Taas yksi neronleimaus
Monta vuotta sitten käytiin tiimin kanssa Vaaroilla juoksemassa maratonin verran. Tuolloin tuli heti selväksi, että maasto on aikas hankalaa, tosin se oli myös eka kerta polkutapahtumassa. Vaikka itse tapahtuma oli tuolloinkin hyvin järkätty ja maisemat kohdillaan, niin jotenkin vain tuli sellainen fiilis, että kerta riittää Vaaroja.
2021 lopulla aukesi ilmo Karhunkierrokselle, joka oli sitten tarkoitus mennä suorittamaan vaimon kanssa ja samalla hiukan muistelemaan vaellustamme siellä vuosia sitten. Valitsimme matkaksi 166km, jotta saatiin muistella oikein kunnolla. Karhunkiekan jälkeen oli vuorossa Ylläksen keikka. Tosin kyllä tähänkin väliin sattui muitakin juttuja, mutta ne ei liity tarinaan. Ylläs sujui muitta mutkitta ja sielläkin tuli edettyä perusmatka 160km. Tuolla Ylläksellä parikin tyyppiä sanoi, että nyt sitten vielä Vaaroille syksyllä. Nuo puheet ohitin vahvalla ja jyrkällä kieltäytymisellä, koska en varmasti lähde mihinkään juurakkoon könyämään syys-lokakuun vaihteessa.
Syy miksi tätä ehdoteltiin oli Ultra Trail Tour Finlandin liivi, jonka saa jokainen joka suorittaa Karhunkierroksen, Ylläksen ja Vaarojen pitkät matkat saman vuoden aikana. Tuolloin en ollut tippaakaan kiinnostunut mistään liivistä, en varmasti lähtisi kärsimään mihinkään märkään metsään itselleni epämieluisaan maastoon.
Paluumatkan aikana Laura huikkasi, että olisi yksi osallistumisoikeus myynnissä Vaaroille, kun hänen kaverinsa joutuu jättämään leikin. Jälleen minulta putosi jyrkkä ei moiselle ajatukselle.
Ylläkseltä kotiin päästyämme heitin mitalin printterin päälle ohimennen. Kului pari päivää ja menin tekemään jotain tiekkarilla ja huomasin Karhunkierroksen ja Ylläksen mitskut printterin päällä vierekkäin. Siitä se ajatus sitten lähti. Ei kai kahta ilman kolmatta ja onhan ne Vaarojen maastot varmaan tasoittuneet tässä vuosien saatossa ja saattaapa sitä olla hyvät kelitkin silloin syksyllä ja sitten saisi vielä sen liivinkin, jos selviäisi sieltä kunnialla läpi. Kovin nopeasti tuo liivi veikin sitten kaikki ajatukset ja pistin viestiä Lauralle, josko se myynnissä ollut osallistumisoikeus olisi vielä myynnissä. Ei ollut enää myytävää. Vaarat myydään joka kerta loppuun, kun kaikkihan sinne haluaa. Nyt olisi jostain saatava siis lippu matkaan. Laitoin ilmoitukseni polkujuoksukeskustelupalstalle tilanteestani ja sain nopean vastauksen, että pääsen mukaan, koska kaksi muuta suoritusta on takana. YES!
Vaarat kutsui Team Raholasta mukaan Tanjan, Lauran, jolla oli myös liivi hakusessa ja Karimin. Kaikki matkasimme paikan päälle aikatauluistamme johtuen jokainen erikseen ja omiin majoituksiin. Karimin kanssa satuttiin samaan majapaikkaan Villa Orakseen, joka toimii hyvin vanhassa entisen koulun tiloissa. Ehdittiin Karimin kanssa vaihtaa kuulumisia ja laitettiin kamat kasaan ja ajeltiin hakemaan numeromme ja suuntasimme lähtöpaikalle. Ennen lähtö jätimme vaihtovaatteita ja energiaa odottamaan meitä ensimmäisen kierroksen jälkeen. Juoksisimme siis kaksi 65km kierrosta. Huoltopisteillä oli tarjolla vain vettä ja kaikki ulkopuolinen huolto oli kielletty. Mukanaan siis piti kantaa kaikki energia, jota tarvitsi. Puolivälin huollossa oli tarjolla keittoa, leipää, kokista jne. Kamoja jättäessämme Karim huomasi, että oli jättänyt tupakkinsa majapaikkaan. Ei siinä auttanut kuin lähteä ilman sauhuja metsään.
