Osallistuin Gower trail-puolimaratonille. Kyseessä oli itselleni ensimmäinen juoksutapahtuma ulkomailla ja ensimmäinen ulkomaan reissu Team Raholan kanssa – sen verran onnistuneita molemmat, että lähden ehdottomasti toistekin. Juoksuaamuna saatiin hotellilta aikaistettu aamupala, jonka jälkeen lähdettiin takseilla Leenan ja Veeran kanssa kohti maalipaikkaa, josta oli bussikuljetus puolimaratonin lähtöpaikalle. Matkaa lähdin taittamaan yksin, musiikki ja kuulokkeet seurana. Pian lähdön jälkeen oli mielestäni koko reitin kovin nousu, jota vahtimassa oli pässi komeine sarvineen. Nousun jälkeen huipulla odottivat upeat merimaisemat. Reitti jatkui vaihtelevana – välillä oikein mukavaa polkua, välillä perunamaahan verrattavissa olevaa maastoa, välillä nurmikkoa, rantaa, kivikkoa, portaita sekä ylös että alas. Jossain 4 km kohdalla lensin komeasti selälleen, kun satuin hieman huolettomasti astelemaan erittäin märällä nurmikolla. Kaatuminen ei kuitenkaan aiheuttanut kuin korkeintaan kuraroiskeita vaatteille, joten pääsin ongelmitta jatkamaan matkaa. Jäin tosin pohtimaan, näytinkö kaatumisen jälkeen jotenkin huonovointiselta, kun minulta kysyttiin useampaan kertaan, onko kaikki hyvin. Toisaalta kyseessä saattoi olla paikallinen tapa osoittaa kohteliaisuutta kanssajuoksijaa kohtaan.
 |
| Upeaa merimaisemaa |
 |
| Voihan pernamaa sentäs! |
Reitti kulki paljolti merimaisemissa ja pysähdyin pariin otteeseen kuvaamaan maisemia matkan varrelta. Paikalliset eläimet olivat myös hyvin edustettuina – eräällä kohtaa reitti vaikutti kulkevan kolmen hevosen keskeltä. Päätin kuitenkin ohittaa hevosryhmän näiden oikealta puolelta. Hevoset vaikuttivat olevan ilmeisen tottuneita ohimeneviin kulkijoihin eivätkä näyttäneet välittävän juoksijoista juuri mitään. Myöhemmin reitillä osui kohdalle myös nautaeläinten parvi – pikimustilla naudoilla näytti olevan tärkeää asiaa toinen toisillensa niiden ammuessa toinen toisilleen. Kolmas reitillä vahvasti edustettu eläinlaji oli koirat. Mukana oli useita canicross-harrastajia, jotka juoksivat koiriensa kanssa. Roduiltaan nämä vaikuttivat olevan pointtereita, bordercollieita ym. aktiivirotuja. Reitillä liikkui myös joitakin retkeilijöitä koirineen (tulkitsen, että he eivät osallistuneet juoksuun, koska heidän etenemissuuntansa oli eri). Vaikka olen koiraihminen, oli reitillä välillä tunne, että koira on hieman liian lähellä. Ehkä Walesissa kulttuuri koirien pidossa on hieman erilainen kuin täällä Suomessa? Tai ehkä juoksusta rasittuneena suhtautuu vieraisiin koiriin eri tavalla, kuin normaalioloissa?
 |
| Vielä niitä on. |
Reitti oli haastava muuttuvine maastoineen ja ylä- ja alamäkineen. Erikoismaininta perunapeltoa muistuttaville pätkille sekä keltaisille piikkisille kukille (Euroopan piikkikukka?). Sääolosuhteet olivat kuitenkin mitä mainioimmat – lämpötila n. 10–12 °C, poutaa ja tuuli 1–2 m/s ja välillä jopa mietin, olisiko hattu tai huivi ollut hyvä valinta mukaan juoksuun. Edellä mainitut perunapeltohenkiset kohdat erityisesti alamäissä olisivat olleet vielä astetta mukavampia (lue: kamalampia), mikäli keli olisi ollut sateinen. Vaikka keltainen on lempivärini, piikkikukan kohdalla opin sitä väistämään – käsistä ja jaloista löytyi juoksun jälkeen muutama naarmua, kun tämä ja muutama muu kasvi tuli hieman liian läheltä kohdattua. Onneksi myös ensimmäistä kertaa yllä ollut tiimitakki pysyi ehjänä.
Reitillä mieltä lämmittivät kohtaamiset tiimiläisten kanssa. Ensimmäisenä meikäläisen taisivat ohittaa Jari ja Markus, joiden kanssa tuli muutama sananen ja kannustus vaihdettua. Muita reitillä tavattuja olivat Timo ja Anu, jotka pysähtyivät ottamaan minusta kuvan, sekä Veera, joka kysyi, miten menee. Anu oli myös maalissa vastassa ja ottamassa kuvia. Kiitos kaikille kannustuksesta.
 |
| Antakaa mun mennä vielä toinen kiekka, kun oli niin komiaa! |
Maaliin viimein päästiin ehjänä, aikaa meni 4h58min46s. Suhteessa reitin vaativuuteen, omaan kuntoon ja syksyn juoksutaukoon, olen aikaan tyytyväinen. Kehittämisen varaa on, onneksi siihen on myös mahdollisuuksia. Juoksun jälkeen kävin sovitusti meressä uimassa, sen jälkeen siviilivaatetta päälle, evästä naamaan ja odottamaan taksia hotellille. Oikein hyvä.
Marianne
