Pirkan soutu lähestyy - HUOM! LÄHTÖ RAHOLASTA KLO 14.30

HUOMIO HUOMIO!
Lähtö on klo 14.30 Raholasta, jotta olemme noin tuntia aiemmin Hatanpäällä.
LÄHTÖ SIIS KLO 14.30.

Pirkan soudun Mimmin ja Mikon venekunnat on nyt "arvottu" ja veneiksi muodostuivat seuraavat:

Mimmin vene
Mimmi Aaltonen
Laura Pitkänen
Janne Pyykkö
Mika Anttonen
Ilkka Kalenius
Tarmo Poikkeus
Joni Lindfors
Harri Ritoluoma
Jyri Hasa
Lotta Ranta
Marjo Hautanen
Terttu Saarinen

Mikon vene
Mikko Aaltonen
Anu Ossberg
Markus Ilva
Jouni Sarvala
Ville Nurmi
Reijo Lehtinen
Seppo Salmesvuori
Arto Ylikangas
Satu Tenno
Mari Järvinen
Outi Ojala
Maija-Liisa Kallio

MUISTAKAA MUKAAN:

• tiimipaita
• juotavaa
• patukkaa
• lenkkarit EI SANDAALEITA
• hanskat
• lakki
• hyvät housut, jotka ei hierrä
• aurinkorasvaa
• reipasta mieltä :)
• pelastusliivit saa halutessaan järjestäjältä, mutta ei ole pakko käyttää..

Ja muistakaa tankkailla myös etukäteen jotain,  koska kyseessä on pitkä suoritus.
Jälkipuinnit ja -tankkaukset Anulla - sauna ja grilli lämpiää, omat eväät ja juomat!

Kisaraportti: Hämeenlinnan kaupunkimaraton ja puolimaraton 17.7.

Otettuamme Hämeenlinnasta maistiaiset viikko aikaisemmin Linnahölkässä, oli todellisten koitosten aika: Kaupunkimaratonin ja puolimaratonin. Forecaa oli tutkailtu ihan tuskassa koko viikko ja niin se vaan näytti lähemmäs 30 helleastetta juoksijoille. Vihdoin lähdön hetki koitti ja Raholaan kokoontuneet juoksijat pääsivät matkaan. Eniten ehkä jännitti Terttua, jolla oli edessä elämänsä eka maratoni!

"Tuulettakaa!"

Terttu:

Nyt mä olen sen sitten tehnyt, mistä olen haaveillut jo jonkun aikaa, juosta MARATONI. Useampi vuosi on tullut tehtyä töitä, että tähän on päästy. Kaikki on ollut sen arvoista. Läpä läpä…..  

TÄÄ  ON SAIRAAN HIENOA. Mä jaksoin juosta koko matkan, ilman mitään suurempia vaikeuksia. Vaikka kaikenlaisia kauhukuvia ehti ajatteleen ennen matkaa. Mutta no hätä, onneksi meillä on kokeneemman maratoonarin tuki. Siitä suuri kiitos Anulle, ja kaikille muillekin kannustuksesta. Kaikki neuvot ja vinkit oli tarpeen, varsinkin kun hellettä piisasi ihan tarpeeksi.   

Juoksu meni hyvin. Kaks ekaa kierrosta normaalia pitkän lenkin vauhtia, ja viimeiselle kierrokselle jäi vielä hyvin voimia. Lopussa jaksoin vielä pinnistää, vaikka jalat olivat jo ihan tönköt. Piti mennä rotvallit varovasti, ettei satuta itteensä. Tankkauskin onnistui hyvin ennen matkaa ja matkalla, vaikka välillä tuntui että laatta lentää ku otin huikat geeliä.  Juoksun jälkeen on mennyt kaikenlaista hyvää suolaista syötävää, esim. haettiin pizzaa kotimatkalla eli jälki tankkaus on mennyt erinomaisesti.

Kaiken kaikkiaan hieno kokemus. Itsensä voittaminen on upeaa, ehkä sitä vois yrittää vielä joskus uudestaan. Hmm… Uudet lenkkarit taidan käydä ostamassa nyt ku on alennus myynnit.

Okei yks miinus  juttu. Mä en tykkää puhkaista rakkoja kynsien alta. Tekee aika häijyä. 