Ennen starttia tavattiin pikaisesti Tanja ja Laura ja heitettiin tsempit toisillemme. Jäin itse suosiolla viimeisten joukkoon. Lähtökohtaisesti tässä kohtaa homma ei kiinnostanut yhtään ja pieni pelko oli myös juuri helpottanut flunssa. Flunssa oli onneksi parantunut hyvin eikä häirinnyt yhtään menoa, muuten oli vaikeaa saada intoa päälle. Sääennuste oli koko ajaksi 4-6 astetta ja vain pientä sadetta ehkä. Tämä onneksi piti paikkansa.
Huoltoja matkan varrella oli välein 20km, 40km, 55km ja puoliväli. Nämä ovat noin kilometrejä. Eka pätkä sujui ihan ok rauhassa lönkötellessä, ainoastaan pieni liukkaus häiritsi. Olin valinnut tossukseni Hokan Torrentin, joka on hyvä yleistossu. Lähtö tapahtui klo 18.00 ja otsavalon sai laittaa melko nopsaan päälle. Ekalle huollolle saavuttaessa ylitetään joki, jonka voi kahlata joen yli vedettyä vaijeria apuna käyttäen tai sitten voi koittaa loikkia kuivin jaloin kiveltä kivelle. Tänä vuonna vesi oli matalaa ja hyppiminen onnistui hyvin. Sekoittelin siinä urheilujuomaa reppuun ja samalla asialla oli kolme muutakin. Kuulin huoltoporukoiden mainitsevan, että enää kaksi on tulossa meidän perässä. Vaikka vauhtini oli maltillista, ajattelin porukan olevan hirmuisessa iskussa, kun aikaa oli ekaan parikymppiseen mennyt kuitenkin "vain" n.3:15.
Lähdin tuosta porukasta viimeisenä jatkamaan matkaani. Edessä oli ehkä ilkein pätkä. Sain parin kilometrin jälkeen yhden juoksijan kiinni ja jatkoimme matkaamme yön pimeydessä yhdessä jokusia kilometrejä. Teimme yhdessä kohtaa pienen muutaman kymmenen metrin pummin, jonka jälkeen takaa tullut kaveri sai meidät kiinni. Tässä kohtaa jatkoin matkaa takaa tulleen kaverin kanssa. Jossain 35km:n kohdilla tulin laavulle juostuani hetken pätkää yksikseni ja kuulin nuotiolla istuneesta porukasta tutun morjestuksen. Karim oli heittänyt tauolle pienten krampin poikasten takia ja nautiskeli juustoleivästään. Karim pyysi myös minua liittymään seuraan, mutta joudui kohteliaasti kieltäytymään kutsusta. Ennen toista huoltoa takaa tullut kaveri sai minut kiinni toistamiseen ja jatkoimme matkaa vesipisteella jälleen yhdessä. Tuolla pisteellä vaihdoin lamppuun patterit ja sekoittelin taas juomat reppuun.
Kolmas pätkä n.15km tarjosi sekin haastetta tuttujen juurakoiden, kivien sekä nousujen että laskujen parissa. Taival ei taittunut kovinkaan kummoisesti, mutta taisin tällä pätkällä ohittaakin jonkun.
Kierroksen viimeisestä huollosta nappasin vain nopeasti vettä matkaan ja lähdin aikaa tuhraamatta eteenpäin. Tässä kohtaa aloin katselemaan kelloa, että puolivälin cut off 13,5h alkaa olemaan lähellä ja lopussa on nousuja ihan riittävästi. Ilman haaveria selviäisin kyllä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Viimeisellä pätkällä sain pari kilometriä ennen huoltoa kaverin kiinni, joka vaikutti väsyneeltä jo senkin takia, että tuli minua vastaan kysellen tuntuuko minusta siltä että tästä samasta kohdasta ollaan menty jo monesti. Ihan oikealla reitillä oltiin ja jatkettiin matkaa huoltoon asti yhdessä. Aikaa jäi ruhtinaalliset 15min ennen cut offia. Siinä itseäni huoltaessa mietin Karimia, mutta en montaa ajatusta kerennyt heittämään, kun sieltä hän jo saapui muutaman minuutin minun perässä huoltoon.
