maanantai 28. helmikuuta 2011

Kisaraportti: Hassen Tervasaari hölkkämaraton 26.2.2011

Lauantaina 26.2.2011 kolme tiimiläistä lähti kohti Helsinkiä osallistuakseen Hassen Tervasaari hölkkämaratoonille. Hasse järjestää näitä maratooneja vuosittain 13kpl. Hasse = Hans Mannsten, yksi suomen legendaarisista juoksijoista, jonka näkee melkein joka juoksussa, ikää miehellä on 60+, maratooneja alla 831kpl.


Hra Hasse itte

Raholan liikkarin pihasta aamusella starttasivat matkaan Outi, Anu ja Markus. Ketään ei jännittänyt, vaikka edessä oli vuoden ensimmäinen maratooni. Navigaattori ilmoitti meidän olevan perillä, mutta kukaan ei havainnut mitään juoksutapahtumaan viittaavaa, vaan olimme päätyneet parkkihalliin. Kysymällä tietä löysimme parkkihallista oven Merihaan palloiluhalliin ja sieltä kysymällä löysimme itse Hassen ottamassa ilmottautumisia vastaan.

Tässä kohtaa Hasse kertoi juoksusta ekakertalaisille. numerolappuja ei ole, reittiä ei ole merkattu mitenkään ja aikakin otettaisiin itse ja juoksun lopuksi ilmotettaisiin itse paperille kirjoittaen. Paniikki iski timmin tiimin naisjäseniin, "kuinka me osataan, me eksytään, APUA". Tässä kohtaa Hasse lupautui herrasmiehenä näyttämään reitin tytöille lupautuen juoksemaan ekat kierrokset heidän kanssaan. Markus lyöttäytyi erään konkarin seuraan reitin opiskelua ajatellen. Taas kaikki oli hyvin.

Huoltopiste palveli hienosti aina n.4,5km:n välein, tarjolla oli lämmintä hyvää urheilujuomaa, vettä, rusinaa ja piparkakkuja. Maratoonilla juostiin ensin lyhyempi "nollakierros", jonka jälkeen alkoi varsinaiset kierrokset joita oli 9kpl.


Huoltopiste

Kauniit merimaisemat reitin varrella

Lähtö läheni ja juoksijat asettuivat viivan taakse, juoksijoita oli yht. 37, joista osa oli startannut jo tuntia aiemmin. Matkoja menussa oli 10km, puolimaraton ja tietenkin maraton. Outi ja Anu starttasivat siis matkaan legendan siipien suojissa, jess! Tunnelma oli rauhallinen, kenelläkään ei ollut kiire mihinkään ja suunnaton määrä kokemusta ympärillä sai aikaan kunnioitusta. Kaikki tsemppasivat toisiaan lähdöstä maaliin asti ja hymyä riitti. Ilma oli pilvinen ja suht tuulinen, mittari kertoi pakkasta olevan -5astetta, joten vaatetta sai olla päällä. Matkaan lähdettiin kukin omalla vauhdillaan ja samalla vaihdettiin kuulumisia, sekä tutustuttiin toisiin juoksijoihin.

Matka taittui tiimiläisiltä hyvin aina viimeiseen kierrokseen asti, jolloin Markuksen hölmöily kostautui. Tällä kertaa ei ollut kyse liian kovasta vauhdista, mutta tankkaus matkan varrella ei ollut tätä puupäätä kiinnostanut tarpeeksi, ja näin pohkeet ilmoittivat halustaan lopettaa yhteistyön. Pitkä yhteistyö loppui rajuihin kramppeihin, jonka kunniaksi Markus esittikin pääkaupungin asukkaille pienen tanssin suorin jaloin, laulaen samalla kovaan ääneen joitakin rumia sanoja. Tanssin jälkeen Markus vielä yritti "juosta", mutta totesi nopeasti, ettei siitä mitään tule, joten loput matkasta oli käveltävä.

Tytöt etenivät käsikädessä alusta loppuun ja myös heillä kaikki sujui hyvin viimeiseen kierrokseen asti. Viimeisen kierroksen alussa olevan mäen alla Outin sisäreisi hirtti kiinni. Syy oli sama kuin Markukselle, eli matkan varrella ei ollut nautittu suolasta, vaikka siihen olisi ollut tarvetta. Reiden hirtettyä Anu kaatoi suolaa Outin ammollaan olevaan kitaan, sokerinappi suolan perään ja syöksyi sitäreiteen kiinni. Anu kurmootti sisäreittä parilla tiukalla iskulla, jonka jälkeen tilanne hellitti ja juoksu alkoi taas maistumaan ja lopulta maaliviiva ylitettiin käsi-kädessä tuuletusten kera.


