12.8.2022 " Potilaalla selkeä koht pitkälle edennyt nivelrikko oik lonkssa ja nivelrakoa jäljellä craniaalisesti vain 1-2 mm."
Tähän mennessä olin juossut maratoneja 39. Diagnoosiin totutteleminen otti aikansa. Harmitti. Huolestutti, koska en tiennyt pystyinkö enää jatkamaan juoksemista ja nimenomaan maratonien juoksemista. Suretti, koska pohdin, mistä kaikesta mahdollisesti joutuisin luopumaan; rakkaan harrastuksen lisäksi mm. juoksuyhteisöstä, juoksukavereista, juoksutapahtumista, juoksun tuomasta
fiiliksestä, sekä juoksuvaatteiden ja -lenkkareiden vertailemisesta, tarjousten metsästämisestä ja shoppailemisesta. Suuresta menetyksestä oli siis kyse.
Heti diagnoosin saatuani ilmoittauduin läheisellä kuntosalilla järjestetylle, fysioterapeutin ohjaamalle yhdeksän kerran kurssille. Kurssi "Nivelrikkoryhmä" on suunniteltu henkilöille, joilla on todettu nivelrikko, joilla on tekonivelleikkaus suunnitteilla tai henkilöille, joille on jo tehty tekonivelleikkaus. Hyvä lihaskunto tulisi tarpeen leikkauksen jälkeen kuntoutuessa. Liikunta ei myöskään kuluta niveliä, vaan vahvistaa niitä. Jatkoin myös melkein päivittäistä 7 km kävelylenkkeilyä, vaikka askel lyheni huomattavasti, ja kävelin ontuen, hitaasti ja kivuliaasti. Maratoneja juoksin diagnoosin jälkeen 12, ja yhden puolikkaan. Aikaa kului tietenkin kauemmin, ja kipulääkkeet oli käytössä.
Leikkauslähetteen kanssa tuli ”turhaa” viivettä, kun ensin kävin Porvoon kirurgian poliklinikalla 8.3.2023, ja kerroin toivovani pinnoitetekoniveltä (josta olin lukenut Juoksija-lehdestä). Kirurgi kertoi, ettei niitä tehdä HUS:ssa, joten ohjasi työterveyslääkärille, joka tekisi lähetteen Coxaan.
"Oikeanpuoleinen kraniaalipainotteinen kohtalainen-selkeä coxartroosi ja lievä dysplasia. Suhteellisen hankala kiputilanne ja heikentynyt toimintakyky. Potilas täyttää oirekriteerit lonkan tekonivelproteesileikkaukselle. Keskustellaan hoitomahdollisuudesta potilaan kanssa. Annetaan perusinformaatiota lonkan tekonivelproteesista, sen hyödyistä, riskeistä, toipilasajasta, ja leikkaustavasta".
No, työterveyslääkäri unohti laittaa lähetteen eteenpäin, joten siinäkin meni kuukausi hukkaan…
Sitten vielä uudestaan leikkausarvio, nyt Coxassa (15.9.2023): ”Lonkassa on huomattavat liikerajoitukset. Makuulla testattuna oikea alaraaja on hiukan lyhyempi ja seisten testattuna 5 mm koroke tasaa lantion suoraan tuntuu potilaasta hyvältä.” ”Tekonivelleikkauksen jälkeen ei rajoituksia anneta, mutta ei voi luvata, että pystyy maraton harrastukseen palaamaan.” ”Päädytään päiväkirurgiseen oikean lonkan tekonivelleikkaukseen.”
Tällä välin sopeuduin ”juoksemattomuuteni” vähitellen ja pakon edessä. Kävin kannustamassa ja huoltamassa siskoani lukuisilla maratoneilla mm. Paloheinässä, Seinäjoella, Esport Arenalla…
Mutta vihdoin 8.12.2023 oli minun vuoroni saada tekonivel lonkkaan. Eli vajaa 3kk toisesta leikkausarviokäynnistä (ja 9kk ensimmäisestä Porvoon arviosta). Tähän suhteelliseen lyhyeen jonotusaikaan vaikutti ainakin se, etten tupakoi, olen hoikka, urheileva ja työikäinen. Lisäksi se, että olin halukas päiväkirurgiseen leikkaukseen, auttoi asiaa.
Matkustin junalla ja ratikalla kyynärsauvojen kanssa Tampereelle potilashotelliin yöksi. Se sijaitsee ihan Coxan vieressä. Aamulla sitten yhdeksän, kymmenen aikaan oli leikkaus. Se tehtiin spinaalipuudutuksessa ja ns. humautuksessa. Minua ei pelottanut, ehkä vähän jännitti. En jotenkin osaa pelätä, vaan luotan, että leikkurissa kaikki tekevät parhaansa. Minun rooli alkoi sitten heräämössä. Jalkojen tunnon palautumista saatiin jonkin aikaa odotella. Jossain vaiheessa alkoi vähän kuvottaa, ja sain pahoinvointilääkettä. Verenpaineet oli matalat.
