Hennan ja Eerikan 50 mailia 9.6.2018

Henna:Olen jo pidemmän aikaa haaveillut puolimaratonin ennätyksen parantamisesta. Toukokuussa hyvin mennyt HCM antoi uskoa omaan juoksukuntoon. Päätin ilmoittautua Anun maratonin puolikkaalle. Ajattelin siellä kannustuksen olevan sitä luokkaa, että saisin hyvän ajan. Viikkoa ennen Anun maratonia, perjantailenkillä, Sarpatin kamalat mäet kuitenkin saivat pääni sekaisin. Kotiin päästyäni pistin Markukselle viestin, jos voisin vielä vaihtaa matkan kokonaiseen. Näin sovittiin tehtävän. Markus kuitenkin ystävällisesti kertoi, että olisi vielä olemassa yksi pidempi matka. Pyysi nukkumaan vielä yön yli ja harkitsemaan. Avasin kuohuviinin ja kerroin Eerikalle Markuksen hullusta ehdotuksesta. Eerika oli heti sitä mieltä, että mukaan vaan! Päivittelin kotonakin asiaa ääneen ja mieskin oli sitä mieltä, että totta kai selviän moisesta matkasta. Ja niinpä laitoin viestin heti mukana olosta. En ehtinyt nukkua yön yli, enkä edes juomaan lasillista kuohuviiniä. Hullua on helppo yllyttää.
 

Eerika:

Viestiteltyämme siinä illalla kehotin vain Hennaa hoitamaan ilmoittautumisen heti ja juomaan viinipullon tyhjäksi, niin tulisi sitten unikin paremmin, ja asia oli sovittu 😊 Itse olin tietysti erittäin innoissani, että saisin kaverin mukaan.

 

Yläkuva: hetki ennen lähtöä. Alakuva: hetki maaliintulon jälkeen. Hyvä tytöt!

 

Henna:

Valmistautua en oikein ehtinyt. Söin Italian tuliaisiksi saamaani pastaa pari kertaa viikon aikana, mutta muuten tankkaus jäi tekemättä. Malttamattomana odotin lauantaita, jotta jännitys helpottaisi. Onneksi Eerika oli henkisenä tukena koko ajan!

Aamulla söin kotona nopean aamupalan ja nappasin valmiiksi katsotut kamat mukaan. Olin tosi aikaisin tapahtumapaikalla. Jännitys alkoi helpottaa heti kun näki tuttuja kasvoja ja sai kannustavia sanoja. Meidät kuljetettiin autoilla Liukuslahden uimarannan läheisyyteen, jossa oli 50 mailin lähtö. Saimme aluksi kävellä jyrkän mäen, josta muodostui matkan aikana yksi lempikohdista. Myös pajamaja sijaitsi lähtöalueella. Pajamaja tulikin matkan aikana tutuksi. Vuorottelimme joka kierroksella WC-käynnit, jolloin toinen sai kävellä rauhassa hetken odotellessa. Juomapisteiltä ja liikenteenohjaajilta sai matkalla hyvät kannustukset. Välillä jo mietimme, onko Hämäläisen Hannu ja Virtasen Petri hyviä valehtelemaan; kehuivat juoksun näyttävän hyvältä, vaikka meillä oli loppua kohden tuntemukset aivan muuta! Reitiltä löytyi hyviä etappeja joita odotimme. Tietysti huoltopisteet oli tärkeimpiä, mutta muita oli käveltävät mäet, koiran kakka keskellä polkua ja kannustusviesti tolpassa sillan alla. Kolme viimeistä kierrosta oli jo aikamoista taistelua ja huumori alkoi loppua. Pikkuhiljaa alkoi valjeta mistä tässä juoksussa oli kysymys. Oli kuitenkin positiivista huomata, että aina ne jalat lähti kävelyn jälkeen uudestaan liikkeelle. Tosin helppoa se ei ollut. Eerika pidätti aina hengitystä, jotta muuttuisi kevyemmäksi ja minä laitoin ensin kädet heilumaan juoksuvauhtiin.

Eerika:

8 tunnin jälkeen totesimme, että nyt on työpäivä tehty ja alkaa ylityöt. Loppuajasta saadaan tuplapalkka. Veikkaan, että Henna säästää ylityörahat Italian 2021 matkaa varten. Kyllä siinä reilun 10 tunnin aikana kerittiin paljon jutella ja aiheet vaihteli. Loppua kohti olikin jo hiljaista molemmin puolin.

