Sympaattinen ja aina iloinen,
59-vuotias heinäkuun raholalainen on asunut koko elämänsä Tampereella. Tammelan
kansakoulusta tie vei Sammon lukion kautta Tampereen yliopiston lääketieteelliseen
tiedekuntaan, josta Harri on päätynyt terveyskeskuslääkäriksi. Harrin perheeseen
kuuluu vaimon ohella kaksi jo aikuisikään ennättänyttä lasta, Anna ja Ilmari,
jonka ansiosta Harrikin on löytänyt tiensä tiimin riveihin.
Liikunta tekee ihmisestä Harrin mukaan
”enemmän elävän” olennon, jonka
fysiikka on kunnossa ja jolla riittää jaksamista. Urheilullisten haasteiden
tulee kuitenkin olla ihmisen itsensä kokoisia, jotta homma palkitsee ja pääsee
nauttimaan reippailun aikaansaamista endorfiineista. Miten Harri
itse reenaa? Otetaanpa selvää.
”Ei kukaan hullukaan tee sellaista
hommaa, jos ei siitä nauti.”
Harrin raudanluja peruskunto on
hankittu juoksemalla ja hiihtämällä, jota mies mainitseekin harrastaneensa koko
ikänsä. Myös jälkikasvun peruskunto on pistetty kohdilleen hiihdon avulla,
sillä aikanaan Harri ilmoitti mukulat Tampereen Pyrinnön hiihtokouluun, jossa
muksut sivakoivat menemään itseään vanhemmassa ikäryhmässä.
”Hiihdossa saa vaihdella
vauhtia ja kuluttaa itteensä miten miten haluaa. Mä oon hyvä hiihtään ylämäkiä,
oon yleensä tykännyt mennä ylämäet tehokkaasti. Sitten mä puuskutan siellä
ylhäällä hetken, mutta palaudun kohtuullisen nopeasti”, Harri kuvailee. Kovan mäkimiehen
salaisuus on perinteisessä hiihtotekniikassa ja omissa voitelunikseissä. Tiimin
oma Mietaa viihtyy kevättalvella pitkillä päiväreissuilla Lapissa, ja
sivakoinnin lomassa maistuvat hyvät eväät. Arkiset hiihtolenkit suksitaan tavallisimmin
Horhassa ja Lamminpäästä Koukkujärvelle.
Juoksun parissa Harri on viihtynyt jo
useamman vuosikymmenen ja hänelle tuntuvatkin maistuvan aivan kaiken pituiset
matkat: Harri on muun muassa
juoksennellut ensimmäisiä järjestettyjä Helsinki City Marathoneja yhdeksänä
vuotena peräkkäin. Näihin aikoihin Harri pinkoi muutamina vuosina lääkefirman
sponsoroimana puolimaratoneja Forssan Suvi-illassa, ja lenkkarin pohjia on
kulutettu aikoinaan myös Helsingissä järjestetyissä
Lääkärikymppi-tapahtumissa. Arkisin
Harri pyrkii liikkumaan työaikataulujen salliessa tiimin maanantailenkeillä, ja
maanantailenkin lisäksi ohjelmaan kuuluu myös toinen 10 km lenkki –
tavallisimmin Harrin voikin bongata Raholan tai Pyynikin baanoilta.
Eräreissuja
ja eväkkäiden narraamista
Urheilun ohella Harri viettää paljon
vapaa-aikaansa luonnossa. Lapissa
viihtyvä mies kertookin olleensa mukana kolmena vuotena usean vuorokauden mittaisissa
erävaelluskisoissa, joissa parasta on kuulemma suoriutuminen ja itsensä
voittaminen. –”Torstai-iltapäivänä
starttaavat kisat kestävät sunnuntai-iltapäivään.” Matkaan lähdetään jo aamuyöstä, päivästä
riippuen neljän tai kuuden aikaan. Voittaja ei suinkaan ole se, joka rynnistää nopeimpana
maaliin, vaan se, joka saalistaa reitiltä eniten pisteitä erilaisista
tehtävistä, ja etenemisestä etappien välillä. Harri mainitsee omiksi
bravuureikseen ensiaputaitojen ohella kivet ja solmut.
