torstai 27. joulukuuta 2012

Uutta vuotta vastaanottamaan

Vuoden viimeisenä päivänä on mahdollisuus suorittaa n.3 tuntia kestävä juoksulenkki, jonka jälkeen on mahdollisuus nauttia saunasta, herkuista ja hyvästä seurasta Sorvan kylässä A&M:n tiluksilla. Lenkki starttaa osoitteesta Riihitie 3 klo 16.00. Saunottelemaan voit tulla ilman juoksulenkkiin osallistumistakin. Ranchin isäntä on vielä sen verran vammainen, ettei kykene lenkkeilemään, joten paikalle voi saapua ihan hyvissä ajoin. Myöhemmin illalla tykitetään sitten raketteja taivaalle!

Ilmoitathan osallistumisestasi illanviettoon, että osaamme varautua hieman purtavien suhteen (nakkeja, salaateja,patonkia jne). Samalla voit ilmoittaa itsesi tammikuun tipattomalle ja herkuttomalle ihanuudelle. Tähän asti ilmottautumisia on tullut todella vähän, joten nyt ilmoja liikkeelle, jotta saadaan kunnon palkinto helmikuulle! 
Ilmot osoitteeseen: r.ontti@windowslive.com tai 040 8285700 Anu

tiistai 25. joulukuuta 2012

Tiimipuku

Uudet tiimipuvut saadaan pukea päälle tammikuussa, mutta haluaisimme kovasti, että maksaisit tilaamasi puvun vuoden loppuun mennessä. Eräpäivä 31.12.2012

Housut 45€ ja takki 75€

Tili: Sports Team RAhola ry.  450300- 173561
Viestikenttään: Team asu ja oma nimi

Tipaton ja herkuton tammikuu 2013

Vuosi vaihtuu ja on aika tipattoman ja herkuttoman tammikuun! Aloita vuotesi ilman alkoholia ja herkkuja samalla voit voittaa itsellesi helmikuun herkkukorin. Osallistuminen tammikuun koitokseen maksaa 2€, osallitumismaksuilla täytetään herkkkukori. Ota siis itseäsi niskasta kiinni ja ilmottaudu mukaan ja toimita maksu Anulle. Ilmoittautua voit soittamalla tai tekstaamalla 040 8285700 Anulle tai s-postin kautta r.ontti@windowslive.com

Kiellettyjen aineiden listalla ovat: alkoholi, makeiset, sipsit, hampurilaiset, lihapiirakat, pitsat, kebabit, suolaiset ja makeat leivonnaiset, keksit, siivet, limut, jäätelö, erilaiset makeat jälkiruokarahkat...

Herkutella voit: mehulla, tervellisillä wrapeillä, erilaisilla tavallisilla pähkinöillä, kuivatuilla hedelmillä, hillosilmä puurossa tai leivän päällä on sallittu, maitorahkalla (sekaan esim. marjoja, hedelmää, maustettua jugurttia tms.)....

Hyvää loppuvuotta 2012 ja alkavaa vuotta 2013! JAXAAA!!!!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Arvotaan Juoksija- ja Hiihto-lehtien vuosikerrat

On tullut aika arpoa ensi vuodeksi Juoksija- ja Hiihto-lehtien vuosikerrat. Jos haluat osallistua arvontaan, ja sinulle ei ennestään tule näitä lehtiä, laita yhteystietosi sähköpostilla Lauralle (pyykko.laura@gmail.com) tämän vuoden loppuun mennessä (31.12.2012). Ilmoita sähköpostissa yhteystietojesi lisäksi osallistutko vain Juoksijan tai vain Hiihto-lehden arvontaan vai molempien ja jos osallistut molempien arvontaan, ilmoita kumman otat mielummin, jos arpa sattuu napsahtamaan kohdallesi kaksi kertaa.


Team Rahola toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua! 

Joulupukilta toivottu paljon kivuntonta ja vammatonta reeniä on
Tukea ja linimenttiä odottaa moni tiimiläinen malttamaton

Petteri pukin piipusta illalla pudottaa
Pukki lahjat antaa ja ohjeen levosta opettaa

Monta toivetta muutakin on
Valon pimeään tuo Petteri peloton

Mistä ensi vuodelle kunto armoton
Tiimin voima tässä korvaamaton




lauantai 22. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!

Jere-tonttu toivottaa kaikille raholalaisille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Ps. Kiitos upeasta bodystä :D

perjantai 21. joulukuuta 2012

Pisa marathon 2012

Päätimme lähteä katsastamaan Pisan maratonin uuden reitin ja luonnollisesti samalla reissulla sukuloisimme muutaman päivän ajan. Anun täti perheineen asustaa Pisassa.Matkaan lähti huoltoporukoihin myös Anun isä.

Maraton järjestettiin nyt kolmannen kerran näin joulukuussa ja reitti oli uusiutunut myös ajankohdan vaihdon myötä. Uuden reitin lähtö sekä maali sijaitsivat ihmeiden aukiolla mistä löytyy mm. maailman kuulu Pisan kalteva torni. Ensimmäinen yritys järjestää maraton joulukuussa meni täysin munille, koska talvi yllätti pisalaiset täysin ja tarjosi lunta ensimmäisen kerran kahteenkymmeneen vuoteen. Suomalaiselle nylkkääjälle pieni talvi ei varmasti tee mitään, mutta Pisassa juostaan kovaa ja sinne tullaan tekemään kovia tuloksia, joten lumen tulon myötä oli ymmärrettävää, että kisa peruttiin. Nyt ei homma jäänyt kelistä kiinni. :)

                                           Valmistautumista

Lähdimme matkaan Nokialta 2.00 perjantai yönä. Menomatka taittui mukavasti, Helsingistä lensimme Münchenin kautta kätsästi Pisaan eka Lufthansan siivin ja Saksasta Air Dolimitin tasaisesta kyydistä nauttien. Perille päästyämme tapasimme Sirkan ja Marcellon (Anun tädin ja hänen miehensä) maraton expossa mikä sijaitsi kätevästi lentokentällä. Saimme numerolappumme ja chipit mukaan ja vaihdoimme hieman kuulumisia capuccinokupin ääressä. Kiersimme loistavan expon ympäri ja teimme hieman ostoksia samalla, jonka jälkeen jatkoimme matkaa majapaikkaamme bussilla, koska Sirkka ja Marcello jäivät jatkamaan töitään expoon järjestäjän ominaisuudessa. Tässä kohtaa tarviikin mainita, että on hienoa saada palvelua maailman maratonilla suomeksi. Tälläkin kertaa maratonille oli saapunut useita suomalaisia jotka olivat yllättyneet positiivisesti saadessaan vastauksia kysymyksiinsä jo ennen kisaa sähköpostin kautta suoraan suomeksi ja tutun kielen puhuminen jatkui siis expossakin. Sirkka ja Marcello tarjosivat sukulaisilleen katon pään päälle ja  kun pääsimme perille alkoi uni maistua. Bussi muuten kulkee hyvin ja sitä on helppo käyttää eikä maksa paljon. 

Anu ja expon henkilökuntaa


Lauantaiaamuna aikaisin isäntäväkemme starttasivat jälleen jatkamaan toimiaan kisaexpossa. Matkaan lähti myös yksi seurueemme jäsenistäkin ottamaan oppia suuren juoksutapahtuman järjestelyistä. Tämä expoon lähtenyt oli luonnollisesti kirkassilmäinen energiapakkaus nimeltään Anu, pojat jäivät nukkumaan takapuoli homeessa vielä muutamaksi tunniksi. Lopulta päätimme lähteä pelastamaan Anua exposta ja samalla lähtisimme katsastamaan kaltevan tornin kaltevuutta. Tiemme kulki ostoskatua pitkin kohti kuuluisaa tornia ja taivaalta tuli välillä vettä enemmän ja välillä vähän vähemmän, mutta eihän se mitään haitannut, koska minulla oli käytössä yksi Italian parhaista sateenvarjoista. :) Kulutimme aikaa ja poikkesimmepa maistamassa mukavat pizzatkin noin niinku tankkausmielessä. Päivä kului mukavasti ja myös itse pääsin käymään historiallisessa tornissakin, kun ihana pieni vaimoni osti minulle synttärilahjaksi pääsyn tornin kierteisille portaille.  Kokemus oli hieno ja torni on muuten todellakin tosi kalteva, vaikka sitä jokin aika sitten hieman suoristettiinkin. Tornin jälkeen suunnistimme takaisin kämpille ja illalla meitä odotti loistava pastaillallinen Tonyn ja Marcian tarjoamana (Anun serkku ja hänen vaimonsa). Vatsat täynnä vetäydyimme yöpuulle tietäen, että aamusta pääsisimme maistamaan jälleen maratonin ihanan makeaa makua. 

Ihmeiden aukio


                                                   Maraton

Aamupalan jälkeen lähdimme starttipaikalle joka siis sijaitsi ihmeiden aukion välittömässä läheisyydessä. Maratonaamu oli lämmin tuuleton, sateeton ja aurikokin halusi esiin, joten keli oli täydellinen, lämpötila aamulla 10 ja siitä se nousi päivän mittaan n. 15 asteeseen. Anu ajatteli Intiassa juostun ultran hyisen aamun jälkeen, että tällä kertaa ei kylmä pääse puraisemaan ja puki päällensä kunnolla. Painelimme vessan kautta lähtöviivalle ihaillen samalla kuinka mukaan oli uskaltautunut monta joulupukkia ja Gotham citystä asti paikalle oli matkustanut myös muuan Batman. Lähtö tapahtui ja alun pieni ruuhka purkautui todella nopeasti. Lähdimme Anun kanssa molemmat omaa vauhtiamme painattamaan. Itsellä meno maistui hyvin ja kilometrit taittuivat mukavasti kauniita maisemia katsellen. 7km jälkeen Anun oli pakko ottaa takki vyötärölleen ja vaihtaa numerolappu paidan rintaan. Tämä suoritus aiheutti ihmetystä muissa juoksijoissa, koska muut painelivat menemään shorteissa ja hiattomissaan samalla yhden kiskoessa takkia kahden paidan päältä .Tällä kertaa Anu juoksi ekaa kertaa eläessään jäniksien kanssa lähes koko matkan, koska askeleet sopivat hyvin näiden pitkäkorvien kanssa ja totesikin sen olevan hyvä kokemus. Oma vauhti yllätti minut positiivisesti, koska olin varautunut hieman siihen, ettei välttämättä kulje kovinkaan hyvin, koska ohjelma on ollut aavistuksen tiukka viime aikoina. Matka vain taittui mukavasti ja hieman puolikkaan jälkeen reitti teki täyskäännöksen ja pian tämän jälkeen näin oman rakkaani taivaltavan omaa matkaansa hyvissä voimin vain hyvin vähän minun perässä. Tällä kertaa olisin jopa uskaltanut kysyä, että kuinka sujuu, mutta päätin varmuudeksi jättää kysymyksen sisääni. Käännöksen jälkeen oli luvassa pitkä loiva nousu mikä lopulta tiputti vauhtiani hieman, mutta samalla maisemat olivat upeat ja mereltä tuuli mukavan lämmin hönkä, joten hidastunut vauhti ei haitannut lainkaan ja eikä muutenkaan ollut tarkoitus puristaa hirmuisesti. Matka väheni ja n.35km kohdalla pohje ilmoitti pienestä halustaan supistua äärimmilleen, mutta onneksi se kuitenkin päätti luopua halustaan parin kilometrin jälkeen ja sain painella loppuun asti ilman murheita. Maalisuora oli huikea, väkeä oli paikalla paljon ja maaliviivan paikkeilla vieressä seisoi historiallinen torni. Ihan joka maratonilla ei näin hienoa maaliintuloa voi odottaa! Maaliintulon jälkeen nojasin pienen hetken polviini ja sain heti kättelyssä lämmittävän avaruushuovan päälleni ja muutenkin kaikista pidettiin hirmuisen hyvää huolta. Kymmenen minuuttia viivan ylityksen jälkeen sain halata maaliin tullutta Anua, joka oli taittanut matkan erittäin hyvissä voimin. Maalialueelta suunnistimme lepäämään ja suorittamaan jälkitankkausta onnellisina mahtavat mitalit kaulassamme. 

