tiistai 29. marraskuuta 2011

Team Rahola juhlii itsenäisyyspäivää //MUUTOS!

Tiistaina 6.12. on ensin kello 9.00 alkaen noin 15-20 km yhteislenkki, SUOMI-väritys ja vaatetus ja varustus suotavaa! Lenkin jälkeen klo 12.00 pumppi ja klo 13.00 alkaen 45 min spinning.
ILLAN YHTEISILOTULITUSREISSU ON PERUTTU, TOIVOTAMME KAIKILLE RAUHALLISTA JA TUNNELMALLISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

(kuvan lähde: http://www.aitoonlipputehdas.fi/Suomen-lippu-9-m-tankoon)

Kiitos pikkujouluista!

Mahtava spinningporukka!

Mitähän tässä tapahtuu...

Pirkan kiertäjät palkittiin ruhtinaallisesti

Whatta..

Kova meno, tiukka etukeno :)
 

tiistai 22. marraskuuta 2011

Uutisia

Maanantaisin on kello 18.30 noin tunnin yhteisjuoksulenkki, joka mennään "hitaimman mukaan" periaatteella eli vauhti sovitetaan kaikille sopivaksi. Nyt alkaa olla jo illat pimeitä eli muistakaas laittaa ne heijastinliivit päälle! Maanantailenkin lisäksi on pitkiä yhteislenkkejä; niiden päivämäärät ja alkamisajat löydät oikeasta sivupalkista. Lähtöpaikka kaikilla yhteislenkeillämme on Raholan liikuntakeskuksen edestä ja aika on tasan se, mitä sivuilla lukee, joten ole ajoissa paikalla! Uusia pitkiä lenkkejä on taas listalla monta, ole tarkkana viikonpäivän ja kellonajan suhteen. Juoksun lisäksi Raholassa on taas tarjolla koko aikataulun täydeltä mielenkiintoisia jumppia ja pumppia. Tsekkaa aikataulu tästä ja tule rohkeasti mukaan esim. lauantain kuluta kaloreita askeltaen -tunnille!

Anulta voi kysellä, onko vielä mahdollista tehdä Anun kautta jouluksi pukinkonttiin Zero Point -tilaus, katso tuotteet osoitteesta http://zp.fi/verkkokauppa/fi/ ja muista, että Anun kautta Team Raholalaiset saa noista hinnoista -50%!! Suosittelemme erityisesti kompressiosukkia.

Tiistaina 6.12. on ensin kello 9.00 alkaen noin 15-20 km yhteislenkki, SUOMI-väritys ja vaatetus ja varustus suotavaa! Lenkin jälkeen klo 12.00 pumppi ja klo 13.00 alkaen 45 min spinning. Ilta on pyhitetty linnan juhlien ihailuun.

Uudenvuoden aattona 31.12. klo 9.00 juostaan siis Anulta ja Markukselta Sorvasta alkava noin 30 km lenkki. Juomahuolto on välissä, mutta kuten Anu sanoi "panokset mukaan" eli omat geelit, paperit yms yms. Juoksun jälkeen mahdollisuus saunoa!

Kaikille juoksun ystäville hyviä uutisia: Markku Kyröjärven maratoncup saadaan taas pian käyntiin, siten että varsinainen Cup käynnistyy 2012-2013, mutta esikisana pidetään Tykköö-cup, johon sisältyy kaksi aika erityyppistä maratonia, mutta Markku Kyröjärven henkeen sopivia, eli Tykköön Loppiaismaraton 6.1.2012 klo 10.00 Tykköö Kesäyönmaraton 7.7.2012 klo 22.00. Lisää tietoa järjestävän seuran Kankaanpään maratonklubin sivuilta: linkki. Sama porukka järjestää muuten 10.12.2011 Pomarkun maratonin. Viime vuoden TR tunnelmia Pomarkusta voit lukea tästä.

Loppuhehkutuksena kerrottakoon, että tiimin juoksuasuista (punainen takki+mustat housut) ollaan tekemässä uusi tilaus ensi vuoden puolella eli jos viimeksi jäit kelkasta niin nyt on tilaisuutesi tullut! Ole tarkkana ja seuraa ilmottelua jumppatunneilla, juoksutunneilla ja täällä netissä!

Kisaraportti: Rautaveden maraton ja puolikas

Porukkaa Rautavedellä

Anu:
Pyhäinpäivänä 2011 Team Rahola juoksi Sastamalassa Rautaveden puoli- ja kokomaratonit. Puolimaratonilla kipittivät Mari, Outi, Unski ja Johanna V.. Johanna oli ihka ensimmäisellä puolimaratonillaan ja jännitystä riitti alusta loppuun, niinkuin kuuluukin ja kaikkihan sujui hienosti, joka antoi virtaa uusille haasteille jatkossakin. Kokomaratonille pinkaisivat Markus, Seppo, Ilmari ja minä. Teamin pojat pinkoivat kovaa kyytiä alusta asti ja saavuttivat maalin huikeissa ajoissa, vaikka maasto on niin mäkinen ja haastava, kyllä täytyy sanoo, että virtaskaa löytyy ja huikeeta menohalua, HIENOA TEAMIN POJAT! Mulla vauhti oli jälleen samaa luokkaa niin kuin aina, tasainen suorittajavauhti ja hyvällä fiiliksellä, tämän maratonin jälkeen sain kerrytettyä itselleni 60 maratonia täyteen, jee, jee, jee!

