tiistai 31. tammikuuta 2012

Pari vinkkiä kotirataan

Näyttäisi siltä, että päästään rapsakkaan keliin taivaltamaan huomenna, joten pari vinkkiä ei liene pahasta.
Ensiksikin muistakaa kerrospukeutuminen! Useampi kerros päällekkäin on yhtä vahvaa ja hengittämätöntä parempi!
Jokin ohut kangas tai jokin suun eteen on poikaa, ettei tule vedettyä kylmää ilmaa suoraan rööriin. Vältä kuitenkin esim. kaulurin läpi henkimistä, koska pidemmän päälle kauluri jäätyy, eikä siksi ole enää kovin mukava.
Älä rasvaa naamaa enää huomenna! Rasvat tahtoo olla vesipohjaisia ja vesi ei ole hyvä yhdistelmä kovan pakkasen kanssa.
Muista ottaa vaihtovaatetta mukaan! Vaatteet ja eväät säilyvät lämpöisinä huoltopisteellä. Jos hikoat paljon, niin kannattaa vaihtaa välillä kuivempaa päälle. Yläkroppa ei välttämättä pysy lämpöisenä märät kledjut päällä ja esim. kyynärvarret, eritoten kyynärpäät alkavat jäätymään ellei kuivaa ole päälllä.
Muista juoda alusta alkaen, muista syödä joka kiekalla....
Ja muista, ettei kyseessä ole kilpailu, vaan suorittamiseen on koko päivä aikaa.
Kaikki hyvillä mielin mukaan, huomenna on luvassa elämys!! Ja lenkin päälle maistuu sauna ja hyvä palauttava ruoka ja juoma.

Tervetuloa!!!!

Tammikuun herkkukori

Tipaton ja herkuton tammikuu on ohi ja jälleen on lupa hiukan herkutella. Kaikkien tipattomien ja herkuttomien kesken arvottiin tuttuun tapaan herkkukori ja pieni herkkupussi+lahjakortti. Herkkukorin omakseen voitti : Mirva ja pussukan: Johanna T. Onnittelut voittajille ja kaikille tammikuun läpi taistelleille!!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Team Raholan Kotirataultra

Tätä on vuosi odotettu! 4.2.2012 klo 9.00 alkaen reippaillaan taas Team Raholan kotirataultra, telkustakin tutussa Sorvan kylässä.

Lähde mukaan kävellen, hölkäten, juosten tai vaikka kontaten, tyylillä ei ole väliä, vain osanottaminen on tärkeää. Matkan saat valita väliltä 10-50 km. Tapahtumassa on tarjolla huolto A&M:n lämpöisessä tallissa ja hieman kylmemmässä hangessä 5km:n kohdalla nököttää kylmä/kuumalaukku, johon voi laittaa haluamiaan eväitä. Talon puolesta huollossa on tarjolla juomaa, rusinaa, suolakurkkua ja tietenkin suolaa. Suorituksen jälkeen voit käydä kuumassa saunassa pesulla ja sen jälkeen tarjolla on pikkupurtavaa. Eikä muuten maksa mitään!

Liikunnan jälkeen iltapäivästä eteenpäin on tarkoitus sitten nauttia hieman herkuista ja kehuskella suorituksellaan hyvässä seurassa. Alkuillasta olisi tarkoitus tilata pizzaa ja saattaapa ohjelmassa olla pieni yllärikin.

Ja kaikki tämä tapahtuu osoitteessa Riihitie 3, 37120 Nokia. Tervetuloa!!!

Lisätietoja: Anu 040 8285700 tai Markus 050 5487661

torstai 26. tammikuuta 2012

Spinningpäivä

La 28.1.2012 klo.11.30 nautitaan taas Spinningpäivästä Raholan liikkarin jumppasalissa!
Luvassa on siis 2h 45min. täyttä nautintoa pyörän päällä aina välillä palautellen ja polkemisen jälkeen kaikkien suosikkiosuus eli 15min. vatsaliikkeet!!

Ota mukaan paljon juotavaa, pientä purtavaa ja hikipyyhe.

Tule mukaan mihin aikaan haluat ja lähde silloin kun siltä tuntuu.

Hintaa tälle kaikelle kertyy vain 6€ kk-korttilaisille ja muille 8€. Halpaa ja hyvää menoo uusien loistavien levyjen tahdissa!!

