tiistai 22. joulukuuta 2020

Miten löysin Team Raholan – pikkutarinoita tosielämästä

"Hei! Pääasiassa tapasimme aina Suomi-juoksussa 100 km. Oli varmaan 2010-luvun alkupuolella, kun pyysitte minua ja veljeäni mukaan Team Raholan juoksuihin. Vuoden 2012 muistan ja 2013, josta on tämä alla oleva kuvakin. Hitaana hämäläisenä (ei juuret Hämeessä, kasvanut kylläkin) lähdin sitten mukaan Juokse Sorvassa 2015. On ollut todella hieno olla mukana ja tutustua fantastisiin ihmisiin ja matka jatkuu... Hyvää Uutta Vuotta!" – Kalevi Montela

Kalevi ja Anu Perniössä (100 km). Kuva: Sari Heerman


"Eräs tiimiläinen inspiroi minua ilmoittautumaan ensimmäiselle maratonilleni. Ilman valmistautumista tälle olisin mitä luultavammin mennyt eri reittiä tai juossut vauhdilla ohi porukasta, enkä näin ollen olisi liittynyt joukon jatkoksi, saatika tutustunut lainkaan tähän upeaan Teamiin." – Samuel Hyyppä

”Tie tiimin riveihin löytyi puskaradion ja netin kautta muistaakseni vuoden 2012 lokakuussa, kun aloin kaipailla juoksuharrastukseeni tukea ja tietenkin erinomaista seuraa. Silloin Raholan Liikuntakeskukselta startanneella maanantailenkillä aloitettiin. Olin jo pidemmän aikaa ihmetellyt Team Rahola -nimisen urheiluseuran vahvaa edustusta eri juoksutapahtumissa. Lisäksi yksi kaverini suositteli Team Raholaa minulle vahvasti, kun oli oppinut tuntemaan Markuksen Kosbyn salibandyjoukkueen kautta. Porukkaan liittyminen oli matalan kynnyksen takana, eikä yltiösosiaalinen joukkio tuntunut laisinkaan pelottavalta. Ekan vuoden aikana eksyin juoksupuuhien ohessa kokeilemaan Anun kesäjumppia, ja lähdin mukaan spinnaamaan, kun maantiepyöräilykausi saatiin ensin pakettiin.” – Juhani Yli-Marttila

”Lahtisen Jenni laitto vinkin että nyt olis Tiimillä Cooper, 2015 toukokuu ja siitä se sit lähti. Edellisenä kesänä Anu oli jo huudellut et tuut mukaan, hämäläisenä mietin sen vajaan vuoden ja juoksin yhden maran.” – Päivi Linnero

”Ensikohtaamiseni Team Raholan kanssa oli, kun kävin uteliaisuuttani seuraamassa Espoon 24H-hallijuoksua helmikuussa 2017. Siellä hullut kiersivät rinkiä ja positiivinen tunnelma teki minuun vaikutuksen. Erityisesti huomioni kiinnitti punainen ryhmä Pirkanmaalta, jossa tukea ja kannustusta riitti omiensa lisäksi kaikille muillekin. Tuon porukan huoltokin toimi hienosti ja oli täysillä menossa mukana. Pääsiäisenä menin Sorvaan juoksemaan, jossa ystävällinen ja rento tunnelma ylitti odotukseni. Heti kilpailunumeroa noutaessa sain kangasmerkin ja Anu halasi toivottaen lämpimästi tervetulleeksi mukaan. Ajattelin, että onpa ihmeellistä porukkaa! Ja samalla tavalla ajattelen edelleen.” – Jukka Vuorenmäki

”Miten löysin tiimin? Ensin Linneron Päivi löysi minut, vanhan koulukaverinsa koulukaverin. Sitten kerroin että juoksen joskus vähän ja Päivi kertoi että hänkin juoksee ja että ois muutama muukin. Tässä oon ja edelleen juoksen vähän, mutta nyt voin ihailla tiimikavereideni loittonevia selkiä.” – Katariina Kallio

”Villilässä asuvana olin nähnyt Team Raholan asuissa juoksevan joukkion useasti ja mietin mikähän porukka on kyseessä. 2018 Espoon Rantamaratonilla satuin Yli-Marttilan Juhanin kanssa samaan pukukoppiin ja Juhani kertoi tiimistä enemmän. Kisan jälkeen tutustuin Team Raholan nettisivuihin ja uskaltauduin ekalle tiimilenkille, enkä ole katunut!!! – Kari Koivisto

