maanantai 27. joulukuuta 2010

Loppuvuoden asioita

Joulu on juhlittu ja Tapaninpäivän spinning on vedetty. Eilinen lumimyräkkä toi oman haasteensa polkijoille, ensin täytyi päästä sisään kinosten ja tuiskun läpi. Paikalla oli varmaan reilu kymmenen reipasta kinkunsulattelijaa.

Uutena vuotena ollaan siis Anulla alkaen klo 15 yhteislenkillä Sorvan kuvankauniissa maisemissa. Lenkin jälkeen sauna ja ruokaa+juomaa. Jos olet tulossa, ilmoittaudu Anulle, niin Anu jakaa tuomiset osallistujien kesken, mennään ns. nyyttärimeiningillä ja tietty omat saunajuomat. Saa tulla mukaan, vaikka ei juoksisikaan.

Uuden vuoden jälkeen alkaa sitten sen kauan odotettu ja toivottu tipaton ja herkuton tammikuu! Jos osallistut, laita nimesi listaan ja maksa Anulle 2€. Maksamalla olet mukana osallistujien kesken arvottavan herkkukorin tms. tavoittelussa!

Maanantaina 3.1. astuu voimaan sitten uusi jumppa-aikataulu Raholan liikuntakeskuksessa. Uusi aikataulu ilmestyy varmasti jossain vaiheessa myös nettiin ja niitä on saatavilla liikuntakeskuksen kassalta. Muutoksia nykyiseen on vähän, mutta kannattaa tarkastaa silti jumppien aikataulut.

torstai 23. joulukuuta 2010

Honolulu maraton 12.12. - kisaraportti

Honolulun maratooni juostiin 12.12.2010 kauniilla Oahun saarella Havaijilla. Team Raholaa paikalla edustivat Anu ja Markus. Raportin meille on kynäillyt Markus.

Honis kävi mielessä aina sillon, kun näki jollakin päällä Honolulun maraton paidan tai näki ilmoituksen jossain kalenterissa. Muistan kerran tuijottaneeni HCM:n lähtöviivalla erään miehen lippistä mikä oli juuri tuolta Honolulusta, silloin mietin miten hienoa olisi, jos sinne joskus pääsisi. Siitä vaan muodostui haave ajan saatossa, ja sitä haavetta sitten lähdettiin toteuttamaan. Itse olisin varannut matkaa tuonne vasta vuoden päästä, mutta Anu täräytti ilmoille ajatuksen, että "nym mennää, eikä mitää vuotta odotella". Pakko myöntää, että kyllä se nainenkin oikeita päätöksiä osaa tehdä. ;)

4.12 oli odotettu päivä, sillä silloin lähdimme matkaan kohti Honolulua. Matkamme kulki Frankfurtin kautta Los Angelesiin ja sieltä pienen visiitin jälkeen lopulta Honoluluun. Ensimmäinen säikähdys koettiin Los Angelesin lentokentällä, kun vihonviimeinen tullivirkailija esitti Anulle kohtalokkaan kysymyksen. Kysymys oli suora ja se oli "onko teillä syötävää mukana?", siihen kysymykseen Anu vastasi rehellisesti "jes, i kat tuu bananas", ja se vastaus vei meidät kohti uutta tiukkaa tullivirkailijaa. Hieman pelonsekaisin tuntein lähdimme jonottamaan uutta jonoa kohti tullimiestä nuo mainitut banaanit käsissämme. Lentokoneessa olimme täyttäneet lapun missä olimme räikeästi valehdelleet, ettei meillä olisi ruokaa mukana, mutta nyt oli ilmeisesti maksun aika. Lopulta pääsimme tiukan sedän tykö, joka nappasi tärkeät banaanimme ja alkoi täyttää ihan tosissaan jotain lomakkeita katsoen aina välillä tietoja Anun passista. Lopulta Anu sai passinsa ja puhuttelun törkeästä banaanien maahantuonti yrityksestä. Banaanit menetimme valtiolle, mutta saimme jatkaa matkaa. Siitä alkoikin miettiminen miten korvaisimme nämä tärkeät hiilihydraatin lähteet. Matkamme jatkui kohti maratonin starttia, joka siis tapahtui 12.12 klo.5.00 paikallista aikaa. Kuljimme Hollywoodin ja Anaheimin kautta vihdoin Honolulun kaupunkiin jonne saavuimme maanantaina 6.12. Todellinen valmistautuminen sai alkaa!

