torstai 24. syyskuuta 2020

Finlandia Marathon – SAUL SM-maraton 19.9.2020

Lähdimme lauantaina aamulla klo 7:40 Sipiläisen Pasin kanssa matkaan Epilän S-Marketilta, kun Pasi tuli hakemaan minut siitä. Matkamme suuntasi siis Jyväskylään ja Finlandia Marathonille, jossa itselläni oli edessä yksi kauden tärkeimmistä maratonkisoista, Suomen Aikuisurheiluliiton SM-kisat. Pasi osallistui myös Finlandia Marathonille M45-sarjassa. Linnainmaan Prisman parkkipaikalta kyytiin tulivat vielä Hirvosen Eetu ja Kallion Jenna, jotka osallistuivat varttimaratonille. Matka sujuikin mukavan leppoisasti hyvässä seurassa. Pysähdyimme matkalla vielä tankkaustauolle Jämsän Nesteelle. Tauon jälkeen matkamme jatkuikin sitten kohti Jyväskylän satamaa ja siellä sijaitsevaa Paviljongin kisakeskusta. Kisakeskukseen saavuttuamme haimme kilpailunumerot ja odottelimme starttejamme. Pian myös SAUL SM-sekajoukkueeseemme kuulunut Lampisen Pekka saapui paikalle ja myöhemmin nähtiin myös joukkueeseemme kuulunut Petäjämäen Laura. Pekka oli matkustanut Tampereelta Jyväskylään junalla.

      
Ihmeneloset Juhani, Eetu, Jenna ja Pasi valmiina kisaan. Kuva: Veikko Punkka.


Eetulla ja Jennalla oli ensin edessä varttimaratonin startti klo 11:30 ja sen jälkeen minulla ja Pekalla SAUL SM-maratonin startti klo 12:30 yhdessä 3 tunnin alitukseen tähtäävien maratoonarien kanssa. Pasi starttasi muiden maratoonarien kanssa 10 minuuttia myöhemmin eli klo 12:40. Kilpailukeskuksessa näimme myös Harri Kirvesniemen, jonka vaimo Anitta osallistui varttimaratonille. Omaa starttiamme odotellessa lämmittelimme Pekan kanssa kilpailukeskuksen ympäristössä ja tutustuimme reittiin.

       
Tässä vaiheessa Pekka ei vielä tiennyt olevansa tuleva SM-kultamitalisti. Kuva: Juhani Yli-Marttila.

 
Startista kärkeen!

Startin lähestyessä veimme Pekan kanssa varusteet varustesäilytykseen ja siinä sitten olikin jo pian aika siirtyä lähtöviivalle. Keli oli aurinkoinen ja vähitellen lämpenemässä. Tosin oli hieman tuulista. Startista ampaisin koko maratonin kärkeen, mutta pian oman sarjani toinen kilpailija Kari Heikura tuli ohi. Varsin pian kävi selväksi, että kyseessä oli todella kova kaveri. Tutkin hieman hänen kilpailutilastojaan etukäteen ja hän juoksi aiemmin kesällä Yyteri Maratonin puolikkaalla ajan 1.11.38. Entinen kilpahiihtäjä karkasikin varsin nopeasti kaikilta muilta horisonttiin ja oli aivan omalla tasollaan. Hän kysyi juoksun alussa aikatavoitettani ja taisin vastata, että johonkin 2:50:n paikkeille ja SM-tulosrajan alle. Hänellä oli edellinen maraton ollut hieman epäonninen, kun hän joutui keskeyttämään 28 kilometrin kohdalla. Tällä kertaa tuntui kuitenkin kaikki toimivan normaalisti.

Oma juoksuni kulki ihan mukavasti ja jonkin aikaa meitä oli Karin takana muutaman juoksijan muodostama ryhmä, mutta sitten jäin niistä parista muusta hieman. Oma juoksu tuntui vahvalta ja ei ollut mitään erityisiä ongelmia. 3 tunnin alitus ja maaliintulo olivat etukäteen tärkeimpiä tavoitteita, kun vähintään SM-mitali oli jo maaliintulon myötä varma. Maanantaina tuli Team Raholan Cooperissa 3340 metrin tulos ja senkin perusteella tiesin kunnon olevan hyvin kohdallaan. Maraton on kuitenkin pitkä ja vaativa matka niin kaikenlaista voi sattua.

     
Juhani alle kolmen tunnin vauhdissa. Kuva: Pertti Pernu, Hippoksen maratonkerho.

 
SM-maratonin tulosrajan kimppuun 

Jossain vaiheessa kaverini Sallisen Mikko ja yksi toinen miesjuoksija lähestyivät takaani ja sillä porukalla mentiinkin sitten jonkun aikaa mukavan kovalla vauhdilla. Eka 5.28 kilometriä meni aikaan 20:12.9 ja eka kymppi 38:51.4. Varsin ravakkaa vauhtia maratonille ja tuolloin mietin, että tästähän tulee tänään todellinen jackpot ja kova parannus omaan maratonenkkaan. Hieman mietin myös, että kaiken osuessa nappiin jopa yleiselle SM-maratonille maratonilta vaadittava tulosraja 2:51 voisi olla saavutettavissa. Ajateltiin Mikon kanssa siinä kohtaa lähteä vetämään vuorovetoa maalia kohti. Jonkin aikaa herrojen kanssa juostuani oli kuitenkin todettava, että heidän vauhtinsa on minulle hieman liikaa. Eka puolimaratonkin meni vielä varsin mukavalla tahdilla, 1:23:49.9. Tuo aikahan oli lähes oma puolimaratonennätykseni. Pari kertaa olen juossut puolikkaan vastaavaan aikaan. Tässä kohtaa ajattelin, että loppuaika voisi olla jossain aika lähellä 2:50. Puolimaratonin tullessa täyteen vilkutin tyytyväisenä katsojille ja kuuluttajakin huomasi tämän. Oli kiva lisä, kun tapahtumassa oli oma kuuluttaja selostamassa kilpailutapahtumia maalialueella.

Reittihän oli siis maratonilla 4 kertaa 10.55 km, varttimaratonin reitti. Reitti kiersi Jyväsjärven ympärillä Lutakon kaupunginosassa. Lähtöalue oli Jyväskylän satamassa. Reitti oli suhteellisen tasainen, mutta oli sinäkin pari mäkeä ja sillalle nousua. Reitillä myös tuulee järveltä aina jonkun verran ja se tuo osaltaan hieman haastetta juoksuun. Reitti on joka tapauksessa melko tasainen, kaunis ja nopea. Ensimmäiset kaksi kierrosta meni tosi hyvin, mutta sitten alkoi hieman tuntua jaloissa kova alkuvauhti. Päätin kuitenkin, että periksi ei anneta ja vedetään nyt ainakin niin kovaa, että 3 tuntia alittuu selkeästi. Alussa vauhti oli ollut niin kovaa, että tiesin puolivälin jälkeen 3 tunnin rajapyykin alittuvan melkoisella varmuudella.

   
Juhani lähdössä toiselle kierrokselle. Kuuluttaja: ”Kyllä on kova luu! ”. Video: Marko Falck.

Ennätys karkaa

Joitain juoksijoita tuli puolivälin jälkeen vielä ohi, mutta ei kyllä sitten enää loppuvaiheessa juuri ketään. Keskityin vain juoksemaan omaa juoksuani, kun sijoituksilla ei ollut tuossa vaiheessa juuri merkitystä. Enemmän kiinnosti loppuaika ja laskin päässäni erilaisia loppuaikaskenaarioita. Mitään suuria vaikeuksia ei ollut matkan aikana, mutta kova alkuvauhti oli jonkin verran vienyt voimia. Jossain vaiheessa huomasin, että ainakaan enkkaa ei tule millään. Järkevää oli vaan koittaa tulla sen, minkä jaloista pääsi ja kuitenkin varmuudella maaliin. 31.65 kilometriin tulin ajassa 2:08:37.7 ja harvemmin on tullut juostua tuota 30 kilometriäkään noin lähelle 2 tuntia. Kokomatkan ajalta tuohon asti keskivauhti oli tuossa vaiheessa 04:03 ja se tarkoittaa 14.76 km/h keskinopeutta. Tuossa vaiheessa oli siis enää varttimaratonin verran maaliin ja loppumatkaan kului sitten vielä noin 48 minuuttia aikaa.

Viimeiselle kierrokselle oli hyvä fiilis lähteä, kun tiesi maalin olevan edessä sen jälkeen ja tutuksi tullut reitti pitäisi juosta enää yhden kerran. Kilometrit etenivät yksi toisensa jälkeen ja oli aina kiva katsoa kilometrimerkintöjä, kun matkaa maaliin alkoi olla enää alle 10 kilometriä. Reitille toi kivasti lisäfiilistä myös soittoryhmä kahdessa kohtaa reittiä, alkumatkasta ja myöhemmin sillan päällä. Huoltopisteitä oli myös varsin tiiviiseen tahtiin. Aina muutaman kilometrin välein. Tarjolla oli koronarajoitusten myötä tällä kertaa vain urheilujuomaa ja vettä. Omia geelejäni söin lisäksi kolme matkan aikana.

Kolmen tunnin raja alittuu

Maaliin tulin lopulta ajassa 2:56:40.3. Maratonin keskivauhti oli siis 04:11 ja keskinopeus 14.33 km/h. Kaverini Mikko tuli maaliin ajassa 2:50.57.1 ja upeasti alitti kuin alittikin Vantaan SM-maratonin tulosrajan. Paljon onnea Mikko! Koko maratonin nopein oli siis SAUL SM-maratonilla M30-sarjassa juossut Kari Heikura ajalla 2:29:43.3.

   
SAULin juniorisarjan M30 ykkönen Kari Heikura ja kakkonen Juhani. Kuva: Pertti Pernu, Hippoksen maratonkerho.

 
Siinä sitten saatiin muovipussiin pakattuna maalihuoltotarvikkeet ja sen tarjonta olikin varsin monipuolinen. Tapahtuman osallistujamitali oli tällä kertaa kierrätysmitali vanhoista ylijääneistä mitaleista. Itse sain vuoden 2011 mitalin, johon oli toiselle puolelle kaiverrettu 2020. Hetken aikaa maaliintulon jälkeen oli jalat aika lyijyä ja vatsassa kiersi. Ei ollut mikään ihan extra priima olo. Seuraavaksi edessä olikin sitten M30-sarjan osalta SAUL SM-palkintojenjako. Tuloksena itselläni siis viime vuoden tapaan SM-hopea. Myöhemmin pääsin myös pokkaamaan meidän SAUL SM M30-sekajoukkuueen osalta SM-kullat. Tuossa kilpailussahan siis sarja määrittyy joukkueen nuorimman kilpailijan eli tässä tapauksessa minun sarjan mukaan. Laura ja Pekka olivat jo ehtineet lähteä kotimatkalle. He saavat mitalinsa myöhemmin. Lauralla (N40) meni aikaa maratoniin 3:45:23.4 ja Pekalla (M55) 3:53:56.9. Molemmat vetivät maratonin hienosti maaliin alle 4 tunnin. Eetulla oli mennyt varttimaratoniin aikaa 53:19.6 ja Jennalla 1:06:33.7.

Oman maaliintulon jälkeen juttelin tuttujen juoksijoiden kanssa maalialueella ja myöhemmin odoteltiin Eetun ja Jennan kanssa Pasia maaliin maratonilta. Pasi tuli lopulta maaliin ajassa 5:35:23.8. Pasilla oli ollut välillä hieman raskasta, mutta sitkeästi hän kuitenkin taisteli maaliin. Pian Pasin maaliintulon jälkeen lähdimme kotimatkalle ja pysähdyimme vielä Vaajakosken ABC:lle syömään.

Kiitos Pasille, Jennalle, Eetulle, Pekalle ja Lauralle juoksu- ja matkaseurasta. Oli kyllä mukava reissu kaiken kaikkiaan. Mennään pian taas uusiksi! Pasin kanssa sovimmekin jo, että marraskuussa jatketaan Pasille sopivasti Sandholmin Pasin 55 v. synttärimaratonilla Sastamalassa. Kankaanpään Maraton 17.10. on tässä kuitenkin itsellä seuraava tärkeä tavoite ja koitetaan siellä juosta jälleen kovaa. Siellä ainakin on luvassa yksi Suomen nopeimmista ja tasaisimmista maratonreiteistä.

Teksti: Juhani Yli-Marttila

tiistai 22. syyskuuta 2020

LÖYDETTY Teamin punainen takki

Pispalan valtatieltä on löydetty viikolla 38 punainen teamtakki, kokoa M. Jos epäilet sen olevan sinun, laitahan Anulle viestiä, niin saadaan takki omistajalleen.

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Bussikuljetus Espoon Rantamaratonille 19.9. PERUTTU!

Tällä kertaa todettiin, että yhteiskuljetus perutaan ja mennään omilla kyydeillä. Kaikille, jotka olivat jo varanneet penkkipaikan, on kyyti järjestetty, jokainen pääsee perille ja juoksemaan! 👍 Nautinnollisia askeleita kaikille!

maanantai 14. syyskuuta 2020

Zeropoint-tilauksia viikolla 38

Anu tilailee Zeropointilta taas tuotteita. Aikaa tilailla on viikko 38, tilauksen Anu laittaa eteenpäin 20.9. Laita viestiä Anulle, jos on tarvetta.

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Raportti Nuuksion maratoonilta 5.9

Kauniina suomalaisena syksypäivänä minä ja pari muuta Team Raholan maratoonaria lähdimme suorittamaan Nuuksion maratoonia. Samassa porukassa lähti rohkeimmat juoksemaan 70km ultraa tälle polkumaratoonille. Ennen kisaa olin saanut ylistävää markkinointia tästä maratoonista joukkuejohtajaltamme, päällikkö Anu Össbergiltä.

    
Ennen starttia hymyilyttää. Kuva: Tanja Tohni.


Markkinointi meni suurin piirtein näin: Nuuksio on aivan ihana paikka, hyvät polut ja vielä paremmat maisemat. Tulette varmasti pitämään tästä, ei tämä normaalia maratoonia rankempi ole. Allekirjoittanut kuten myös pari muuta maratoonaria, saimme huomata matkan aikana lähes kaiken markkinoinnin olevan valetta.

Maisemat olivat hienot, mutta matkan aikana kiinnostus niiden ihastelemiseen väheni kilometri kilometriltä. Polkujen kunnon pilasi kesken juoksun tullut rankkasade ja viimeisenä Nuuksio ihanuus juoksun edetessä myös väheni.

     
Joe, William ja Averell valmiina lähtöön. Kuva: Tanja Tohni.


Lähdin loistavassa porukassa juoksuveljien Joen ja Williamin kanssa (nimien oikeat henkilöt tietävät vain tietäjät). Fiilis oli hieno ja odottava. Williamin mieli korkealla vaikka masokistilla oli kevyt 100km alla. Ensimmäinen 10km menikin hienosti ja sen aikaista taivalta voi juoksuksi kutsua. Tämän jälkeen ensimmäisen huollon jälkeen matka muuttui haastavammaksi maaston takia. Tässä vaiheessa huomasimme ettei Anun paljon mainostamat polut olleet niin ihania kuin meille oli annettu ymmärtää. Pehmeä märkä maa hidasti paljon etenemistä ja kiipeilyt kalliolla myös. Pääsimme kuitenkin ihan ok vauhdilla 25km kohdalle, kunnes alkoi satamaan kaatamalla vettä.

Vesisade vei loputkin ihanuudet näistä poluista. Polut lainehtivat vettä, maan pehmeys sai kerta toisensa jälkeen jonkun meistä kolmesta juoksijasta kiroilemaan ääneen kenkien upotessa mutaan. Eteneminen vaihtui tässä vaiheessa kävelyyn. Lisäksi juoksijaveljien toisella kokeneella Joella, alkoi pohjekramppi vaivata. Kuitenkin magnesium ja taistelutahto saivat Joen jatkamaan matkaa Averelin ja Williamin vanavedessä.

Allekirjoittaneella alkoi tulemaan polven kanssa ongelmia samoihin aikoihin Joen polvikivun kanssa. Eteneminen ei päätä huimannut. Ajatuksissa kävi vaihtoehtona se että pääsemmekö maaliin ajoissa. Olimme kuitenkin päättäneet päästä maaliin ja jatkoimme taaperrusta kahden muun huollon kautta kohti maalia.

Maaliviivan ylitettynä helpotus oli enemmänkin tunteena. Aikaa meni 7 tuntia ja 35 minuuttia. Nuuksion ihanuutta saimme koko rahan ja ajan edestä. Ihanuus taisi riittää Joelle ja Williamille sen verran että lupasivat ettei enää ikinä mennä Nuuksioon. Allekirjoittanut lupasi ultralle mennä ennen kisan alkua, jos maaliin päästään. Tämä toki oli heitto mutta tämä lupaus otettiin ylös.

Päästyämme hotellille menimme suoraan hotellin baariin ottamaan ansaitut palautusjuomat (Blanc hanasta). Alkoi fiilis nousemaan rankan juoksun jälkeen tästä kun urakka oli ohitse. Matkaseura oli loistava, hotelli Korpilampi saa ruoasta ja juomista loistavan arvosanan. Maratoonin ihanuudesta en lähde sen enempää mainitsemaan.

Kokonaisuudessaan reissu oli loistava. Kiitän matkaseuraa, mutta eiköhän Nuuksio ole tällä kertaa nähty.


Raportin tehnyt:

Juho Junttila

Patikkaretki Nuuksioon


 Lähde mukaan patikoimaan Team Raholan porukassa Nuuksion kansallispuistoon 23.10.-25-10.2020.

Perjantaina 23.10. siirtyminen majapaikkaan hotelli Korpilammelle omilla kyydeillä. Kyydit järjestellään siten, ettei kaikkien tarvitse lähteä omalla autolla ja kaikki myöskin pääsevät perille. Illalla tutustutaan Korpilammen ympäristöön ja syöpötellään hyvin hotellin mainiossa ravintolassa.

Lauantaina 24.10. hotellin aamupalan jälkeen siirrytään patikkareitin alkuun autoilla ja vaellellaan hienoissa maisemissa n.20km lenkki. Matkan aikana pysähdytään eväille ja pidetään taukoja kuvaamiseen ja maisemien ihailemiseen sekä tietty muihinkin tarpeisiin. Patikointiin kuluu ihan koko päivä.

Patikoinnin jälkeen palataan hotellille pesulle ja illalliselle. Hotellilla on hyvä sauna tajolla ja Korpilampi tarjoaa virkistävän kylvyn sitä haluaville.

Vietetään mukava ilta ja levätään hyvin yön yli.

Sunnuntaina 25.10. aamupalan jälkeen startataan kohti kotia.


Reissuun tarvitaan säätä kestävät ulkoilupuvut, lämmintä päälle ja ainakin vaihtopaita reppuun taukoja varten, hyvät kengät maastoon, reppu ja eväät. Matkan varrella on vesipiste, mutta nestettä saa olla mukana reilusti esim. juomarepun rakko tai iso kenttäpullo.

Hotelli kustantaa n.85€/naama kahdelta yöltä 2hh:ssa majoittautuessa. 1hh on n.150€.

Ilmoittautumiset Anulle syyskuun loppuun mennessä.

Kysyä saa osoitteista:

anu.ossberg@gmail.com tai ilva.markus@gmail.com

Anun numero 040 828 5700


keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Teamin mustia housuja (noname) tilaukseen

Jos joku on kiinnostunut tilaamaan teamin mustia housuja (noname) team-takkiin sopien, niin Anu on tilailemassa niitä. Laita Anulle viestiä 15.9. tiistaihin mennessä.

Lippikset teamin logolla myynnissä

Nyt olisi myynnissä lippiksiä teamin logolla. Hinta 10,- ja maksu teamin tilille (tiedot myös ylävalikossa). Lippiksen väri on valkoinen, ja niitä on tarjolla magenttalla ja mustalla raidalla. Anulle viestiä jos on kiinnostunut.

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Juokse Sorvassa 29.8.2020 tulokset

Juokse Sorvassa 29.8.2020 tulokset

Miehet 10km

1.

Samuel Hyyppä

ViHS

43:34

2.

Jaakko Koivunen

Tampere

52:23

3.

Pertti Ansamaa

Team Rahola

59:13

4.

Kari Koivisto

Team Rahola

1:00:00

5.

Kalevi Montela

Team Rahola

1:16:55

6.

Aki Kurvinen

Tampere

1:30:58

7.

Jouko Värikoski

Team Rahola

1:31:38

8.

Mauno Ketola

Nokia

1:41:22

Naiset 10km

1.

Sandra Soutolahti

Team Rahola

56:42

2.

Johanna Keränen

Team Rahola

1:04:15

3.

Jenni Lahtinen

Ikurin Vire

1:07:37

4.

Maria Koivisto

Team Rahola

1:09:55

5.

Satu Ansamaa

Team Rahola

1:13:27

6.

Elina Ronkainen

Nokia

1:35:28

7.

Merja Värikoski

Team Rahola

1:41:22

Miehet Puolimaraton

1.

Markus Ilva

Team Rahola

1:34:31

2.

Juho Junttila

Team Rahola

1:56:12

3.

Jukka Lehtonen

Team Rahola

1:59:22

4.

Jari Kurvinen

Team Rahola

2:14:25

4.

Simo Kataja-aho

Team Rahola

2:14:25

6.

Ilkka Kivi

Sexthlon

2:15:31

7.

Samuli Saarikalle

Tampere

2:34:44

Naiset Puolimaraton

1.

Laura Petäjämäki

Team Rahola

1:40:36

2.

Henna Värikoski

Team Rahola

1:57:13

3.

Mari Järvinen

Team Rahola

2:05:58

4.

Sini Venno

Team Rahola

2:11:44

5.

Lea Mäenpää

Team Rahola

2:14:37

6.

Päivi Linnero

Team Rahola

2:35:35

7.

Tiina Kärkinen

Team Rahola

2:36:13

8.

Katariina Kallio

Team Rahola

4:08:23

Miehet 30km

1.

Pekka Lampinen

Team Rahola

2:45:54

Naiset 30km

1.

Eerika Hedin

Team Rahola

3:18:18

Miehet Maraton

1.

Olavi Kuja-Lipasti

Häjyt

3:45:20

2.

Olavi Vähämäki

Laihia

4:30:31

3.

Petri Mononen

Team Rahola

4:38:11

4.

Jarkko Jokela

Team Rahola

5:11:07

5.

Tapani Välimäki

Nokia

5:44:08

6.

Tapio Koivu

Team Raju/100mc Turku

5:59:01

Naiset Maraton

1.

Anu Ossberg

TeamRahola

4:05:37

2.

Jaana Lehtinen

Nami

4:33:36

Miehet 50km

1.

Timo Marjomäki

Team Rahola

5:32:20

 



Tulokset väliajoin tästä linkistä.


Huomautukset tuloksista osoitteeseen: ilva.markus@gmail.com

perjantai 21. elokuuta 2020

Cooper

 Maanantaina 14.9.2020 normaalin tiimilenkin sijaan käydään nautiskelemassa Cooperin testi Lamminpään kentällä klo 18.00.

Cooper on tuttuun tapaan kaikille ilmainen ja verenmaun saat kaupanpäälle.

Tule paikalle ajoissa, että saat avattua keuhkot raastoa varten.

Testin perään tehdään porukalla muutaman kilometrin rauhallinen lenkki.

Tervetuloa mukaan!

torstai 20. elokuuta 2020

Juokse Sorvassa la 29.8.2020

Sorvassa juostaan taas lauantaina 29.8.2020 tutut matkat 10km-50km.

Maratonin ja 50km startit tapahtuvat klo9.30, muut klo 10.00.

Ilmoittaudu mukaan etukäteen!


Zero Point -tilauksia viikolla 35

Anu keräilee tämän viikon (vko 34) Zero Point -tilauksia. Jos tarvetta tuotteille, laitahan viestiä Anulle. Ensi maanantaina 24.8. laitetaan tilaus eteenpäin.

keskiviikko 19. elokuuta 2020

Masokistin Unelma 2020 huoltajan silmin

Aikainen lauantai-aamu hotelli Haagassa Helsingissä. Kello herättää 5.35. Viereisestä sängystä kuuluu syvä huokaisu, hetken hiljaisuus. Ei auta, ylös on noustava jos aikoo ehtiä selviämään aamupesusta ja aamupalasta ennen lähtöä Paloheinän Jäähallille, jonka vierestä Masokistin Unelma, matkana 100 km, starttaa. Kuljetuksen on tarkoitus lähteä hotellin pihasta n. klo 6.30 (A&M:n ’taksi’). 

Meidän Petehän se siinä aamusella touhuaa. Edellisenä iltana on laitettu kaikki kamat valmiiksi. Ei tarvitse aamutouhujen jälkeen (edelleenkin puhutaan aamupesusta ja aamupalasta 😉) muuta kuin hypätä juoksukamppeiden sisään. Kaveri vaikuttaa hieman orvolta, kun ei tarvitse kannella mitään, koska kaikki muu juoksuun liittyvä (tankkauslaatikko + vaihtokamat) on pakattu fiksusti edellisenä iltana A&M:n autoon.

Heipat vielä emännälle, siis minulle, suuren urheilujuhlapäivän huoltajalle (yhdelle niistä, meitähän oli useampi), joka ei missään nimessä halua vielä nousta peiton alta pois tietäen pitkän päivän olevan edessä. Vielä olisi puoli tuntia armon aikaa omaan herätykseen. Ovi kolahtaa kiinni ja niin minun silmänikin. Mutta, niin kuin arvata saattoikin, unihan ei enää tule. Ei muuta kuin ylös, pesulle ja nauttimaan hotellin aamupalasta. Se olikin syytä nauttia hyvin, koska tässä kohtaa ei tiennyt milloin seuraavan kerran mahdollisesti söisi, edes jotenkin kunnolla, vaikka siitä oli tarkoitus pitää kyllä myös hyvä huoli.

 

Teamin ihailua ja ihmetystä herättänyt huoltopöytä ja sitä vahtiva maskottimme Rahku.
 

Klo 9 starttasi minun autoni, kyydissä Kata ja Marjo (Marjo huoltojoukkoihin ja Kata pelipaikalle odottelemaan Minimasokistin lähtöä, joka olisi klo 10). Sadan kilsan lähtijät olivat lähteneet omalle osuudelleen jo klo 8 (itseasiassa lähtö oli 8.20).

Sadan kilsan lähtijät olivat vieneet mestoille pöydät (3 kpl) jotka suorastaan notkuivat juoksijoiden tankkaustuotteita. Minä istutin pöydälle kaiken kunniaksi vielä Team Raholan kisamaskotin, Rahkun, joka tyytäväisenä kököttelikin seuraavat 18 tuntia siinä, vahtien jokaisen juoksijan ja ohikulkijan, keräten kehuja suloisuudellaan, ja pääsipä jonkun kameraankin. Ihan varta vasten kysyttiin saako maskottia kuvata.

Aluksi tsekkasin tiätty Peten boxin, notta missä mitäkin oli, tiedän sitten mitä missäkin on. Illan mittaan kyllä tuli todettua, että Pete itse oli hyvin tietoinen missä mitäkin on ja muisti yllättävän hyvin, väsyneenäkin, ottaa geelit, suolat, magnesiumit sun muut juuri niin kuin oli suunnitellutkin. Eli kun uljas henkilökohtainen huollettavani teki tätä retkeä vajaat 17 tuntia, jonka aikana pelkästään geelejä meni 15 kpl, niin aikas orjallisesti noudatti omia suunnitelmiaan. Hän kun oli päättänyt esim. geelien suhteen tankata yhden tunnin välein.

Huoltopöydän takana hääräilivät minä, Luhtalan Sari, Niinimäen Marjo ja Kukkulan Pasi. Myöhemmin päivällä yllätys-yllätys-huoltajaksi ilmestyi Virtasen Virpi, ja kun itse Minimasokisti-osuus Keräsen Johannalla oli ohi, niin hänkin siirtyi huoltamaan.

