maanantai 12. heinäkuuta 2010

Kisaraportti: Hämeenlinnan Linnahölkkä 10km 9.7.

Perjantaina 9.7. Team Rahola käväisi maistelemassa alkupaloja Hämeenlinnasta eli Linnahölkästä 10km, koska viikon päästä sattuu ja tapahtuu Hämeenlinnassa enemmän. Varsinkin sattuu. Esim. Terttu juoksee ensimmäisen maratoninsa, huikeaa, onnea siihen!! JAXAA!!!

Siis Linnahölkästä. Team Raholasta osallistui 9 kovaa menijää kyseiseen tapahtumaan. Lähtö oli normaalisti liikuntakeskuksen edestä, johon kokoontuikin iloinen joukko juoksijoita. Johanna ja Arja tulivat omaa kyytiä suoraan paikan päälle ja yllättivät meidät iloisesti. Mikko ja Vili lähtivät mukaan kannustusjoukkoihin ja oli kyllä hyvä, että oli omat mukana, kun muuten väki oli niin laimeaa..

 Kikkailua Liikuntakeskuksella

 Kuvasta puuttuu vielä Johanna ja Arja

Lähtöä odoteltiin jännittyneissä tunnelmissa, mutta onneksi mukana oli myös onnenmaskottimme Vili, joka hauskuutti meitä odotellessa..

Vili ihan äijänä ja Mari ihmettelee

Varmaan jännitys sai vallan, ei me normaalisti tommosia olla, eihän?

Hmm.. Deja-vu?

Näitä läksimme tavoittelemaan
Juoksu meni useimmilta varmaan kaikenkaikkiaan ihan hyvin. Omia ennätyksiä tuli taas roppakaupalla ja palkintojakin meidän porukalle napsahti pari. Kuuluttajakin jopa noteerasi meidän porukan "Team Rahola onkin hyvin edustettuna" ja niin me muuten oltiinkin. Jos joku ei tiedä tai ei huomannut, niin keli oli KUUMA.

Sekalainen seurakunta

Se on totta - ennätys on syntynyt!

Seppo ja 2. sijan plakaati!

 Arjan hikinen urakka takana

Ja Mimmillä ei nähtävästi tunnu missään

Tässä Anun raporttia tapahtuneesta:
Ilman ollessa helteisen ihana oli mukava päästellä tiimipaita päällä 10km. Meno tuntui hyvälle koko matkan, onneksi oli juomapullo matkassa, sitä tarvittiin. Reitti oli tuttu ja edelleen kaunis ja melko tasainen. Tapahtumasta jäi erittäin hyvä maku suuhun, katsellaan ensi viikonloppuna mitä sitten.
 Anu juoksi kovassa seurassa, tuloksena 3. sija ajalla 44min

Markus kertailee:
Pelkkä ajatus 10km:n juoksemisesta sai ihon kananlihalle ennen starttia, jalat olivat tönköt, syke taisi olla korkea ja muutenkin tuntui, ettei hommasta varmasti tule mitään. Tämä tunne on erittäin harvinainen kohdallani. ;) Lähtölaukauksen tapahduttua olo muuttui paremmaksi ja meno alkoi maistua heti. Matka meni alusta loppuun hyvin ilman ongelmia. Vauhdinjako onnistui kerankin hyvin, eikä hiipumisia tullut. Maaliin saavuin väsyneenä, mutta onnellisena n. aikaan 39,40. Ensi viikonloppua odotellessa!

 Onko tässä syntymässä uusi juoksutekniikka "varpaillaan juoksu"

Mari sanailee:
Töissä päivällä mietin tulevaa kympin juoksua ja jännitys alkoi kasvaa mitä lähemmäksi lähtö Hämeenlinnaan tuli. Liikkarin edessä otettiin perinteiseen tapaan lähtökuvia ja sit matkaan. Itsellä ei ollut asetettuna mitään muuta tavoitetta kun päästä kymppi alle tuntiin. Perillä sitten (yllätys, yllätys) Tarmo heitti pienet laskelmansa julki siitä, mihin aikaan mun pitäis matka suorittaa. Sekös loi kamalat paineet juoksulle, ja sit vasta alkoikin jännittään. En kyllä ymmärrä miks ;). No, lähtölaukaus tuli ja syke tais olla jo valmiiks yli 100. Matkaan lähdettiin ja Mimmin kans ritirinnan laitettiin tossua toisen eteen. Ekan kilsan kohdalla jo kiiteltiin, että onneks on omia juomia mukana. Oli KUUMA ja jano ja jne... Mimmi hiukan jäi ja mä sit perinteiseen tapaan tuijotin loppumatkan (yllätys, yllätys) Tarmon selkää :D 

 Parivaljakko taas ennätysvauhdissa!

Maaliin tultiin reipasta vauhtia ja niin siinä sitten taas kävi, että oma enkka tuli kympille (49min). Olin siis todella tyytyväinen onnistuneeseen juoksuun.Ens vuonna taas uudestaan kivalle reitille uudet tavotteet mielessä, tai siis Tarmon mielessä ;)

Lauran kokemukset:
Jos lämpöä on 27 astetta ja sulle sanotaan, että "Ota omia juomia mukaan", niin kannattaa uskoa. Mä en uskonut ja siksi tää kymppi olikin varmaan mun kauhein. Ja varmaan myös siks, että niinkun kaikki sai kuulla, unohdin mun mp3 soittimen kotiin ja meinasin olla sen takia kokonaan juoksematta. Nestehukka iski jo 3km kohdalla ja maalissa meinasin pökrätä, kun alkoi päässä heittää pahasti. 

Lohdutuksena sain kuitenkin upeat arvontapalkinnot: liiketunnistimella toimivan lampun ja Janne Holménin kirjan, jes! Omalta kohdaltani haluan vielä mainita sen, että kylläpä oli Hämeenlinnan kansa aneemista! Kannustusta ei tullut edes terassilta istuvilta ihmisiltä!??! Mikä ihmisiä vaivaa? Toivottavasti ens viikonloppuna on edes vähän parempi meno. Onneksi maalissa oli sentään omat punapaidat kannustamassa ja varsinkin huolehtimassa heikkokuntoisesta tiimikaverista, kiitos teille siitä! Kannatti kuitenkin lähteä kaikista hölmöilyistä huolimatta, olihan se kokemus tääkin. Nyt tiedän miks jotkut joutuu tiputukseen maratonin jälkeen, jos ei neste vaikka imeydy.

 Lohdutuspalkinto sai toiset kateelliseksi
 
Sydämelliset onnittelut vielä kaikille tasapuolisesti!

2 kommenttia:

  1. Oli taas hieno reissu Hämeenlinnaan tiimiläisten kanssa!
    Ja viikonloppuna mennään taas Hämeenlinnaan, huippua!!!!
    Muistakaa nyt siis juoda, syödä ja levätä normaalia enemmän ennen lauantaita!

    VastaaPoista
  2. Jominen ja syöminen ei ole ongelma, mutta nukkuminen ja lepo näillä helteillä tuottaa suurta tuskaa.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.