Fiilis oli upea Rautaveden maratonilla, sillä taas alkutunnelmat olivat ihanat, koska näki tuttuja paljon ja sai vaihdella hiukan kuulumisia. Mukana oli triatlon team 226:sta Jiri ja Marko, jotka olivat tulleet puolikkaalle tekemään hyvän treenin, huikeilla ajoilla niinkuin aina ja Jiri kehui ON-juoksutossujaan, joista Team Raholalla on paljon hyviä kokemuksia myös, MAHTAVAT TOSSUT, sopivat niin huipusti juoksutouhuun kaikin puolin. Paikalla oli myös paljon taas monen satojen maratonien juoksijoita, jotka ovat tulleet tutuiksi ajan saatossa esim. Markku ja Tarja, Ritva, joka sai juuri yli 300 maratonin lukemansa rikki yms. käsittämättömiä ihmisiä ja heidän lukemiaan. Sastamalan Liikuttavat olivat myös hyvin edustettuina sekä juoksussa että huoltopisteellä matkanvarrella, joten heidänkin kanssa tuli sananen vaihdettua ja kerrattua kuulumisia sekä vaihdettua tulevaisuuden ajatuksia puolin ja toisin.

Mukava tapahtuma ja lähellä, kannattaa ensivuonna miettiä osallistumistaan mukaan. Tästä on taas virtaa lähteä kohti seuraavia haasteita Teamin voimin, yhdessä hyvä tulee ja mukavaa riittää!! Näitä kaikkia on hauska kokea ja muistella yhdessä!!


Johanna:
Tässä lyhyt kuvaus tunnelmistani Rautaveden puolimaratonilta. Ihan aluksi haluan kertoa, että olin kyllä suunnitellut juoksevani puolimaratonin joskus tulevaisuudessa, ehkä keväällä.. mutta eräs ystäväni kannustikin minut matkaan ja päätin lähteä mukaan kahden päivän varoitusajalla. Voitte vain kuvitella kuinka tätä tyttöä jännitti. Matka taittui kuitenkin kilometri toisensa jälkeen hitaasti mutta varmasti ;) ja maaliin päästessäni huomasin kaikessa jännityksessäni unohtaneeni uusien tuttavien nimet, mutta kasvot ja kannustavat sanat painui mieleeni.

Johanna ja Mari jännitystä ilmassa?
 
Kiitokset vielä kaikille kannustuksesta! Tästä jäi hyvä mieli.


Mari:
5.11 Rautaveden maraton ja puolikas lähdettiin selättämään TR:n pienellä ryhmällä.Outoa olikin tällä kertaa se, että ajelin yksikseni Sastamalaan koska muut joutuivat lähtemään paikanpäälle aikaisemmin jotta ehtii ilmoittautua kisaan mukaan. Hiukan matkalla mietin, että mahdanko koskaan löytää oikeeseen osotteeseen perille, mutta hyvinhän reitti oli opastettu joten sen puoleen ongelmia ei ilmennyt.

Pian koulun sisätiloista löytyikin Anu,Markus,Seppo, Ilmari ja Johanna. Paikalle ilmestyi vielä Outi ja Unskikin. Siinä tunnelmia vaihdettiin ja tsemppailtiin toisiamme tuttuun tapaan. Pian kävi selville sekin, että Johanna oli lähdössä juoksemaan ihka ekaa puolikastaan ja jännitys oli hänelläkin sen mukaista.

Koko maratonin juoksijat starttasivat matkaan klo. 11.00 ja meidän puolikkaiden startti oli sitten 11.30. Lähtöviivalla mietimme vielä viime hetken juoksusuunnitelmia ja siinä pähkäillessä Johannalle iski paniikki kun oli unohtanut geelinsä kotiin. No, onneksi aina jollain on ylimääräsiä eväitä mukana ja tällä kertaa mun geeli sai vaihtaa omistajaa. Päät psyykattuina tulevaan koitokseen pääsimme vihdoin matkaan. Laitoin musiikin soimaan ja lähdin tällä kertaa tekemään ihan omaa juoksua. Olin päättänyt edetä sen mukaan miltä tuntuu ja tällä kertaa juoksu tuntui alusta loppuun tosi hyvältä.