Maalissa 3.19

Maalissa 3.29


Seuraava aamu tarjosi meille vesisadetta ja ukkosen mukana tuomaa raesadetta, joten saimme todeta oleemme erittäin onnekkaita sään suhteen. Sateen takia emme päässeet lähtemään läheisille vuorille, mutta Sirkka järjesti meille hienon kierroksen mitalitehtaalla. Tehdaskierros sai ajattelemaan, että ehkäpä tilaamme vielä joskus sieltä mitskut Raholan kympille.

Jarmo, Sirkka ja Anu hierovat mitalikauppaa

Pisan maratonia ja kaupunkia voi suositella kaikille! Kaupunki on mukava, sopivan pieni, tarjoaa nähtävää, ravintoloita on paljon ja herkkuja on tarjolla paljon ja esim. junalla pääsee mukavasti lähikaupunkeihin tutustumaan. Itse juoksu ansaitsee järjestelyiden puolesta täyden kympin ja reitti on nopea, kaunis ja kierretään yhtenä lenkkinä. Hultopisteiltä otetut juomapullot kiersivät tarvittaessa juoksijalta toiselle vielä pitkään huoltopisteen jälkeenkin ja pitkin matkaa reitin varrella oli hyvä kannustus. Kaikista pidettiin hyvää huolta.

Markus

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ultraa ja maratonia Intian Gurgaonissa 2.12.2012


Hämmentyneenä Intiassa

Matkasimme Intiaan yhdessä Outin ja Unskin kanssa, jotka ehdottivat syksyllä maratonmatkaa tähän ihmeelliseen maahan. Maa hämmensikin kaikki meidät saasteillaan, liikenteellään, väkimäärällään sekä sioillaan ym. vapaana vipeltävillä eläimillään.

Ammut aamulla

 Gurgaon sijaitsee Delhin vieressä n. 30km:n päässä pohjois-Intiassa. Kaupunki on suurelta osin kauheaa sekamelskaa sekä köyhää aluetta, toki hienojakin asuntoja ja kauppakeskuksiakin löytyy sekasorron sekä köyhyyden joukosta. Jätteen määrä on täysin uskomatonta, sitä ei voi mitenkään kuvailla, se tarvitsee nähdä, jotta sen uskoo. Liikenne on täyttä kaaosta, autot, pyörät, mopot, traktorit, härkävankkurit, kävelijät sekaisin ja joka suuntaan. Moottoritielläkin vastaan saattoi tulla mitä tahansa kulkuneuvoja väärää kaistaa pitkin. Selvisimme liikenteestä onneksi vain yhdellä hyvin pienellä kolauksella matkallamme Agraan ja takaisin.  Ihmiset asuivat moninaisissa ”asunnoissaan”, vieri vieressä saattoi olla hieno talo, jonka vieressä olikin vain tiilikasa tai pahvista kyhätty maja ja osa asusti taivasalla. Sanat eivät riitä kertomaan vallitsevaa tilannetta ja näkyä.

Pyykkipäivä
Kohti juoksua

Intiassa ruoka oli hyvää, kunhan vain löysi siistin ravintolan, katukeittiöistä ei homma parane, sen verran epäilyttäviä shotteja oli tarjolla. Kana maistui hyvälle, mausteet ja naan-leipä kruunasivat makunautinnon. Suklaata ja sipsiä kului todella paljon koko matkan ajan, koska välipalat oli vaikea löytää siitä maasta. Onneksi tuttua urheilujuomaa löytyi joistakin kaupoista, joten tankkaus juoksua varten onnistui edes jotenkin. Puuropusseja otimme jälleen mukaan ja oman vedenkeittimen aamuja varten. Puuro osoittautui kullan arvoiseksi, vaikka sen joutui nauttimaan juoksevana juomapullon suusta. Banaani oli myös maistuvaa ja niitähän sai joka puolelta ja joka makuun, oli vihreetä ja mustaa ja enemmän mustaa.