Ps. Ne, jotka ovat lähdössä Hesaan juokseen ekaa maratonia, niin oiken nautinnollista matkaa.

Mikko:

Oli kyllä siistiä lähtee taas vähän lenkkeilemään oikein järjestetysti ja vielä noinkin lämpöisessä säässä joka oli jotain aivan uutta. Aloitin juoksun niin hitaasti kun kehtasin joten eka kymppi taittui aikaan 1h tasan. Siinä sitten rupesin mietiskeleen onnistuuko kakkosen alitus näillä keleillä ja kiristin vauhtia sen verran, että maalissa kello näyttikin ajaksi (netto) 1.56.52! Eli taas pystyin ravaamaan hiukan nopeammin kuin viimeksi. Muutenkaan mikään ei vaivannut koko reissun aikana ja tuli kokeiltua oikein geeliäkin HCM:ää silmällä pitäen.

Mikko on jo jaxanut

Kaupunki maraton Markuksen näkövinkkelistä:
Ennen starttia olo oli yllättävän rauhallinen, vaikka pieni jännitys olikin päällä. Jännitys johtui suurimmaksi osaksi varmastikin kelistä, koska mittari näytti selviä hellelukemia. Matkaan lähdettyä olo rauhoittui normaaliksi heti ja meno maistui hyvin kuumuudesta huolimatta. Matkaa taitoin hyvillä mielin reilun kaksi kierrosta. Vain juomapisteillä mieli meni matalaksi ja se johtui erittäin kamalasta urheilujuomasta. Kun matkaa oli jäljellä n.10km matkanteko muuttui yht´äkkiä täydellisesti. Tuntui kamalalta, päässä ei liikkunut mitään ja oli pakko pistää välillä kävelyksi. En tiedä mitä seinää päin mahdoin juosta, mutta jotain tapahtui. Luulisin lämpimän kelin ja huonon kunnon yhteispelillä olevan jotain tekemistä tämän olon kanssa. N. 3km ennen maalia puolikkaalla olleet tiimiläiset ajoivat autolla ohitse Marin roikkuessa puoliksi pihalla, Mimmin ja Mikon kannustaesssa ja Jounin tööttäillessä. Luulisi, että tuollaisesta kannustuksesta saisi kuntoilija jotain irti, mutta mulla löi vaan tyhjää enkä oikein edes tajunnut porukan olevan meikäläisiä. En tuossa vaiheessa tajunnut enää muutakaan. No, maaliin pääsin jotenkin ajan ollessa 3.35. Kokemus tämäkin.

Markuksella jalka nousee

Maaliintulon jälkeen olo lähti parenemaan ja kuulin uutiset tiimiläisten juoksuista ja sain seurata Anun palkintopallille nousun. Sitten jäätiinkin odottamaan maaliin saapuvaksi Terttua ja Lauraa, jotka tuossa järjestyksessä kohta tulivatkin. Oli ilo nähdä kuinka ensikertalainen eli Terttu ylitti maaliviivan hymyillen ja hyvissä voimissa. Tämän jälkeen suunnattiikin kohti Mikon ja Mimmin järjestämiä afterruneja, joissa menoa piisasi.

Kiitos kaikille seurasta ja kiitos Mikolle ja Mimmille pidoista! Ja onnea kaikille erittäin hyvistä suorituksista!!!!

Mimmi:

Huh hellettä,mutta oli kuuma ilma juosta,mut tulipahan sekin koettua.Tankkasin 3 päivää vissyllä, ja söin normaalia enemmän että riittäis energia, vaikka puolikasta lähdinki vaan juokseen. Nyt ei jännittäny omasta puolesta vaan kokonaisen juoksijoitten,eritoten Tertun,joka juoksi ekan kokonaisensa. Taisin lähtee taas vähän liian reippaasti juokseen kun vauhti hiipui niin olemattomiin että Mikko ohitti mut kun maaliin oli n.4km.Siinä oli itkussa pitelemistä,mutta minkäs teet kun nopeutta ei saanu kiristettyä. No kaikki kunnia Mikolle,rakkaalle aviomiehelleni,se oli nappisuoritus! Kahden tunnin alitus tuli juostua ja se olikin ainoa tavoite! Kiitos taas tiimille,tuli vietettyä hieno päivä Hämeenlinnassa =)

 Mimmi jaxaa ja jaxaa

 Mari todellakin jaxaa JOPA ilman Tarmoa ;)

Jounikin jaxaa

Ja Mika

Zero Pointin sukat TOIMII

 Koira nimeltä Lili...

