Juhanin Walesin valloitus

 Walesin matka 9.-14.11.2023

 

Lähdimme matkaan torstaina 9.11. klo 2 ABC Kolmenkulmalta, josta matkustimme Atro Vuolteen bussilla Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Hain ensin Vahtolammin Mikan Pispalasta, josta suuntasimme yhdessä Kolmenkulmalle. Helsinki-Vantaalla meillä oli pari tuntia odottelua ja lensimme sieltä Amsterdamin kautta Cardiffiin. Amsterdamissa ei ollut vaihdossa juuri ylimääräistä aikaa ja saimme siirtyä juoksujalkaa Cardiffiin lähtevän lennon lähtöportille.

Cardiffista lähdimme bussilla kohti Swanseaa, matkaan meni noin puolitoista tuntia. Keli oli koko meidän matkan ajan vaihtelevaa, välillä sateli ja sitten oli taas poutaisempaa. Ajomatkan varrella näkyi vehreitä nummia ja paikallista teollisuutta. Lampaita ja hevosia oli nummilla ja isoilla peltoalueilla aika paljon. Paikallinen Liberty stadium tuli myös nähtyä. Paikallinen jalkapallo- ja rugbystadion vetää 21088 henkilöä. Swanseassa majoituimme The Grand Hotellissa sunnuntaihin asti ja kämppäkavereinani oli Vahtolammin Mika ja Peltomaan Niko. Hotellille päästyämme lähdimme Veeran, Eijan ja Mariannen kanssa pyörimään kaupungille, syömään ja ostoksille. Nummet ja meri ympäröivät kaupunkia. Aivan kaupungin keskustassa oli Swansean linna ja St. Maryn kirkko.

Swansean linna

Pyhän Juhanin eiku St. Maryn kirkko

Kävimme perjantaina tutustumassa St. Maryn kirkkoon, joka oli vaikuttava rakennus täynnä upeaa taidetta. Kirkko oli poltettu 2. Maailmansodassa saksalaisten toimesta ja sieltä oli eräs saksalainen opiskelija onnistunut pelastamaan rautaristin. Meille kirkkoa esitellyt nainen, Helen pyysi minua pitämään ristiä käsissäni ja pääsinkin sen kanssa sitten poseeraamaan kuviin. Kirkon jälkeen suuntasimme kohti satama-aluetta ja paikallismuseoon. Museossa riitti paljon nähtävää ja siellä esiteltiin erityisesti paikallista kaivosteollisuutta, joka on ollut merkittävässä roolissa Walesin alueella. Cornwallin kuparikaivokset sijaitsevat lähellä Swanseaa ja lähistöllä on runsaita hiiliesiintymiä, joiden ansiosta Swansean laaksoon kasvoi kansainvälisestikin merkittäviä kuparisulattoja. Satamasta siirryimme kävelemään rannallle ja kävimme paikallisessa tornikahvilassa teellä. Käytiin myös paikallisessa kauppakeskuksessa ostoksilla.

Museosta löytyi hyvä lätsä juoksullekin

Reissun aikana pääsimme nauttimaan monenlaisista herkullisista ruoista eri ruokakulttuureista. Tuli syötyä mm. vihreää currya, grande lasagane lihapullilla, hampurilaisia, fish & chipsejä ja chilli con carnea. Walesilainen aamupala on lisäksi merkittävä osa paikallista ruokakulttuuria ja osa syö sen jopa 2-3 kertaan päivässä. Swansean Grand Hotellissa valmistettiin aina lämmin osuus aamupalasta jokaiselle erikseen listalta toiveiden mukaan. Kertaalleen tuli syötyä kalapainotteinen The Grandest aamupala ja lisäksi perinteinen Walesilainen aamupala. Kaikki oli oikein maistuvia ruokia!