Matkalla mietin kovasti kuinka maratoonarien juoksu mahtaa sujua ja painaako vielä sataset Anun ja Markuksen kintuissa pahasti. No loppuajat kertoi aika paljon, että palauduttu on menneestä koitoksesta melkoisen hienosti :) Mun matka eteni reippaasti, koska vetoapuna käytin mulle tuntematonta herraa jonka juoksuvauhti tuntui jotenkin sopivan vauhdikkaalta. Puolenvälin kääntöpaikan jälkeen paluumatkaa hankaloitti inhottava vastatuuli. Mä sain tietenkin pientä tuulensuojaa kyseisestä herrasta ;) No, tämä lysti sitten loppui kun vetovuoro vaihtui mulle. Muutama sananen siinä vaihdettiin ja todettiin että nyt vauhti on aikas reippaan oloista ja jaloissa tunnne sen mukainen. Reisiin nousseista hapoista huolimatta saatiin kova tsemppi päälle ja raastettiin maaliin asti kimpassa. Ei voi kun kiittää kaveria vetoavusta ja tsempeistä. Ja mitä tuohon loppuaikaan tulee, niin siihen olen tosi tyytyväinen vaikka jäinkin yhden ainoan sekunnin parhaasta ajastani :D

Pian maaliin tultuani kävin vaihtamassa kuivat vaatteet ja palautin numerolapun jota vastaan sai kisamitalin. Siinä touhutessa päätinkin jäädä ottamaan Johannaa vastaan maaliin. Johanna kun tosiaan juoksi ensimmäistä puolikastaan. Että mua jännitti ihan kauheesti kuinka matka on Johannalta sujunu. Siinä odotellessa maaliin saapui Outi ja Unskikin hyvävoimaisina.Vihdoin Johannakin kaarsi kohti kenttää ja huomasin kauhukseni, että Johanna ei kaartanut maalisuoralle vaan lähti tulemaan minua kohti katsomon eteen. Huusin äkkiä että "mene takasin ja kentälle!!" Johanna teki äkkikäännöksen ja kurvas oikeesta luukusta maalisuoralle ja pääsi kun pääsikin onnellisena maaliin :D

On se aina niin hienoa nähdä ensikertalaisen maaliin tulo sekä se onnistumisen ilo. Se on hieno tunne mitä ei itsekkään koskaan unohda. Kaiken kaikkiaan jäi oikein hyvä fiilis tapahtumasta. Kiitos jälleen koko porukalle ja kannustujoukoille (Veijo sekä Markuksen äiti).Nyt nokat ja ajatukset saa hiljalleen siirtyä kohti Pomarkkua ja sen tuomia haasteita.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kisaraportti: Montenegron maraton

Rapsa surumielinen ja vähän kevyempääkin juttua Montenegrosta
(kirjoitttanut Unski)

Vanhasta Jugoslaviasta on nykyhetkeen muodostunut 7 itsenäistä valtiota, joista viidessä järjestetään maraton. Näiden maiden maratoneista olen onnistunut selättämään neljä. Eka oli vuonna 2006, jolloin Slovenian Alppimaraton valloitti sydämeni. Tuolloin 50 km:n vuoristojuoksu oli paljon enemmän kuin maraton, huikea kokemus mahtavine maisemineen. Sen jälkeen on tullut maratonin merkeissä käytyä Serbian Novi Sad, Makedonian Skopje ja Kroatian Zagreb, jonne järjestin Liikuttavien seuramatkan. Kaikki kivoja pieniä tapahtumia, joissa oli mukava välitön tunnelma. Siksi ei ollut ihme, että jo pitkään oli suunnitelmissa ollut myös Montenegro ja sen maan ainoa maraton, maan pääkaupungissa Podgoricassa.

Viime lauantaina sitten Austrian Airlines meidät, Outi, Terttu ja Ari (Asplund) sinne 250:n euron hintaan lennätti. Majoituimme pieneen Ideal hotelliin, joka osoittautui aivan passeliksi meidän tarpeisiimme. Iltapäivän ja illan mittaan suoritimme tankkausta nimimerkillä tavallinen ruoka, tavallinen paikallinen rafla. Startti oli pyhäaamuna kymmeneltä, joten vasta seitsemän jälkeen tarjoiltu aamupala sai jäädä niukahkoksi. Aamiaisen aikaan koin lievää pahoinvointia, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, pureskelin omelettini vain pikkasen hitaammin. Lähtöpaikan fiilistelyt sujuivat asian vaatimalla hartaudella ja kaikki tuntui olevan ok. Sovimme Outin kanssa, että juostaan yhdessä ja vain jos jommallakummalla tulee todellisia ongelmia tiemme eroisivat. Jo muutaman kilsan jälkeen totesin, että jotakin on pahasti vialla. Vaikka pyytelin pari kertaa Outia hidastamaan ja vauhti hiipui yli kuuden minsan köpöttelyksi, juoksu ei vain kulkenut. Sinnittelin ja ihmettelin tilannetta 12 km:n asti kunnes kehotin Outia hyvästelemään mut, ettei pilaisi omaa juoksuaan, minkä hän sitten tekikin. Ari oli aloittanut tasoonsa nähden hurjasti, edeten meitä selvästi kovempaa alun.

