torstai 29. maaliskuuta 2012

Jerusalemin maraton

Team Raholan tehomenijät Unski ja Outi yhdessä kaverinsa Arin kanssa kävivät maaliskuussa juoksemassa maratonin todella historiallisissa maisemissa. Tässä raportti jaetun kaupungin juoksufiiliksistä ja vähän muistakin tunnelmista.

Mieleenpainuva maratonmatka


Israelin matkaa suunnitellessa tuli pian selväksi, että lennot ovat melko hinnakkaita ja varsinkin, että Israel on aika kallis maa. Onnistuin kuitenkin saamaan suht´ halvat lennot Istanbulin kautta niin, että mennen tullen piti kaupungissa yöpyä. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, sillä löysin tosi halvan hotellin vain 10 min. ajomatkan päässä Istanbulin kentältä. Hotelli oli ihan vimpan päälle ja hinta vain 35 euroa kahden hengen huoneelta.

Tel Aviviin saavuttuamme hyppäsimme bussiin, joka yhden vaihdon kautta vei meidät Jerusalemiin. Heti kaupunkiin tultuamme havaitsimme sen todella mäkiseksi paikaksi ja seuraavan päivän maratonin reitti alkoi pyöriä mielikuvituksissamme. Jerusalem on kahtia jaettu kaupunki, jonka länsiosassa ovat juutalaiset ja itäosaa asuttaa arabit, eli lähinnä muslimiuskoa tunnustavat. Mitään muuria ei enää ole, mutta alueiden erilaisuuden näkee ja tuntee kaupungissa liikkuessaan.

Hotelli todella raamatullisissa maisemissa

Kuvassa näkyvä kukkula on Öljymäki, jonka päällä pilkottaa hotellimme.

Hotellia valitessa tämä tuli heti selväksi ja siksi valitsin hotellin arabialueelta, Öljymäen päältä, säästäen näin muutaman satasen. Hotelli olikin siten historiallisesti todella merkittävällä paikalla ja Kristuksen taivaaseenastumisen kohta oli aivan hotellihuoneen ikkunan edessä. Toiselta puolelta avautui näkymä Getsemanen puistoon ja vanhaan kaupunkiin, eli maisema oikein tihkui pyhyyttä. 

Hotellin taso oli tyydyttävä ja aamupala jopa hyvää luokkaa. Öisin oli välillä pientä häikkää koiran haukunnasta pieneen ammuskeluun. Aamuviideltä sai aina ämyreistä tulevan rukouskutsun myötä mukavan herätyksen alkavaan päivään.

Team Rahola tunnetaan jo Espanjassakin?


Iltapäivällä lähdimme Expoon ja numeroiden noutoon todeten samalla, että keli ei ollut kaksinen. Suoraan sanottuna oli pirun kylmää, tuulista ja silloin tällöin tuli ripaus vettä. Numeroiden nouto sujui ongelmitta, vaikka opastuksissa olikin toivomisen varaa. Expossa oli kohtalainen tarjonta harrastukseen liittyvää myytävää. 
Outi hakemassa numerolappuaan.

Mut ja Outi napattiin espanjalaisen televisioyhtiön haastatteluun, mutta epäselväksi jäi missä ja koska se esitettiin. Pienoinen ylläri tuli sitten Pasta Partyn muodossa, joka oli parhaita mitä olen kokenut. Tarjottavaa oli monipuolisesti ja bändi veteli reipasta musaa, virittäen meidät hyvään fiilikseen kohti seuraavan aamun maratonia. Hotellille lähteissä oli ongelmia taksin saannissa, minkä ongelman saimme kokea sitten usein myöhemminkin.

Reitti tiedettiin raskaaksi – rankkuus yllätti silti


Maratonin startti oli klo 07.00 ja ilma, jos mahdollista vieläkin kehnompi. Varasimme aikaa reippaasti, mutta loppupäästä tuli kuitenkin pientä paniikin poikasta, kun tavarasäilytys ruuhkautui pahoin.

Opastuksissa oli kilpailupaikoillakin toivomisen varaa, mutta itse reitti oli hyvin merkitty ja opastettu. Tosin eräässä risteyksessä olimme hetken epätietoisia reitistä, kun kova tuuli oli riepotellut nauhat sikin sokin. Huolto reitillä oli hyvää luokkaa ja juotavaa sai vähintään kolmen kilsan välein. Eräs tuttavani juoksi Jerusalemin maratonin viime vuonna ja kehui reittiä raskaaksi, mutta silti se pääsi yllättämään raskaudellaan.  

Juoksimme Outin kanssa koko matkan yhdessä ja matka eteni hyvissä merkeissä aivan viime kilometreille asti, jolloin alamäet alkoivat rassata Outin jalkoja. Maalisuoralla kuitenkin jo hymykin irtosi ja maalin jälkeen ollut kuravellikin vain nauratti, antaen pienen lisämausteen maaliin pääsyn jälkeisiin onnen tuntemuksiin. Matkakumppanimme Ari tuli heti muutaman minuutin jälkeemme maaliin, mikä oli häntä erittäin hyvin tyydyttävä suoritus. Suomalaisia oli kait mukana kokomaratonilla 6 osanottajaa jotka pääsi maaliin.

Palauttelua pitkin Via Dolorosaa


Kolmikko poseeraa Jaffe-portilla, jonka läpi maratonreitti kulki.

Seuraavan päivän palauttava oli kuuden tunnin kävely mäkiä ylös ja alas. Siinä tuli mentyä Via Dolorosa ja nähtyä juutalaisten pyhin paikka Itkumuuri ja monta muuta pyhää paikkaa. 

Toisena päivänä maratonin jälkeen otimme taksin ja ajoimme Betlehemiin, joka onkin sitten varsinaisella palestiinalaisalueella. Matkan varrella on valtava muuri, josta ei kyllä tulla yli ei ali ja tarkistuspisteellä takaisin tullessa auto tutkitaan perusteellisesti. Palestiinalaisilla ei ole sieltä mitään asiaa Jerusalemiin.

Näihin seikkoihin liittyen on pakko mainita aseiden esillä olo, johon itse totuin melko nopeasti, mutta Outi koki jonkin verran ahdistavana. Betlehemissä olimme vain hetken, katsoen Jeesuksen syntymäpaikan, joka on nykyään isojen kirkkojen ympäröimänä. Jäimme taksista Jerusalemin keskustaan, josta jatkoimme palauttavaa lenkkeilyä kävellen.

Turkkilaistaksi heitti kyydistä


Reilun viiden tunnin kävelyn jälkeen kolmikkomme oli kypsä punkkaan, alkaen jo miettiä seuraavan päivän paluumatkaa. Tarkoitus oli mennä Tel Aviviin myös bussilla, mutta taksi teki siksi edullisen tarjouksen, että valitsimme helpoimman tavan. 

Istanbulissa sitä vastoin taksin kanssa tuli pikkanen vääntö ja kuski heitti meidät kyydistä jo muutaman sata metriä ajettuaan. Autossa oli kyllä mittari, mutta kuski ei suostunut laittamaan sitä päälle, eikä hyväksynyt lainkaan tarjoustani vaan hermostui ja heitti meidät kylmästi ulos autosta, mutta voin sanoa, että meillä oli paremmin hauskaa kuin että olisimme repineet pelipaitojamme. 

Tässä tapauksessa voi kait paremmin puhua maratonpaidoista, jotka olimme yleisen tavan mukaan saaneet Jerusalemin maratonilta.

Teksti: Unski
Kuvat: Unski ja ken lie

Raholan Kympin ilmoitus valmis jaettavaksi

Raholan Kympin A4-kokoinen ilmoitus on valmis printattavaksi ja jaettavaksi. Ohessa ilmoitus jpg-tiedostona, mutta paremman tulostusjäljen saa pdf-versiosta, jonka voi pyytää Minnalta osoitteesta minna.nurro(at)pp.inet.fi.

Ilmoituksen voi printata mustavalkoisena, jos ei ole käytettävissä väriprintteriä. Siitä vaan kaikki printtailemaan ja jakamaan tietoa tapahtumasta esim. kauppojen ja liikuntapaikkojen ilmoitustauluille, työpaikan kahvioon, lenkkipolkujen varsille ja missä nyt kukin ikinä liikkuukaan.

Muistattehan ennen ilmojen levittämistä leikellä valmiiksi alalaidassa olevien "repäisylappujen" pystyviivat, niin kiinnostuneet saavat helposti repäistyä maksutiedot mukaansa.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Lauantain keväinen kotirata

Nyt la 31.3 klo 10.00 Riihitie 3:ssa Anulla ja Markuksella kotiratultra 10-50km. Kävellen tai juosten. Huolto 10km välein, jossa juotavaa ja pikkupurtavaa, 5km:n kääntöpaikalla on taas tuttu kylmälaukku mihin voit jättää omia juomia/geelejä yms. Taivaltamisen jälkeen talo tarjoaa hedelmän, sämpylän ja kylmää tahi kuumaa juotavaa sekä saunan. Päivää ja iltaa voi istua Anun ja Markuksen kämpällä, vietetään aikaa yhdessä ja kehitetään jotain syötävää. Ota omat geelit, energiapatukat ja muista kaikki vaihtovaatteet.

Tällä kertaa on luvassa ainakin 25 astetta lämpösempää kuin viimeksi. Elikkäs kaikki ja hyvä fiilis mukaan! Ja JAXAA, JAXAA!!!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kiitos kertausharjoitukseen osallistuneille

Anu haluaa kiittää kaikkia 27:ä maanantain kertausharjoitukseen osallistunutta henkilöä mielenkiinnosta. Tilaisuus oli oikein onnistunut ja paljon hyvää tietoa saatiin jaettua maailmalle! Myös osallistujilta saatu palaute on ollut vain positiivista.

Oheisrekvisiittaakin oli

Koska jotain asioita ei vaan ehditty käydä läpi ja on sellaisia henkilöitä, jotka eivät syystä tai toisesta päässeet tähän tilaisuuteen mukaan, on Anu luvannut tarvittaessa pitää vielä toisen kertausharjoituksen halukkaille! Jos olet kiinnostunut, vinkkaa Anulle lenkkien tai jumppien yhteydessä niin katsotaan toinen ilta vielä lähitulevaisuudessa.

Loppuun vielä Anun hyvän mielen video:

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

TesKun testi

Team Rahola järjestää tänäkin keväänä TesKun testin Nokian keskusurheilukentällä la 21.4.2012 klo 10.00 alkaen.

Kyseessä on siis aerobinen peruskuntotesti. Testissä kävellään, hölkätään ja juostaan 4-6xn.1000m nousevalla rasituksella. Testissä mitatataan sydämen sykettä, vauhtia ja veren laktaattipitoisuutta. Tuloksena saat tarkat sykerajat millä on hyvä harjoitella.

Team Raholaa ollaan testattu kahtena viime keväänä ja kokemukset ovat olleet sen verran loistavia, että jatkamme testauttamista myös tänä keväänä. Testi antaa todella paljon ja sitä voi suositella ihan kaikille!

Testin hinta on 75€/henkilö. Hintaan kuuluu itse testi, testin tulokset jokainen saa postitse ja myöhemmin sovittuna ajankohtana järjestäjä eli Matti Jääskeläinen pitää palauteluennon.

Testistä lisää TesKun omilta sivuilta http://tesku.nettiavain.fi/kuntoilijalle/kestavyystestit/aerobinen_peruskuntotesti/

Sitovat ilmottautumiset markus.ilva@elisanet.fi tai 050 5487661 viimeistään viikkoa ennen testiä.
Jos kysymyksiä heräsi, vastaan mielelläni. Kysymyksiä voit lähettää yllä olevaan s-postiin, soitella tai sitten nykäiset hiasta liikkarilla.

T: Markus

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Pirkan hiihto 2012


Tiimiläisiä Pirkalla. Pirkan hiihtoon lähti tänä vuonna koko matkalle Anu, Seppo, Juho, Markus J., Markus I, Mari ja Mimmi ja puolikkaalle Jenni ja Jere.
Nyt viikkoa myöhemmin hiihdon kävi sivakoimassa Maija-Liisa reppu selässä. Maija-Liisa oli vielä viikko sitten korkeanpaikanleirillä pohjoisessa, joten nyt suksi luisti loistavasti.
Tässä tunnelmia matkan varrelta:


Jennin puolipirkka:                                                 

                                             Pirtsakka pirkkalainen

Sisukkaasti lähdin toista kertaani suksimaan puolipirkkaa. Tälläkertaa ei ollut siskoa matkassa, mutta matkanvarrella kuitenkin.
Kiitos vielä huoltotiimi Lauralle!