”Että mitenkö löysin Team Raholan? Hmmm. Oli kyllä ilo miettiä tätä ja todeta, että on suuri kunnia, kun on saanut olla mukana hauskassa ja monipuolisessa toiminnassa ihan alkumetreiltä asti. Kun Team Rahola päätettiin aikanaan rekisteröidä virallisesti, niin olihan seuran pakko saada myös edustava hihamerkki. Tämä, jo hieman retro merkki kulkee edelleen mukana juoksutakin hihassa. Merkkiä on ollut ilo kantaa yli 10 vuoden jälkeenkin ylpeänä ja onnellisena. Team Rahola on seura, josta saan voimaa, tukea, iloa ja hauskuuksia joka lähtöön. Suurin ilo on kuitenkin liikunnan ilo. Vuosia myöhemmin tavatessani avopuolisoni Jukan, sain hänetkin pienellä houkuttelulla lähtemään mukaan aktiiviseen toimintaan. Tästä on hyvä jatkaa yhdessä harrastelua Team Raholan joukon mukana. Hyvää Joulua ja liikunnan iloa vuoteen 2021.” – toivottaa Mari Järvinen ja Jukka Lehtonen

”Raholan kympillä 2011.” – Harri Riutta

”Kolmenkympin ”kriisissä” huomasin, että täytyy varmaan nousta sohvalta ja aloittaa jonkinlainen liikunta. Kävin vähän jumpilla ja pienillä juoksulenkeillä harvakseltaan. Anu-serkku kutsui juhlimaan synttäreitään Sorvaan toukokuussa 2014 ja ajattelin, että kai sinne voisi lähteä kävelemään/hölkkäämään 10 km. Yllätin itseni ja jaksoin juosta koko lenkin! Jatkoin tästä innostuneena omia lenkkejä ja aloin käydä pyörteen jumpilla. Keväällä 2015 lopulta uskaltauduin mukaan yhteislenkeille. Tavoitteena oli joskus elämäni aikana juosta yksi puolimaraton. Se kuitenkin saavutettiin nopeasti, kun Sorvassa taas juhlittiin. Tällä kertaa yksi tosi nopea Mononen täytti pyöreitä vuosia. Siitähän tämä juttu sitten lähti vähän ”laukalle”.... Alusta asti kannustus touhuun on ollut mielettömän hienoa ja olen saanut tutustua aivan mahtaviin ihmisiin. Toivottavasti matka jatkuu terveenä kohti uusia hullutuksia mahdollisimman pitkään!” – Henna Värikoski

”Taisi olla 2015 joulukuussa kun olin junassa palaamassa Helsingistä Joulujuoksusta kohti kotia. Hieman palelsi, jalkoja särki ja nestehukka vaivasi. Niinpä suuntasin ravintolavaunuun oluen toivossa. Siellä istui henkilö, juuri samanlainen juoksusta saatu pipo päässään. Suuntasin samaan pöytään. Tuo alkoi välittömästi puhumaan ja kun selvisi, että ollaan samoilta huudeilta, niin kyseli lenkeille mukaan. Kertoili ryhmän ystävällisyydestä, tasapuolisuudesta, hyvästä hengestä, retkistä, lenkeistä jne. Niinpä heti seuraavana maanantaina olin annetulla paikalla, jossa Päivi tuli tervehtimään ja kertoi muille tällaisen junasta löytäneensä. No, siitä sitten lähdettiin juoksemaan, oli ajatus että kun kerran juostaan niin sitten juostaan. Niinpä jouduin heti sakolle josta olin hieman ihmeissäni. Mistä minua rangaistaan? Sitten joku selitti miksi noin toimittiin. Ensimmäisillä kerroilla en kyennyt kuin vitosen matkaan. Sekin otti työpäivän jälkeen koville vaikka olin juossut aiemmin syksyllä kympin 1:04 aikaan. Mutta kun sai tiimistä tietoa syömisen ja juomisen merkityksestä homma alkoi kulkea. Siitä sitten aika pian kymppiä, viittätoista ja pidempiä lenkkejä. Yksin juoksu liian kovalla yrittämisellä jäi ja saattoi nauttia hyvistä ystävistä. Olen saanut kokea ihanaa yhteisöllisyyttä jumpilla, lenkeillä ja tapahtumissa. Jotenkin kaikki tuo on niin tärkeää, ettei siihen ole sanoja.” – Keijo Mäkelä

”Olin juossut harvakseltaan muutamia maratoneja, kuulunut parin vuoden ajan Tampereen maratonklubiin ja toiminut aktivisesti Wihan järjestelyissä. Lenkkejä tein kuitenkin useinmiten yksikseni ja kaipasin hyvää porukkaa, jonka kanssa juoksu sujuisi toivottavasti mukavammin. Hyvä ystäväni Jatta näytti hölkkäilevän jonkun punaporukan kanssa ja kysyin häneltä mahdollisuutta tulla mukaan ja siitä se sitten lähti. Kovasti kaipaan tätä porukkaa nyt kun juoksen vähemmän ja asun toisella paikkakunnalla.” – Elina Hurme

”Elina Hurme, kiitos kuuluu sulle että innostuin juoksusta. Aloitin silloin kun sä vedit Ylöjärven Iskun juoksuporukkaa. Tiimiin lähdin Villen perässä, mutta harmi, että juoksut on mulle liian kaukana etten pysty tiimilenkkeihin enää osallistumaan. Siispä juoksen nykyään ihan yksinäni kuulokkeet korvilla.” – Jatta Niemenmaa