Likat tulee maaliin

Maaliviivan ylityksen jälkeen oli palutteen aika. Markus oli matkalla erehdyksissään valittanut Anun kuullen, ettei pohkeet miesmuistiin olleet krampanneet niin pahasti. Palaute alkoi purkautua kohdistuen ensin sekä Outin että Markuksen suolan käyttämättä jättämiseen, ja päättyen huutoon "olen Markus Ilva, enkä osaa käyttää suolaa" ja lopulta pisteenä iin päälle muistutettiin jotain miesmuistin pituudesta Miehen muistihan on siis pettämätön. Outin kohdalla opetuksena oli se, ettei geeli korvaa suolaa. Kun sitten hetki oltiin oltu hieman tyynemmässä, niin Outi kertoi varpaankynnen heilumisesta, useista rakoista sekä täysin finalissa olevista lenkkareistaan.

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi kaikille todella hyvä maku. Tapahtuman parhaita puolia oli sen lämminhenkisyys. Paikalla oli siis huikeasti kokemusta, matkaa taittoi Hassen lisäksi toinen suuri legenda, Kalevi Saukkonen, jolla takana on yli 1400 maratonia!!! Näiden herrojen+muiden konkareiden temuamista on aina ilo seurata.

Tiimiläisille muistutus: SUOLA ON AINA SUOLA!!!! Tästä on hyvä jatkaa uusiin haasteisiin!

Kuvat ja raportti: Markus
Linkki tuloksiin.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kuukauden raholalainen: Seppo

Tätä on odotettu, joten olkaapa hyvät :)


Seppo juoksee nuoremmat suohon

Älkää päästäkö Seppoa kärkeen!” on usein kuultu pyyntö Team Raholan juoksulenkeillä. Epäkorrektilta kuulostavan lauseen syy on simppeli: miehen tahti läkähdyttää kanssajuoksijat.

Seppo Salmesvuori, 57, on juossut omaksi ilokseen pienen ikänsä. Hänen kuntonsa ja vauhtinsa ovat yhä sitä luokkaa, että pakostakin tulee miettineeksi, onko maamme urheiluseuroilta jäänyt löytämättä todellinen juoksijalupaus: muutama vuosikymmen sitten Seppo olisi eittämättä kisannut Suomen kärkikastissa, jos olisi ollut mukana jossain valmennusohjelmassa.

Mutta teiskolaisen maatalon poikaa ei urheilutreeneissä kuljetettu, joten jossittelu sikseen. Ensimmäiset kilpailunsa Seppo juoksi 7–8 vuotta sitten: ne olivat Pirkan hölkkä (33 km) ja Pyynikkijuoksu (10 km).

– Halusin testata, pystynkö juoksemaan kilpaa ja mihin aikaan. Pyynikkijuoksu meni varmaan noin 44 minuuttiin, ja Pirkan hölkän aika oli jotain 3.45: siinä tuli ns. seinä vastaan noin 25 kilometrin kohdalla, koska en silloin tiennyt mitään ”tankkaamisesta” enkä energiajuomista tai -geeleistä, hän kertoo.

Täällä on sellainen Tarmokin”

Team Raholaan Seppo löysi tiensä vuonna 2008. Sepon työkaveri Heli osallistui Anun vetämille yhteisjuoksulenkeille ja mainosti porukkaa Sepolle: ”Tule mukaan vaan, täällä on sellainen Tarmokin”. Seppo tuli, ja on siitä lähtien juossut Team Raholan riveissä säännöllisesti – vain yksi vuosi jäi väliin oikuttelevan polven takia.

Juoksemisen lisäksi Seppo käy paljon spinningissä ja muissakin jumpissa. Viime talvena hän hankki sukset ja ryhtyi myös hiihtämään, jotta polviin kohdistuva rasitus ei olisi liian yksipuolista. Työmatka Korvenkadulta Epilän seurakuntatalolle sujuu luonnollisesti kävellen.

Aktiivisen urheiluharrastuksen motiivi on Sepolla sama kuin monilla muillakin elämäntapaliikkujilla: liikunta antaa sekä fyysisiä että henkisiä voimia.

– Lenkin jälkeen on niin hyvä tunne. Sen tietää vain sellainen, joka itse juoksee, hän perustelee.

Yksi maraton takana ja toinen edessä

Seppo on osallistunut Team Raholan kanssa lukuisille kympeille ja 12–13 puolimaratonille. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kokomaratoninsa Seppo juoksi Hämeenlinnassa kesällä 2009 komeaan aikaan 3.48.

– Energiat loppuivat kesken, hän väittää.

Maratonreissun jälkeen Seppo konttaili pari päivää mustikkametsässä, minkä jälkeen aiemminkin oikutellut polvi alkoi taas kiukutella. Mies piti kolmen kuukauden lepotauon, ja rupesi juoksentelemaan pikku hiljaa vasta loppuvuodesta.

Polvi onkin pysynyt kunnossa, mutta polvirikon pelossa Seppo ei ole vielä uskaltautunut toiselle maratonille. Sellainen on jo tosin tiedossa – Seppo on yksi Team Raholan edustajista Tukholmassa toukokuussa.

– Aikatavoitetta ei ole, sen tietää vasta sitten kun lähtee juoksemaan. Tukholman jälkeen katsotaan, miten jalka kestää. Kun nyt ensin selviäisi Pirkan hiihdosta maaliskuun alussa, hän miettii.

Hyvää lupailee se, että tämän talven kotirataultrassa Seppo juoksi 50 km tasan viiteen tuntiin –
eikä polvi ole ollut siitä moksiskaan.

Kotiviiniä oman puutarhan antimista

Sepon vapaa-aika täyttyy liikunnan lisäksi mökkeilystä: talviasuttava mökki Näsijärven rannalla Teiskossa vaatii huomiota sekä Sepolta että vaimoltaan Sinikalta. Muutama vuosi sitten mökki poiki pariskunnalle uuden harrastuksenkin; viininvalmistuksen oman puutarhan marjoista ja muista antimista.

– Mökin pihassa on yli 20 marjapuskaa ja kotipihassakin muutama, ja kun emme jaksaneet tehdä kaikkea mehuksi, niin päätimme kokeilla tehdä viiniä, Seppo kertoo.

Nykyään viiniä syntyy noin 50 pulloa vuodessa mm. mustaherukoista, mansikoista, raparperista ja luumuista. Mustaherukasta tulee kuulemma niin täyteläistä viiniä, että sitä on syytä taittaa esimerkiksi raparperilla. Sepon oma suosikki on luumun ja raparperin yhdistelmä.

– Joku vuosi kun tein mansikkaviiniä, niin siitä tuli niin hyvää, että nuori polvi joi kaiken, Seppo nauraa.

Ja sokeri pohjalla: Ensi kesänä Team Raholan väki pääsee ihailemaan Salmesvuorten mökkiä ja viinimarjapensaita, sillä Seppo ja Sinikka ovat kutsuneet meidät juoksemaan ja saunomaan Teiskoon! Tarkka aika on vielä päättämättä, mutta seuratkaa sivuja, kaikille kerrotaan heti kun tietoa tulee.

Seppo muikeana Linnahölkän '00 jälkeen


Teksti: Minna Nurro
Kuva: Laura Pyykkö

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Team Rahola järjestää: Vaellus kevätkesällä 2011

Kesäkuussa 2011 Team Rahola järjestää kaikille avoimen vaelluksen Suomen Lapissa. Vaellusreitti on Hetta-Pallas plus ylimääräinen nypäys niin että kokonaismatkaksi tulee 75 km. Vaeltamassa ollaan neljä päivää ja kolme yötä. Paluumatkalla yksi yö yövytään jossain hotellissa. Lista vaellukseen tarvittavista tavaroista ja varusteista tulee myöhemmin, mutta tarvitset itsellesi ainakin hyvät vaelluskengät sekä veden- ja tuulenpitävän asun. Rinkkoja, makuupusseja yms. voi saada lainaksi tutuilta tai muiden tiimiläisten tutuilta. 

Jos innostuit, kysyy lisää tietoa Anulta ja ilmottaudu samalla mukaan porukkaan. Lähtöpäivä on joko helatorstain ilta 2.6. tai seuraavan päivän ilta 3.6., kerro myös ilmoittautuessasi kumpi sinulle sopisi paremmin? Meno ja paluu hoidetaan kimppakyydeillä.

Tervetuloa taas uusien kokemusten pariin!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Muistakaa huomenna 20.2. poikkeuksellinen jumppa-aikataulu

Tosiaan siis huomenna sunnuntaina 20.2. on poikkeuksellinen jumppa-aikataulu.

klo 9.00 pitkä lenkki (~17km)
klo 12.00 Pumppi
klo 13.00 Spinning 45

Eli pumppi ja spinning ovat siirtyneet aikaisempaan ajankohtaan!

Huomenna on odotettavissa myös näillä sivuilla lisätietoa alkukesän vaelluksesta, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan..

maanantai 14. helmikuuta 2011

Pizzaperjantai 18.2. HUOM!

Helmikuu on jo puolessa välissä, ohhoh! 

Pienenä muistutuksena tän viikon perjantain pitsa+saunaillasta:
Anulle ja Markukselle ollaan menossa perjantaina jumppien jälkeen ja olis hyvä, jos kaikki jotka on tulossa vois ilmottautua Anulle, että tiietään varautua. Olis myöskin hyvä, jos kaikki vois kattoo etukäteen haluamasa pitsan täältä pitsamestareitten nettisivuilta ja kertoo sen vaikka tonne kommenttilaatikkoon tai shoutboksiin tai kertoo vaikka Anulle lapulla. Itte taidan kallistua ton Mestari ykkösen tai uutuus kakkosen puoleen, nams! 

Sauna on siis lämpimänä ja toivomus olisi että kukin toisi omat juomat ja muut naposteltavat mitä haluaa. Ja tottakai sitten jokainen maksaa oman pitsansa myös. Eli karkkilistaa ei siis tule.
Tervetuloa.

PS. Spinningpäivä on muuten 9.4. laittakaas jo almanakkoihinne!

torstai 10. helmikuuta 2011

Team Rahola järjestää: Kuntotestausta

Nyt kaikki jumpparit, juoksijat, pyöräilijät, hiihtäjät ja muut tiimiläiset huomio!

Team Rahola järjestää tänä keväänä kaksi erilaista kuntotestausmahdollisuutta.Toisena vaihtoehtona on viime keväältä tuttu Teskun aerobinen peruskuntotesti tai sitten uutena vaihtoehtona Veli-Matti Hemmon eli Vellun pitämä kuntotesti.

Teskun testissä mitataan maitohapon kertymistä lihaksiin, mikä kertoo testaajalle todella paljon ja palautteesta käy todella tarkasti selville sen hetkinen kunto. Teskun testi suoritettiin Team Raholalle viime keväänä Nokian urheilukentällä. Homma aloitetaan ottamalla verinäyte ennen suoritusta ja aina n.kilometrin jälkeen uudestaan. Jokainen kilometri suoritetaan edellistä kovemilla tehoilla, joten kovin pitkään ei testissä tarvitse juosta, koska seinähän tulee tunnetusti nopeasti eteen tehojen noustessa.

Teskun hinta on 65-75€/hlö, riippuen väen määrästä. Testi suoritetaan 20.4.2011 klo 17.30 alkaen. Vielä ehdit mukaan, ilmottautumiset Markukselle markus.ilva@elisanet.fi.

Teskun testiin tulijat, lukekaa ohjeet ja täyttäkää esitietolomake, molemmat löytyvät osoitteesta http://tesku.markkina-avain.fi/kuntoilijalle/testiin_valmistautuminen/.
Lisää Teskun testistä Teskun sivuilla: linkki.

Vellun kuntotestiin kuuluu seuraavaa:
1. Askelkyykky (miehillä toistokyykistys)
2. Muunneltu punnerus
3. Vartalon koukistajat (vinot vatsalihakset)
4. Vartalon ojentajat (selkälihakset)
5. Takaperin kävely (motoriikka)
6. Yhdellä jalallla/ palkilla seisominen (motoriikka)
7. Selän sivutaivutus (liikkuvuus)
8. Olkanivelen liikkuvuus

Lisää Vellun testistä: linkki. Lisätietoa saat halutessasi sähköpostiin.

HINTA
1-20 hlö:ä 45,00 ?/ hlö
21 ==> hlö:ä 40,00 ?/ hlö
Sisältää testit ja palauteluennon/ tulosten analysoinnin. Testauksen ajankohta avoin, mutta paikkana toimii
Raholan liikuntakeskuksen jumppasali.
Ilmottautumiset Markukselle markus.ilva@elisanet.fi

tiistai 8. helmikuuta 2011

Helmihulinat hulinoitu + Zero Point yms

Lauantaina oli runsaasti polkijoita paikalla perinteikkäässä spinningmaratonissa, Anu taisi laskea yli 20 polkijaa yhteensä - mahtava homma! Moni uskaltautui sitten vielä jäämään mittauttamaan kehonsa koostumuksen, tästä on hyvä lähteä viemään vuotta eteenpäin. Illalla Pesossa oli lämmin tunnelma ja ilmeisesti ilta jatkui viihtyisänä siitä eteenkin päin väsyneempien jo painuessa kotiin lepäilemään. Kiitos kaikille seurasta ja Anulle ja Markukselle mittausvälineistöstä sekä tulosten tulkinnasta! Ja kiitos myös osallistujille, teidän takiahan näitä järkkäillään :)