Valmistauduimme huolella maratonia varten syömällä hyvin ja todella paljon, kävelemällä paljon, juoksemalla joka päivä ja joimmepa siinä sivussa parit Mai Taitkin, mutta vain sen lasin reunassa kulkevan ananaspalan takia. Lopulta oli sunnuntai ja klo.02.30 herätyskello parahti herättäen meidät virkeinä ja hyvin levänneinä. Siinä sitten keiteltiin puurot ja vetästiin juoksukledjut päälle, jonka jälkeen lähdimme kohti lähtöpaikkaa. Lähtöpaikalla olimme hyvissä ajoin, mutta siellä meitä odotti jo n.15000 japanilaista. Japseja oli siis oikeasti noin paljon. Taivas oli aivan musta, vain muutama tähti tuikki tuoden viestiä Pomarkun taivaltajilta täältä kotimaasta.

 Matkalla starttiin

Klo 5.00 kajahti paljon odotettu lähtölaukaus ja samalla alkoi upea ilotulitus. Raketteja ei säästelty, vaan tulitusta kesti monta minuuttia. Ehdimme suuren osallistujamäärän takia ihailemaan tulituksen loppuun ennen lähtöviivan ylitystä. Alkumatka kulki erittäin verkkaisesti, koska ruuhka oli todellinen, mutta sehän ei meitä haitannut, vaan nautimme jokaisesta metristä. Muutaman kilometrin jälkeen alkoi tilaa syntyä ja meidän askeleet pitenivät ja ne myös kiihtyivät.

Väkeä riitti

Matkaa oli taitettu n.puolitoista tuntia, kun taivaalla alkoi näkyä valoa ja aurinko loi meihin ensimmäiset säteensä. Tämä hetki oli upea! Juoksu maistui ja reitti kulki moottoritietä pitkin kohti tuntematonta. Välillä näimme meren, kun taas hetkeä myöhemmin juoksimme edessä näkyviä vuoria kohti missä pilvet roikkuivat sademetsän päällä. Kilometrejä oli takana n. 27, kun käännyimme takaisin ja siinä kohtaa ajatus kävi välillä jo maalissakin. Kaikki sujui todella hyvin molemmilta loppuun asti. Ainoastaan reitin lopussa ollut pitkä mäki sai pahat ajatukset mieleen. Maaliin saavuimme käsi kädessä ja tuuletimme rajusti, koska kokemus oli todella upea.

Vuaria

Maalissa!

Maaliviivan ylityksen jälkeen saimme mitalit ja kaulaamme pujotettiin hienot simpukoista tehdyt kaulakorut. Itse käytin tässä kohtaa viilentävää suihkua, koska lämpötila oli alusta loppuun aika korkea, eikä kosteuskaan ollut ihan pienemmästä päästä. Täällä välin Anu suunnitteli jo spinningiin menoa. Suihkun jälkeen suunnistimme hakemaan paitamme ja hakemaan evästä. Mainittakoon, että chipin sai pitää itsellä muistona. Omenan ja kaurakeksien voimalla kävelimme hotelille, jonka jälkeen oli pienen palkkion aika terassilla. ;)

Matkasta ja maratonista jäi todella hyvä maku suuhun. Havaijilla ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja paikka on todella upea. Näiden syiden takia tiimiläisiä kehoitetaan aloittamaan säästäminen Honolulun maratonia varten. Muutaman lähivuoden aikana sinne mennään porukalla. Alelentojen perään on jo huudeltu!