Lupasin tässä raportissa keskittyä enemmän oheistoimintaan, mutta kerrotaan nyt lyhyesti, miten lauantaina juostu Gowerin polkumaraton eteni. Muut voivat sitten käsitellä laajemmin juoksuja. Maraton starttasi klo 08:00. Etenimme koko matkan yhdessä Tiinan, Marjon ja Nikon kanssa. Jenni oli myös osan matkaa meidän mukana. Juoksu starttasi Oxwich Beachilta. Pääsimme juoksemaan upean aurinkoisessa kelissä Gowerin vehreillä nummilla ja rantapoluilla. Reitillä oli muutama vähän kovempi nousu ja välillä oli vähän liukastakin. Muutamassa kohdassa reitti oli mennyt suorastaan kuravelliksi aiempien sateiden ansiosta. Pariin kertaan kaaduin ja yhden alamäen tulin ihan kunnolla liukumalla alas. Ei voinut kuin ihmetellä miten marraskuussa voi olla 11-12 lämmintä ja niin vihreä ja hyväkuntoinen nurmimatto jokapuolella. Tuota juoksua on päästy äärimmäisen harvoin juoksemaan aurinkoisessa poutasäässä. Amazing weather!

Amazing weather

Juoksu meni ihan mukavasti. Yhdessä kohtaa oli eksymisvaara, kun ilmeisesti joku oli tahallisesti käynyt muuttamassa reittimerkintöjä tai sitten järjestäjällä oli käynyt joku moka. Onneksi osuttiin polkujen risteyskohtaan juuri oikeaan aikaan ja alhaalta laaksosta tulikin sitten kanssakilpailijoita takaisin ylöspäin. Joku kilpailija näytti kartastaan, miten reitti oikeasti kuuluu mennä ja sen mukaisesti sitten lähdettiin etenemään. Pian sitten löytyikin jo lisää merkkejä ja matka eteni oikeaan suuntaan. Reitti oli välillä ihan vauhdikastakin, kun oli tasaisia osuuksia. Mentiin kuitenkin porukalla niin, että kukaan ei jäisi. Rantapolkuosuuksilla hiekka oli aika upottavaa välillä ja raskasta edetä. Matkan varrella näimme paljon lampaita, villihevosia ja lehmiä. Ohitimme muutaman paikallisen farmin. Lopussa oli vielä aika pitkä porrasosuus edettävänä ja tuntui, että se loppupätkä ei lopu oikein koskaan. Viimeiset sadat metrit edettiinkin sitten aivan rantaa pitkin ja siinä oli jälleen upottavaa hiekkaa. Aikaa itselläni meni 7:26:40 ja Marjon, Tiinan ja Nikon kanssa tultiin maaliin 6 sekunnin sisällä. Iltapäivää ja iltaa kohti keli muuttui harmaan pilviseksi. Ei onneksi kuitenkaan sadellut mitään. Kunnon sadekelillä reitti voisi olla aika mielenkiintoinen kuraränni, nyt saatiin nauttia aika hyväkuntoisista poluista. Nyt ei ollut samanlaista kivikkoa mitä monissa Suomen polkujuoksuissa eikä teknisiä juurakkopolkuja. Enemmän ehkä sellainen maastojuoksutyyppinen reitti. Jälleen yksi uusi ja upea kokemus lisää sekä uran 202. ja tämän vuoden 25. maraton/ultra. 

Matkalla törmättiin tuttuihinkin

Cardiffissa majoituimme Radisson Blu-hotelliin ja kämppäkavereinani olivat jälleen Mika ja Niko. Islannin U21 jalkapallomaajoukkue ja vissiin jotain rugbyn pelaajiakin majoittui meidän kanssa samaan hotelliin. Cardiffin hotelli oli selkeästi hienompi ja modernimpi kuin Swansean hotelli. Pääsimme heti tutustumaan Cardiffin linnaan, jonka normannin perustivat 1000-luvulla vanhan roomalaislinnoituksen paikalle. Oli kyllä valtavan kokoinen linnoitus, joka sisälsi paljon historiaa. Osuimme sinne paikallisena sotaveteraanipäivänä, jolloin muistettiin ympäri maailmaa sodissa menehtyneitä. Käyntimme aikana vietettiin hiljainen hetki uhrien muistoksi ja tykitkin pamahtelivat jossain. Linnassa oli historiallista taidetta ja vanhoja huonekaluja esillä. Yksi käytävä oli myös täynnä sotapropagandatauluja. Linnoituksen lähellä olevassa teeravintolassa pääsimme myös kokemaan paikalliset teekutsut. Saimme valita useiden teelaatujen joukosta haluamamme teen ja meille tuotiin valtava määrä erilaisia leipiä ja skonssit nautittavaksi. Skonssit nautittiin hillolla ja jollain voikermavaahtosekoituksella. Otimme vielä tarjoiluun kuuluneet kakut mukaan, kun emme niitä millään enää jaksaneet syödä teekutsuilla. Oli kyllä upea kokemus nuo teekutsutkin. 

Cardiffissa oli lisäksi valtava ostoskeskus, johon pääsimme shoppailemaan ja hankkimaan tuliaisia. Varsin kattavasti oli eri liikkeitä ja löytyi laaja kattaus eri urheilu- ja vaateliikkeitä. Primarkissa oli ainakin edullisesti kaikkea mahdollista tarjolla. Victoria’s Secretiinkin jostain syystä Mikan kanssa eksyttiin jopa 3 kertaan! No oli ainakin pari kertaa naisia mukana shoppailemassa. Ostoskeskuksen läheisyydessä olevilla kaduilla oli lisää kauppoja ja kojuja. Kauppojen vieressä oli myös paljon enemmän kodittomia ja kerjäläisiä kuin meillä täällä Suomessa. Joulutorikin oli jo pystytetty. Walesissa tuntui jouluhypetys alkaneen aiemmin kuin Suomessa. Puistoissa nähtiin mm. paikallisia oravia, lintuja, patsaita, puita ja kasvillisuutta. Kaikki tuntui olevan isompaa kuin täällä, varmaankin pidemmästä kasvukaudesta johtuen. Puut ja lehdet olivat selkeästi suurempia. Cardiffin Principality Stadium oli valtavan kokoinen jalkapallostadion ja sen vieressä oli rugbystadion. Stadionin yleisökapasiteetti on 74500. 

Tiistaina sitten koitti kotiin lähdön aika. Päivällä vielä pyörittiin kaupungilla tekemässä viimeisiä ostoksia ja syötiin bratwurstia ja currywurstia. Klo 14 aikoihin lähdettiin Cardiffin kentälle ja siellä sitten jouduin jostain syystä pitkään turvatarkastukseen. Paperitkin taskussa kiinnosti virkailijoita ja vähänkin paksummat kengät piti ottaa pois jalasta. No siitäkin selvittiin, tuntuu nuo turvallisuuskäytännöt aina vähän vaihtelevan. Sitten odoteltiin vielä parin tunnin verran lentoa Amsterdamiin. Amsterdamissa oli jälleen aika nopea vaihto Helsinkiin menevään koneeseen. Takaisin Kolmenkulman ABC:llä oltiin yhdellä nopealla pysähdyksellä keskiviikkona klo 3 aikoihin. Sitten vielä heitin Vahtolammin Mikan ja Linneron Päivin kotiin ja nukkumassa olin varmaan joskus klo 3:30 jälkeen. 

Suuri kiitos Anulle ja Markukselle huippujärjestelyistä ja kaikille muille huipusta matkaseurasta! Ensi vuoden huhtikuussa jatketaan näissä merkeissä Pariiisin maratonreissulla.  

Maratonina Dei Laghi puolimaratonreissu, Bellaria, Rimini ja Bologna, 25.-30.5.2023

Lähdimme ABC Kolmenkulmalta keskiviikon ja torstain välisenä yönä matkaan kohti Helsinkiä klo 01:30 tuttuun tapaan Atro Vuolteen bussilla. Oli melko aikainen herätys ja yöunet jäivät hieman vähäisiksi. Lyhyet unet eivät kuitenkaan haitanneet, kun määränpäänä oli aurinkoinen ja hiekkarannoistaan tuttu Rimini. Helsingistä lensimme Pariisin Charles De Gaullen lentokentälle, jossa odottelimme noin 7 tuntia jatkolentoa Bolognaan Guglielmo Marconin kentälle. Odottelu aika meni suhteellisen nopeasti tuttujen tiimikaverien seurassa. Meitä lähti 21 tiimiläistä matkaan. Meillä oli myös oma bingo ja tietovisa kentällä. Matka-aika Helsingistä Pariisiin ja Pariisista Bolognaan oli noin parin tunnin luokkaa.

Bolognaan päästyämme meitä odotti kentällä aiemmalta Del Passatoren reissulta tutun bussiyhtiön bussi, joka oli vuokrattu meidän käyttöömme matkalle. Bolognassa oli lämmintä ja aurinkoista, suorastaan helteistä. Bussimatka Bolognasta Bellariaan Riminille oli noin 120 kilometriä ja siihen meni vajaat pari tuntia aikaa. Matkalla ohitimme kohteita, jotka olisivat olleet meidän Del Passatoren 100 kilometrin juoksun reitillä. Osuipa matkalle myös F1-radastaan kuuluisa Imola, jossa sielläkin oltiin jouduttu perumaan edellisen viikonlopun F1-kisa. Del Passatorellahan juostaan 100 kilometriä Firenzestä Faenzaan Apenniinien vuoriston yli. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että koko kevään Pohjois-Italiaa kiusanneet ennennäkemättömän kovat rankkasateet ja tulvat lopulta peruivat koko tapahtuman tältä vuodelta. Laajoja alueita ja valtava määrä rakennuksia Emilia-Romagnan maakunnan alueella on kärsinyt myrskytuhoista ja mikä pahinta ihmisuhreiltakaan ei olla säästytty. Itse kuitenkin suoritin tuon upean 100 kilometrin juoksun jo vuonna 2018 ja ensi vuodelle on jo uusi matka suunnitteilla, joten lähdetään vielä ainakin kerran uudelleen matkaan. Onneksi kuitenkin Anun ja Markuksen sinnikkään työskentelyn ansiosta toteutui tämä vaihtoehtoinen matka Riminille ja pääsimme osallistumaan Maratonina Dei Laghin puolimaratonille. Kyseessä oli myös ensimmäinen puolimaratonin mittainen kansainvälinen kisamatka omalla kohdalla. 

Näkymiä Bellarian rannalta

Bellariaan päästyämme kirjauduimme Hotel Titanukseen, jossa majoituimme Riminin matkamme ajan. Perille päästyämme oli jo ilta ja kävimme vielä syömässä ja kaupassa, sitten olikin aika pikkuhiljaa siirtyä nukkumaan pitkän matkustuspäivän päätteeksi. Kestihän matka noin 12 tuntia. Bellariassa aika kului nopeasti paikallisia nähtävyyksiä kierrellessä ja Anun lenkkien ja lihaskuntojumppien parissa. Paikallinen ruoka oli erinomaista. Etenkin tuoreet viereisen Adrianmeren kalat ja muut merenelävät. Varsinkin kaloista, ravuista ja simpukoista tehty laivaravintolan risotto jäi mieleen. Italialainen ruoka on kyllä aina takuuvarmasti hyvää. Hotellimmehan oli aivan Adrianmeren rannassa ja rantoja Bellariassa ja Riminillä riitti kilometritolkulla. Tuli myös juostua aivan rantaviivaa pitkin ja meressäkin toki tuli uitua. Kelit myös suosivat meitä ja koko matkan ajan oli aurinkoista ja helteisen kuumaa, lämpötilat päivisin liikkuivat 23-30 asteen välillä. Bellariasta teimme yhtenä päivänä matkan Riminin keskutaan paikallisbussilla, joka menikin melkoista kyytiä. Menomatkalla bussi oli aivan täynnä ja tuli vähän huonovointisuuttakin, kun bussikuski veti hurjaa vauhtia mutkaisia teitä. Riminin keskustassa kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa bolognesea. Ravintolan omistaja osoittautuikin kovaksi Ferrari-faniksi, Ferrrarin viimeisin F1-maailmanmestari Kimi Räikkönen oli varsin kova juttu. Vielä, kun oltiin Suomesta ja Kimin maanmiehiä niin oltiin aika kuninkaita. Saatiin myös jälkiruoaksi valkoviiniä ja makeaa piirakkaa ilmaiseksi. Kävimme myös valtavassa katolisessa kirkossa, jossa 89-vuotias katolinen pappi ja poikansa esittelivät meille paikkoja. Taisi suitsukkeetkin saada vahingossa kyytiä… Kaupoissa ja kahviloissa tuli myös käytyä. Tulipa matkalla bongattua myös noin 2000 vuotta vanha yhä käytössä oleva Tiberiuksen silta.  