Nyt kalenterit esiin sillä seuraa pari tiedoitusluntoista asiaa:

Sunnuntaina 20.2. aloitetaan aamu klo 9.00 pitkällä (15-20km) lenkillä Raholan liikuntakeskuksesta. Sen jälkeen on normaalista ohjelmistosta poiketen klo 12.00 pumppi ja klo 13.00 45 min spinning. Eli 20.2. sunnuntaina aikataulu on hiukan normaalista poikkeava.

Lauantaina 13.8. järjestetään jo perinteeksi muodostunut Team Raholan Sixpäkki Nokian keskusurheilukentällä. Sixpäkki on koko perheen leikkimielinen (?) kisailutapahtuma, jossa kilpaillaan sen nimen mukaisesti kuudessa eri lajissa. Miehet, naiset ja lapset ovat omissa sarjoissaan. Lajeina ovat 200m juoksu, pituushyppy, kuulantyöntö, keihäänheitto, korkeushyppy sekä niittinä 800m juoksu. Viime vuonnahan tuon mahtavan tapahtuman voitti miesten sarjassa Sinmo, naisten sarjassa ehkä Mimmi ja lasten sarjassa Tertun tyttö.

Olemme myös saaneet tietoomme mahdollisesti uuden paitatoimittajan. Kun mallit ja muut systeemit on lyöty lukkoon, alamme kysellä tilauksia ja varmaan tuomme mallit sovitettavaksi. Eli nyt kannattaa olla tarkkana, että et missaa tätä mahtavaa tilaisuutta kantaa ylläsi Team Raholan paitaa! Team Raholan logolla varustettuja pipoja on myös tulossa myyntiin, seuraa ilmottelua myös niiden osalta.

Vielä muistutus Tukholmaan lähtijöille: muistakaa maksaa Markuksen tlille lennot mahdollisimman pian (kuitenkin viim. helmikuun loppuun mennessä)! Tilinumero ja summa on kerrottu Markuksen laittamassa sähköpostissa. Starttiin on aikaa enää 109 päivää!!

Anu on tekemässä ensi kuussa tilauksen mahtavalle sponsorillemme Zero Pointille. Kuten ennenkin, jos nyt tilaat tuotteet Anun kautta, saat 50% alennuksen kaikista tuotteista. Zero Pointin verkkokauppa löytyy täältä. Kannattaa tsekata ainakin hyväksi havaitut kompressiosukat, joita on nyt montaa erilaista. Monet ovat havainneet hyväksi myös erilaiset nilkka yms. tuet. Myynnissä on myös Zero Pointin omaa kylmägeeliä ja kylmäpakkauspussukka.

torstai 3. helmikuuta 2011

Raportti: Team Raholan Kotirataultra II 29.1.2011

Ja niin koitti vihdoin se päivä, jota oli jo melkein vuosi odotettu ja toivottu, toivottu ja odotettu.. meinaan Team Raholan toinen kotirataultra Nokian Sorvassa. Kotirataultrahan on juoksufoorumin Sepon idea, joka me ollaan otettu omaksemme ja muokattu omanlaiseksemme. Kotirataultrassa on mahdollisuus mennä 10 - 50 km omalla tyylillä turvallista merkittyä reittiä pitkin huoltojen avustamana. Ja niin tänäkin vuonna peräti 19 urheaa tiimiläistä otti haasteen vastaan ja lähti Sorvan hikisiin mäkiin tahkoamaan kukin omaa rastiaan.. Tässä muutamia tarinoita tuosta mahtavasta lauantaipäivästä, olkaa hyvä.

Lähdön tunnelmaa
Anu:
Kiitos, paljon kaikille innokkaille kotirataultraan osallistuneille 2011!

Ilma oli tänä vuonna todella suotuisa ja näin saatiinkin hieno 19 hengen porukka kasaan sekä kaksi karvaista kaverusta mukaan taivaltamaan omaa osuuttaan kotirataultrassa. Maastollisesti reitti on haastava ylä- ja alamäkineen, mutta niin täytyykin, jotta olisi haasteita ja vahvaa tahtoa suorittaa oma hieno suoritus itse kunkin.