Tämän jälkeen on niiin hyvä fiilis!!!!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Raholan Kympin pikkuilmo on valmis

Raholan Kympin pikkuilmoitus on valmis jaettavaksi. Ilmoitus on pdf-muotoinen tiedosto ja kooltaan A5, joten A4-kokoon printattuna siitä saa leikattua näppärästi kaksi ilmoitusta. Tiedosto on värillinen, mutta sen voi vallan mainiosti printata mustavalkoisenakin. Toimii kuin häkä joka tapauksessa.

Toiveena on, että ilmoitusta jaetaan talven ja kevään mittaan erilaisissa kuntoilutapahtumissa, työpaikoilla, tuttujen luona yms. missä aktiiviset tiimiläiset liikkuvatkaan.

Pikkuilmoitus-tiedoston saa kun pyytää sitä Markukselta (markus.ilva(at)elisanet.fi) tai Minnalta (minna.nurro(at)pp.inet.fi).



lauantai 21. tammikuuta 2012

Kuukauden Raholalainen: Jouni H.

Vuoden 2012 ensimmäisenä kuukauden raholalaisena esitellään JouniH., joka tunnetaan tiimissä paremmin lempinimellä Haukkari.

Mies kuin terästä

Jounin kiinnostus liikuntaan on alkanut jo nuorella iällä ja elämän varrella onkin tullut harrastettua monenlaisia lajeja. Jouni listasi niistä jokusen ja lista on kieltämättä komeaa luettavaa: harrastuksiin kuului ja kuluu mm. yleisurheilu, koripallo, sukellus ja ehkä rakkain harrastus uppopallo, jossa Jouni on toiminut myös valmentajana. Jounin luotsaama uppopallojoukkue on voittanut 1. divisioonassa SM-kultaa ja SM-sarjassa hopeaa. Onnittelut näistä huippusaavutuksista!

Uppopalloharrastus päättyi kuitenkin ikävästi, kun niskan välilevyn pullistuma aiheutti useamman kuukauden toipumisjakson ja teki mahdottomaksi tämän lajin harrastamisen. Ennen onnettomuutta Jouni kävi myös vaimonsa Annelin kanssa ahkeraan jumpilla, joissa ei siihen aikaan juuri miehiä tavattu. Jumppatunnit olivat perussettiä eli askellusta ja lihaskuntojumppaa. Rohkeaa meininkiä mieheltä, etten sanois.

Loukkaantumisesta huolimatta Jouni on jatkanut reipasta urheilullista elämää monien muiden mielekkäiden lajien parissa. Niistä ehkä oudoin on ”negatiivisen kehityksen hidastaminen”!! Lajin ”nimike” toimii myös Jounin mottona. Liekö tässä teräksisen luonteen ja kropan salaisuus?

Perhe ja arki

Jounin arkiseen sporttiseen menoon kuuluu myös perheen pyörittäminen rakkaan vaimon Annelin kanssa. Heillä on kolme energistä poikaa, joista kaksi asuu vielä kotona ja vaativat oman osansa harrastuksineen.
– Pirkkahallissa juostaan kumimattoa ympäri pää pyörällä, Jouni toteaa. Tämä aiheuttaakin sen, että omaa kuntoa joutuu silloin tällöin hoitamaan jopa työajalla.

Jouni työskentelee Ilmavoimissa, ja työn kautta on muodostunut yksi lempilajeista eli kuntosalitreenaus, joka on myös osa työtä. Työnantajan kautta Jouni osallistui sotilaspenkkipunnerruskilpailuun vuonna 2011, josta tuli upea voitto oman ikäluokan sarjassa. Onnittelut voitosta! Tangossa pitää olla oma paino rautaa ja sitä nostellaan ylös alas niin paljon kuin jaksaa. Ja Jounihan JAXAA!!

Vaimo johdatti Team Raholaan

Team Raholan riveihin Jouni päätyi vaimonsa Annelin johdattamana. Vaimo löysi Raholan Liikuntakeskuksen jumpat ensin ja sitä kautta Jouni tuli vaimon yllyttämänä perässä, ei tosin jumpille vaan juoksuryhmään talvella 2011.

Juoksu on ollut Jounilla läpi elämän mukana harjoittelussa, mutta jostain ihmeen syystä viimeisen kuluneen vuoden aikana se on lisääntynyt rutkasti. Jouni toteaakin, että porukassa on mukavampi hölkätä ja saa itsestä paremmin irti lähteä lenkille. Valitettavaa ainoastaan on se, ettei vaimo ehdi hankalien työaikojen vuoksi tiimin yhteislenkeille mukaan. Onneksi Anneli-vaimo ei moisesta lannistu vaan ahkeroi omalla ajallaan hiihdon ja jumppien parissa toisaalla.

