torstai 6. kesäkuuta 2024

”Ampan” ja Sarin alkukesän maratonmatka Würzburgiin

Prologi

Tämä vaimoni ja rakkaan huoltajani Sarin kanssa tekemämme maratonmatka sai lähtölaukauksensa jo alkuvuodesta heti tulevien vuosiloma-ajankohtiemme kirkastuttua.  Toukokuun loppupuolelle tuli löytää kohde juoksumatkalle, jonka suhteen täyttyisivät ajankohdan lisäksi seuraavat kriteerit: ulkomaanreissu, entuudestaan vieras kohde, riittävästi kiintoisaa nähtävää, suora lento, kohtuullinen hinta ja bonustoiveena vielä uuden maratonmaan korkkaus. Pitkän ja matkakuumeisen netissä pyörimisen jälkeen toiveisiimme vaikutti vastaavan Saksan Würzburgin kaupungissa 26.5. juostava 22. maraton. Ei muuta, kun varaamaan lennot Frankfurtiin, hotelli ja sitten ilmoittautuminen sisään itse juoksuun. Matkamme ajankohdaksi tarkentui 24.–28.5.2024.

Würzburgista emme lähtökohtaisesti tienneet mitään ja ylipäätään Saksassa matkailu on meiltä jäänyt vähiin.  Niinpä Team Raholan Pariisin reissun jälkeen YouTubesta löytyvien matkavideoiden katselu vaihtuikin Würzburgia esitteleviin videoihin, jotka entuudestaan lisäsivät odotuksiamme tulevasta matkasta.


Kohti uusia kulmia

Koska oletan, että useimmille tämän rapsan lukijoista Würzburg ei ole millään tavoin tuttu, tässä hieman dataa:


Würzburg on 900-luvulla perustettu ja nykyisellään n. 130 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Saksassa Pohjois-Baijerissa Frankenin alueella. Kaupungin keskusta on rakentunut Main-joen itärannalle, ja sitä ympäröivät useassa suunnassa korkeat vuorenrinteet, joilla viljellään viiniä. (Viinin ystävänä todettakaan, että Würzburgin ympäristöön levittäytyy Frankenin mainio viinialue, jonka tunnetuimpia tuotteita ovat Silvaner-rypäleestä tehdyt viinit.)

Monen vanhan eurooppalaisen kaupungin tavoin myös Würzburgilla on myös oma synkkä historiansa. Noitavainojen aikaan kaupunki oli Bambergin ohessa Saksan noitavainojen keskus. Vainojen huippuvuonna 1515 Würzburgissa poltettiin kolmen kuukauden kuluessa noitina 900 ihmistä.

Liittoutuneet pommittivat Würzburgia toisen maailmansodan loppuvaiheessa 16.3.1945. Pommitukset tuhosivat noin 90 % keskustan rakennuksista ja niissä kuoli arviolta 5 000 ihmistä. Myös Würzburgin residenssi kärsi pahasti palossa.

Kaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu Unescon maailmanperintökohde, monet ruhtinaspiispat vuosisatojensa saatossa asuttanut Würzburgin linna. Muista lukuisista nähtävyyksistä mainittakoon Alte Mainbrücken vanha silta, Marienbergin linnoitus ja Würzburgin katedraali.




Kohti uusia seikkailuja (perjantai 24.5.)

Matkamme starttasi iltapäivällä Helsinki-Vantaalta, Finnairin alkuun antamien aikataulujen muututtua aamulennosta myöhäisemmäksi. Reilun kahden ja puolen tunnin koneessa istumisen jälkeen pääsimme seikkailemaan Frankfurtin lentoasemalla, joka on valtavasta koostaan huolimatta kuitenkin opasteineen ja ilmajunineen varsin selkeä ja helppokulkuinen. Kaukojunien lähtöasema lipunmyyntipisteineen löytyi vaivatta asemakompleksin alaosasta ja noin tunnin odottelun jälkeen istuimmekin jo kohti Würzburgia kulkevassa junassa. Puolentoistatunnin junamatkan jälkeen saavuimme sateisessa ja jo tummenevassa illassa kohteeseemme. Kaupungin rautatieasema sijaitsi aivan keskustan tuntumassa, mistä oli varsin lyhyt kävelymatka hotelliimme. Huoneen saatuamme kamat kaappiin, päätä tyynyyn ja unta huiviin siinä määrin, kun ensimmäinen yö vieraassa sängyssä ja ulkosalla äänekkäästi ilakoivat juhlijat antoivat armoa.