Itse huolto-osuus päivän aikana meni silleen aikas jouhevasti, ei tullut sellaisia pitkiä odottavia hetkiä, joita oletin, koska koko ajan oli kuitenkin juttuseuraa muista huoltajista, ja huollettavaa riitti säännöllisesti. Reitti, jota juoksijat juoksivat, oli pituudeltaan hieman vajaa 2 km, ja meidän juoksijoita siihen mahtui yhteensä 20 kpl!!! Kolmetoista 100 km:lle ja 7 Minimasokistille. 100 km:n osallistujat: Pete V., Päivi L., Pete M., Eerika, Henna, Iida, Marko S., Jari N., Susanna, Anu, Markus, Juhani ja Niko. Minimasokistin osallistujat: Keijo, Silja, Niina H., Satu A., Kata, Johanna K. ja Jarno (Jarno ekalle maratonille). Joten kyllä pöydän toisella puolella riitti säännöllisesti kuhinaa.

Ensimmäiset kilometrit, noin maratoniin saakka, meni aikas sulavasti lähes kaikilla. Teamiläiset suorittivat tasaisesti omia osuuksiaan, poiketen tankkauslaatikoillaan omalla huollolla sekä välillä järjestäjien huoltopöydällä, kullakin oli omia hyviä hetkiään, ja huonoja. Huoltopöydän ääressä sai seurata kaikennäköistä mielialaa ja fiilistä, laidasta laitaan. Sanoisin, että aktiivisin huolto alkoi siinä maran kilsojen kohdalla.

Sumuisen ja pilvisen aamun jälkeen pilvipeite repesi ja aurinko lämmitti pitkin päivää. Lämpötila kohosikin aamupäivän aikana jo aikas isoihin lukemiin, ja nestettä kului. Järjestäjiltä tässä kohtaa hieno bongaus, kun huoltoon tuotiin muovisaavi joka oli täynnä jäähilettä. Sitä juoksijat käyttivät aktiivisesti ja kiittelivät, kun sellainen helpotus löytyi. Anu ohi juostessaan huuteli huollolle, että muistakaa korostaa, varsinkin nyt kun on näin kuuma, jokaiselle juoksijalle suolan ja magnesiumin sekä nesteyttämisen tärkeys jolla on suuri vaikutus myöskin palautumisen kannalta. Tässä kohtaa voisi antaa jokaiselle juoksijalle tunnustuksen siitä, kuinka hyvin he tankkauspöytää käyttivät. Sellainenkin asia oli hyvin merkittävää meille huoltajille, että jokainen pyysi aina kun tarvitsi apua jossain, eikä yrittänyt väsyneenä itse. Eerikakin pyysi useasti, että: ’’Jos joku voisi tähän hänen pulloonsa hakea vettä, niin hän sitten sujauttaa seuraavalla kierroksella siihen hieman energiaa.’’ Sitähän varten me siinä olimme. Ja kiitokset tuli myös perässä. Kaikkien kohdalla. 

 

Huolto hyvässä käytössä.
 

Huolto alkoi meillä kello 10. Itse yritin kylmälaukusta syödä säännöllisesti mukaan ottamiani eväitä. Muutaman kerran päivän aikana kävelin juoksureitin läpi kameran kanssa, ja Marjon kanssa kävelimme kerran kilometrin päässä olevaan kauppaan. Jäähallista hain kaffia ja käytin hotelli Helpotusta. Päivä meni todellakin jotenkin ihmeen jouhevasti ja joutuisasti. Syödäkin muistin, aamupäivän aikana edelliseltä illalta jääneen lopun pizzan, ja päivän aikana meni boxi broilerin sisäfilepaloja sekä näiden lisäksi juotavaa, keksejä, suklaata sun muuta maistuvaa.

Juoksijat saivat meidät huoltajat tuntemaan kyllä olomme tarpeellisiksi. Mitä pidemmälle juoksu meni sitä enemmän juoksijat meitä selvästi tarvitsivat. Ajatukset alkoivat jo hieman karkailemaan, ja keskittyminen oli täysin, vain ja ainoastaan heillä juoksussa (missäs muuallakaan, hyvä näin). Loppua kohti täyttelimme puteleita ja kaivoimme boxeista kamoja kun jalat eivät enää taipuneet. Toiset pystyivät tekemään sen, toiset eivät.

Juoksun jälkeisenä ohjeena oli, että sitä mukaa kun juoksijat saapuvat maaliin, niin sitä mukaa lähtee myös täysi auto kohti hotellia. Ja sujuvasti näin menikin; juoksija saapui maaliin, vaihtoi kuivat kamat päällensä, odotteli seuraavia maaliin tulijoita, tankkasi, palautteli. Ja nautti ajatuksella siitä, mitä perhanaa oli mennytkään tekemään. Niin siinä pikkuhiljaa sitten alue sekä meidän huoltopöydän ympärystä alkoi hiljenemään. Kello alkoi lähennellä jo 23:a, kun ajanoton ilmoitettiin mahdollisesti siinä kohtaa lopettavan. 15 h oli siinä kohtaa juoksija edennyt, jos oli vielä radalla. Mutta niin kuin Anu konkarina osasi kertoa, ajanotto kuitenkin jatkui vielä.