Kaikilla sujui mukavasti ja iloisia ilmeitä oli nähtävissä reitin varrella. Täytyy toivoa, että ensi vuonna reitille lähtee taasen huikea määrä porukkaa sekä kävelemään että hölkkäilemään. Yhdessä on hienoa ja mukava tehdä erilaisia asioita sekä kaikki maistuu paremmalta kimpassa! Mahtavaa tahdonvoimaa ja temppiä uusiin haasteisiin jälleen kaikille!

Maalissa!

Markus:
Team Raholan hiostorian toista kotirataultraa lähdin taivaltamaan tavoitellen 50km:n matkaa. Matkaan lähdin hyvillä mielin ja meno maistui suht hyvin. Ensimmäinen kympin kierros sujui ja huoltopisteellä hörppäsin mehua ja jatkoin matkaa. Toisella kiekalla oli hienoa nähdä paljon iloisia ilmeitä muiden tiimiläisten naamoilla. Matkalla vaihdettiin nopeasti tuntemuksia muiden kanssa ja toisten tsemppaus kuului asiaan. Matka taittui jouhevasti aina n.35 kilometriin asti. 35:n jälkeen jaloissa alkoi tuntua ja silloin huomasi myös väsyvänsä henkisestikin. Onneksi matkaa taittoi moni muukin ja se auttoi jaksamaan.

 5, 15, 25, 35 ja 45 km huoltopiste

Maalia kohti auttoi myös se, että tiesin kamerassani odottavan jonkun todella herkullisen yllätyksen. Aiemmin matkalla Laura oli huutanut, että kamerassa odottaa yllätys, mutta sen saan katsoa vasta 50km:n jälkeen. Pienestä väsymyksestä huolimatta vauhti pysyi yllättävänkin hyvänä ja lopulta sain lähteä viimeiselle kierrokselle. Viimeisellä kierroksella väsy painoi jo ihan tosissaan, mutta onneksi matkalla oli paljon tsemppaavia asioita. Tsemppiä sain kun näin Anun juoksevan hyvissä voimin ja iloisin mielin, Mimmi ja Mikko taivalsivat upeasti kohti ensimmäisen ultran loppua, Mari paineli kohti 40km:n viivaa hymyillen, Maija oli lähtenyt vielä muutamalle extrakilometrille saavuttaen lopulta 35km ja vielä kun näin Sepon juoksevan viidettä kierrosta tutulla kevyellä askeleellaan, niin mieli oli todella hyvä.

50km tuli täyteen ja huoltopisteellä nautin juomaa ja energiaa. Pienen huilin jälkeen hyökkäsin kameran kimppuun ja katsoin siellä odottavan yllärin. Ylläri oli kyllä luokkaa MEGA! Yllätykset eivät loppuneet siihen vaan seuraavaksi kevensin hiukan varustustani, jolloin huomasin kaulurin hiertäneen niskaan erittäin hienon tuntuiset skraidut. No, kai sitä juostessa kuuluu hiertymiä tulla.

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi hyvä mieli. Oli hienoa, että tiimiläsiä oli paljon paikalla ja oli myös hienoa, että kaikilla tuntui olevan mukavaa. Onnea kaikille hyvistä suorituksista ja erityisesti onnea Mimmille, Mikolle ja Sepolle ensimmäsistä ultrajuoksuista. Ensi vuonna uudestaan!!!!

Auts

Mari:
Pitkä ja piinaava tipaton/herkuton tammikuu sai ansaitun loppuhuipennuksen 29.1 Nokian Sorvassa järjestettyyn kotirataultraan. Paikalle olikin saapunut mukava joukko (19 kpl) reippaita Team Raholalaisia. Keli suosi kerrankin tapahtumaa lauhalla ilmalla ilman sateita. Tämä ilmeisesti vaikutti porukkaan siten, että  matkat venyikin suunniteltua pidemmiksi, ainakin osalla.

Anu antoi alussa ohjeet (Moona-haukun säestyksellä)huollosta, saunasta ym. järjestelyistä. Siitä sitten vihdoin saimme kellot käyntiin ja pääsimme matkaan. Porukka hajosikin melko nopeasti omiin pikku ryhmiin Anun ja Markuksen kadotessa johonkin horisonttiin. Ja sinne katosi pian myös Seppokin lentävin lenkkarein. Siinä sitten kukin eteni omaa tahtiaan ja mennen tullen tsemppailtiin toisiamme ja varmisteltiin kierrosten määriä. Ne kun muuttuivat matkan edetessä itse kullakin.