Tämän ihanan tarinan myötä Team Rahola toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulua!


perjantai 17. joulukuuta 2010

2010 kuukauden raholalaiset

Joulukuussa ei esitelläkään uutta kuukauden raholalaista, vaan poikkeuksellisesti otetaan katsaus menneeseen ja kerrataan tämän vuoden kuukauden raholalaiset ja katsotaan miten heidän itselleen asettamansa tavoitteet tai haaveet ovat tänä vuonna toteutuneet.

Luonnollinen valinta ensimmäiseksi kuukauden raholalaiseksi oli meidän porukan priimusmoottori, henki ja elämä sekä väsymätön kannustaja ja insipiroija Anu. Anu kertoi omassa haastattelussaan, että hänen tavoitteenaan vuodelle 2010 oli päästä Perniössä 100km juoksu läpi. Tämän tavoitteen Anu myös saavutti yhdessä Markuksen kanssa juosten samalla yhden suomalaisen kestävyysjuoksun naisten parhaista ajoista 100km matkalla. Viimeksi Anu on ollut edustamassa Team Raholaa ulkomailla asti Hawaiilla Honolulun maratonilla! Kisaraporttia odotellessa..

Toisena kansalle esiteltiin kuukauden raholalaisena meidän oma Tarmo, jolla ei tunnu pahaa päivää olevan ikinä. Kuten vuoden positiivisimpana raholalaisenakin palkitusta Tarmosta on sanottu, hän on aina valmis kaikkeen iloisin mielin ja on siten loistavana esimerkkinä muille. Tarmon tavoitteena vuodelle 2010 oli päästä Amsterdamin maraton hengissä maaliin ale viidessä tunnissa. Tämän tavoitteen Tarmo myös saavutti juosten 17.10.2010 Amsterdamissa maratonilla hyväkuntoisena maaliin ajassa 4:10:59. Viime viikonloppuna Tarmo herkutteli Pomarkussa puolikkaalla -20 asteen pakkasessa luistaen samalla "vähän" omasta pakkasrajastaan.

Seuraavaksi esittelyvuorossa oli myös pitkän linjan raholalainen Outi, joka alkuvuodesta kärsi pitkästä loukkaantumisesta. Outin tavoitteena olikin saada ensisijaisesti lonkka juoksukuntoon Amsterdamin maratonille ja siinä hän myös onnistui kärsivällisyyden ja pitkäjänteisen kuntouttamisen avulla. omasta mielestään vähäisellä harjoittelulla Outi tikkasi hienosti maaliin asti! Kunto ei ainakaan ole päässyt laskemaan Amsterdamin jälkeenkään, sillä viimeksi Outi juoksi puolikkaan Rautavedellä marraskuussa kahden tunnin pintaan - Hyvä Outi!

Neljäntenä vuorossa oli Laura (eli minä) ja kerroin omassa esittelyssäni häävalmisteluistani sekä rasitusvamman riivaamasta jalastani. Häät tuli juhlittua ja jalkakin alkoi olla lopulta juoksukunnossa niin, että tavoitteeksi asettamani uusi enkka maratonilla tuli kesäkuussa Forssassa suvi-illan maratonilla ajalla 4:25 ja risat. Jalka on kestänyt juoksua vaihtelevasti sen jälkeenkin ja tapahtumissa on tullut käytyä ihan riittämiin, viimeksi kärvistelin Pomarkussa yhden vaikeimmista maratoneistani 4:46 ja risat.

Kesällä esittelyyn pääsi suhteellisen tuore raholalainen Marjo, joka liittyi porukkaan reilu vuosi sitten. Marja on valmistunut tänä vuonna parturi-kampaajaksi ja onkin nyt työkiireiden takia joutunut jättämään muutamia jumppia väliin. Pikkulinnut kuitenkin kuiskivat, että Marjo tekee itsekseen töitä ensi vuoden tavoitteensa Tukholman maratonin eteen. Marjon voi bongata Tullintorin parturi-kampaamoliikkeestä.

