torstai 1. marraskuuta 2018

Puolikkaalla Portugalissa


Mariia – maalissa jätskin ja mitalin kera.

En edes muista, koska ensimmäisen kerran kuulin vuoden 2018 tiimimatkan suuntautuvan Lissabonin (silloiselle) Rock`n roll -maratonille ja puolikkaalle, mutta sen muistan, että alusta asti oli selvää jotta sinnehän on minunkin päästävä. Matkana olisi puolimaraton; MEIA MARATON.




Matkustuspäivä: 12.10. sitten lähdettiin kohti Lissabonia. Tiimiläiset jakaantuivat useammalle lennolle, mutta lopulta kaikki kuitenkin päätyivät hotelli Mera Prime Goldiin (hotellille vahva suositus, vaikka kahvi tuppasikin aamupalalla loppumaan kesken, sijaitsi muuten noin parisen sataa metriä juoksujen maalialueelta, kätevää). Matkustuspäivä sujui mukavasti hotellin lähialueeseen tutustuen, vaikka pitkältä tuntuikin, matkaanhan lähdettin jo aamuyöstä. Parin tunnin aikaerokin toi oman lisänsä. Ensimmäisen päivän iltana kokoonnuttiin syömään läheiseen ravintolaan. Ruokailun jälkeen uni maittoi varmasti kaikille.

Kakkospäivä (13.10.) alkoi porukan pirteimmillä Anun aamujumpalla ja aamupalan jälkeen suuntasimme Expoon hakemaan numeroita. Viime vuonna homma ei silloisen järjestäjän toimesta ilmeisesti oikein pelittänyt ja numeroiden haku oli kestänyt tooooooodella kauan (muistan lukeneeni eräästä blogitekstistä, että numeroita jonotettiin useita tunteja). Olin varautunut megalomaanisiin jonoihin ja yllätys olikin totaalinen, kun jonoa ei ollut yhtään. Paljon tuota sujuvammin ei numeroiden haku juuri voi mennä. Expo oli varsin pieni ja nopeasti kierretty, mutta kyllä sieltä ostettavaakin löytyi. Ulkona käytiin vielä kuvaamassa Vasco Da Caman siltaa ja fiilistelemässä seuraavan päivän juoksua. Sillalta lähdettäisiin kohti keskustaa...tai niinhän me vielä siinä kohtaa luulimme...


Tuolta piti lähteä; Vasco Da Gaman silta expoalueelta kuvattuna.

Expon jälkeen suurin osa taisi jatkaa kaupunkiin tutustumista, mutta minun ja huonekaverini Johanna P:n (uusi vahvistus tiimiin) matka suuntasi kohti kauppakeskuksia; heti Expon vieressä Vasco Da Gama ja kätevien metroyhteyksien päässä El Corte Inglès sekä Colombo. Onneksi oli matkalaukuissa reilusti tyhjää tilaa...ostettavaa löytyi 
Illalla kokoonnuttiin jälleen syömään. Tuuli oli hiukan voimistunut ja sadepisaroitakin taivaalta tipahteli kun ravintolasta lähdettiin kohti hotellia. Suomesta saatiin tieto hurrikaani Leslien tekevän tuloaan kohti Portugalia. Illalla tuli vielä tieto, että molempien matkojen lähtöä myöhäistettiin tunnilla, maratoonareilla reittiin taisi tulla pieni muutos ja meillä puolikkaan matkaajilla lähtöpaikka vaihdettiin Vasco Da Caman sillalta mantereen puolella olevalle moottoritiesillalle. Tästä hatun nosto järjestäjille, että todella nopealla aikataululla reagoivat tilanteeseen. Haasteita on varmasti riittänyt. Yö meni ainakin omalta osaltani täydessä unessa, myrskyä ei kyllä huomannut mitenkään.

Onneksi tältä kaverilta sitten loppujen lopuksi puhuri ei riittänytkään juoksumatkalle niin pahana.

