sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tilauksia ja kohti tulevaa

Vuoden viimeinen mahdollisuus tilata GU, Teho ja ZeroPoint -tuotteita. Tutustu tuotteisiin kuvakkeista.
Teho-tuotteista tieto Markukselle, mahdollisimman nopeasti.
GU:t Anu tilaa 6.12. joten hetki aikaa vielä ja ZeroPointit Anu laittaa tilaukseen 8.12.

Tammikuu alkaa perinteisellä tipattomalla ja herkuttomalla, JIPIIII!!! Anu kerää osallistujia ja 2euron maksua, osallistuthan?!?!?! Lisäksi myös tammikuussa on mahdollisuus käyttää JOKERIA päivän verran.

Vuosi 2014 alkaa olla kasassa. Nyt sivujen ylläpitäjät haluavat haastaa lukijansa..
Kerro sähköpostilla osoitteeseen virpimvirtanen@gmail.com, mitä juttuja/tarinoita haluaisit jatkossa lukea sivuilta. MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA!!! Lisäksi kaivataan innokkaita kirjoittajia, tästäkin tietoa saa laittaa samaan osoitteeseen. Jokainen vastaaja osallistuu arvontaan!!

torstai 27. marraskuuta 2014

Tapahtuiko Marathonseisonnan läpimurto Valenciassa????

Tämä laji on ollut hieman aliarvostettu marathonin historiassa. Se johtunee osittain siitä, että ryhmien ja urheilukoitosten suorittajien suoritusten mittaamiset ovat erilaisia. Seisojien paremmuutta mitataan pitkäkestoisuudella, kun taas maratoonarit vertailevat kuka nopeimmin selviää urheilukoitoksestaan. Mittaustavan erilaisuus voi johtua myös lajin energia- ja nestetasapainotankkausten poikkeamilla, seisojien tavallisin nestetankkaus hoidetaan ohrapirtelöillä.
Culturelleissa maissa ohrapirtelön kanssa tarjotaan mm. ”energiasuolapähkinöitä”.
Marathonseisonnan grand oldman Jarmo (nimi on muutettu) kertoi, että hän on niin onnellinen lajin suosion kasvusta. Jarmo (nimi on muutettu) uskoutui, että mukavassa porukassa seisoo kauemminkin, kuusi tuntia ei tunnu missään.

Maratonseisojien eliittiä
  Jo menomatkalla aloitimme treenata seisontaharjoituksia Frankfurtissa ja       Zurihissa, jotta olisimme hyvässä vireessä itse maratontapahtumassa.

Seisontaa on hyvä välillä reenata istuenkin
  Myös juoksutapahtumaa edeltävänä päivänä tankkaus onnistui kohdalleen seisojilta.

- Tutustuimme upeaan lähtö-, maali- ynnä expoalueeseen ja juoksijoiden hakiessa numeroita, laajensimme omaa reviiriämme tutkimalla tulevia mahdollisia seisontapaikkoja (1,70 €).

 Expon jälkeen mainio oppaamme avasi meille kaikille Valencian historian ja tieverkoston. Upea kaupunkikierros ja yöksi ”kotiin”. Mittariin tuli 15752 askelta linnuntietä.
  Seisojaryhmän Eki (nimi muutettu) muisteli myöhemmin, ohrapirtelön äärellä, oppaan kertoneen, että paavi tai espanjalainen kardinaali paella I juoksi Valenciassa  1200 luvulla 42 kilometria, hän juoksi tällöin sillan yli  katedraaliin (joki sillan alla on nykyisin kuivunut). Katedraalissa tarjoiltiin     tällöin graalin maljasta aqua de valenciaa. Aqua-nimi tulee kalaisasta, nykyään kuivuneesta joesta. Eki (nimi on muutettu) muisteli myös oppaan kertoneen, että joessa oli kaloja kuin sukkuloita taivaalla.

Turisteja graalin maljalla
  Juoksupäivänä aloitimme kevyesti. Katsoimme kympin lähdön ja maratoonareiden kantapäät.

 Siirrot seuraaville hurraamispaikoille oli tarkoin harkittu: 17 km (työnimi 16 km), 26 km ja 41,950 km. Näissä pisteissä Suomen lippu oli korkealla, että meidät huomattaisiin. Kyllä mekin osa juoksijoista bongattiin.

Bongattu!

Osalla ryhmän jäsenistä välillä huomio eksyi epäolennaisten paikkojen seuraamiseen juoksijoiden keskuudessa. Näistä tilanteista päästiin paavin hyväksymillä ave marioilla.

 Maaliintulon jälkeen oli päätetty koota porukka yhteen kokoontumispaikalle. Tämä paikka tarjosi        hyvän mahdollisuuden seisojille syödä juoksijoiden saamat herkulliset hedelmät.

Maratonseisoja odottaa oikeaa hetkeä...
...iskeä juoksijoiden ansaitsemiin hedelmiin.
 Hieno juoksu- ja seisontapäivä päättyi hyvään illalliseen. Sinne ajoimme komeasti takseilla, koska     matkaa oli peräti 1,2 km.

 Seisojien porukasta noussee myös tulevia marathon-juoksijoita, Eero ja Tuomas (nimiä ei ole muutettu). Näytös luvattu Anun marathonille ensi kesänä.

 Toki tapahtuma vaati veronsa yhden irronneen kengänpohjan muodossa. Mutta myöhemmin on selvinnyt, että asia on hoidossa. Kenkä on tällä hetkellä suutarissa ja odottaa pian entistä ehompana     HONOLULUA.


Honolulun marathonia odottaen marathon seisojat Eki, Ile, Jakre ja Senjukka (nimet muutettu)

 P.s. Honolulun hotellia valitessasi pyydämme huomioimaan huoneiden peilien taso, ettei sieltä joka aamu katsoisi pormestarin sika, kuten Valenciassa.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Loppuvuoden tapahtumat



Vuosi 2014 alkaa loppua, mutta sitä ennen Teamiä liikuttaa monet tapahtumat ja haasteet..

Tapaninpäivänä 26.12 sulatellaan kinkkua ja laatikoita perinteisellä 2tunnin spinningillä alkaen klo 10:00. Varaathan paikkasi ilmoittamalla Anulle tai kirjoittamalla nimesi Liikkarilla olevaan listaan. Hintaa tällä sulattelulla on 7euroa, joka maksetaan käteisenä tasarahalla Anulle.

Jaxaajaxaa vielä syödä ja nauttia!!
La 27.12 jatketaan sulattelua pitkän lenkin muodossa. Lenkki starttaa Anulta ja Markukselta klo 12:00 ja siitä Nokian Cittarille (lähtö sieltä klo 12:45), kilometrejä kertyy arviolta 30km tai 15km.

Uudenvuodenaattona juostaan vuoden viimeinen lenkki, kuten la 27.12. Lähtöajat ovat seuraavat Sorvasta klo 16:00 ja Nokian Cittarilta klo 16:45. Lenkin jälkeen on tarjolla Sorvassa sauna. Lisäksi Anu ja Markus tarjoavat purtavaa, tinan valantaa ja raketteja. Kaikki ovat tervetulleita viettämään iltaa Sorvaan. Ilmoitathan etukäteen A&M:lle tulostasi.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Satun ensimmäinen maraton

Unelma heräsi syksyllä 2013 perinteisellä maanantaikympillä, kun Markus heitti ilmoille, että 2014 lähdetään tiiminä Valencian maratonille. Innostukseni lähti lähinnä siitä, kun Markus perään tokaisi, että hinta olisi noin 400-500 euroa. Ajattelin, että vau, tuohon ehkä minäkin pystyisin – lähtemään puolikkaalle. Sanoin vieressä juoksevalle äidilleni, että vähänkö olisi siistiä lähteä, lähdetään mekin. Kevättalvella 2014 minulle kuitenkin selvisi, ettei Valenciassa järjestetäkään puolimaratonia, vaan vain kokonainen. Mielessäni pyöri, että kyllähän tässä vielä ehtii sillekin treenaamaan, mutta hupsista keikkaa, yhtäkkiä olikin jo syksy ja kilometrejä takana ”ei paljoakaan”. Rimakauhu alkoi hiipiä mieleeni enkä ollut ollenkaan varma, pystyisinkö juoksemaan alle kuuden tunnin, ja voi sitä häpeän määrää, jos auto tulisi keräämään minut matkalta ja tiimiläiset tuijottaisivat maalissa, kun minä tulisin paikalle autolla. Ajatus pyöri mielessä monen monta kertaa – ja kauhuni kasvoi ja häpeä kouri vatsanpohjasta. Matkaan oli kuitenkin pakko lähteä, kun valitettavasti olin ehtinyt sen jo maksaa.
Kun matkayö koitti ja bussissa jaettiin huonetoverit, sain onneksi kavereiksi kokeneet maratoonarit Marin ja Virpin, jotka huolehtivat, että minulla oli kaikki tarvittava juoksuun mukana ja valmiiksi katsottuna. En olisi itse osannut laittaa esim. tarranauhaa reppuun enkä ymmärtänyt esitteistä mitään enkä sitä, mistä karsinasta piti lähteä. Mari ja Virpi olivat hulppean hauskaa matkaseuraa ja kolmen naisen huoneessa naurui raikui ja irtovitsit lentelivät.

Lauantaipäivä expossa ja kaupunkiin tutustuessa kului nopeasti ja sitten koittikin jo juoksuaamu kalpeana, huonovointisena ja vatsa löysällä. Onneksi vanhempieni ja tiimiläisten tsempit vähän lohduttivat ja toivat uskoa koitokseen ja omaan jaksamiseen. Ajattelin, että kunhan tästä selviän, en enää ikinä ole niin typerä, että lupaudun mukaan maratonille. 
Viime hetken tankkausta paellalla
Lähtö tuntui ensikertalaisesta yhdeltä kaaokselta. Alueelta lähtivät sekä maratoonarit että kymmenen kilometrin juoksijat ja väkeä oli yli 20 000.  Tunnelma oli katossa ja meteli huumaava. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä 25 kilometriin saakka. Sen jälkeen etureidet alkoivat tuntua jähmeiltä, sitten myös pohkeet ja takareidet. Ajattelin, että ainoa paikka, mihin alavartalossani ei sattunut, olivat pakarat, mutta 32 kilometrin jälkeen sekin asia korjaantui. Maasto oli mitä parhain, ja sain paljon voimia lukuisien ihmisten tsemppauksesta ja reitin varrella soittavista rumpaleista. Sää oli aivan loistava eikä tuulikaan haitannut juoksua. Ensimmäisten 15 kilometrin jälkeen pohdin, pitäisikö kiristää vauhtia, mutta saamani neuvo kiristää vauhtia vasta loppumatkasta, jos jaksaa, oli viisas enkä ruvennut hölmöilemään, vaan jatkoin rauhallisesti omaa tahtiani. Tunneryöppyjä alkoi tulla yli 30 kilometrin jälkeen laidasta laitaan. Toisaalta tiesin, että tulisin selviämään juoksusta ja olin siitä helpottunut, mutta samalla kilometrit alkoivat tulla vastaan todella hitaasti, ja se rupesi raivostuttamaan. Muistan miettineeni, kuinka kukaan voi saada nautintoa tällaisesta idioottimaisesta matkasta, joka ei lopu koskaan, ja vielä maksaa siitä! Melkein viimeinen niitti oli, kun 40 kilometrin juottopiste ei ollutkaan 40 kilometrin kohdalla, vaan muutama sata metriä kauempana. Janoisena, nestehukasta kärsivänä ja väsyneenä ajattelin, että himputin espanjolit eivät osaa edes laskea metrejä.