Henna:

Viimeisellä kierrokselle lähdettäessä maalialueella oli aivan mahtava kannustus. Kaikki olivat kerääntyneet riviin ja kannustivat meitä! Saimme onneksi Markon mukaan viimeiselle kierrokselle. Siitä oli todella iso apu. Vielä viimeisen kerran juomapiste kerrallaan, viimeisen kerran kaunis polun pätkä ja viimeinen silmäys kauniiseen järvimaisemaan. Viimeisen kerran jyrkkä hiekkamäki, viimeisen kerran etsittiin katseella jo kauan sitten kadonnutta koiran kakkaa ja viimeisen kerran viesti tolpassa: Hyvä Ekku ja Henna! Jaxaa Jaxaa!

Viimeisellä kierroksella. Marko tsemppaamassa tyttöjä vielä yhteen jäljellä olevaan kierrokseen.

Eerika:

Markoa oli varotettu huumorintajun täydellisestä romahtamisesta ja siitä, että hän saattaisi joutua jopa kantopuuhiin, mutta hienosti hän tunnustellen ilmapiiriä sai meidät taas juttutuulelle ja viimeinen kierros meni jopa hetkittäin leveästi hymyillen. 😊

Henna:

Maalissa odotti vielä koko talkooporukka, maratonseisojat sekä mieheni esikoisemme kanssa. Oli ihana huomata miten muut tiimiläiset liikuttuivat puolestamme. Tätä hommaa tehdään todella suurella sydämellä! Minulla liikutuksen kyyneleet tuli vasta seuraavana päivänä. Ja nopeasti unohtui jo tuska, jonka matkan aikana koin. Kiitos Team Rahola, Kiitos Anu ja Markus ja isoin kiitos matkakaverille Eerikalle! Rautainen mimmi, joka jaksaa tsempata koko 50 mailia. Niin ja se puolikkaan ajan parantaminen odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa.

Eerika:

Hieno kokemus kaikin puolin. Ei jää viimeiseksi! Todella iso Kiitos kaikille kannustajille ennen, jälkeen ja matkan varrella!! Erityiskiitos Anu ja Markus, Marko ja Kalevi Montela! Ja ilman Hennaa… no, en tiedä olisinko päässyt maaliin. KIITOS HENNA! Seuraavaa yhteistä odotellessa 😊

teksti: Henna ja Eerika

Team-vaatteet tulleet!

Hae omasi Anulta. Teamin tilille maksut!!
Takki 70,05 euroa. Hihaton 36,05 euroa. Pipo 21,05 euroa.
Lisäksi kaikki tilaajat maksaa 1 euron rahtimaksua per lasku ostoksiensa lisäksi.
Kiitos.

Paloheinän maratonmatka 21.7.

Lauantaina lähdetään kohti Helsinkiä. Paloheinästä startataan maratonille klo 9.00. Maraton on tarkoitus juosta rauhassa, porukalla.
Yöpyminen Kalastajatorpalla. Maratonin jälkeen hotellille suihkuun yms.
Illalla ruokaillaan Puosun kellarissa.
Sunnuntaina aamulla saunotaan ja uidaan Kalastajatorpalta. Saunan jälkeen käydään kävellen kesäisessä Seurasaaressa.

Anulle ilmoa nopeasti, niin saadaan hotelli varattua!!!

Kuinkas sitten kävikään?

Matka Firenzestä Faenzaan

Noin vuosi sitten Anu alkoi houkutella 100 km del Passatoren matkalle Italiaan. Olin heti lähdössä mukaan, mutta en missään nimessä rohjennut ajatella sataa kilometriä, vaan punnitsin mahdollisuuksiani 48 ja 65 km matkojen välillä. Päätin tähdätä 65 km matkalle. Yritin lisätä hieman treenimääriä. Välillä jopa salaa haaveilin 100 km  matkasta, mutta koskaan en oikeesti uskonut, että pystyisin, että jaksaisin lisätä treenimääriä riittävästi, jotta pystyisin siihen. Talviset treenini kun tuntuivat aina niin raskailta ja tahtoivat jäädä vähän lyhyemmiksi ja kevyemmiksi, mitä etukäteen olin suunnitellut. Tällaista laiskuutta minusta löytyy...