Tiimin myötä Jounin kiinnostus juoksutapahtumiin on herännyt, ja siihen kipinän taisi antaa viime vuonna juostu Pirkan hölkkä. Se oli Jounin ensimmäinen juoksutapahtuma, ja siitä hänelle jäi oikein hyvä fiilis.
– Matka oli sopivan pituinen ja mukavan haastava. Puolimaratonit eivät oikeastaan kiinnosta sen enempää kuin talviset juoksutapahtumat. Talvella vaan hölkkäillään hyvässä seurassa, Jouni toteaa.
Tavoitteena Jounilla on ensi kesänä kokomaraton, mutta hän ei ole vielä päättänyt missä sen toteuttaa. Valinnanvaraa on.
Jouni ja hieno juomavyö

Nälkäisenä ärtyisä

Elämää ilman liikuntaa Jouni ei osaa ajatella.
– Elämä ilman liikuntaa olisi elämää sohvaperunana, joten elämää ei olisi, hän filosofoi.
Jouni kertoo olevansa luonteeltaan porukan mukana kulkija. Hän arvioi olevansa kiltti, mutta nälkäisenä ärtyisä kuten moni muukin.
– Eikä tässä vielä kaikki vaan bonuksena vielä olen sisäsiisti. Yllytyshullu luonne on varmasti ollut elämän varrella sekä hyve että pahe, Lähden myös innolla mukaan talkoisiin ym. yhteisprojekteihin, hän analysoi.

Jouni on myös innostunut pienoismallien rakentelusta, ja tämä jos mikä kertoo pikkutarkasta ja kärsivällisestä luonteesta paljon. Näppärissä sormissa valmistuu niin lentokoneita kuin veneitäkin. Vastapainona näpertelylle on hienoa ladata akkuja kalastuksen parissa ja nautiskella luonnon rauhasta sekä antimista.

Urheilijallakin on paheensa

Kesäkausi on Jounilla paheiden kulta-aikaa. Kesäkaljoittelu ja laiskottelu mökillä rapauttaa kuntoa ja syksyllä onkin sitten työ ja tuska ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa treenaus.
– Sekin tosin alkaa sujua parin ensimmäisen tuskaisen viikon jälkeen. Loma on lomaa ja siitä pitää nauttia silloin kun siihen on mahdollisuus, hän muistuttaa.
Kohti ekaa maratonia

Teksti: Mari J.
Kuvat: Anu O.

Uutisia

Team Raholan beanie-mallisia pipoja ja putkihuveja (ns. buffi) on vielä saatavilla Mimmillä ja Mikolla. Kysäise vaikka Anulta jumpilla tai M&M:ltä maanantailenkillä. Team Raholan asuja takki+housut ollaan myös tilaamassa lisää, joten nyt tarkkana, jos haluat tämän himoitun ja kehutun punamustan asun itsellesi! Anu infoilee tästä juoksujen ja jumppien yhteydessä.

Tammikuussa tapahtuu muutakin, nimittäin jo perinteeksi muodostunut TIPATON JA HERKUTON TAMMIKUU on käynnissä! Tsemppiä paljon kaikille rohkeille osallistujille, enää 10 päivää tätä hupia jäljellä, jaksaa jaksa! Säännöt ovat selkeät ja yksiselitteiset: et saa nauttia karkkia, pitsaa, hamppareita tms herkkuja tai alkoholia koko tammikuun aikana. Kuulostaa rankalta, mutta porukassa kaikki on mahdollista!

Team Raholan perinteinen Kotirataultra on tänä vuonna lauantaina 4.2.2012 klo 9.00. Sorvassa osoitteessa Riihitie 3. Mahdollisuus juosta 0-50 km edestakaisin (Anu-Shell-Anu 10 km) menevää reittiä. Tästä tulee lisää infoa lähempänä, seuraa ilmoittelua.

Ja vielä viimeisimpänä jos ei vähäisimpänä esimakua tulevasta eli niinkuin näppärimmät ja tarkkasilmäisimmät jo hoksasivatkin, ensi vuonna TR vaellus starttaa 18.6.2012 ja kotiin tullaan 24.6.2012. Tästä lisää infoa myöhemmin!

