juoksu olisi sitten urani 50 maraton, Harri Riutan 50V juhlajuoksussa, Sorvassa. Eikä todellakaan ollut mikään helppo juoksu, vaikka vauhti oli maltillinen.



Puolikkaan ja maratonin juosseita maalissa! Jes, HYVÄ ME!

Maratonseisojat tositoimissa.


Suuntasimme seuraavaksi kaupungille kumiankkakauppaan, KYLLÄ ankkoja ostamaan!!! Lähes kaikille mukana olleille tarttui kumiankkoja mukaan. Ise ostin tuliaisiksi yksisarvisen kumiankan. Seuraava kohteemme oli Portviinimyymälä. Siellä maistoimme Portviiniä lasilliset. Tämän jälkeen osa porukasta meni vielä muihin kauppoihin tai hotellille. Minä, Petri V, Petri M, Juhani ja Sirpa menimme ansaituille palautusolusille lähipubiin. Siellä emme ehtineet kauaa olla, kun kohta olimme menossa syömään. Veimme ostokset hotellille ja kokoonnuimme jälleen alhaalla, mistä lähdimme ravintolaan. Matka sinne kesti noin 15min. Tänään vuorossa oli ravintola nimeltään Monte Mar. Tälläkin kertaa ruoka oli ihan hyvää, ranskalaisia lukuunottamatta, jotka olivat enemmänkin sipsejä. Annoksetkin olisi saanut olla hieman isompia. Vaikka otin alkuruoan myös, niin jostain kumman syystä sekään ei riittänyt. Maraton oli sen verran vienyt energiaa… Paluumatkalla hotellille meinasin vielä mennä Burger Kingin kautta, mutta sinne oli sen verran matkaa, että uni vei voiton. Seuraavana päivänä oli vuorossa bussimatka Sintraan ja Belemiin.

 
Osa ankkakaupan tarjonnasta.



Ruhtinaallisen 9h yöunien jälkeen menimme aamupalalle. Tänäkin aamuna oli muutama aamuvirkku Anun kanssa jumpalla. Itse olin tosi väsynyt maran jäljiltä ja nukuin vähän pidempään. Klo 9 tuli bussi hakemaan meitä kierrokselle. Meillä oli paikallinen opas mukana, joka kertoi meille bussimatkan aikana tietoa Lissabonin historiasta yms. Anu ja Markus sitten kertoi Suomeksi meille muille. Sää ei ollut tänään ihan yhtä suosiollinen, kuin muina päivinä, mutta emme antaneet sen haitata, Aamusta asti oli ollut pientä tihkusadetta ilmassa. Ensimmäisenä kohteenamme oli Penan linna Sintrassa. Sinne oli vajaan tunnin matka hotellilta. Bussi jätti meidät Sintran keskustaan, koska tie Penan linnaan oli niin kapea että sinne ei meidän bussilla päässyt. Kuljimme kokoajan ylemmäksi ja ylemmäksi. Linna sijaitsi aika korkealla ja näkyi suht kauas. Menimme pienemmällä bussilla lähemmäksi linnaa. Loppumatkalle olisi saanut vielä pienemmän bussin, mutta matka oli sen verran lyhyt, että kävelimme sen. Saavuttuamme linnaan aurinkokin alkoi hieman pilkistämään. Saimme muutaman hienon kuvan linnasta. Hetken aikaa kuvailtuamme sää muuttui jälleen sateiseksi. Kiertelimme ensin linnan ulkopuolella ja sitten kun alkoi enemmän satamaan, siirryimme katsomaan mitä kaikkea löytyy sisältä. Linna oli vaikuttava näky ja siellä olisi helposti saanut kulumaan koko päivän. Meillä alkoi kuitenkin aika loppumaan ja palasimme alas Sintran keskustaan. Siellä kävimme haukkaamassa välipalaa ja lauloimme synttärisankari Petri Virtaselle. Hyppäsimme takaisin omaan bussiimme ja suuntana oli Euroopan läntisin paikka (Cabo da Roca). Kuljimme mutkikasta ”vuoristotietä” pitkin ja saavuimme määränpäähämme. Cabo da Roca oli kaunis ja tuulinen paikka. Otimme siellä muutamia kuvia ja jatkoimme matkaamme kohti Belemiä. Matkalla määränpäähämme kuljimme edellisenä päivänä juostua maraton reittiä pitkin. Oli hauska muistella edellisen päivän juoksua. Matka tuntui bussilla matkustettuna paljon lyhyemmältä ja mäet ei tuntunut yhtään niin raskailta, kuin juostessa…

 
Penan linna.