 

Mikäs näissä maisemissa ja tässä kelissä huoltaa.

Siihen kun jäin yksin huoltamaan, muut olivat lähteneet, oli aikaa miettiä mennyttä päivää, kaikkia aivan hurjan sinnikkäitä teamiläisiä. Jokaisen suoritusta ja tuskia. Kaikkien suoritukset aivan omaa luokkaansa. Ja sitten vielä nämä kaksi ’kaistapäätä’, Linneron Päivi ja Virtasen Pete (Mummiäs), jotka eivät antaneet periksi. Petekin sanoi, että hän lähtee sitten kun käsketään lähteä, niin kauan mennään. Klo 24:n jälkeen ei reitillä heidän lisäkseen ollut enää muita. ’Ajanottopoika’ laittoi pillejä pussiin, ja sanoi että Virtasen Peten hän vielä odottaa maaliin ja sitten on pakko kerätä ajanottolaitteet, jo pelkästään hirmuisen kosteuden takia. Ajanotto siirrettiin sitten ’manuaaliseksi’, josta ihan valtava kiitos järjestäjille, näin ollen Päivikin pääsisi maaliin. Maalialueella oli enää vanhempi mies Peräkylän Ponnistuksen väestä, sekä minä.

Peten lähtiessä viimeiselle kierrokselle, kysyin haluaako hän seuraa. ’Joo, okei, tuu vaan. Mutta mä en sitten puhu mitään!’, tuli tiukkaan sävyyn. ’Sopii’, sanoin. Siellä me sitten mentiin, yön pimeydessä, jänisten juostessa edellä. Pellolla oli kuulemma näkynyt kurkiakin, sanoi Pete. Tiedä häntä, yksi ’kurki’ oli meinaan joku kasvinalku jonka hän sieltä minulle bongasi pimeydestä, mutta ei mitenkään ihmeellistä, että siinä kohtaa alkoi näkökentässäkin jo hämärtyä. Ja puheensakin väsyneenä pyörsi; puhui lähes koko kierroksen ajan. Paras oli intiaanihuuto yöhön: 'V...u ei koskaan enää masokistia, en koskaan enää tuu tänne, en koskaan!!!'. Mutta kaikkihan me se tiedetään, että aika kultaa muistot.

Kun tulin Peten kaa maaliin, Päivi lähti toiseksi viimeiselle kierrokselle. Huutelin hänelle, että autan Petee vielä, ja sitten lähden hänen kanssaan viimeiselle kierrokselle. Kello oli noin 01. Peten saatuani ’lepokuntoon’ Päivi tulikin sopivasti, ja taas lähdettiin katselemaan jäniksen peppuja. Ja uskokaa tai älkää, tämä meidän ikuinen sissi Päivi, niin uskomatonta kuin onkin, otti 100 kilsan saavuttaneena, 18 tuntia edenneenä, sen kuuluisan loppukirinsä! Minäkin jouduin ottamaan (5 kk:n juoksutauon jälkeen) pitkästä aikaa ensimmäiset juoksuaskeleet, kun en kehdannut jäädä jälkeen. Siinä sitten nauraen ylitettiin se perhanan maaliviiva ja viimeinenkin teamiläinen oli maalissa. Kello oli yöllä 02.

Aivan uskomatonta porukkaa, jokainen. Ei pelkästään teamiläiset, vaan kaikki matkaajat. Aamusta alkaen, koko päivän, tunnollisesti eteenpäin, kierros kerrallaan, määrätietoisesti. 100 kilsan matkaajat. Muistan jossain kohtaa miettineeni, kun siinä yöllä seisoskelin huoltoalueella, että 'Oikeesti, tuolla ne kaksi vielä menee, yössä. Käsittämätöntä...' <3

Aamulla kun menimme aamupalalle noin 7.40, siellä melkein kaikki hotellissa yöpyjät jo olivatkin. Vaikka oltiin menty Peten kanssa nukkuun noin klo 03, niin aikaisen herätyksen aiheutti kurniva vatsa.

Kiitos kaikille viikonlopusta. Oli mielenkiintoista nähdä juoksu myös huoltopöydän takaa. Olen aina arvostanut huoltajia ja heidän kallisarvoista työtään, ja nyt vieläkin enemmän.

Jatketaan samaan malliin, pidetään huolta toisistamme. Ensi vuonnako uudestaan..?

Teksti: 'Signora Virtanen'

Linkki kuviin: https://drive.google.com/drive/folders/1Mr2Mi98XobjRcyt0mPXnXfNxFa3oHzwk?usp=sharing