PIRKAN SOUDUN MAKSU, NE JOTKA EIVÄT VIELÄ MAKSANEET!!!!

Jokainen soutaja HUOM!
Heti, kun ehdit maksathan osallistumisesi.
Toimi seuraavasti:
Tilille:  FI4714433000114014
Saaja: Pirkan Soutajat
Viite: 250229026
Summa: 40,50€

Kohta päästään soutamaan!!!

Pyhän Olavin maraton, Ooppera ja Imatran kosken kuohut!

Ota hyvä asento ja laita soimaa tästä aiheeseen sopivaa musiikkia. Myös biisit Vanhojapoikia viiksekkäitä ja Yesterday ovat sopivia. 

Päivä 1. lauantai: Aikainen lauantai-aamu 18. päivä heinäkuuta. Treffasimme tällä kertaa Kolmenkulman ABC:llä, suuntana Savonlinna ja Pyhän Olavin maraton. Matkaan lähti ABC:ltä Mari, Tiina Hä, Jaana, Harri, Lea, Susanna, Virpi, Teija, Jarmo, Juhani, Anu ja Markus, porukkaan liittyivät Savonlinnassa Jarkko, Minna, Satu, Tuukka, Ritva ja Veijo sekä Jarmo ja Erkki. Monosen Pete tuli vielä suoraan pääkallopaikalle sunnuntaina, juuri sopivasti ennen juoksua.

Muutaman välipysähdyksen jälkeen saavuimme Savonlinnaan. Keli suosi meitä, aurinkoa riitti yllin kyllin. Etsimme autoille parkkipaikat, ja raahasimme kassit hotellille, jossa kirjauduttiin sisään. Hetken huilaus hotellilla! Sen jälkeen sitten suuntasimme töppöset kohti kadun vilinää. Kauaa emme ehtineet kuitenkaan töpöttelemään (tämäkin aika riitti jo kylläkin tyhjentämään yhtä kauppaa), koska Anu oli varannut meille pöydät suositusta savonlinnalaisesta ravintolasta nimeltä Majakka. Palvelu oli iloista ja nopiaa, ja ruoka oikein maittavaa, ei turhaan ollut suosiossa. Saatuamme syötyä ja maksettua, palailimme hotellille, ja aloimme valmistautumaan illan oopperanäytökseen, joka oli maratonin lisäksi yksi meidän  ’kohteista’. Anu ja Juhani lähtivät käymään juoksupaikalla kävellen, jotta tiedettäisiin hieman kuinka kauan sinne kestää kävellä. Matka olikin hieman mutkien takana, ja he kävelivätkin yli puolet enemmän kuin mitä sinne loppujen lopuksi oli matkaa, kun saivat hieman vääriä neuvoja. Noin 2,5 km muuttuikin 8-10 km:ksi. Sinne päästyään Anu tempaisi kaikkien ennakkoilmoittautuneiden juoksunumerot mukaan, ja jakoi ne hotellilla.

Näytöksen nimi oli Tosca; rakkaustarina jolla oli hieman onneton loppu. Mutta ei juonesta sen enempää, jos joku lukijoista on joskus aikeissa mennä sitä katsomaan. Ensimmäisellä puoliajalla hieman muutamia väsytti, mutta toinen puoliaika lupailikin jo paljon parempaa, ja näytöksestä taisi jäädä kaikille ihan hyvä maku. Oopperan jälkeen päätettiin vielä käydä hieman haukkaamassa jotakin pientä iltapalaa, joten päädyttiin grillille, josta kukin tilasi mitä ’terveellisempiä’ vaihtoehtoja, jolla jaksaisi seuraavaan aamuun saakka. Ranskalaiset, lihikset, savonlinnalaiset sun muut hampurilaiset maistuivat. Sitten hotellille, kellot herättämään aamupalalle, ja odottamaan jännityksellä seuraavan päivän koitosta, juoksua!

Kohta alkaa näytös!!

Päivä 2. sunnuntai: Juoksuaamu koitti, nautittiin hyvät aamupalat, ja takaisin huoneisiin tsekkaamaan juoksuvehkeet. Säätiedotus lupaili sateita, jotka kestäisivät kuuroina pitkin päivää, mutta lopulta päivästä tulikin aivan upean aurinkoinen. Pieni ripaus tuli juuri kun kokonaisen juoksijat lähtivät matkaan, ja myös tunnin päästä puolikkaan alkukilometreillä, mutta muuten saatiin nauttia toisille hieman tuskalliseksikin koituneesta auringonpaisteesta. Pyhän Olavin maraton oli reitiltään erittäin vaihteleva, puolikkaan juoksijat juoksivat reitin kerran, ja kokonaisen juoksijat kahteen kertaan. Ylämäkiä tuntui riittävän, joten loppumatkasta odotti niitä alamäkiä enemmän, mutta johonkin ne vain tuntuivat muka hukkuvan. Huoltopisteet tihenivät loppua kohti, mikä oli aivan mahtava juttu, kelin ollessa tosi lämmin. Monilla paukkuivat ennätykset, ja kaikki saavuttivat sen mitä tulivat hakemaankin. Onnistumisen tunteen!

Myös muutama palkintosijakin tarttui matkaan (Anu, Virpi, Tiina, Jaana, Markus, Juhani, Erkki). Ja parasta, heti maalin jälkeen mäen alla oli uimaranta, johon tiimiläiset painelivat toinen toisensa jälkeen heti juoksun päälle (ensin tankattuaan) uimaan. Hetken tuntui, että meitä tuli maaliin kuin juoksuhihnalla, kun Anu, Tiina, Jaana, Mari ja Harri tulivat kaikki noin 20 minuutin sisään, ja kuulutukset kuuluivat siihen rannalle. Sieltä rannalta onnelliset tiimiläiset huutelivat jokaisen vuoron perään uimaan, raikuvin huudoin! Ja juoksun jälkeen maistui järjestäjän tarjoama jauhelihakeitto ja täysjyväleipä. Kun kaikki olivat saaneet hieman kuivia vaatteita ylleen lähdettiin kävelemään kohti hotellia. Ai niin, Virpi ei ehtinyt vaihtamaan kuivia, mutta eihän tuo haitannut, kyyneleet ne olisivat kastelleet sitten kuitenkin. Siinä sitten halaillen ja naureskellen lähdettiin yhdessä etiäppäin, kohti hotellia. Matkan aikana käytiin ensin kaupassa hakemassa hieman palauttavia juomia, mitä kukin koki itselleen parhaaksi. Ne kun oli nautittu siinä kävellessä, poikettiin vielä terassille ottamaan palauttavat, ja muutamat selfiet sun muut ’Tyytyväisiä itseemme’ –kuvat, jonka jälkeen hotellille vaihtamaan vaatteita, ja vetämään hetkeksi henkeä.

Onnellisesti maalissa, pokaalit messiin ja eteenpäin!

Juoksun jälkeen oli varattu Muikkuravintolasta meidän reippahan Anun johdosta pöydät meille reippahille tiimiläisille. Tarjolla oli aivan ihania rapeita muikkuja uuniperunan kera sekä salaatin, niille jotka halusivat, muitakin vaihtoehtoja toki löytyi. Ravintola sijaitsi 6. kerroksessa, josta oli aivan upeat näköalat Saimaalle. Ja kyllä maistui hyvälle! Ruokailun jälkeen lähdettiin vielä tutustumaan Savonlinnan vanhimman panimon tiloihin, joka tosin osoittautuikin meille mahdolliseksi vain tilaamalla tiskiltä panimon tuotteita, ja nauttimalla ne ravintolassa. Mutta nou hätä, hauskassa seurassa oli mukava maistella hyviä tuotteita, ja muistella päivän tapahtumia. Mm. Marin uskomaton vessareissu, kummitusjuttua parhaimmillaan, sekä salaperäisen laudan tarina, mikä sijaitsi minun, Virpin ja Marin huoneessa. Ja sillehän me villin mielikuvituksen omaavat tyttösethän keksittiin mitä lennokkaimpia juttuja, Monosen Peten antaessa vauhtia lisää tuomalla tupaantuliaislahjaksi meidän kämppään nippusiteitä ja kylmägeeliä. Huh-heijaa, lopun tarinan saa lukija rakentaa itse!

Päivä 3. maanantai: Kello 7.00 heilahti käyntiin iki-ihanan Anumme iki-ihana venyttävä aamujumppa lähellä Saimaan rantaa, nurtsilla. Ja kyllähän se vaan avasi paikkoja, ja huomattavasti virkeämpinä palailimme hotellin aamupalalle. Puoli yhdeltätoista kirjauduttiin hotellista ulos, ja käänsimme autojen nokat kohti Mikkeliä, ja Ollinmäen Viinitilaa.

Menomatkalla kävimme hieman hifistelemässä Sulkavan tienhaarassa tulevaa Pirkan Soutu –koitosta. Mahtoi olla ohiajavilla ihmettelemistä, kun aika suurehko joukko seisoa tatittaa tieviitta-kyltin alla, ja suorittaa ilmasoutua.

Kohteessa Ollinmäen Viinitila treffasimme mm. Mikkelin vahvistuksemme Mikan ja hänen isänsä, ja pääsimme maistelemaan muutamia viinejä, joiden pääraaka-aineet olivat kotimaisista marjoista. Hyviltähän nuo maistuivat, ja niitähän sitten myös myymälän puolelta upposi useamman kassiin. Sitä ennen pääsimme pienelle kierrokselle tilalle, ja sitten automobiilien nokat kohti Imatraa.

Taukopaikalla noustessamme autoista, joku elämäänsä kyllästynyt paarma päätti nirhaista Markusta leukaan, josta myös sitten nirhaistiin muutama hyvä juttu reissun aikana. Saatuamme hotellihuoneet ja vietyämme laukut, lähdimme hieman tsekkaamaan paikkoja. Pysähdyttiin muutamalle palauttavalle, ja päästiin samalla nauttimaan torvisoitto-orkesterin soinnuista, jotka istahtivat aivan meidän nautintopaikan viereen. Ja meidän asiantunteva raatimmehan tunnisti tietenkin jokaisen soitetun biisin, jotka olivat nimeltään ’Yesterday’, juu-uh, kaikki biisit samannimisiä! ;) Siinä istuskellessamme Anu kävi varaamassa pöydät paikallisesta Rossosta. HUOM! Tämä Rosso on se paikka, missä Antsku (Putous-hahmo) kanssa vietti aikaa syöden pasta carbonaraa.

