Tipaton/herkuton lähestyy

Joulu alkaa oleen taputeltu tältä erää, joten siirretään katse tulevaisuuteen. Tipaton ja herkuton tammikuu lähestyy, ja se tuntuu ainakin juuri nyt suorastaan houkuttelevalta ajatukselta. Tähän mukavaan tammikuun tempaukseen voit osallistua ilmoittamalla asiasta Anulle ja lystihän maksaa 2€. Tuo 2€ sijoitetaan lyhentämättömänä herkkukorin hankintaan, joka sitten helmikuun alussa arvotaan osallistujien kesken.,joiden selkäranka kestää koko tammikuun. Jos sorrut, niin ilmoita asiasta. Tähän asti jokaisena herkuttomana tammikuuna on joku sortunut. Toivottavasti tällä kertaa porukka pysyy lujana. Ilmottaudu mukaan ennen vuoden vaihdetta.

Tammikuussa osallistujat eivät siis saa nauttia herkkuja eikä alkoholia. Mikään nälkäkuuri tammikuu ei silti saa olla! Pitää muistaa syödä hyvin ja terveellisesti, jotta jaksetaan sitten liikkua kunnolla. Tässä hieman listaa herkuista mitä ei saa nauttia:

Karkit, sipsit, hampurilaiset, lihapiirakat, kebabit, pizzat, limut, jäätelö, lätyt, pannukakut, keksit, kakut, suklaa, vanukkaat... ja tietenkin sitten se alkoholi. Alkoholittomat oluet ja siiderit yms. ovat luonnollisesti myös kiellettyjä!

Tässä muutama esimerkki mitä on sallittujen aineiden listalla:

Wrapit, kietaise terveellinen wrappi itsellesi täyttäen se tuoreilla kasviksilla, kanalla, avokadolla jne. hillosilmän saa sujauttaa aamupuuroon, voit nauttia kahvin kanssa esim. iihhanaisen täytetyn patongin, mutta älä rohmua sellaista mikä on täytetty majoneesilla, vaan salaatilla, kinkulla..., hedelmiä saa nauttia luonnollisesti, kuivattuja hedelmiäkin saa syödä, mutta ei mitään sokeroituja versioita, pähkinöitä, energiapatukat ovat sallittuja pitkillä lenkeillä, mutta ilman kuorrutteita..., kivennäisvedet, mehu...

Huomaa siis syödä ja juoda hyvin! Kieltäydyt vain herkuista ja alkoholista. Helppoa!

Ja toinen asia mikä pitää hoitaa alta pois vielä tämän vuoden puolella on tiimiasujen ja paitojen tilaus! Jos haluat pukeutua punaiseen, niin sinulla on vielä muutama päivä aikaa toimia tilauksen suhteen. Paita alkaa jo hahmottua ja toivottavasti saamme sen painatuksineen pian esille.

Taas on ohjelmaa

Lenkit ja muut toiminnat taas päivitetty tuohon vasempaan reunaan. Huom. lauantai 14.12 lenkki peruttu. Perumisesta huolimatta tarjonta reenin määrässä on melekoonen! Kertokaahan ihmiset, että mikä muu seura tarjoaa jäsenilleen ja kaikille halukkaille vastaavan määrän yhteistä lenkkiä, luentoa, lihashuoltoa... vastaavaan hintaan? Hintahan on jumppia lukuunottamatta halu liikkua. 

Nyt siis isolla porukalla liikkeelle ja tuokaa kaverit tullessanne ja huomatkaa myös kysyä liikunnasta ihan rohkeasti. Anu ja Markus vastaavat kaikkiin kysymyksiin suorastaan onni soikeana ja opastavat normaaliin ja terveeseen kuntoilun maailmaan.

Tähän loppuun esitän kaikille pienen joululahjatoiveen. Kirjoittakaa palautetta Team Raholan toiminnasta! Olisimme kovin halukkaita pitämään ihmiset tyytyväisinä ja sen takia tarvitsemmekin nyt risuja, ruusuja ja toiveita. Antakaa palautetta rohkeasti ja reilusti!!! Palautteenne pysyy bitviin juu änd mii, jos niin haluat eli käsittelemme ne luottamuksellisesti, kunhan pistät huomion asiasta. Muuten käsittelemme kaikki palautteet ja vastaamme niihin ja julkistamme tulosta kyselystä. Joululahjan voit antaa luonnollisesti jouluaattoon mennessä.

Palautteen antajien kesken arvomme pienen Teho-sport tuotepaketin.

Palautteen osoitteeseen: ilva.markus@gmail.com tai anu.ossberg@gmail.com

Ja huomatkaa tiimipaitojen/pukujen tilaus Anulle joulukuun loppuun! GU-tilaus lähtee liikkeelle myös joulukuun aikana ja kaikki toiminnassa mukana olleet voivat tehdä oman tilauksensa Anulle.

Itsenäisyyspäivän Juokse Sorvassa 2013 tulokset

Itsenäisyyttä saatiin juhlia Sorvan tehokkaalla juoksureitillä hienossa säässä ja loistavassa porukassa. Tässä tämän päivän tulokset:

Naiset 10km

1. Minna Ylivakeri       Team Rahola      56.50

 2. Tanja Tohni             Team Rahola    1.01.06

 3.Piia Koivula             Team Rahola    1.07.30

 4.Tiia Häkkinen          Nokia               1.11.35

 5.Johanna Heikurinen Team Rahola    1.16.11

Naiset puolimaraton

 1.Kati Ritala               Team Rahola   1.57.10

 2.Jaana Putkinen        Team Rahola   1.58.14

 3.Elina Hurme            Team Rahola   2.13.42

 4.Virpi Virtanen         Team Rahola   2.28.00

 5.Laura Kauppinen     Tampere          2.29.06

 5.Sirpa Walker            Team Rahola   2.29.06

 7.Jatta Niemenmaa     Team Rahola   2.30.02

 7.Tiina Häkkinen        Team Rahola   2.30.02

 9.Tiina Hult                Team Rahola  2.47.55

Naiset 30km

Tanja Ilomäki              Team Rahola  2.42.33

Naiset maraton

 1.Anu Ossberg            Team Rahola      4.17.17

 2.Nina Aalto               Team Rahola      4.20.45

 3.Outi Ojala                Team Rahola      4.29.01

 3.Mari Järvinen          Team Rahola       4.29.01

 5. Nina Hyvönen        TreMk                 4.43.45

Miehet 10km

 1.Julius Pänttönen      Team Rahola       45.00

 2.Juhani Yli-Marttila Team Rahola       51.29

 3.Mika Vahtolammi   Team Rahola       53.50

 4. Petri Vähäkoski     Team Rahola      1.01.05

 5.Marko Karttunen    Team Rahola      1.05.12

 6.Markus Jäykkä       Team Rahola      1.07.55

Miehet puolimaraton

1.Petri Nukarinen      Nokia                  1.40.00

2.Juha Selin               Team Rahola      1.56.27

3.Jesse Kivimäki       Tampere             2.03.36

4.Pasi Sipiläinen       Team Rahola      2.09.00

5.Pertti Kalkamo       TreMk                2.11.09

6.Pekka Kauri            TreMk                2.13.43

7.Mika Rossi              Tampere            2.27.00

Miehet  30km

Jarkko Jokela            Team Rahola      3.03.48

Miehet maraton

1.Markku Salo         TreMk                 3.49.59

2.Mikko Perttula      Hämeenkoski     3.59.30

3.Ville Niemenmaa Team Rahola      4.11.10

4.Tero Teuho           Team Rahola       4.21.50

5.Petri Mononen      TreMk                 4.43.45

6.Pekka Rutanen      Endurance           4.54.00

7.Matti Huotari        Häjyt                   7.00.36

Miehet 50km

1.Harri Riutta           Team Rahola      4.41.37

2.Mikko Aaltonen    Team Rahola      5.03.00

Huomautukset tuloksista osoitteeseen: ilva.markus@gmail.com

Yhteislenkit, spinningit ja pumpit päivitetty

Vasemmasta reunasta löytyy taas ohjelmaa kuntoilevalle kansalle. Muista ilmottautua Anulle spinningiin ja pumppiin ajoissa. Taas tämänkin viikon tunneilla ja lenkeillä on ollut hyvä meininki ja hiki on lentänyt hymyn ollessa herkässä. Maanantain uusi 40+60min. lenkki vaikutti olevan kaikkien mieleen, joten se pysyy tuollaisena ohjelmassa. 

Tulkaa mukaan rohkeasti kaikkiin touhuihin mukaan! Spinningtunneilla käytössämme on hyvät toimivat pyörät, salissa riittää ilma hyvin ja ilmapiiri on loistava. Samoin pumppitunnit ovat erittäin toimivat. Huomatkaa, että ihan kaikki ovat tervetulleita!

Lenkeillämme kaikki pysyvät mukana ja viikottainen lenkkitarjonta on erittäin kattava, joten esim. kevään/kesän juoksuihin pystyt valmistautumaan loistavasti tulemalla mukaan Team Raholan messiin.

Tiimipukua, paitaa, herkutonta ja tipatonta...

Taas olisi mahdollisuus tilata tiimipukuja ja tiimipaitoja. Sovitusasut kulkevat Anun mukana ja niitä on joulukuu aikaa sovittaa.

Tammikuussa vietetään perinteinen tipaton ja herkuton pätkä. Eli tammikuussa ei oteta tippaakaan alkoholia ja herkut kitketään myös pois. Osallistuminen tähän huviin maksaa 2€, joka sijoitetaan lyhentämättömänä herkkukoriin mikä sitten arvotaan osallistujien kesken helmikuun alussa. Tarkemmat ohjeet tammikuusta myöhemmin.

Joulukuun aikana sitovat ilmottautumiset Kolin maratonille Anulle, jotta saadaa majapaikat järkättyä.

Lenkit Tesoman jäähallillta

18.11 alkaen yhteislenkit lähtevät aina Tesoman jäähallin parkkikselta ellei toisin mainita! Ei siis enää liikuntakeskukselta! :-)

Spinning ja pumppi-tunteja Nokialla!

Anu vetää syksyllä  Team Raholan porukalle spinning ja pumppi-tunteja Nokian liikuntakeskuksessa. Mukaan mahtuu vain 20 polkijaa ja 20 pumppaajaa, joten ilmoittautuminen Anulle aina ennakkoon soitolla tai txt-viestillä (puh. 040 828 5700).

Paikka: Nokian liikuntakeskus (Ilkantie 18, Nokia)

Ajat: 
Katso sivun vasemmasta reunasta. Tunnit löytyvät siis tuolta yhteislenkkien seasta.

Hinta:
Tunnin spinning/pumppi 5€
Kahden tunnin spinning/pumppi: 7 €
Kolmen tunnin spinning 12 €

Maksu suoraan Anulle! Ja huom, maksaa voi myös kulttuuri/liikuntasetelillä!
Kerro liikuntakeskuksen tiskillä, että olet menossa Team Raholan spinningiin.

Tule mukaan ja tuo kaverisikin!! :-)

Juokse Sorvassa Itsenäisyyspäivänä 6.12.2013

Sorvassa juostaan 10km, puolimaraton, 30km, maraton ja 50km Itsenäisyyspäivänä 6.12.2013 klo 10.00 alkaen. Osanottomaksu 5€ paikanpäällä. Jos tiedät aiemmin osallistuvasi, niin ilmottaisitko tulostasi etukäteen, jotta osaamme varautua huollon osalta. Juoksijoille on järkätty huolto 3-4km:n välein, josta löytyy urheilujuomaa, vettä, suolakeksiä... Tavarasi voit jättää kuivaan autotalliin ja paikalla on myös suihkumahdollisuus. Suihkuja on vain yksi, joten malttia vaaditaan. Osoite on: Riihitie 3, 37120 Nokia

Reitti on 10km:n edestakainen ja profiililtaan vaihteleva ja pinnaltaan asfalttia. Reitti on virallisesti mitattu. Tällä reitillä on todella vaikea eksyä.

Puolimaratoonarit kiertävät lenkin kahdesti, jonka jälkeen käyvät vielä kääntymässä puolimaratonin kääntöpaikalla (selkeä kyltti) 

Maratoonarit kiertävät lenkin neljästi, jonka jälkeen käyvät kääntymässä maratonin kääntöpaikalla (selkeä kyltti)

Jokainen osallistuu tapahtumaan omalla vastuulla!

Ilmottautumiset

ilva.markus@gmail.com tai p. 050 5487661
anu.ossberg@gmail.com tai p. 040 8285700

Marraskuun raholalaiset - Heli ja Jari

Liikunta pitää pariskunnan nuorena

Liikunta nuorentaa ihmistä. Kahta ihmistä se ilmeisesti nuorentaa tuplasti. Tämän epätieteellisen mutta silti pitävän faktan todistavat marraskuun teamraholaiset Heli ja Jari Kivinen. Nuorekas pariskunta nimittäin paljastui haastattelussa isovanhemmiksi, joilla on jo peräti kolme lastenlasta.

Joten muuta johtopäätöstä ei voi vetää: liikunta nuorentaa. En nääs noin nuorekkaita isovanhempia ole tainnut koskaan aiemmin tavata.

Kivisillä on ruista ranteessa!

Hepokatti toi parin yhteen

Heli ja Jari Kivinen asustavat Tampereella, kuten lähes kaikki Team Raholan väki, paitsi ne, jotka joutuvat asumaan Nokialla. Liikunta on kuulunut kummankin elämään pienestä pitäen: nuoruusvuosinaan Jari pelasi innokkaasti etenkin kiekkoa ja jalkapalloa, Heli puolestaan on ollut ahkera uimari nuoresta likasta lähtien.

Suurtalouskokkina työskentelevä Heli ja metallimiehenä työskentelevä Jari tapasivatkin aikoinaan liikunnan merkeissä: ollessaan tansseissa Hepokatissa. Nuorelle polvelle tiedoksi, että Hepokatti oli takavuosina legendaarinen tanssipaikka Tampereen Amurissa, raittiusseuran ylläpitämä ja siitä huolimatta erittäin suosittu.

Erittäin suloinen Dino.

Tanssiva pariskunta meni naimisiin ja sai kolme lasta, jotka ovat siis jo aikaihmisiä ja asuvat omissa kodeissaan. Kivisten ”vauvana” kotosalla viihtyy kuitenkin suloistakin suloisempi Dino-kissa.  

Viidenkympin villitys lisäsi liikuntaa

Vedessä viihtyvä Heli on uinut aktiivisesti koko ikänsä, mutta viidenkympin villityksessä liikuntakärpänen pääsi puremaan häntä entistäkin pahemmin, ja puraisi samalla myös Jaria. Pariskunta kokeili muutama vuosi sitten Anun vetämää kuntonyrkkeilyä Raholassa, ja sille tiellehän jäivät. Team Raholan riveihin vaan.

Nykyään Kiviset harrastavat ahkerasti perusjumppaa, minkä lisäksi Jarin suosikkeja ovat kahvakuula- ja pumppijumpat. Vedenneito Heli ui yhä, ja on tykästynyt myös vesivoimisteluun. He kertovat, että liikunnan suurin motivaatio on terveys ja hyvä mieli.

Tunnistaisitko ilman jumppavaatetusta?

– Tavoitteena on pysyä kohtuullisen hyvässä kunnossa, pariskunta määrittelee.

Kiviset arvioivat, että ilman liikuntaa heidän elämänsä olisi nykyistä heikkolaatuisempaa.

– Sosiaalinen elämä olisi huonompaa, kunto paljon huonompi ja oltaisiin väsyneitä sohvaperunoita, kuuluu rehellinen analyysi.  

Elämää on salin ulkopuolellakin

Vapaa-ajalla Kiviset ehtivät liikunnan lisäksi tehdä paljon muutakin. Lasten auttaminen milloin missäkin hommassa ja erityisesti lastenlasten hoidossa on kummallekin mieluista puuhaa. Käsistään kätevä Jari tykkää tehdä metalli- ja puutöitä, mistä on paljon hyötyä Teiskossa sijaitsevan mökin kunnostamisessa. Mökillä Kiviset viettävätkin paljon aikaa kesäisin.

Jari kunnostaa mökkiä.

– Mökkeilyssä viehättää luonto ja syksyisin marjastus. Tietysti myös saunominen, uinti ja kaikenlainen paikkojen kunnostus on kivaa, Heli ja Jari miettivät.

Liikunnallisen ja ahkeran pariskunnan motoksi sopiikin mainiosti jämpti toteamus: ”Se tehdään mikä on sovittu.”


Teksti: Minniz
Kuvat: AnuO ja Helin & Jarin kotialbumi

Pikkujoulut lähestyy

Ensi la 16.11 vietetään siis tiimin pikkujoulut ja sinne ovat kaikki tervetulleita, joten ilmoa kehiin vaan! Ostakaahan mukaan pieni lahja max.5€. Joulupukki sitten jakelee lahjoja illan kestäessä.

Reeniä tarjolla reilusti

Huomatkaahan seurata aktiivisesti tuosta sivun vasemmasta reunasta mitä reeniä milloinkin on luvassa. Ja osallistukaa yhteisiin touhuihin vielä aktiivisemmin! Kaikki ovat tervetulleita mukaan. Pistäkäähän sana kiertämään! Ja toiveita/palautetta toiminnastamme voit lähettää osoitteisiin mitkä löydät tuolta yhteystiedoista yläpalkista.
Pikkujoulut lähenevät! Ilmottaudu mukaan mieluiten 8.11 mennessä. Lisätietoa pikkujouluista tuolla alempana Susannan raportin perässä.

Siinä se nyt sitten oli, mun eka maraton, Dublinissa 2013

Kaikki alkoi reipas vuosi sitten kun jätin tupakan ja aloitin juoksun. Siinä juoksun alkuhuumassa sitten lupauduin ottamaan tavoitteeksi Dublinin maratonin ja sillonhan se tuntu aivan mahdottoman hyvältä ajatukselta :D

Mahdottoman hyvää ajatusta miettimässä

Juostua tuli viime syksynä ja talvena paljon tiimin matkassa mutta sitten tuli Mies<3 ja tästä neidistä Iisalmelainen :) Sali nousi etusijalle ja juostua tuli jonkun verran ja mitä lähemms syksy tuli sitä enemmän alkoi lupaus maratonin juoksemisesta pelottaa. Muutamaa viikkoa ennen reissua oli paljon painajaisia ja kyyneleitä, mutta sitten itse paikan päällä Dublinissa olikin ihan levollinen olo, menee miten menee mutta kesken ei juoksua jätetä prkl :D

Maratonia edeltävänä iltana ihmettelin että missä mun paniikki on, eikä sitä seuraavana aamuna lähtöviivallakaan näkynyt.  Lähin juoksemaan tosi hyvällä fiiliksellä, maisemia katsellen. Ja sitä fiilistä jatkuikin ihan yllättävät 25 km ja sitten tuli polvet :D Polvista lähti onneks tunto ja matka jatku. 35 km kohdalla iski ihan pieni epätoivo mutta kun olin päättänyt että maaliin menen niin sinnehän sitä sit saavuttiin ajalla 5 h 22 min :) 

Edustavana maratonille

Maaliviivan jälkeen tuli itku ja pitkä luettelo erinäisiä kirosanoja :D 

Lupailin heti maratonin jälkeen että tämä oli eka ja vika mutta jos Jenni puheidensa mukaan ens vuonna juoksee ekansa niin enköhän mä sille matkaseuraksi lähde ;)

Susanna

Pikkujoulu

Pikkujoulut vietetään tänä vuonna 16.11. Ennen siirtymistä varsinaiseen juhlapaikkaan poljetaan spinningiä klo 13.00-16.00 Nokian liikuntakeskuksessa (Ilkantie 18, Nokia). Spinningin hinta on 12 € naamaa kohti. (HUOM! Nettipäivittäjän sähläilyjen takia aiemmin jaettu väärää infoa eli pikkujouluspinning on siis 3 tuntia!) Spinningiin pääsee 20 halukasta, joten varaa pyöräpaikkasi etukäteen Anulta! Spinning-maksu maksetaan Anulle, ei siis tiskille - kerro olevasi menossa Team Raholan spinningiin.

Pikkujoulut alkavat siis klo 19.00 Skål-ravintolassa Koskikeskuksessa, josta on hyvä siirtyä jatkoille rappusia ylös Hulluun Poroon. Pikkujouluissa on tarjolla buffetista riistakäristystä, lohta, perunamuusia, salaattia... hinta on n. 30 €. 

Ilmoita osallistumisesi ja mahdolliset ruoka-allergiasi (kaikki ruoka on vähälaktoosista) Anulle mahd.nop., jotta ehditään hyvissä ajoin reagoimaan kaikkeen. Ilmoita osallistumisestasi viimeistään 8.11!!!

