perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kisaraportti: Hämeenlinnan kaupunkimaraton ja puolimaraton 17.7.

Otettuamme Hämeenlinnasta maistiaiset viikko aikaisemmin Linnahölkässä, oli todellisten koitosten aika: Kaupunkimaratonin ja puolimaratonin. Forecaa oli tutkailtu ihan tuskassa koko viikko ja niin se vaan näytti lähemmäs 30 helleastetta juoksijoille. Vihdoin lähdön hetki koitti ja Raholaan kokoontuneet juoksijat pääsivät matkaan. Eniten ehkä jännitti Terttua, jolla oli edessä elämänsä eka maratoni!


"Tuulettakaa!"

Terttu:
Nyt mä olen sen sitten tehnyt, mistä olen haaveillut jo jonkun aikaa, juosta MARATONI. Useampi vuosi on tullut tehtyä töitä, että tähän on päästy. Kaikki on ollut sen arvoista. Läpä läpä…..  

TÄÄ  ON SAIRAAN HIENOA. Mä jaksoin juosta koko matkan, ilman mitään suurempia vaikeuksia. Vaikka kaikenlaisia kauhukuvia ehti ajatteleen ennen matkaa. Mutta no hätä, onneksi meillä on kokeneemman maratoonarin tuki. Siitä suuri kiitos Anulle, ja kaikille muillekin kannustuksesta. Kaikki neuvot ja vinkit oli tarpeen, varsinkin kun hellettä piisasi ihan tarpeeksi.   

Juoksu meni hyvin. Kaks ekaa kierrosta normaalia pitkän lenkin vauhtia, ja viimeiselle kierrokselle jäi vielä hyvin voimia. Lopussa jaksoin vielä pinnistää, vaikka jalat olivat jo ihan tönköt. Piti mennä rotvallit varovasti, ettei satuta itteensä. Tankkauskin onnistui hyvin ennen matkaa ja matkalla, vaikka välillä tuntui että laatta lentää ku otin huikat geeliä.  Juoksun jälkeen on mennyt kaikenlaista hyvää suolaista syötävää, esim. haettiin pizzaa kotimatkalla eli jälki tankkaus on mennyt erinomaisesti.



Kaiken kaikkiaan hieno kokemus. Itsensä voittaminen on upeaa, ehkä sitä vois yrittää vielä joskus uudestaan. Hmm… Uudet lenkkarit taidan käydä ostamassa nyt ku on alennus myynnit.

Okei yks miinus  juttu. Mä en tykkää puhkaista rakkoja kynsien alta. Tekee aika häijyä. 

Ps. Ne, jotka ovat lähdössä Hesaan juokseen ekaa maratonia, niin oiken nautinnollista matkaa.

Mikko:
Oli kyllä siistiä lähtee taas vähän lenkkeilemään oikein järjestetysti ja vielä noinkin lämpöisessä säässä joka oli jotain aivan uutta. Aloitin juoksun niin hitaasti kun kehtasin joten eka kymppi taittui aikaan 1h tasan. Siinä sitten rupesin mietiskeleen onnistuuko kakkosen alitus näillä keleillä ja kiristin vauhtia sen verran, että maalissa kello näyttikin ajaksi (netto) 1.56.52! Eli taas pystyin ravaamaan hiukan nopeammin kuin viimeksi. Muutenkaan mikään ei vaivannut koko reissun aikana ja tuli kokeiltua oikein geeliäkin HCM:ää silmällä pitäen.


Mikko on jo jaxanut

Kaupunki maraton Markuksen näkövinkkelistä:
Ennen starttia olo oli yllättävän rauhallinen, vaikka pieni jännitys olikin päällä. Jännitys johtui suurimmaksi osaksi varmastikin kelistä, koska mittari näytti selviä hellelukemia. Matkaan lähdettyä olo rauhoittui normaaliksi heti ja meno maistui hyvin kuumuudesta huolimatta. Matkaa taitoin hyvillä mielin reilun kaksi kierrosta. Vain juomapisteillä mieli meni matalaksi ja se johtui erittäin kamalasta urheilujuomasta. Kun matkaa oli jäljellä n.10km matkanteko muuttui yht´äkkiä täydellisesti. Tuntui kamalalta, päässä ei liikkunut mitään ja oli pakko pistää välillä kävelyksi. En tiedä mitä seinää päin mahdoin juosta, mutta jotain tapahtui. Luulisin lämpimän kelin ja huonon kunnon yhteispelillä olevan jotain tekemistä tämän olon kanssa. N. 3km ennen maalia puolikkaalla olleet tiimiläiset ajoivat autolla ohitse Marin roikkuessa puoliksi pihalla, Mimmin ja Mikon kannustaesssa ja Jounin tööttäillessä. Luulisi, että tuollaisesta kannustuksesta saisi kuntoilija jotain irti, mutta mulla löi vaan tyhjää enkä oikein edes tajunnut porukan olevan meikäläisiä. En tuossa vaiheessa tajunnut enää muutakaan. No, maaliin pääsin jotenkin ajan ollessa 3.35. Kokemus tämäkin.

Markuksella jalka nousee
Maaliintulon jälkeen olo lähti parenemaan ja kuulin uutiset tiimiläisten juoksuista ja sain seurata Anun palkintopallille nousun. Sitten jäätiinkin odottamaan maaliin saapuvaksi Terttua ja Lauraa, jotka tuossa järjestyksessä kohta tulivatkin. Oli ilo nähdä kuinka ensikertalainen eli Terttu ylitti maaliviivan hymyillen ja hyvissä voimissa. Tämän jälkeen suunnattiikin kohti Mikon ja Mimmin järjestämiä afterruneja, joissa menoa piisasi.

Kiitos kaikille seurasta ja kiitos Mikolle ja Mimmille pidoista! Ja onnea kaikille erittäin hyvistä suorituksista!!!!

Mimmi:
Huh hellettä,mutta oli kuuma ilma juosta,mut tulipahan sekin koettua.Tankkasin 3 päivää vissyllä, ja söin normaalia enemmän että riittäis energia, vaikka puolikasta lähdinki vaan juokseen. Nyt ei jännittäny omasta puolesta vaan kokonaisen juoksijoitten,eritoten Tertun,joka juoksi ekan kokonaisensa. Taisin lähtee taas vähän liian reippaasti juokseen kun vauhti hiipui niin olemattomiin että Mikko ohitti mut kun maaliin oli n.4km.Siinä oli itkussa pitelemistä,mutta minkäs teet kun nopeutta ei saanu kiristettyä. No kaikki kunnia Mikolle,rakkaalle aviomiehelleni,se oli nappisuoritus! Kahden tunnin alitus tuli juostua ja se olikin ainoa tavoite! Kiitos taas tiimille,tuli vietettyä hieno päivä Hämeenlinnassa =)

 Mimmi jaxaa ja jaxaa

 Mari todellakin jaxaa JOPA ilman Tarmoa ;)


Jounikin jaxaa

Ja Mika

Zero Pointin sukat TOIMII

 Koira nimeltä Lili...

.. ja poika nimeltä Vili.

Juoksijoiden jälkitankkaus

Grillimaestro?

Uusi kannattajajäsen :)

Kaiken kaikkiaan juoksu meni siis kaikilta aika mukavasti! Seppo nousi omassa sarjassaan korkeimmalle pallille ja muutenkin kaikki selvisi maaliin helteen porotuksesta huolimatta. En voi olla unohtamatta Anun kommenttia "Ihana juoksukeli" juoksun jälkeen, kun itsestä se tuntui lähinnä kuin olisi uunissa juossut. Ilmeisesti pari viikkoa aiemmin Paavo Nurmi maratonilla oli ollut vielä karseempi keli eikä yhtään varjopaikkoja.

Ittelläkin meni ihan ok juoku, aikamoista juoksua oli alusta asti ja heti tiesin, että nyt ei mee yhtä hyvin kuin Forssassa. Meinasin jo henkisesti luovuttaa toisen kierroksen lopulla (n. 28km), mutta sitten ohi ajoi se Team Raholan kuljetus ja näin vaan kun Marikin roikkui ikkunasta puoliksi pihalla. Silloin ajattelin, että ei hemmetti, kyllähän mä nyt tän jaksan juosta.. Ja niin vaan jaksoinkin..

Erityiskiitos tosiaan Mimmille ja Mikolle afterruneista, oli tosi hauskaa ja kiva, kun Tarmo ja Outi ja Minnakin oli tullut kuulemaan kokemukset heti tuoreeltaan :)

4 kommenttia:

  1. Näyttäs toi Marin vasen käsi kuitenkin hapuilevan jotakin, liekö Tarmon olkapäätä =)

    VastaaPoista
  2. Onnea vielä Tertulle ja muille! Katselin tuloksia ja totesin Tertun vetäneneen negatiivisen splitin. Se kertoo kypsästä juoksusta. Myös muut naiset pääsivät lähelle tasaista vauhtia kokonaisella, hyvä! Markus ei sitten edennytkään ihan tasaisesti.

    VastaaPoista
  3. Olipa taas super mukava Hämeenlinnan reissu team raholan kanssa, joka oli huipusti edustettuna isolla porukalla. Kaikilla juoksut menivät hienosti maaliin asti ja super onnittelut Tertulle, joka juoksi ensimmäisen maratoninsa onnistuneesti, iloisin mielin hienosti läpi!
    Nyt kohti pirkan soutua uudet kujeet mielessä, jännittävää, mielenkiintoista koitosta odotellen!

    VastaaPoista
  4. Täällä kurkistelemassa!
    Teillä vaikuttaa olevan aika mukavainen sakki ja hauskoja tempauksia, tahtoo myös tänne tuollaisen.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.