Viininmaistelua ja makuhermojen kehittelyä

Kello 18.00 raahauduimme Imatran kosken kylkeen, jossa alkoi ’Imatran koski kuohuu’ –näytös Sibeliuksen sonaatin säestyksellä. Oli kyllä aikas vaikuttava näky, joka kesti 20 minuuttia. Sitä ihaillessa tiimiläiset suhauttivat auki muutaman skumppapullon, jotka tarttuivat mukaan viinitilalta, ja niitä nauttien ja kosken kuohuja ihaillen vaivuttiin hetkeksi syvälle luonnon (ja osaksi ihmisen) voimaan ja kauneuteen. Siitä sitten Rossoon syömään, jonka jälkeen vielä Imatran Valtionhotelliin juomaan elämämme kalleimmat paukut, sekä sen jälkeen ihailemaan vielä Imatran kosken toista päätä, uhkeaa kallioista ja korkeaa joenuomaa, joka solisi jo hiljaisena. Tämän jälkeen jo aikas väsyneet tiimiläiset sitten päättivät vihdoin yrittää josko pääsisi painamaan pään tyynyyn, mutta, niin urheita ja sinnikkäitä kuin ovat jokaisessa suorituksessaan, päätettiin ottaa vielä yömyssyt hotellin aulassa, ja sitten, avot, nukkumaan.

Kosken pauhua

Päivä 4. tiistai: Auringon noustessa ja kellon saavuttaessa 7 kohdan, olimme taas aulassa koossa kohti aamujumppaa, jonka reipas Anumme tällä kertaa veti puistossa. Paikat senkun vetreentyivät, ja aamupala maistui. Kello 9 lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta.

Näin on taas saatu yksi reissu päätökseen. Omasta puolestani tahdon kiittää tiimiläisiä ratkiriemukkaasta reissusta, minulla ainakin oli aivan huikean hauskaa, ja varmasti oli muillakin! Taas todistettiin: Nauru pidentää ikää ja liikkuminen saattaa meitä yhteen. Kovan suorituksen jälkeen on ihana pukea suoritus sanoiksi, ja kertoa niille jotka kuuntelee; tiimiläisille!

Matkan kuvagallerioihin pääset tästä ja tästä lisää kuvia.

-Teija ’Tebbo’ Virtanen kiittää ja kumartaa

ARKANGELIN MARATONIA… TAAS

Moni varmasti ihmettelee, että mikä saa miehen lähtemään moiseen paikkaan yhä uudestaan ja niin kyselen sitä välillä itseltäni minäkin. Kuitenkin kun on kerran kokenut Arkangelin valoisan kesäyön lumon, ihmisten välittömyyden ja jälleennäkemisen ilon, sekä arjesta irtaantumisen totaalisen riemun, ei enää ihmettele. Jokin siinä kiehtoo, sillä vaikka muutoksen tuulet ovat puhaltaneet rajusti myös Arkangelin ylle, ei se ole kadottanut ainutkertaisuuttaan. Sen sain taas kokea, kun olin houkutellut Outin Arkangelin reissuun kolmen vuoden paussin jälkeen. Itselläni tämä Arkangelin matka oli jo 13. ja maratonin taivalsin nyt siellä 12. kerran. Keväämmällä en ollut ajatellut Arkangelia lainkaan reissukalenteriimme, mutta kun jossain vaiheessa sorruin vilkaisemaan lentohintoja Pietarista, sekä junalippua sinne, kiinnostukseni heräsi kummasti. Hinnat olivat vain noin kolmannes viime reissumme hinnoista, kuten hotellien hinnatkin, jotka olivat nyt ruplan kurssin vuoksi halvempia kuin aikoihin. Kokonaisbudjetti hyvällä hotellilla varustettuna oli nelisensataa, sisältäen jo viisumikulutkin, jotka toki ovat nousseet hieman vuosien varrella. Ajoimme ensin Lahteen, josta miellyttävä junamatka vei meidät Pietariin. Meillä oli muutama tunti aikaa siirtyä metrolla ja bussilla lentoasemalle, joka sujui vanhasta muistista leppoisasti. Kentällä meitä kohtasi mieluisa yllätys, kun uuden uutukaista hohtava terminaali otti meidät vastaan. Vanha Pulkovon Domestic terminaali kun oli ajat sitten jälkeenjäänyt synkkä systeemi. Nyt nautimme fiksussa italialaistyyppisessä ravintolassa lounaan. Tosin on pakko sanoa, että vanha neukkutyyppinen lentoaseman ravintola oli melkoinen elämys aikoinaan ja kokemisen arvoinen. Ruoka siellä oli ihan maittavaa, kuten useimmiten venäläisen keittiön tuotokset ovat.