Odottelua lentokentällä, ja myöskin hieman aamupalaa aikaisin heränneille.

Bussilla köröteltiin noin tunti Firenzestä Faenzaan, upeita maisemia ihaillen.

Lähtöpäivä tuli ja meitä raholalaisia lähti 20 hengen joukko perjantaina 25.5. klo 0:45 tutulta ABC-asemalta. Läpi yön matkustelu kohti Firenzeä muistutti tulevasta juoksusta, jota tultiin juoksemaan myös läpi yön. Sanoin muille, että katsotaan nyt miten kulkee, etappi kerrallaan kohti 65 kilometriä. Tiina kannusti koko sataselle. Ja Anu kannusti koko sataselle. "Ensimmäinen satanen tuntuu samalta kuin ensimmäiseltä maraton!" "Ai jaa!?" jäin mietiskelemään... Firenzestä jatkoimme bussilla Faenzaan ja asetuimme hotelliin joka oli aivan maalipaikan lähettyvillä. Ja seuraavana aamuna taas ahtauduimme bussiin takaisin Firenzeen lähtöpaikalle. Aikamoista sompailua edestakaisin, mutta ah! - vihdoinkin Firenzen ihanassa kilpailutunnelmassa ja ihmispaljoudessa ja helteessä (+34). Vaikka jännitti, niin silti tunnelma toi intoa ja positiivista kärsimättömyyttäkin mieleeni.

Lähtölaukaus pamahti siis lauantaina 26.5. klo 15:00. Pidin mielessäni, että nyt sitten rauhallisesti eteenpäin. Helle ja pitkät nousut verottavat voimia, se on varma. Lähdössä ihastelin Firenzen vanhaa katedraalia, Duomoa. Kun pääsimme kaupungista ulos, alkoi hienot maalaismaisemat, ja kiemurtelevat vuoristotiet. Tunnelmallisissa pikkukylissä olisi halunut viivähtää kauemminkin, mutta piti tyytyä kyläläisten tarjoamiin virvokkeisiin ja pikkusyötäviin, jotka olivat todella monipuolisia. Ensimmäisen pikkunousun jälkeen, jota riitti noin 12 km Vetta le Crocille, alkoi pitkä 15 km lasku Borgo S Lorenzolle, joka oli ensimmäinen etappi, mihin juoksun saattoi lopettaa (31,5 km). Tämä 15 km pätkä oli ihastuttavaa juoksua, laskeuduimme vehreään laaksoon ja ilma tuntui viileämmältä. Ja luonnon äänet olivat täällä laaksossa monipuoliset, niin kuin koko juoksun aikana. Lintujen liverrystä ja sirkkojen siritystä. Toisaalta liikennettäkin oli välillä melko paljon, aina sai katsella ympärilleen tarkkaan kun pisti serpenttiinitiellä mutkia suoremmiksi. Ja ambulanssejakin oli liikenteessä aika lailla. Äänimaailma oli siis monipuolinen kun vielä ympärillä kuuluvan italiankielisen  puheensorinan ottaa mukaan.

Ensimmäisen 12 km:n 'pikkunousun' aikana sai ihastella näitä upeita maisemia.

Nautin tästä kaikesta vaikka mietini edelleen, minkä matkan loppujen lopuksi juoksen. Nyt alkoi pitempi noin 17 km nousujohteinen taival. Sen aikana tuli maraton täyteen, ja huipulla Colla di Casagliassa tuli 48 km täyteen (toinen juoksun lopettamispiste). Sitten loppu matka olikin laskuvoittoista. 50 km kohdalla sitten mukamas päätin, etten jaksa 100 km, olisin vasta puolessavälissä! Pimeyskin oli jossain vaiheessa tullut. Otsalamput vain vilkkuivat pimeillä teillä. Kello oli 00:50 kun olin "maalissa" 65 km kohdalla Marradin kylässä! Sain mitallin ja zippi otettiin pois. Zipin irroittaminen oli pieni huvittava yksityiskohta reissullani: Toimitsija yritti ensin repiä sormin. Sitten hän haki ison tylsän leipäveitsen ja yritti sahata sitä poikki. Tarjouduin irrottamaan nauhat, mutta eiei. Haettiin vähän terävämpi veitsi jolla zippi vihdoin irtosi ilman verenvuodatuksia. Tämän operaation ansiosta myöhästyin klo 1:00 lähteneestä bussista!!! Jihuu! Sitä en siinä vaiheessa tiennyt. Lähdin etsimään sitä linja-autoa joka veisi hotellille. Toimitsija ei osannut englantia, viittoili vain että tuollapäin. Lähdin menemään mutta palasin kun en löytänyt bussia. Toimitsija viittoili edelleen että kyllä se siellä on. Menin uudestaan vähän pitemmälle ja palasin takaisin. Sitten minulle näytettiin aikataulua jonka mukaan seuraava linja-auto lähtee yli kolmen tunnin kuluttua!!!! Yhden pienen sekunnin olin hiljaa hölmistyneenä. Sitten kirkastui, kiukustuin, sanoin jatkavani koko 100 km, en ikinä jaksa odottaa kolmea tuntia toimettomana keskellä yötä pimeässä kylässä. Nappasin huoltopisteeltä mukaani syötävää ja juotavaa ja lähdin ja jätin vaivautuneen toimitsijan.

Olin siis kisan ulkopuolella, aikaa ei enää otettu, mitalli kaulassa - oho, otin sen äkkiä pois ja laitoin piiloon. Kiukkua oli niin, että teki mieli heittää koko kilpailunumero pusikkoon. Yritin psyykata itseäni jotta jaksaisin loppuun asti. Ajattelin, että ei virallisella tuloksella ole mitään merkitystä, juoksen tässä vain itseni takia, itselleni. Yritin nauttia taas öisestä tunnelmasta, yön äänistä, puron solinasta, vesilintujen kaakatuksesta ja kauniista kuusta. Vierelläni joku sanoi bella luna. Niin.
Yllättäin tulin seuraavalle ajanottopisteelle. Astelin reippaasti matolle ja katselin hölmistyneitä toimitsijoita. Ei siis kuulunut sitä normaalia piippiip. Selitin mitä oli tapahtunut. No problem! He lähettivät kännykällä kilpailunumeroni jonnekin ja niin minulle saatiin virallinen aika. Lähdin huoltopisteeltä äärettömän iloisena ja helpottuneena. Yht'äkkiä räjähdin nauruun niin, että koko metsä raikui. Taisin tirauttaa pari kyyneltäkin. Olin siis taas olemassa, olin kisassa mukana. Haaveestani tulee totta! Nyt vaan malttia, että jaksan loppuun asti. 65 km jälkeen kävelin melkein kokonaan lopun matkan. Olin laskeskellut että ehdin hyvin perille hitaamminkin. Pääasia, että selviän urakasta. Viimeiset kymmenen kilometriä taisin tulla tosi hitaasti. Myöhemmin kuulin, että Marko tuli 10 minuuttia perässä. Olisin kyllä odottanut jos olisin tiennyt. Otin vielä viimeisen energiageelin - etten vaan joudu tuon ambulanssin kyytiin, ajattelin. Maalissa Faenzassa olin tasan klo 8 aamulla. Nauru oli herkässä, ja toinen mitalli kaulassa!

Vuonna 2012 juoksin ensimmäisen maratonini Tukholman jäätävässä myrskyssä. Se on ollut tähän mennessä kamalin juoksuni. Nyt kuuden vuoden kuluttua on tultu tähän, 100 km voitettu. Tämä ei ollut kamalaa, tämä oli ihanaa. Tunteiden kirjo laidasta laitaan ja itseni voittanut. Tällaisen harrastelijan toilailujuoksu päättyi onnellisesti!

Matka oli kokonaisuudessaan onnistunut. Te, me kaikki raholalaiset ollaan niin hyviä ja hauskoja. Kaikki me voimme olla del Passatoren juoksusta ylpeitä. Moni muukin juoksi pitemmän matkan mitä oli alun perin suunnitellut. Maisemat vei mukanaan. Jatketaan eteenpäin kohti uusia haasteita.

Onnellinen maaliin urakoinut, ja syntymäpäiviäänkin reissulla viettänyt 100 km:n selättäjä.
Hymy on herkässä, ansaitusti!!!

Teksti: Jaana P

Anun maraton tulokset 2018

Kierrosajat (HUOM! 50M eka kierros on lyhyempi).


Kuvia: Päivi Linnero


Kuvia: Teija Virtanen


Maalikamerakooste

			50 MAILIA
			Miehet
	1.		Yli-Marttila	Juhani	Team Rahola		6:22:14
	2.		Niemenmaa	Ville	Team Rahola		7:46:45
	3.		Kuukka	Markus	Tampere city		9:30:04
	4.		Marjomäki	Timo	100mc.fi		9:57:52
	5.		Kytömäki	Pekka	Endurance		DNF
			Naiset
	1.		Ossberg	Anu	Team Rahola		8:43:13
	2.		Toivonen	Mari	Finnish Marathon Runners		8:46:21
	3.		Hedin	Eerika	Team Rahola		10:25:52
	3.		Värikoski	Henna	Team Rahola		10:25:52
			MARATON
			Miehet
	1.		Huhtala	Jari	Häjyt		3:48:43
	2.		Pesonen	Niko			4:07:12
	3.		Kivi	Jere	Nokia		4:29:59
	4.		Mattila	Henri			4:53:21
			Miehet 40
	1.		Jaakola	Jouni	Veikkola		4:03:45
	2.		Laakso	Kari	Naantali		4:23:36
	3.		Vähäkoski	Petri			4:26:36
	4.		Putkisaari	Sami	100mc.fi		4:59:11
	5.		Sipiläinen	Pasi	Team Rahola		5:21:28
	6.		Oksanen	Antti	Rahola fan club		10:18:21
			Miehet 50
	1.		Julin	Petri	Turku		3:27:54
	2.		Rontti	Ilmari	100+		3:28:27
	3.		Tollola	Timo	100mc.fi		3:45:09
	4.		Mononen	Petri	Team Rahola		3:51:23
	5.		Halmeenpää	Marko	100mc.fi		3:56:17
	6.		Myllymäki	Petri	Team Rahola/Pirkkala		4:26:26
			Miehet 60
	1.		Kuja-Lipasti	Olavi	Häjyt		3:40:18
	2.		Ollila	Veikko	Häjyt		3:42:35
	3.		Kivelä	Heikki	Kälviän Tarmo/100mc.fi		4:21:25
	4.		Lauste	Markku	100mc.fi		4:25:36
	5.		Välimäki	Tapani	Tottijärvi		5:42:18
			Miehet 70
	1.		Ignatius	Antero	Endurance		4:21:33
			Miehet 80
	1.		Siltala	Onni	Myllykosken kilpa-veikot		7:30:03
			Naiset
	1.		Kettunen	Teija	Tampereen Maratonklubi		4:24:48
	2.		Riikola	Anu	Tampere		4:31:52
			Naiset 40
	1.		Aaltonen	Maarit			4:14:46
	2.		Tohni	Tanja	Team Rahola		4:26:36
	3.		Nurminen	Riikka			4:48:36
	4.		Putkisaari	Carita	Tampere		4:59:12
			Naiset 50
	1.		Ojala	Outi	Sastamala		4:24:29
	2.		Palevuo-Antas	Pia	Riihimäki		4:28:45
	3.		Walker	Sirpa	Team Rahola		4:59:06
	4.		Hyvönen	Nina	Team Rahola		5:04:09
	5.		Linnero	Päivi	Team Rahola		5:54:09
	5.		Mattila	Merja	Mansen Maratoonarit		5:54:09
			PUOLIMARATON
			Miehet
	1.		Kivilähde	Juuso			1:24:04
	2.		Jaakkola	Marko	Nokia		1:40:16
	3.		Tuominen	Jarno			1:43:54
	4.		Kaukinen	Miika	Nokia		1:49:32
	5.		Heikkinen	Matti	Vilppula		1:51:10
	6.		Sydänoja	Mika	Optimesys Oy		2:01:15
	7.		Tuulos	Ville	Nokia		2:21:26
	8.		Sydänoja	Veli-Pekka	ABB		2:24:56
			Miehet 40
	1.		Honkala	Sami	Teivo Stayers		1:29:06
	2.		Howard	Michael	Tampereen Maratonklubi		1:29:31
	3.		Pulkkinen	Janne	Pirkkala		1:39:10
	4.		Ruokola	Aki-Pauli	Mänttä		1:52:26
	5.		Mäki	Mikko	Tampere		2:13:37
	6.		Aaltonen	Mikko	Tampere		2:22:47
			Miehet 50
	1.		Kolkkava	Timo	Vaajakoski		1:35:58
	2.		Gröndahl	Johan	Team Rahola		2:01:55
			Miehet 60
	1.		Cornu	Mikael	Sakyla		1:55:43
	2.		Kortelahti	Juhani	Punkalaidun		2:10:34
	3.		Tiiri	Jorma S	VSVU-Loimaa		2:10:35
	4.		Aaltonen	Kauko	Nokia		2:15:39
	5.		Ansamaa	Pertti	Team Rahola		2:51:10
			Miehet 70
	1.		Oinonen	Kauko	Lappeenranta		2:23:42
			Miehet 80
	1.		Marjomäki	Mauno	Häjyt		4:45:57
			Naiset
	1.		Kontio	Terhi	Almost motivated runners		1:43:20
	2.		Kaunisto	Marisa			1:57:23
	3.		Holm	Heidi	Tampere		1:57:38
	4.		Hyhkö	Riikka	Nokia		2:01:25
	5.		Torniainen	Tiina			2:02:46
	6.		Laaksonen	Minnaliisa	Nokia		2:03:20
	7.		Vesa	Saara	Team Yolo		2:05:30
	8.		Koivula	Tea			2:06:46
	9.		Lindholm	Noora	Pori		2:08:49
	10.		Siimes	Eeva-Maija			2:10:14
	11.		Moisio	Tuula	Tampere		2:10:15
	12.		Kylmäkorpi	Paula	Pusula		2:12:03
	13.		Mannio	Marjukka			2:12:11
	14.		Laine	Bettina	Team Rahola		2:22:37
	15.		Ikonen	Hanna	Tampere		2:22:41
			Naiset 40
	1.		Hokkanen	Aino	Luopioisten maratoonarit		1:44:29
	2.		Isoaho	Kirsi	Alavus Isoahon Sorvaamo		2:09:54
	3.		Leppämäki	Päivi	Kurun Ryhti		2:10:28
	4.		Forsström	Kristina	Nokia		2:13:06
	5.		Ansamaa	Satu	Team Rahola		2:51:10
			Naiset 50
	1.		Virtanen	Arja	Kunto-Pirkat		1:46:31
	2.		Autonen	Riitta	Team Rahola		2:11:22
			Naiset 60
	1.		Sydänoja	Marita	Atria		2:19:59
	2.		Nurminen	Tiia	Tampere		2:24:40
			KYMPPI
			Miehet
	1.		Rapo	Jaakko	Tampere		0:40:26
	2.		Mattila	Samuli	Tampere		0:41:30
	3.		Lehtinen	Tuomas	Nokia		0:42:24
	4.		Liski	Eero			0:48:24
	5.		Värikoski	Janne	Tampere		1:51:30
			Miehet 40
	1.		Leppänen	Tuukka	Ylöjärvi		0:48:50
	2.		Haavisto	Tero	Tampere		0:51:03
	3.		Rajanummi	Roope	Etanan Vauhti		0:55:55
	4.		Redsven	Jari	Nokia		1:11:52
	5.		Forsell	Tero	Hämeenlinna		1:12:52
			Miehet 50
	1.		Kurki	Arto	Nokia		0:45:01
	2.		Lampinen	Pekka	Tampereen Maratonklubi		0:46:41
			Miehet 60
	1.		Ukkonen	Leo	Kunto-Pirkat		0:42:32
			Miehet 70
	1.		Soininen	Raimo			1:03:02
	2.		Montela	Kalevi	Team Rahola		1:05:38
	3.		Arbelius	Pauli	Turenki		1:06:03
			Naiset
	1.		Rukakoski	Piia-Riina	TP		0:45:45
	2.		Jaakkola	Anette	Yolo		0:57:18
	3.		Lampinen	Päivi	Ylöjärvi		1:04:14
	4.		Strömberg	Saana	Ylöjärvi		1:04:51
	5.		Tiilikainen	Hanna	Kangasala		1:06:38
	6.		Kallio	Jenna	Team Rahola		1:18:18
	7.		Pietarinen	Minna	Nokia		1:33:16
	8.		Ikonen	Jenni	Tampere		1:51:31
			Naiset 40
	1.		Orrainen	Elina	Pilluliisat		0:59:12
	2.		Strömberg	Anu	Ylöjärvi		1:06:28
	3.		Väänänen	Heidi	Nokia		1:06:38
	4.		Keränen	Johanna	Team Rahola		1:14:36
	5.		Nieminen	Auli	Nokia		1:30:46
	6.		Helminen	Heidi	Nokia		1:33:15
			Naiset 50
	1.		Luona	Anne	Team Raju		1:05:46
	2.		Mattila	Minna			1:31:17
			Naiset 60
	1.		Arbelius	Liisa	Turenki		1:03:44
	2.		Särkkä	Auni	Espoon Tapiot		1:05:50