Sain ruokaa, kahvit ja konjakit. Lepäilyä, ja valvottu vessakäynti, minkä jälkeen taas heikotti. Neljän, viiden aikoihin perhe tuli sitten minua hakemaan kotiin. Olisin kuulemma saanut jäädä yöksi osastollekin, mutta halusin mieluummin kotiin, jossa kuitenkin apua saatavilla. Vielä seuraavankin päivänä verenpaine oli vain 80/51, ja vessakäynneille tarvitsin saattajaa. Kipulääkkeet vei ruokahalua, mutta proteiinia yritin saada tarpeeksi. Olin vuokrannut kylmäkompressiolaitteen viikoksi. Se ehkäisi mustelmia ja turvotusta, ja sitä kautta kipua. Uskon, että se auttoi toipumisen alussa hyvin. Ensimmäiset päivät olin väsynyt ja pysyin sängyssä. Kun väsymys helpotti, jaksoin siirtyä alakerran nojatuoliin, jossa sai jalkaosan ylös. Pari viikkoa meni telkkaria töllötellessä ja lukiessa.
Hakaset poistettiin terveysasemalla kahden viikon jälkeen. Niitä oli vain 17kpl. Olen kuullut joillakin olleen yli 40. Arven pituus on alle 10 cm.
12.1.2024 pystyin istumaan jo tuollaisessa asennossa. 😊
Toipilaana oli aikaa näpräillä kännyn kanssa. Löysin vaikka mitä tuotteita lonkkaleikatuille, enkä kuitenkaan hankkinut mitään. 😂
Kolme viikkoa leikkauksesta aloin tehdä 3–4 km kävelylenkkejä. Pikkuhiljaa matka piteni kuuteen, ja yhdeksään kilometriin. Töistä olin sairauslomalla 5 viikkoa. Yhdeksän viikon jälkeen sain palata kuntosalille käyttäen kevyitä painoja. Potilasohjeen mukaan 4kk kuluttua leikkauksesta saa aloittaa
juoksemisen. Näin tein. Juoksin 10 km. Se oli upeaa!! Ei mitään ikäviä tuntemuksia.
6.4.2024 Takaisin baanalla; juoksin10 km!
Viikon päästä juoksin taas 10 km, ja siitä kahden viikon kuluttua puolimaratonin. Koska kaikki nämä menivät hyvin, ilman kipuja, ajattelin kokeilla maratonia. Vajaa 5kk leikkauksesta olin maratonilla, jiiihaaaa! Toki kunto oli rapistunut ja tuntui raskaalta ihan vaan pitää käsiä ”juoksuasennossa” niin kauan,
mutta siitä se oli lähdettävä. Leikkauksen jälkeen maratoneja on kertynyt 39, ja kaikkiaan yhteensä niitä on 90 (14.6.2025). Vaikka vasen lonkka jo ajoittain ilmoittaa nivelrikko-ongelmista, ja leikkauspöytä häämöttää tulevaisuudessa, niin juokseminen jatkuu. Ja toivottavasti vasemman lonkan leikkaus tulee
sujumaan yhtä mallikkaasti kuin oikeankin sujui. En missään nimessä pidä juoksua itsestäänselvyytenä. Kyky juosta on ISO juttu.
juoksemisen. Näin tein. Juoksin 10 km. Se oli upeaa!! Ei mitään ikäviä tuntemuksia.
6.4.2024 Takaisin baanalla; juoksin10 km!
Viikon päästä juoksin taas 10 km, ja siitä kahden viikon kuluttua puolimaratonin. Koska kaikki nämä menivät hyvin, ilman kipuja, ajattelin kokeilla maratonia. Vajaa 5kk leikkauksesta olin maratonilla, jiiihaaaa! Toki kunto oli rapistunut ja tuntui raskaalta ihan vaan pitää käsiä ”juoksuasennossa” niin kauan,
mutta siitä se oli lähdettävä. Leikkauksen jälkeen maratoneja on kertynyt 39, ja kaikkiaan yhteensä niitä on 90 (14.6.2025). Vaikka vasen lonkka jo ajoittain ilmoittaa nivelrikko-ongelmista, ja leikkauspöytä häämöttää tulevaisuudessa, niin juokseminen jatkuu. Ja toivottavasti vasemman lonkan leikkaus tulee
sujumaan yhtä mallikkaasti kuin oikeankin sujui. En missään nimessä pidä juoksua itsestäänselvyytenä. Kyky juosta on ISO juttu.
14.9.2024 SAUL SM joukkuekultaa N45 (Finlandia Marathon, Jyväskylä)
1.5.2025 Vappu 17.5.2025 HCM
14.6.2025 Forssan suvi-ilta.
12.8.2022 Diagnoosi oik. lonkan nivelrikko.
8.12.2023 Tekonivelleikkaus.
1.5.2024 Eka maraton leikkauksen jälkeen.
Teksti ja kuvat: Elina Nurminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.