Loppusuora koitti kuitenkin nopeasti kauan odotetun viimeisen juomapisteen jälkeen.  Näin äitini, joka yhtäkkiä ilmestyi vierelleni juoksemaan viimeiset 150 metriä. Tunne oli huikea ja sain puristettua vielä viimeisen kirinkin äitini juostessa ja tuuletellessa rinnallani. Tunnetta oli vaikea kuvailla, kun sain mitalin kaulaan ja isänikin tuli onnittelemaan. Oli ihanaa, että muutkin tiimiläiset odottivat minua ja tulivat onnittelemaan, ja silloin todella ymmärsin, että jess, se tuli tehtyä, eikä tarvinnutkaan tulla maaliin maitoautolla. Olin todella ylpeä myös isästäni, joka otti osaa 10 kilometrin juoksuun ensimmäistä kertaa elämässään.
Koko perhe valmiina lähtöön

Maalissa voittajana!!
Matka Valenciaan oli huikea elämys. Kaikki siinä oli onnistunutta: sää, hotelli, nähtävyydet, tiimin kannustus ja matkatoverit. Ilman ryhmän yhteishenkeä ja kannustusta ja uskoa siihen, että pystyisin juoksemaan maratonin, en tiedä, olisinko koskaan kyennyt siihen, tai harrastaisiko meidän perhe ylipäänsä liikuntaa ja juoksemista.  Kiitos kaikille Team raholalaisille rohkaisusta ja myötäelämisestä. Ilman teitä elämäni ensimmäinen maraton saattaisi olla edelleen saavuttamaton unelma, jos sekään. Eikä seuraavasta haaveilemiseenkaan mennyt kuin muutama tunti ….

-Satu

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sorvassa juostiin

Sorvan kylässä juostiin 22.11. juhlajuoksu Outi V:n ja Teija V:n vuosipäivien kunniaksi. Outilla mittari alkaa pikapuoliin näyttämään nelosella alkavia ja Teijan mittari näyttelee puolestaan vitosella alkavia lukuja, mutta niin kuin tiedetään ikä on vain luku ja näitä tyttöjä katsoessa mieleen tulee paremminkin nuori kedolla kirmaava tyttönen, kuin aikanainen. 

Sorvaan saapui kaikkiaan 45 juoksijaa juhlistamaan tyttöjen synttäreitä. Mukavaa oli alusta loppuun ja tarjolla olleet kakut maistuivat kisakansalle juoksun jälkeen oikeinkin loistavasti.

Pieni tapahtuma tarjosi juhlaa synttäreiden lisäksi monessa muodossa. Kaikilla osanottajilla oli hyvä mieli ja kevyt askel, vaikka Sorvan reitti ei varsinaisesti ole ihan pelkkää alamäkeä. Onnistumisia koettiin ainakin Markku I:n tehtaillessa oma 50km:n ennka, Kari P. puolestaan toteutti tavoitteensa puolikkaan ennätyksellä, Virpi V. tykitti 10km:n enkan vain viikko Valencian maratonin jälkeen (missä myös oma enkka), Kirsi P. taittoi ensimmäistä kertaa puolimaratonin selän suoriutuen loistavasti haasteesta, hirmuisen urakan on tehnyt myös Jorma Kurittu, joka juoksi 200. maratoninsa täällä maalaismaisemassa, paikalla oli myös Häjyjen Timo Marjomäki, joka on nimetty seuransa kunniajäseneksi, Jouni Välisalo kävi tutustumassa ensikertaa mittaamaansa reittiin autolla ajaen ja maistui miehelle myös kakku ja kahvikin :-) em. lisäksi loistavia suorituksia koettiin kautta linjan ja kaikille jäi hyvä mieli päivästä. 