Anu 040 8285700
anu.ossberg@gmail.com

Matkalla Dubliniin

 ”…huomaan, kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa,

 onnen kyyneleet takin kaulukseen kuin tähtitaivaalle putoaa..

kiitollinen, siunattu, onnellinen,

 matkannut tänne ohi ongelmien,

 mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,

 mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen..” (Cheek f. Sami Saari)

Noin vuosi sitten, hieman Pomarkun puolikkaan jälkeen tiimilenkillä maanantaina Markus ja Anu alkoivat puhua Dublinin matkasta. Tuolloin ajattelin, ettei koske mua, kun en pysty juoksemaan maratonia. Tosin olin miettinyt asiaa mielessäni, että juoksisin 2014 ensimmäisen. Helmikuussa, kun takana oli 3puolikasta, uskaltauduin ääneen ajattelemaan asiaa. Muistan, Markuksen kysyneen; mikä sua siinä jännää se juoksu vai matkaseura. ;) Helmikuussa alkoi sitten, kunnon työskentely kohti Dublinia. Tähän kuului viikoittaisten juoksukilometrien lisääminen ja aktiivinen jumpilla käynti. Pieni takapakki tuli kesäkuussa, kun Alajärven puolikkaan jälkeen oikea pohje reistaili. Mutta pohje toipui kuukaudessa ja lopulta olin taistelukunnossa, niin henkisesti kuin fyysisesti. Ennen maratonia pisin juoksemani lenkki oli 30km, minkä juoksin Sorvassa keväällä.

Puolikkaalle helmikuussa. Päätös maratonista tehty.

Yhtäkkiä olikin jo lokakuun loppu ja aika maratonin. Viimeiset lenkit ennen maratonia olivat sujuneet hyvin ja Finlandian puolikaskin antoi varmuutta itselle. Ainoastaan hermot pettivät välillä ja tuli sekoiltua mm. lentoajoissa ja muissa tällaisissa pienissä jutuissa. Onneksi oli tiimi tukena ja kertomassa, miten asiat oikein oli. Matka sujui hyvin rattoisalla porukalla ja jännityksen varjolla, kuten Teijan raportista saa lukea. Ensimmäisenä iltana etsimme RUSINOITA, joita ei ensimmäisestä kaupasta löytynyt. Mutta onneksi Tarmo ja Anu menivät isoon markettiin, josta löytyi paljon erilaisia rusinoita. Tästähän tuli yksi ikimuistoisimmista lentävistä lauseista matkanaikana.

Reittikartta tankkaustuotteiden kera

Maratoniin valmistauduin Suomesta tuomallani kanelipuurolla, rusinoilla ja Villeltä saamallani croisantilla sekä banaanilla. Kyllä vain noilla eväillä jaksaa ja tulosta syntyy. Lähtöpaikalle lähdettiin hotellilta porukalla ja pientä tärinää, sekä kylmyydestä että jännityksestä johtuvaa, oli huomattavissa. Starttipaikalla porukka hajosi ja kaikki lähtivät etsimään omaa tavarasäilöä ja omaa lähtöaluetta. Siinä jäin Teijan ja Suskin kanssa jännäilee ja jonottamaan vessaan. Johon tosin emme koskaan päässeet, sillä jonotussysteemi oli niin outo. Juoksimme sitten kauemmaksi vessaan ja lähtöönkin ehdimme hyvin. Lähdössä lähdimme Teijan kanssa samaan tahtiin juoksemaan kevyttä vauhtia ja ihmetellen juoksun suuruutta ja yleisön määrää. Lähtöalueen läheisyydessä näimme omat kannustusjoukkomme, joiden kannustus rauhoitti mieltä. Ensimmäiset 18-24km olivat itselle kevyitä ja juttelin Teijalla melkein kokoajan. Aina musiikin soidessa piti fiilistellä ja vetää parit muuvit. 11mailin kohdalla näimme taas kannustusjoukot ja saimme siitä virtaa.

Kevyttä on

N. 24-25km kohdassa Teijalla alkoi askel painaa ja alkuperäisen suunnitelman mukaan, sai jättää toisen jos toisella kulkee. Joten lähdin pitää tahtia ja juoksemaan omaa juoksua. Oma askel tuntui hyvältä ja näin siinä edessä 5tunnin jänikset, päätin lähteä tavoittelemaan jäniksiä ja olinkin kohta heidän ohitse. Tuntui aivan huipulta, kun oma askel oli kevyttä kunnes 30km kohdalla tapahtui ikimuistoinen punnerrus, otin kontaktia asfalttiin oikein kunnolla.  Siinä hetki haettiin uutta rytmiä, joka löytyi onneksi nopeasti.  Ensimmäiset tuskan hetket olivat noin 32km kohdalla, tuolloin etureisien ulkosyrjät kertoivat olemassa olostaan. Ajattelin vain Anua huutamassa; ”saa hapottaa”. Tästä hetken päästä näin Markus J:n selän ja hihkaisin kohtuu kovalla äänellä asiasta. Tutun näkeminen antoi voimaa ja intoa. Toinen tuskan paikka oli 38km kohdalla, taaskin samat kohdat reisistä kertoi oloistaan ja tiloistaan. Päätin vain painaa eteenpäin pohjalaisella sisulla,” eisit kävellä huomenna”. Maalialueen läheisyydessä, kuulin Marjon äänen ja näin kannustajat viimeisen kerran. Siitä sain voimaa ja viimeiset 600metriä annoin palaa täysiä, eli otin kunnon loppukirin.

Maaliviivan jälkeen tunteet purkautuivat ja kyyneleet vierivät, siinä järjestäjät tulivat kysymään onko kaikki ok. Olin vain niin onnellinen, siinä hoiperrellessani kohti säilytystä näin Markuksen ja Mikan, jotka tulivat vastaan onnittelemaan. Vähän matkan päässä oli maaliin ehtinyt muu porukka, ainakin Jaana, Tiina, Anu, Marko ja Ville.  Maalialueella aloitin tankkauksen ja jäin odottamaan muita maaliin. Kun kaikki olivat päässeet maaliin, lähdimme porukalla kävelemään kohti hotellia, tuolloin huomasi kuinka jäykät jalat olivat. Portaissa tuntui, että olen ankka, joka vaakkuu ja kaakkuu. Seuraavana aamuna Anu järjesti rentoutusjumpan, josta oli tosi suuri apu jaloille. Viimeinen kokonainen päivä meni tutustuessa Guinness-panimoon ja Jamesonin-tislaamoon, tai sen aulaan.

Ansaitut kaffet Jamesonilla

Irlannin matka oli kokonaisuudessaan aivan huippu, tekemistä ja vauhtia piisasi. Itselle jäi monta hyvää muistoa ja toivottavasti monta elinvuotta lisää. Kiitos kaikille tiimiläisille, jotka olette kertoneet kokemuksia mulle tän vuoden aikana! Jotain jäi tästä maraton-touhusta hampaan koloon..  Rahku rules!!! :D

Virpi, kavereitten kesken Spaddu

'Olipa kerran… – ensimmäinen maratoonini ja Dublin!”

…näinhän kaikki sadut alkavat. Tosin tämä tarina on tosi.

En oikeastaan edes muista missä kohtaa ekan kerran puhuttiin Dublinista, jonne ilmoittauduin minäkin huoltojoukkoihin mukaan, kannustamaan iloisia ja sinnikkäitä tiimiläisiä juoksun hurmaan. Kevään mennessä kohti kesää, saivat nämä ilopillerit sitten minutkin puhuttua kokeilemaan sitä ekaa omaa kokonaistani.

Harjoittelu tätä koitosta varten alkoi oikeastaan vasta tuossa kesäkuun alussa. Pisin lenkkini ennen kokonaista oli puolimaratoonin pituus, joita kevään ja kesän aikana keräsin 4 kpl (Tuusula, Sorva, Anun 100+, Finlandia). Kesän aikana tuli käytyä myös Anun puistojumpilla suht' ahkerasti, pumpilla sekä kympin ja 10+10-lenkeillä kuin myös mäkireeneissä.  Myöskin muutama pitkä spinning ehti mukaan.

Puolikas menee vaikka takaperin

Siitä hetkestä saakka kun Dubliniin ilmoittauduin, oli vatsassa joskus vähemmän, ja joskus ihan pirusti enemmän perhosia. Jossain kohtaa ajattelinkin, että voi hitto, tulis nyt äkkiä 28. päivä lokakuuta, pääsisi tästä vatsakivusta. Kesän aikana oli myös polven kanssa hieman ongelmia, ja kolme viikkoa ennen H-hetkeä kramppasi vasemman jalan pohje, jonka myötä myös perhoset vatsassa päättivät lisääntyä.

Matkaan lähdettiin liikkarin pihasta 26. päivä klo 2.15 silmät sikkurassa, reppu täynnä juoksuvaatteita ja kutkuttavan odottavaa jännitystä. Pää ihan sekaisin kaikesta ajattelusta. Ja vaikka kuinka yritin ajatella jotain ihan muuta, niin ajatukset eksyivät aina tulevaan koitokseen. Ihanaa seuraa bussi pullollaan lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä, suut kävi ja silmät lupsu siinä körötellessä hyvää vauhtia. Kuitenkin tietä pitkin, ei linnuntietä, jota Anu-matkanjohtaja jossain kohtaa myös heitti vaihtoehtona ;) (johtui ehkä aikaisesta herätyksestä). Kentällä Markus buukkas meidät lennolle, ja Virpi the ”cigar” sihteeri (jonka tittelin hän myöhemmin Dublinissa sai eräässä ruokapaikassa; Anun piti sanoa secretary, mutta jotenkin se vain vääntyi sanojen pulputessa suusta cigar-iksi) autteli, siinä kun oli jonkin verran hommaa kun se tehtiin yli 20 hengelle.

Ryhmä lähdössä lentoon

Lähdettiin Hesasta kohti Frankfurttia, jossa vaihto toiseen koneeseen kohti Dublinia. Laukut saatiin nopeasti perillä, hypättiin lentokentältä takseihin, ja ajeltiin hotellille. Huonejakojen jälkeen jokainen lähti huoneisiinsa, jossa ne jotka halusivat (ja malttoivat) saivat hetken levätä. Minä menin 'Maajon' kaa syömään, sen verran oli matkustaminen verottanut, että oli pakko saada hieman polttoainetta, sen jälkeen hetken lepo. Anun antaman kellonajan mukaan kokoonnuttiin hotellin aulassa, ja lähdettiin lampsimaan kohti Expoa, josta haettiin runner bagit ja juoksunumerot. Hieman huvitti, kun sain oman numerolappuni; kaikilla muilla numeron alapuolella oli etunimi, kun minulla siinä kohtaa luki molemmat, Teija Kaarina.

Virpi, Marjo, Teija Kaarina,  Markus ja Susanna

Loppupäivä tutustuttiin Dubliniin, käveltiin, käveltiin, käveltiin, käveltiin. Myöskin sunnuntai meni aikas lailla kävelyn merkeissä. Mentiin ympäri Dublinia, ja käytiin mm. Virpin ehdottamassa kohteessa, Leprekaani-museossa (Wikipedian mukaan tontun tapainen taruolento irlantilaisessa mytologiassa), sekä tutustuttiin tunnettuihin irlantilaisiin pubeihin, käytiin syömässä ja valmistauduttiin myöskin koko ajan henkisesti ja tankkauksellisesti maanantain juoksuun.

Teija Kaarina huilaa

Maanantai-aamu koitti. Edellisenä päivänä oltiin hieman povattu pientä myrskyä, mutta suurempi mytäkkä menikin sitten ohi Irlannin rannikon, ja pääsimmekin juoksemaan loppujen lopuksi aivan ihanassa, n. 10 asteen lämpötilassa, auringon paistaessa. Kassi numerolla varustettuna varustesäilytykseen, ja siitä sitten siirtyminen kohti lähtöä, vessajonon kautta. Lähtöviivalle mentäessä kävi aivan himskatin pureva tuuli juuri sen kadun mukaisesti, jolla seistiin. Tuntui aikas viileeltä, mutta onneksi oli kertakäyttösadetakit päällä hieman lieventämässä kylmyyttä. Ajatukset myllersi sillä hetkellä sellaista vauhtia päässä, kuitenkaan antamatta valtaa millekään muulle ajatukselle, kuin että 'Jes, kohta se on menoa!'.

Lähdin juoksemaan Virpin kanssa, Suskin tullessa myös ihan perässä. Hän valitsi kuitenkin vielä rauhallisemman lähdön, joten Virpin kanssa hissuteltiin siinä sitten kaksistaan menemään, ihmetellen tapahtuman suuruutta, toisten juoksijoiden mitä mielikuvitellisempia asuja juosta (morsian, avaruusukko, iso kana, intiaani jne), Dublinin katuja, ihmisiä katujen varrella ja sitä aivan mahtavaa kannustusta, mitä saatiin ihan all the way.

Noin 10 km:n jälkeen antoi vasen pohje ja molemmat akillekset hieman infoa pienestä jäykkyydestä, mutta matka kulki tosi hienosti, eikä mihinkään sattunut. Pikkuhiljaa 20:ä kohti mentäessä, jouduin himmailemaan vauhtiani sen mukaan, miten pohje vihjaili, välttääkseni kramppia. Tätä jatkui sitten koko loppumatkan ihan maaliin saakka, mutta fiilis oli silti ihan hyvä, kun vauhtia säätämällä ja suolalla sekä geeleillä kramppia pyrki pitämään kurissa. Virpi irtautui minusta siinä 24 km:n kohdalla. Huusin hänen peräänsä vain, että kerro kilometrit, koska itselläni ei ollut mitään valtakunnan kelloa tai sykemittaria, josta matkan menoani olisin seurannut. Siitä eteenpäin meninkin ihan mututuntumalla suolan ja geelien suhteen. Olin 'kuullut huhun', että 30 km:n jälkeen alkaa maratooni, ja ajattelin, että sillä hetkellä kun alkaa tuntumaan siltä, että nyt olen sillä kohdalla, otan seuraavan geelin. Ja niin teinkin. Sitten siitä eteenpäin nappailin suolaa ja geelejä sen mukaan, miltä tuntui jaloissa.

Tankkausten suhteen menikin juoksuni ihan nappiin: minulla ei tullut minkäänlaista nälän tunnetta koko juoksun aikana. Juoksun alussa 15 km:iin saakka vatsa hieman aina silloin tällöin ilmoitteli, että ehkä on jossain kohtaa 'reiän' paikka (Ilkan muunnos sanasta vessa, erään pubin ovella Marjolle), mutta sekin jäi ihan fiilispuolelle. Kertaakaan en joutunut käväisemään edes pissillä. ;)  Myöskään juoksun jälkeen ei tullut pahaa oloa, mikä on tullut tähän saakka muutaman puolikkaan jälkeen. Anulle taas suuri kiitos neuvoista tämänkin suhteen. En tiedä sitten kultaako aika muistot, mutta en muista myöskään juoksun aikana kertaakaan ajatelleeni että koska tämä tuska loppuu (puhki kyllä olin), vaan keskityin koko matkan tekemään sitä omaa juoksuani. Sen jälkeen kun tajusin, että maaliin on enää 2,5 mailia, niin siinä kohtaa huomasi, että hitsit nyt on kyllä pavut aika lopussa. Ei muuta silti kuin etiäppäin. Viimeinen maili tuntui aivan ikuisuuden pitkältä, varsinkin kun puolenkin mailin jälkeen vielä huudeltiin reunoita että ”one mile to go anymore”, mutta edelleenkin vain etiäppäin. Noin kilometriä ennen maalia bongasin ilokseni Ilkan (tai hän oikeastaan minut), sen jälkeen näkyi Anun isä ja Marjo (ihan paniikissa huuteli reunalta, kun ei pääse maaliin ottaan vastaan, olihan hänellä sentään meikäläisen puolen litran palautusolut). Sitten näkyi Tarmon iloiset kasvot. Voi että kun oli hieno fiilis kangistuneilla koivilla painella kohti maalilinjaa (enää 700 m).

Tankkausta

30 km:n jälkeen en uskaltanut ottaa enää kävelyaskelia, koska jalat olivat sen verran puutuneet, että ajattelin siihen loppuvan sitten juoksuni, jalat eivät enää vain lähtisi liikkeelle jos ne rauhoittuvat kävelyyn. Näin ollen kun ylitin maaliviivan, ja rauhallisesti vaihdoin kävelyksi, keskittymiseni meni kyllä ihan jalkoihin, ja siihen, että mitenkä pysyn pystyssä, pysynkö ollenkaan. Hieman kyllä heitätytti, mutta tasapaino säilyi. Väsynyt, puhki, mutta onnellinen...

Väsymyksestä tietoakaan

Maaliviivan ylityksen jälkeen noukittiin eteenpäin mentäessä 'lahjat': ekax (muistaakseni) juomapullo, sitt oli vuorossa gift bag. Sitten kun tuli paitojen vuoro, huomasin kaukaa että M-koko oli naisilla loppu, kuin myös muutkin pienet. Mielessäni ajattelin, että voi hitto, L:ää en kyllä halua. Sieltä sitten sattui kaveri heittämään M-alueen aidan yli noin 10 paitapussia, joista Hullujen Päivien raivolla nappasin itselleni yhden kappaleen. Jokainen maratoonin juossut voi tietysti kuvitella, minkä verran tuossa kohtaa on Hullujen Päivien raivoa jäljellä. ;) …heh-hee… nainen… iloinen sellainen 42,2 km:n jälkeen, mutta paidasta tappelisin!!!!!

Maalialueella ei kauheasti liikettä näkynyt. Ne, jotka olivat tulleet, olivat sitä mukaa menneet. Siinä kävellessäni kohti vaatesäilytystä, olikin aivan mahtavaa, kun sieltä jostain yhtäkkiä ilmestyi raholalaisia vuorotellen onnittelemaan; Virpi, Markus, Anu, Ville, Tiina… Oli se aivan huikee fiilis seistä siinä halattavana ja onnistuneena. Minä tein sen, joka ikisen askeleen otin minä, ja sinnikkäästi juoksin loppuun, keskittyen ja nauttien. Vaikka jossain kohtaa jalka painoi, niin jaksoin! Nytkin nousee vielä tunteet pintaan tätä kirjoittaessani, ja varmaan nousevat vielä jatkossa.

Seuraavan maratoonin juokseminen on kyllä ajatuksissa, mutta se saa rauhassa kasvaa supertyytyväisessä pääkopassani, joka tällä hetkellä nauttii täysin siemauksin tästä saavutuksesta. :)

Kiitos ihanille 'rahkulaisille' aivan ihanasta reissusta, jossa naurulle oli TAAS tilaa AIVAN POSKETTOMASTI, ja hauskat jutut oli jokahetkisiä! Olette kyllä aivan ihania!!!!!!!!

Teija Kaarina

Tiimi maailmalla

Sitä käytiin ihmettelemässä Dublinia hienolla porukalla. Paikalliset saivat muutamia hyviä näytteitä kovasta äänestä, naurusta ja loistavista juoksuista ja seisonnoista maratonilla. 

Raportteja ja kokemuksia matkalta odotellessa voi tsekkailla vaiks näitä.

Matkassa oli siis 15 juoksevaa tiimiläistä ja maratonseisojia kymmenkunta. Ensimmäisen maratoninsa juoksivat Timo, Susanna, Virpi ja Teija. Ennätyksiinsä pinnistivät Jaana, Tiina Hä?, Ville, Mika V., Maija, Johanna H. ja Marko.

Mikä sai Anun tulemaan kaupan ovelle tuulettamaan ja huutamaan kovaan ääneen? Kenen suusta pääsi "I´m the boss, but she´s a cigarette." ja kuka onkaan tuo mystinen savuke (Spaddu)? 

Näihin kysymyksiin joudumme odottamaan vastauksia, kunnes matkaajien raporteista ne ehkä selviävät. 

Noname Brand Store ti 5.11.2013

Pistäkäähän kalenteriinne asiakastilaisuus Noname brandstorella 5.11.2013 klo 18.00! Luvassa Team Raholan jäsenille edullisia ostoksia ja tutustumista laadukkaisiin urheiluvaatteisiin.

Noname Brand Store 

Satamakatu 26, Tampere

Ilmottaudu mukaan Anulle 040 8285700, anu.ossberg@gmail.com tai Markus 050 5487661, ilva.markus@gmail.com

Jennin blogi

Lukaiskaapa Jenni P:n blogi Jämin kokemuksista tästä linkistä (klik!).

Tästä taas löytyy linkki Jämin puolimaratonin mainosvideoon Klik! Video kannattaa tsekata jo senkin takia, että siinä näkyy ja kuuluu tuttuja!