PS. Team Raholan Raholan Kymppi järjestetään 20.5.2012 ja se on nyt Juoksija-lehden juoksutapahtumakalenterissa! WAU!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kisaraportti: Tykköö loppiaismaraton

Tykkööstä raportoi Mari J.

Tykkööseen lähdettiin tällä kertaa mini miehityksellä kun Jouluähky tai mikä lie ei saanut enempää väkeä liikkeelle.

Kolme urheaa kinkun sulattelijaa, eli Mimmi, Seppo ja minä kuitenkin lähdimme pikku tapahtumaan Tykkööseen. Keli oli jäälleen ihanteellinen, vain 3 astetta pakkasta ja poutaa, joten tällä kertaa ei olisi teidossa mitään extreamia.

Perillä olitiinkin ajoissa ja saatiin tehdä omat valmistelut ilman kiireitä. Niin ja tietenkin pyörittää sitä iki ihanaa vessarallia ilman jonottelua. Pienten tapahtuminen plussaa ;)

Lähtöviivalle asetuimme kolmistaan ja siinä kävi meitä tervehtimässä sama shortsimies joka uhmasi myös Pomarkussa talven kylmyyttä pukeutumisellaan. Sanattomaksi veti näky kun itsellä jo ennen lähtöä näpit ihan jäässä :D

Vihdoin päästiin matkaan ja vähentämään kahdeksan kierroksen settiä kierros kierrokselta. Seppo pakeni tuttuun tapaan horisonttiin ja me naiset pysyimme visusti ripirinnan.

Jalat tuntu niin raskailta. Odottelimme kärsivällisesti tämän tunteen ohimenoa hiukan pahaa aavistellen.

Siinä kierroksien vähetessä saimme kokea Tykköön niin kuuluisan luonnon läheisyyden. Pieni pikkuruinen peltohiiri/myyrä kipitti tien reunalla meidän vierellä muutaman metrin ja katosi sitten vikkelästi johonkin koloon.

Luonto oli niin kauniin näköinen pitkän pimeän sateisen ajan jälkeen. Valkoiset puut ja pienen pieni auringon pilkahdus oli todella tervetullut valoilmiö. Tuuli tietenkin oli seuranamme alusta loppuun asti ja välillä siihen meinasi tuskastua.

Lisää luonnon ihmeitä saimme kokea juomapisteellä kun usvaista taivasta vasten meidän yli lensi matalalla komea joutsenaura. Oli se hieno näky.Taitaa nyt tulla talvi kun joutsenet suuntaa rannikkoa kohden. Toivottavasti näin.

Olikohan kolmanneksi viimeinen kierros meneillään kun Seppo kirmasi lentävin askelin meidän ohi jonkun kaverin kanssa. Ja tietty tsempit huudeltiin tuttuun tapaan puolin ja toisin.

Meidän metkanteko oli jo aikas takkuista ja raskaan oloista. Välillä aattelin että mun paukut ei nyt riitä, mutta taas toisaalta kyllä ne riittää. Geeliä ja suolaa otettiin vuoron perään energiaa antamaan.

Vihdoin kun pääsimme viimeiselle kierrokselle, niin Mimmi siinä juomapisteellä alkoi heittelemään toiveita päästä maaliin 4.20 ajalla. Katsoin tiukasti Mimmiä ja sanoin että unohda koko juttu :D. No eihän se unohtunut kummaltakaan ja viimenen kierros päästeltiin melkoista tahtia. Mistä ihmeestä moiset voimat enään irtosikaan.

Keuhkot laulo kun palkeet ja jutustelua ei juuri enään kuulunut. Kumpikin teki hartiavoimin hommia ja tuli siinä muutaman uupuneen miehen selkäkin vastaan :D Kuulimme ohitellessa jotakin huumorilla höystettyjä kommentteja vauhdistamme ja sekös anto lisää puhtia.

Ja niin tuttuun tapaan ylitimme maaliviivan käsikädessä ja kaikkemme antaneina. Lopullinen aika oli jotain 4.21. Hyvävoimaisina totesimme, että loistava lopputulos siihen nähden kuinka raskaalta juoksu tuntui alusta loppuun asti.

Näimme Sepon myöhemmin vaatteiden vaihdon jälkeen ja oli hänkin päässyt todella hyvällä ajalla maaliin (3.39) loppumatkan ongelmista huolimatta. Sepon lomalla huhkittu metsäsavotta oli vienyt tärkeitä voimia ja tankkaus oli jäänyt hiukan vajavaiseksi, joten siitä seurasi hiukan pahoinvointia.