Tässä vielä ripirinnan

Jos olette ikinä kosketelleet okapensasaitaa voitte kuvitella miltä minusta tuntui, kun syöksyin erään sellaisen läpi ja tein reipasta tyhjennystä… ja molemmista päistä. Olo oli hirveä. Jatkoin kuitenkin hölkkä/kävely tahtia eteenpäin, ainoana ajatuksena, että pakko sen olon on kohta kontraantua. Päässä takoi ajatus maaliin pääsystä, vaikka matkaa oli reilusti yli puolet jäljellä ja toivottomuus iski puseroon vähän väliä. Toivottomimmilla hetkillä funtsin, että järjestäjien asettama aikaraja 4.30h 36:n kilometrin kohdalla, pitää olla mahdollisuuksien rajoissa, vaikka kuinka heikosti menisi. Puolimaratonin väliaika oli jotain 2.17 eli kaikki oli teoriassa mahdollista. Puolikkaan kohtaa ei ollut merkitty, kuten ei välimatkaa muutenkaan kuin viiden kilsan välein. Okaiden piikit tuli tutuiksi kolmekin kertaa, sillä maasto oli kuivaa ja karua ja tarve maastokäynteihin oli interfaalinen.

27 km:n jälkeen sisuskalut oli niin tyhjätty, että siitä ei voinut olla suunta kuin ylöspäin. Tarjolla oli veden lisäksi vain hieman hedelmää ja sokeria, mutta niiden ja tosi hitaan etenemisen seurauksena kuntotila vähän koheni ja aloin juoksemaan. Yllätys olikin sitten totaalinen, kun 31 km:n kohdalla viereeni ajoi punaisin ristein kuvioitu auto, jonka henkilökunta vaati mua lopettamaan taivallukseni. Kieltäydyin napakasti, mutta kun seuraksi liittyi toinen isompi auto, joka oli varsinainen ambulanssi, sekä parikin poliisiautoa joissa vahvansorttinen miehitys, oli komennot otettava vakavasti. Kahden lääkintämiehen avustamana mut sitten raahattiin ambulanssiin, jossa eräs nuorimies tyhjenteli sisustaan takaovea päin. Seurana oli muutama muukin mies, jotka kirosivat kiivaasti vastaavaa kohtaloaan. Maratonin säännöissä ilmoitettuun aikarajaan oli melkein tunti aikaa ja matkaa oletetulle tarkastuspisteelle vaivaiset 5 km. Muutaman kilometrin ajon jälkeen, jona aikana ohittelimme Arin ja Outin, meidät ohjattiin ulos autosta sairaalaan vievän risteyksen tuntumassa. Suuttumukseltani en jäänyt odottamaan kuljetusta, vaan ampaisin juoksemaan maalia kohti, jonne matkaa oli noin neljä kilometriä. Lopulta olin ottamassa loppukiriä muutaman kymmenen metriä Outin perästä mutta selvää oli se, että juoksuni ei ollut mikään maraton, enkä huolinut tarjottua mitaliakaan. Syöksyin teltalle vaihtamaan heti kuivaa päälle ja kiroilin kuin Malmin mustalainen, haukkuen muutaman henkilön järjestäjistä tullen mennen. Niin kaunis aurinkoinen maratonpäivä oli muuttunut hetkessä mustaakin mustemmaksi.

Melko pian kuitenkin huomasin Outin ja tajusin hänen juosseen komean uuden ennätyksensä 4.11. Outi oli 30 km:n kohdalla viettänyt aikaa hieman alle 3h, joten juoksu kulki upeasti ja hän halasi hyvävoimaisena minua ja yritti lohduttaa surevaa. Outilla ei ollut mitään ongelmia matkan varrella ja hän palautui todella nopeasti heläkkään naurukuntoon. Ari oli siis aloittanut tasoonsa nähden kovaa ja se osoittautui tällä kertaa oikeaksi strategiaksi, juuri tuon keskeyttämisuhan takia. Moni lopettamaan pakotettu olisi varmaan päässyt vähän alle viiden tunnin, mihin Arikin kykeni, mitenkään Arin suoritusta vähättelemättä. Jos parista sadasta juoksijasta tavallisella maratonilla ei 72 osanottajaa pääse lainkaan maaliin, on suurempi syy varmaankin järjestäjien ammattitaidossa, kuin juoksijoiden kehnossa kunnossa. No vanhan itäsysteemin haamu teettää vielä tällaistakin, ennen kuin varsinainen hölkkäharrastus saa jalansijaa myös Balkanilla.


Onnellinen ennätysjuoksjija

Paljon olisi kertomista itse Podgoricasta, vaikka todella lyhyt visiitti olikin. Tyydyn vain kertomaan pienestä pikavisiitistä vuoristoon, missä kävimme eräässä luostarissa ja historiallisessa museossa. Vuoristo on kaikkialla yhtä upeata nähtävää ja kaupunki onkin lähes sen ympäröimää.

Hintatasosta on aivan pakko mainita pari esimerkkiä. Taksi lähtee liikkeelle 1,20 euron hinnalla ja lisätaksaa tulee vasta 3 km:n kohdalla muutama kymmenen senttiä kilometrillä. 17 km:n matka lentoasemalle oli 5,20 euroa. Euro on siis maan virallinen valuutta. Keskitason ravintolassa pöytiin tarjoiltuna kolme pitsaa, keitto, leivät, kolme limsaa, olut ja kahvit kaikki yhteensä 21 euroa. Miltä kuulostaa Podgorica ja Montenegro?

terkuin
Unski.

Ps. Ja jotta maratonpäivä olisi ollut täydellinen, niin kun maaliin tulon jälkeen kävin vielä tyhjennyksellä ja aloin vetelemään housujani ylös, Bajamaja lähti liikkeelle, niin oli täysi työ pysytellä pystyssä ja hakata samalla seinää, kirota härmäksi ja rukoilla, että toisten jättämät eväät eivät läisky kintuille. Sai siinä työmiehet kuulla kunniansa ja reissukumppanini makoisat naurut.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kiitos pikkujouluista ja muuta

Maanantaisin on kello 18.30 noin tunnin yhteisjuoksulenkki, joka mennään "hitaimman mukaan" periaatteella eli vauhti sovitetaan kaikille sopivaksi. Nyt alkaa olla jo illat pimeitä eli muistakaas laittaa ne heijastinliivit päälle! Maanantailenkin lisäksi on pitkiä yhteislenkkejä; niiden päivämäärät ja alkamisajat löydät oikeasta sivupalkista. Lähtöpaikka kaikilla yhteislenkeillämme on Raholan liikuntakeskuksen edestä ja aika on tasan se, mitä sivuilla lukee, joten ole ajoissa paikalla! Uusia pitkiä lenkkejä on taas listalla monta, ole tarkkana viikonpäivän ja kellonajan suhteen. Uudenvuoden aattona 31.12. klo 9.00 juostaan siis Anulta ja Markukselta Sorvasta alkava noin 30 km lenkki. Juomahuolto on välissä, mutta kuten Anu sanoi "panokset mukaan" eli omat geelit, paperit yms yms. Juoksun jälkeen mahdollisuus saunoa! 

Juoksun lisäksi Raholassa on taas tarjolla koko aikataulun täydeltä mielenkiintoisia jumppia ja pumppia. Tsekkaa aikataulu tästä ja tule rohkeasti mukaan esim. lauantain kuluta kaloreita askeltaen -tunnille!

Team Rahola kävi edustamassa Rautavedellä erittäin hyvin tuloksin - kisaraportteja on siis odotettavissa samoin kuin Outin ja Unskin Montenegron maratonilta!
Kiitos kaikille Pikkujouluihin osallistuneille, hauskaa oli taas eikös vaan! Paras asu spinningissä oli Markuksella, parhaat muuvit oli Gloriassa Haukkarilla - miehen esitys hiljensi myös naapuripöydän pojat, vuoden positiivismpana raholalaisena palkittiin Seppo (joka muutenkin putsasi palkintopöydän) ja myös meitä nörttejä muistettiin, kiitos siitä! Jos kuvissa on yhtään julkaisukelpoisia, laitetaan niitäkin jossain vaiheessa näkyville.

Lisää jouluaiheista asiaa eli vielä noin viikon ajan on mahdollista tehdä Anun kautta jouluksi pukinkonttiin Zero Point -tilaus, katso tuotteet osoitteesta http://zp.fi/verkkokauppa/fi/ ja muista, että Anun kautta Team Raholalaiset saa noista hinnoista -50%!! Suosittelemme erityisesti kompressiosukkia.

Tiistaina 6.12. on ensin kello 9.00 alkaen noin 15-20 km yhteislenkki, SUOMI-väritys ja vaatetus ja varustus suotavaa! Lenkin jälkeen klo 12.00 pumppi ja klo 13.00 alkaen 45 min spinning. Ilta on pyhitetty linnan juhlien ihailuun.

Kaikille juoksun ystäville hyviä uutisia: Markku Kyröjärven maratoncup saadaan taas pian käyntiin, siten että varsinainen Cup käynnistyy 2012-2013, mutta esikisana pidetään Tykköö-cup, johon sisältyy kaksi aika erityyppistä maratonia, mutta Markku Kyröjärven henkeen sopivia, eli Tykköön Loppiaismaraton 6.1.2012 klo 10.00 Tykköö Kesäyönmaraton 7.7.2012 klo 22.00. Lisää tietoa järjestävän seuran Kankaanpään maratonklubin sivuilta: linkki. Sama porukka järjestää muuten 10.12.2011 Pomarkun maratonin. Viime vuoden TR tunnelmia Pomarkusta voit lukea tästä.

Loppuhehkutuksena kerrottakoon, että tiimin juoksuasuista (punainen takki+mustat housut) ollaan tekemässä uusi tilaus ensi vuoden puolella eli jos viimeksi jäit kelkasta niin nyt on tilaisuutesi tullut! Ole tarkkana ja seuraa ilmottelua jumppatunneilla, juoksutunneilla ja täällä netissä!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Nyt on asiaa

Maanantaisin on kello 18.30 noin tunnin yhteisjuoksulenkki, joka mennään "hitaimman mukaan" periaatteella eli vauhti sovitetaan kaikille sopivaksi. Nyt alkaa olla jo illat pimeitä eli muistakaas laittaa ne heijastinliivit päälle! Maanantailenkin lisäksi on pitkiä yhteislenkkejä; niiden päivämäärät ja alkamisajat löydät oikeasta sivupalkista. Lähtöpaikka kaikilla yhteislenkeillämme on Raholan liikuntakeskuksen edestä ja aika on tasan se, mitä sivuilla lukee, joten ole ajoissa paikalla!

Juoksun lisäksi Raholassa on taas tarjolla koko aikataulun täydeltä mielenkiintoisia jumppia ja pumppia. Tsekkaa aikataulu tästä ja tule rohkeasti mukaan esim. lauantain kuluta kaloreita askeltaen -tunnille!

Team Rahola kävi edustamassa Rautavedellä erittäin hyvin tuloksin - kisaraportteja on siis odotettavissa (Johannalta erityisesti toivotaan ).

Kiitos kaikille, jotka olivat kuuntelemassa maanantaina Ilkka Kiven juttua Kalevan kierroksesta, infoa tulee yläkerran ilmoitustaululle ja juoksutunnilla voi kysellä myös lisätietoa.

Ja nyt ne on jo ovella eli LEGENDAKSI muodostuneet Team Raholan pikkujoulut. Tällä kertaa niitä juhlitaan 12.11. Pesossa Tesomalla ja lämmittely suoritetaan tuttuun tapaan parin tunnin reippaalla ILMAISELLA spinningillä alkaen kello 13.30 liikuntakeskuksella. Kannattaa ehdottomasti osallistua ainakin toiseen ja mielummin ihan molempiin osioihin! Pesossa saa järjestää ohjelmaa, jos tuntuu siltä, mutta pakko ei ole osallistua kuin yhteislauluihin ;) vitsi vitsi.. Spinningissä paras ASU tai HATTU palkitaan! Nyt kannattaa panostaa. Liikuntakeskuksen seinällä on nyt tullut meidän menu, hinta noin 26€/pää jonka kukin maksaa itse. Ruokailu alkaa noin klo 17.30, joten jos tulette vain syömään, huolehtikaa itse, että olette paikalla ajoissa! Muistakaa ottaa mukaan pikku paketti halutessanne (MAX 5€).

Lisää jouluaiheista asiaa eli vielä parin viikon ajan on mahdollista tehdä Anun kautta jouluksi pukinkonttiin Zero Point -tilaus, katso tuotteet osoitteesta http://zp.fi/verkkokauppa/fi/ ja muista, että Anun kautta Team Raholalaiset saa noista hinnoista -50%!! Suosittelemme erityisesti kompressiosukkia.

Kaikille juoksun ystäville hyviä uutisia: Markku Kyröjärven maratoncup saadaan taas pian käyntiin, siten että varsinainen Cup käynnistyy 2012-2013, mutta esikisana pidetään Tykköö-cup, johon sisältyy kaksi aika erityyppistä maratonia, mutta Markku Kyröjärven henkeen sopivia, eli Tykköön Loppiaismaraton 6.1.2012 klo 10.00 Tykköö Kesäyönmaraton 7.7.2012 klo 22.00. Lisää tietoa järjestävän seuran Kankaanpään maratonklubin sivuilta: linkki. Sama porukka järjestää muuten 10.12.2011 Pomarkun maratonin. Viime vuoden TR tunnelmia Pomarkusta voit lukea tästä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.. Team Rahola toivottaa ihanaa raikasta ja aurinkoista syksyä kaikille!

torstai 3. marraskuuta 2011

Kisaraportti: Wihan kilometrit 100 km, 50 km ja puolikas

Tampereella järjestetyssä ultratapahtumassa, Wihan kilometrit, oli tänä vuonna vankka edustus Team Raholasta. Itseään ylittämään ja yllättämään lähtivät Anu ja Markus 100 km matkalle, Sepoo, Mikko ja Mimmi 50 km matkalle sekä Ritu, Mia ja Kimmo puolimaratonille.

Wihan kilometrit 2011
teksti: Markus I.
Yli vuosi sitten päätettiin Anun kanssa osallistumisesta Wihan kilometreille. Perustelut päätökselle olivat seuraavat: Suomi-juoksu on liian lähellä Tukholman maratonia, Masokistin unelma taas vaikuttaa niin tylsältä, ettei viitsi millään lähteä kiertämään 1,8km:n lenkkiä 55 kertaan, siis Wihan kilometreille Yksi sadan kilsan tapahtuma vuodessa olisi hyvä määrä. Suunnitelmahan ei ihan pitänyt, koska Anu juoksi Suomi-juoksun, yhdessä oltiin Masokistissa (eikä muuten ollut yhtään tylsää, päinvastoin siellä oli todella mukavaa), mutta onneksi suunnitelma ja vakaa päätös Wihan kilometreistä kuitenkin piti.

Lauantai aamuna n.8.00 lähdimme kohti Pirkkahallia, missä siis juostaisiin 100km klo.9.00 alkaen. Perille päästyämme haimme numeromme ja samalla törmäsimme Seppoon, Mikkoon ja tietysti Mimmiin, jotka olivat lähdössä juoksemaan 50km. Tämän jälkeen veimme huoltokamamme hallin seinustalle. Kamoissa oli mm. vaihtovaatteet, paljon energiapatukoita, geelejä, suolaa, juomaa, laastaria, särkylääkettä ja vaikka mitä. Tapahtumassa oli loistava huolto, mutta näitä omia eväitäkin tarvittiin. Kaikki oli valmista lähtöä varten. Ennen starttia Endurancen edustaja kävi antamassa Anulle tsempit, koska oli tiedossa yleisesti Anun loistavat mahdollisuudet Suomalaiset Sataset kokonaiskilpailun voittoon.