.. ja poika nimeltä Vili.

Juoksijoiden jälkitankkaus

Grillimaestro?

Uusi kannattajajäsen :)

Kaiken kaikkiaan juoksu meni siis kaikilta aika mukavasti! Seppo nousi omassa sarjassaan korkeimmalle pallille ja muutenkin kaikki selvisi maaliin helteen porotuksesta huolimatta. En voi olla unohtamatta Anun kommenttia "Ihana juoksukeli" juoksun jälkeen, kun itsestä se tuntui lähinnä kuin olisi uunissa juossut. Ilmeisesti pari viikkoa aiemmin Paavo Nurmi maratonilla oli ollut vielä karseempi keli eikä yhtään varjopaikkoja.

Ittelläkin meni ihan ok juoku, aikamoista juoksua oli alusta asti ja heti tiesin, että nyt ei mee yhtä hyvin kuin Forssassa. Meinasin jo henkisesti luovuttaa toisen kierroksen lopulla (n. 28km), mutta sitten ohi ajoi se Team Raholan kuljetus ja näin vaan kun Marikin roikkui ikkunasta puoliksi pihalla. Silloin ajattelin, että ei hemmetti, kyllähän mä nyt tän jaksan juosta.. Ja niin vaan jaksoinkin..

Erityiskiitos tosiaan Mimmille ja Mikolle afterruneista, oli tosi hauskaa ja kiva, kun Tarmo ja Outi ja Minnakin oli tullut kuulemaan kokemukset heti tuoreeltaan :)

Pirkan soutuun lähtijät HUOM!

HUOM! HUOM!

Korviini on kantautunut viestiä, että kuulemma kaikkien pankkien verkkopankissa ei voi laittaa SEKÄ viitettä ETTÄ viestiä. Jos näin on, no panic, laittakaa vain toinen. Mä olen yhteydessä Pirkan kierroksen toimistoon ja välitän sinne meidän osallistujalistan, niin osaavat yhdistää oikean nimen ja maksun. Jos maksat jonkun muun tililtä, niin käytä viestiä, että se oikeakin nimi tulee siihen johonkin.. T Laura (0505285677)

Tällä hetkellä edustusjoukkueemme näyttäisi olevan täynnä ja se näyttää seuraavanlaiselta:

1. Marjo Hautanen
2. Anu Ossberg
3. Markus Ilva
4. Satu Tenno
5. Mari Järvinen
6. Maija-Liisa Kallio
7. Outi Ojala
8. Mika Anttonen
9. Ilkka Kalenius
10. Seppo Salmesvuori
11. Lotta Ranta
12. Arto Ylikangas
13. Tarmo Poikkeus
14. Harri Ritoluoma
15. Jyri Hasa
16. Jouni Sarvala
17. Laura Pitkänen
18. Janne Pyykkö
19. Mimmi Aaltonen
20. Mikko Aaltonen
21. Kari Moisio
22. Ville
23. Repa
24. Jyrin toveri

Maksamiseen tulee käyttää seuraavia tietoja:
Tili: 144330-114014
Saaja: Pirkan soutu 2010
Viitenumero: 20802
Summa: 40,50 €
Seuraavat tiedot tulisi myös näkyä maksun yhteydessä, jotta he osaavat yhdistää maksun ja ilmoittautuneen:
Maksaja: Oma nimesi!
Sarja: 54 - Pirkan soutu, Toinen aalto

Eräpäivä on 21.7.2010 

  

Kysessä on siis Pirkan soudun Toinen aalto 35km järjestäjien hommaamilla kirkkoveneillä 31.7.2010 klo 16 alkaen. Lisää tietoa Pirkan kierroksen sivuilla.

