lauantai 22. lokakuuta 2022

Teamin pikkujoulut 2022 – päivitystä
















Pikkujoulupäivä aloitetaan lauantaina, niille jotka ehtivät, jo klo 12.00. Luvassa on 15+-kilometrin pitkis. Lähtö Nokian Ankkurilta (Viholanranta 9a). Lenkille voi lähteä reippailemaan, vaikka pippaloihin ei ole tulossa. Lenkin jälkeen, n. klo 14.30, Anu pitää yhteisjumpan, johon myös kaikki ovat tervetulleita. Jos ei tarvitse kodin kautta enää kiertää, niin juhlapaikalla on mahdollisuus päästä suihkuun, ja siitä aloitella pikkuhiljaa illanviettoa. Jos jäät Ankkurille, varaa jotain evästä mukaasi, koska illan ruokailu on vasta klo 18.

HUOM! Muista tuoda mukanasi pikkujoululahja, arvoltaan n. 5 euroa (vapaaehtoinen).

torstai 20. lokakuuta 2022

Hawai’in Ironman 2022



     Kuva

    
Tiukka harjoittelu alkoi kolmen viikon päästä Tahkon Ironmanin jälkeen syyskuun
alussa, sanomattakin oli selvää että seitsemän viikkoa seuraavaan Ironmaniin oli palautumisenkin kannalta jo vaativa.

Tein uinnissa pitkiä 3800m uinteja Zone 1-2 tasoilla, pyörää 4x 90km samoilla tasoilla, jonka lisäksi trainerilla ilman tuuletinta 90min vauhtikestävyys lenkkejä Zone 3-4 alueilla. 

Juoksun matkat olivat 10- 15km Zone 2 alueella, sekä teho ratavetoja Nokian kentällä.


         Kuva


Tampereelta lähdettiin tyttären kanssa kohti Helsinkiä keskiviikkona 28.9 ja torstaina noustiin jo koneeseen ja siitä sopivasti Octoberfesteille Frankfurtiin.

Oluen juotuani jatkoimme San Franciscoon ja siitä Konalle, isossa 747-8 koneessa saimme kaksi ateriaa, ja juotavaa niin paljon kuin pystyi juomaan! Hyvä palvelu oli Lufthansalla saksalaisella tarkkuudella, vaikka lento myöhässä olikin.


    Kuva

32h lennettyämme saavuimme Konalle ja siitä taksilla hotelliin Konan keskustaan viideksi yöksi. Yksi maili maksoi 3.2$ ja loppulasku oli vajaa 80$.

Aamulla sitten syömään, ruoka oli outoa mutta onneksi rasvaista makkaraa ja munakasta sentään oli, lämmitettyjä sokerikuorrutettuja kanelikorvapuusteja oli myös.

Pyörä kasaan ja ajamaan Queen Kaahamanu Highwaytä totutellen lämpöönja juoksua päälle. Pitkää uintia myös, viiden päivän adaptaatio lämpöön tottumiseen oli kireä ja kuumuus iltapäivällä oli kuin huonosti lämmitetty sauna!

Harjoittelu meni mielestäni kuitenkin hyvinja tarkkaan katseltuamme missä syömme sainkin valmistautua kisaan ilman pöpöä.

Kisa-aamun koittaessa olimme jo vaihtaneet hotellia ja Hawai’in kisa alkoi Kona Resort hotellista klo 4:10AM, oli kyllä surkein hotelli josta maksoin 670$ yöltä,mutta vaihtoehtoja ei ollut kun kaikki täynnä.

Aamupalaksi vettä, vaaleaa leipää, sardiineja tulisessa Hot Lousiana kastikkeessa sekä appelsiini, kaikki tämä hotellihuoneessa koska tuohon hintaan ei kuulunut aamupalaa..heh,heh!

Lähdin kisa-alueelle ja pyörään vietyäni juomapullot järjestäydyin karsinaan, joka lipui Banana puun kohdalta kohti uintia,Näin Mark Allenin ja heitin yläfemmat joka ei kuitenkaan osunut, harmi!

Uinnin lähtö oli aivan kaameaa kun ikäsarjani 572 kilpailijaa yrittivät etuilla ja uida eturiviin, lähtö oli n.150m päästä rannasta, uinti lähti osaltani hyvin kun annoin nyrkkien puhua ja menin väkisin muiden väliin, erittäin agressiiviinen alku kilpailulle! Uinti oli paras kolmesta täällä.

T-ykkösellä sitten varpaitten teippaamista ja aikaa paloi turhan paljon, mutta tämä oli suunniteltu, koska en halunnut ottaa riskejä.

Pyörän kimppuun seuraavaksi.. hei missä minun pyörä olikaan? 2500 pyörää ahdettu erittäin pieneen poukamaan.

No löytyihän se ja pääsin matkaan Hawia kohden jossa kääntöpaikka, ja jossa reitti hieman nousee ja sitten laskee takaisin tultaessa, helpotusta ei paluumatkalla tuo puuskittainen vastatuuli joka tuo kuumaa ilmaa laavakentältä.

Olin pistänyt aamulla aurinkovoiteen ja pyörän 50km kohdalla hiki oli jo poistanut sen, mutta onneksi olin varautunut ja rasvasin itseni uudestaan samalla kun poljin, vaikka rasvasin kahteen kertaan niin silti paloin hieman, joten kisajärjestäjän varoitukset kisan keskeyttämisestä palovammojen kohdalla eivät olleet turhia!
Samalla tuli voideltua tangot ja jarrukahvatkin, kun rasvaa levittäessä kädet olivat täysin rasvan peitossa.

Jokaisella huoltopisteellä oli huuhdeltava itseään kylmällä vedellä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, myös banaania ja geeliä piti pystyä ottamaan ja kiittämään vapaaehtoisia joita oli reitillä ja muissa toimissa yhteensä 7500kpl huutamalla Mahalo! Suolan otin kapseleina, 125mg joka puolentunnin välein niin pyörässä kuin juoksussa. Pyörän aikana tuli mieleen mustan maahanmuuttoviranomaisen kysymys sormenjälkeä otettaessa.. hikoiletko sinä? Ja seuraava kysymys oli.. Miksi tulit USA:n, johon vastasin että lomalle.. no siitä alkoi kysymys patteri että miksi en kertonut osallistumisestani kisoihin, jo aiemmin, ja syy oli työkavereiden jotka kehottivat olemaan kertomatta mitään mikä viittaa rahapalkintoihin, olihan voittajalle luvassa 120 000$.

Rengasrikkoja näin yllättävän paljon ja itse olin varautunut vararenkaalla, rautalangalla mahdollisen vaihdevaijerin katkeamisen takia, sekä kolmella litkusella renkaisiin, ja vielä ketjunyhdistäjällä ja ketjunkatkaisija työkalulla+ kolme kpl painekapseleita.

Ajoin sunnitelmallisesti n.220w keskitehoilla, mutta 40-50km kohdalla jo tuntui ettei koneesta saa kunnolla tehoja irti, vaikka nouseva maasto sopi minulle erinomaisesti, yritin kuitenkin välttää turhaa jännittämistä ja pyörittää mahdollisimman rennosti koska tiesin että juoksu tulisi olemaan tappo! Palatessa Hawilta maasto alamäkeä ja tehontuotto oli hiukan vaativampaa, tehojen jäädessä alle kahdensadan koko 112 mailin reitillä, hyvä fiilis jäi kuitenkin parista kommelluksesta huolimatta matkalla.


     Kuva


T2 ja taas jalkojen teippausta sekä vaseliinia ja aurinkorasvaa.
Juostessani vaihtoalueelta pois yllätyin kuinka hyvältä juoksu tuntui.. mutta siitä seuraavan 5km jälkeen oltiin tultu kulminaatio pisteeseen ja aloin miettimään taktiikkaa uudelleen, selvää oli etten tuolla 5:10min/km vauhdilla pääsisi maaliin koska juomapisteet joissa oli pakko pysähtyä jokaisella 1.5-2 mailin välein ja jäähdyttää itseäni vesimukeilla ulkoisesti!

Oli ratkaisun paikka ja halusin varmistaa maalinpääsyn täällä, tänne ei ehkä pääsisi enään koskaan? Noudatin Kiurun taktiikkaa ja juoksin huoltopisteitten välit, enkä antanut itselle lupaa kävellä ennen kuin aid-station alkaa, moni käveli jo 10 mailin jälkeen.. keskeytysprosentti oli kisassa 14%
Monta luhistumista näin ja järjestäjät veivät kilpailijoita ensiapuun.

Juokseminen kuumalla valtatiellä oli yksi elämäni kovimmista, varsinkin kun Energy Labille käännyttäessä ja laskeuduttaessa loivaan alamäkeen ennen kääntöpaikkaa, aurinko tuntui paahtavan juuri oikeasta kulmasta.. samoin kuin pyöräosuudella kääntelit päätäsi ja yritit katsoa tuleeko jostain pilviä auttamaan matkaasi?

Ei tullut, kääntöpaikan jälkeen nousin loivan ylämäen ja aurinko porotti suoraan takanani ja tunsin että kropasta otetaan nyt kaikki irti, epämukavuusalueella oltiin koko ajan vaikka en enää sykkeitä seurannutkaan, oli katsottava kumpi oli kovempi, luonto vai minä? Itseasiassa sykkeet olivat aivan kohtuulliset mutta koska korkeaoktaaninen oli jo 10 mailin juoksun jälkeen tankista loppunut, ei ollut mahdollisuutta nostaa tehoja.

20 Mailin kohdalla alkoi aurinko hiukan jo laskea, nyt menin vain mailin kerrallaan, fiilis parani loppukohden ja otin vielä loppukirin että pääsen punaiselle matolle yksin valokuviin, enkä ruuhkan mukana.

Siitä sitten recovery alueelle kahden toimitsijan taluttamana, yhtä kuskattiin kevyellä pyörätuolillakin, kaksi pizzan palaa ja kaksi hampurilaista sekä olutta ja cokea,
hetken toivottuani, jonottamaan pyörää ja purkamaan sitä taluttaen hotellille matkalaukkuun.

Kisan takia teitä oli suljettu ja jouduimme kävelemään vastakkaiselle tielle jossa poliisi odotti ja antoi taksi kyytimme tulla, matka kohti 40km päässä sijaitsevaa Waikoloa alkoi ja hintalappua tuli miltei 100$ verran.

Kisa-aamu alkoi klo 4.10 AM ja loppui Waikoalan Hiltoniin päästessämme klo 12 PM, pitkä päivä mutta täysikuu oli hieno!

Yhdentoista tunnin tavoite jäi saavuttamatta mutta tärkeintä oli että sain puhtaan suorituksen ja muiston kellon pysähtyessä 11:15:40 aikaan, toki seitsemän viikon valmistautumisaika Tahkon kisaan jälkeen sekä viiden päivän adaptoituminen näihin olosuhteisiin olivat riittämättömiä, tähän kisaan pitäisi saada valmistautua puoli vuotta kunnolla ja mieluimmin lämpöisissä oloissa!

Tästä kilpailusta tuli kuitenkin kruunu minun jo 14 vuotta jatkuneelle triathlonuralle, varsinkin kun tälläiseen kilpailuun lähdettäessä tulee
liian monta aspektia joka voi tuhota kilpailun, ja harmillisesti, sinusta riippumattomista syistä! Muuttujia on liian paljon vielä tähän Covid-19 jälkeiseen aikaan..ja miltei 20 000km matkan päähän! Well Done KU LIKE Stand together.


    Kuva


Hawai’i vaikenee. Harri

Teksti ja kuvat: Harri Riutta.

maanantai 10. lokakuuta 2022

Maksuja

Nyt ollaan siinä pisteessä, että tarvisi alkaa maksamaan tulevia matkojamme maailmalle. Ahvenanmaan reissu on jo ihan nurkan takana ja laivamatka tarvisi maksaa nyt heti. Laivamatka kustantaa 15,70€/naama. Bussikuljetus, Kolmenkulma-Turku-Kolmenkulma, 21,40€/naama.

Yhteensä siis 37,10€

Kaikki, jotka ovat ilmoittautuneet matkalle, maksavat maksun ja tuota summaa ei palauteta.


Del Passatorelle lähtijät maksavat välittömästi seuraavat maksut:

Bussikuljetus kokonaisuudessaa kohteessa, lentokenttä-Faenza, Faenza-Bolognan hotelli, Bologna-lentokenttä. 52,65€/naama.

Lennot Helsinki-Bologna-Helsinki varausmaksu, 77,75€/naama.

Faenzan hotelli varausmaksu, 60€/naama. Hotel Vittoria

Yhteensä siis 190,4€

Matka Passatorelle alkaa 25.5.2023 ja takaisin tullaan 30.5.2023. 25.5. lento Helsingistä lähtee klo 6.15 ja perillä Bolognassa ollaan n.klo13.00. Paluumatkan lento nousee klo 6.00 ja Helsingissä ollaan n. klo 13.00. Lentojen kokonaishinta on 346,12€/naama. 

Faenzan hotelli 4 yötä maksaa n.220€/naama. Kaupunkimaksu tulee huoneen hinnan päälle ja kaikki huoneet eivät ole eurolleen saman hintaisin, joten sen takia tuo noin-hinta.

Sitten vielä hieman myöhemmin tulee Bolognan hotelli maksuun, joka on n.75€/naama. Hotel Internazionale.

Kaikkineen matkat majoituksineen maksaa noin 730€. Tuo summa sisältää arvion kuljetuksesta Nokia-Helsinki-Nokia.

Ilmoittautuminen Del Passatorelle aukeaa lähiaikoina.


Nyt siis kaikki maksamaan em. maksut Anun tilille: FI92 1395 3500 2405 72 

Lähettäkää Anulle viesti kun olette maksaneet maksun!

tiistai 4. lokakuuta 2022

Ahvenanmaan reissun info

Ahvenanmaan juoksumatkan info


Pe 28.10. klo 5.30 lähdetään Nokian Kolmenkulman ABC:a Atro Vuolteen kyydillä kohti Turkkusta. 

Satamaan päästyämme hyppäämmekin sitten Viking Linen kyytiin klo 8.45, joka meidät sitten pudottaa Maarianhaminaan n.klo 14.10.

Satamasta siirrytään hotelliimme Park Alandiaan, jonne on n.1km matkaa. Hotellilta saamme juoksunumeromme, pastaillallisen perjantaiehtoona 18.00-20.00 hintaan 15€/pää.

Hotelli kustantaa 2hh/yö 103€. Kahdelta yöltä siis 206€. Hotelli maksetaan paikanpäällä.

La 29.10. on sitten juoksupäivä. Startti tapahtuu klo 11.00. Starttiin on matkaa n.1,5km hotellilta. Juoksun reitti kulkee tasaista hiukan vajaa 5km lenkkiä. Maratonilla saa kulua yli 6h. 

Juoksun jälkeen klo 19.30 mennään syömään 500m:n päähän Diablo pizzeriaan.

Su 30.10. lähdetään kohti kotia Viking Linellä klo 14.25 ja Turussa ollaan 19.50. Turussa hypätään sitten Atron kyytiin ja Kolmenkulmalla ollaan sitten kun ollaan.

maanantai 3. lokakuuta 2022

Vaarojen 130km

Taas yksi neronleimaus 

Monta vuotta sitten käytiin tiimin kanssa Vaaroilla juoksemassa maratonin verran. Tuolloin tuli heti selväksi, että maasto on aikas hankalaa, tosin se oli myös eka kerta polkutapahtumassa. Vaikka itse tapahtuma oli tuolloinkin hyvin järkätty ja maisemat kohdillaan, niin jotenkin vain tuli sellainen fiilis, että kerta riittää Vaaroja.

2021 lopulla aukesi ilmo Karhunkierrokselle, joka oli sitten tarkoitus mennä suorittamaan vaimon kanssa ja samalla hiukan muistelemaan vaellustamme siellä vuosia sitten. Valitsimme matkaksi 166km, jotta saatiin muistella oikein kunnolla. Karhunkiekan jälkeen oli vuorossa Ylläksen keikka. Tosin kyllä tähänkin väliin sattui muitakin juttuja, mutta ne ei liity tarinaan. Ylläs sujui muitta mutkitta ja sielläkin tuli edettyä perusmatka 160km. Tuolla Ylläksellä parikin tyyppiä sanoi, että nyt sitten vielä Vaaroille syksyllä. Nuo puheet ohitin vahvalla ja jyrkällä kieltäytymisellä, koska en varmasti lähde mihinkään juurakkoon könyämään syys-lokakuun vaihteessa. 

Syy miksi tätä ehdoteltiin oli Ultra Trail Tour Finlandin liivi, jonka saa jokainen joka suorittaa Karhunkierroksen, Ylläksen ja Vaarojen pitkät matkat saman vuoden aikana. Tuolloin en ollut tippaakaan kiinnostunut mistään liivistä, en varmasti lähtisi kärsimään mihinkään märkään metsään itselleni epämieluisaan maastoon.

Paluumatkan aikana Laura huikkasi, että olisi yksi osallistumisoikeus myynnissä Vaaroille, kun hänen kaverinsa joutuu jättämään leikin. Jälleen minulta putosi jyrkkä ei moiselle ajatukselle.

Ylläkseltä kotiin päästyämme heitin mitalin printterin päälle ohimennen. Kului pari päivää ja menin tekemään jotain tiekkarilla ja huomasin Karhunkierroksen ja Ylläksen mitskut printterin päällä vierekkäin. Siitä se ajatus sitten lähti. Ei kai kahta ilman kolmatta ja onhan ne Vaarojen maastot varmaan tasoittuneet tässä vuosien saatossa ja saattaapa sitä olla hyvät kelitkin silloin syksyllä ja sitten saisi vielä sen liivinkin, jos selviäisi sieltä kunnialla läpi. Kovin nopeasti tuo liivi veikin sitten kaikki ajatukset ja pistin viestiä Lauralle, josko se myynnissä ollut osallistumisoikeus olisi vielä myynnissä. Ei ollut enää myytävää. Vaarat myydään joka kerta loppuun, kun kaikkihan sinne haluaa. Nyt olisi jostain saatava siis lippu matkaan. Laitoin ilmoitukseni polkujuoksukeskustelupalstalle tilanteestani ja sain nopean vastauksen, että pääsen mukaan, koska kaksi muuta suoritusta on takana. YES!

Vaarat kutsui Team Raholasta mukaan Tanjan, Lauran, jolla oli myös liivi hakusessa ja Karimin. Kaikki matkasimme paikan päälle aikatauluistamme johtuen jokainen erikseen ja omiin majoituksiin. Karimin kanssa satuttiin samaan majapaikkaan Villa Orakseen, joka toimii hyvin vanhassa entisen koulun tiloissa. Ehdittiin Karimin kanssa vaihtaa kuulumisia ja laitettiin kamat kasaan ja ajeltiin hakemaan numeromme ja suuntasimme lähtöpaikalle. Ennen lähtö jätimme vaihtovaatteita ja energiaa odottamaan meitä ensimmäisen kierroksen jälkeen. Juoksisimme siis kaksi 65km kierrosta. Huoltopisteillä oli tarjolla vain vettä ja kaikki ulkopuolinen huolto oli kielletty. Mukanaan siis piti kantaa kaikki energia, jota tarvitsi. Puolivälin huollossa oli tarjolla keittoa, leipää, kokista jne. Kamoja jättäessämme Karim huomasi, että oli jättänyt tupakkinsa majapaikkaan. Ei siinä auttanut kuin lähteä ilman sauhuja metsään. 

Ennen starttia tavattiin pikaisesti Tanja ja Laura ja heitettiin tsempit toisillemme. Jäin itse suosiolla viimeisten joukkoon. Lähtökohtaisesti tässä kohtaa homma ei kiinnostanut yhtään ja pieni pelko oli myös juuri helpottanut flunssa. Flunssa oli onneksi parantunut hyvin eikä häirinnyt yhtään menoa, muuten oli vaikeaa saada intoa päälle. Sääennuste oli koko ajaksi 4-6 astetta ja vain pientä sadetta ehkä. Tämä onneksi piti paikkansa.

Huoltoja matkan varrella oli välein 20km, 40km, 55km ja puoliväli. Nämä ovat noin kilometrejä. Eka pätkä sujui ihan ok rauhassa lönkötellessä, ainoastaan pieni liukkaus häiritsi. Olin valinnut tossukseni Hokan Torrentin, joka on hyvä yleistossu. Lähtö tapahtui klo 18.00 ja otsavalon sai laittaa melko nopsaan päälle. Ekalle huollolle saavuttaessa ylitetään joki, jonka voi kahlata joen yli vedettyä vaijeria apuna käyttäen tai sitten voi koittaa loikkia kuivin jaloin kiveltä kivelle. Tänä vuonna vesi oli matalaa ja hyppiminen onnistui hyvin. Sekoittelin siinä urheilujuomaa reppuun ja samalla asialla oli kolme muutakin. Kuulin huoltoporukoiden mainitsevan, että enää kaksi on tulossa meidän perässä. Vaikka vauhtini oli maltillista, ajattelin porukan olevan hirmuisessa iskussa, kun aikaa oli ekaan parikymppiseen mennyt kuitenkin "vain" n.3:15. 

Lähdin tuosta porukasta viimeisenä jatkamaan matkaani. Edessä oli ehkä ilkein pätkä. Sain parin kilometrin jälkeen yhden juoksijan kiinni ja jatkoimme matkaamme yön pimeydessä yhdessä jokusia kilometrejä. Teimme yhdessä kohtaa pienen muutaman kymmenen metrin pummin, jonka jälkeen takaa tullut kaveri sai meidät kiinni. Tässä kohtaa jatkoin matkaa takaa tulleen kaverin kanssa. Jossain 35km:n kohdilla tulin laavulle juostuani hetken pätkää yksikseni ja kuulin nuotiolla istuneesta porukasta tutun morjestuksen. Karim oli heittänyt tauolle pienten krampin poikasten takia ja nautiskeli juustoleivästään. Karim pyysi myös minua liittymään seuraan, mutta joudui kohteliaasti kieltäytymään kutsusta. Ennen toista huoltoa takaa tullut kaveri sai minut kiinni toistamiseen ja jatkoimme matkaa vesipisteella jälleen yhdessä. Tuolla pisteellä vaihdoin lamppuun patterit ja sekoittelin taas juomat reppuun.

Kolmas pätkä n.15km tarjosi sekin haastetta tuttujen juurakoiden, kivien sekä nousujen että laskujen parissa. Taival ei taittunut kovinkaan kummoisesti, mutta taisin tällä pätkällä ohittaakin jonkun. 

Kierroksen viimeisestä huollosta nappasin vain nopeasti vettä matkaan ja lähdin aikaa tuhraamatta eteenpäin. Tässä kohtaa aloin katselemaan kelloa, että puolivälin cut off 13,5h alkaa olemaan lähellä ja lopussa on nousuja ihan riittävästi. Ilman haaveria selviäisin kyllä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Viimeisellä pätkällä sain pari kilometriä ennen huoltoa kaverin kiinni, joka vaikutti väsyneeltä jo senkin takia, että tuli minua vastaan kysellen tuntuuko minusta siltä että tästä samasta kohdasta ollaan menty jo monesti. Ihan oikealla reitillä oltiin ja jatkettiin matkaa huoltoon asti yhdessä. Aikaa jäi ruhtinaalliset 15min ennen cut offia. Siinä itseäni huoltaessa mietin Karimia, mutta en montaa ajatusta kerennyt heittämään, kun sieltä hän jo saapui muutaman minuutin minun perässä huoltoon.

Vaihdoin huollossa kuivat vaatteet ja tossut sekä söin hyvin ja latasin repun täyteen evästä. Tossujen vaihto oli todella hyvä, koska nyt jalkaan tulleet Hokan Mafatet pitivät huomattavasti paremmin. Myös päivänvalolla oli hyvä lähteä etenemään. Homma noudatteli toisen kiekan ekalla osuudella samaa kaavaa kuin ekankin, mutta ehkä n.10km jälkeen väsymys alkoi painamaan silmissä. Sinnittelin kuitenkin vain eteenpäin ja ajattelin homman taas piristyvän. Päästyäni huoltoon minulle morjestettiin viltin alta tuolilta. Tanja oli päättänyt jättää matkan siihin, kun jalat eivät enää totelleet yhtään. Pieni neuvottelu käytiin, josko oltaisiin jatkettu vielä matkaa yhdessä, mutta Tanja oli jo tehnyt päätöksensä. Harmitti Tanjan puolesta, mutta ei auttanut kuin jatkaa matkaa. 

85km-105km väli menikin ihan hyvin ainakin siihen nähden, että väsymys alkoi hellittämään. Sain hyvin pidettyä vauhtia yllä ja muutama selkäkin tuli vastaan. Huollossa tein normi touhut ja kaivoin taas otsalampun esiin, koska ilta pimenisi seuraavalla pätkällä. Tässä kohtaa huilasin kuitenkin hieman pidemmän aikaa, ehkä vartin verran ja samaal kyselin kuinka edellisen päivän Tappara-Ässät oli päättynyt. Pirtsakka huoltaja tarkisti asian ja ilmoitti Tapparan voittaneen 7-3. Määhän olin ihan innoissaan ja kiittelin kaikkia ja tuuletin. Sitten tapahtui jotain ihan käsittämätöntä, tämä pirtsakka huoltaja kertoikin katsoneensa jotain tulosta jostain mistä lie ja oikea tulos olikin Ässien voitto 1-4. Voi peräpää sentäs! No, sain siitä kuitenkin virtaa sen verran, että minä en ainakaan häviä ja lähdin nykimään eteenpäin. Loppumatka kului oikeastaan ajatellen vain, ettei nyt mitään sattuisi ja saisin sen pirun liivin, joka minut tuohon hullutukseen oli saanut. 

Viimeisten kilometrien aikana ohitin vielä muutaman kaverin ja ohittipa yksi minutkin. Hiukan reilut 2km ennen maalia on pelkkää suht jyrkkää ylämäkeä, mutta onneksi normaalia ulkoilubaanaa. Pelkkää pimeeä metsää ympärillä eikä mistään näy mitään merkkiä maalista ennen kuin yht´äkkiä tulee kyltti: MAALIIN 200m. Maaliin noustaan jyrkkä pätkä, johon on vedetty punainen matto ja tulet viitoittavat suunnan. Hiukan ennen maalikaaren näkymistä kuulin kuinka nimeni kuulutettiin ja laitoin hölkälle. Maalikaaren alla oli todella tyytyväinen olo, vaikka oli jo aikas poikki. Aikaa kului 28:34:41.

Heti maaliin pääsytäni minut lopussa ohittanut kaveri tuli onnittelemaan suorituksesta ja samassa huoltaja jo toikin vilttiä niskaan. Palvelu huoltajien toimesta oli suorastaan käsittämättömän hienoa. Viltti niskassa oli kiva kävellä syömään lämpimään, jonka aikana myös Karim tuli maaliin n. 10min minun perässä. 

Syötiin yhdessä ja juteltiin tuttujen kanssa hetki, jonka jälkeen ajoimme majapaikkaamme muutaman kilometrin päähän ansaitulle levolle.

Vaarojen maraton on todella hyvin organisoitu tapahtuma ja positiivinen tunnelma huokuu kaikista järjestäjistä. Kisakeskus on Sokos hotelli, joten puitteen ovat kohdillaan myös sen suhteen. Omiin kykyihini nähden reitti on liian vaativa enkä sen takia varmastikaan lähde enää ainakaan tuolle pitkälle siivulle. Suosittelen kuitenkin kaikille kokemusta tuolla. Maisemat reitin varrella ovat kauniita ja juurakkoisten polkujen lisäksi reilu 5000m nousua 130km matkalla takaavat hengästyksen.

Laura suoritti oman osuutensa tyylikkäästi, josko hänkin hieman manasi reitin vaativuutta. Lauran aika 25:30:50 oikeutti prossille. Tulos myös siivitti koko UTTF:n toiseen sijaan ja tietysti liiviin. Onnittelut Lauralle! 

Laitan tähän ainoan kuvan minkä otin koko matkani aikana.

Majapaikan kissa


Pitkä tie Pirkan kiertäjäksi



Se oli maaliskuussa 2019, kun Virtasen Pete, kirjoitti hienon raportin Pirkan hiihdosta. Raportti sai hiihdon kuulostamaan suorastaan mukavalta ja helpolta! Tästä innostuneena päätin seuraavana vuonna uskaltautua myös itse osallistumaan hiihtoon. Mietin kyllä, että jos osallistun hiihtoon, niin kyllä ne muutkin lajit täytyy suorittaa.

Kesällä kerroin anopille aikomuksestani ja hän tarjosi heti ylimääräistä maantiepyöräänsä minulle lainaan. Hän vakuutti sillä pyöräilyn sujuvan hyvin. Toinen vaihtoehto minulla olisikin ollut kolmevaihteinen Tunturi… Loppukesästä tein maantiepyörällä muutaman lenkin ja se tuntui melko hankalalta käsitellä. Vaihteiden kanssa oli vähän vaikeuksia ja ajo-asento oli huonolle selälleni ikävä. Ekan lenkin jälkeen alaselkä ottikin itseensä aika pahasti.



Kelit viileni ja syyskuussa olin kärppänä ostamassa uusia suksia Pyörätaikureilta. Pelkäsin jääväni ilman suksia ja ryntäsin ostoksille heti syksyn ensimmäisen suksimainoksen nähtyäni. Ostin ensimmäiset karvapohjasukseni ja myyjä lupasi niillä Pirkan hiihdon menevän läpi.

Tiimin pikkujouluissa sainkin suureksi yllätyksekseni lahjakortin koko Pirkan kierrokselle! Innokas valmistautumiseni oli kiirinyt Anun ja Markuksen korviin ja sain loistavan joululahjan. Tosin se tarkoitti sitä, että nyt osallistuminen oli lunastettava…

Kävin testaamassa Eerikan kanssa uusia suksia. Eerika oli myös hankkinut karvapohjat ja niitä oli päästävä kokeilemaan tykkilumelle Kauppiin aidon lumen puuttuessa. Epäilimme alkuun karvojen olevan molemmilla väärinpäin, koska sukset olisi kulkenut taaksepäin paremmin kuin eteenpäin.




Odottelin lunta tuskissani, mutta sitä ei näkynyt. Muutaman lenkin pääsin lopulta hiihtämään Nokialle ja Ylöjärvelle. Niillä kilometreillä olisi turha ollut mennä edes kokeilemaan Pirkkaa ja eihän sitä lumen puutteen vuoksi järjestettykään normaalin mittaisena. Siirsin siis koko kierroksen seuraavalle vuodelle.

No kaikkihan varmasti muistavat tässä vaiheessa maailman menneen sekaisin ja tapahtumia peruttiin urakalla. Vuoden 2021 Pirkan hiihto jäi järjestämättä kokonaan hallituksen päätöksellä perua kaikki massatapahtumat. Siirsin siis jälleen koko kierroksen odottamaan parempia aikoja.

Talvi oli kuitenkin todella hyvä hiihdon kannalta ja treenasin tulevia koitoksia varten. Sain ”sisään hiihdettyä” uudet sukset ja yhteistyömme alkoi sujua hyvin. Sain myös onneksi lisäaikaa tutustua maantiepyörään.

Vuonna 2022 päätin, että nyt on aika käyttää lahjakortti, minulle oli jo ihan sama järjestetäänkö hiihtoa vai ei. Nyt menen pyöräilyyn ja muihin tapahtumiin jos ne järjestetään, vaikka hiihtoa ei olisi. Onneksi talvi oli kuitenkin hyvä ja pääsin treenaamaan hiihtoa ihan kiitettävästi.

Hiihtoaamuna jännitys oli huipussaan. Onneksi Anu tarjosi kyytiä ja kuskina toimi setäni Jarmo. Pääsin siis tutussa ja turvallisessa kyydissä Niinisaloon lähtöpaikalle. Myös Markus ja Niemisen Jenni tulivat samalla kyydillä lähtöpaikalle.

Lähtöä ei tarvinnut kauan odotella ja pääsimme liikkeelle juhlallisuuksien saattelemina. Hiihtokeli vaikutti oikein hyvältä. Latu oli hyvä ja sukset luisti hienosti. Auringon noustessa keli lämpeni ja aurinkolasit piti ottaa käyttöön. Pelkäsin vauhtini olevan liian kova, mutta kun sukset luisti niin hyvin, niin en viitsinyt himmailla. Liekö alun vauhdin syytä vai mikä, mutta ennen Kyröskosken koulua jouduin pysähtymään ladun varteen etureiden krampatessa. Ikinä ennen ei ole ollut lihaskramppeja! Ja nyt olisi vielä pitkä matka hiihdettävänä. Kaivoin repusta suolaa ja magnesiumia ja odottelin hetken ennen kuin uskalsin laskea mäen koululle. Se mäki olikin aika ikävä. Latua ei ollut ja mäki piti aurailla alas. Koululla oli hyvää keittoa ja mukava tunnelma. Jatkoin matkaa kävellen muutaman sadan metrin matkan takaisin ladun varteen. Anu oli antanut hyvän vinkin, että siinä kannattaa käydä samalla puskassa niin ei tarvitse ladun varressa pysähtyä niihin hommiin. Kyröskoskelta lähdettäessä latu oli joko huonossa kunnossa tai sitä ei ollut ollenkaan. Aika pitkä matka mentiin pöperössä. Odottelin kauhulla Rokkakosken kuuluisaa kovaa nousua. Pian alkoi vapaantyylin hiihtäjien kärki mennä ohi ja saavuimme Topin tuvalle Ylöjärvelle. Tästä eteenpäin reitti oli tuttu ja ihmettelin missä se Rokkakoski oli ollut? Nyt uskalsin jo luottaa pääseväni maaliin. Julkujärven jälkeen reisi kuitenkin kramppasi uudestaan. En hetkeen uskaltanut liikkua ja otin jälleen suolaa. Mari ja Jukka ohittivat minut ja katselivat aina ylämäen jälkeen pääsinkö mäen ylös. Heidän perässään ja valvovan silmän alla oli turvallista hiihtää kohti maalia. Maalissa oli iskä vastassa ja auttoi suksien kanssa sekä kyyditsi kotiin. Linneron Päivi oli ottamassa kuvia, kiitos siitä! Myös Niemisen Jenni oli jo päässyt maaliin ja odotteli Jaria, joka starttasi perinteisen hiihtäjiä myöhemmin vapaantyylin hiihtäjien kanssa.


Maalissa oli jo helppo hymyillä ja ei se hiihto lopulta ollutkaan niin paha, kuin olin kuvitellut :) Mutta ne krampit ei ollut kivoja!




Seuraavana olisi vuorossa paljon pelkäämäni pyöräily. En ollut vieläkään saanut säädettyä pyörää selälleni sopivaksi. Lukkopolkimiin olin jo ostanut sopivat kengät ja otin ne lopulta käyttöön. Olin kuullut tarinoita, kuinka unohtaa irroittaa kengän polkimesta ja kaatuu pysähtyessä. No minähän napsuttelin kenkiä kesken ajon irti, etten vain unohtaisi niiden olevan polkimissa kiinni.

Lopulta pari viikkoa ennen Pirkan pyöräilyä kävin ostamassa pyörän ohjaustankoon uuden osan, jolla saan asennon pystymmäksi. Se auttoi selän ongelmaan.




Osallistuin Pirkan yöpyöräilyyn yhdessä muiden tiimiläisten kanssa. Pelkäsin edellisen viikonlopun, Anun maratonilla juostun, 50 mailisen painavan jaloissa. Mutta niinkuin on tapana sanoa: sehän on niin erilaista! Ja jalat oli kyllä ihan kunnossa.

Lähdimme liikkeelle rauhassa ja Kangasmäen Marko lähti saattamaan meitä matkaan omalla lenkillään. Pysähdyimme jo Teivossa ensimmäisen kerran. Muut tiimiläiset onneksi muistuttivat lukkopolkimista kun pysähdyimme! Markus näytti menevän hieman vauhdikkaammin ja ajattelin kokeilla samaa taktiikkaa. Siten saisi pidemmät tauot ja selkä ehtisi toipua paremmin pyöräilystä. Aika pian sai vaatettakin ruveta lisäilemään taukopaikoilla. Ennen ainoaa virallista huoltoa varpaat oli jo niin jäässä, että en enää tuntenut niitä. Muroleessa kaivoin repusta pienet muovipussit ja laitoin ne jalkoihin kenkien sisään. Olin kuullut muilta tämän vinkin aikaisemmilta vuosilta. Muovipussit auttoi aika nopeasti onneksi. Muroleessa oli yön pimein hetki ja jonkin aikaa liikkeelle lähdön jälkeen yhtäkkiä olikin taas valoisaa. Kyllä sai taas ihmetellä ja ihastella kaunista kesäyötä. Liikennettä ei ollut juurikaan ja saimme nauttia maaseudun rauhasta.

Kämmenniemestä lähdettäessä en meinannut saada millään kenkää kiinni polkimeen. Se tuntuikin olevan isoin ongelmani pyöräilyssä. Muistin irrottaa kengän aina pysähdyttäessä, mutta en meinannut saada sitä takaisin kiinni polkimeen.

Loppumatkan menimme kaikki rauhassa ja samassa porukassa. Ajoin taas tuttuun tapaan Marin ja Jukan perässä turvallisesti. Maaliin päästessä oli kyllä hieno ja helpottunut tunne. Olin pelännyt pyöräilyä todella paljon ja sehän olikin ihan mukavaa. Ison osan kyllä tässäkin hommassa teki taas kaverit, joiden kanssa on aina hauskaa. Kiitos seuralaisille!

Seuraavana oli edessä taas iki-ihana soutu. Soudussa olin jo pari kertaa ollut ja sitä en varsinaisesti enää jännittänyt. En varsinaisesti kyllä ollut innoissanikaan, mutta tiesin jo mitä odottaa. Onneksi sain Eerikan yllättäen soutuparikseni! Sää oli suosiollinen ja nyt ei käynyt kovaa tuulta eikä ollut myöskään liian kuuma. Saimme perämieheksi aika kilpailuhenkisen kaverin ja ikinä ennen ei ole ollut tiimiläiset niin hiljaa kuin nyt olivat. Emme saaneet puhua emmekä nauraa. Tosin ei ketään kyllä naurattanutkaan, kun soudettiin täysiä koko ajan. Heti tuli palautetta jos joku jutteli kaverille. Toisaalta oli kyllä mielestäni paras soutu tähän astisista, koska pääsimme nopeasti maaliin.

Enää oli jäljellä juoksu. Iida ajeli aamulla Porista ja nappasi minut kyytiin. Olimme hyvissä ajoin maalipaikalla ja siellä hyppäsimme bussiin. Meitä olikin monta tiimiläistä samassa bussissa ja lähtöpaikalla näkyi vielä muutama lisää.



Lähdössä tuttuun tapaan paleltiin syksyisessä kelissä. Onneksi aika pian lähdön jälkeen tuli lämmin. Iida lupasi juosta kaverinani koko matkan. Poluilla en meinannut pysyä Iidan perässä, kun pelkäsin kaatuvani kivikkoon ja maisemia en ehtinyt paljon ihastella. Matka taittui nopsaan jutellessa kaverin kanssa. Lopussa jouduin kävelemään pari mäen nyppylää ylös, kun takajalka alkoi taas kiukutella. Maaliin kuitenkin selvittiin ehjinä ja hyvissä voimissa! Ja tein oman ennätykseni!





Pirkan kiertäjä vm. 2022 kiittää ja kumartaa koko Team Raholaa! Yksin en olisi tähänkään lähtenyt.

-Henna