keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Wihan kilometrit 2018 kisaraportti


Olin päättänyt juosta 100 kilometriä


Lappeenrantaan muuton jälkeen minulla on ollut rajallisempi määrä tunteja vuorokaudessa. Rajallisempi määrä tunteja viikossa juoksuharrastukseen. Töiden ja perhe-elämän lisäksi olen silti lähinnä vain juossut. Vähemmän kuin Nokialla, mutta silti jokseenkin säännöllisesti.

Kuitenkin olin päättänyt juosta 100 kilometriä. 100 kilometriä Wihan kilometreillä lokakuussa. Uskoakseni päätös syntyi heinäkuussa tänä vuonna. Todellinen päätös taisi silti syntyä jo viime Wihalla.

Olin päättänyt siis juosta 100 kilometriä, ja olin matkalla Tampereelle. Jännitti, koska en ollut ollenkaan varma jaksaisinko mennä koko matkaa. Mutta olin päättänyt juosta.

Iso osa tiimistä oli Lissabonin maratonilla, ja naisten satkulle oli ennakkoon ilmoittautunut vain kolme juoksijaa. Aamulla jännäilin hetken, tulisiko vielä jälki-ilmoittautujia. Lähtösuoralla tiesin jo, että jos maaliin saavun, on kolmossija ja paikka palkintopallilla taattu. Olin todellakin päättänyt juosta sen 100 kilometriä.



Ilonan juoksu kulkee lennokkaasti.


Lokakuun puoliväli Suomessa on harvoin yhtä lämmin kuin oli 14.10. Olin treenannut lähinnä iltaisin, viileässä säässä, ja vain 18 asteen lämpö tuntui heti alusta asti liian kuumalta. Sykkeet tapittivat niin kauan kuin aurinko jaksoi lämmittää. Janotti. Ihan koko matkan. Join kaksin käsin huollossa. Silti janotti. Mutta totta tosiaan olin päättänyt juosta 100 kilometriä.

Anne tuli miehensä Kimmon kanssa kulkemaan ne vaikeimmat kilometrit 50-60 välillä. Sain ihanaa seuraa hetkeksi. Ei tosin huvittanut jutella, ei olisi huvittanut edes juosta. Kaikesta huolimatta olin päättänyt juosta 100 kilometriä.

Noin yhdeksässäkympissä olin huomaavinani anomalian tulostaululla. Seuraavalla kierroksella kysyin, että jos minä olen toinen, niin missä se kolmas on. ”Tulee perästä.” Silloin päätin juosta 100 kilometriä, ihan vähän vikkelämmin kuin se perässätulija. Tasainen vauhti ja riittävä Jatan ja Elinan moikkaaminen huoltopisteellä auttoi. 

Olin päättänyt juosta 100 kilometriä. Ja minä tein sen.

Teksti: Ilona Harjunpää

Kuva: Jarno Maimonen

1 kommentti:

  1. Hienosti vedetty ja taisteltu syksyn hellesäässä. On se vaan upea matka toi satakilometrlä. ONNITTELUT!

    VastaaPoista