Palkintojen jako,joka oli aikas hauska meille naisille, kun saimme lähinnä pelkkiä ykköspokaaleita. Kolmessa kokomaratonin sarjassa oli yhteensä 4 osanottajaa :D

Vihdoin päästiin autoon ja matkaan. Sepolla vielä huono olo jatkui mutta pienen torkahduksen jälkeen taisi helpottaa. Totesimme porukalla tilannetta arvioiden, että tankkaus on niin tärkeä toimi ennen maratonia. Ei pelkästään se, että jaksaa juosta maaliin, vaan myös se että maaliin tulon jälkeen pysyy hyvävoimaisena ja palautuminen käynnistyy nopeasti.Tankkausviikolla "ylensyönti" on sallittua :D

Oli jälleen niin onnistunut reissu ja lopuksi kiitokset haluan antaa Mimmille kuskina olosta ja Sepolle mukavasta seurasta. Koko meidän kolmikko haluaa kiittää myös Tykköön järkkäreitä mukavan kotoisan tuntuisesta tunnelmasta ja kannustuksista juomapisteellä joka kierroksella. Oli ilo olla mukana. Kesäyön maratonilla tavataan :)

Maratonit jääköön nyt tauolle ja ladut kutsukoon!

T:Mari, Mimmi ja Seppo

tiistai 17. tammikuuta 2012

Pirkan hiihtoon lähtijät HUOM!

Nytkun se talvi on vihdoin tullut tänne pohjolaan, voimme kääntää katseet talviurheilun puoleen. Team Raholan väkeä on tänäkin vuonna lähdössä koittelemaan kestävyyttään porukalla 4.3.2012 järjestettävään Pirkan Hiihtoon. Pirkan hiihto on yksi neljästä Pirkan kierroksen osalajista, jonka voi siis suorittaa myös täysin omana juttunaan. Matkavaihtoehtoina on 90 km tai 45 km ja nyt uutuutena retkipirkka 52 km ja molemmille tyyleille, pertsalle ja vapaalle on omat sarjansa.

Tapahtumaan olisi tarkoitus ilmoittautua ryhmänä, koska sillä tavalla saadaan mukava alennus ilmoittautumismaksuista. Jos olet innostunut lähtemään mukaan tähän ryhmään, niin käythän laittamassa nimesi ym. tiedot liikuntakeskuksen yläkerrassa sijaitsevalla ilmoitustaululla olevaan listaan. Siellä myös tarkemmat ohjeet ja tiedot ryhmäilmoittautumisesta. Huom! Laittamalla nimesi listaan sitoudut samalla osallistumaan tapahtumaan tai ainakin maksamaan osallistumismaksun.

Voit ilmoittautua ryhmän mukana, vaikka valitsemasi matka olisi joku muukin kuin täysi matka 90 km ja hiihtotyylillä ei ole väliä. Alennus tulee ryhmän koon mukaan joten mitä enemmän väkeä, sen parmepi ale! Vähintään viisi (5) osallistujaa YHTEENSÄ tarvitaan tähän kimppahommaan, jotta alennus saadaan ja alennus lasketaan siis siitä halvimmasta maksukynnyksestä! Eilen 17.1. oli jo neljä nimeä listassa eli alennus on nyt todella lähellä! Kannattaa ehdottomasti ilmoittautua tiimin kautta.

Rohkeasti kaikki mukaan nauttimaan Pirkan haasteista ja ihanista talvimaisemista ja huippu laduista!!

Asiaa hoitaa Mari Järvinen (p. 040-5118206), Marille voit soittaa jos ilmoitus herätti mielessäsi kysymyksiä!!

Ps. Pikran hiihdon esite on tässä ja pirkan kierroksen nettisivut täällä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Tammikuu

Tervehdys kaikille!

Toivottavasti kaikilla tipattomilla ja herkuttomilla on mennyt tähän asti hyvin ja kestäneet kaikki piukatkin paikat. Tsemppiä edelleen tässä urakassa, nyt ollaan jo puolivälissä, joten älkää antako periksi.

Itse olen mukana täysillä tässä tammikuun puristuksessa, koska yhdessä se on helpompaa, kun tietää, että kaikki yrittävät täysillä. Itsellä on ollut pari tiukkaa hetkeä, ensimmäinen lentokoneessa matkalla kohti Miamia, kun kaikkia herkkuja tarjoiltiin koneessa ja toinen täällä New Yorkissa, kun olimme ensimmäistä kertaa M&M Worldissä, jossa suklaa tuoksuu todella hyvältä. Muuten tähän asti on sujunut mukavasti ja kaikkea korvaavaa "hyvää" on löytynyt.