Aamulla aikaisin rantakatu oli vielä hiljainen

Pietarista lento Arkangeliin ei kestä kuin puolitoista tuntia. Kukaan tuttavistani ei ollut luvannut olla vastassa, mutta en olisi ihmetellyt vaikka joku olisi ollutkin, sillä venäläiset eivät aina niin tarkasti ilmoittele suunnitelmistaan. Otimme taksin, vaikka bussiakin olisi ollut tarjolla, sillä 25 km:n kyyti keskustaan maksoi vain 300 ruplaa, eli noin viisi euroa. Kaupan päälle saimme vielä melkoisen slaavilaisen rokkipläjäyksen, sillä eihän autoa voi ajaa ilman helvetinmoista mekkalaa, eihän. Muutenkin kyyti oli yhdenlainen seikkailu, kuten ulkomaan taksit nyt usein ovat, meni mihin päin vain Länsi-Euroopan ulkopuolelle. Perillä hotellilla totesimme paikan ihan moitteettomaksi ja sijainnin tiesinkin hyväksi. Maratonin tapahtumapaikalle oli matkaa vain muutama sata metriä, kuten keskustaankin vain kilometrin verran. Sinne lähdimmekin heti laukkujen purkamisen jälkeen ja ”pakkomielteeni” oli löytää parturi. Hetken päästä olinkin melkein pulipää, asiallisessa parturissa käynnin jälkeen ja helteet saivat sikäli tulla päälle. Parturissa käynnin jälkeen, joka muuten maksoi kympin luokkaa, teimme ruokaostoksia Premium nimisessä kaupassa, jossa valikoimat ovat länsimaista tasoa. Hotellille kävellessä tunnistin jo kaukaa lähestyvän lenkkeilijän rantakadulla. Kaksi kertaa kotonani Suomessakin vieraillut Valeri, oli valmistavalla lenkillä ja tapaamisesta aidosti hämmästynyt, kuten toki me myös. Söimme illallisen hotellimme ravintolassa, todeten sen hyväksi laadultaan, kuten yleensä arkangelilaiset ravintolat ovat. Alkukesä Arkangelissa oli ollut yhtä epävakaata kuin Suomessa, mutta nyt sää oli melko lämmin ja jopa pelko helteestä maratonilla hiipi mieleen. Pienen iltakävelyn jälkeen oli helppo painaa pää tyynyyn, olihan päivälle tullut pituutta jo lähes 20 tuntia.

Arkangeli on laivakaupunki, jossa jo Pietari Suuri rakenteli puualuksia. Siellä on Venäjän ainoa koko vuoden auki oleva ulkosatama

Seuraavana aamuna menimme noutamaan numeroita Gandvik klubille, joka myös oli kävelymatkan päässä. Klubin nokkamies Sergei oli innoissaan tulostamme surren toki sitä, että delegaatiomme oli niin vähälukuinen. Lyhyellä varoitusajalla en ollut onnistunut haalimaan isompaa ryhmää tämänvuotiselle Arkangelin maratonille, mikä oli hänelle toki pettymys. Kohta selvisi, että Sergeillä oli meille yllätys, hän oli vaihtanut naisystävää. Tämä Nadja oli muuttanut Sergein vuoksi Moskovasta ja oli ihan iloinen pakkaus. Nadja ymmärsi myös jonkin verran englantia, mikä helpotti hieman papereiden täyttöä, sillä kaikki oli tietenkin vain venäjäksi. Kielitaitoiseen törmääminen näillä selkosilla on paikoitellen pieni haaste. Olin jopa yllättynyt siitä, että englanninkieltä taitamattomien osuus nuorisostakin on vielä niin suurta. Kehitystä siinä ei viime vuosina ole juurikaan tapahtunut. Ehkä syynä ovat valtiopoliittisetkin päätökset, syytä voi vain arvailla. Klubilla ei montaa tuttua näkynyt, mutta yksi sitä tärkeämpi kylläkin, eli ”pappa” Nikolai. Pappa siksi, että kaksi hänen tytärtään, joilla on jo lapsia, ovat hyviä tuttujani. Nikolain kanssa meillä olisi enemmänkin juteltavaa, mutta kielimuuri on tulkin puuttuessa isona esteenä. Numeroiden saannin jälkeen on tapana istua alas ja juoda rauhassa teetä ja syödä keksejä, sekä korppuja. Iltapäiväksi olisi ollut tarjolla osanottomaksuun kuuluva sightseeing Venäjän suurimpaan ulkoilmamuseoon, mutta emme lähteneet haaskaamaan energiaa siihen. Toki pyörimme kaupungilla pitkin päivää, mutta löysän aikataulun mukaan ja rauhassa. Kaupungille alkoi tulla enemmän ja enemmän porukkaa, alkoihan Arkangelin kaupungin vuosipäivän juhlintojen huipentuma lähestyä. En lakkaa ihmettelemästä sitä innokkuutta ja riemun määrää, millä kaupunkilaiset osallistuvat juhlintaan. On hyvin vaikea kuvitella, että tamperelaisista kolmannes osallistuisi joka vuosi eri tavoin kaupungin järjestämiin juhliin, vaikka iso joukko ihmisiä saataisiinkin kasaan. Päivien aikana on kymmeniä erilaisia tapahtumia, joista yhtenä tämä Gandvik maraton, joka nyt järjestettiin 32. kerran.

Valmiina starttiin ikuisen tulen muistomerkillä

Aiempina vuosina maratonin lähtö oli ollut stadionilla, mutta nyt parina vuonna reitti meni vain rantakadulla. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu, sillä nyt lähtö- ja maalipaikalla on runsaammin yleisöä ja sitä myöten myös kannustusta. Kulttuuriperintöä tämän tapaiseen harrastukseen ei Venäjällä ole, joten he eivät myöskään osaa vielä kannustaa ja siten osallistua tämän tyyppiseen tapahtumaan. Huoltopuolen kannustus ja huolenpito sitä vastoin on aivan loistavaa ja mieltä lämmittävää. Positiivisen havainnon sitä vastoin tein lenkkeilijöiden ja rullaluistelijoiden määrän yleisenä kasvuna, sillä kymmenen vuotta sitten oli turha yrittää bongata harrastajalenkkeilijää. Aivan uutena juttuna olivat keppikävelijät. Kymmenen vuotta sitten Arkangelin matkojen pioneeri Ilkka Taipale, oli ensimmäinen ja ainoa sauvakävelijä, nyt heille oli jopa oma sarjansa. Menimme lähtöpaikalle ajoissa ja tapasimme useita tuttuja vuosien varrelta. Erityishuomiotakin saimme kun Arkangelin TV haastatteli meitä, kysellen syytä mikä sai meidät lähtemään Suomesta asti. Videonkin haastattelusta saimme sähköpostilla, mutta jääköön omaan käyttöön. Itselleni tämä oli jo kolmas tv-haastattelu Arkangelissa, joten ehkä seuraavaksi tulee nimikirjoituksen pyytäjät. Olimme sopineet Outin kanssa juosta yhdessä ja nyt pystyimme jopa siinä suunnitelmassa pitäytymään. Pari kertaa juoksuni meni väkinäiseksi ja sääkin oli ajoittain liian lämmin, mutta mitään isompia ongelmia ei ollut, normaalia väsyä vain. Pelkona ollut akillesvaiva ja ajoittainen polvikipu antoivat matkan varrella periksi ja otimme jopa pienoisen loppukirin. Yhtenä syynä kiriin oli samansarjalaisen kilpakumppanin raivoisa takaa-ajo, joka kuitenkin päättyi hänen niukkaan häviöönsä. Kyseessä oli Aleksej, joka on Valerin lisäksi toinen kaikki Gandvik maratonit selvittänyt juoksija. Kolmas olisi ollut jo aiemmin mainitsemani Nikolai, mutta hän joutui keskeyttämään jalkavaivojen takia. Pettymys oli tietysti todella suuri, sillä heitä kolmea on juhlittu suurina sankareina joka vuosi ja nyt Nikolai on sitten poissa siitä porukasta.

Myös beach volley on jo rantautunut Arkangeliin

Lyhyen hotellilla elpymisen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa, sillä hotellimme ravintolassa oli yksityistilaisuus. Kävelimme keskustaan ja menimme tuttuun ravintolaan. Iltaseitsemältä alkaisi palkintogaala, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Kun sitten ruoka viipyi kohtuuttoman kauan, niin hölkkäsimme takaisin hotellille kaatosateessa, joka oli sillä välin alkanut. Sieltä lähtiessä otimmekin sitten taksin ja astelimme kulttuuritalolle sisään vain todetaksemme, että tilaisuus ei ollutkaan edellisistä kerroista poiketen enää siellä. Yritin soittaa tutulle Galinalle, mutta hän ei vastannut. Sitten soitin hänen siskolleen Svetlanalle Moskovaan, joka puolestaan yritti isälleen Nikolaille ja ehkä jollekin toisellekin.  Minä soitin vielä kaverilleni Tapiolle Suomeen ja pyysin katsomaan netistä tietoa. Tapiolta sain sitten osoitteen ja pyysimme erästä nuorta miestä oppaaksi ja hän lähti pienen empimisen jälkeen näyttämään paikkaa. Muutama sata metriä kaatosateessa käveltyämme pappa Nikolai tuli vastaan ja ongelma oli ratkennut. Helppoa, mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy, Venäjällä. Perillä oli palkintojuhlat täydessä vauhdissa ja Outi repäistiin heti lavalle. Pokaali kolmannesta sijasta ja teeastiasto olivat tuliaisena, parin puisen muistoesineen lisäksi. Ja voi että sitä taputusten määrää, niistä ei meinannut tulla loppua. Valeri heitti sitten meidät autollaan hotellille, josta oli heti vaatteiden vaihdon jälkeen uusi lähtö. Meidät oli kutsuttu jazz-klubille ja otimme taksin, mutta eipä vain löytynyt taas oikeata paikkaa. Eikä löytynyt ennen kuin annoin puhelimeni taksikuskille, joka kyseli oikean osoitteen meidät kutsuneelta lääkäri Konstantinilta. Esiintymässä oli hyvä tuttuni jazz-laulaja, jonka nimi on myös Konstantin, joten siksi nämä ammattinimikkeet nimen yhteydessä. Vietimme iltaa hetken ulkona musiikkia kuunnellen, mutta ehkä huonosta säästäkin johtuen muusikot lopettivat melko pian ja siirryimme Nove Mesto ravintolan sisätiloihin iltaa viettämään. Lääkäripariskunnalla Jelena ja Konstantin oli tuttavapariskunta mukana, joidenka autolla saimme myös kyydin hotellille illan mittaan. Päivä oli pitkä, mutta täydellinen.

Jazz-laulaja Konstantin yhtyeineen vauhdissa

Novodvinskissä voi vielä aistia aidon neukkutyylin

Maratonin jälkeinen päivä kului rauhallisesti. Kävelimme melko paljon, joka edesauttoi varmasti palautumista. Katselimme ja ihmettelimme ihmisten valtavaa määrää. Rantakatu on lähes neljä kilometriä pitkä ja oli koko matkan täynnä porukkaa. Pääkatu Troiski Prospekt on pitkältä matkalta suljettu autoliikenteeltä ja täynnä jalankulkijoita, kuten monet sivukadutkin. Satamassa oli vierailulla todella iso purjealus, jonne oli vapaa pääsy, mutta jono oli satoja metriä pitkä, joten sinne menosta luovuimme. Sunnuntain vietimme kahden nauttien hienosta ilmasta, tunnelmasta ja ennen kaikkea toisistamme. Vielä oli yksi päivä aikaa Arkangelissa, josta halusin kuitenkin bussilla pois, sillä linja-automatka Venäjällä on aina kokemus sinänsä. Menimme bussilla reilun puolen tunnin matkan Novodvinskiin, joka on aito neukkutyyppinen pikkukaupunki. Siellä kävimme muutamassa kaupassa, joista ei kuitenkaan tarttunut mitään tuliaisiksi ja lähdimme melko pian takaisin. Meillä oli vielä treffit Galinan kanssa eräässä hotellissa, josta meinasimme myöhästyä lievästi. Galina oli saanut tyttövauvan kuukausi sitten, joten meille olikin iso yllätys, että hän kutsui meidät kylään kotiinsa. Miehensä Sergei oli meitä siellä vastassa ja hetken päästä tuli myös pappa Nikolai meitä vielä tervehtimään. Kahvikupposten ja leivosten jälkeen oli aika hyvästellä arkangelilaiset ystäväni. Oli mukava rentouttava matka, pienillä säädöillä höystettynä kuten Venäjän matkailuun aina kuuluu. Loppukaneettina on pakko mainita, että tavallisen arjen ihmisen ajatusmaailmaan ei siellä kuulu Ukrainan tai Krimin kriisi, ei EU pakotteet tai muut poliittiset vaikutteet. Tuntuu, että täällä Suomessa tavallinen kansa miettii ja pohtii tämän tyyppisiä asioita huomattavasti enemmän. Onko syy sitten erittäin aktiivisen median, vai ihmisten aktiivisen osallistumisen ja kiinnostuksen politiikkaan… kallistuisin enemmän ensin mainittuun.

t. Unski

Teksti ja kuvat: Unski

Ohjeita Pirkan Soutuun.

Pirkan Soutu alkaa klo 16:00, joten Hatanpään Soutustadionilla on hyvä olla jo klo 15:00. Paikan päällä on tavarasäilytys, jonne voi jättää kaiken ylimääräisen. Ja Amarilloon mennään suoraan Hatanpäältä, joten varaudu tähän.

Huomioitavaa soudussa on, että kyseessä on pitkäkestoinen suoritus. Joten hyvä on tankkailla jo viikolla(kuten maratonille tankkaisi). Muista pukeutua sään mukaan ja aurinkoisella kelillä lakki ja aurinkorasva on poikaa.

Veneet matkalla 

Mukaan VENEESEEN tulee ottaa tankkausta varten evästä, esim. geelejä, rusinoita, pähkinöitä jne ja runsaasti juomaa. HUOM! muuta kuin pelkkää vettä. Lisäksi varusteiksi istuinalustan, hyvät saumattomat hanskat, lenkkarit jalkaan(sukat myös) ja jalkaan hankaamattomat housut/vältä saumoja. Kysy lisää Anulta ja Markukselta.

Vuoden 2015 venekunnat ovat seuraavat:

Ykkös Vene		Kakkos Vene
Anu Ossberg		Tiina Häkkinen T
Markus Ilva-> Mika Anttonen		Satu Kulmala
Virpi Virtanen		Jere Katvala
Mari Järvinen T		Marko Kangasmäki
Teija Virtanen T		Elina Hurme T
Jarkko Jokela		Jarmo Häkkinen
Petri Mononen		Teijo Tohni
Jukka Puronlahti		Petteri Haapamäki
Tiia Häkkinen		Pia Neuvonen
Sanni Kataja-aho		Heikki Neuvonen
Kirsi Tuomisto-Kataja-aho		Kati Nynäs -> Tiina Hult
Simo Kataja-aho		Minna Ylivakeri
Harri Lappetteläinen		Ari Helenius
Mika Vahtolammi		Jaana Putkinen

T-kirjain nimen perässä kertoo, ketkä ovat tahtiairoissa.

Jos JOUDUT perumaan osallistumisesi soutuun syystä tai toisesta, hommaa ITSE korvaava soutaja. Vinkki, laita asiasta tiiminsivujen shouttiin ja tiimin facebookiin tietoa.  Aikaisempien vuosien fiilistelyä löytyy hakukoneella, sanalla Pirkan Soutu.

AMARILLOON PÖYTÄ VARATTU KLO 21.00 ALKAEN NIMELLÄ ANU OSSBERG/TEAM RAHOLA!!!!

Savonlinnan ohjelmaa ja tietoja

Lähtö Savonlinnaan tapahtuu la 18.7. klo 7:30 Kolmenkulman ABC:ltä.

Autokunnat ovat seuraavat:

Harri: Tiina Hä, Mari, Juhani

Susanna: Lea, Teija, Virpi

Anu: Jarmo V., Jaana

Ilmoita Anulle, jos lähdet samassa lähdössä kuin autokunnat. Arvioitu ajoaika on 4,5tuntia + pysähtelyt. Kohteena Sokos Hotels Kesähotelli TOTT, Satamakatu 1, 57130 Savonlinna. (puh 015 2063630)

Klo 14:00 on tiimille varattu Ravintola Majakka (Satamakatu 11, 57130 Savonlinna, puh. 015 2062825) Ilmoita Anulle, jos et tule syömään.

Klo 19:00 alkaa Ooppera(Olavinlinna, Linnakatu 7, 57130 Savonlinna). Liput Oopperaan on Anulla, joten ota oma lippusi hyvissä ajoin. Autokunnissa matkustavat saavat liput kätevästi lauantaiaamuna. Muut; sovi Anun kanssa lipun haku! Oopperaan ei korkkareita jalkaan ja mukaan hartiahuivi/pitkähihainen paita.  Oopperan jälkeen kaikki voivat syödä mitä haluavat ja ajoissa nukkumaan. 

Su 19.7 Maraton lähtö klo 11:00 ja 1/2Maraton ja 10km lähtö klo 12:00.

Maraton purku tapahtuu klo 19:00 alkaen ruokailun merkeissä Muikkuterassilla, jonne Anu on varannut pöydät. ( Orginal Sokos Hotel Seurahuone, Kauppatori 4-6, 6krs 57130 Savonlinna)

Ma 20.7. Aamupalan jälkeen lähtö klo 10:30 kohti Ollinmäen viinitilaa. (Anttolantie 1640, 52100 Anttola) Arvioitu ajoaika 1,5tuntia) Viinitilalla tutustutaan tilaan ja tuotteisiin. Paikan päällä juodaan kahvit ja pikkupurtavaa. Matkaa jatketaan klo 15:30 kohti Imatraa, arvioitu ajoaika 1,5tuntia. Kohteena Center Hotel Imatra(Koskenparras 3, 55100 Imatra)

Klo 18:00 Imatrankoski kuohuu!! (Imatrankoskentie 3) Maanantaisin Sibelius musiikkina, eli ajoissa paikalle, kesto noin 20min. Kuohujen jälkeen mennään syömään, vielä ei selvillä paikka.

Ti 21.7. aamupalan jälkeen n. klo 10:00 kohti kotia. Ajoaika arviolta 4tuntia + tauot.

Muistutus: ota mukaan uikkarit ja jumppatamineet aamujumpille!! (jumpat avaavia ja venyttäviä)

Kysymykset ja ilmoitukset Anulle 040 8285700.

Varaukset on tehty Anu Ossberg, Team Rahola.

Mukavaa matkaa!!!

Kuvagalleriaa Anun Maratonilta 2015

Fiilistellään vielä lauantaita kuvien kera. Lisää kuvia tulee myöhemmin, tarkkaile tilannetta..

Kuvia Sorvan huoltopisteeltä
Kuvia lähtö-/maalialueelta
Kuvia vesipisteeltä
Kuvia toimitsijamaratonilta
Kuvia Maalialueelta

Anun Maraton 4.7.2015 Tulokset

Kiitos kaikille osallistujille Anun Maratoniin! Tässä tulokset tapahtumasta, kuvia tapahtumasta tulee myöhemmin. Huomautukset tuloksista sähköpostilla osoitteeseen virpimvirtanen@gmail.com.

MARATON Miehet 1. Kristian Huhtanen 3:47:09 2. Jani Karo Nokia 3:48:37 3. Iisakki Jokitalo Nokia 3:57:12 4. Marko Kangasmäki Team Rahola 4:13:32 5. Sami Putkisaari Ilveksen miäs 4:23:27 6. Kalevi Saukkonen  VSVU 7:45:44 Miehet 40 1. Ville Niemenmaa Team Rahola 3:45:04 2. Pekka Frantsi FMR 4:08:10 3. Juha Johansson TREMK 4:30:35 4. Marko Silvennoinen Team Rahola 4:38:06 5. Vesa Järvenpää Häjyt/ Isojoki 4:52:02 6. Petri Myllymäki  Team Rahola 5:03:25 7. Petri Kiiskilä Ikurin Vire 5:33:51 Miehet 50 1. Petri Mononen Team Rahola 4:18:36 2. Jaakko Terho Tohlopin tiikerit 5:17:32 3. Tage Lemström  IP-08 5:23:42 Miehet 60 1. Markku Lauste Liikuttavat 4:14:37 2. Veikko Ollila  Häjyt 4:40:44 3. Pekka Rutanen Iittala 4:43:25 4. Reijo Naalisvaara Häjyt Tornio 5:22:27 Miehet 70 1. Unto Stenroos  Häjyt/Endurance 4:37:18 2. Erkki Vaisto  Häjyt 7:16:32 3. Matti Huotari  Häjyt 7:31:30 Naiset 1. Anna-Leena Korhonen 3:55:50 2. Sanna Järvinen Team Rahola 4:23:09 Naiset 40 1. Heli Lehtinen Liedon Luja 4:08:10 2. Anu Ossberg Team Rahola 4:14:21 3. Kirsi Isoaho Alavus 4:59:35 4. Iina Honkanen Häjyt  5:15:53 Naiset 50 1. Erja Kiviniemi Kittilän Urheilijat 3:57:25 2. Sirpa Walker Team Rahola 5:33:51 Naiset 60 1. Ulla Järvelin TREMK 6:10:58 PUOLIMARATON Miehet 1. Miika Alhonen Iksa All Stars 1:30:42 2. Erkki Rintala TREMK 1:32:04 3. Joonas Kuisma TREMK 1:36:22 4. Lauri Höyki Kostian Susi 1:38:53 5. Jarno Tuominen 1:49:33 6. Hannu Harju TREMK 1:50:59 7. Karl Enqvist Nokian Woima ry 2:02:32 8. Marko Jaakkola 2:05:47 9. Tuomas Rintamäki 2:08:49 10. Joonas Koski Nokia 2:10:58 11. Eero Siirilä 2:13:04 12. Erkka Ojanen Vauhtisammakon juoksukoulu 2:16:46 13. Tuomas Yli-Marttila Ponsse Oyj 2:16:47 Miehet 40 1. Timo Karinki Tampereen Juoksijat 1:39:36 2. Kaj Koivumäki Team Rahola 1:47:50 3. Toni Kuisma Tampere 1:51:22 4. Marko Enqvist Nokian Woima ry 2:01:51 5. Mikko Väänänen Kosby 2:05:10 6. Tapio Haanpää 2:33:15 7. Tomi Korpela Pintatiivistys 2:46:34 8. Pasi Järvilehto Pintatiivistys 2:57:18 9. Pasi Alanen Pintatiivistys 2:57:19 Miehet 50 1. Jarmo Rintala TREMK 1:38:05 2. Jyrki Lähteenmäki TREMK 1:46:03 3. Pekka Lampinen TREMK 1:52:52 4. Kauko Satomäki 2:03:21 5. Johan Gröndahl Team Rahola 2:12:03 Miehet 60 1. Antero Lintulahti Saunatalo Orivesi 1:54:30 2. Markku Hankanen Katupojat-Seinäjoki 1:55:33 Miehet 70 1. Kari Ranta Järvenkiertäjät 1:59:33 2. Pentti Karo Tottijärven Urheilijat 2:21:18 Naiset 1. Aino Hokkanen Luopioisten Maratoonarit 1:44:46 2. Emma Pihlajamäki Rovaniemi 1:49:54 3. Terhi Männistö Nakkila 2:00:10 4. Satu Rintamäki 2:04:53 5. Anette Jaakkola 2:05:47 6. Sanni Kataja-aho Team Rahola 2:08:00 7. Tiina Torniainen Nokia 2:08:31 8. Anja Kuronen 2:28:00 8. Noora Kuronen Nokia 2:28:00 10. Saara Vesa 2:28:21 11. Elisa Sonne Team Rahola 2:31:47 Naiset 40 1. Pia Ross RRR 1:41:15 2. Minna Kärkkäinen Team Rahola 1:58:18 3. Tiina Hult Team Rahola 2:33:16 Naiset 50 1. Jaana Putkinen Team Rahola 1:54:44 2. Tarja Suutari KiurU 2:02:53 3. Pirkko Sipilä 2:04:26 4. Kirsti Notkonen Nokia 2:13:27 5. Merja Laihonen Pori 2:24:14 6. Päivi Linnero Team Rahola 2:25:10 Talkoomaraton 3.7.2015 MARATON 1. Minna Ylivakeri Team Rahola 6:01:00 2. Jarkko Jokela  Team Rahola 6:04:00 3. Tiina Häkkinen Team Rahola 6:20:00 3. Anu Ossberg Team Rahola 6:20:00 PUOLIMARATON Satu Kulmala Team Rahola 3:10:00 Kirsi Nuutila Team Rahola 3:10:00 Minna Nurro Team Rahola 3:40:00 Maija-Liisa Kallio Team Rahola 3:40:00 Tanja Tohni Team Rahola 3:40:00 Kirsi Tuomisto-Kataja-aho Team Rahola 3:40:00 Simo Kataja-aho Team Rahola 3:40:00 Mika Vahtolammi Team Rahola 3:40:00 Virpi Virtanen Team Rahola 3:40:00