Vaihdoin huollossa kuivat vaatteet ja tossut sekä söin hyvin ja latasin repun täyteen evästä. Tossujen vaihto oli todella hyvä, koska nyt jalkaan tulleet Hokan Mafatet pitivät huomattavasti paremmin. Myös päivänvalolla oli hyvä lähteä etenemään. Homma noudatteli toisen kiekan ekalla osuudella samaa kaavaa kuin ekankin, mutta ehkä n.10km jälkeen väsymys alkoi painamaan silmissä. Sinnittelin kuitenkin vain eteenpäin ja ajattelin homman taas piristyvän. Päästyäni huoltoon minulle morjestettiin viltin alta tuolilta. Tanja oli päättänyt jättää matkan siihin, kun jalat eivät enää totelleet yhtään. Pieni neuvottelu käytiin, josko oltaisiin jatkettu vielä matkaa yhdessä, mutta Tanja oli jo tehnyt päätöksensä. Harmitti Tanjan puolesta, mutta ei auttanut kuin jatkaa matkaa.
85km-105km väli menikin ihan hyvin ainakin siihen nähden, että väsymys alkoi hellittämään. Sain hyvin pidettyä vauhtia yllä ja muutama selkäkin tuli vastaan. Huollossa tein normi touhut ja kaivoin taas otsalampun esiin, koska ilta pimenisi seuraavalla pätkällä. Tässä kohtaa huilasin kuitenkin hieman pidemmän aikaa, ehkä vartin verran ja samaal kyselin kuinka edellisen päivän Tappara-Ässät oli päättynyt. Pirtsakka huoltaja tarkisti asian ja ilmoitti Tapparan voittaneen 7-3. Määhän olin ihan innoissaan ja kiittelin kaikkia ja tuuletin. Sitten tapahtui jotain ihan käsittämätöntä, tämä pirtsakka huoltaja kertoikin katsoneensa jotain tulosta jostain mistä lie ja oikea tulos olikin Ässien voitto 1-4. Voi peräpää sentäs! No, sain siitä kuitenkin virtaa sen verran, että minä en ainakaan häviä ja lähdin nykimään eteenpäin. Loppumatka kului oikeastaan ajatellen vain, ettei nyt mitään sattuisi ja saisin sen pirun liivin, joka minut tuohon hullutukseen oli saanut.
Viimeisten kilometrien aikana ohitin vielä muutaman kaverin ja ohittipa yksi minutkin. Hiukan reilut 2km ennen maalia on pelkkää suht jyrkkää ylämäkeä, mutta onneksi normaalia ulkoilubaanaa. Pelkkää pimeeä metsää ympärillä eikä mistään näy mitään merkkiä maalista ennen kuin yht´äkkiä tulee kyltti: MAALIIN 200m. Maaliin noustaan jyrkkä pätkä, johon on vedetty punainen matto ja tulet viitoittavat suunnan. Hiukan ennen maalikaaren näkymistä kuulin kuinka nimeni kuulutettiin ja laitoin hölkälle. Maalikaaren alla oli todella tyytyväinen olo, vaikka oli jo aikas poikki. Aikaa kului 28:34:41.
Heti maaliin pääsytäni minut lopussa ohittanut kaveri tuli onnittelemaan suorituksesta ja samassa huoltaja jo toikin vilttiä niskaan. Palvelu huoltajien toimesta oli suorastaan käsittämättömän hienoa. Viltti niskassa oli kiva kävellä syömään lämpimään, jonka aikana myös Karim tuli maaliin n. 10min minun perässä.
Syötiin yhdessä ja juteltiin tuttujen kanssa hetki, jonka jälkeen ajoimme majapaikkaamme muutaman kilometrin päähän ansaitulle levolle.
Vaarojen maraton on todella hyvin organisoitu tapahtuma ja positiivinen tunnelma huokuu kaikista järjestäjistä. Kisakeskus on Sokos hotelli, joten puitteen ovat kohdillaan myös sen suhteen. Omiin kykyihini nähden reitti on liian vaativa enkä sen takia varmastikaan lähde enää ainakaan tuolle pitkälle siivulle. Suosittelen kuitenkin kaikille kokemusta tuolla. Maisemat reitin varrella ovat kauniita ja juurakkoisten polkujen lisäksi reilu 5000m nousua 130km matkalla takaavat hengästyksen.
Laura suoritti oman osuutensa tyylikkäästi, josko hänkin hieman manasi reitin vaativuutta. Lauran aika 25:30:50 oikeutti prossille. Tulos myös siivitti koko UTTF:n toiseen sijaan ja tietysti liiviin. Onnittelut Lauralle!
Laitan tähän ainoan kuvan minkä otin koko matkani aikana.
 |
| Majapaikan kissa |
. Maaliin päästessä oli kyllä hieno ja helpottunut tunne. Olin pelännyt pyöräilyä todella paljon ja sehän olikin ihan mukavaa. Ison osan kyllä tässäkin hommassa teki taas kaverit, joiden kanssa on aina hauskaa. Kiitos seuralaisille!