”Olin tainnut nähdä iloisennäköisen juoksijajoukon vyöryvän tienposkessa ja miettinyt, että oispa kiva olla tuommoisessa yhteisporukassa mukana. Sitten taisin huhuilla lenkkiporukoita jossain faceryhmässä ja vinkkinä tuli Team Raholan maanantailenkit. Vähän ehkä hiljaisempana kaverina mukana kipittämässä aina vaan, kun pystyy tältä arjen juoksentelulta, mutta just niin mukavaa on ollut, kuin auton ikkunasta alkuun katselin ja mukaan haikailin. Porukassa askel tuntuu niin paljon keveämmältä ja mukava kuunnella jutusteluja.” – Anna Hujanen

”Mari Järvisen kautta. Puolisoni pari Pirkansoutua ollut mukana. Minä fanaattinen kannattaja. Muutaman maratonin ollut kannustamassa Maria, Juhania, Anua ja koko poppoota. Paita on. Ja soudut oli kivoja vaikkakin rannalta.” – Jari Katski Katajamäki

”Liikaa penkkiä, sulkkista ja lenttistä joskus 10 v sitten. Lentopallojoukkueen fyssari suositteli joogaa, pilatesta ja kuntonyrkkeilyä olkapään kiertäjäkalvosin ongelmaan. Ellu oli käynyt ja suositteli Anun kuntonyrkkeilyä. Siitä se sit lähti ja kuntonyrkkeilyn jälkeen lenkki päälle. 10 vuoden tauon jälkeen tuli sit juostua taas maraton. Sen jälkeen innostuin crossfitistä, kun kaverit kävi siellä. Rahola jäi mutta faija (Harri Lappeteläinen) jatkoi perinnettä pidempään. Kivaa oli ja terveellistä.” – Ilmari Lappeteläinen

”Ystävän kautta. Ennen kuin rohkenin mukaan useamman pyynnön jälkeen, vastasin, että en voi tulla, kun en pysy muiden mukana. Sain vastaukseksi, että siellä mennään hitaimman mukaan. Seuraavaks sanoin, että 'Nii... lenkin aluksi sanotaan, että käsi ylös kuka on hitain!' Mutta, hyvin oon pysyny lenkeillä mukana ja tosi kivasti huomioidaan, että kaikki pysyy mukana.” – Tiina Kärkinen

”Vuonna 2009 kuulin työkaveriltani, että Raholan liikkarilla on hyvä pumppi. Sinnehän sitten puhuin ympäri myös siskoni Marjon. Anun jumpilla ehdittiin käydä sen jälkeen muutama vuosi, siinä sivussa kuunnellen teamin lenkeistä ja ’maraton-keikoista’. Anu aina silloin tällöin rohkaisi, että lähtekää tekin lenkeille mukaan, ja aina korosti, että hitaimman mukaan mennään. Sinnehän sitä sitten, muistaakseni 2013 (menikö ympäripuhumisessa muka niin kauan…?), ja syksyllä 2013 juoksinkin sitten ekan marani Dublinissa. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti. Matka jatkuu, ja toivottavasti jatkuu vielä pitkään! Teidän kanssa vaan on niin hurrrrjan kivaa. Mitä sitä olikaan ennen Team Raholaa..? ” – Teija Virtanen

Pyöritys hommissa jatkuu, jatkuu, jaxaa, jaxaa...

Hyvin on ihania ihmisiä Team Raholaan löytynyt vuosien varrella, osa edelleen mukana ahkerina, iloisina ja toiset ovat olleet jonkin aikaa teamiläisinä, kunnes jokin on tullut muutosten myötä elämään ja touhuavat sitten muualla muuta. Hyviä, antoisia, elämää rikastavia, voimaa antavia vuosia on ollut paljon oman teamimme kanssa. On mahtunut paljon kaikenlaista, enkä vaihtaisi päivääkään pois enkä ketään pois, kaikki yhtä tärkeitä olette ja tulette olemaan samaa ajatusta / aihetta ajamassa / eteenpäin viemässä. Yhdessä mennään, yhdessä tehdään, autetaan toinen toisiamme. Fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvää oloa kaikille ja paljon, paljon, paljon... Monta hyvää, ihanaa vuotta lisää, lisää ja lisää, se on suurin sydämeni toive/unelma.  Kiitos kaikille tasapuolisesti, että olette mukana Team Raholan toiminnassa kuntoliikuntaseurassa, pitäen itsestänne ja muista huolta hyvällä, aurinkoisella, positiivisella asenteella/mielellä. Team Raholan lippu korkealle ylpeästi, logo esiin. Uudet tulijat lämpimästi mukaan, rohkeasti ja posiviivinen yhdessätekeminen on antoisaa, hyvänolon tuoja. Eteenpäin elämässä, niillä mennään mitä on, emme ole sokerista, hiomme timantteja. – Anu ja Markus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti