keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Iki-ihana tammikuun Tipaton & Herkuton + infoa tulevista tapahtumista


Anu kerää nimiä tammikuun Tipattomaan & Herkuttomaan. Ilmoittautuminen hänelle ja 2 euroa kassaan niin olet mukana. Tammikuun T&H:ssa ei ole käytössä Jokeria. Tsemppiä koetukseen kaikille mukaan tuleville!

6.12. to Itsenäisyyspäivänä jolloin juostaan Anun 300M-juhlajuoksu, voit pinkaista lenkin vielä Teamin takilla ilman nimeä, mutta sen jälkeen, jos haluat selkään nimesi, tuo takki puhtaana Anulle noin 1,5 viikon sisään, ja laita vaikka taskuun lapulle minkä nimen haluat selkään painatettavan.

5.1. lauantaina juostaan taas Sorvassa – kohti Loppiaista (Riihitie 3, 37120 Nokia). Lähdöt kello 10 (ei aikaisempia lähtöjä). 10 km, 1/2-maraton, 30 km, maraton, 50 km. Virallisesti mitatut matkat, virallinen tapahtuma KAIKILLE. Tervetuloa mukaan!

tiistai 27. marraskuuta 2018

Väriviikko II – 3.–9.12.2018


Toinen väriviikko alkaa maanantaina 3.12. ja päättyy 9.12. sunnuntaina. Ajatuksena on taas, että joka päivälle annetaan väri, ja sen värisiä ruoka-aineita käytetään sinä päivänä. Ajatuksena ei ole syödä vain sen värisiä ruokia päivän aikana, vaan ujuttaa sinne tänne muiden ruokien oheen 'päivän väriä'. Eikä missään nimessä mitään paineita, ihan miten itselle sopii. Niinkuin kaikki muutkin tapahtumat, tämäkin on ihan vapaaehtoinen. Ihan kiva ’väripiristys’ ennen joulua niille jotka haluavat leikkiin ryhtyä. Tässä värikiekko päivien väriaiheista. Laitan joka aamu värin näkyviin faceen, ja siihen alle voi tägätä vaikka kuvan jostain omasta väriin liittyvästä safkasta, tai antaa vinkkejä mitä itselle tulee värin mukaan mieleen. Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!

maanantai 26. marraskuuta 2018

Joensuu Night Run 2018 by Jukka


Ensin kiitokset kaikille iloisesta ja mukavasta seurasta ja hyvästä kannustuksesta juoksun aikana.

Lähdin reissuun tavoitteleen ensimmäistä puolikastani ja varustautuneena makuupussilla ja -alustalla. Olin ilmoittautunut 12h juoksuun varmuuden vuoksi, jos uni ei maitakaan ja haluan/kykenen takaisin radalle.. Odotukset ei siis olleet suuret, olihan ”ennätykseni” 15km tiimin lenkiltä. Matkaan lähdin Marin houkuttelemana tutustumaan porukkaan ennen pikkujoulua, että olisi edes yksi yhteinen reissu takana.

Ennen Mariin tutustumista takana oli reilu kymmenen vuoden pätkä käytännössä ilman minkäänlaista liikuntaa. Kesällä sitten aloin pikkuhiljaa pyöräileen ja käveleen ja elokuun lopulla, kun alettin oleen yhdessä niin tuli juoksulenkit mukaan. Ihmeen nopeasti matkat piteni ja uskaltauduin tiiminkin kympin lenkeille.

Sitten sitä oltiinkin yhtäkkiä Joensuussa pukukopissa, huuli pyöreänä kun muut rasvaili varpaita ja ties mitä. Tuntui kyllä, että olin vähän väärässä paikassa mutta enää ei voinut perua. Alkuvalmistelut meni nopeasti ja juoksu alkoi hyvin, Päivin vauhti tuntui siinä alussa sopivalta ja jäin siihen peesiin. Mari lähti omaan vauhtiinsa jossain kohtaa, mutta maltoin mieleni ja annoin mennä. Aina välillä juostiin kierros tai kaksi yhdessä ja sain ohjeita tankkaukseen.

   
Jukka ja Mari Joensuussa. Ilon kautta! 😍


Vaikka rata oli kovempi kuin olin luullut, ei lenkeillä vaivannut polvi kipuillut ja puolikas meni aika helposti alle kolmeen tuntiin. Ainoa ongelma oli reistaileva maha ja kiinni olevat vessan ovet, piti juosta muutama kerta pukuhuoneeseen asti. Nostin tavoitteen kolmeen kymppiin ja jatkoin radalla. Kiertosuunnan vaihto olikin hieno kokemus ja antoi lisää virtaa. Samoin tiimiläisten tsemppaus. Aika moni kyseli vointia ja kannusti, siitä sai voimaa joka kerta.

Kolmenkympin kohdalla alkoi polvi muistuttaan olemassaolostaan ja muutenkin jalat väsyä. Piti alkaa käveleen. Enää en seurannut kilometrejä vaan aikaa ja kuuden tunnin raja tuntui sopivalta lopettaa. Loppumatkalla juoksin niin paljon kuin jalat kesti, kävelykään ei tuntunut hyvältä koko aikaa. 10 minuuttia ennen toista suunnanvaihtoa Anu kyseli kilsoja ja kielsi lopettamasta ennen kuin on mara täynnä. Ja yksi kierros vielä päälle varmuuden vuoksi. Anu oli tsempannut juoksun aikana melkein joka kierroksella, en olisi kehdannut lopettaa kesken. Taisi olla 38km siinä vaiheessa. Loppu oli pelkkää tuskaa ja ainoastaan kiertosuunnan kohdalla juoksin kierroksen verran. Oma maali oli sitten n. 42.25km kohdalla ja kivut unohtuikin sitten saman tien.

Kokemus oli upea ja loppuyö meni muiden jaksamista ihmetellen. Lopun tunnelma oli huikea ja se olisi itsekin hieno kokea siellä radan puolella. Eli nälkää jäi vielä.



Teksti: Jukka L
Kuva: Jukka L

maanantai 12. marraskuuta 2018

Joensuu Night Run 17.-18.11.


Muistutuksena vielä Joensuun-reissusta:
Lähtö la 17.11. klo 12.00 Kolmen Kulman ABC:ltä. Pidetään kaksi taukoa, ruokaa kehiin yms.

Su 18.11. klo 9.00 lähtö takaisin Joensuusta Kolmen Kulman ABC:lle. Pidetään kaksi pikku taukoa, ruokaa yms.

MUISTAKAA VARATA KÄTEISENÄ bussimaksu suoraan kuskille tasarahana 17.11. kun bussiin astuu, 38,20 € ja 18.11. Kaj 25 €.

Joensuussa on kattava huolto (urheilujuoma, vesi, banaani, suolakurkku, rusina, perunalastut ja muuta asiaan kuuluvaa), mutta kannattaa ottaa mukaan itselle tiettyjä eväitä millä haluaa tankata. Ja muista myös ottaa syötävää mukaan paluureissua varten bussiin!

KANNATTAA OTTAA HIEMAN PITEMPIVARTISET SUKAT, KOSKA ZIPPI LAITETAAN NILKKAAN! Vältyt pahemmilta hiertymiltä sen suhteen.

Kysymyksiä? 😃
Anu

torstai 8. marraskuuta 2018

Teamin takkien, housujen ja pipojen hinnat


Vaatteet maksetaan Teamin tilille: Sports Team Rahola FI93 4503 0010 0735 61. Hinnat: Team-takki 70,70. Team-housut 41,95. Team-pipo 21,05. Viestikenttään minkä tuotteen maksaa, ja jos maksat jonkun toisen vaatteen, niin kenen. Jos haluat takkiin oman nimen painatuksen, merkitse vaatteeseen nimesi ja toimita takki Anulle.

Nämä tiedot löytyvät myös tuolta vasemmalla olevasta sivupalkista toiseksi ylimmäisenä.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Yksinkertaisesta puolikkaasta yksinkertaiseksi maratoonariksi

Ketä mä sit ole?


Alkuun vähä Porin murret, saattaa useemmalle särähtää korvaan ;) Eli tosiaan kyseessä kohta 27 vee porilainen nuor mies. Jumppien kautta aikanaan sai tuo parempi puoliskoni houkuteltua Pyörteelle ja sillä tiellä ollaan edelleen. Aina ennen tullut pääsääntöisesti harrastettua joukkueurheilua ja tämäkään harrastus ei siitä oikeastaan poikkea, vaikka yksilönä tässä käytännössä tehdään. Team Raholassa on kaikki joukkueen piirteet. Tuenaan toisia, kun sitä tarvitaan, aina kannustetaan ja tsempataan sekä motivoidaan myös piikitellen asiaan kuuluvasti. ;) Kuten kotikylälläkin sanotaan: "V****ilu on välittämistä".


Juoksun maailmaan tullut tässä nyt vasta vajaa vuoden verran tutustuttua ja pikkuhiljaa alkaa siihen sisälle pääsemään. Muistan kohtuu hyvin ekan tiimilenkin ja kuinka silloin ajattelin, että henki lähtee ennen kuin on 10km täynnä. Ilokseni huomasin, ettei siihen kuollutkaan, joten jatkossa lenkeillä käynti lisääntyi ja matkat pitenivät. Joku kerta taisi perjantai lenkillä mennä 18km rikki, kun tehtiin pari kolme "nypäystä" :D Jossain vaiheessa huomasin, kuinka tiimilenkeillä minuun oli alettu useamman lenkillä kävijän toimesta enemmän ja vähemmän huomaamattomasti istuttaa juoksun siementä.


Ja kuinka ollakkaan joku kaunis perjantai-ilta, kun minulla oli perjantai-lenkki jäänyt välistä, tuli Iida silmät kiiltäen kotiin kertomaan, että lähtee juoksemaan puolmaratonin. Ja menikös siitä sitten viikkoakaan, kun oli ilmoittautumiset hänellä sekä pienten kannustusten kautta itselläni tehtynä Joensuun 12h juoksuun. Iidalle kertyi myös eka maraton ja aloin myös itse pohtia, että varmaan ennen tuota Joensuuta kannattaisi kokeilla lyhyempiä suorituksia. Anun kanssa oli puhetta, että ensin puolikas ja sen jälkeen kokonainen maraton. Se suunnitelma tuli nyt 27.10. puolikkaan ja eilen 3.11.2018 maratonin muodossa toteutettua.


Hieman puolikkaasta:


Tapahtumaksi ekaa puolikasta varten valikoitui Harrin 50v. juhlajuoksu Sorvassa. Jälkikäteen ajateltuna ei parempaa paikkaa voisi ajatellakkaan kuin Sorva tuolle ekalle suoritukselle. Ympärillä paljon Tiimiläisiä ja muitakin juoksijoita, hienosti järkätty tapahtuma ja vielä juhlallinen meininki. Kelikään ei oikeastaan olisi voinut olla parempi. (Kiitos Markolle tilauksesta). Lähdettiin klo 10 liikkeelle ja ajatuksenani oli yrittää pysytellä porukan mukana ja hieman tutkailla, että miten kroppa pelittää. Ja hyvinhän se pelitti, jopa niinkin hyvin, että n. 15km kohdalla alkoi mielessä kutkuttaa hieman pidempi juoksu kuin 21km. Päädyin kuitenkin siihen puolikkaaseen seuraavana viikonloppuna siintävää kokonaista ajatellen. Kokonaisuudessaan ekasta puolikkaasta jäi todella hyvät fiilikset. Ehkä ainoa asia kun jäi kaihertamaan, oli tuo 38 sekuntia, jonka verran 2h aika ylittyi. Kiitokset juoksuseurasta Anu, Marko, Tiina ja Niko :)

 Ja sitten se kokonainen:


Tuli sitten valittua ensimmäiseksi maratonmatkaksi Raudaveden maraton. Tiimilenkeillä ja jumpilla asiasta mainitessa kyseisestä matkasta kuuli kaikenlaista. "Siellä on hienot maisemat", "Vähän on nousuja ja laskuja matkalla", "Aika kova valinta ensimmäiseksi matkaksi". Ja näin jälkikäteen ajateltuna, olihan siellä niitä mäkiä. :D Mutta oli myös sitä kaunista maisemaa. Matkan haastavuuteen verrattuna muihin voinkin sitten ottaa kantaa hetken kuluttua, kun pääsee eroon Yksinkertaisen maratoonarin tittelistä :D Sitten onki jo maratoonari vaikkakin muuten yksinkertainen ;)


Pyhäinpäivän aamuna heräiltiin kotosalla hyvien (n.9h) yöunien jälkeen pirteinä ja autuaan tietämättöminä tulevasta :D Iida kyseli jo heti herätessä, että joko jännittää. Samaa kyselivät myös Anu ja Markus, joiden kyydillä päästiin Nokian Shelliltä pelipaikoille. Saman vastauksen saivat kaikki: "Eipä oikeastaan". :D Päästyämme tapahtumapaikalle, menimme hakemaan numerolaput ja siinä samalla vaihdettiin lähtöaikamme klo 11:sta klo 10:een. Ja ei muuta kuin lähtöviivalle. Anu oli jo aiemmin lupautunut juoksuseurakseni, joten turvallisin mielin lähdettiin liikkeelle. :) Juoksu lähti sujumaan oikeastaan alusta saakka yllättävänkin hyvin ja Anun kanssa naureskeltiin, että päästiin näköjään jäniksen rooliin tässä juoksussa. :D Noin 7 km kohdalla päästiinkin sitten valtatien varteen ja ensimmäinen isompi nousu alkoi siintää silmissä. "Pojat lähtee kovempaa mäen jälkeen", Anu sanoi ja rupesinkin mielessä jo miettimään sopivaa letkautusta, jolla tsempata porukan loppumatkaa. Mäki noustiin ja lasketeltiin alas, muttei tullutkaan sitä irtiottoa, jota odottelin. :D Samalla kaavalla mentiinkin sitten kohti puolimatkaa ja juoksu tuntui edelleen rullaavan hyvin.


Sitten päästiinkin siihen puolimatkan paikkeille ja taisi Sinisalon pojalla unohtua jalat siihen 20km huoltopisteelle. Oltiin menty siitä jo muutama km eteenpäin, kun sen huomasin, enkä enää viitsinyt palata hakemaan niitä. :D Muu porukka meninkin sitten menojaan ja itsellä alkoi aikamoinen kamppailu eteenpäin meniseksi. Ja voi olla, että olisi mennyt vallan kävelemiseksi ilman Anun tsemppausta ja ohjausta. Matka taittui töpöttäen eteenpäin ja kilometrit vähenivät. Sitten alkoikin jo näkyä seuraavan lähdön selkiä, kun viilettivät kovaa kyytiä ohitse. :D Hieman ennen viimeistä huoltopistettä takaa kuului tuttu ääni, kun Juhani porhalsi ohitsemme kovaan ääneen tsempaten. Tässä kohtaa sanoin Anulle, että viimeiset 2km huoltopisteeltä mennään juosten, vaikka mikä olisi. Ja niinhän me mentiin. Maalisuoralle kun päästiin, napattiin käsistä kiinni ja kuultiin Markuksen sekä Iidan kannustukset maalilinjalta. Viimeiset 100m alkoi jo mielessä pyöriä, että "Ei hemmetti, mähän pystyin tähän". Ja olihan se sanoinkuvaamaton fiilis kun ylitti maalilinjan ja sai tuulettaa Yksinkertaisena maratoonarina! ;)

Yksinkertainen maratoonari
Parasta ekan maratonin jälkeen on valssi rakkaan kanssa



Loppuun vielä isot kiitokset koko Team Raholan porukalle, kun ootte mua kannustanu ja tsempannu, ennen ja jälkeen näitten suoritusten! Isot kiitokset myös Anulle, ilman sua olis tuo Rautavesi ollut varmasti mahdoton selättää! Markus, Pete, Juhani ja Bettiina, teille myös kiitos kannustuksesta ja tsemppauksista paikan päällä! Mutta ehkä se isoin kiitos tuolle mun paremmalle puoliskolle, Iidalle, ilman sun kannustusta ja tsemppausta olis jääny tää kaikki kokematta! :) Tästä onkin sitten hyvä jatkaa seuraaviin haasteisiin, Joensuuhan siellä seuraavana siintää edessä. Siellä ei pitäis kuulemma olla mäkiä, mutten taida uskoa ennen kuin itse näen! ;) Nähdään siis viimeistään siellä, jossei Tiimilenkeillä tai jumpilla törmäillä! :)


Lauri, yksinkertainen maratoonari.

torstai 1. marraskuuta 2018

Puolikkaalla Portugalissa


Mariia – maalissa jätskin ja mitalin kera.

En edes muista, koska ensimmäisen kerran kuulin vuoden 2018 tiimimatkan suuntautuvan Lissabonin (silloiselle) Rock`n roll -maratonille ja puolikkaalle, mutta sen muistan, että alusta asti oli selvää jotta sinnehän on minunkin päästävä. Matkana olisi puolimaraton; MEIA MARATON.




Matkustuspäivä: 12.10. sitten lähdettiin kohti Lissabonia. Tiimiläiset jakaantuivat useammalle lennolle, mutta lopulta kaikki kuitenkin päätyivät hotelli Mera Prime Goldiin (hotellille vahva suositus, vaikka kahvi tuppasikin aamupalalla loppumaan kesken, sijaitsi muuten noin parisen sataa metriä juoksujen maalialueelta, kätevää). Matkustuspäivä sujui mukavasti hotellin lähialueeseen tutustuen, vaikka pitkältä tuntuikin, matkaanhan lähdettin jo aamuyöstä. Parin tunnin aikaerokin toi oman lisänsä. Ensimmäisen päivän iltana kokoonnuttiin syömään läheiseen ravintolaan. Ruokailun jälkeen uni maittoi varmasti kaikille.

Kakkospäivä (13.10.) alkoi porukan pirteimmillä Anun aamujumpalla ja aamupalan jälkeen suuntasimme Expoon hakemaan numeroita. Viime vuonna homma ei silloisen järjestäjän toimesta ilmeisesti oikein pelittänyt ja numeroiden haku oli kestänyt tooooooodella kauan (muistan lukeneeni eräästä blogitekstistä, että numeroita jonotettiin useita tunteja). Olin varautunut megalomaanisiin jonoihin ja yllätys olikin totaalinen, kun jonoa ei ollut yhtään. Paljon tuota sujuvammin ei numeroiden haku juuri voi mennä. Expo oli varsin pieni ja nopeasti kierretty, mutta kyllä sieltä ostettavaakin löytyi. Ulkona käytiin vielä kuvaamassa Vasco Da Caman siltaa ja fiilistelemässä seuraavan päivän juoksua. Sillalta lähdettäisiin kohti keskustaa...tai niinhän me vielä siinä kohtaa luulimme...


Tuolta piti lähteä; Vasco Da Gaman silta expoalueelta kuvattuna.

Expon jälkeen suurin osa taisi jatkaa kaupunkiin tutustumista, mutta minun ja huonekaverini Johanna P:n (uusi vahvistus tiimiin) matka suuntasi kohti kauppakeskuksia; heti Expon vieressä Vasco Da Gama ja kätevien metroyhteyksien päässä El Corte Inglès sekä Colombo. Onneksi oli matkalaukuissa reilusti tyhjää tilaa...ostettavaa löytyi 
Illalla kokoonnuttiin jälleen syömään. Tuuli oli hiukan voimistunut ja sadepisaroitakin taivaalta tipahteli kun ravintolasta lähdettiin kohti hotellia. Suomesta saatiin tieto hurrikaani Leslien tekevän tuloaan kohti Portugalia. Illalla tuli vielä tieto, että molempien matkojen lähtöä myöhäistettiin tunnilla, maratoonareilla reittiin taisi tulla pieni muutos ja meillä puolikkaan matkaajilla lähtöpaikka vaihdettiin Vasco Da Caman sillalta mantereen puolella olevalle moottoritiesillalle. Tästä hatun nosto järjestäjille, että todella nopealla aikataululla reagoivat tilanteeseen. Haasteita on varmasti riittänyt. Yö meni ainakin omalta osaltani täydessä unessa, myrskyä ei kyllä huomannut mitenkään.

Onneksi tältä kaverilta sitten loppujen lopuksi puhuri ei riittänytkään juoksumatkalle niin pahana.

Juoksupäivänä (14.10.) hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme hotellin aamupalalle. Maratoonarit olivat tässä vaiheessa jo lähtöpaikalla. Meillä puolimatkan taivaltajilla lähtö oli klo 11.30, joten saimme rauhassa nauttia hyvän aamupalan ja sen jälkeen suuntasimme metrolla kohti expo-aluetta, josta oli bussikuljetus lähtöpaikalle.
Bussimatka meni joutuisasti ja viimeisetkin osallistujat olivat paikalla 1,5 h ennen starttia. Lähtöpaikka oli varsin askeettinen, asfalttipintainen moottoritiesilta vailla minkäänlaisia wc-mahdollisuuksia saatikka roskiksia. Kaikilla varmasti oli mukanaan vielä syötävää ja juotavaa, vähän jäi mietityttämään millainen roskavuori taaksemme jäi. Minimaratoonarit (8,5 km) starttasivat samalta sillalta, samaan aikaan ja joutuivat varmasti kahlaamaan melkoisen roskameren läpi. Starttia odotellessa näki monenlaisia tarpeilla kävijöitä, ihmismieli on kekseliäs. Sää onneksi suosi eikä odotellessa tullut turhan kuuma eikä kylmä. Mitään varsinaista tunnelman nostattajaa ei ollut, musiikkia (hyvää) oli vaikka levyt välillä juuttuivatkin. Kuulutukset tulivat portugalin kielellä. Noin 1 h ennen starttia kuuluttaja kertoi myös englanniksi, että paikalla on juoksijoita 70 eri maasta ja kertoi suurinpiirtein huoltojen tarjonnan ja sijainnit. Ihan tarkkaa lukumäärää juoksijoista en saanut selville, mutta ilmeisesti puolikkaalla oli enemmän juoksijoita kuin täydellä matkalla (???).
Tämän jälkeen kaikki kuulutukset tulivatkin taas portugaliksi. Starttipyssy ei pamahtanut, lähdön huomasi vain siitä että edessä oleva juoksijamassa lähti liikkeelle.


Lähtöalueen tunnelmissa.

Matka lähti loivaan alamäkeen ja sen jälkeen aukesi piiiiiitkä suora, jonka reunukset täyttyivät nopeasti puuttuvien vessojen vuoksi tyhjennyskäyntiläisistä. Sinne päädyimme mekin. Minulla oli suunnitelmana mennä matka juoksua ja kävelyä vaihdellen. Oma kunnonkohotus-projektini sai "virallisen" alkusysäyksen viime vuoden syksynä ja kuntoa olen kohotellut pikku hiljaa monenlaisen liikunnan avulla. Melkoisesti jännittikin ennen starttia, 3 h aikaraja hirvitti ja monenlaiset epäluulot meinasivat ottaa vallan. Olin kuitenkin asennoitunut siihen, että maaliin tullaan vaikka mikä olisi. Ensimmäinen huolto olisi 6 km ja sieltä löytyisivät myös ensimmäiset bajamajat. Omalla kohdalla puskareissu ei ihan onnistunut ja ensimmäiset kilometrit olivatkin melko tiukat, mutta koska saavuin 6 km kohdalle häntäpäässä, ei tarvinnut vessaan jonottaa. Huonekaverillani lenkkari kulki heti alusta asti paremmin, joten sovittiin että hotellilla nähdään. Lämpötila taisi olla hiukan päälle 20 astetta ja reitti oli ajoittain lähes paahteinen ja välillä tuuli puhalsi vastaan. Alkumatka oli melkoisen tylsää asfalttiviidakkoa, harmitti tosi paljon että juoksun lähtöpaikka jouduttiin siirtämään. Muutoin reitti oli mielestäni ihan mukava, tosin ei varmastikaan vetänyt vertoja täyden matkan maratoonareille, heidän juoksunsa lähti vastakkaisesta suunnasta. Maalialueella 42 km juoksijat valitsivat oikean puoleisen kaistan ja 21 km juoksijat vasemman, maalialueen järjestelyt olivat kyllä toimivat. Omasta mielestä juoksun paras/kaunein osuus oli loppumatkan (uuvuttava) ylä- ja alamäki. Minulla tämä oli vasta elämäni toinen puolikas, ensimmäisen juoksin viime vuonna Tallinnassa. Tyytyväinen olen siitä tunteesta, joka juoksun/kävelyn aikana oli, aika parani ja huomasi, että eteenpäin kunnonkohotus-projektissa on menty. Aloittelijan virheeksi voinee lukea unohtuneet suolat, tämän kyllä tunsi pohkeissaan ja varpaissa, jotka kramppasivat oikein urakalla. Huolloista ei suolaa enää löytynyt siinä vaiheessa kun itse niille pääsin. Maalialueella sai mehujäätelön, liekö koskaan maistunut jäätelö niin hyvälle. Mitali kaulassa jäin jäätelöä nautiskelemaan ja nopeasti huomasin muitakin tiimiläisiä paikalla olevan. Kun kaikki tiimiläiset olivat päässet maaliin, suuntasimme hotellille suihkuun ja valmistautumaan illan ruokailuun. Ennen ruokailua ehdimme vielä (kylpy)ankkakauppaan ja portviinille. Taisi useammankin tiimiläisen matkaan ankka jos toinenkin päätyä 


Hienolla suorituksella ansaittu mitali, sekä yhtä hyvällä shoppailusuorituksella ansaittu ankka.

Viimeiseksi päiväksi (15.10.) Anu ja Markus olivat järjestäneet bussikierroksen Sintraan (25 km Lissabonista luoteeseen) ihmettelemään maailman kauneinta linnaa; Palácio da Pena. Linna todella oli maineensa veroinen. Paikallisopas kertoili bussimatkan aikana tietoja Sintrasta ja muuta yleistä tietoa Portugalista. Anu ne meille sitten ansiokkaasti suomensi. Opas kertoi sintralaisilla olevan vahvat jalat, se oli helppo uskoa, sevverta mäkistä seutua tuo kyllä oli.
Linna oli kyllä kaikessa värikylläisyydessään upea. Sää ei valitettavasti ihan suosinut, pientä tihkusadetta ja sumua, jotka estivät osittain maisemien ihailun. Linnan puutarhaan ei tainnut kukaan ehtiä.

Penan linna, kuin sadusta.

Sintrassa ehdimme hetken tutustua myös keskustaan, kaikki taisivat myös syödä pientä välipalaa. Bussi noukki meidät taas kyytiin ja matka jatkui kohti Capo Da Rocaa, manner-Euroopan läntisintä kolkkaa. Matkalla näimme noin viikkoa ennen vierailuamme roihunneen valtavan metsäpalon aiheuttamat tuhot. Maisema sai ainakin minut hiljaiseksi.

Tiimin kanssa lähtee vaikka ”maailman ääriin”.

Takaisin kohti Lissabonia mentiinkin mukaillen maratoonareiden reittiä. Bussimatkan jälkeen lähdimme Johannan kanssa vielä viime hetken ostoksille ennen viimeisen illan ruokailua.
Seuraavana aamuna (16.10.) lähdettiinkin taas tooosi aikaisin kohti Suomea. Monenlaista paikkaa ehtii nähdä lyhyelläkin reissulla. Järjestelyt olivat taas huippuluokkaa, näistä taas ISO KIITOS Anulle ja Markukselle , ootte te vaan huipputyyppejä . Niinkuin on koko tiimi. KIITOS kaikille jälleen loistavasta seurasta ja ONNITTELUT kaikille hienoista suorituksista. Matkaan mahtui hyvää ruokaa, hyvää viiniä, hienoja maisemia ja ennen kaikkea hienoja ihmisiä . Seuraavaa reissua odotellessa...

Voisiko sen paremmin sanoa.

Teksti: Mariia Silvennoinen