Matkaa lähdettiin taittamaan hyvillä mielin ja hymyssä suin. Seppo lähti minun ja Anun matkaan, ja aina niin ihqut kyyhkyläiset Mikko ja Mimmi taittoivat matkaa yhdessä. Tapahtumassa kierrettiin 3,333km:n lenkkiä. 50km tulisi siis täyteen 15 kierroksen jälkeen ja 100 luonnollisesti 30 kiekan jälkeen. Kun pari kierrosta oli takana näkyi meidän oman huoltopisteen kohdalla tuttu iloinen naama, Mari heilutteli sieltä ja sirkutti jotakin samalla meitä tsempaten. Kierroksia kertyi hiljalleen ja kannustava väki meidän huoltopisteellä lisääntyi. Paikalle oli ilmaantunut Marin seuraksi kokenut satasen huoltaja Laura. Jossakin vaiheessa saimme Mikon ja Mimmin kierroksella kiinni, jolloin kuulimme, että Mimmin omasta urakasta oli pudonnut kaksi kierrosta pois. Mimmi oli laskenut 50km:n täyttyvän 17kiekan jälkeen, mutta meidän loistava huoltotiimi oli antanut Mimmille helmitaulun, jolloin selvisi 15 kierroksen riittävän.


Seppo, Anu ja Markus
(kuva: Pertti Eho)

Matka jatkui kierros kierrokselta loistavasti, hieman jutustelu hiipui, mutta muuten oli mukavaa. Ohitimme 42,2km:n kyltin ajassa 3.59, ja silloin ehdotin hyvävoimaiselle Sepolle pientä loppukiriä, mutta hän ei meitä halunnut jättää. Huolto toimi loistavasti saaden aina vain lisää "henkilökuntaa", Juho oli ilmaantunut paikalle kannustamaan, Tarmo poikkes paikalla ja antoi hyvät tsempit, Anun isä nähtiin, puolikkaan menijät Kimmo, Mia ja Ritu tsemppasivat omia numeroitaan hakiessaan. Homma eteni 46,666km kohdalle, ja silloin Seppo keveine jalkoineen lähti painattamaan viimeistä kierrostaan, jolloin jäimme Anun kanssa kahden.

Vielä 50km jäljellä

Tässä vaiheessa kaikki oli täysin loistavasti. Vauhtimme pysyi hyvin tasaisena, olo oli energinen ja taisi aurinkokin näyttäytyä. Loistava huoltotiimi piti meistä hyvää huolta ja tarjottavat sekä väki vain lisääntyi huoltopisteellä, äiti ja aina hyväntuulinen Veijo olivat saapuneet mustikkakeittoineen paikalle ja myös pienen tytön pappa Pertsa oli paikalla kannustamassa. Noin 60km:n kohdilla itselleni tuli nopeasti heikko olo ja pienet krampit reidessä ja oikeassa nilkassa hieman varoittelivat itsestään. Tässä kohtaa kaikki vaikutti siltä, että tulee yö ennen maaliin pääsyä. Yritin saada itseni takaisin parempaan kuntoon syömällä ja juomalla joka kierroksella enemmän. Homma tuntui kamalalta ja Anulle ehdotin matkan jatkamista yksin, koska kohta ei minusta enää olisi mihinkään. Anu tyrmäsi ajatuksen täysin, joten matkaa jatkettiin yhdessä, tosin vielä vauhtimme ei ollut kärsinyt, mutta tuleva pelotti.

Tiukka ilme, mutta mustikkasoppa maistuu

Huono olo vain jatkui ja huoltopisteelläkin kehtasin kiukutella. Onneksi en antanut periksi ja onneksi pystyin syömään ja juomaan paljon, koska oloni parani n.80km:n kohdilla. Tämä oli itselle hyvä muistutus siitä, ettei kirvestä kannata heittää kaivoon, vaikka kaikki vaikuttaisi huonolta, pitää vain jatkaa matkaa. Anun meno oli taas kaiken aikaa tasaista ja hyvää. Kun matkaa oli jäljellä viisi kierrosta, tajusin meillä olevan mahdollisuudet alle 10tunnin aikaan Tämä vaatisi kuitenkin vauhdin ylläpitoa. Viimeiselle kiekalle lähtiessä oli pakko ohittaa huolto nopeasti, koska yhtään aikaa ei ollut hukattavissa. Yritin pitää vauhtia yllä, mutta asiasta mainitsin Anulle vasta kierroksen loppupuolella, kun n.500m oli jäljellä, huusin Anulle "NYT KAIKKI PELIIN!", ja päästyämme viimeiselle suoralle, Mikon ääni kantautui korviin "puolitoista minuuttia!", nyt 10 tunnin alitus oli selvää. Maalissa Anun aika oli 9.59.25 ja minun 9.59.26. Kympin alitus oli hieno asia, koska kovin moni suomalainen nainen ei sitä ole tehnyt, ja olihan se meidän molempien ennätyskin.