Lähdemme soutuun yhteislähdöllä 31.7. klo 13.30 Raholasta, jotta olemme ajoissa paikalla. Jos tulet omalla kyydillä, pyri olemaan paikalla viim klo 14. Mukaan tulee ottaa oma juomapullo (täytteen saa muistaakseni kisapaikalta) sekä jotain energiapatukkaa tms.jota voi mussutella matkalla. Anun vinkkasi, että kannattaa laittaa jalkaan sellaiset housut, jotka eivät varmasti hierrä sen noin 4h aikana jonka soutu kestää - eli ei siis sisäpussillisia sortseja (miehet huom!), vaan esimerkiksi pyöräilyhousut voi olla hyvät. Käsiin ehdottomasti hanskat, jotka antaa pitoa, mutta ei kuitenkaan hierrä.. Tiimipaita päälle (pelastusliiviä ei välttämättä tartte, mutta saa jos haluaa) ja reipasta urheiluhenkeä mukaan. Etukäteistankkausta kannattaa suorittaa järkevästi, koska soutu tosiaan kestää sen 4 tuntia..

Jos tästä on vielä kysyttävää, laita sähköpostia tai soita Lauralle (pitkanen.laura@gmail.com 05055285677).

Kisaraportti: Hämeenlinnan Linnahölkkä 10km 9.7.

Perjantaina 9.7. Team Rahola käväisi maistelemassa alkupaloja Hämeenlinnasta eli Linnahölkästä 10km, koska viikon päästä sattuu ja tapahtuu Hämeenlinnassa enemmän. Varsinkin sattuu. Esim. Terttu juoksee ensimmäisen maratoninsa, huikeaa, onnea siihen!! JAXAA!!!

Siis Linnahölkästä. Team Raholasta osallistui 9 kovaa menijää kyseiseen tapahtumaan. Lähtö oli normaalisti liikuntakeskuksen edestä, johon kokoontuikin iloinen joukko juoksijoita. Johanna ja Arja tulivat omaa kyytiä suoraan paikan päälle ja yllättivät meidät iloisesti. Mikko ja Vili lähtivät mukaan kannustusjoukkoihin ja oli kyllä hyvä, että oli omat mukana, kun muuten väki oli niin laimeaa..

 Kikkailua Liikuntakeskuksella

 Kuvasta puuttuu vielä Johanna ja Arja

Lähtöä odoteltiin jännittyneissä tunnelmissa, mutta onneksi mukana oli myös onnenmaskottimme Vili, joka hauskuutti meitä odotellessa..

Vili ihan äijänä ja Mari ihmettelee

Varmaan jännitys sai vallan, ei me normaalisti tommosia olla, eihän?

Hmm.. Deja-vu?

Näitä läksimme tavoittelemaan

Juoksu meni useimmilta varmaan kaikenkaikkiaan ihan hyvin. Omia ennätyksiä tuli taas roppakaupalla ja palkintojakin meidän porukalle napsahti pari. Kuuluttajakin jopa noteerasi meidän porukan "Team Rahola onkin hyvin edustettuna" ja niin me muuten oltiinkin. Jos joku ei tiedä tai ei huomannut, niin keli oli KUUMA.

Sekalainen seurakunta

Se on totta - ennätys on syntynyt!

Seppo ja 2. sijan plakaati!

 Arjan hikinen urakka takana

Ja Mimmillä ei nähtävästi tunnu missään

Tässä Anun raporttia tapahtuneesta:

Ilman ollessa helteisen ihana oli mukava päästellä tiimipaita päällä 10km. Meno tuntui hyvälle koko matkan, onneksi oli juomapullo matkassa, sitä tarvittiin. Reitti oli tuttu ja edelleen kaunis ja melko tasainen. Tapahtumasta jäi erittäin hyvä maku suuhun, katsellaan ensi viikonloppuna mitä sitten.

 Anu juoksi kovassa seurassa, tuloksena 3. sija ajalla 44min

Markus kertailee:

Pelkkä ajatus 10km:n juoksemisesta sai ihon kananlihalle ennen starttia, jalat olivat tönköt, syke taisi olla korkea ja muutenkin tuntui, ettei hommasta varmasti tule mitään. Tämä tunne on erittäin harvinainen kohdallani. ;) Lähtölaukauksen tapahduttua olo muuttui paremmaksi ja meno alkoi maistua heti. Matka meni alusta loppuun hyvin ilman ongelmia. Vauhdinjako onnistui kerankin hyvin, eikä hiipumisia tullut. Maaliin saavuin väsyneenä, mutta onnellisena n. aikaan 39,40. Ensi viikonloppua odotellessa!