Euroopan läntisin paikka Capo da Roca. 


Saavuimme Belemiin. Bussin ikkunasta olimme nähneet Belemin tornin, löytöretkien monumentin ja maratonilla tutuksi tulleen sillan, joka näkyi kilometrien päähän. Jalkaiduimme bussista. Meillä oli vain parikymmentä minuuttia aikaa, kunnes jatkaisimme matkaa hotellille. menimme katsomaan lähempää löytöretkien monumenttia. Otimme kuvia ja ihastelimme valtavan kokoista teosta. Aikaa oli sen verran vähän, että lähdimme takaisin bussille. Pieni porukka, Anun johdolla vielä hölkkäsi reilun 500 metrin päässä sijaitsevaan Belemin tornille ja takaisin. Itsellä oli jalat sen verran väsyneet, että jätin tornilla kaynnin väliin. Tämän jälkeen matkamme jatkui hotellille. Hotellille saavuttuamme kävimme vielä Burgen Kingissä syömässä ja kauppahallissa ostamassa tuliaisia.

Hotellilla oli sen verran aikaa, että ehdimme pakkaamaan matkalaukkumme valmiiksi ja käymään suihkussa ennen ruokailua. Pakkailun jälkeen lepäsin hetken aikaa ja meinasin nukahtaa. Päivä oli ollut pitkä ja vienyt voimat. Meillä oli hauska retki takana ja päivä oli mukavaa vastapainoa juoksulle. Muutaman tunnin hengähdyksen jälkeen lähdimme syömään Ha Mesa Lisboa nimiseen ravintolaan. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme paikan. Ruoka oli edellisten iltojen tapaan hyvää. Minulle jäi Portugalilaisesta ruoasta hyvä maku. Ruoan jälkeen kävelimme takaisin hotellille. Seuraavana aamuna olisi aikainen lähtö lentokentälle. Pitkän päivän jälkeen uni tuli nopeasti.

 
Ha Mesa Lisboa. Pöytäseurue 1.

Ha Mesa Lisboa. Pöytäseurue 2



Tiistaina klo 02.30 kello herätti ”pirteät” matkailijat. Pikaiset aamutoimet, laukku mukaan ja bussia odottamaan. Kyytimme oli parkkeerattu tuttuun tapaan aivan nurkan taakse. Matka lentokentälle kesti puolta vähemmän, kun tullessa, olimmehan liikkeessä jo ennen kukonlaulua. Saavuimme lentokentälle. Olimme jälleen checkanneet itsemme lennolle jo edellisenä päivänä. Emme saaneet matkalaukkutägejä lippuautomaatista, joten suuntasimme matkalaukkutiskille. Jono eteni nopeasti ja pääsimme nopeasti myös turvatarkastuksesta läpi. Lentoon oli vielä muutama tunti, joten ehdimme ostamaan vielä viimeiset tuliaiset. Nautimme kentällä vielä aamukahvit ja leivät. Menomatkan tapaan meillä oli pari eri reittiä. Toiset menivät Pariisin ja toiset Munchenin kautta Helsinkiin. Laskeuduimme Helsinkiin, sitten haimme auton lentoparkista ja suuntasimme yhdellä pysähdyksellä kohti Tamperetta. Meillä oli sama autokunta, kun mennessä+Juhani.



Kiitos kaikille matkassa mukana olleille! Minulla oli todella hauska reissu! Lopuksi haluan vielä kiittää meidän loistavaa hotellia (Mera Prime Gold) todella hyvästä ja ensiluokkaisesta palvelusta! Henkilökunta oli todella avuliasta ja ystävällistä. Jos olet matkustamassa Lissaboniin, niin tämä hotelli kannattaa pitää mielessä.

Teksti: Marko Silvennoinen.

Kuvat: Marko Silvennoinen ja Team Rahola.

6.12.2018 Sorvan juoksu ja ensi vuoden tiimimatkat 2019

6.12.2018 Anu tarjoaa kakkua Itsenäisyyspäivänä Sorvan juoksussa 300:n maratoninsa kunniaksi ja toivoo, että juoksuun/kävelyyn osallistuisi mahdollisimman moni. Tärkeä päivä hänelle, ja haluaa jakaa sen ja kakkuhetken mahdollisimman monen kanssa. Kaikki, jotka pääsevät, niin radalle tallaamaan oma matka, kävellen tai juosten, laulaen tai nauraen, ihan miten omaan habitukseen sopii! Pääasia että nauttii!! Ja matkathan ovat tuttuun tapaan 10 km, 1/2-maraton, 30 km, maraton ja 50 km. Osallistumismaksu paikan päällä 10,- käteisellä.

Tapio Koivu Team Rajusta juoksee myös 300. Maratoninsa Sorvassa 6.12.2018.

Alustavaa tietoa ensi vuoden tiimimatkoista:
1.6.2019 (juoksupäivä) Tukholman maraton. Lähtö lentäen pe 31.5., paluu lentäen 2.6.
6.10.2019 (juoksupäivä) Skotlannin maraton. Lähtö pe 4.10., paluu ti 8.10.

Erään kerran Roomassa...

perjantai 19. lokakuuta 2018

Teamin pikkujoulut 24.11. kohta ovella!!


Ennen pippaloita taas perinteinen 3 h:n spinningrykäisy (5,-/pää). Varaa paikkasi Anulta spinningiin klo 13.30-16.30, paikkoja rajoitettu määrä, nopeet syö hitaat joten pidähän puolesi.
Itse juhlapaikkana taas hyvä tuttu Ruby&Fellas klo 19.00. Seisova pöytä/omakustannus 25,-, maksetaan paikan päällä. Muista (vapaaehtoinen) pikkujoululahja mukaan, max. 5,-. Ilmoittaudu Anulle ja kerrohan myös mahdolliset ruoka-aineallergiat. Kaikki mukaan!

MENYYYY 😋:
Raikasta vihersalaattia ja granaattiomenaa (L, G)
Marinoituja kasviksia ja tzatsikia (L, G)
Mozzarella-pestopastasalaattia
----
Paahdettua perunaa ja batattia (L, G)
Lohta ja sitruunasmetanaa (L, G)
Punaviinissä haudutettua timjamibroileria (L, G)
----
Talon leipää ja levitettä (L)
----
Suklaakakkua, valkosuklaamoussea ja tuoreita marjoja


Harrin 50-vuotissynttärijuoksu 27.10.

Joten kaikki kynnelle kykenevät lähtekääpä kipittelemään Harrin 50-vuotissynttärijuoksua lauantaisena syysaamuna klo 10 (ei poikkeuksia). Taas olisi tarjolla kaikki ihanat matkat 10 km, 30 km, 1/2-maraton, maraton ja 50 km. Lähtö Riihitie 3, 37120 Nokia. Maksu paikan päällä käteisellä 10 euroa. Ilmoittautumiset Anulle 040 828 5700 tai anu.ossberg@gmail.com, tai Markukselle 050 548 7661 tai ilva.markus@gmail.com.

Tervetuloa mukaan!

Harri kepein askelin eräänä kesäpäivänä.

torstai 11. lokakuuta 2018

Tipaton ja herkuton

Kati Nynäs voitti tipattoman ja herkuttoman arvonnan 90€ lahjakortin XXL:ään , valkosuklaapiparkakkusuklaata ja Karvis kortin, isosti onnea, olet sitkeä.👌

perjantai 5. lokakuuta 2018

Ylös ja alas Lidingössä

Väsyttää ja ajatus ei kulje enää yhtä rivakasti, kuin pari tuntia takaperin. Maaliin on kuitenkin enää vain 6 km ja alan pohtia, että olisinko mahdollisesti jo ohittanut Lidingöloppetin kuuluisimman nousun, legendaarisen Abborrbackenin. Tuosta ylämäestä kohkaavat nimittäin kaikki, jotka ovat juosseet maailman suurimmassa maastojuoksutapahtumassa eli Lidingöloppetissa. Se on paikallinen murhamäki, joka pakottaa useat 30 km:n kuninkuusmatkalle osallistujat vaihtamaan juoksuaskeleet kävelyyn. Viimeiset pari kilometriäni 20 km:n jälkeen ovat olleet monen peräkkäisen ja vaativan ylämäen värittämiä, joten ehkä joku niistä oli se Abborrbacken. Se sopisi minulle oikeastaan ihan hyvin, sillä ensimmäiset 24 km alkavat painamaan kintuissa. 