Päivän juhlakalut Outi ja Teija
Tyttöjen kisanumerot
Yksi kisaaja tiesi kakkua olevan tarjolla
Paaljon onnea vaaan...
Älä ota lähäreitä, ku niistä tulee aina niin hyviä 
Häjyjen kunniajäsen Timo
Jorma ja Harri tankkaamassa
Purollahti kerkes silitteleen Moonaakin
Bilehile

Outi & Outi

50km:n ennätysmies

Juhlakalut

Timo, Outi ja Timå

lauantai 22. marraskuuta 2014

Juokse Sorvassa 22.11.2014 Outi 40v. & Teija 50v. tulokset

Outin ja Teijan juhlajuoksun tulokset, olkaapa hyvät.

10km Naiset
1.
Nina Suni
TreMk
52.49
2.
Sanna Järvinen
Team Rahola
52.49
3.
Virpi Virtanen
Team Rahola
1.01:30
4.
Jaana Putkinen
Team Rahola
1.09:13
5.
Sirpa Walker
Team Rahola
1.09:18
6.
Arja Virtanen
Team Rahola
1.15:35
7.
Roosa Vatula
1.15:48
8.
Aurora Mäki
1.15:48
9.
Auli Mäki
1.32:04
10.
Seija Eriksson
Team Rahola
1.40:00
11.
Ritva Ilva
Team Rahola
1.40:00
12.
Katja Virtanen
1.42:14
13.
Hanna Poutianen
Team Rahola
1.56:15
10km Miehet
1.
Jarkko Jokela
Team Rahola
1.00:05
2.
Marko Nieminen
1.32:02
3.
Jarmo Värikoski
Team Rahola
1.40:00

½-maraton Naiset
1.
Kirsi Pitkänen
Team Rahola
3.04:29
½-maraton Miehet
1.
Ilkka Kivi
Kunto-Pirkat
2.03:42
2.
Kari Poutiainen
Team Rahola
2.29:20
3.
Petteri Haapamäki
T:reen Taivaltajat
2.38:39

30km Naiset
1.
Teija Virtanen
Team Rahola
3.45:30
30km Miehet
1.
Jarmo Rintala
Team Rahola
2.45:00

Maraton Naiset
1.
Outi Vatula
Team Rahola
4.09:25
2.
Anu Ossberg
Team Rahola
4.18:53
Maraton Miehet
1.
Erkki Rintala
Team Rahola
3.32:52
2.
Juhani Yli-Marttila
Team Rahola
3.34:51
3.
Mikko Perttula
Hämeenkoski
3.40:37
4.
Erkki Itkonen
Hml Tarmo
3.46:30
5.
Markku Lauste
Liikuttavat
4.04:39
6.
Timo Marjomäki
100mc.fi
4.09:25
6.
Timo Tollola
Häjyt
4.09:25
8.
Olli Laine
100mc.fi
4.12:29
9.
Sami Putkisaari
Ilveksen miäs
4.15:15
10.
Juha Johansson
TreMk
4.16:25
11.
Petri Myllymäki
Team Rahola
4.37:15
12.
Heikki Kivelä
Kälviän Tarmo
4.40:21
12.
Harri Toivonen
Häjyt
4.40:21
12.
Jorma Kurittu
Häjyt
4.40:21
15.
Ville Niemenmaa
Team Rahola
4.45:25
16.
Jukka Puronlahti
Team Rahola
4.59:54
17.
Tage Lemström
IP-08
6.18:05


50km Naiset
1.
Outi Ojala
Team Rahola
5.02:47
2.
Maarit Aaltonen
Team Rahola
5.17:02
50km Miehet
1.
Markku Ihonen
Brestin Jyräys
4.34:00
2.
Petri Mononen
Team Rahola
5.17:02