Juoksupäivänä (14.10.) hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme hotellin aamupalalle. Maratoonarit olivat tässä vaiheessa jo lähtöpaikalla. Meillä puolimatkan taivaltajilla lähtö oli klo 11.30, joten saimme rauhassa nauttia hyvän aamupalan ja sen jälkeen suuntasimme metrolla kohti expo-aluetta, josta oli bussikuljetus lähtöpaikalle.
Bussimatka meni joutuisasti ja viimeisetkin osallistujat olivat paikalla 1,5 h ennen starttia. Lähtöpaikka oli varsin askeettinen, asfalttipintainen moottoritiesilta vailla minkäänlaisia wc-mahdollisuuksia saatikka roskiksia. Kaikilla varmasti oli mukanaan vielä syötävää ja juotavaa, vähän jäi mietityttämään millainen roskavuori taaksemme jäi. Minimaratoonarit (8,5 km) starttasivat samalta sillalta, samaan aikaan ja joutuivat varmasti kahlaamaan melkoisen roskameren läpi. Starttia odotellessa näki monenlaisia tarpeilla kävijöitä, ihmismieli on kekseliäs. Sää onneksi suosi eikä odotellessa tullut turhan kuuma eikä kylmä. Mitään varsinaista tunnelman nostattajaa ei ollut, musiikkia (hyvää) oli vaikka levyt välillä juuttuivatkin. Kuulutukset tulivat portugalin kielellä. Noin 1 h ennen starttia kuuluttaja kertoi myös englanniksi, että paikalla on juoksijoita 70 eri maasta ja kertoi suurinpiirtein huoltojen tarjonnan ja sijainnit. Ihan tarkkaa lukumäärää juoksijoista en saanut selville, mutta ilmeisesti puolikkaalla oli enemmän juoksijoita kuin täydellä matkalla (???).
Tämän jälkeen kaikki kuulutukset tulivatkin taas portugaliksi. Starttipyssy ei pamahtanut, lähdön huomasi vain siitä että edessä oleva juoksijamassa lähti liikkeelle.


Lähtöalueen tunnelmissa.

Matka lähti loivaan alamäkeen ja sen jälkeen aukesi piiiiiitkä suora, jonka reunukset täyttyivät nopeasti puuttuvien vessojen vuoksi tyhjennyskäyntiläisistä. Sinne päädyimme mekin. Minulla oli suunnitelmana mennä matka juoksua ja kävelyä vaihdellen. Oma kunnonkohotus-projektini sai "virallisen" alkusysäyksen viime vuoden syksynä ja kuntoa olen kohotellut pikku hiljaa monenlaisen liikunnan avulla. Melkoisesti jännittikin ennen starttia, 3 h aikaraja hirvitti ja monenlaiset epäluulot meinasivat ottaa vallan. Olin kuitenkin asennoitunut siihen, että maaliin tullaan vaikka mikä olisi. Ensimmäinen huolto olisi 6 km ja sieltä löytyisivät myös ensimmäiset bajamajat. Omalla kohdalla puskareissu ei ihan onnistunut ja ensimmäiset kilometrit olivatkin melko tiukat, mutta koska saavuin 6 km kohdalle häntäpäässä, ei tarvinnut vessaan jonottaa. Huonekaverillani lenkkari kulki heti alusta asti paremmin, joten sovittiin että hotellilla nähdään. Lämpötila taisi olla hiukan päälle 20 astetta ja reitti oli ajoittain lähes paahteinen ja välillä tuuli puhalsi vastaan. Alkumatka oli melkoisen tylsää asfalttiviidakkoa, harmitti tosi paljon että juoksun lähtöpaikka jouduttiin siirtämään. Muutoin reitti oli mielestäni ihan mukava, tosin ei varmastikaan vetänyt vertoja täyden matkan maratoonareille, heidän juoksunsa lähti vastakkaisesta suunnasta. Maalialueella 42 km juoksijat valitsivat oikean puoleisen kaistan ja 21 km juoksijat vasemman, maalialueen järjestelyt olivat kyllä toimivat. Omasta mielestä juoksun paras/kaunein osuus oli loppumatkan (uuvuttava) ylä- ja alamäki. Minulla tämä oli vasta elämäni toinen puolikas, ensimmäisen juoksin viime vuonna Tallinnassa. Tyytyväinen olen siitä tunteesta, joka juoksun/kävelyn aikana oli, aika parani ja huomasi, että eteenpäin kunnonkohotus-projektissa on menty. Aloittelijan virheeksi voinee lukea unohtuneet suolat, tämän kyllä tunsi pohkeissaan ja varpaissa, jotka kramppasivat oikein urakalla. Huolloista ei suolaa enää löytynyt siinä vaiheessa kun itse niille pääsin. Maalialueella sai mehujäätelön, liekö koskaan maistunut jäätelö niin hyvälle. Mitali kaulassa jäin jäätelöä nautiskelemaan ja nopeasti huomasin muitakin tiimiläisiä paikalla olevan. Kun kaikki tiimiläiset olivat päässet maaliin, suuntasimme hotellille suihkuun ja valmistautumaan illan ruokailuun. Ennen ruokailua ehdimme vielä (kylpy)ankkakauppaan ja portviinille. Taisi useammankin tiimiläisen matkaan ankka jos toinenkin päätyä 