Reipas alku kylki kyljessä 
Ensimmäisen vitosen olen juossut melko reippaasti (5:33, 5:34, 5:41, 5:36 ja 5:42) eli olen ollut aikataulussa huomioiden tavoitteeni alittaa kolme tuntia. Vauhtiini on vaikuttanut se tuttu tunne, kun olet yksi monista suuressa juoksujuhlassa ja ilmassa väreilee saman henkisten ihmisten kanssa koettu odotus ja innostus. Ja kun pistooli on paukahtanut, niin juoksijoiden massa on kirmannut vihreille lidingöläisniityille kuin lehmälauma keväällä – minä muiden joukossa. Täynnä intoa ja energiaa. Osittain reipas aloitus on johtunut myös siitä, että alun pelto-osuuden jälkeen, kun reitti on muuttunut kapeaksi, niin juoksijoiden virta on vain vienyt mukanaan. Siinä ei ole oikein pystynyt hidastamaan – tosin ei myöskään kiihdyttämäänkään. Koko kisan ajan etäisyys kanssakilpailijoihin on useimmiten todella pieni ja saan sekä annan usean tahattoman kyynärpääiskun. Mutta kukaan ei näytä hermostuvan, pyytelemme puolin ja toisin anteeksi. Useimmissa paikoissa kaksi mahtuu juoksemaan rinnatusten, mutta kolmannen ilmaantuessa paikalle käy jo ahtaaksi. 

Ei niin kiire, ettei kuvaajalle ehtisi moikkaamaan.
Kuudes kilometri on alamäkivoittoinen ja sisältää yhden hurjan alamäen, joten vauhdiksi tulee 5:17 (nousua tällä kilometrillä vain 8 m). Sen jälkeen päätän hiukan hidastaa (5:52, 5:28, 5:38 ja 5:46) ja jättää voimia erityisesti viimeiselle kympille, jonka reittiprofiili on alkua vaativampi. Myöhemmin totean, että vitosen ja kympin välillä sijoitukseni on heikentynyt jonkun verran eli monet kanssakisaajistani ovat käyttäneet päinvastaista taktiikkaa eli pistäneet pökköä pesään helpoilla osuuksilla. Ja kilpakavereita riittää, sillä koko matkan taivallan useiden kymmenien juoksijoiden joukossa. Huoltopisteiden jälkeen samaa vauhtia etenevän joukon koostumus vaihtuu, mutta tahti pysyy silti melko samana. 

Hetken huumaa alamäkikunkkuna 

Kympin jälkeen minä ja muut saamme pientä esimakua tulevasta (km 5:56 – nousua 27 m), mutta pitkältä tuntuvan nousun jälkeen reitti tasoittuu uudelleen ja muuttuu ajoittain jopa alamäkivoittoisemmaksi. Laskuissa löydän itsestäni uuden juoksijaominaisuuden mistä en ole aikaisemmin ollut tietoinen. Alamäet otan nimittäin vauhdikkaasti ja teen läjäpäin, uhkarohkeitakin ohituksia kapealla reitillä – hetkittäin muistutan tiimin Ferrari-miestä Juhania. Mutta vain hetkittäin. Km-aikani ennen viimeistä kymppiä seilaavat 5:32–5:58 välillä eli loppumatkalla riittää, kun juoksen n. 6 min/km -vauhtia päästäkseni tavoitteeseeni. Nautin viimeisen sortsien taskuihin kätkemistäni geeleistä (mukana 2 geeliä). Minä olen valmis – mutta onko Lidingön loppupätkä valmis kohtaamaan minut? 


Jälleen yksi nousu takana.
Abborrbacken – pitkä ja piinaava 

Toiveuneni – että olisin huomaamatta jo selvittänyt Abborrbackenin – murskaantuu kuitenkin nopeasti. Reitin vieressä tapittaa punainen kyltti valkoisilla kirjaimilla: Abborrbacken 200 m. Seuraava kyltti tulee vastaan nopeasti ja ilmoittaa, että nyt etäisyys mäen alkuun on vieläkin lyhyempi. Nousu alkaa tiukalla 90 asteen käännöksellä, joten kun vilkaisen nopeasti vasemmalle yläviistoon, näen pitkän jonon kilpailijoita. Mutta huolestuttavaa on se, että lähes kaikki heistä tuntuvat kävelevän. ”No voi p…kele – ei tänne kävelemään olla tultu, ajattelen”. Olen kesän jälkeen vähintään kerran viikossa käynyt Kaupissa hinkkaamassa ylä- ja alamäkiä, joten nyt on aika lunastaa aikaisemmin tehdyn työn tulokset. 
Kieltäydyn siis kävelemästä ja valitsen vasemman kaistan. Ylämäkeen liikkumiseni muistuttaa vain kaukaisesti juoksemista, mutta etenen kuitenkin nopeammin kuin kävelijät, joten ohituksia tulee tuhka tiheään. Sykkeeni nousee lähelle 180. Vauhti – jos sitä siksi voi enää kutsua – on kuitenkin sitä luokkaa, että en tule itse ohitetuksi kertaakaan. Abborrbacken tuntuu kuitenkin jatkuvan ja jatkuvan – itse asiassa sen pituus on 550 metriä ja tällä välillä sen yhteenlaskettu nousumäärä on 50 metriä. Mutta lopulta mäki on selätetty. Mäen harjalla – kuten useimmilla reitin varrella – odottaa sydäniskuri. Täällä järjestäjät tuntuvat varautuvan kaikkeen. Mitä tulee nousuihin, niin vertailuksi todettakoon, että Sorvan juoksun kympillä nousua on yhteensä n. 68 metriä. 21–26 km välillä aikani ovat 5:37–6:13. 