Anun maratonin reitin puhdistus

- Eedenillä su 10.6. klo 10.00. Reitti mennään kertaalleen läpi.

Yksinkertaiset maratoonarit – kisatunnelmia Tukholmasta

Olin kertaalleen ollut kauan sitten HCM:n aikaan ensiaputeltassa päivystämässä. Oli kuuma helteinen päivä ja olin melko noviisi vielä sillon ensiaputehtävissä. Alku tuntui pitkästyttävältä peukaloiden pyörittelyltä. Sitten muutaman tunnin jälkeen alkoi tapahtumaan ja huonokuntoisia maratoonareita alkoi tulvia ensiaputelttaan ovista ja ikkunoista! Ajattelin, että hullun hommaa.... ei ikinä!

Kas kummaa löysin itseni perjantaina Turkuun menevästä junasta Hokat ja juoksukuteet matkalaukkuun pakattuna. Edessä olisi Tukholman Maraton ja vieläpä 40-vuotisen taipaleen juhlajuoksu! Miten tähän nyt oli sitten päädytty? 3-vuotisen juoksuharrastuksen tiimoilta mukaan on tarttunut huikeita muistoja, ihania uusia ystäviä, kunnon kohenemista ja hyvää oloa. Ruokahalu kasvaa syödessä – ehkä minäkin voisin vielä vanhoilla päivilläni saavuttaa tuon hienolta kuulostavan tittelin!

Vuosi sitten tuli päätettyä, että debytoidaan tuolla Tukholmassa, kun sitä niin kovasti kehutaan hyvine järjestelyineen ja tunnelmallisen kannustuksen takia! Treenit vuoden aikana oli sujunut ongelmitta ja laktaattitestikin lupaili 5 tunnin maratonaikaa.

Jännitystä oli ollut jo pitkään ilmassa. HCR kulki viimeisenä pitkänä lenkkinä suunnitelmien mukaan ja hyvässä hengessä. Sen jälkeen iski nuhakuume ja hyydytti vaakatasoon. Viikkoa ennen oli vielä lämpöäkin ja ajattelin, että tähänkö tämä nyt kaatuu?

Päätin kuitenkin lähteä ja katsoa sitten kisa-aamuna miltä olo tuntuu. Jännitysnäytelmää lisäsi vielä sääennuste, joka lupaili päivä päivältä lämpimämpää hellettä juuri kisapäiväksi! Mielessä pyöri ajatukset: miten keho toimii kuumuudessa, miten jalat kestävät, miten tossut toimii, entä jos joku tuupertuu nenän edessä – matka tyssää siihen! Onneksi olimme Keken kanssa sopineet selviytymiskeinoista, pidämme huolta toisistamme juoksun aikana! Kisatunnelmaa lisäsi Marin ja Peten neuvot ja kannustus! Huikkasimme vielä bussissa lähtiessämme että älkää jättäkö meitä!

Sinnikkäät teamiläiset valmiina helteiseen koitokseen (Pete, Silja, Keke ja Mari).

Exposta haimme aikachipit ja numerot. Numerot printattiin koneilta näppärästi. Hienolta vaikutti järjestelyt! Startti oli jaksotettu kahteen lähtöön ja karsinoitu vielä aakkosten mukaan. Pääsimme Keken kanssa samaan H-karsinaan. Tuossa valtavassa juoksijoiden laumassa olisi voinut kadottaa toisensa jo heti alkumetreillä!

