torstai 23. joulukuuta 2010

Honolulu maraton 12.12. - kisaraportti

Honolulun maratooni juostiin 12.12.2010 kauniilla Oahun saarella Havaijilla. Team Raholaa paikalla edustivat Anu ja Markus. Raportin meille on kynäillyt Markus.

Honis kävi mielessä aina sillon, kun näki jollakin päällä Honolulun maraton paidan tai näki ilmoituksen jossain kalenterissa. Muistan kerran tuijottaneeni HCM:n lähtöviivalla erään miehen lippistä mikä oli juuri tuolta Honolulusta, silloin mietin miten hienoa olisi, jos sinne joskus pääsisi. Siitä vaan muodostui haave ajan saatossa, ja sitä haavetta sitten lähdettiin toteuttamaan. Itse olisin varannut matkaa tuonne vasta vuoden päästä, mutta Anu täräytti ilmoille ajatuksen, että "nym mennää, eikä mitää vuotta odotella". Pakko myöntää, että kyllä se nainenkin oikeita päätöksiä osaa tehdä. ;)

4.12 oli odotettu päivä, sillä silloin lähdimme matkaan kohti Honolulua. Matkamme kulki Frankfurtin kautta Los Angelesiin ja sieltä pienen visiitin jälkeen lopulta Honoluluun. Ensimmäinen säikähdys koettiin Los Angelesin lentokentällä, kun vihonviimeinen tullivirkailija esitti Anulle kohtalokkaan kysymyksen. Kysymys oli suora ja se oli "onko teillä syötävää mukana?", siihen kysymykseen Anu vastasi rehellisesti "jes, i kat tuu bananas", ja se vastaus vei meidät kohti uutta tiukkaa tullivirkailijaa. Hieman pelonsekaisin tuntein lähdimme jonottamaan uutta jonoa kohti tullimiestä nuo mainitut banaanit käsissämme. Lentokoneessa olimme täyttäneet lapun missä olimme räikeästi valehdelleet, ettei meillä olisi ruokaa mukana, mutta nyt oli ilmeisesti maksun aika. Lopulta pääsimme tiukan sedän tykö, joka nappasi tärkeät banaanimme ja alkoi täyttää ihan tosissaan jotain lomakkeita katsoen aina välillä tietoja Anun passista. Lopulta Anu sai passinsa ja puhuttelun törkeästä banaanien maahantuonti yrityksestä. Banaanit menetimme valtiolle, mutta saimme jatkaa matkaa. Siitä alkoikin miettiminen miten korvaisimme nämä tärkeät hiilihydraatin lähteet. Matkamme jatkui kohti maratonin starttia, joka siis tapahtui 12.12 klo.5.00 paikallista aikaa. Kuljimme Hollywoodin ja Anaheimin kautta vihdoin Honolulun kaupunkiin jonne saavuimme maanantaina 6.12. Todellinen valmistautuminen sai alkaa!

Valmistauduimme huolella maratonia varten syömällä hyvin ja todella paljon, kävelemällä paljon, juoksemalla joka päivä ja joimmepa siinä sivussa parit Mai Taitkin, mutta vain sen lasin reunassa kulkevan ananaspalan takia. Lopulta oli sunnuntai ja klo.02.30 herätyskello parahti herättäen meidät virkeinä ja hyvin levänneinä. Siinä sitten keiteltiin puurot ja vetästiin juoksukledjut päälle, jonka jälkeen lähdimme kohti lähtöpaikkaa. Lähtöpaikalla olimme hyvissä ajoin, mutta siellä meitä odotti jo n.15000 japanilaista. Japseja oli siis oikeasti noin paljon. Taivas oli aivan musta, vain muutama tähti tuikki tuoden viestiä Pomarkun taivaltajilta täältä kotimaasta.

 Matkalla starttiin

Klo 5.00 kajahti paljon odotettu lähtölaukaus ja samalla alkoi upea ilotulitus. Raketteja ei säästelty, vaan tulitusta kesti monta minuuttia. Ehdimme suuren osallistujamäärän takia ihailemaan tulituksen loppuun ennen lähtöviivan ylitystä. Alkumatka kulki erittäin verkkaisesti, koska ruuhka oli todellinen, mutta sehän ei meitä haitannut, vaan nautimme jokaisesta metristä. Muutaman kilometrin jälkeen alkoi tilaa syntyä ja meidän askeleet pitenivät ja ne myös kiihtyivät.

Väkeä riitti

Matkaa oli taitettu n.puolitoista tuntia, kun taivaalla alkoi näkyä valoa ja aurinko loi meihin ensimmäiset säteensä. Tämä hetki oli upea! Juoksu maistui ja reitti kulki moottoritietä pitkin kohti tuntematonta. Välillä näimme meren, kun taas hetkeä myöhemmin juoksimme edessä näkyviä vuoria kohti missä pilvet roikkuivat sademetsän päällä. Kilometrejä oli takana n. 27, kun käännyimme takaisin ja siinä kohtaa ajatus kävi välillä jo maalissakin. Kaikki sujui todella hyvin molemmilta loppuun asti. Ainoastaan reitin lopussa ollut pitkä mäki sai pahat ajatukset mieleen. Maaliin saavuimme käsi kädessä ja tuuletimme rajusti, koska kokemus oli todella upea.

Vuaria

Maalissa!

Maaliviivan ylityksen jälkeen saimme mitalit ja kaulaamme pujotettiin hienot simpukoista tehdyt kaulakorut. Itse käytin tässä kohtaa viilentävää suihkua, koska lämpötila oli alusta loppuun aika korkea, eikä kosteuskaan ollut ihan pienemmästä päästä. Täällä välin Anu suunnitteli jo spinningiin menoa. Suihkun jälkeen suunnistimme hakemaan paitamme ja hakemaan evästä. Mainittakoon, että chipin sai pitää itsellä muistona. Omenan ja kaurakeksien voimalla kävelimme hotelille, jonka jälkeen oli pienen palkkion aika terassilla. ;)

Matkasta ja maratonista jäi todella hyvä maku suuhun. Havaijilla ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja paikka on todella upea. Näiden syiden takia tiimiläisiä kehoitetaan aloittamaan säästäminen Honolulun maratonia varten. Muutaman lähivuoden aikana sinne mennään porukalla. Alelentojen perään on jo huudeltu!

Tämän ihanan tarinan myötä Team Rahola toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulua!


1 kommentti:

  1. Säästäminen alkaa heti kun joulun selkä taittuu ;) Ja mitä noihin tuikkiviin tähtiin tulee, niin ihanaa kun ollaan läsnä toisillemme vaikka maapallon toisella puolella :)Onnittelut vielä kerran upeesta juoksusta!

    VastaaPoista