Geelit loppu, onneksi on vielä sisua 

Ikävä kyllä Abborrbackenin jälkeen odottaa vielä uusi haaste ennen maalia, sillä Karins Backe (nousua 40 m) on lähes samaa luokkaa. Mäen alla on viimeinen juomapiste, mutta vaikka aikaisemmin olen pysähtynyt lähes kaikilla juomapisteillä 5 km:n välein, niin tämän jätän väliin. Nyt ei ole aikaa pysähtyä syömään kanelipullia tai kookospalloja – nyt on aika kesyttää viimeinen ylämäki. Karins Backe näyttää olevan toisinto edellisestä koetuksesta. Hiljainen ja uupunut juoksijajoukko kävelee reitin oikeassa reunassa. Minä lyhennän askeltani, ja siirryn tikittämään uudelleen vasemmalle eli ohituskaistalle. Ylämäessä on myös katsojia kannustamassa, ja joku näyttää innostuvan hurjasti surkeasta taaperruksestani. Tiimin paidan hihassa näkyvä Suomen lippu saa hänet innostumaan: ”Heja, finsk Sisu”! Vaivoin jaksan näyttää peukkua. Mäen laella alkaa tuntumaan siltä, että nyt viimeisiin alamäkiin ei löydy enää samanlaista vauhtijuoksua, vaikka matkaa on jäljellä vain runsas kilometri. Takareisiäni kiristää ja sitä en ole ennen kokenut. Mahdollinen kramppi sotkisi lopun, sillä vauhtini on kuitenkin ollut sen verran hyvää, että minulla on mahdollisuudet alittaa jopa 2:54. 


Tulossa maalisuoralle – taistelu kanelipullista voi alkaa.
Vihdoin maalialue häämöttää edessä. Se on kuten lähtökin, vihreillä niityillä. Musiikki pauhaa ja yleisö kannustaa. Yritän löytää vielä yhden ylimääräisen vaihteen. Lopulta alitan 2:54 yhdeksän sekunnin marginaalilla. Maalissa tunnen oloni väsyneeksi, mutta pienen sääriin nojailun jälkeen lähden tyytyväisenä kanelipullajahtiin, sillä onhan tämä päivä Herkuttoman ja tipattoman Jokeripäivä. 

Lidingöloppetissa kanelipullia syömässä kävi Kaj Koivumäki 

Lidingöloppet Tukholman kupeessa, on maailman suurin maastojuoksutapahtuma. Lidingö numeroina: 

  • Eri pituisia juoksumatkoja syyskuun viimeisenä viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin 
  • Tänä vuonna kilpailu järjestettiin 54. kerran 
  • Kuninkuusmatka 30,25 km, muut matkat 15 km, 10 km, 8 km, 6 km, 4 km, 3 km, 2 km ja 1,7 km (lyhyemmät matkat sauvakävelijöille, lapsille ja pyörätuolilla liikkuville) 
  • 30 km:llä 11 eri lähtöryhmää 
  • 30 km:llä nousua yht. 466 m (oman kelloni mukaan), mutta verkossa nousumääräksi kerrotaan 500–550 m 
  • Viime vuonna naisten keskiaika 30 km:llä 3:25:12 ja miesten 3:05:12 
  • Huoltopisteitä n. 5 km välein 
  • Vettä kuluu viikonlopun aikana 65 500 litraa ja urheilujuomaa 37 000 litraa 
  • Banaaneja vastaavasti 25 000 kpl ja kanelipullia 67 000 kpl 
  • Bajamajoja 380 kpl 
  • Miljoonas juoksija tuli maaliin tänä vuonna 
  • Ilmoittautuneita juoksijoita tänä vuonna 35 795