Liimauduimme 5:30 jäniksen matkaan. Tuossa kuumuudessa piti unohtaa aikatavoitteet ja ajatus oli pelata varman päälle. Tavoite oli saada ehjä juoksu ja hyvä fiilis – niin, että vielä uudestaankin voisi lähteä maratonreissulle! Alkumatkasta tuli heitettyä kuulumisia suomalaisen juoksijan kanssa. Paidassa luki nimi Johanna. Hän oli kokenut Tukholmankävijä ja kertoi, että nyt ei aio juosta kun 15 kilometriä flunssan takia. Mietin, että hitto, mullahan on kans flunssa ja ajattelin kyllä mennä koko matkan! Johannan kannustavat sanat jäivät mieleen. ”Kyllä sä pääset maaliin”, sanoi hän vielä viimeiseksi!

Kannustus reitillä oli mahtavaa ja maisemat olivat hyvin kauniita! Tuttu ihana Tukholma!  Yritin lippani alta kuikuilla maisemia vaikka tuo kuumuus saikin pään painumaan kohti mukulakiviä. Välillä yleisön kannustus sai hymyilemään ja lähettelin lentopusuja takaisin kiitokseksi. Ilon kautta, ilon kautta – ajattelin mielessäni! 25 kilometrin jälkeen kuului taas tuttu ääni. Joku kutsui minua! Lenkkikaverini Tiina oli yhtäkkiä vieressäni, tuo sissi, jolla rytmihäiriöt ovat hidastaneet tahtia! Sama kohtaaminen Tiinan kanssa Helsinki Kympillä ja HCR:llä!! Ihana Tiina! Halattiin ja jatkettiin matkan tekoa!

Juomapisteitä tuntui olevan tuhka tiheään ja keskityin vetämään 2–3 kupillista nestettä per paikka. Taas kohti seuraavaa juomapistettä. Olo tuntui vielä ihan hyvältä ja matka eteni tasaisesti. Huonovointisia juoksijoita alkoi tulla vastaan ja parilta ehdin kysyäkin, että tarvitaanko apua. Käskivät onneksi jatkamaan matkaa!

Keke tarjoili totuttuun tapaan vanilja- ja cola-geelejä nenäni eteen. Mukisematta imaisin ne kitaani. Kastelusuihkuja oli tarpeeksi ja välillä ihmiset ruiskuttivat juoksijoita paloletkuilla märiksi! Lippis oli ehdoton ja sitä saattoi uittaa kastelualtaissa. 26 kilsan kohdalla tuli hämmennys! Osa juoksijoista lähti eri suuntaan. Edessä oli hätäisesti kyhätty pahvilappu jossa osoitettiin 26 kilsan suunta ja 33 kilsan suunta. Älysin avata suuni ja kysyä VILKET HÅLL?!! Meille osoitettiin reitti oikealle, vaikka edestämme osa lähti vasemmalle – varjon suuntaan. Siinä vaiheessa asialle ei antanut enempää ajatuksia.

Jaloissa alkoi painaa ja bajamajakäynnin jälkeen pupu olikin ja karannut. Ajattelin että menköön! Nyt vaan on keskityttävä matkan jatkumiseen. 35 kilometrin jälkeen uskalsin jo ääneen sanoa, että maaliin päästään! Vielä tule eteen se kirottu Västerbron silta mistä olikin varoiteltu. Hitaasti voimia säästellen sekin tuli ylitettyä. Loppukilometrit tuntuivat armottoman pitkiltä ja tuntui, että nyt on säästettävä voimia, että pääsee juosten maaliin.

Viimeinen kilometri alkoi hikisesti Sturegatanin ylämäessä, mutta sisääntulo 1912 rakennetulle stadionille tuntui jo sitten juhlavalta. Vielä puoli kierrosta rataa ennen maalia. Jaloissa tuntui taas olevan voimaa! Tunteet tulivat pintaan!  Me tehtiin se! Kello oli jo sen verran, että alkoi olla jo kiirus bussille! Mari ja Pete onnittelivat lämpimästi ja tuntui hyvältä lyyhistyä bussin penkille. Voi tätä onnen tunnetta! Voisin lähteä uudestaankin! Seuraava maraton onkin sitten elokuussa. Ehkä hiukan viileämmissä olosuhteissa!

Vuoden tavoite on toteutunut ja ollaan nyt Keken kanssa maratoonareita – yksinkertaisia maratoonareita :) !

Onnelliset yksinkertaiset maratoonarit.

Teksti: Silja Hormia