Mitähän hyvää sieltä tulloo?

Juhanilla suunmukaista meren herkkua

Matkan aikana sattui erikoisempiakin spektaakkeleita. Kertaalleen jumituin myös Hotelli Titanuksen yleiseen vessaan. Onneksi kuitenkin ”Luigiksi” ristimämme hotellin tarjoilija ja yleismies (oikealta nimeltään Vito) tuli hätiin. Vessan lukkopesä oli erittäin kulunut ja avain ei suostunut enää toimimaan oven mentyä kiinni. Siinä sitten hetken asiaa pohdittuani laitoin viestiä meidän WhatsApp-ryhmään ja Koiviston Kari tuli Viton ja toisen italialaismiehen kanssa minut auttamaan ulos. Vessassa oli ikkuna suoraan kadulle, joten sitä kautta sitten sain heitettyä kavereille avaimen ja lukko saatiin toiselta puolelta auki. Toinen vaihtoehto olisi ollut hypätä ikkunasta pihalle, kun siellä oli roskis suoraan ikkunan takana ja ei ollut pudotusta kadulle paljoakaan. Jälkeenpäin kyllä naurua riitti ja oli hauskaa. Aamulenkki jäi kuitenkin viivästyksen vuoksi itseltäni kokonaan väliin ja lähdettiin siitä sitten Koivistojen kanssa kauppareissulle. Tuo Vito oli muutenkin erittäin hauska ja vieraanvarainen tyyppi. Naurua ja rentoa elämänasennetta riitti italialaiseen tyyliin. ”It’s okay” ja ”kukkuu” jäivät kyllä hänen sanonnoistaan ikuisesti mieleen. No loppu hyvin kaikki hyvin ja jäi taas vanhuuden päiville kiikkustuoliin muisteltavaa.

Itse puolimaraton meni kyllä loistavasti. Lähtö oli aivan meidän hotellin läheisyydestä, rantakadulta ja kilpailukeskus oli samassa paikassa. Hotellimme henkilökunta oli hakennut meidän numerolaput ja pitkähihaiset kilpailupaidat etukäteen. Lähdimme fiilistelemään hyvissä ajoin tapahtumaa lähtöalueelle, joka sijaitsi siis noin 500 metrin päässä meidän hotellilta. Oli aurinkoinen ja edelleen varsin kuuma keli, vaikka lähtöaika oli klo 19:00. Tapahtumaan osallistui noin 800 juoksijaa ja lähtöviivalla olikin melkoinen väenpaljous. Kuului kaksi lähtölaukausta ja lähdimme matkaan, ihan tarkkaan en tiedä mikä tämän kahden erillisen lähtölaukauksen tarkoitus oli. Hetken aikaa lähdön jälkeen oli ruuhkaa, mutta aika pian porukka hajosi pienempiin ryhmiin. Itse lähdin 1:20-1:30 jänisryhmien välimaastosta. Sainkin heti aika hyvän vauhdin päälle ja juoksu tuntui ihan hyvältä ja vauhdikkaalta. Reitillä juostiin kaupungin kaduilla ja käytiin myös kaupungin läheisyydessä olevilla peltoalueilla. Reitti oli upea yhdistelmä katujuoksua ja myös kauniita maalaismaisemia. Paljon oli pitkiä suoria ja ehkä ne jossain kohtaa tuntuivat vähän puuduttavilta. Jossain kohtaa vähän lämpö tuntui ja siinä mietti, että miten vauhti riittää loppuun asti. Onneksi reitille oli kuitenkin lisätty ekstrahuoltopisteitä säännöllisin välimatkoin ja sai hyvin tankattua nesteitä ja kaadettua vettä päälle. Matkan aikana tuli ohitettua aika monta juoksijaa ja aivan loppukirissä muistaakseni vielä 3. Lopussakin riitti vielä hyvin vauhtia ja oli hienoa saapua takaisin rantakadulle maaliin yleisön hurratessa. Nettoaika oli 01:26:56.13 (brutto: 01:27:01.90). Tällä kertaa sijoituin omassa sarjassani sijalle 18 ja kaikkien juoksijoiden joukossa sijalle 78. Onneksi riitti netto juuri tuohon 1:26 puolelle. Omaan puolimaratonin enkkaani 1:23:28 (Säkylän Mansikkamaraton, 2020) jäi vielä vähän matkaa, mutta kuumat olosuhteet teki nyt tehtävänsä ja ei ollut reittikään ehkä niin nopea ja tasainen. Hieno aika kuitenkin ja suunta on hyvä. Maaliin tultuani odottelin hetken tiimin muita juoksijoita ja Nikon ja Markuksen sitten seuraavaksi näinkin jossain vaiheessa. Tiimistä meitä starttasi 21 puolimaratonille ja kaikki selviytyivät hienosti maaliin. Lisäksi 9 kilometrin matkalla oli yksi Italian suomalainen nainen mukana. Juoksun jälkeen siirryimme takaisin hotellille Nikon kanssa ja lähdimme siitä sitten vielä syömään jo pimentyneessä illassa. 