 Onko tässä syntymässä uusi juoksutekniikka "varpaillaan juoksu"

Mari sanailee:

Töissä päivällä mietin tulevaa kympin juoksua ja jännitys alkoi kasvaa mitä lähemmäksi lähtö Hämeenlinnaan tuli. Liikkarin edessä otettiin perinteiseen tapaan lähtökuvia ja sit matkaan. Itsellä ei ollut asetettuna mitään muuta tavoitetta kun päästä kymppi alle tuntiin. Perillä sitten (yllätys, yllätys) Tarmo heitti pienet laskelmansa julki siitä, mihin aikaan mun pitäis matka suorittaa. Sekös loi kamalat paineet juoksulle, ja sit vasta alkoikin jännittään. En kyllä ymmärrä miks ;). No, lähtölaukaus tuli ja syke tais olla jo valmiiks yli 100. Matkaan lähdettiin ja Mimmin kans ritirinnan laitettiin tossua toisen eteen. Ekan kilsan kohdalla jo kiiteltiin, että onneks on omia juomia mukana. Oli KUUMA ja jano ja jne... Mimmi hiukan jäi ja mä sit perinteiseen tapaan tuijotin loppumatkan (yllätys, yllätys) Tarmon selkää :D 

 Parivaljakko taas ennätysvauhdissa!

Maaliin tultiin reipasta vauhtia ja niin siinä sitten taas kävi, että oma enkka tuli kympille (49min). Olin siis todella tyytyväinen onnistuneeseen juoksuun.Ens vuonna taas uudestaan kivalle reitille uudet tavotteet mielessä, tai siis Tarmon mielessä ;)

Lauran kokemukset:

Jos lämpöä on 27 astetta ja sulle sanotaan, että "Ota omia juomia mukaan", niin kannattaa uskoa. Mä en uskonut ja siksi tää kymppi olikin varmaan mun kauhein. Ja varmaan myös siks, että niinkun kaikki sai kuulla, unohdin mun mp3 soittimen kotiin ja meinasin olla sen takia kokonaan juoksematta. Nestehukka iski jo 3km kohdalla ja maalissa meinasin pökrätä, kun alkoi päässä heittää pahasti. 

Lohdutuksena sain kuitenkin upeat arvontapalkinnot: liiketunnistimella toimivan lampun ja Janne Holménin kirjan, jes! Omalta kohdaltani haluan vielä mainita sen, että kylläpä oli Hämeenlinnan kansa aneemista! Kannustusta ei tullut edes terassilta istuvilta ihmisiltä!??! Mikä ihmisiä vaivaa? Toivottavasti ens viikonloppuna on edes vähän parempi meno. Onneksi maalissa oli sentään omat punapaidat kannustamassa ja varsinkin huolehtimassa heikkokuntoisesta tiimikaverista, kiitos teille siitä! Kannatti kuitenkin lähteä kaikista hölmöilyistä huolimatta, olihan se kokemus tääkin. Nyt tiedän miks jotkut joutuu tiputukseen maratonin jälkeen, jos ei neste vaikka imeydy.

 Lohdutuspalkinto sai toiset kateelliseksi
 
Sydämelliset onnittelut vielä kaikille tasapuolisesti!

Hämeenlinnan kaupunkimaraton lähestyy

Hyvä kun ollaan edellisistä toivuttu, niin jo suunnitellaan seuraavaa, mutta niinhän se menee.. Viikonloppuna on urheiltu taas armottomasti Linnahölkän 10km kisan, Sixpäckin ja pitkän lenkin merkeissä. Kaikista näistä tulossa raporttia piakkon.

Seuraava haaste on siis 17.7 Hämeenlinnan kaupunkimaraton ja puolikas. Lähdetään yhdessä liikuntakeskukselta klo 12.45. Jos aiot ilmoittautua vasta paikan päällä, laita Anulle viesti tai soita (0408285700) niin muutetaan lähtöaikaa aikaisemmaksi. Nyt jos koskaan on tankkaus avainasemassa ja OMAT JUOMAT MUKAAN (kröhöm..), koska tämän hetken ennustukset antavat lauantaille infernaaliset 33 helleastetta! Huh.

Tänään SIXPACK klo 12 alkaen

Tervetuloa kaikki Nokian keskuskentälle kisailemaan.

MUISTAKAA OMAT JUOMAT JA AURINKORASVAT, on kuuma päivä tulossa!!

Kisojen jälkeen Anulla pääsee saunaan ja voi paistaa TR sponssaamaa makkaraa ja uimaankin pääsee eli uikkarit mukan!

Kuukauden Raholalainen: Mikko

Akka pakotti tien päälle?

Team Raholan harvinaisempaan sukupuoleen kuuluva Mikko Aaltonen, 33 ja risat, tyrmistyi täysin eduskunnan taannoisesta myönteisestä ydinvoimapäätöksestä. Mikko oudoksuu kansanedustajien selvän enemmistön näkemystä asiasta, josta hän itse kokee olevansa jokseenkin pihalla.

– Kantani ydinvoimaan on kielteinen, sillä en tiedä siitä tarpeeksi. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan syytä, jonka perusteella pitäisi kannattaa ydinvoiman lisärakentamista. Sen sijaan on aina paree vähän vastustaa kaikkea, hän analysoi.

Puolessa vuodessa kolme puolikasta 

Työkseen ajoneuvojen lasien tuotantoa suunnitteleva Mikko kummeksuu myös sitä, miten hän voi olla kuukauden teamraholalainen, kun on kuulunut Team Raholaan vasta kuukauden ajan. Eikä olisi kuulunut sitäkään, jos ei topakka vaimonsa olisi pyytänyt lisäämän Mikon nimeä jäsenlistalle. Juoksuharrastuksen Mikko huomasi aloittaneensa viime vuodenvaihteessa. Tässäkin lienee vaimolla ollut näppinsä pelissä, vaikka mies kiistää kaiken jyrkästi. Minkään valtakunnan puolisokateus ei häntä riivaa, eikä hänellä ole tarvetta päihittää vaimoaan juoksussa.

– Juokseminen on hyvää vaihtelua salitreenille, Mikko perustelee.
– Mille salitreenille? ihmettelee vieressä istuva vaimo ääneen. 

Vaihtelua tai puolisokateutta, joka tapauksessa Mikon plakkariin on puolessa vuodessa kertynyt jo kolme puolimaratonia. Niistä paras aika 1.56,58 irtosi toukwokuussa Jalasjärven Helaventillä, jossa Mikko ylitti maaliviivan romanttisesti lähes käsi kädessä vaimonsa kanssa.

Pakko lähteä kun ilmaiseksi pääsee

Ylöjärveltä kotoisin oleva puolimaratoonari aikoo kokeilla ensimmäistä kokonaistaan elokuun puolivälissä Helsinki City Maratonissa, jonka hintavan osanottomaksun Zero Point ylen ystävällisesti sponsoroi teamraholalaisille.

– Pakkohan sitä on lähteä, kun kerran saa ilmaiseksi juosta. Helsingissä tavoitteena on juosta matka läpi, Mikko määrittelee.

Juoksemisessa on Mikon mielestä mukavinta juoksun loppuminen.

– Pikkuisen täytyy olla masokistin vikaa, että siihen ryhtyy, hän miettii.
– Et sää noin voi sanoa, protestoi vaimo ja väittää, että juoksemisesta oikein nauttii, kun juoksu rullaa.

Team Raholan parasta antia Mikolle ovat loistavat roolimallit, kuten Tarmon viisaus ja Sepon sitkeys. Team Raholan kovin jätkä on hänen mielestään kuitenkin Anu.

– Haluaisin olla myös yhtä monipuolisen lahjakas liikkuja kuin Markus, paitsi autourheilussa, Mikko paljastaa.
(Toim. huom. Markus peruutti hiljattain Anun Mersun ruttuun.)

Ura parrasvaloissa ei houkutellut

Kanan ja riisin lempiruoakseen nimeävä Mikko arvioi, että ei ole vielä saavuttanut suuria urheilun saralla. Sen sijaan muita saavutuksia elämä on suonut.

– Lasken suureksi saavutukseksi sen, että yhdeksännen luokan kevätjuhlassa esitin Dannyä ja lauloin ”Tahdon olla sulle hyvin hellä”. Jännitti niin, että piti pitää aurinkolaseja päässä, Mikko muistelee kaihoten kadotettua nuoruuttaan.

Mikko plays Danny -shown saavuttama suunnaton suksee ei kuitenkaan noussut päähän eikä Aaltonen siirtynyt viihteen ammattilaiseksi, vaan – kuten tiedämme – valitsi myöhemmin elämässään juoksu-uran.

– Aiheutan vähemmän vahinkoa, kun juoksen. Voisin tietty sekä juosta että laulaa: olisin  laulava maratoonari. Yhteislenkit voisivat tosin sen jälkeen olla aika yksinäisiä, Mikko filosofoi. 

Hän paljastaa juovansa päivittäin noin kaksi litraa maitoa. Kaksi litraa!!

– Totta kai kun vaimo lypsää, huomauttaa vaimo.
– Maito on parasta juomaa. Merkillä ei väliä kunhan sen on suomalaista, Mikko ylistää.
(Toim.huom. Mikon vaimo on maatalouslomittaja.)

Valkosipulia ja lastenkasvatusta

Inkan, 11, ja Vilin, 2, isä on liikuntaharrastuksen lisäksi innokas kotipuutarhuri: valkosipuliviljelmä versoo jälleen tänä kesänä Ketostenkadun talon pihapiirissä. Viime vuonna Mikko yritti kasvattaa myös kauralyhteitä, mutta kokeilu epäonnistui.

Elämän tarkoitukseksi hän lyhyen pohdinnan jälkeen määrittelee lasten saamisen vanhoiksi ja pois kotoa. Sillä lasten kasvattaminen on vastuullinen ja työläs urakka.

Tässä päivänä muutaman Inka tuli Särkänniemestä kotiin käsivarressaan leikkitatuointi, joka esitti Playboyn pupukuviota. Mikko kysyi tytöltä, tiesikö tämä, että Playboy on lehti, jossa on paljon nakunaisten kuvia?

Inka ei tiennyt, mutta tietää nyt. Ja hinkkasi tatuoinnin saman tien pois käsivarrestaan.

Mikko kaikkensa antaneena Koskuen helaventin raaston jälkeen

Teksti: Minna Nurro

Kisaraportti: Paavo nurmi maraton 3.7.

Pieni tiedotus ennen kisaraporttia: sunnuntaina 11.7. klo 8.00 pitkä lenkki Raholasta. Tiedossa mm. sixpäkin jälkipuintia ja muuta mukavaa (esim. kootut selitykset). Tarkoituksena nyt sitten mennä tämä lenkki. Pitemmittä puheitta kisaraportti, olkaa hyvät.

Jouni: 

"Ohessa kännykkäkuva Turuust. 

Tuossa vaiheessa kaikki olikin vielä ok, mutta itsellä ei nilkka kestänyt. 20km kohdalla kivut oli jo melkoiset ja 25km kohdalla sitten toppasin EA-pisteeseen näyttämään jääpussia. Siinä sitten pohdin hetken mitä tehdä ja kun vaihtoehtona oli laahustaa loppuun ja mahdollisesti pilata loppukesän juoksut tai keskeyttää, niin ehkä tällä kertaa järki voitti. Harmittaa, mutta toisaalta nyt nilkka ei mennyt ihan pahaan jamaan. Kylmähoito auttoi. Mutta harmittaa silti, ei uskoisi kuinka paljon keskeyttäminen voikin v-tuttaa. Tosin jalat oli ihan voimattomat että ei siitä mitään ennätysjuoksua olisi tullutkaan.

Anulla menikin taas kerran hyvin. On se uskomattomassa kunnossa ja jaksaa aina venyä."

Anu:

Lauantai 3.7.2010 aamusta ylös ja maratonaamupala sisään. Hiukan tavaroiden hakua ja huoltajat iskä sekä Pertsa saapuivat pihaan, oli lähtö Turkuun kohti Paavo Nurmi maratonia, jonne vain oli pakko päästä, vaikka selkä vihoitteli ja antoi säteitä pakaraan sekä jalkoihin, tankkauskin oli kesälomatankkausta, mutta niillä mennään mitä on Turussa siirryin välittömästi osallistumismaksutelttaan ja sain myös paidan mukaan, joka oli tällä kertaa musta. Lähdettyäni teltasta oli kaksi tuntia aikaa lähtöön ja menimme etsimään kahvilaa, jota ennen törmäsimme onneksi Jouniin ja Jounin perheeseen, otimme kuvan muistoksi  ja toivotimme onnea toisillemme maratonille, josta oli tulossa haastava, sillä hellettä riitti ja tuli riittämään.