Lähtöpaikalla törmäsin vanhaan magakaveriin Elinaan, jota en ollutkaan hetkeen aikaan nähnyt. Elinan kanssa lähdettiin peräkanaa.Olihan siellä Alexander Stubb vähän edempänä. Alku oli taas aika säätöö ja jarruttelua, plus kireet pitkänmatkalaiset suhas siitä latujen välistä vielä kauheeta kyytiä. 

Ekalle huoltopisteelle asti matka oli aika hidasta. En saanut silti Lauran garminiakaan päälle… tumpelo minä. Vähän ennen koulun huoltopistettä, lievässä alamäessä,  joku ilmeisesti vähän kehitysvammainen poika heitti porkat poikittain ladulle, laski edellä olevien niskaan ja sai siis aikaan aika kolarisuman. Pääsin puskan kautta ohi, kuten myös Elina, mutta oikealla puolella olevalle tielle kaatuili väkeä kuin pipoa. Tämä näppärä kolarin aiheuttaja makasi rähmällään ladulla, joten uutta hiihtäjää satoi niskaan.

Nopeasti kurvasimme ensimmäiselle huoltopisteelle ja onneksi Laura oli ehtinyt autosumasta sinne ja sai garminin päälle. Tylsän kävelyosuuden (jonka oikeasti kyllä kävelinkin!!) jälkeen pääsi vähän rauhallisemmin hiihteleen. Elina ei pysynyt oikeen enää matkassa, mutta odottelin seuraavalla huollolla sen verran, että huikkasin moikat ja lähdin suksimaan. Suksi kun kulki kuin unelma. Olinhan itse ne voidellutkin uudella raudallani (luistona Startin graffitti  + 2 kerrosta sinistä ja pitona base + 3 kerrosta nollakelin violettia rodea ja 3 kerrosta kylmänä kylmään sukseen laitettua sinistä RF:ää) J

Aika parani tunnilla, mutta vielä siitä olisi voinut rypistää. Ehkä ensi vuonna? Harmi vaan kun oli niin lyhyt talvi, ettei päässyt reenaamaan. Kokonaisuudessaan mahtava hiihto, vointikin oli hiihdon jälkeen tosi hyvä.

 

Anun tuntoja:


                                                Seppo ja Anu peesaa



Pirkan hiihto 2012 oli taas menestys, sillä mukana oli koko matkalla 7 teamilaista ja puoli matkalla 2, jee!! Ilma oli niin upea, ettei enempää voi vaatia tai toivoa. Maisemat matkanvarrelle ovat kauniita kuin satumaassa, sinne vain voisi jäädä katselemaan ja kuuntelemaan luontoa, nami, se jos jokin täytyy vain kokea ja sen haluaa kokea myös uudelleen ja uudelleen.

Tämä pirkka oli minun 7:s ja nyt ladut olivat parhaimmat kuin koskaan aikaisemmin, latupohja oli kova ja luistava, se vain vei eteenpäin vaikka hiihtotekniikka on minulla huikean ontuva, niin se ei haitannut etenemistä. Hiihto ei ole minulle se lajien laji, vaikka hiihtohan on oikeasti mukavaa ja erittäin tehokas/ monipuolinen laji, kunhan välineet on kohdallaan, silloin tästäkin voi todella nauttia. Kaikenlaisia vehkeitä on tullut kokeiltua pirkalla, ensin 3 kertaa joitakin sinnepäin suksia/ monoja, sitten 2 kertaa yli jäykkiä suksia/ monot jees ja viimeiset 2 kertaa on ollut oikein mukavat sukset/ sukka monot namitsu. Lopuksi kyllä kannattaa sijoittaa rahaa välineisiin, kun tietää ettei pysty olemaan pirkalta poiskaan. Aluksi se oli vain katselmusta, mutta nyt se on "pysyvä" pitkä treeni nautiskellen ei verenmaku suussa.

Yleensä olen taivaltanut matkan yksin, mutta tänä vuonna menimme sepon kanssa koko matkan kimpassa ja vaihdomme mielipiteitä/ ajatuksia 7 tunnin ja 19 minuutin ajan. Oli oikein mukavaa hiihdellä kimpassa ja aikakin kului siivillä. Taivaltaessamme eteenpäin näimme matkanvarrella myös tuttuja sillä tarmo, mikko, vili ja laura olivat tiimiläisistä kannustusjoukoissa eri kohdissa reittiä. Myös markuksen äiti sekä veijo olivat rokkakosken huoltopaikalla huutelemassa hyvää matkaa. Minun isä, niinkuin aina, sekä tällä kertaa myös veljeni saattoivat meidät niinisalon lähtöviivalle ja huolsivat monessa huoltopisteessä meitä suklaata tarjoillen muun huollon lisäksi. Tästä kiitokset kaikille. Aina nähdessä/ kuullessa tuttuja saa virtaa lisää ja jaxaa eteenpäin. Iso kiitos sepolle hiihtoseurasta!!
Ihana jälkimaku jäi tästäkin reissusta! Meillä on huikea team, jokainen on rautaa, olen kaikista taas niin ylpeä!!


ANU                                        Markus J.,Markus I.,Anu ja Seppo



Markus J:n fiiliksiä:

Team Raholan porukkaan sekaantuessa huomaa löytävänsä itsensä ihmeellisistä koetuksista ja nyt aikani kuunneltuani juttua pirkan hiihdosta niin pitihän ne sukset ostaa.20 vuotta sitten yläasteella tullut viimeksi hiihdettyä kun armeijan sivakointia ei kai voi laskea mukaan.Päädyin ostamaan mahdollisimman helppohoitoiset, jotta kynnys lähtemään olisi mahdollisimman matala,kaikki vermeet tietenkin kerralla ja sukset Peltonen Nanogrip joihin voi lisätä luistoa jos haluaa,muuten ne menee sellasenaan,voin suositella jos harrastaa harvakseltaan ja vähän.Ehdin hiihtämään 150km ennen pirkkaa.Elikkäs varsinaiseen Pirkan raporttii.Neljän tunnin yöunien jälkeen kello herättää neljältä,pientä aamupalaa ja Teivon raviradalle bussikyytiä ihmettelemään,pari minuuttia ehdin jonossa olemaan kun päästiin jo matkaan kohti niinisaloa.

Niinisalossa törmäsin muihin tiimin tyypperöihin ja sain tsemppaukset mukaani ja eikun lähtöalueelle melko häntäpäähän, kun vauhti tulee olemaan verkkaista.Sääennusteet lupasi hienoa päivää ja siitä tulikin täydellinen kelin puolesta, joten mikäs siinä oli liipakoidessa menemään pikkuhiljaa, kun vauhti oli niin hidasta ehti hyvin katselemaan hienoja maisemia ja Peltoset toimi hienosti.

Taskut oli täynnä eväitä ja juomapullo mukana, mutta järjestäjien huoltopaikat oli sopivan välein niin niillä pärjäsi hyvin ja vauhti oli 10km tunnissa n.70 km paikkeille asti ja fiilikset oli hyvät ja luottavaiset, että kyllä tämä hoituu ihan hyvin. Tuli se paha mäkikin laskettua kaatumatta,mielenkiintoinen kokemus, mutta oliko loppuosaa helpotettu kuulemma..En tiedä oliko reitin muuttuessa haastavammaksi vai oliko jo matkaa taitettu niin paljon, että kunto alkoi loppumaan pahasti,meno muuttui todella raskaaksi eikä tasaisillakaan osuuksilla enää piristynyt,olihan siinä jo tunteja takana kun samaa hommaa tehnyt.

Lopussa Julkujärvellä oli tutut maisemat ja silloin tiesin, että kohta tämä rääkki loppuu ja loppuikin onneksi alamäkeen niin sai mukavan maaliintulon.Teivossa istuin alas,pieni väsynyt tuijotus tyhjään,keräsin kamani ja kävin Kalevan uimahallilla saunassa,Patarouvassa syömässä ja parilla hauskalla juomalla.Nyt maanantaina kroppa on kauttaaltaan tosi väsynyt,onneksi otin vapaapäivän, jotta voi toipua rauhassa,rankka reissu mutta tulipahan tehtyä.

Mari tunnelmoi seuraavasti:
                Mari ja Mimmi Hämeenkyrön lentokentällä 45km takana

4.3.12 ja edessä toinen Pirkan hiihtoni.

Keli oli todella upean aurinkoinen ja pakkasella pysyttiin koko matkan. Sukset toimi alusta loppuun asti loistavasti ja iso kiitos siitä kuluu ystävälleni Pasille. Jotkut ne vaan osaa voidella.

Oma tankkaus onnistui myös todella nappiin, sillä energiaa oli maaliin tullessa vielä niin paljon, että lisäkymppi olisi menny helposti päälle ;D

Loppumatkan viimeiselle kolmelle kilometrille antoi lisäpuhtia oma pieni kannustusrymä eli äiti sekä ystäväpari Marjut ja Pasi. Taisin päästä oikeen videokuvaankin ;)

Kokonaisuudessaan siis todella onnistunut hiihto ja ihanaa kun sai pidettyä Mimmin kaverina koko matkan ajan. Positiivinen yllätys oli myös se, että Tarmo oli Hämeenkyrössä ja ennen Rokkakosken nousuja kannustamassa ja valokuvaamassa. Kiitos tärkeistä tsempeistä. Isot kiitokset kuuluu myös Mikolle ja Vili-pojalle huollosta sekä kyydeistä kisapaikalle ja kotiin.

Loppuaika parani viimevuodesta 10 min, joten olen tuohon todella tyytyväinen. Fiilis oli maaliintullessa niin huippu, ettei lähdön ruuhkaan jumittuminen enää harmittanut niin paljoa.

Nyt sukset narikkaan ja juoksukausi auki. Hyvää kevään jatkoa kaikille, sillä se alkoi virallisesti 4.3 :)
Mari

Mimmi omasta suorituksestaan:
Pirkkaan lähdin iloisin mielin,olihan viime pirkanhiihto mennyt loistavasti.Todella huonosti nukutun yön jälkeen lähdettiin ajeleen niinisaloon.

Lähdössä jäätiin hitaimpaan jonoon,mut puolenvälin jälkeen alko ladulla olla tilaa ja hiihtäminen alko tosissaan;Kantapäässä rakko tuntui viiltävältä kivulta ja pikkusormi teki niin paljon töitä, että joka porkantyöntö tuntui kädessä todella muikeelta.

Maaliin tultiin hyvissä voimissa,mutta ilman ihanaa ystävääni Maria olisi matkaan mennyt kauemmin,kiitos vetoavusta!


Markus I. lyhyesti:

Eräs kaverini totesi kerran, että "On se vaan komeeta hommaa", tosin ihan eri asian yhteydessä, mutta pätee tähänkin.

Oma homma oli alusta loppuun täydellistä nautintoa. Suksi luisti, pysyin koko matkan pystyssä, matkalla sain hyvää kannustusta, josta kiitos Äipälle, Veijolle, Jarmolle, Jannelle, Tarmolle, Lauralle ja tietysti loistaville hiihtokavereille. Mikko ja Vilikin oli hengessä mukana, ja tunsin kuinka he telepaattisesti minua kannustivat kuuman kaakaotermoksensa viereltä Volvon lämppärin puhaltaessa heidän kasvoilleen. No, sitten takaisin aiheeseen. Paremmin homma ei olisi voinut mennä ja oma enkka syntyi siinä sivussa ajan ollessa 6.35.30.
Ensi vuonna onkin sitten odotettavissa oikein kunnon raasto, koska Juho heitti pienen haasteen kehiin.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kuukauden raholalaiset: Piia K ja Tiina K-T

Maaliskuun raholalaisina esitellään jumppasalin vakikalustoon kuuluvat sisarukset Piia ja Tiina.

Kuvassa Tiina punaisessa ja Piia vihreässä.



Liikunnan iloa ja vähän suruakin

Sisarukset kertovat peruskoulun liikuntatuntien vieneen, suorastaan tappaneen liikuntahalut, mutta aikuisiällä liikunnan ilo on löytynyt jälleen. Tytöt ovat kokeilleet kaikenlaista mm. uintia, hiihtoa, kuntosalia, erilaisia jumppia... Tiina kertoo jopa lenkkeilleensä miehensä kanssa, vaikka juoksu lajina onkin vastenmielinen. Piia kertoo painattaneensa aktiivisesti reikäpallon perässä salibandykentillä, mutta polven eturistisiteen petettyä laji on saanut jäädä.

Liikkarin jumpille

Elettiin herramme vuotta 20sataa ja kuus, kun sisarukset alkoivat käydä Raholan liikkarin kuntosalilla aktiivisemmin, jolloin he kiinnittivät huomionsa myös laajaan jumppatarjontaan.

-Kurkin aina välillä "salaa" jumppasalin puolelle, koska kiinnostus jumppia kohtaan oli herännyt, Tiina muistelee.