Kovaa aikaa kelpaa tuulettaa

Juoksupäivää seuraavana päivänä siirryimme katsomaan Bolognan nähtävyyksiä ja siellä riittikin paljon vanhoja rakennuksia ja patsaita. Lamborghini-museokin olisi ollut jossain kaupungin laidalla, mutta valitettavasti sinne ei tällä kertaa ehditty. Kaupungin keskustassa satuttiin bongaamaan autohissi, joka nosti autoja maan alta ylös. San Petronion alue Bologna keskustassa oli vakuuttava näky. Markukselle oli myös omistettu oma ”Ilva is a killer”-tarra Bolognan keskustassa. Tämä liittyi jotenkin Ilvan terästehtaiden saastuttamisen vastaiseen kampanjaan. Bologna vaikutti Riminin jälkeen paljon enemmän suurkaupungilta ja jotenkin siellä oli kovempi meno kaupungilla kuin Riminissä. OIimme aivan kaupungin ytimessä ja majoituimme Hotel Internazionalessa. Kaupungilla myös paikallinen katusoittaja, Pavlo Cartan soitti varsin upeasti sähköselloa. Illalla kävimme myös vielä viimeisellä ehtollisella ja söin erittäin herkullista äyriäispastaa. Lopulta oli aika siirtyä hotellille pakkaamaan tavaroita ja siirtyä muutamaksi tunniksi lepäilemään ennen yöllä alkanutta kotimatkaa. 

Tiistaina klo 3 aikaan yöllä oli aika lähteä kotimatkalle. Haimme ensin hotellin meille pakkaamat aamiaispussit ja ne syötyämme siirryimme läheiselle kadulle odottamaan bussikuljetusta lentokentälle. Vähän ennen bussin tuloa eräs paikallinen katurikollinen yritti ryöstää Markuksen matkalaukun, mutta onneksi Markuksen ripeät liikkeet karkottivat varkaan matkoihinsa. Eipä hän kauaksi olisi ehtinytkään, kun seuraavassa kadun kulmassa oli poliiseita. Ilmeisesti siinä oltiin valvomassa paikallista kannabiksen myyntipistettä. Bolognasta lensimme Amsterdamiin, jossa jouduimme odottamaan tunnin verran ylimääräistä jonkun suuren rahtikoneen laskeuduttua kentälle. Lopulta saavuimme iltapäivällä Helsinkiin ja jatkoimme sieltä takaisin ABC Kolmenkulmalle tutun Atro Vuolteen bussin kyydissä. Kotimatka sujui hyvin, vaikka pitkä matkanteko jo hieman väsyttikin. 

Suurkiitokset järjestelyistä Anulle ja Markukselle. Nopealla aikataululla suunnitelmien muuttuessa saatiin todella hieno matka tehtyä. Paljon kiitoksia myös kaikille muille matka- ja juoksuseurasta. Seuraavaksi sitten syksyllä ulkomaille tiimin porukalla, kun edessä on Gowerin polkujuoksu Walesissa.

Kuvia matkalta tästä. 