Muistakaa taas, niinkuin aina, lopussa kiitos seisoo ja mieli on hyvä! JAXAA, JAXAA loppuun asti, aamukammat käyttöön. Nähdään jumpilla.

T: Anu

lauantai 14. tammikuuta 2012

Kisaraportti: Disney World Marathon 2012

Raportterimme maailmalta Anu ja Markus. Kuvia kuulemma tulee myöhemmin.

Sunnuntaina 8.1.2012 heräsimme klo. 2.45, jonka jälkeen nautimme aamupalan, kiinnitimme numerot rintaan ja laitoimme vaihtovaatteet kassiin. Edellispäivänä sopimamme taksikyyti saapui hotellillemme aivan kuten pitikin eli klo.3.45. Kyydin jouduimme hoitamaan itse, koska asuimme Disney Worldin ulkopuolella, mutta se ei menoa juurikaan haitannut. Matkalla Disneyn maailmaan oli todella paljon muitakin, mutta loistava kuskimme luovi jonojen ohitse ja saavuimme lähtöpaikalle ajoissa. Tavarat piti luovuttaa säilytykseen omaa sukunimen ensimmäistä kirjainta käyttäen ajoissa, koska lähtöviivalla piti olla klo.5.00 ja matkaan lähti n.20 000 juoksijaa, joten jonot voi vain kuvitella.

Klo.5.00 saavuimme omaan lähtökarsinaan ajoissa ja olimme erittäin kylmissään, sillä asteita oli vain jokunen plussan puolella. Päivästä oli luvattu lämmin, mutta aurinko ei vain vielä suostunut näyttäytymään pitkään aikaan, mutta taivaalla loisti aivan ihana täysikuu, jota varsinkin Anu ihaili kovasti. N.10min. ennen starttia saapuivat lähettäjät paikoilleen ja he olivatkin tuttuja naamoja: Mikki, Minni, Hessu ja Aku. Näitä tyyppejä kuunneltiin aikamme ja sitten pienimuotoinen ilotulitus päästi meidät matkaan.

Kylmyydestä huolimatta ilmapiiri oli lämmin, juoksijat tsemppasivat toisiaan ja kannustus matkan varrella oli uskomatonta, ihmisiä oli tuhatmäärin. Amerikkalaiset tuntuvat innostuvan kannustamisesta todella paljon, mikä on aivan huikeaa. Anu juoksi Pocahontas-puku päällä ja se sai sairaat kannustukset, joka puolelta kuului kaiken aikaa ”Pocahontas, go girl, look, there is Pocahontas…”, Markuksella oli päällä aina niin loistava tiimipaita, joka sekin huomattiin.

Alue oli aivan sikaiso, sitä ei pysty sanoin kuvaamaan! Reitti oli yksi 26,2 mailia käsittävä lenkki, joka kulki neljän Disneyn teemapuiston läpi, jotka olivat uskomattomia. Matkan varrella nähtiin todella paljon eri hahmoja keiden kanssa sai pysähtyä halutessaan kuvaan, minkä teimmekin useasti. Reitin huolto oli sekin aivan uskomatonta, koska juomapisteitä oli jopa liioitellusti matkalla ja aina välillä tarjottiin banaaneja ja geelejä, sekä kylmägeelipisteitä oli ainakin kymmenen. Maraton oli elämys parhaasta päästä! Se vain oli niin ihmeellinen, kuin satumaa, mikä se tietysti olikin. Myös eläimiä oli kannustamassa juoksijoita Animal Kingdomin alkupäässä: esim.aasi, pieni karvainen possu, lampaita ym.

Maaliin päästyämme meitä odotti todella hienot mitalit ja hyvä ruoka/juomahuolto, sekä hyvä ohjaus tavarasäilytykseen sekä ulospääsyyn alueelta. Ainoa miinus oli Markuksen varustepussin katoaminen järjestäjiltä hetkellisesti, pienen odotuksen ja ihmettelyn jälkeen pussukkakin löytyi.

Matkan aikana emme nähneet yhtään suomalaista, mutta mukava Arizonalainen mies jutteli sujuvasti kanssamme suomeksi, hän bongasi meidät tiimipaidan selässä olleesta lipusta. Hänen isänsä on suomalainen, joten kielitaito selittyi sillä.

Lyhyesti sanottuna: JESSS!!!!!