Kympin juoksijat Johanna, Arja ja Outi selvitti matkan mukavasti. Unohtamatta ainoata sauvakävelijää Terttua, tuli hänkin maaliin hymy huulilla, vaikka matkalla houkutus ottaa juoksuaskelia meinasikin käydä ylivoimaiseksi. Hyvä Terttu. Toivottavasti ensi vuonna näemme kotiradassa enemmän kävelijöitä. Kahdenkympin porukka eli Laura, Eevis, Tiina, Maikku, Ville, Jouni ja Mika pisteli oman osuutensa leppoisasti n. kahden tunnin aikoihin. Minna yllättikin meidät lisäämällä matkaansa vielä 2:lla kilometrillä. Tämän jälkeen sauna ja jälkitankkaus olikin tarpeen.

Minulla eli Marilla oli tavoitteena jaksaa 30 km, mutta mieli muuttuikin matkan varrella ja päätinkin  vielä lähteä neljännelle kierrokselle. Palaan sitten takasin jos alkaa virta hiipumaan. Maija-Liisa yllätti tulemalla vastaan kolmannen kerran, eli 30 km oli ainakin plakkarissa. Maalissa kuulinkin, että Maija oli lisännyt vielä 5 km sen päälle, joten tämä teräsnainen juoksi kokonaiset 35 km. Maija se vaan Jaxaaa :)

Markus suoriutui maaliin ensimmäisenä 50 km taivaltajista. "Pienistä" hiertymistä huolimatta, ilme kertoi paljon, eli matka oli rankka mutta ei sentään mahdoton. Vihdoin pääsin minäkin perille, ja jaksoin kun jaksoinkin sen 40 km. Viimeset 2 km oli melkoisen rankat, mutta sisu ja sauna mielessä pääsin kun pääsinkin loppuun asti. Anu tuli hiukan mun perässä maaliin, tosin 50 km taivaltaneena. Siitä matkasta 29 km Moona seuranaan. Anu on pieni paketti täynnä sisua ja tsemppiä, asennetta unohtamatta. Hyvä Anu!

Ja mitä meidän Seppoon tulee, niin tämä mies se jaksaa yllättää joka käänteessä. Tämä teräsmies vetäisi elämänsä pisimmän lenkin eli 50 km, eikä tainnut tuntua misään, paitsi polvissa, lonkissa ja mielettöman hyvänä fiiliksenä sielussa. Todella huippu veto, ei voi muuta sanoa. Onnittelut! Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, maaliin saapui meidän iki-ihana pariskuntamme Mimmi ja Mikko (M&M). Tämän parin kokemuksista kertookin Mikko itse omassa raportissaan. Onnittelut kummallekkin todella hienosta, sisukkaasta juoksusta polvivaivoista huolimatta. 100 km tavoite on nyt askelta lähempänä ;)

Päivä oli kaikin puolin onnistunut ja porukalla hieno fiilis omista saavutuksista. Isot kiitokset kuuluukin kaikille tapahtuman järjestäjille eli Anulle ja Markukselle, sekä Lauralle ja Tarmolle reittimerkeistä, mitkä olivatkin kaikki peniä yksityskohtia myöden todella hienot. Ei ollut pelkoa, että reitiltä eksyisi, edes Tiina :D Sauna, sämpylä ja onnistumisien ilo kruunasi tämän kaiken. Kiitos vielä koko joukolle!

Mahtavaa Mari!

Seppo:
Tarkoitukseni oli juosta matkaa mahdollisimman tasaisella vauhdilla niin pitkälle kuin polvi kestää. Juoksu tuntuikin mukavalta melkein kolmeen kymppiin saakka. Eikä silloinkaan sattunut polveen, vaan alkoivat reidet valittaan. Olisin varmaan lopettanutkin sille kierrokselle, mutta kun Markus tuli vastaan ja sanoi, että seuraavalla kierroksella nähdään,sain uskoa lisää ja lähdin nejännelle lenkille. Sillä kierroksella Mikko ja Mimmi huikkasivat vastaan tullessa, että juostaan loppuun saakka. Ei siinä sitten auttanut muuta kuin lähteä yrittämään viidettä kierrosta, vaikka järki sanoi jo ihan muuta.Shellille päin juoksu pysyikin vielä jotenkin hallinnassa, mutta viimeinen viisi kilometriä tuntui kuin olisi juossut paikallaan, kun  vastatuulen kanssa lumihiutaleet osuivat silmiin ja jaloissa ei ollut varmaan yhtään lihasta joihin ei olisi sattunut. Mutta perille tuli juostua, ja kun oli ollut vähän aikaa saunan lämmössä,tuli sellainen olo, että kyllä kannatti taas olla mukana. Siitä suuret kiitokset Anulle ja Markukselle ja koko Raholan tiimille

 Pieni huili

Mikko:
Tavoite "juosta 50km" mielessä lähdin Teamilaisten kanssa taivaltamaan pitkin Sorvan niin vaihtelevaa ja kaunista maisemaa. Alku sujui hienosti huonoja juttuja kertoen Jounille, Villelle ja Mikalle. Herrat kertoivat lähdössä tarkoituksenaan juosta 30km, mutta jotain juttujen tasosta kertoo ilmeisesti sekin, että matka loppui sankareilla jo 20km kohdalla. Loput 30km sitten menikin Mimmin kanssa käsi kädessä.

30km huoltopisteen jälkeen rupesi oikeassa polvessa tuntumaan vihlontaa joka äityikin niin pahaksi, että sanoinkin Mimmille lopettavani jos kipu ei tästä pienene. Hetki tästä rupesi nilkkaakin särkemään ilmeisesti hajonneen tekniikan takia. Mimmin ehdottaman pienen kävelyn ansiosta pystyin jatkamaan maaliin asti, tosin aina välillä muutaman askeleen kävelemällä kivun niin vaatiessa.

0, 10, 20, 30 ja 40 km huoltopiste

Täytyy tosin myöntää että ilman Mimmin ystävällistä kehoitusta: "katokkin sitten että juokset mun kanssa vielä viimeisen lenkin" olisi matka voinut jäädä neljäänkymppiin. Tankkaus onnistui täydellisesti eikä energiavaje tuntunut kuin viimeisellä vitosella jotka olikin elämän pisimmät kilometrit. Maalissa olo oli niin väsynyt ettei voinut kuin istua ja tuijottaa...

 Vähän jo Mikolla tuijottava katse 45 km (!) kohdalla

Laura:
Itte sain nauttia juoksun aikana erittäin hyvästä seurasta. Eka kymppi meni Outin ja Eeviksen seurassa tosi keposesti ja helposti. Oli hauska, kun oli niin paljon porukkaa liikkeellä, että oikeestaan koko ajan joku tuli vastaan tai ohi tai jotain ja kaikillehan oli pakko jotain huutaa :)

Toka kymppi lähti kanssa aika kevyesti liikkelle ja se oli ehkä koko tän juoksun kantava voima, että semmonen hyvä olo oli koko ajan ja ei tullut itkuväsymysvitutusta missään vaiheessa. Tokalla kiekalla Outi jäi pois ja seura vaihtui Tiinaan, joka läksi myös tokalle kympille. Jotenkin nopeesti se mun mielestä meni se toinenkin kymppi ja yhtäkkiä oltiin jo takas siellä autotallilla. Ihana lopettaa juoksu niin, että maha ei ollu sekasin ja oli muutenkin hyvä fiilis. Kiva oli kannustaa myös toisia vielä lisäkierroksille ja Eeviksen kanssa vielä tööttäiltiin siinä mennessä niin että Sorva raikas!
Kiitos vaan järjestäjille erittäin paljon, ihana mukava lämminhenkinen tapahtuma, missä kaikki kannusti kaikkia :)

Kuin kaksi marjaa (tää oli se MEGA ylläri HAH HAH)

tiistai 1. helmikuuta 2011

Tipattoman ja herkuttoman tammikuun arvonnan voittajat

Arvonta on suoritettu virallisten valvovien silmien alla ja herkkupalkintojen voittajat ovat......
Ykköspalkinto eli iso pussi, jossa oli herkkuja, kuohuvaa ja lahjakortti Pepperiin meni Teijalle

Onnea Teija!

toka palkinto eli vähän pienempi pussi, jossa oli myös herkkuja ja lahjakortti Napoliin meni Piia K:lle ja kolmas palkinto eli iso säkki Makuunin irttareita ja Makuunin lahjakortti meni Anjalle.

Suuret onnittelut kaikille voittajille!

PS. Kotirataultran rapsa on edelleen tulossa ja muistakaa lauantaina 5.2. klo 11.30 alkaen spinningmaraton,  14.30 alkaen ilmainen rasvaprosentin mittaus ja klo 17 syömään Pesoon, jonka jälkeen ilta jatkuu esim Petrossa..