Maalissa Anu palkittiin epävirallisella SM-pronssimitalilla, sekä komealla pytyllä Suomalaiset sataset kokonaiskilpailun voitosta. Todella kova suoritus!!!!

Väsynyt, mutta onnellinen :)

Maaliin oli todella upeaa saapua koska paikalla meitä vastaanottamassa oli paljon mahtavia tiimiläisiä. Kaikenkaikkiaan parasta tässä tapahtumassa oli huikea kannustus mitä saatiin tiimiläisiltä. Kiitos Marille, Lauralle, Juholle, Äidille ja Veijolle, Sepolle, Mikolle, Mimmille, Vilille, Lotalle, Tarmolle, Mialle, Kimmolle, Ritulle, Pertsalle, Jarmolle ja kaikille hengessä mukana olleille! Teistä saatiin paljon voimaa omaan suoritukseen. Onnittelut ensimmäisistä ultrista Sepolle, Mikolle ja Mimmille. Ensi kesänä toivottavasti olette kaikki mukana myös satasella. Onnea myös puolikkaan suorittaneille Mialle,Kimmolle ja Ritulle!

P.S. tää ultraaminen on niin hienoo, sopii hyvin meidän perheelle!

Mikko:

Kylläpä oli motivaatio hukassa vielä wihan aattona, salaa jo toivoin kuumetta ym. järkevää.

Itse juoksupäivän aamu olikin jo sitten paljon mukavampi ja innosta piukkana lähdettiin Wifen kanssa Pirkkahallille. Ekat kirrokset juoksusta meni tietty nopeasti reittiin tutustuen ja ihmisiä tarkkaillen. Melko pian huoltojoukotkin saapuivat ja tekivät juoksusta vielä mukavamman, oli meinaan paljon tylsempi juosta ne muutamat kierrokset joilla ei Mari & Laura ollut tsemppaamassa. Saapuihan sieltä päivän valjetessa myös eräs entinen pitkätukka kaljansa kanssa kommentoimaan suoritusta.

Reilun kahdenkympin jälkeen rupesi nilkka käymään kipeäksi ja tuota särkyä jatkuikin sitten aina 2-3päivää. Muuten tuo eka virallinen 50km meni oikein mukavasti eikä mitään hirveän pahoja hetkiä itselleni tullut. Tässä kävikin niin, että minä tsemppasin Mimmiä kun taas kotirataultrassa se meni toisinpäin, mutta niinhän sitä tuli joskus papillekkin luvattua, muistaakseni...

50 km täynnä käsikädessä

Team Rahola onnittelee kaikkia onnistujia, Ritu paukutti taas upeasti oman ennätyksensä, kuten hänellä on tapana ollut :) Mia N. pääsi myös reippaasti maaliin vaikeuksista ja pitkien lenkkien puutteesta huolimatta. Tässä vielä pari kuvaa maaliintulijoista:

Seppo @ 50 km

Ritu maalissa vauhdikkaan ponnarin kanssa

Huollon kommentit (Laura):

Huoltajien näkökulmasta tämmönen järjestetty ultra on todella palkitseva ja mielenkiintoinen seurattava. juoksijat kiertävät pientä lenkkiä ja heidät näkee matkan aikana monta monta kertaa. Sää suosi tällä kertaa meitäkin, alun sateen jälkeen ilma oli ihan hyvä, välillä jopa aurinko pilkotti. Munkin (Laura) piti tehdä kaikkea muuta pari tuntia siinä päivällä, mutta kun olin kerran käynyt tunnin verran kannustamassa, oli pakko palata pikimmiten takaisin huoltopöydän ääreen. On se vaan niin kiva olla siinä omiensa apuna ja tukena ja kannustamassa. Hyvin pystyy kyllä sivustakatsoja näkemään juoksijoiden kasvoilla ja käytöksessä erilaiset tunnetilat, mitä he käy läpi ja hyvä, että uskalsivat olla omia itsiään ja antaa tunteiden tulla ja mennä eikä esittää mitään superreipasta, kun siltä ei aina tuntunut. Kyllä se huoltojoukko kestää kaikenlaista ja paljon siellä kyllä huumorilla otettiin teidän murinat ja ärinät, ei hätää :) Wihalla tapahtuman seuraamista vähän hankaloitti se, että ainakaan me ei tiedetty että olisi ollut missään mitään live-seurantaa ja juoksijoiolta jäljellä olevan matkan kyseleminen on vähän kyseenalaista aina toisinaan, niin oli hiukan hankala tietää missä mennään. Onneksi lopussa hoksasimme, että oli enää muutama kierros jäljellä :D Ihan paras palkinto oli se, kun näki reippaiden juoksijoiden eri matkoilta tulevan maaliin iloisina ja onnellisina.

 Reipasta huoltoporukkaa

Kokemuksen syvä rintaääni
(3. HUOLLETTU 100km juoksu tänä vuonna)

Kiitos ja kumarrus!