”Se
on semmosta että joka päivä on reitti joka mennään. Me saadaan kartat
aamulla, joka rastilla on aina jotakin
tehtävää liittyen johonkin luonnonharrastuksiin tai luontoon – eläin- ja
kasvitietämystä, kivitietämystä pitäis olla. Sitten siinä on kaikenlaisia
partioon liittyviä asioita, kuten solmujen tekemistä, ensiapulääkintää. Eli
semmosia tehtäviä mitä erävaelluksella tarvitaan suunnistustaitojen lisäksi. Siinä
mennään omilla tavaroilla, että on pari, joilla on yhteinen reppu ja pakollisia
yhteisiä varusteita, kuten saha, kirves, majoite (teltta tai laavu) ja sitten on myös pakollisia henkilökohtaisia varusteita
kuten reppu ja kompassi. Joka ilta majoitutaan jonnekin ja leiritulet
saa tehdä, mutta ne tulee tehdä niin, että sitten kun aamulla lopettaa ni siinä
ei saa näkyä et siinä ois ollut kukaan majoittuneena. Roskaamista vartioidaan
sillä tavalla, että saa jonkun peltiastian, tai joskus on saatu suklaapatukka.
Ja sitten tullaan maaliin, niin sitten aina tarkistetaan, että pakolliset
välineet tulis olla aina mukana ja on kysytty, että onko ne suklaapatukan
paperit tallessa. Jos ei oo tallessa niin siitä menee heti miinuspisteitä.”
Kisailun ohella Harri nautiskelee
mielellään kiireettömistä, viikon mittaisista vaellusreissuista, ja reissuja on
heitetty niin Ilmarin, kuin Harrin vaimon siskon miehen kanssa. Muun muassa
koppakuoriaiset, perhoset ja kasvit tuntevalta lankomieheltä onkin Harrin
sanojen mukaan tarttunut paljon kaikkea mahdollista tietoa, ja eräskin reissu
vietettiin bongaamalla kaikki Pohjois-Suomessa kukkivat kasvit Harrin toimiessa
kameramiehenä.
Harrin kesä sujuukin pitkälti
luontoharrastusten parissa: ”Kesällä mennään retkeilypainotteisesti. Mä
tykkään marjastaa, mä tykkään sienestää ja mä tunnen paljon sieniä.”, Harri
innostuu ja kertoo erikoistuneensa kuusilahokkaan keräilyyn. Loppukesästä Harri
suunnittelee lähtevänsä Itä-Suomen telttakiertueelle vaimon kanssa ja
katsastamaan Järvi-Suomen maisemia sukulaisten moikkaamisen ohella, ja syksylle
on suunnitelmissa pieni vaellusreissu, mahdollisesti johonkin eteläisen Suomen
kansallispuistoon.
Luontoharrastusten jatkoksi kuuluu
myös kalastus. Verkkokalastus, virvelöinti, uistelu ja veneestä käsin tapahtuva
pilkkionginta, sekä ravustaminen ovat miehen sydäntä lähellä. Tuorein
ennätysvonkale on juhannuksen seutuna saatu 350 grammainen pilkkiahven, mutta
verkkoihin on tarttunut myös kahdeksankiloisia hauen mötkäleitä.
Raholan
Master Chef
Eivätkä monitaiturin osaamisalueet
tähän lopu! Harri mainitsee erityistaidokseen erilaiset kädentyöt ja intohimoja
löytyy myös pitkän kaavan ruoanlaittoon erityisesti viikonloppuisin. Harri ja
hänen ystävänsä loihtivat kukin vuorollaan gourmet-menuja, joita maistellaan
yhdessä tv:stä tutun ”Neljän tähden
illallinen”-ohjelman tyyliin. Mestarikokki mainitseekin säveltävänsä
sujuvasti erilaisia kastikkeita fiilispohjalta, ja kokonaisten menujen osalta
suositukset lähtevät eräälle Jyrki Sukulan keittokirjalle. Bravuurikseen Harri
mainitsee lampaankareen valkosipuliperunoilla – ”Yksinkertainen valmistaa, herkullista ruokaa! ” Raholan erämiehen
arki pyörii siis varsin terveellisellä pohjalla. Paheitakaan ei uteluista
huolimatta löydy – saunaolut ja lasillinen viiniä silloin tällöin.
Hyvän kunnon
salaisuus piileekin Harrin mukaan pitkäaikaisessa, mielekkäässä liikunnassa. Tohtorin
resepti hyvään peruskuntoon ja maratonsuoritukseen onkin varsin simppeli:
Teksti: Johanna H.