Joskus oli käynyt mielessä matkaaminen pallon toiselle puolen ja nythän se sitten olikin edessä. Matkaan lähdettiin helmikuun lopulla ja takaisin sitten palattiin lähellä maaliskuun puoltaväliä. Matkaa oli siis edessä paljon ja sitä lähdettiin taittamaan Helsingistä Hong Kongiin ja sieltä Aucklandiin Uuteen Seelantiin. Molempien lentojen mitta oli n. 10h. Em. lentojen lisäksi lensimme vielä pienen siivun Aucklandista Christchurchiin. Reissuun lätivät Anu, Markus ja Jarmo
Lopulta persukset puuduksissa pääsimme perille ja hyppäsimme taksiin, jolle annettiin ohjeet viedä meidät keskustaan ja johonkin hyvään hotelliin. Taksikuski hieman yskähteli, mutta vei meidät kuitenkin pyydetyyn paikkaan. Auton kyydissä mietimme, että kuulemmeko matkalla sanaakaan suomea ja itse veikkasin vahvasti sitä vastaan. Veikkaajan vikaa ei meikäläisessä juuri ole sillä hotellillamme oli tietenkin suomalainen tarjoilija. Se oli kuitenkin vain hyvä, sillä saimme kaupungista tietoa ihan omalla kielellä. Silloin selvisi myös taksikuskin yskähtely. Kaupungin keskusta-alue oli edelleen hyvin hiljainen 2011 tapahtuneen suuren maanjäristyksen jäljiltä.
|
Järistyksen tuhoama kirkko |
|
Tyhjiä rakennuksia riitti edelleen |
Kaupungista löytyi kuitenkin elämää ja yritykset olivat alkaneet avaamaan oviaan viime kuukausina kiihtyvään tahtiin. Sieltä löytyi myös hieno puisto ja hieno kuntosali missä kävimmekin hikoilemassa suuremmat jetlagit pois.
|
Puistossa |
|
Ja oikein LesMills:n sali |
New Plymouth ja Mountain to surf-maraton
Christchurch jätettiin nopeasti taakse ja jo seuraavana päivänä kaipasimme pientä lentomatkaa, joten hyppäsimme lentsikkaan ja liitelimme New Plymouthiin. New Plymouthista meidän piti kovasti vuokrata auto, mutta se jäi lopulta haaveeksi, koska kysyntä oli ollut kovaa emmekä olleet sitä varanneet etukäteen. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, koska kyseessä oli oikein viehättävä pikkukaupunki ja kelikin oli kohdillaan. Aurinko paistoi ja muutenkin fiilis oli oikein kohdillaan. Haimme numerolappumme sunnuntain maratonille ja vietimme aikaa ihastellen kaupungilla kokoontuneita jenkkibiilejä. Olimme siis ilmottautuneet maratonille minkä reitti kulkisi tulivuoren rinteeltä maaseutua kierrellen päättyen lopulta merenrannalle.
|
Näitä piisas |
|
Tuolta maraton lähtee... |
|
..ja tänne se päättyy. |
Maraton starttasi aamulla aikaisin ja kaikille kisaajille oli bussikuljetus lähtöpaikalle mt. Egmontin rinteelle. Aamu oli todella kylmä ja ilman kertakäyttösadetakin tuomaa lämpöä olisi lähtölaukausta ollut todella tuska odotella, mutta onneksi kokemus on jotain opettanut. Startti tapahtui lopulta ja aurinkokin alkoi taas lämmittää. Reitin alku oli oikein mukavaa ja pelkkää alamäkeä riitti muutamia kilometrejä ennen maaseutukierrosta.
Reitti kierteli ja kaarteli kohti meren rantaa ja lopulta sinne selvittiinkin, vaikka välillä Markuksen talvella sairastama mycoplasma elikkäs mykis vielä tuntui. Anu oli luonnollisesti matkassa kevyellä askeleella ja tsemppasi tuttuun tapaan poikasta jatkamaan matkaa. Kokonaisuutena maraton oli mukava ja kyllä sitä voi suositella, jos sattuu kulmilla pyörimään. Maaliin tulon jälkeen meidän oli lähdettävä välittömästi kohti hotellia, jotta ehtisimme Wellingtonin bussiin. Kiire oli hieman huono jutska, koska kotiin palattuamme kuulimme tiimilisiltä Anun tulleen kolmanneksi.
JATKUU....
Wellington ja siitä etiäppäi
Sunnuntaina maratonin jälkeen hypättiin siis bussiin, kun sitä autoa ei kerran saatu. Oli muuten todella hyvä, että varasimme matkan etukäteen, koska bussihan tuli ihan täyteen. Matkaa oli maantien ässällä n.350km, mutta aikaa matkaan kului n.6 tuntia, koska puolivälissä piti vaihtaa ja samalla hieman odoteltiin. Perille saavuttiin illalla ja hotellille päästyämme ei paljon muuta tarvinnut tehdä, kuin painaa pää tyynyyn. Kaupungissa oli tarkoitus olla tiistaihin asti, jolloin matkustaisimme pohjoissaarelta eteläsaarelle laivalla. Maanantai alkoi taas loistavasti, koska hotelli oli tehnyt sopparin läheisen Lesmillsin salin kanssa ja pääsimme sinne ilmaiseksi aivan kuten aiemmissakin kaupungeissa. Hiki irtosi ja kivaa oli. Pienen punttien kilistelyn jälkeen tutustuimme viehättävään pääkaupunkiin kävellenn ristiin rastiin ja taidettiin siinä välillä poiketa virvokkeellakin.
|
Miten toi pallo pysyy tuolla? Ei vaan tajuu. |
|
Aina tilaisuuden tullen |
Tiistaina sitten painelimme satamaan ja odotimme laivamatkaa innolla. Tulevaa merimatkaa oli kovasti kehuttu kauniiksi ja hienoksi kokemukseksi. Ja olimmehan saaneet sen autonkin varattua vastarannalta. Satamassa pistettiin laukut meneen laivaan ja siirryimme kahvikupposen ääreen odottelemaan matkan alkua. Toiselta rannalta tullut laiva parkkeerasi satamaan ja toi ilmeisesti samalla huonoja uutisia. Kuulutus kertoi kaikkien laivamatkojen olevan siitä hetkestä peruutettuja kovan merenkäynnin vuoksi. Rannassa sitä ei vielä huomannut, mutta myöhemmin tuli kyllä selväksi, että kunnon myrskyhän sitä myrskysi. Siinä sitten hetken ihmeteltiin ja mietittiin vaihtoehtoja, mutta kukaan ei keksinyt parempaa ajatusta kuin painua lentokentälle, koska lautat peruttiin myös seuraavalta päivältä. Saimme taksin rannasta ja suuntasimme kohti lentokenttää todella hauskan fidziläisen kuskin meitä liikuttaessa.
|
Wllingtonin lentokentällä |
Saimme lopulta lennon ja suuntasimme taas Christchurciin. Autokin sieltä järkkääntyi ja vihdoin pääsimme hyppäämään autoon ja kaahimaan "väärää" puolta tietä. Keli paheni koko ajan ja pimeäkin alkoi tulla ja tähän mennessä oli tullut selväksi, ettei maassa ole juuri mikään pulju auki ysiä pidempään, joten majapaikkaa alettiin pitään silmällä. N.50km:n ajon jälkeen löytyikin todella huikea majapaikka. Saimme hyvän ruoan ja huoneenkin, mutta se enää niin hyvä ollutkaan, mutta eipä ollut valinnanvaraakaan. Kaikkien yhteinen vessa oli tasan toisessa päässä käytävää ja huoneessa oli vedetty ilmeisen paljon pössäkkääkin. Myrsky kolisutti ikkunoita koko yön ja vessojen ovet paukkuivat, kun eivät kiinnikään pysyneet. No, tästä selvittiin ja aamukin tuli ja matka sai jatkua kohti Kaikouraa. Kaikoura on kuuluisa mahtavista kaskeloteistaan ja niitä olimme menossa katsomaan.
|
Huikea huone :-) |
|
Repsikan penkiltä kuskataan |
Kaikourassa jouduimme pettymään jälleen myrskyisän sään takia ja jatkoimme matkaamme maan itärannalta kohti länsirannikon Greymouthia. Tässä kohtaa vaihtui myös kuski pippurisempaan vaihtoehtoon. Mainittakoon, etten enää tämän jälkeen päässyt rattiin eikä Jarmokaan saanut kuin kokeilla. Ajomäärät olivat mun kohdalla n.150km, Jarmolla n.80km ja Anulla n.1500km. :-)
|
Ei näy valaita |
|
Tällaisia siltoja on todella paljon. Sillalla yksi kaista ja vielä raiteetkin. |
Jatketaan tästä taas myöhemmin.
Greymouth ja Franz Josef
Painelimme siis kohti länsirannikon suurinta kaupunkia kohti nuhruisessa säässä. Jonkin matkaa ajettuamme ylös vuorille alkoi sää kirkastua ja maisemat alkoivat erottua oikein kunnolla edukseen. Vuoret siis jakoivat sään aika täydellisesti ja se kyllä sopi meille. Aurinko paistoi ja allamme ollut ketterä Huyndai kehräsi kummasti Anun komennossa kiharaisilla ja jyrkillä vuoristoteillä. Matka taittui mukavasti ja pysähtelimme aina, kun oli tarvetta ja aina välillä jäimme vain ihastelemaan jyhkeitä maisemia. Täällä kyllä voi sanoa, ettei aika tule autossakaan pitkäksi, koska maisemat vain ovat niin huikeita.
|
Vielä pilvessä |
|
Kuka kuskaa? |
|
Aurinkokin sieltä |
Pääsimme hyvissä ajoissa perille Greymouthiin ja löysimme sieltä nopeasti myös hyvän hotellin. Koska keli oli kohdillaan päätimme lähteä tutustumaan kaupungin laitamiin ja merenrantaan juosten. Lenkkivaatteet siis niskaan, kamera mukaan ja menoksi. Juoksimme rannan läheisyydessä aikas monta kilometriä ja jälleen oli kivaa.
|
Lenkkipolulta |
|
Kaupunkikuvaa |
|
Paluu lenkuralta |
Lenkki oli oikein mukava ja taas tuli nähtyä vaikka kuinka hienoja paikkoja mihin ei kyllä olisi eksynyt ilman lenkkareita. Iltaa vietettiin sitten pieneen kaupunkiin tutustuen kävellen kaupungin keskustan muutamat tiet ees sun taas. Aamulla teimme tietenkin aamulenkin, jonka jälkeen nautimme aamupalan hotellilla ja taas mentiin. Tällä kertaa tähtäsimme Franz Josefin jäätikölle.
Päivä koostui taas huikeista maisemista muutamasta pikkukylästä ja ajamisesta. Välimatkat ei kuitenkaan päätä huikaisseet, vaan liikuimme aina siten,ettei pers puudu ja aikaa jää muuhunkin. Muutamien maisemakuvien jälkeen saavuimme Franz Josefille, joka on kuin muutkin kylät eli tien varrella on jonkun matkaa tarjolla erilaisia palveluksia. Paikka eroaa kuitenkin muista siten, että helikopterit pörräävät taukoamatta ja niillä pääsee ylös vuorille ja sinne Franzin jäätikölle. Me tutustuimme saavuttuamme ja hotellin hankittuamme ensin kuitenkin Kiiveihin elikkäs Seelannin ihka omaan lintuseen. Nämä linnut ovat erittäin arkoja, joten niitä ei taida juuri luonnossa nähdä. Painelimme siis Kiivi-keskukseen missä sitten saimme ihastella näitä hauskoja siivettömiä lintusia. Sitten olikin vuorossa tiketin osto helikopteriin ja jäätikölle.
|
Jarmo ja Anu matkan maisemakuvassa |
|
Kiivi |
|
Matkalla jäätikölle |
Tästä matka taas jatkuu Lake Wanakaan ja matkan ehdotonta kohokohtaa Motatapu-maratonia kohti. Palataan!
Wanaka, Motatapu maratoni...
Ennen matkaan lähtöä kävimme herättyämme ensin tietysti aamulenkuralla metsässä olevalla ulkoilureitillä missä saimme nauttia mäkisestä ja hienosta maastosta ja saimme päivän käyntiin hienosti. Tässä pari kuvaa lenkkimaastosta.
|
Kullankaivajien luola. Oli sen verran pimeä ja limainen kolo, että Anu sai mennä ensin. |
|
Jäätikön sulamisvesiä |
|
|
Lähdimme siis painelemaan kohti Wanakaa ja paljon odotetun maratonin starttia. Wanaka olikin vilkkain meidän käymistä paikoista siihen mennessä. Väkeä riitti ja palveluita piisasi. Kaupungissa oli tosin erittäin suuret maalaismarkkinat ja yhden ravintolan tarjoilija kertoikin kaupungissa olevan kolminkertainen määrä väkeä normaaliin verrattuna. Päivä kului taas kävellen, kierrellen, kaarrellen ja ihaillen. Illan suussa laitettiin juoksureput kuntoon aamua varten. Maratonille piti ottaa sääntöjen määräämät kamat kantoon eli kuivat vaihtovaatteet, vettä ja tuulta pitävä takki, laastaria, sideharsoa, pilli, avaruushuopa jne. Nämä tarvikkeet piti käydä hyväksyttämässä ennen starttia ennalta määrätyissä urheiluliikkeissä. Hyväksynnän haimme jo matkamme toisena päivänä, joten saimme olla rauhallisin mielin. Tähän kohtaan tarvii todeta järjestäjän liioitelleen tuon mukaan otettavan kaman määrän, mutta pakko se kaikki mukaan oli ottaa. Illalla pantiin maata hyvissä ajoin, mutta uni ei oikein tullut, koska huoneemme oli tietenkin jonkun hienon yökerhon yläpuolella ja musiikkia saatiin kuunnella miltei herätykseen asti. No, onneksi musiikki sentään oli hyvää. :-)
|
Lake Wanaka |
Aamuyöstä ponkaisimme ylös ja nautimme muropaketista hienon ja maittavan aamupalan, laitoimme matkatavarat kuntoon ja pinkaisimme pimeyteen odottamaan bussia mikä vei meidät starttipaikalle. Startti lopulta myöhästyi melkein puolituntia jonkun bussikuskin tunaroinnin ja tussaroinnin takia. Muutenhan pieni viivästys mitään haittaa, mutta aamu oli taas dod. kylmä ja juoksutamineissa on hiukan ilkiä seisoskella. Lopulta vauhtiin päästiin ja heti alkuun otettiin luulot pois juoksijoilta ihan vaan tuntuvalla ylämäellä. Reitti kulkin koko matkan vuorten välissä ja aina välillä ylitettiin puro tahi joki kahlaamalla. Alkumatkasta kahlaukset olivat sellaisia, ettei tossut oikein edes kastuneet, mutta lopussa sitten mentiin ihan polvia myöden ja pitkiä matkoja raikkaassa vedessä. Matka taittui hienosti ja hikisesti. Sellainen pieni virhe meille sattui, että ei otettu juomaa mukaan ollenkaan, kun oltiin katottu juomapisteitä olevan reitillä. Olihan niitä pisteitä, mutta eka oli 10km:n kohdalla toinen 19km:n kohdalla jne. yhteensä neljä pistettä.Tarkoitus oli aina täyttää pullot ja reput näistä, mutta me otettiin pari mukia ja jatkettiin matkaa. Oli hiukan tyhmä olo, kun paineli camelbakki selässä suu pöllyten, kun ei ollut juomaa. HEHHEH! :-) Sorvan tiimi nääs. Puolivälin jälkeen oli sellainenkin hauska piste missä jokaisen piti kahlata sellaisen vaahtoavan pesualtaan läpi, kun paikalliset farmarit ei halua naapurin mailta tauteja itselleen tai jotain sellaista. Maraton oli kyllä maisemiltaan ja rankkuudeltaan hienoin ja kovin missä olen ollut. Tätä voi suositella ihan kaikille!!
|
Mäki oli hetkittäin jyrkkääkin |
|
Raikasta ja piristävää |
Katso kuvia ja pari videoo maratonilta tästä linkistä!
Maratoni päättyi Arrowtowniin mikä on vanha kultaryntäyksen aikainen kaupunki. Paikka on laitettu hienoon kuntoon ja siellä olikin hyvä hieman palautua ennen etenemistä Queenstowniin. Meidän kamat ja auton toi maaliin luonnollisesti aina luotettava Jarmo. Matkaa ei ollut kuin parikymmentä kilometriä ja se oli hyvä se, kun jalkoihin oli iskenyt väsy.
|
Arrowtown |
Queenstown on eteläsaaren vilkkain kaupunki ja siellä on tekemistä vaikka kuinka ja paljon. Mahdollisuuksia on koke huikeita elämyksiä jettiveneillä, liitovarjoilla, voit kokeilla maailman cup- rinnettä maastopyörällä, laiskauttaa benjin jne. ja on siellä ihan normaalille nokialaisellekin kokemista. Kaupungissa viihdyttiin pari päivää ja kivaa oli.
|
Vesihuvituksia |
|
Gondolilla ylös |
|
Liitovarjolla alas. Oikeesti oltiin nössöjä ja tultiin alaski gondolilla. |
|
Iltalenkillä |
|
Pelkkä katsominen riitti mulle. |
Queenstownista lähdettiin etenemään sitten kohti Oamarua. Matkalla poikkesimme viinitilalla oppimassa paikallisista viineistä. Ja perillä meitä odotti hieno pingviinien maihinnousu päivän kalastusretken päätteeksi. Pingviinit palaavat joka ilta mereltä rantaan yöpuulle ja niitä pääsee ihastelemaan rantaan rakennettuun katsomoon. Ranta valaistaan jollakin ihme valolla mitä pingviini ei näe ja luulee olevansa pimeässä. Pienet n.30cm korkeat veikeät lintuset olivat kyllä hauskaa katsottavaa. Kuvaaminen oli paikalla ankarasti kielletty.
|
Asiantuntijat |
|
Maisemaa matkalta |
|
Tämän pingviinin sai kuvata |
|
Oamarun aamulenkiltä Markus löysi veljensä. |
Oamarusta startattiin taas, mutta nyt meidän tarvi keksiä miten ja missä olemme matkamme viimeisen yön. Lopulta kartasta löytyi Akaroa ja se kuulosti niin hyvältä, että sinnehän me mentiin. Akaroa sijaitsee lähellä Christchurchia mistä lähtisimme lentoon kohti kotia. Paikka olikin aivan sairaan hieno pieni kylä. Kävimme siellä luonnollisesti juoksemassa ja hienolla venematkalla missä päästiin näkemään delfiinejä ja kauhia määrä hylkeitä.
|
Fisuja |
|
Elefantti |
|
Hylkeitä lessittelemässä |
Akaroasta siirryimme luovuttamaan auton pois ja istuimme lentokentälle odottamaan lentoa kohti kotia. Matka oli järkykyttävän hieno ja maa todella upea. Kaikki toimi matkamme aikana ja loistavasti, vain myrsky olisi voinut jättää tulematta. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja todellakin valmiita auttamaan, ruoka on hyvää, ilma on puhdasta, kaikki paikat ovat siistejä... Eli ei muuta kuin matkaan!