Expo ja esipuraisu kaupungin tunnelmaan ja nähtävyyksiin (lauantai 25.5.)

Vaihtelevalla menestyksellä nukutun yön jälkeen pääsimme tekemään parempaa tuttavuutta hotelliimme aamiaistiloineen. Sarin tekemä hotellivalinta tuntui taas kerran onnistuneen mainiosti. Runsaan ja maittavan aamupalan jälkeen olikin sitten edessä se odotettu ensimmäinen kaupunkikierroksemme ennen expossa asiointia. Suuntasimme kulkumme kaupungin keskustan torin kautta Main joen rannalle ja sen yli vievälle Alte Mainbrücken vanhalla sillalla, jolta avautui upeaa näkymä Marienbergin linnoitukselle ja paikallisille viinitiloille. Jaoimme yhteisen ajatuksen siitä, että olimme löytäneet tiemme viehättävään ja mieleiseemme kaupunkiin.



Upeista näkymistä hieman toivuttuamme suuntasimme tapahtuman expoon, joka sijaitsi joen rannalla olevassa kongressikeskuksessa. Siellä asiat sujuivat mutkattomasti ja erittäin ystävällisessä hengessä ilman mitään sen suurempaa markkinahumua. Käynnin jälkeen olin juoksunumeron, tapahtuman paidan, varustekassin ja miellyttävien kohtaamisten verran rikkaampi ja entistä valmiimpi seuraavan päivän koitokseen.


Jatkoimme päivää ristiin rastiin kaupunkia kierrellen ja toinen toistaan kauniimpia vanhoja ja merkittäviä rakennuksia ja kirkkoja ihaillen. Pienen puistossa syödyn makkaravälipalan jälkeen suuntasimme ehkä kaupungin merkittävämpänä nähtävyytenä pidetyn Würzburgin linnan satumaisen kauniiseen puistoon, missä riittikin kuljettavaa ja ihailtavaa miltei alkuiltaan saakka. Matka jatkui hotellin kautta illalliselle, jonka nautimme läheisessä ravintolassa vain taivas kattonamme. Minulle kelpasivat tuolloin arvatenkin vain listalta löytyvät pastavaihtoehdot.




Iltamme päättyi paikalliseen tapaan auringonlaskusta ja lasillisesta hyvää valkoviiniä nauttien vanhalla Alte Mainbrücken sillalla. Tämä oli erilaisuudessaan ja ainutlaatuisuudessaan mieleen jäävä kokemus: silta oli todella täynnä kauniista illasta ja viinistä nauttivia ihmisiä. Viiniä myytiin sillalla vieraileville suoraa vanhasta ravintolasta hintaan 6,5, €/ 0,25 cl – eli todella huokeaan hintaan ja oikeasta viinilasista, 5 €:n panttia vastaan. Sillalla tapahtuvaa tunnelmallista illanviettoa valvoi mieshenkilö, jonka tehtävänä oli huolehtia mm. siitä, että viinilaseja ei laskettu käsistä vanhan sillan kaiteelle niiden jokeen putoamisen tai sillalle särkymisen välttämiseksi.



Juoksijan juhlaa ja kannustusta (sunnuntai 26.5.)