Seuraavaksi esittelyvuoroon pääsi Mikko, joka myös on suhteellisen uusi naama Raholan juoksuporukoissa. Mikko aloitti vuoden vahvasti Heiskan puolikkaalla helmikuussa ja päätti sen lähes yhtä upeasti Pomarkun maratonilla viime sunnuntaina! Mikon itselleen asettama tavoite vuodelle 2010 oli päästä ensimmäinen maratoninsa HCM läpi ja siinä mies todentotta onnistui upealla 4:17:38 ajalla. Tämä mies on muuttunut silmissä kuluneen vuoden aikana - ja tottakai parempaan suuntaan.

Elokuun kuukauden raholalainen oli lähes itsestäänselvyys; kunnia kuului ehdottomasti tälle upealle tuplasankarille. Mari nimittäin samana päivänä elokuussa juoksi oman ensimmäisen maratoninsa sekä täytti 40 vuotta! Marin tavoite päästä maraton läpi 4,5-5h sisällä täyttyi ja voisi sanoa jopa ylittyi - tämä sisukas nainen pisteli Helsinki city maratonin upeasti 4:22:38 aikaan. Viime viikonloppuna Mari vetäisi rennonletkeästi Pomarkun puolikkaan reilusti alle kahden tunnin!

Syksy saapui ja esittelyvuoroon pääsi Team Raholan oma matkanjärjestäjä ja väsymätön tarjouslentojen kyttääjä Markus. Markus oli asettanut itselleen tavoitteeksi oman maratonennätyksensä parantamisen Jyväskylän Finlandiamaratonilla ja niinpä mies sen teki kuin tekikin runsaalla neljällä sekunnilla (3:09:51)! Viimeaikoina Markuskin on nähty edustamassa tiimiä kansainvälisillä vesillä Honolulun maratonilla asti. Kuvia ja raporttia odotellessa..

Seuraavana esiteltiin jälleen yksi tiimin kantavista voimista (kuten kaikki edellemainitutkin) eli Mimmi. Mimmi on suhteellisen lyhyessä ajassa parantanut juoksuaan kuin kana lentoaan tai siis oikeesti tosi paljon! Nykyinen maatalouslomittajan työ meinaa tosin tällä hetkellä haitata harrastustoimintaa, mutta omasta mielestään vähäisestä harjoittelusta huolimatta tämä rouva pisteli hyytävän Pomarkun maratonin tosta noin vaan! Mimmin tavoitteena vuodelle 2010 oli päästä Amsterdamin maraton alle 4:15 aikaan ja kas, niin hän vain tekikin juosten sen hienosti aikaan 4:14.29!

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä tänä vuonna esiteltiin teille suhteellisen tuore jäsen porukassa eli Juho, jonka Mikko oli saanut houkuteltua mukaan menoon ja meninkiin. Juho valmistautui koko vuoden ensimmäiselle maratonilleen juoksemalla puolikkaita jopa Ideaparkin kaltaisissa ääriolosuhteissa. Tuo ensimmäinen maratoni oli siis viime viikonloppuna ja miehen mietteet siitä kannattaa lukea kisaraportista.

Näin on vuosi saatu pulkkaan esittelyiden osalta. Ensi vuonna sitten taas uudet naamat ja uudet kujeet. Jos sinulla on joku ehdotus, kenestä haluaisit kuulla ensi vuonna esittelyn, niin vinkkaa minulle osoitteeseen pyykko.laura@gmail.com. Paljon on vielä porukkaa esittelemättä.. Kiitos myös kaikille haastatelluille ja erityiskiitos Minnalle!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Kisaraportti: Pomarkun maraton ja puolimaraton 12.12.2010

Vuosi alkaa olla juoksutapahtumien osalta pulkassa, sunnuntaina tiimiläisiä osallistui kahteen hyvin eri olosuhteissa juostuun tapahtumaan: Pomarkun maratonille ja puolikkaalle sekä Honolulun maratonille. Tämä on kertomus niistä kylmemmästä.. Raholasta starttasi siis kokonaiselle Juho, Mikko, Maikku, Laura ja Mimmi sekä puolikkaalle Seppo, Tarmo, Mari ja Tiina H.
Olkaa hyvät, kokonaiset ensin:

Juho:
Sunnuntainen aamu starttasi kaurapuurolla, pikkupakkasella sekä kymmenen minuutin myöhästymisellä tiimin yhteislähdöstä Pomarkkuun. Matka tuijoteltiin auton ulkolämpömittaria, mutta se ei totuutta muuttanut - maratoni juostaisiin tai oltaisiin juoksematta noin 20 asteen pakkasessa.

Katsojatkin oli ihan jäässä

Juoksu aloitettiin klo 11.00 taskut täynnä geelipusseja, kypärämyssy päässä ja pieni jännitys vatsanpohjassa. Reitti koostui kahdeksan kertaa juostavasta reilun 5 kilometrin lenkistä, joka sisälsi kyllä pikkukumpareita, mutta ei yhtäkään tappomäkeä. Ensimmäiset kierrokset sujuivat hyvissä tunnelmissa. Viidennellä kierroksella laskin päässäni jo hyvin tarkkaan, montako kierrosta vielä on jäljellä: "kun nyt juoksee tämän, niin sitten sitä seuraavan jälkeen on jäljellä enää toiseksi viimeinen ja sen jälkeen viimeinen...".

Kuudennella kierroksella kohtasimme paljon puhutun maratonin 30 kilometrin seinän. Tässä kohtaa kroppa oli huomattavasti väsyneempi kuin edellisillä kierroksilla. Pää sanoi, että jos väsymys kasvaa vielä kuten on kasvanut tähän asti, en koskaan jaksa viimeistä kymmentä kilometriä.
Sanoisin, että seinän yli pääsee seuraavilla konsteilla:
- Uskottele itsellesi, että väsymys vakiintuu tietylle tasolle sen sijaan että jatkaisi trendin mukaista kasvuaan
- Hoe itsellesi, miten kuivaa ruuti vielä onkaan. Täältä jysähtää!
- Hae vertaistukea matkan aikana

Lopulta olimme Mikon kanssa viimeisellä kilometrillä. Sarjassamme meitä ennen maaliin oli tullut kaksi juoksijaa, joten taistelimme pronssipokaalista. Kukapa ei muistaisi pohjoissatakuntalaisen pesäpalloilun pimeää vuotta 1998, kun paljastettiin niin sanottu sopupelijupakka. Sama sopupelihenki väreili pohjoissatakuntalaisessa pakkassäässä nyt, kun Mikko "kompastui" loppukirissä siivittäen minut sarjan kolmannelle sijalle ajalla 4:35. Jäi pysti muistoksi ensimmäiseltä. Nousujohteinen kehitys tarkoittanee, että Tukholmassa otetaan hopeaa. Eroa kärkeen jäi Pomarkussa vaivainen yksi tunti.

Ensimmäinen maraton oli mahtava kokemus. Kiitos Team Raholan Pomarkun iskuryhmälle ja kaikille kannustaneille!

Äijät ripirimman

Maikku:
Ite juoksin Ritvan kanssa koko reitin. Ritva voitti tuon 40 vee sarjan ja mulle lankesi sitten elämäni ensimmäinen voittopokaali!! Reitti oli upea ja huolto pelasi vallan moitteettomasti.Upeaa tsemppiä juoksuun antoi meidän porukan mieletön kannustaminen aina kohdatessamme. Jopa tuo kanssani juoksema Ritva kiinnitti asiaan huomiota ja yllättyi, miten jaksoimme nenä ja kasvot huurussa toisiamme tsempata.

Hyvä me!!
Koin kokonaisella uuden elämyksen, jota en ole koskaan kokenut maratonilla. Tuli ihan kaaamea pissahätä mutta ei tehnyt mieli mennä puskaan.. Palkontoani hakiessani kauniisti isoon ääneen kiitin koko Team Raholan puolesta järjestäjiä.

Maikku huollossa


Laura eli minä ja Mimmi juostiin vähän yli puoleen väliin yhtämatkaa ilman mitään sen kummallisempia kommelluksia ja täytyykin Mimmiä kiittää hyvästä seurasta ja tsemppauksesta. Reitti oli hyvä, hiekoitettu, aurattu ja tampattu sekä melkoisen mutkikas.