 

 

Finland X Run Ylöjärvi 3.9.2016

Osallistuimme Team Raholan 4 hengen joukkueella ensimmäistä kertaa Ylöjärvellä Aron rannassa järjestettyyn Finland X Run tapahtumaan. Kilpailun järjestämisestä vastasivat Kuntosudet ja lukuisat yhteistyökumppanit. Joukkueeseemme kuuluivat Marko, Jere, Manu ja minä. Kyseessä oli extremejuoksutapahtuma, jossa reitin varrella oli erilaisia esteitä. Olimme mukana 11 kilometrin reitillä, jossa kierrettiin kertaalleen 6 kilometrin esteosuus ja 5 kilometrin esteetön juoksureitti. Alla olevassa kuvassa näkyy eri reitit ja niille sijoittuvat esteet.

Alkuun sää oli aurinkoinen ja lämmin. Ennen starttia Fressi järjesti kilpailupaikalla alkujumpan. Kilpailun startatessa sää oli pilvinen ja hieman sateinen. Lähtölaukaus kilpailuun tapahtui tyylikkäästi ilotulitteiden voimalla. Tapahtumaan osallistui noin 400 juoksijaa. Kilpailussa oli yksilö- ja joukkuekilpailuja 6, 11 ja 22 kilometrin matkoilla. Kilpailussa oli paljon mukana erilaisia kaveri- ja yritysjoukkueita. Reitti kulki pitkin kevyenliikenteenväyliä ja pururataa. 

 Aivan aluksi rugbyn pelaajat hidastivat matkan tekoa ja tämän jälkeen siirryttiin muoviputkiin, jotka tuli mennä läpi ryömimällä. Tämän jälkeen lähdettiin polulle, jossa kierrettiin lepikkoa. Seuraavaksi siirryttiin vesisuihkuosuudelle, jossa piti ylhäällä roikkuvien renkaiden varassa edetä suihkujen läpi. Ramboesteellä kiipeiltiin kuormalavoista muodostettuja esteitä. Ramboilun jälkeen siirryttiin autojen ylitykseen, jossa ylitettiin vapaalla tyylillä paikalle tuodut romuautot. Ennen siirtymistä juoksuosuudelle edessä oli vielä estelinnake ja putkista muodostettuja esteitä. Ennen juoksuosuutta reitillä oli tarjolla geelejä ja vettä. Juoksuosuus tuntuikin mukavan helpolta esteosuuden jälkeen ja etenimme tasaista tahtia tiiminä kohti viimeisiä esteitä. Juoksuosuudella ohitimme useamman ryhmän. Lopussa oli vielä edessä lyhyt kahlaus/uintiosuus Keijärvessä. Rantaan saavuttuamme oli edessä erilaisista renkaista muodostettu esteosuus, jossa tuli ylittää rengaskasoja. Ennen maalia oli vielä hiekkasäkeistä muodostettu esteosuus. 

Maaliin saavuimme oman ajanottoni mukaan ajassa 01:13:54 ja tämä riitti 2. sijaan 11 kilometrin joukkuekilpailussa. Maaliin tullessa olimme aivan läpimärkiä, mutta fiilis oli kuitenkin hieno tämän extremekokemuksen jälkeen ja tapahtuma tarjosi virkistävää vaihtelua tavallisten maantie/polkujuoksujen joukkoon. Kilpailun jälkeen tarjolla oli Teivon Lihan maistuvia grillituotteita ja lisäksi paikalla oli Kauppakeskus Elon kahvio. Maaliintulijoille oli tarjolla myös Nokian Panimon vichyjä ja päärynälimsaa. Omalta osaltani päivä jatkui juoksun jälkeen Suomea kannustaen Ruotsi-ottelussa Ratinan Stadionilla. 

Maalissa, SkÅl!

 Tapahtumasta pyritään tekemään vuosittain järjestettävä. Omasta mielestäni kaikki onnistui kohtuullisen hyvin siihen nähden, että tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa. Toki aina on hiottavaa yksityiskohdissa. Alkuinfo olisi voinut monien mielestä olla kattavampi ja reitillä ja esteillä enemmän ohjausta. Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen mukaan ja voitaisiin tuonne lähteä tiimin voimin isommallakin porukalla. Itseäni kiinnostaisi myös 22 kilometrin sarjaan osallistuminen. Tough Viking tapahtuma voisi olla myös mielenkiintoinen kokemus tämän jälkeen.