Nokia maraton by Team L & L

En oikeen tiä mistä se ajatus alunperin lähti. Anun maratoonin jälkeen oli semmonen fiilis, että oltais Lotan kanssa pystytty paljon parempaan, jos oltais uskallettu vaan juosta kovempaa. Sain kuin sainkin sitten Loden yllytettyä Nokialle Smailereitten järkkäämälle maratonille, jes! En oikeen kerenny itte juokseen pitkiä lenkkejä ollenkaan, yhden 14 kilsan lenkin kävin heittämässä syyskuussa ja sitä ennen edellinen oli se Elon puolimaratooni. Muuten lenkit on ollu niitä perus kympin lenkkejä sillonkun oon kerenny.

Normaaliin tyyliin jännitys oli aika huipussaan edellisellä viikolla ja varsinkin edellisenä päivänä. Musta se on vaan hyvä ja kuuluu asiaan. Kunnioita matkaa jne., kyllä te tiiätte. Lauantaiaamu valkeni ihanan lämpimänä ja sateettomana, keli ainakin lupasi erittäin hyvää. Lähtö oli kuten Anullakin, Nokian Edeniltä, mutta muuten reitti oli vähän eri. Tää reitti oli melkein täysin edestakanen reitti rantaa pitkin. Ja se olikin tosi kiva. Lenkin kääntöpaikalla oli noin kilsan lenkki, missä oli pikkusen nousuja ja laskuja eli mukavaa vaihtelua. Ekalla kertaa, kun tultiin sinne kiepuralle, lähettiin vahingossa vaistomaisesti kiertään sitä väärään suuntaan. Huoltopistehenkilökunta sai meidät huudettua takas ja oikeeseen suuntaan. Aika iso lössi tuli kuitenkin vastaan eli ihan kaikki ei kiertäny oikeeseen suuntaan. No, matka oli kaikille sama.. Juostiin suunnitelman mukaan erittäin hyvään vauhtiin ekat parikyt kilsaa ja vielä seuraavakin kymppi oli ihan mun henkilökohtasen tavoteaikatulun mukainen. Nauratti, kun Markus jaksoi lähdöstä asti hehkuttaa meidän enkkari-yritystä ja muisti kysellä fiiliksiä joka kerran kun osuttiin vastakkain. Itte olin päättänyt lähteä matkaan ns. upporikas/rutiköyhä-asenteella eli parhaani annan ja mitään ei saa jäädä jossittelun varaan!! Jotenka, kun kolmen kympin paikkeilla tuntu, että henkilökohtaisesti paukkuja olis enempäänkin, kysyin Lodelta, että haittaisko, jos vetäisin vaan omaa vauhtia loppuun ja kävihän se. Lähdin siitä sitten kirmaileen ja yhtäkkiä olikin Jenni ja Sinna kadunkulmassa kattomassa, vähän ihanaa, kiitos!! Sitten kääntöpaikan kautta seuraavalle lenkille. Laitoin vielä musiikit pauhaan ja fiilis oli oikeesti niiiin hyvä! Ohittelin jopa muutamia ukkoja vikalla kiekalla ja niillä oli kyllä huvittavan hämmästyneet ilmeet :D Viimesellä kahdella kilsalla alko jo tuntuun enemmän, mutta yhtäkkiä siinä olikin Janne ja Jere ja meinasinkin tukahtua liikutukseeni :) Jenni ja Sinna oli pian siinä myös ja luojan kiitos vikat kilsat oli asfalttia, niin loppu meni vähän helpommin. Maalissa olin uskomattomaan 4.09.20 aikaan ja olo oli niiiin onnellinen! Pian mun jälkeen Lodekin tuli jo maaliin ja silläkin enkka parani 20 minsaa!! Hyvä team L&L! Kannatti koittaa ja uskaltaa ja vaan antaa mennä :)

Kohta maalissa!

Lotalla kulkee :)

Tiimiläisiä Pirkan hölkässä

Team Raholasta osallistui tänä vuonna todella moni Pirkan hölkälle ja tässä olisi muutamia tunnelmia matkan varrelta ja osallistujat. Jos joku on jäänyt listalta pois, niin pistäpä heti viestiä osoitteeseen ilva.markus@gmail.com ja korjataan asia. Huomatkaahan jatkossa huolehtia siitä, että ilmottautuessanne tapahtumiin seuraksenne merkataan Team Rahola. Itse sorruin edustamaan työpaikkaa, kun sieltä maksettiin osallistuminen, mutta nyt tunnen suurta katumusta tässä asiassa ja lupaan edustaa lopun elämääni jokaisessa tapahtumassa vainTeam Raholaa!

Anu 2.49.34  -Aivan huikea osallistujamäärä Team Raholalaisia, iso kiitos kaikille aktiivisuudestanne, OLETTE NIIN IHANIA!! Hölkkäsää oli mahtava ja syksyn kauneus loisti makeesti antaen virtaa taas eteenpäin!

KIITOS HUIKEAT TEAMILÄISET TEILLE, ETTÄ OLETTTE MUKANA MENOSSA JA LUOTTAKAA ITSEENNE, JAXAA!! Pirkan kiertäjille extra onnittelut, menihän se kierros kunnialla läpi, jes!

Markus 2.33.46 - Komeeta hommaa! 

Tanja 2.37.39

Lotta 3.32.47

Jenni P. - Jennin eka pirkka 4.13, joka alusta puoleenväliin meni erinäisiin pusikoihin tutustuen. Kahdenkympin jälkeen pakki pysy kasassa ja otettiin Lauran kanssa huima loppukiri suolikolta maaliin. Monta ohitusta :)

Laura  4.13 ja I-HA-NAA

Tiina H. 4.15 -Juoksu kivaa, ainakin 28km. Sairaan tyytyväinen itseensä ja siitä onnellinen.

Mikko 2.43.09 - Alussa tukkoset, välissä kevyet, lopussa tyhjät. Noi jalat meinaan...

Juhani 2.49.28 - Raskas suoritus kisaputken päätteeksi, mutta oli palkitsevaa jälleen vetää Pirkan Hölkkä läpi ja saada Pirkan kierros täyteen. Loistava juoksukeli koko päivän.

Marko 3.11.30

Jarkko 3.25.21 -Pysyi suunnitelmassa, melko tasainen vauhti, voimia jäi maratonin verran reserviin :D

Markus J. 4.07.24 - Voitin arvonnassa paidan

Ville Sv. 4.30.00

Ville N. 2.42.33 - Juoksu antoi uutta uskoa tuleviin koitoksiin!

Mika V. 3.05.46 - Jalat toimi koko matkan eli voidaan alkaa harrastaa taas lenkkeilyä ja olo paljon parempi kuin viime vuonna

Harri L. 3.31.07

Jaana K. -Kävely

Tiina I-H  -Kävely

Mari 3.08.15 - Huippu pirkka sai parhaan päätöksen. Oma enkka ja kolmas pirkan kierros tuli täyteen!

Mira 2.47.00 

Nina A. 3.15.19

Minna Y. 3.22.09 

Maija 3.29.55 -Sija 15 N50 Ihan tyytyväisiä ollaan, kun juoksin oman enkkani.

Tero 3.19.55

Lokakuun raholalainen – Juhani Yli-Marttila

Kuukauden raholalainen on gasellimainen kiitäjä, Tottijärven lahja Team Raholalle: 25-vuotias Juhani Yli-Marttila. Tie tiimin riveihin löytyi puskaradion ja netin kautta tämän vuoden alussa, kun Juhani alkoi kaipailla juoksuharrastukseensa tukea ja tietenkin erinomaista seuraa. Porukkaan liittyminen oli matalan kynnyksen takana, eikä yltiösosiaalinen joukkiomme tuntunut laisinkaan pelottavalta. Kuluneen vuoden aikana Juhani on juoksupuuhien ohessa eksynyt kokeilemaan Anun kesäjumppia, ja suunnitelmissa on lähteä mukaan spinnaamaan, kunhan pyöräilykausi saadaan ensin pakettiin.

Kilometrejä koneeseen!

Juhanin kuntoiluhistoriikki yltää kymmenen vuoden päähän. Juhanin salaisuus onkin hänen mukaansa luontainen nopeus ja ahkera työskentely suorituskyvyn parantamiseksi. Vuoden aikana kilometrejä kertyy koneeseen tasaista tahtia – Kaksi tuhatta juostua kilometriä paukkuu mittariin luultavasti vielä tämän syksyn aikana. Maantiepyörän satulassakin Juhani on ehtinyt istua  hiukan alle tonnin edestä. Ja koska kestävyyslajit ovat suurinta herkkua, niin tokihan talvi-aktiviteetteihin kuuluu luonnollisesti myös hiihto, joka on ollut kuvioissa kolmevuotiaasta saakka.

Tänä syksynä Juhani on ehtinyt tykittää maratoneja ja pitkiä kisoja päätä huimaavalla tahdilla: Espoo rantamaraton, Nokia maraton ja Pirkan Hölkkä kolmen viikon sisään. Välissä tykitettiin myös yksi kappale Cooperin testejä. Haastattelijan jalkoja hapottaa jo pelkkä ajatuskin. Mistä tätä virtaa ja vauhtia oikein tulee?

Miehemme varikolla

Monen matkan mies

Juoksun saralla Juhania voi helposti luonnehtia varsinaiseksi monitoimimieheksi, sillä herra taittaa luontevasti kaiken mittaisia matkoja aina vitosen raastamisesta maratoniin asti. Vuonna 2010 Juhani pisteli ensimmäisen kymppinsä reippaaseen 45 minuutin aikaan. Ensimmäisen maraton tuli juostua tiimin riveissä Tuusulanjärvellä – ja loistavalla menestyksellä, totta kai – Oman sarjan kolmas sija jäi tiukan loppukirin myötä vain kahden sekunnin päähän. Käsittämätön aloitus! Ikimuistoisen reissun myötä pieni keräilykärpänen pääsi puraisemaan, sillä Juhanin haaveena on haalia kasaan sata maratonia. Strategia tämän järkälemäisen tavoitteen saavuttamiseksi on kuitenkin inhimillisempi kuin voisi olettaa - viisi maratonia vuodessa. Kauden viimeinen ja viides maraton kutsuu Rautavedellä marraskuussa.

Ensi kauden tavoitteet on jo asetettu

Lähiaikojen haaveissa Juhanilla siintää maagisen kolmen tunnin haamurajan rikkominen maratonilla. Haastattelija veikkaa tavoitteen paukkuvan jo ensi vuoden puolella.

Tulevan talvikauden Juhani kertoo viettävänsä pääosin juoksun ja hiihdon parissa. Ensi kesänä Juhani on päättänyt hypätä suoraan ultra-altaan syvään päähän ja lähtee kokeilemaan kestävyyttään sadan kilometrin matkalla Suomi-Juoksussa. Kestävyyslajeissa Juhania viehättää selviämisen sijasta enemminkin pärjääminen. Mies tunnustaakin omaavansa aika kovan kilpailuvietin, ja haluaa kehittyä hiljakseen aina vähän paremmaksi ja paremmaksi.  Teräksisen kunnon salaisuus on hänen omien sanojensa mukaan pitkällä aikavälillä hankitussa peruskunnossa, joka mahdollistaa tarvittaessa harjoittelun tiuhaankin tahtiin. Menestyksen resepti on ilmeisen toimiva, sillä vammoiltakin on tähän mennessä vältytty.

Onko urheilu osa elämää, vai elämä osa urheilua?

Vaatimaton vauhtimiehemme ei uteluista huolimatta myöntänyt omaavansa tiimiltä piilotettuja erityistaitoja. Jonkinlaiseksi synniksi tai menneisyyden synkäksi paheeksi voidaan kuitenkin laskea muutaman vuoden mittainen syrjähyppy Tottijärveltä Satakunnan syövereihin. Porin reissu ei onneksi ollut remuamista ja rappiota, vaan Juhani opiskeli näinä vuosina tietojenkäsittelyn tradenomiksi valmistuen vuonna 2011. Tänä syksynä miestä kutsuvat uudet haasteet uudessa työpaikassa tietojärjestelmien asiantuntijana, ja tunnontarkkana kaverina Juhani haluaakin kehittyä uuden haasteen parissa mahdollisimman hyväksi.

Kovista kuntoilutavoitteista huolimatta Juhani haluaa pitää asiat tasapainossa. Aikataulut ja tiukat harjoitussuunnitelmat eivät kuulu miehen kuvioihin, vaan kuntoiluharrastuksessa mennään elämän ehdoilla. Vapaa-aikaa Juhani viettää ystävien ja tietokoneen parissa puuhastellessa. Myös kaikenlaisen moottoriurheilun seuraaminen formuloista moto-GP:hen on Juhanin mielestä jännittävää puuhaa.  Lajeissa viehättää kuulemma vauhdin huuman ohella myös lajin taktisuus ja kuljettajien väliset tiukat taistelut. Kysyttäessä mies kertoo rankkaavansa Kimi Räikkösen Mika Häkkistä kovemmaksi kuskiksi, ja kertoo arvostavansa Jäämiehen kylmänviileää asennetta. Juhanin omat moottoriurheilukokemukset ovat toistaiseksi rajoittuneet karting-hurjasteluun, joten tiimin rallikuninkaan titteli pysynee ainakin toistaiseksi Markus J:llä. Mutta kestävyyslajien vauhtikuninkaan arvonimi sen sijaan menee yksinoikeutetusti Juhanille, ja tästä on varmasti myös muu tiimi samaa mieltä!

On näitä ajettu

 Juhanin harjoittelutärpit:

• Tee paljon erilaisia juttuja ja vältä yksipuolista harjoittelua!
• Lihashuolto ja venyttely.
• Muista levätä riittävästi.

Hippokisoista Suomi-juoksuun. Kolmivuotias vauhtihirmu uransa alkumetreillä. J