Juuri Juhonkin mainitsemalle kuudennelle kierrokselle lähtiessäni alkoi pikkuhiljaa aivot tehdä omaa myyräntyötään ja olin jo melkein varma, että enpä juokse sitten enää yhtään kierrosta. Olikin kyllä aika lohdullista kuulla juoksun jälkeen, että muilla oli ollut hyvin samansuuntaisia ajatuksia. Omalta kannaltani ratkaiseva hetki koitti noin 500m (todellisuudessa varmaan 200m?) ennen kuudennen kiekan päättymistä, kun yllättäen Mari seisoikin siellä mäen alla odottamassa! AAh, tuttu naama, ihana kannustava pajatus koko mäen ylös asti ja vielä tsempit loppuun. Viimeset kaks kierrosta menikin sitten ihan muissa tunnelmissa, vaikka jalat oli ihan älyttömän tönköt ja meno ei varmasti muistuttanut juoksua.

Vihdoin se maali koitti, en olis kyllä ikivä uskonut ja vihdoinkin pääsi saunaan! Superhyperkiitokset Marille tsempistä varsinkin kahella vikalla kiekalla, ilman sitä olisin vieläkin siellä Pomarkussa tamppamassa niitä "pikku" mäkiä ylös.

Kaksi kovaa


Ja sitten puheenvuoro puolikkaille:

Mari:
Järjestipä ilmojen herra taas haastavan kelin Pomarkun maratoonareille. Aamusta asti kauhisteltiin pakkaslukemia jotka vaan nousi ja nousi mitä lähemmäksi Pomarkkua tulimme.Ja perillä olikin huikeat 21 astetta mittarissa.

Siitä vaan sitten tyynen rauhallisesti juoksuvaatteet niskaan ja lähtöviivalle. Vihdoinkin pääsimme matkaan ja toden teolla uhmaamaan arktista keliä. Lähtö alkoikin heti kivalla ylämäellä, jottei totuus reitin vaativuudesta jäisi epäselväksi :D.

Kun saatiin ropat lämpenemään, niin matkanteko helpottui huomattavasti. Reitti oli todella hienosti hiekoitettu ja huollettu. Juomapiste tarjoiluineen odotti 5 km kohdalla missä saikin lämpöisen urheilujuoman avulla sulateltua naamaa ja henkitorvea.

Matkan edetessä olin erittäin tyytyväinen valintaani juosta vain puolimaraton, koska keli oli todella armoton ja laittoi juoksijat ihan oikeesti koetukselle. Me kaikki 4 puolikkaan juoksijaa pääsimmekin hyvävoimaisina maaliin ja siitä nopeasti saunan lauteille nauttimaan lämmöstä.

Mari ja Tarmo maalissa (kuva järjestäjien sivuilta)

Tarmo ja Seppo pääsikin ajoissa kotimatkalle, mutta mä ja Tiina jäätiin odottelemaan koko maran juoksijoita maaliin saapuviks. Saunan jälkeen menin reitin varrelle ottamaan muutaman arktisen kuvan, joista todellakin huokuu kylmyys läpi :)

Matka eteni kaikilla määrätietoisesti kohti loppuaan. Koville otti todellakin jokaisella ja mun sielua kirveli myötätunnosta :/ Kamalaa!  mutta olin niin ylpee meidän porukasta, että meinas ihan tippa tulla silmään :) Mahtava sisu ja asenne jylläs eikä periks antanut kukaan. Tässä oli taas kerran sitä jotain, jota ei sanoin voi kuvata. Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos myös kannustujoukoille täällä "kotona" jotka eli hengessä mukana.