Päivää ennen juoksua kävimme hakemassa numerolappumme kisa-exposta, jossa oli vihreä pieni nurmialue ja puhdas kohta ja sekös tuntui taivaalta. Expo sijaitsi lähdön tuntumassa n.500m lähtöviivasta. Lähtöpaikkaa kysyessämme saimme vain viittovan vastauksen, että tohon suuntaan. Expossa tapasimme huikean yli 80v. papparaisen, joka oli juossut reilusti yli sata maratonia ympäri maailmaa esim. -91 Turussa veteraanien kisoissa. Intian mittapuussa tämä on todella kova suoritus, koska siellä ei ihan noin vain ollakaan juoksenneltu maratoneja ja pystytty matkustelemaan, joskin nykyään tilanne on parantunut. Tuimme papparaista ostamalla hänen kirjoittamansa kirjan omista maratonelämyksistään.

Anu ja äärimmäisen kova Intian papparainen


Juoksupäivä

Juoksuaamuna ultran 63,3km lähtö oli hieman epäselvien vaiheiden jälkeen klo 5.00, tosin luulimme sen olevan 5.30, joka ilmoitettiin lähtöajaksi myös expossa, mutta lopulta startti tapahtui 5.05. Myöhästynyt 5 minuuttinen lisättiin sitten jokaisen lopputulokseen. J
Hotelilta lähtiessämme oli pilkkopimeää ja hotellin portti oli vahvalla lukolla lukittu emmekä meinanneet päästä pihalle, vaikka huutelimme ympärillemme, viimein uninen vartija päästi meidät ulos. Matkanteko pimeässä oli huikeaa, sillä kulukoirat reagoivat meihin mukavasti haukkuen ja välillä seuraten, siellä täällä rapisteli joku ja sikojakin paineli menemään, mutta juuri mitään ei nähnyt. Lopulta selvisimme expopaikalle, missä kohtasimme yhden unisen ovivartijan sekä hasiksen hajuisia motskarityyppejä, jotka viittoivat kohti lähtöpaikkaa samaan tapaan kuin edellispäivänä. Pimeässä kävelimme kohti lähtöpaikkaa, mutta mistään ei kuulunut ääntä, ei näkynyt valoa eikä opasteita ollut. Käännyimme jo ympäri, mutta motskarityypit karauttivat opastamaan meidät pilkkopimeälle tielle. Vähän matkan päässä pienen kurvin takana vilkkui auton valot ja muutamat ihmiset hytisivät kylmässä aamuyön säässä. Tässä kohtaa on todettava, että kaikki kohtaamamme ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, vaikka esim. motskarityypit ninjapipoineen olivatkin alkuun epäilyttäviä.

Pimeetä ja kylmää ennen starttia

 Lähdössä meitä oli vajaa kymmenen, joista parilla oli otsalamppu, mikä olikin järkiveto. Tapahtuman sivuilla kerrottiin jokaisen pimeässä lähtevän saavan lampun, mutta eihän sitä tietenkään saatu. Reitillä sai olla pimeän ajan n.15km todella tarkkana mihin astui, koska tie ei paikoitellen ollut ihan tasainen. Alkuun juoksimme n.2 kierrosta kertakäyttösadetakki päällä, koska oli tod. kylmä. Reitti oli 10,55km pitkä mikä sitten kierrettiin tarvittavan monta kertaa. Siellä oli tarjolla vaikka mitä, oli kameli, paljon lehmiä, kulkukoiria, sikoja, paskasta lättyjä tekeviä paikallisia naisia (mihin lättyjä tarvitaan, sitä ei tiedä) yms.

Anu jutskailee paikallisen mukavan tyypin kanssa


Huoltopisteillä oli tarjolla juomaa sekä erilaisia hedelmiä ja paistettuja perunoita. Huoltopisteiltä Markus nautti yhteensä 5 pientä mukillista pahanmakuista urheilujuomaa ja Anu yhden, muuten selvisimme omilla Anun repussa olleilla juomilla ja geeleillä. Hedelmiin ja perunoihin emme koskeneet, koska ne olivat kaikki tarjolla avoimissa isoissa astioissa ja vieläpä koko päivän eli siis juoksussa oli mukana 24h juoksijoita, joten tarjottavaa piti olla jatkuvalla syötöllä. Juoksun aikana sai normaalin ilmansaasteen lisäksi maistella hiekkapölyä suussa sekä haistella aamun ajan paikallisten nuotion ja renkaanpolttajien käryjä, ajoneuvojen ohittaessa silmät sai laittaa kiinni, jottei pöly ärsyttäisi silmiä. Kaikki saavat olla todella kiitollisia Suomen ihanista ja puhtaista olosuhteista.

24h juoksijatkin pääsivät maaliin ja käytiin heitä onnittelemassa


Juoksu sujui hyvin, tapahtuma oli hieno ja järjestelyt toimivat juoksun aikana sekä kannustusta riitti. Kaikki olivat iloisia ja hyväntuulisuus huokui ihmisistä. Kokemuksena koko matka ja juoksu oli todella erilainen ja mieleenpainuva elämys. Juoksun kestäessä saimme vaihtaa aina välillä kuulumisia Outin ja Unskin kanssa. Juoksun jälkeen kaikki neljä olimme hyvissä voimissa ja tyytyväisiä aikaansaannokseemme.

Aiemmin jutussa mainittu matka Agraan tehtiin, koska halusimme nähdä ja kokea yhden maailman uudesta seitsemästä ihmeestä eli Taj Mahalin (alkuperäisistä ihmeistä on pystyssä vain Gizan pyramidi). Tämä hauta on todella kaunis ja uskomaton, joten jos liikut Agran nurkilla, niin poikkea tsekkaamassa paikka. Tätä kokemusta on hyvä pureskella ja miettiä maailman erilaisuutta. Kiitos Outille ja Unskille matkaseurasta!

Taj Mahal


T: A&M

perjantai 7. joulukuuta 2012

Team Raholan jäseniä ovat kaikki Raholan jumppaajat, juoksijat, hiihtäjät, soutajat jne. lajista riippumatta! Team Rahola ei kerää jäsenmaksuja eikä meillä ole mitään pääsyvaatimuksia, vaan kaikki ovat tervetulleita osallistumaan touhuun ja toimintaan. Tietoa tapahtumista, joihin osallistumme ja joihin olemme jo osallistuneet saat näiltä sivuilta. Tule rohkeasti mukaan tähän iloiseen joukkoon, meitä on tällä hetkellä jo aikas suuri määrä!


Asioista voi kysyä enemmän Anulta 040 8285700, r.ontti@windowslive.com tai Markukselta 050 5487661, markus.ilva@elisanet.fi

tiistai 4. joulukuuta 2012

Moona tahtoo aina kärkeen

Vuoden viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kuukauden raholalaisena esittelemme juoksijaneiti Moona von Ossberg de Ilvan Sorvan perukoilta. Hän on 5,5 vuotta nuori ja kotoisin samoilta tanhuvilta, jossa asuu perheensä kanssa.

Paljasjalkajuoksija Moona ei tarvitse menokenkiä.
– Hankin emännän heti 7 viikon ikäisenä, ja isäntä liittyi laumaani pari kuukautta myöhemmin. Perheeseen kuuluu lisäksi kaksoisveljeni Rontti, joka on 13-vuotias maatiaiskissa, Moona kertoo.

Moona on todella kova neiti juoksemaan ja sen myös näkee linjakkaasta olemuksesta. Hän yritti jo hyvin nuorena viestittää emännälle ja isännälle luontaisista juoksijanlahjoistaan, mutta hämäläinen kotiväki ymmärsi vasta järjettömästä määrästä vetoa joka käänteessä, että tämä tyttö haluaa juosta ja paljon.
 
– Ok, myönnetään, että lenkkeily olisi pitänyt aloittaa vasta hieman myöhemmin, mutta minkä sitä haluilleen voi. Asiaan saatiin erikoislupa eläinlääkäriltä ja eräältä miellyttävältä koirankouluttajalta. Kiitos heille!

Sivistyksen pintasilaus

Nykyään Moona tunnetaan lempeänä ja joviaalina johtajana, joka pitää hyvää huolta laumastaan ja antaa muiden mennä rauhassa. Hän ei koskaan sorru haukkumaan ohikulkijoita, vaikka joskus syytä olisi. Onko sosiaalinen ja rauhallinen luonteesi kasvatuksen vai geenien tulosta?

– Geenit ovat toki kohdillaan, mutta sain arvokasta oppia siisteydestä ja hyvistä käytöstavoista seuratessani isäntäni koulutusta, Moona paljastaa.

Sivistyksen ohut pintasilaus kuitenkin katoaa salamannopeasti, jos lenkkipolun yli sattuu loikkimaan pupu tai kipittämään kurre…

– Pupun ja kurren nähdessäni kaikki muu unohtuu. Peurat ja pelloilla oleilevat varikset lasketaan samaan nippuun. On se vaan komeeta hommaa jahdata niitä!

Tiimi on tärkeä lauma

Moona on aina innolla lähdössä tiimin lenkeille - silloinkin, kun pitäisi vain kannustaa muita tiimiläisiä kuten taannoin Tampereen puolikkaalla: reitin varrella yleisönä ollut isäntä sai pitää kaksin käsin kiinni, kun Moona halusi lähteä ohi taivaltaneiden tiimiläisten kaveriksi.

Tiimi onkin hänen mielestään parasta mahdollista juoksuseuraa: lenkin pituudella ei niin ole väliä, kunhan keli on viileä ja tiimi mukana. Vain se vähän harmittaa, kun emäntä ja isäntä aina hidastelevat remmin toisessa päässä.

– Onneksi saan lenkkeillä paljon ilman remmiä maaseudulla, Moona huokaisee.

Tiimin lenkillä Moona haluaisi aina olla kärjessä, varsinkin jos mukana on myös muita nelijalkaisia. Hän kuitenkin kiistää olevansa kilpailunhaluinen, kuten eivät kuulemma ole muutkaan Team Raholan naiset (?).

Leikkiä ja kivoja kavereita

Ahkeran treenaamisen vastapainoksi Moona lataa akkujaan leikkimällä isäntäväkensä kanssa. Nämä näyttävät nauttivan kovasti esimerkiksi renkaan ja kepin heittelystä, mutta eivät vuosien harjoittelun jälkeenkään ole oppineet noutamaan sitä takaisin. Moonan mielestä hyviä rentoutumistapoja ovat myös paalittelu sekä kesällä uiminen ja näin talvisaikaan lumen kaivaukset.

– Tärkeä rooli rentoutumisessa on luonnollisesti myös hyvällä ruoalla (kuten maksalaatikko rusinoilla!) ja kunnon unosilla, hän opastaa.

Säihkysilmä Rontti on kiva kaveri.
Isännän ja emännän lisäksi Moonan parhaita kavereita ovat Rontti ja naapurin lapinkoira Kaira.

– Kairan kanssa on kiva rähistä aina välillä ja Rontin kanssa touhutaan paljon kaikkea, kun ollaan paljon yhdessä, Moona kertoo.

Herkkujen hankkimisen taito

Moona väittää olevansa nykyään aina kiltti. Pentuna oli toisin: kotona oleva iso nahkasohva oli kiva tuhota järsimällä. Isäntä yritti estää tuhovimmaa maustamalla sohvan kulmaa välillä pippurilla.

– Pippuri teki hyvän säväyksen, mutta vasta mausteen vaihtuessa tabascoon menetin makuni moiseen sohvaan, Moona muistelee.

Asioista yleensä hyvin perillä olevat tahot väittävät, että Moonalla on yhä omalaatuisia makumieltymyksiä, kuten ruohonleikkurista pudonneet ruohopaakut: mitä vanhempia, sitä parempia. Suurta herkkua ovat myös karviaismarjat suoraan puskasta nautittuna, minkä takia hänelle on nimetty ihka oma karviaispensas kotipihaan. Puskaan ei monta marjaa jää Moonan jäljiltä.

Herkkupalojen hankkimisen taito Moonalla on hallussa muutenkin. On tunnettu tosiasia, että Sorvan huushollissa emäntä pitää tiukkaa jöötä, mutta isäntä lepsuilee. Niinpä Moona osaa taitavasti kohdistaa vetoomuksensa alttiimpaan kohteeseen.


Moona katsoo anovasti, mutta kohde on väärä. Herkkua ei tipu.

– Luon vain anovan ja surkean katseen isäntään. Toimii muuten aina! Myös Rontti on oppinut saman. Emäntään ei auta vaikka kuinka näyttelisi kuollutta, aina vaan samat pöperöt illasta toiseen, Moona selvittää.

Teksti: Minna N. & Markus I.
Kuvat: Markus I.