Tytöt lähtivätkin koluamaan jumppia ennakkoluulottomasti ja ohjelmaan onkin kuulunut lähes kaikki mahdollinen Zumbaa ja kuntonyrkkeilyä lukuunottamatta.

-Spinningiin hurahdettiin täysin heti ekan kerran jälkeen ja siitä nautitaan edelleen, Piia viestittelee.

Perhe ja arki

Syntyjään tesomalaisten sisarten tie vei pohjoiseen opiskelemaan. Tiinan opinnot olivat Rovaniemellä ja Piian Oulussa, mutta opiskelun jälkeen tie toi takaisin parhaalle mahdolliselle maaperälle, eli takaisin Tessulle.

Asetuttuaan paikoilleen Tiina purjehti avioliiton rauhaiseen satamaan romattisesti Toscanan auringon alla ja nyt perheeseen kuuluu myös 10kk vanha Sisu-poika.

Piian perhe taas koostuu vanhemmista ja erittäin läheisen siskon perhe tuntuu omalta. Piialla on myös kummipoika nimeltään: Sisu.

Masokistisia piirteitä

Piia ja Tiina ovat osallistuneet useasti spinningpäivään ja tammikuun armottomaan tipattomaan ja herkuttomaan puristukseen. Kysyttäessä mielipidettä tammikuusta, molemmat kertovat sen sujuvan ihan ongelmitta, vain pari ekaa päivää on hieman vaikeampia.

Spinningpäivässä Tiinalle parasta on se, että siinä saa nauttia 3 tuntia omasta ajasta. Piia puolestaan vastaa hymyssä suin päivän olevan "Tosi hyvä".

Ekaan spinningpäivään lähtiessä tytöt päättivät, että ainakin 2 tuntia on jaksettava, jotta se tulee halvemmaksi tuntihinnaltaan, mutta kahden tunnin jälkeen he totesivat homman halpenevan mitä pidempään siellä viihtyy. 3 tunnin jälkeen kohti kotia lähti kaksi onnellista ja rikastunutta sisarusta.



Kilpailuhenkeä, onko sitä?

Kilpailuhengestä puhuttaessa tulee esiin, ettei sisarukset ole kovinkaan kilpailuhengellä varustettuja, mutta Tiina tunnustaa olevansa selkeästi kilpailuhenkisempi. Tämä näkyy kuitenkin lähinnä "kilpailtaessa" oman itsensä kanssa. Tiina haluaa tehdä asiat aina paremmin ja paremmin.

-Purin ala-asteella matikan kirjaa, kun vaikeat tehtävät eivät alkuun meinanneet sujua, mutta lopulta selätin ne ja tehtävät olivat jatkossa helpompia, Tiina muistelee lämmöllä matikan tunteja.

Jokainenhan on itsensä pahin ja paras kilpakumppani.

Piia ottaa asiat hieman rennommin, eikä syty kilpailuun edes itsensä kanssa, vaikka suorittaakin kaiken hyvällä sykkeellä.

Kilpailun sijaan siskokset kertovat ammentavansa toisistaan voimaa ja tsemppiä. Spinningin kestäessä saattaa toisen pelkkä katse antaa voimia heikolla hetkellä.
Tsemppiä saa kuulemma myös eturivissä usein seisten polkevasta herrasmiehestä. :)

Kädentaitoja ja paheita

Sekä Tiina että Piia kertovat harrastavansa käsitöitä. Villasukat valmistuu helposti ja keikenlainen askartelu kiinnostaa.

Tiina mainitsee paheekseen erilaisten askartelutarvikkeiden hankkimisen (ostolakko on päällä ja pitää), muita paheita hänellä on tositv-ohjelmat sekä herkullinen jäätelö.

Piia mainitsee paheekseen herkut ja tarkentaa suklaan olevan heikko paikka.

Tavoitteita liikunnassa

-Tavoitteena liikunnan suhteen on pystyä jatkamaan mukavaa harrastusta tulevaisuudessakin ja pudottaa/hallita painoa, Tiina kertoo.

- En tavoittele suuria tapahtumia tai itsensä ylittämisiä, vaan hyväksi todetun harrastaneisuuden jatkuminen on hyvä tavoite, Piia tavoitteistaan.

Molempien tekemisestä huokuu järkevä kuntoilu ja tavoitteet ovat terveelliset. Team Rahola toivottaa molemmille onnea ja menestystä!!!