Minä ja huoltajani kävimme Turun torilla sekä torin vieressä olevassa kahviossa kahvilla, jossa vietimme tunnin katsellen Turun elämää ja edessämme olevaa lämpömittaria, joka näytti asteita olevan 29. No se tiesi paljon juotavaa, suolaa ja sokeria maratonin aikana.

Lähtö läheni ja viivalla oli monta osallistujaa kuuman auringon alla tekemässä vielä viimehetken säätelyitään ja pam menoksi. Matka taittui mukavasti selkävaivasta huolimatta eli pientä askelta, hallitusti ja asennetta. Juomaa riitti, oli oma juomavyö ja huoltopisteitä oli runsaasti, sokerinappeja meni paljon sekä suolaa, toiselle kierroksella oli tarjolla myös geeliä, joka oli huipppua. Kuumuus näkyi juoksijoissa, voimat heikkenivät, itsellä kuumuus vaikutti viimeiset 4km, jotka sinnittelin eteenpäin, kaikki konstit käyttäen ja maaliviiva tuli ylitettyä, jes. Aika oli 3,38 ja olin 5:s nainen maalissa. Viivan ylitettyä hetkeksi makaamaan, paljon juotavaa ja rauha.

Autolle kävelimme ostaen lisää juotavaa yhdestä kioskista ja autossa jälkitankkausta eli pullaa, keksiä yms. sekä suolaa, sillä sisäreiteen ja jalkapohjaan tuli äkkinäinen suonenveto ja jälkitankkaus auttaa hetkessä sekä palauttaa seuraaviin urakoihin mukavasti. Reissu oli onnistunut ja perjantainahan edessä häämöttää Linnahölkkä Hämeenlinnassa, jonne Rahola Team lähtee positiivilla asenteella!

Pitkästä lenkistä ja tulossa: Linnahölkkä perjantaina

Sunnuntaina siis tosiaankin juostiin pitkä lenkki... tai jotkut juoksi ja jotkut teki jotain ihan muuta. Itseni yllätettiin aamulla puoli kasin aikaan ja puettiin ihanaan Puma-pukuun ja vietiin ympäri kyliä ja kaupunkeja niin, että vieläkin on kroppa mustelmilla. Joku kuitenkin kävi siis myös juoksemassa, tässä Mimmi kertoo siitä:

"Aamulla herätessäni mittari näytti ulkona melkein 20 astetta, ihana aamu lähteä hieman pitemmälle lenkille. Liikuntakeskuksella tajusin ettei tämän kerran lenkki olisi kovinkaan runsaslukuinen,mutta varmaa oli että ainakin Minna olisi tulossa. Ja niinhän siinä kävi,että vain minä ja Minna uskaltauduttiin lenkille.Lauran piti tulla mutta sille tuli jotain polttarijupinoita =) 

Mukava lenkki tuli juostua tohlopin kautta vaakkolammille, hyhkyyn ja sieltä monien rappujen kautta pispan koulu kiertäen takasin raholaan.Matkaa tuli arviolta 13 km ja aikaa meni n.1½tuntia. En tiedä johtuiko lämmöstä mutta Minnan vatsassa oleva neste hölsky niin kuuluvasti että olis luulu jonku ravistavan puolinaista vesipulloa vieressä!"

Sitten tiedotus perjantaina 9.7. Linnahölkkään lähtijöille:

Lähdetään yhteiskyydeillä Raholan pihasta klo 17, juoksu starttaa Hämeenlinnassa klo 19, mutta pitää vielä jälki-ilmoittautua. Hinta paikanpäällä on 17 euroa ja juoksijakortilla 15 euroa. Sinne siis vaan kaikki, jotka kynnelle kykenee, kympinhän ny menee koska vaan!

Lauantaina onkin sitten se sixpacki tai sixpäkki, jännittävää!