Hienolla suorituksella ansaittu mitali, sekä yhtä hyvällä shoppailusuorituksella ansaittu ankka.

Viimeiseksi päiväksi (15.10.) Anu ja Markus olivat järjestäneet bussikierroksen Sintraan (25 km Lissabonista luoteeseen) ihmettelemään maailman kauneinta linnaa; Palácio da Pena. Linna todella oli maineensa veroinen. Paikallisopas kertoili bussimatkan aikana tietoja Sintrasta ja muuta yleistä tietoa Portugalista. Anu ne meille sitten ansiokkaasti suomensi. Opas kertoi sintralaisilla olevan vahvat jalat, se oli helppo uskoa, sevverta mäkistä seutua tuo kyllä oli.
Linna oli kyllä kaikessa värikylläisyydessään upea. Sää ei valitettavasti ihan suosinut, pientä tihkusadetta ja sumua, jotka estivät osittain maisemien ihailun. Linnan puutarhaan ei tainnut kukaan ehtiä.

Penan linna, kuin sadusta.

Sintrassa ehdimme hetken tutustua myös keskustaan, kaikki taisivat myös syödä pientä välipalaa. Bussi noukki meidät taas kyytiin ja matka jatkui kohti Capo Da Rocaa, manner-Euroopan läntisintä kolkkaa. Matkalla näimme noin viikkoa ennen vierailuamme roihunneen valtavan metsäpalon aiheuttamat tuhot. Maisema sai ainakin minut hiljaiseksi.

Tiimin kanssa lähtee vaikka ”maailman ääriin”.

Takaisin kohti Lissabonia mentiinkin mukaillen maratoonareiden reittiä. Bussimatkan jälkeen lähdimme Johannan kanssa vielä viime hetken ostoksille ennen viimeisen illan ruokailua.
Seuraavana aamuna (16.10.) lähdettiinkin taas tooosi aikaisin kohti Suomea. Monenlaista paikkaa ehtii nähdä lyhyelläkin reissulla. Järjestelyt olivat taas huippuluokkaa, näistä taas ISO KIITOS Anulle ja Markukselle , ootte te vaan huipputyyppejä . Niinkuin on koko tiimi. KIITOS kaikille jälleen loistavasta seurasta ja ONNITTELUT kaikille hienoista suorituksista. Matkaan mahtui hyvää ruokaa, hyvää viiniä, hienoja maisemia ja ennen kaikkea hienoja ihmisiä . Seuraavaa reissua odotellessa...

Voisiko sen paremmin sanoa.

Teksti: Mariia Silvennoinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti