Muutama vuosi sitten olimme Kroatiassa juoksemassa maratonia Stonin kylässä, jolloin törmäsimme espanjalaiseen kaveriin, joka sitten hetken juteltuamme suositteli kovasti osallistumista Ultra Pirineulle. Antoni on kotoisin läheltä Pirineun startti/maalipaikkaa. Lähtö ja maali sijaitsevat Bagan kaupungissa lähellä Andorran ja Ranskan rajaa Pyreneillä.
Ajatushan oli mitä parhain ja tietysti alettiin tutustumaan asiaan. Kaikenlaista ohjelmaa kun meidän perheessä on aina, niin muutama vuosi ehti välissä vierähtää ennen kuin tänä vuonna päätimme osallistua Pyreneiden hölkälle. Ihan perus ilmo ei riittänyt, vaan kisajärjestäjälle piti näyttää toteen osallistuneensa aiemmin johonkin maratonia pidempään vuorijuoksuun ja sitten tämän asian jälkeen joutui jännittämään arvontaa. 1000 osallistujaa hyväksyttäisiin mukaan ja ilmoittautuneita oli enenmmän, joten oli arvontalaulun aika. Lottovoitto napsahti kohdalle ja sitten alettiin järkkään asioita kuntoon.
Baga on pieni kylä ja sen kaikki majapaikat menivät luonnollisesti heti, joten turvauduimme Antonin apuun. Antoni kehaisi Bergan kaupunkia parinkymmenen kilometrin päässä Bagasta hyväksi kisakeskukseksi. Sieltä sitten majoitus löytyikin. Lennot Barcelonaan ja Ooppeli alle sieltä ja homma alkoi olemaan valmis.
Valmistautumista
Matkaan lähdettiin torstai aamuna, suoraan yövuorosta luonnollisesti. Taju kankaalla lentokoneessa nukuttiin se mitä pystyttiin. Nukkuminen jäi kuitenkin vähäiseksi, koska Eevis miehensä ja seurueensa kanssa pakkautui samaan koneeseen. He matkasivat Barcelonaan rentoutumaan ja juttua riitti vähintäänkin hyvin. Perille päästyämme suuntasimme lentokenttä hotelliin huilimaan.
Hotellille kävellen Anun valitsemaa oikoreittiä |
Perjantaina sitten hyppäsimme vuokra-autoomme ja suhautimme Bergaan laittamaan kamat järjestykseen. Pakkasimme juoksureppumme vapaaehtoista varustetarkastusta varten sekä pakkasimme dropbagin. Jokainen sai jättää yhden dropbagin joko 40km tai 70km kohdalle. Me valitsimme 70km pisteen. Varusteet haluttiin tarkastuttaa taas sen takia, koska säännöt ovat tiukat ja aiemmilla kerroilla porukkaa on vedetty radan sivuun puutteellisten varusteiden takia esim. huputon takki jne. Varustetsekkauksia tehdään siis kesken juoksun huoltopisteillä.
Saimme numerot haettua, varusteet tsekattua ja muutkin asiat reilaan ja ajelimme majapaikkaan elpymään ja odottamaan lähtöä.
Sorvan kyläläisiä Pyreneillä
Lauantaiaamu koitti ja matkaan lähdettiin. Nappasimme toisesta hotellista mukaan yhden maailman parhaista maraton/ultraseisojista elikkäs Jarmon a.k.a. Iskän. Juoksijoille tarkoitettu hotelli ei huippuseisojalle kelpaa, vaan majapaikasta pitää löytyä seisojan tarpeet tyydyttävä kattaus mukavuuksia.
Säpinää Bagassa |
Lähtöpaikalla oli mahtava tunnelma. Musiikki soi ja kuulutuksen pauhasivat, kun odotimme kellon lyövän seitsemän. Bagan kapeat kadut täyttyivät juoksijoista ja kannustajista. Matkaan päästiin ja moni täräyttikin sellaista vauhtia menemään, ettei paremmasta väliä. Meillä ei ollut kiirettä, koska ymmärsimme realiteetit meidän hyvin vähäisen polku- ja mäkireenimme takia. Tavoitteemme oli päästä maaliin hengissä ja aikarajan puitteissa 29,5h.
Eka pätkä 7,7km +1007m -165m
Baga-Repost väli oli siis 7,7km pitkä, nousua oli 1007m ja laskua 165m. Vertailuna tiimiläisille voisi laittaa esim. Sorvan satkun, jossa nousua kertyy koko matkalta n.950m.
1000 juoksijaa kirmasi ulos Bagan kaduilta vuoren rinteille poluille. Nopeasti homma menikin odotetusti jonottamiseksi, koska edessä oli kapeita kohtia mistä mahtui vain yksi juoksija kerrallaan. Nousu oli heti aluksi jyrkkää, joten ei meitä haitannut alun hidastelu millään tavalla. Täysin selvää oli, että myöhemmin ei minuutilla tai edes tunnilla olisi niin merkitystä.
Jonossa mäkeä ylös |
Koko matka ekalla huollolle sujui hienosti ja maisemat olivat huikeita heti alusta asti. Alusta oli koko matkan startista maaliin helppoa polkua, mutta toki muutamia pahojakin paikkoja löytyi.
Rebost saavutettiin 1h 55min. ajassa.
Repost-Niu 6,1km +936m -46m
Kohti Niu:ta hyvän huollon jälkeen lähdettiin kipuamaan. Niu:n huippu on 2500m korkealla meren pinnasta ja matkalla sinne avatuikin niin mielettömät maisemat, että... Matkamme sujui muitta mutkitta hienosti eikä mahtavien maisemien lisäksi ollut oikeastaaan mitään sanottavaa. No, ehkä kylmäksi vetävä keli. Niu tarjosi taas kattavan huollon, pysäyttävät maisemat ja luntakin.
13,7km takana aikaan 3.34.
Niu-Serrat 14,4km +508m -1522m
Sitten olikin vuorossa laskettelua. Tähän asti reitti oli tarjonnut pelkkää nousua, mutta nyt lähdettiin tulemaan alas. Alaspäin mennessä muistutin koko matkan, ettei mopo saa lähteä käsistä, vaikka kuinka olisi hyvin juostavaa baanaa. Jos pitkän matkaa paukuttaa vain menemään alamäkeen, niin voi sanoa etureisille hyvästit.
Alkuun ei tarvinnut paljoakaan pidätellä, koska menimme kivikkoista ja jyrkkää pätkää alas vain sen minkä pääsimme.
Joku tässäkin juoksee, mutta me ei ny viittitty |
Pätkällä nähtiin ensimmäiset eläimetkin, kun päästiin hiukan alemmaksi. Ja yhdessä kohtaa vaimo intoutui näyttämään voimistelijan taitojaan kanssajuoksijoille. Juoksimme metsäpätkää, jossa puita oli kaatunut tiellemme. Yksi puu oli sopivalla korkeudella ja sen edessä oli perinteinen tuu yli vaan, tuu ali vaan-hetki. Itse menin yli ja niin teki myös Anu, mutta kun on vähän minua lyhyempi, niin kävihän siinä siten, että ketterän rungon päälle nousun jälkeen ei jalat sitten ylettäneetkään maahaan vaan ohjelmassa olikin täysi kieppi rungon ympäri. Heleä kiljaisu sai kaikkien paikalla olleiden juoksijoiden vireystason nousemaan ja moni myös hämmästeli Anun taitoja.
Where is the bull? |
Aijai ja uijui |
Matkaan mahtui myös yksi hankala paikka, missä oli oikein köysikin laitettu avuksi, jotta kulkijat pääsisivät siitä menemään. Anun vuorolla saatiin pieni jonokin aikaan, kun tulppasimme hetkeksi kulkuväylän. Siitäkin selvittiin ja matkaan taas.
Köyden avulla alas |
Polku meni puskan läpi, mutta katsottiin paremmaksi kiertää |
Serrat n.28km takana ja aikaa kulunut 6.36
Serrat-Bellver 11,6km +211m -688m
Edessä oli laskuvoittoista pätkää ja lämpökin alkoi nousta. Tämä pätkä oli alun nousua lukuunottamatta melkolailla helppo. Toki reisissä tuntui jo ihan mukavasti, mutta meno maistui. Edessä oli leppoisaa polkua, metsää ja loppupätkästä hölkätiin ihan tielläkin.
Ennen Bellverin loistavaa huoltoa oli ohjelmassa varustetsekkaus. Meidän piti näyttää vedepitävä takki, avaruushuopa ja puhelin. Kaikki kunnossa, nyt syömään!
Bellver, 40km 8h 17min.
Bellver-Cortals 9,7km +721m -135m
Nyt kun oli kupu ravittu, niin iloisena lähdettiin ihan loistavasta huollosta kohti seuraavaa. Tässä kohtaa meno oli hyvää ja helpohkoa, aurinko paistoi jne. Tästä pätkästä ei oikein jäänyt mieleen sen kummempaa. Maisemat hienot, polku helppoa, lämmin oli...
Sauvakävelijällä kulkee. Vielä... |
Ku on nii hikiki |
Pulla se pojan polulla pitää |
Cortals, 50km 10h34min.
Cortals-Aguilo 11,3km +921m -510m
Cortalsin huollosta lähdettiin vielä kohtuu hyvillä mielin, mutta ylämäet alkoivat tehdä tepposiaan Markukselle. Tällä pätkällä ylämäissä alkoi tuntumaan siltä, ettei happi enää vaan riitä. Olo oli kuin kalalla kuivalla maalla. Reenin vähyys alkoi tehdä tehtävänsä ja edes ruikulalihaksille ei happi riittänyt. Alamäet vielä onnistui ja tasanenkin olisi mennyt,mutta sitä ei paljoa ollut tarjolla.
Jyrkähköä nousua |
Maisemat olivat kohdillaan |
Sitten taas sitä nousua |
Aurinko alkoi laskemaan ja oli aika kaivaa lamput otsalle. Menimme pätkän loppuun ja huollossa kaivoimme sitten lamput. Pimeys laskeutui todella nopeasti, yhtä nopeasti oli valoisuus koittanut aamulla. Nyt siis mentiin säkkipimeässä pitkät pätkät.
Aguilo, 61km 13h30min.
Aguilo-Gosol 12,8km +502 -1038
Aguilosta lähdettyämme oli edessä todella jyrkkä nousu. Lähes kaikki tuosta 502m:n nousukertymästä tuli ihan muutaman kilometrin matkalta. Tämä nousu oli kaikkein pahin ja ajattelinkin, että noinkohan täältä selviän. Haukoin happea ja yritin kinkata kivistä vuoren rinnettä ylös sen minkä pääsin. Laskin oikean jalan askelia ja huilasin aina 25-50 askeleen välein nojaten sauvoihin tai istahtaen kivelle. Tässä kohtaa olin suoraan sanottuna aivan paskana!
Päättäväisesti kuitenkin painelin kohti huippua. Onneksi monella muullakin oli vaikeaa ja jopa saavutin yhden kaverin, jonka kanssa konttasimme mäkeä ylös. Aina silloin tällöin kuului ylempää huuto "RAKAS, RAAAKAAASSS!". Muutaman kerran vastasin rauhallisesti, mutta kun istuimme ylämäkikaverini kanssa juuri kivelle tekemään leppoisaa kuolemaa samaan aikaan tuon huudon kajahtessa, huusin vihaisesti takaisin, että "JOO,JOO!!!!PRKL!". Kerroin kaverille huutajan olevan vaimoni, johon hän totesi sen kuulostavankin ihan vaimolta. Siitä sitten kerättiin taas kerran itsemme ja lopulta pääsimme ihan huipulle asti.
Huipulta päästiin sitten parin kaverin perään ja painelimme alamäkivoittoista helppoa kivikkoa etiäppäi. Juttelimme matkalla mukavia ja itsekin sain taas juonesta kiinni.
Energiat alkoivat olemaan vähissä, mutta onneksi Gosoliin ei ollut enää pitkälti ja siellä odotti taas pastat, makkarat ja dropbagit.
Gosol, 74km 16h49min.
Gosol-Estassen 8,7km +486m -248m
Gosolin huollossa nautittiin pastat ja tankkailtiin muutenkin, käytiin vessassa ja sen semmoista. Kumpikaan ei tarvinnut mitään omasta dropbagistaan, koska repuissa oli vielä koskemattomana kuivaa ja lämpöistä vaatetta. Energiatankkaus auttoi ja painelimme mukavan tuntuista vauhtia pimeässä metsässä. Saimme matkaan meksikolaisen kaverin. Meksikon mies oli taittanut nilkkansa ennen Gosolin huoltoa ja epäili jatkoansa seuraavalta pisteeltä. Matkustimme mukavasti huoltoon ilman suurempia vaikeuksia. Toki ylämäissä nojailin taas sauvoihini, mutta muuten mitään ihmeellistä ei tapahtunut.
Estassen, 82km 19h 9min.
Estassen-Gresolet 3,3km +136m -555m
Välittömästi lähdettyämme etenemään alkoi seuraavasta huollosta kuulua mekkalaa, Matka oli siis lyhyt ja ajattelimmekin sen sujuvan suitsaitsukkelaan. Matka osoittautuikin todella haasteelliseksi, koska alamäkeä piisasi ja se oli jyrkkää, pinnaltaan kovaa ja liukasta savea. Kummankaan tossu ei purrut alustaa, vaan meno oli kyllä sellaista liukastelua, ettei paremmalla väliä. Toki muillakin tuntui olevan liukasta, mutta ei se kaikkia haitannut. Kokeneemmat polkutallaajat antoivat mennä sellaista vauhtia, että kyllä hirvitti, tosin kyllä se puskakin kahahti muutaman kerran oikein kunnolla.
Yhdessä tiukassa kohdassa laitoin sauvat maahan, kun könysimme jyrkkää pudotusta alas. No, sinnehän se toinen sauva sitten putosi johonkin pimeyteen. Veet ja peet pääsivät suusta, mutta ei auttanut ei. Onneksi polku kaartoi oikeaan suuntaan ja alempana sitten kohtasin polun vieressä sauvani uudelleen.
Huoltopiste mikä kuului kilometrien päähän oli edessämme. Paikalla oli vauhdikas DJ., joka jaksoi tsempata kaikkia ja oli todella äänekäs musiikkeineen ja huutoineen.
Gresolet-Vents 10km +449m -790m
Sama tarina jatkui. Pimeässä painettiin menemään, ylämäet olivat pahoja, mutta uutuutena myös alamäet alkoivat tuntua kipuna etureisissä. Vauhti oli hidasta, mutta päättäväisesti painettiin menemään. Gresoletista yritettiin laittaa ekaa kertaa viestiä Jarmolle, että hiljalleen lähestytään maalia. Tietäisi siis tulla hakemaan meitiä maalista. Viesti ei lähtenyt, joten Ventistä laittaisimme uuden. Saavuimme Ventsiin huoltoon, jossa teltan ovella vastaan tuli ambulanssin pojat kantaen yhtä tajunsa menettänyttä kisaajaa kohti hoitoa. Mitään vakavampaa ei ollut kaiketi sattunut, vain valot olivat sammuneet kaverin päästä. Tälläistä tämä on.
Vents-St.Jordi 4km +650m -44m
Ventsin huollosta soitimme Jarmolle kellon näyttäessä 5.45. Kerroimme matkaa olevan jäljellä n.14km ja aikaa tulisi kulumaan ainakin 3h, enemmänkin. Jarmo oli seurannut etenemistämme facebookin kautta, jonne Kaitsu oli laittanut seurantalinkin. Jarmo kertoi kuinka porukka oli meidän menoa seurannut ja se antoi kyllä voimia meille.
Lähdimme etenemään ja nopeasti saavuimme erittäin kivikkoiseen jyrkkään rinteeseen, johon antoi oman lisämausteensa mäeltä ryöpsähtänyt joki. Pahimmassa kohdassa etenimme 50m:n matkaa varmaan 10-15min. Anu suorastaan tärisi muutamissa kohdissa, mutta sieltäkin selvittiin, olimmehan luvanneet auttaa toisiamme niin myötä kuin vastamäessäkin.
Jokea yliteltiin muutamaan kertaan, kunnes saavuimme kivikkoiselle seinämälle. Tässä kohtaa tuli täysi stoppi hetkeksi, koska oli selvitettävä mistä pääsisimme ylös.
Pirun tiukka mäki, joka oli pituudeltaan siis 4km ja tarjosi tuon 650m nousua, tuntui loputtomalta. Mäen loppupäässä alkoi päiväkin valjeta. Olimme siis tulleet edellisestä huollosta yli 1,5h. Vauhti ei siis päätä huimannut.
Lopulta saavuimme viimeiselle huoltopisteelle, josta oli 10km matkaa maaliin.
St.Jordi, 100km 24h48min.
St.Jordi-Baga 10,7km +241m -1018
Huoltopisteellä istuessani ja odottaessani Anua vessasta, eteeni tuli mukava koira, jolle sitten juttelin mukavia ja rapsuttelin kaveria. Ihmeellistä kyllä, mutta voimia sai koiruudestakin.
Anu saapui vessasta ja varmaan seitsemänneltä kakkoselta matkan aikana. Vatsa oli siis pelannut melko vikkelästi koko matkan. Matkaan siis!
Edessä oli melkoinen ratamestarin erikoinen. Ensin laskeuduimme suurinpiirtein 250m. jyrkkää mäkeä, jonka jälkeen nousimme tuon 241m. erittäin jyrkästi ylös, jonka jälkeen olikin luvassa alamäkeä yli 800m:n verran lopuille kilometreille. Reidet oli aivan muusshina! Tuo lopun alamäki teki etureisiin Jamesia ja Teutoria yhtäaikaa. Mäki tuntui aivan loputtomalta, mutta sitten saavuimme loivempaan osuuteen ja tasaiselle, jossa reitin varrella olleet kannustajat kertoivat meillä olevan matkaa 4km jäljellä. Ei paljon siis enää, mutta olisimme toivoneet esim. 2km:n vastausta.
Viritimme vielä pienen loppukirin pariinkin kertaan loppumatkalla, mutta kovin pitkään ei pystynyt hölkkäämään jalkojen ollessa oikeastaan yhtä puuta.
Lopulta saavuimme maaliin käsikädessä ja Anulla oli Jarmolta saatu Suomenlippu toisessa kädessä.
Loppuaikamme oli 27.17. Saavutimme siis tavoitteemme ja nyt oli aika suunnata pesulle, eväille ja nukkumaan!
Tälläistä reissua ei voi suositella kenellekään ilman kunnon totuttelua polkuihin ja mäkiin. Kunnon reeni pohjille ja sitten homma onkin ihan eri. Meille reissu oli kohtuu kova, mutta kumpikin on varustettu lähes umpiluupäällä.
Tapahtuma on kaikkineen todella hyvin järjestetty kaiken pelatessa just eikä melkein. Reitti on merkattu suorastaan loistavasti eikä eksymisen vaaraa juuri ole, ei edes pimeällä, koska jokaisessa merkissä on selkeä iso heijastin. Huollot ovat mitä parhaimmat. Reitti on helppokulkuista lähes kokonaan.
Teveisin,
Markus & Anu