Juoksupäivän aamu lähti liikkeelle tutuin kuvioin kohti klo 9 olevaa starttia: aamiaiselle mahdollisimman varhain - Sarin jäädessä vielä nukkumaan, kevyt aamupala, takaisin huilailemaan, juoksukamppeisiin sonnustautuminen ja lähtö vielä varsin unisen vaimoni saattamana hotellimme välittömässä läheisyydessä olevalle kadulle, josta lähtö tapahtui. Nopeat lähtöhalaukset ja pusut ennen starttipistoolin jykevää pamahdusta. Ja sitten taas mentiin, mutta ensimmäistä kertaa Saksassa.

Sääennuste lupasi koko päivälle auringonpaistetta ja noin 24 asteen lämpötilaa, joten edessä ei ollut aivan varsinainen hellejuoksu. Aikatavoitteekseni asetin 3:45 ja pyrin tätä silmällä pitäen juoksemaan 5:00 – 5:30 vauhdilla mahdollisimman pitkään. Kahtena kierroksena juostava maratonreitti oli kaunis ja profiilistaan tasainen. Tasaisuus selittyi sillä, että juoksimme varsin paljon joen rantaa. Tapahtuman seuraajia, kannustajia ja bändejä oli asettunut matkan varrelle yllättävän paljon ja tunnelma oli mitä parhain. Huolto toimi moitteettomasti sopivin välein ja toiselle kierrokselle lähteissäni onnistuin saamaan myös tarvittavat huoltotoimet Sarilta.



Pitkään varsin hyvänä pysynyt vauhtini ei kuitenkaan kantanut aivan maaliin saakka. Ylitin maaliviivan tyytyväisenä, varsin hyvävoimaisena ja pelkäämäni krampit välttäneenä kellon näyttäessä aikaa 3:56:37 Näin ollen aikani parani parilla minuutilla edellisistä, Pariisin ja Helsingin juoksuistani. Aikani oikeutti 10. sijaan ikäsarjassani (M60).




Maalialueella minua odotti Sarin ja mitalin lisäksi runsas tarjoilu aina hedelmistä leivonnaisiin. Ennen hotelliin paluuta juoksun vaatimat palautumistoimeni jatkuivat vielä menneiden tuntien kuulumisia vaihtaen ja saksalaisen oluen puraisusta nauttien. Oli kiva kuulla, että myös Sari oli nauttinut värikkään ja varsin riehakkaan tapahtuman seuraamisesta.

Iltapäivällä pakkasimme vielä eväät reppuumme ja lähdimme patikoimaan Main joen vastarannalla olevalla vuoren rinteellä sijaitsevaan Marienbergin linnoitukseen. Kulkeminen jyrkillä rinteillä ja portaissa toimi hyvänä jumppana juoksun kangistamille jaloilleni. Linnoitukselta avautuivat upeat maisemat koko kaupunkiin ja niiden ihailun lomassa eväät painuivat janoisiin ja nälkäisiin suihin.



Juoksupäivä sai arvoisensa päätöksen hyvällä illallisella italialaisessa trattoriassa ja sen päälle tehdyllä sulattelukävelyllä Würzburgin jo yöksi pimenevässä illassa.




Shoppailua ja kipeytyneiden kinttujen oikomista (maanantai 27.5.)

Maratonmatkoilla on mielestämme aina kiva viettää ainakin yksi kokonainen päivä kohteessa ennen paluumatkalle lähtöä. Tämä päivä mahdollistaa etenkin juoksijalle aina jossain määrin rennomman lomalla olon ja nautiskelun, kun valmistumista vaativa suoritus on jo takana. Tähän aikatauluun päädyimme tätäkin reissua suunnitellessamme.

Maratonin jälkeisen yön nukun pääsääntöisesti hyvin levottomasti koko kropan käydessä vielä ylikierroksilla. Niin tälläkin kertaa. Heräsin varsin aikaisin ja lähdin mahdillisimman hiljaa Sarin unia häiritsemättä aamukävelylle. Vajaan puolen tunnin patikoinnin jälkeen sain kuitenkin jo Sarilta puhelun ja kehotuksen palata pikimmiten takaisin. Hotellissamme oli tapahtunut yllättävä viemäririkko, jonka seurauksena huoneemme WC ja suihkutiloihin oli tulvinut lattiakaivon kautta ämpärikaupalla paskavettä. Korjaustoimet käynnistyivät viipymättä ja hotellihenkilöstön vuolaiden anteeksipyyntöjen ja pahoitteluiden saattelemana meille osoitettiin toinen huone, joka osoittautuikin arvelujemme mukaan yhdeksi hotellin parhaimmista. Onni onnettomuudessa – meille muutosta aiheutunut lisävaiva palkittiin kiitettävästi.

Muutoin päivä kului leppoisasti kaupungin nähtävyyksiä ihaillen, pieniä ostoksia tehden ja ulkona syöden. Illalla löysimme itsemme taas kerran, ei liene yllätys, italialaisesta ravintolasta. Päivä päättyi Main joen rannalla auringonlaskua ihaillen ja monen muun tavoin evääksi ottamaamme kuohuviiniä nautiskellen.


Jäähyväiset kivalle kaupungille ja kotiinpaluu (tiistai 28.5.)

Paluulentomme Frankfurtista Helsinkiin ajoittui vasta alkuillalle mahdollistaen näin vielä pitkän hotelliaamun. Liput paluujunaan kävimme hankkimassa rautatieasemalta jo edellisenä päivänä, joten aikataululliset kuviot olivat kaikilta osin mukavasti ennakkoon selvillä. Verkkaisen rantatieasemalle kulun myötä loimme viimeiset haikeat silmäykset kaupunkiin.

Juna tuli ajallaan ja puolentoistatunnin kuluttua olimme taas lentoasemalla, monien mutkien kautta (mutta kuitenkin eksymättä) lähtöportillamme ja viimein Finnairin lennolla ryystämässä kaikille tarjolla olevaa mustikkamehua. Kotipihaan kurvailimme yhden pysähdyksen taktiikalla, väsynein mutta onnistuneen matkan suhteen tyytyväisin mielin, kellon oltua jo pari tuntia jo seuraavan päivän puolella.

 

SUMMA SUMMARUM (Ampan ja Sarin pisteet ja koetut yllätykset)

Matkanteon sujuvuus ja vaivattomuus: 4/5

Suora lento Helsinki-Vantaalta Frankfurtiin, jonka lentoasemalta suora (1,5 tuntia kestävä) junayhteys Würzburgin keskustassa olevalle rautatieasemalle, käsimatkatavaroilla pärjää.

Suora lento Pirkkalasta olisi antanut puuttuvan lisäpisteen.

Kaupunki: 5/5 
Kohteena sopivan kokokoinen pitkän viikonlopun aikana kierreltäväksi, sopivasti mielenkiintoista nähtävää, siisti, rauhallinen ja vähäliikenteinen, runsaasti ruokailuvaihtoehtoja aina kansainvälisistä keittiöistä paikallisiin viineihin.

Maraton järjestelyineen: 5/5

Maaliin tulleita juoksijoita täydellä matkalla 477 (381 miestä, 96 naista), maaliin tulleita juoksijoita puolikkaalla 1470 (918 miestä, 552 naista), lisäksi lastenvaraton ja maratonviesti.

Järjestelyt toimivat kokemuksella ja saksalaisessa täsmällisyydellä, kaunis ja varsin tasainen reitti, hyvä huolto ja kannustus, livemusaa reitin varrella kiitettävästi.

Yllätyksen aiheet: Olin tiettävästi ainoa suomalainen osallistuja ja ylipäätään ulkomaalaisia osallistujia oli hyvin vähän, saksalaiset (varsinkin varttuneempi väki) ymmärsivät englantia yllättävän huonosti, perinteisen saksalaisen olutkulttuurin sijaan Würzburg osoittautuikin viiniharrastajan unelmakohteeksi.



Kesäisin matkaterveisin: ”Amppa”-Timo

lauantai 1. kesäkuuta 2024

Del Passatore Lean jaloin

 Firenzestä Faenzaan - del Passatore 100 km

 

Kuukausia sitten äitini alkoi puhua Team Raholan Italian reissusta ja del Passatoren juoksukisasta. Matka oli peruuntunut viime vuonna tulvien vuoksi ja uusintayritys olisi nyt toukokuussa 2024. Toukokuussa täytin myös pyöreitä ja äitini sai houkuteltua tälle hullulle reissulle mukaan tarjoamalla matkat ja majoituksen syntymäpäivälahjaksi. Kukapa tällaisesta tarjouksesta voisi kieltäytyä.

 

Tapahtumaan ilmoittautuminen oli varsinainen työmaa, kun piti toimitella lääkärintodistusta ja runcardia "hieman" sekavien italiankielisten nettisivujen kautta. Ei tainnut yhdelläkään meistä neljästätoista juoksijasta mennä ilmoittautuminen kerralla läpi. 

 

Tosiaan, 14 reipasta lenkkeilijää lähti matkalle aikaisin torstaiaamuna 23.5. Anu ja Markus olivat järjestäneet kyydin Bolognan lentokentältä hotellillemme Faenzaan. Veimme matkatavarat huoneisiin ja aika pian lähdimme jaloittelemaan eli hakemaan juoksunumerot ja syömään lounasta. Saapumispäivän ohjelmassa oli myös Anun vetämä puistovenyttely sekä pieni kävelylenkki. Päivä päättyi yhteiseen illalliseen.


Numerot haettu ja samalla saatiin hieman pyyhkeitä

Perjantaina 24.5. aamupalan jälkeen halukkaille oli ohjelmassa 5 kilometrin juoksulenkki. Tämä olikin hyvä hetki testata, kuinka kuumassa kelissä tulisimme seuraavana päivänä juoksukisamme aloittamaan. Koko tiimin voimin kävimme myös kävelyllä kellottamassa, kuinka kauan kestäisi seuraavana aamuna kävellä kisabussin lähtöpaikalle. Tällä retkellä pysähdyimme nauttimaan ihanaa italialaista jäätelöä. Suurin osa porukasta kävi vielä valtavassa keramiikkamuseossa, jossa askeleita kertyi varmasti useamman kilometrin verran. Päivä päättyi pizzatankkaukseen yhteisen illallisen merkeissä.

 

Lauantaina 25.5. kävelimme aikaisin aamulla bussille n. 1,5 km. Bussimatka Faenzasta Firenzeen tuntui pitkältä. Mietin, miten ikinä selviäisin jalkaisin takaisin 100 km Faenzaan. Perillä selvisi, että bussi jätti juoksijat sinne, mistä saisi mattimyöhäiset hakea juoksunumeronsa. Ei muuta kuin tossua toisen eteen ja kävellen sinne, mistä lähtö tapahtuisi. Kyllä sinne muutaman kilometrin sai taapertaa. Vihdoin lähtöpaikka oli löydetty ja meillä oli hyvin aikaa katsella upeita rakennuksia ja patsaita sekä käydä lounaalla. Taisi useamman lautaselta löytyä pastaa, sillä energiaa tultaisiin tarvitsemaan seuraavat tunnit. Kello näytti tässä vaiheessa päivää jo 12 600 askelta. Hyvät alkulämmöt oli siis otettu.


Tuolla se on ja sieltä me kohta tullaan

Startti oli kuumimpaan mahdolliseen aikaan klo 15. Mitalin ja hyväksytyn suorituksen sai, jos lopetti juoksun kohtiin 32 km, 48 km tai 65 km. Oma tavoite oli päästä Faenzaan asti eli 100 km. Mitalin ja diplomin lisäksi satasen juoksijat saisivat kolme pulloa viiniä. 

 

Alkumatka 48 km oli suurimmaksi osaksi nousua, mikä tarkoitti reipasta kävelyä kovassa paahteessa useamman tunnin. Muutamia juostaviakin pätkiä onneksi oli. Huoltopisteitä oli 4-5 km välein. Tarjolla oli mm. vettä, kokista, mehua, teetä, kahvia, viiniä, hedelmiä, keksejä, pastaa ja paahtoleipää. Tuli syötyä paahtoleipää eri lisukkeilla kuten Nutellalla, banaanilla, marmeladilla, kinkulla ja oliiviöljyllä. Voin sanoa, että ihan hetkeen en halua edes nähdä paahtoleipää. Söin ja join melkeinpä joka huoltopisteellä jotain, mutta silti oli koko ajan nälkä.


Hyvät eväät

Vessoja tai bajamajoja ei juuri näkynyt ja minä hienohelma rohkenin puskapissalle vasta pimeän tullen. Otsalamppukin piti kaivaa juoksuliivistä. Noin 50 km kohdalla Team Raholan Susanna ja Lea saivat minut kiinni. Oli tiedossa, että loput 50 km olisi enimmäkseen alamäkeä ja tasaista juostavaa pätkää. Omia jalkapohjia särki niin paljon, ettei juoksu houkutellut. Nämä teräsnaiset siinä hölkkäilivät ja totesin, että yritän roikkua heidän perässä kivuista huolimatta. 

 

Ambulansseja oli reitin varrella ja huoltopisteillä paljon. Loukkaantuneita ja uupuneita juoksijoita vietiin välillä pillit soiden. Kaikki järjestelyt toimivat hienosti tapahtumassa. Reitin varrella paikalliset kannustivat ja grande-, forza- ja brava-huudot kuuluivat läpi juoksun. 


Kohti aurinkoa häikäisevässä seurassa

Aikaraja 100 kilometrillä oli 20 h. Oma tavoite oli vain päästä maaliin aikarajan puitteissa. Väsymys oli valtava aamuyön tunteina, jalkasärkyyn ei auttanut Buranakaan. Kilometrikyltit näyttivät aina pari kilometriä vähemmän kuin omat kellomme. Jossain kohtaa saimme tiedon, että reitti on 102 km. Meinasi huumori loppua. Kaikki "kiva" loppuu kuitenkin aikanaan. Ajassa 17:25:52 juoksimme käsi kädessä maaliin toisen Lean ja Susannan kanssa. 


Leat ja keskellä Susanna

Kiitos Anulle ja Markukselle upeasti järjestetystä reissusta ja kaikesta huolenpidosta. Kiitos kaikille tiimiläisille, joihin sain tutustua matkan aikana ja jotka auttoivat aina skumppapullon avaamisesta rakkojen puhkaisuun. Kiitos äiti.

 

P.S. Minut hyväksyttiin avosylin matkalle mukaan, vaikka en virallisesti Team Raholan jäsen vielä ollutkaan. Hoidin jäsenhakemuksen kuntoon terassilla ennen kotimatkalle lähtöä - toivottavasti näillä näytöillä tämän järvenpääläisen hakemus hyväksytään kerrasta eikä lisäselvityksiä vaadita kuten italialaisten lomakkeissa.


Lea L.

 

keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Anun 50v. synttärit

Juhannusjuoksun jälkeen 21.6. klo 18.00 on tarjolla pikkusyötävää ja juotavaa sekä kakkukahvit.

Juhlistamme siis Anun 50v. taivalta.

Jos pääset mukaan juhlimaan Anua, niin ilmoita tulostasi viimeistään viikkoa ennen.

Ilmoita myös erityisruokavaliosi ja huomioitavat allergiat jne.

Juhlavaatteita ei kannata pukea, mutta jotain olisi hyvä olla päällä. Mukaan uikkarit! Juhlat on pihalla, joten säänmukainen vaatetus. Sateisella kelillä pykäämme pystyyn teltat, joten kastua ei sentään tarvitse. Mitään lahjoja ei tarvitse tuoda, kun se yhdessäolo on kaikkein tärkeintä.

Anu haastaa kaikki 1974-syntyneet tiimiläiset/ystävät/sukulaiset suorittamaan jonkin matkan juhannusjuoksun yhteydessä.

Tervetuloa, tiimiläiset!

Cooper

 Kevään -24 Cooperin testi siirtyi kesälle ja on Lamminpään kentällä ma 17.6. klo 18.00.

Kaikki ovat tervetulleita mukaan ja testi on ilmainen.

Testin jälkeen n.5km palauttava lenkki yhdessä.

17.6. ei ole normaalia maanantain lenkkiä!

Tiimimatka 2025

Tiimimatka 2025 suuntautuu Latvian Riikaan ja siellä tietysti juoksennellaan. Riikan maraton, puolikas, kymppi ja tais olla vitonen järjestetään 17.5.-18.5.2025. Ilmoittautuminen aukeaa kesän aikana itse tapahtumaan. Suunnitelma on karkeasti sellainen, että mennään perjantaina ja tullaan joko ma tai ti takaisin. Aikataulumme riippuu kovasti siitä kuinka saamme lennot järjestymään. Kustannusarvion osaan sanoa paremmin, kunhan ensin pääsen kysymään tarjouksia lennoista ja hotelleista. 

Jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan matkaan, niin ilmoita siitä minulle kesäkuun aikana. Kunhan saadaan parempi arvio aikataulusta ja kustannuksista, on vielä mahdollisuus vetäytyä pois.

Jos olet varmasti lähdössä matkaan mukaan, huolehdi itse ilmoittautuminen ajoissa juoksulle!

Matka on vain Team Raholan jäsenille!

Ilmot ja kyselyt: ilva.markus@gmail.com 

lauantai 18. toukokuuta 2024

A&M Ultra 18.5.2024 tulokset

 

A&M Ultra 18.5.2024 tulokset
73km miehet
1.Oskari MantereHelTri6:45:38
2.Harri RiuttaTeam Rahola7:01:25
3.Janne Kulmala100Marathon Club Schweiz7:40:08
4.Ville NiemenmaaYlöjärvi7:46:32
5.Jarno SaarelaTT2267:47:21
6.Antti YlivakeriSiuro9:56:40
7.Tawer SheikhaniTampere10:20:53
7.Rasmus TillanderTampere10:20:53
9.Hannu KoivulaTeam Rahola10:37:43
73km naiset
1.Anu OssbergTeam Rahola7:04:40
2.Eerika Hedin Team Rahola10:45:03
Keskeytti 2
52km miehet
1.Eero PouruKylmäkosken Veikot6:35:27
52km naiset
1.Sandra SoutolahtiTeam Rahola6:22:42
2.Lea MäenpääTeam Rahola7:10:30
2.Susanna KukkulaTeam Rahola7:10:30
Väliajat 52km:n kohdalta
Oskari MantereHelTri4:17:50
Harri RiuttaTeam Rahola4:49:40
Anu OssbergTeam Rahola4:49:41
Ville NiemenmaaYlöjärvi5:13:22
Janne Kulmala100Marathon Club Schweiz5:15:12
Jarno SaarelaTT2265:18:15
Tawer SheikhaniTampere6:42:51
Rasmus TillanderTampere6:43:02
Antti YlivakeriSiuro6:45:04
Hannu KoivulaTeam Rahola7:01:35
Eerika HedinTeam Rahola7:03:00

Kuvia tästä. kuvat:Päivi Linnero

Huomautukset tuloksista: ilva.markus@gmail.com

maanantai 13. toukokuuta 2024

Noname-huppareita tilaukseen

Anu tilailee toukokuun lopussa teamin logolla varustettuja harmaita Nonamen huppareita. Jos tarvetta sellaiselle, laitahan Anulle viestiä.