N40 voittaja ajalla 1:53 ja risat

Tiina:
Odotteluaika paikanpäällä meni hyvinkin pikaisesti korkealla sykkeellä, mahdollisesti hieman jännittäen. Starttia odotellessa pakkanen tuntui kyllä lähes kylmältä. Ja sitten se tuskainen taival alkoi, ensimmäiset 5 kilometriä ja niin tuskaa! Johtuisikohan siitä, että nämä minun lihakset vaativat vähän pidempää lämmittelyä. Noilla tuskaisilla kilometreillä päätin, etten juokse enää ikinä. En lähde enää ikinä yhteislenkille. Perun Tukholman. En pärjää tässä porukassa, tai missään juoksuporukassa. Sainpa Maikullekin muutaman ”pahan sanan” sylkäistyä sillä hetkellä kun kaveri kevyesti juosten ohitti ja katosi näköpiiristä.

Noiden tuskaisten kilometrien jälkeen juoksu kuitenkin sujui kohtuu positiivisilla ajatuksilla eteenpäin. Päätin jopa unohtaa nuo alun lupaukset ja päätökset. Vauhti ei ollut ollenkaan sitä, mitä olin ajatellut, eikä juoksuakaan voi ihan helpoksi sanoa. Mutta jotenkin kuitenkin niin ”nautinnollista”… pokaalin kiilto silmissä. Vauhtiin päästyä pakkasestakaan ei ollut sen suurempaa haittaa, paitsi parilla viimeisellä kilometrillä, kun reidet alkoivat tuntua lähes tunnottomilta puujaloilta. Reitti oli jotenkin oikein mukava, sen verta mitä ympärilleni katselin… Kiitos Mikko kun huutelit oikealle reitille! Tämä juoksija ei ihan jokaista nuolta noteeraa… Eikä ilmeisesti ihan jokaista ”palomiestäkään” reitin varrella…

Ja tulihan se puolikas juostua. Aikaan 2.25.55 ja 3. sija + pokaali! (No joo, sarjassa vain 3 osallistujaa). Ensimmäiseksi tuli lievä harmitus huonosta ajasta, mutta eiköhän tuolla Pomarkun kelillä ja minun kunnolla, tuo ollut ihan juostu pokaali ja maaliin pääsy pääasia.

Kiitos kaikki muut matkalaiset Team Raholasta! Ja onnittelut vielä kaikille huimista suorituksista ja hulluudesta (=täytyy olla ”hiukan” hullu kun moiseen keliin lähtee). On niin hienoa kuulua porukkaan! Nyt mää jo varmaan ymmärrän laittaa seuraavaan paikkaan ilmoittautuessa joukkueeksi omani, eli Team Raholan..

Ansaittu pokaali!

Onnea siis kaikille ja kiitos vielä kannustuksesta matkan varrella ja sen jälkeenkin..

M50 kolmonen 1:36 ja risat :)

 Maisema...

.. ja sama mitalissa!

Mikä parasta, Pomarkun maratonin sivuilla on pientä spekulointia jopa Markku Kyröjärven cupin järjestämisestä SITTENKIN ensi vuonna! Pysytäänpä kuulolla :)

Kuvat: Mari J

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Yhteiskyydit Pomarkkuun 12.12.2010

Startataan Raholan pihasta klo 8.00 niin jää pari tuntia aikaa matkaan ja ehditään vielä tuntia aikaisemmin paikalle, jotta me mattimyöhäisetkin voidaan ilmoittautua. Itse juoksun lähtö on siis klo 11.00 osoitteesta Palokuja, Pomarkku. Linkki tapahtuman kotisivuille tässä.

Mukaan on näillä näkymin lähdössä:

Puolikkaalle:
- Tiina H. (autolla)
- Tarmo (autolla)
- Seppo
- Mari
- Outi

Kokonaiselle:
- Maikku
- Mimmi
- Mikko (autolla)
- Juho
- Laura

Eli lähtö Raholan pihasta klo 8.00 sunnuntaina 12.12.2010.
Muistakaa tankkaus etukäteen ja sään vaatima vaatetus päälle!
Mikäli nimesi ei ole listassa, mutta olet lähdössä ja haluaisit/tarjoaisit kimppakyytiä, niin ilmoita mulle (Laura pyykko.laura@gmail.com 0505285677) niin koitetaan järjestää mahdollisuuksien mukaan.